Lue keskustelun säännöt.
Mistä voi johtua jos itsemurhan tehneen läheinen kieltää henkilön olleen masentunut?
02.03.2021 |
Eräs henkilö teki siis jo vuosia sitten itsemurhan. Hän oli oman tietoni mukaan kamppaillut masennuksen/ahdistuksen kanssa jo pitkään, vaikka ei siltä ulospäin suoraan näyttänytkään. Tämän itsemurhan tehneen henkilön ystävä on kuitenkin edelleen vuosien jälkeen sitä mieltä, että ei kyseessä voinut olla masennus. Hän nyt vain tappoi itsensä, se oli ennemminkin ”päähänpisto” eikä kyseessä ollut mikään sairaus. Mikä tuollaisen kieltämisen taustalla voi olla? Olen näin ihmisen psykologiasta kiinnostuneena jo pitkään pohtinut, voiko olla niin että asia on jotenkin helpompi hyväksyä vierestä silloin, jos ikään kuin uskottelee itselleen että taustalla ei ollut mitään sellaista johon olisi kukaan voinut puuttua? Ettei silloin kukaan olisi voinut auttaa?
Minusta tuo on mielenkiintoista, sillä voisi kuvitella että nimenomaan tuollaisen selkeään syyhyn nojaten tragedia olisi helpompi käsittää. Että masennus sai tekemään niin, eikä henkilö ollut tekohetkellä oma itsensä. Mitä mieltä olette? Tiedän että asia on varmasti monelle arka, mutta jos täällä on itsemurhan tehneiden läheisiä paikalla, olisi mukava keskustella aiheesta. Auttaako teitä selitys siitä, että henkilön täytyi olla masentunut vai onko se vaikea hyväksyä? Enkä nyt siis väitä, että tietäisin mitä henkilön päässä on silloin liikkunut. En vaan ole itse koskaan kuullut, että ihminen voisi päätyä itsemurhaan ns. ”normaalissa” tilanteessa (eikä minkään esim. sotatilanteen keskellä jostain ulkoisesta pakosta, ole psykoosissa tms. ) jos ei ole masentuneessa tilassa, eli jos ei tunne olevansa umpikujassa. Mitä mieltä te olette? Voiko ihminen päätyä itsemurhaan hetken mielijohteesta jos ei ole taustaa mielenterveysongelmista? Ne kun voivat olla myös piilossa jopa ystäviltä. :(
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut monella tavalla masentunut. On ollut pientä alakuloa, itkuisuutta ja unettomuutta. On ollut itseinhoa, toivottomuutta ja sairauslomia. On ollut impulsiivisia itsemurha-ajatuksia esim moottoritiellä ajaessa ja juna-asemilla. Näissä em. tilanteissa on ollut 50-60 tsänssit kuolla ja jäädä eloon. No, olen jäänyt eloon.
Nuo pahimmat on olleet tilanteissa, joissa masennus on ollut hoitamaton. Olen opiskellut tai käynyt töissä. Kukaan ei ole tiennyt, mitä päässäni on liikkunut. Ei edes perhe. Sitä mielentilaa ei pysty kuvailemaan. On vain mustaa. Ja millään ei ole mitään väliä.Juuri tuo millään ei mitään väliä - asenne tekee teistä PAHOJA Ihmisiä. Ei välitetä muista pätkän vertaa vaikka joku traumatisoituisi pahasti oman itsekkyytenne takia. Ja se masennus on ihan itsestä kii hoitaako sen pois vai ei. Tiedän mist puhun olen toipunut entinen masentunut ja alkoholisti.
Olet kuvottava. Sinä ja sinun kokemuksesi eivät ole yleistettävissä. Se että sinulta löytyi voimaa tai turvaverkkoja haluta toipua ja vaatia ja vielä saada apua, niin onneksi olkoon sinulle. Mutta älä halveksu muita siksi että olit varmaan vähän alakuloinen kun sieltä oli kerran helppo nousta.
En ymmärrä miksi sanot pahaksi ihmiseksi sellaista joka ei jaksa täällä enää kärsiä. Jokainen meistä on vastuussa ensisijassa omasta elämästään. Pois lukien ihmiset jotka hankkii lapsikatraan ja ampuu itsensä niiden keskelle. Mutta esim mulla ei ole lapsia niin en ole kellekään vastuussa elänkö vai en. Joo muutama normaali ihminen saisi hetkeksi pienen kuprun siihen onnelliseen perus perhe-elämäänsä jos tekisin itsemrhan, mutta ei se pikku harmitus heillä ole syy miksi mun pitäisi jäädä tänne. Eikä tee musta pahaa ihmistä. Se on kuitenkin mun elämä. Ei kukaan ole velvoitettu olemaan olemassa vain siksi että muut toivovat niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalla lailla jotkut koulukiusatut kieltää että ei heitä kiusata, vaikka se on selvää. Asia halutaan kieltää. Jopa vanhempi saattaa sanoa "ei sinua kiusata" vaikka merkit on selvät. Ehkä koska ei halua alkaa hoitamaan asiaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä hän tietää, ettei tuo ihminen ollut masentunut tai vastaavaa. Minun itsemurhani jälkeen muutama ihminen tulee selittelemään ja erityisesti ihmettelemään tekoani monin eri tavoin, mutta vain minä tiedän todellisen syyn ja oman mielentilani.
Kuulostat kyllä masentuneelta. Oletko ajatellut että puhuisit asiasta jollekin? Itsemurha ei varmasti ole ainut ratkaisu.
Mikä sinä olet sanomaan, että joku on tai ei ole masentunut?
Kyllä itsemurhaa voi hautoa olematta mitenkään masentunut. Aivan sama jos menisit sanomaan jollekin työkaverillesi, että sinä olet onneton, et vain itse tiedä sitä!
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset käsittelevät surua ja menetystä eri tavoin. AP etsii ratkaisua. Jos hän saa kerättyä todisteita ja vakuutettua ihmiset siitä, että kuollut henkilö oli masentunut, hän voi huokaista helpotuksesta; kaikki on hyvin koska ongelma on ratkaistu. Muilla ihmisillä on toisenlaisia metodeja.
Olen menettänyt ihmisiä eri tavoin, ja koen ahdistavaksi kuinka "ratkaisijat" haluavat että kaikkien pitää validoida heidän keksimät selitykset asioille. Jos itselläni on surullinen ja paha olo, en halua joutua tukemaan toisen teorioita. Minua haittaa, jos minun oletettua mielipidettäni käytetään keppihevosena asiassa, mikä voi olla jopa vahingollinen tärkeän ihmisen muistolle. Haudan takaa ei ketään diagnosoida miksikään, ja jotka kyökkidiagnooseja tuttavistaan tekevät omaavat aina jonkun henkilökohaisen agendan (joka ei ole toisen ihmisen parhaan ajattelu!).
Huomaatko miten tässä asiassa sekoittuu asioita? Ensin sitä ja sitten Ap etsii ratkaisua.
Selityksesi oli hyvä, mutta et olisi saanut tuoda siihen henkilökohtaisia kokemuksiasi, vaikka ne ovat asian havainnollistamiseksi arvokkaita. Ne ovat tosia, eikä niitä voi muuksi muuttaa, samoin kuin se, että jokaisen muistoa tulee kunnioittaa.
Olen kuitenkin erimieltä toisen parhaaksi ajattelusta. Ihmisille tulisi selitää mekanismeja juurta jaksaen, jotta he näkevät itse oman ajattelunsa kapeuden.
Ap etsi syytä masennuksesta, mikä on varmaankin yleisesti hyväksyttävä 'syy'. Ehkä tarkoitat tällä, että jokainen validoituttaa omia näkemyksiään. Masennus on kuitenkin hyvin epämääräinen olettama biologisesta syystä ja siten kuvaamasi keppihevonen.
Voimme kuitenkin testata oletusta, että masennus on seurausta jostain. Masennusta on saattanut kestää vaikka yhden sekunnin. Muuttaako se jotain tässä?
Pohdinnasta puuttuu vastaoletus. Kuolinsyystä heitetään noppaa oletuksella H=0, mutta noppa ei ole harhaton.
Päättelijät päätyvät heittämään noppaa saadakseen haluamansa lopputuloksen. Noppa osoittautuu harhattomaksi ja jokainen luku esiintyy suhteessa 1:6.
Kuolemassa tämä näkyy siten, että epä-järkeenkäyvästä tulee totta. Kuolemasta ja sen 'syystä' tulee tosi epätodennäköisyyksien näkökulmasta.
Minua häiritsee Ap:n logiikassa ja ylipäätään tässä kokonaisuudessa se, että masennus voi johtua tulehduksesta eikä tarvittavia tietoa kestosta ole. Ajatus ja tämä aloitus ei siten tule olemaan milloinkaan harhaton.
Mikset kirjoita tästä blogiisi? Ansiokasta olisi käydä pieni siivu kerrallaan läpi, miten biotekniikka asian taustalla menee. Näin me tyhmemmätkin sitten ymmärrettäisiin olla joskus hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä hän tietää, ettei tuo ihminen ollut masentunut tai vastaavaa. Minun itsemurhani jälkeen muutama ihminen tulee selittelemään ja erityisesti ihmettelemään tekoani monin eri tavoin, mutta vain minä tiedän todellisen syyn ja oman mielentilani.
Kuulostat kyllä masentuneelta. Oletko ajatellut että puhuisit asiasta jollekin? Itsemurha ei varmasti ole ainut ratkaisu.
Olen toki maininnut asiasta, mutta olen selvästi normaalin oloinen. Saamani vastaus on nimittäin aina se klisee, että tulevaisuudesta ei koskaan tiedä ja se voi olla vaikka kuinka hyvä. Minä tiedän, että en tule enää saamaan työtä tai rahaa, enkä saa takaisin kotiani, omaisiani, omaisuuttani enkä mitään muutakaan, millä koskaan oli merkitystä. Masentunut en ole, vaan realisti, joka ei lankea tavoittelemaan kuviteltua tulevaisuutta. Hengissä olen sen vuoksi, että minulla on vielä muutama juttu tekemättä.
Kylläkyllä, mutta et ymmärrä sitä että et voi tietää millaiseksi tulevaisuutesi muodostuu. Kuvittelet tietäväsi kaiken, mutta todellisuudessa et voi tietää, koska kenelläkään ei ole kristallipalloa. Et voi myöskään tietää millainen itse olet tulevaisuudessa.
Sellaiseksi, että en tule enää saamaan työtä tai rahaa, enkä saa takaisin kotiani, omaisiani, omaisuuttani enkä mitään muutakaan, millä koskaan oli merkitystä. Miten sinulla on otsaa hölöttää jostain kristallipallosta, kun minä tiedän aivan tarkkaan sen, mitä ilman eläminen ei minulle ole vaihtoehto? Vastaan itse, koska sinä et sitä varmasti tee: sinulla on otsaa hölöttää, koska et tiedä, mistä puhut. Tietämättömien ihmisten suulaus on yksi maailman syöpäpesäkkeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aniharva itsemurhan tehneistä on ollut masentunut. Eihän masentunut edes jaksaisi, sillä henki ei lähde ihmisestä kovin herkästi.
Vierailija kirjoitti:
Aniharva itsemurhan tehneistä on ollut masentunut. Eihän masentunut edes jaksaisi, sillä henki ei lähde ihmisestä kovin herkästi.
Masentunut on yleensä väsynyt, pahimmoillaan ei edes jaksa nousta aamulla ylös, ei mitään tunteita. Sellaisessa mielentilassa ei pysty itsemurhaa tekemään.
Itsemurha tehdään yleensä masennuksen jälkeen, ympäristö luulee hänen parantuneen masennuksesta, niin tavallaan onkin. Hän on tehnyt päätöksen itsemurhasta, on taas toimintakykyinen ei enää masentunut, pystyy tekemään itsemurhan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltäminen on yksi ihan tunnistettuja kriisin kohtaamisen muotoja.
Kuinka kauan kieltäminen voi jatkua?
Kiinnostaisi myös tietää kuinka kauan nämä eri vaiheet kestää? Kieltäminen on kriisin kohtaamisen/surutyön ensimmäinen vaihe.
Esimerkki itsemurhasta ilman masennusta:
Titanicilla oli suomalainen äiti lapsikatraansa kanssa. Pääsi pelastusveneeseen ainoastaan pienimmän vauvansa kanssa, muiden lasten jäädessä laivan kannelle.
Muut lapset huusivat hädissään: "Äiti, älä jätä!" Äti antoi paikkansa jollekulle muulle ja kuoli lastensa kanssa.
Kyllähän hän sen tiesi, että kuolo korjaa tuossa vaiheessa. En usko, että jäävuoreen törmätessä olisi yhtäkkiä masentunut pariksi tunniksi ja siitä johtunut laivaan palaaminen, kun pelastuminen olisi ollut mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni teki itsemurhan. Hän vaikutti aina iloiselta, kukaan ei kiusannut, koulussa menestyi loistavasti ja oli rakastettu lapsi ehjästä perheestä ja ns. kaikkien kaveri.
Mikäli hän olisi tehnyt itsemurhan kodin ulkopuolella uskoisin edelleen, että kyseessä olisi pakko ollut murha. Jos ei olisi todisteita uskoisin edelleen että kyseessä olisi ainakin vahinko tai päähänpisto. Päiväkirjasta selvisi, että lapseni oli kärsinyt pitkään vakavasta masennuksesta, suunnitellut tekoaan pitkään ja odottanut sopivaa tilaisuutta. Oli vain osannut peitellä tämän kaikilta eikä kertaakaan vihjaissut miten hänellä oli niin pohjattoman paha olla.
50 luvunlapsi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aniharva itsemurhan tehneistä on ollut masentunut. Eihän masentunut edes jaksaisi, sillä henki ei lähde ihmisestä kovin herkästi.
Masentunut on yleensä väsynyt, pahimmoillaan ei edes jaksa nousta aamulla ylös, ei mitään tunteita. Sellaisessa mielentilassa ei pysty itsemurhaa tekemään.
Itsemurha tehdään yleensä masennuksen jälkeen, ympäristö luulee hänen parantuneen masennuksesta, niin tavallaan onkin. Hän on tehnyt päätöksen itsemurhasta, on taas toimintakykyinen ei enää masentunut, pystyy tekemään itsemurhan.
Menet päätelmissäsi lääketieteen alueelle. Onko haimatulehdus masentava kokemus?
Aina on toivoa, varsinkin jos kykenee jättämään alkoholin eri muodoissaan elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on siis vainajan sairauksiin liittyvät dokumentit vai miksi hän olettaa, että itsemurhan tehnyt oli masentunut?
Parhaan kaverini veli tappoi itsensä ja kaverini väitti vuosia, että veli oli masentunut, siksi hän teki mitä teki. Kaikille muille oli päivänselvää, että kyseessä oli narkkarin huumepäissään tekemä typeryys, mitään masennusdiagnoosia ei koskaan tehty.
Narkkareille ei tehdä masennusdiagnooseja tai muutakaan, koska ovat narkkareita ja suurinosa ihmisistä (jopa ns. ammattilaisista) on niin pohjattoman typeriä, että luulevat ihmisen ongelman olevan päihdeongelma, vaikka päihdeongelma on aina oire jostain (esim. masennuksesta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on siis vainajan sairauksiin liittyvät dokumentit vai miksi hän olettaa, että itsemurhan tehnyt oli masentunut?
Parhaan kaverini veli tappoi itsensä ja kaverini väitti vuosia, että veli oli masentunut, siksi hän teki mitä teki. Kaikille muille oli päivänselvää, että kyseessä oli narkkarin huumepäissään tekemä typeryys, mitään masennusdiagnoosia ei koskaan tehty.
Narkkareille ei tehdä masennusdiagnooseja tai muutakaan, koska ovat narkkareita ja suurinosa ihmisistä (jopa ns. ammattilaisista) on niin pohjattoman typeriä, että luulevat ihmisen ongelman olevan päihdeongelma, vaikka päihdeongelma on aina oire jostain (esim. masennuksesta).
(Mutkat suoriksi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Umpikuja on voinut johtua fyysisestäkin sairaudesta (kovat kivut) joka on äkisti pahentunut ennen kuin mieli ehtii varsinaisesti masentua.
Joo, siksi kirjoitinkin tuohon aloitukseen että jos on kyseessä ns. ”normaali” tilanne eikä jotain tuollaista selkeää syytä. Jos olisi ollut kyse kivuista, ystävä olisi niistä tiennyt. Vaikuttaa siis henkiseltä kivulta jota ei kuitenkaan haluta mieltää masennukseksi. Kysymys on, miksi siitä ei voida puhua masennuksena.
Kukaan ei voi toisen kivuista tietää tai sanoa yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
50 luvunlapsi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aniharva itsemurhan tehneistä on ollut masentunut. Eihän masentunut edes jaksaisi, sillä henki ei lähde ihmisestä kovin herkästi.
Masentunut on yleensä väsynyt, pahimmoillaan ei edes jaksa nousta aamulla ylös, ei mitään tunteita. Sellaisessa mielentilassa ei pysty itsemurhaa tekemään.
Itsemurha tehdään yleensä masennuksen jälkeen, ympäristö luulee hänen parantuneen masennuksesta, niin tavallaan onkin. Hän on tehnyt päätöksen itsemurhasta, on taas toimintakykyinen ei enää masentunut, pystyy tekemään itsemurhan.Menet päätelmissäsi lääketieteen alueelle. Onko haimatulehdus masentava kokemus?
Aina on toivoa, varsinkin jos kykenee jättämään alkoholin eri muodoissaan elämästään.
Kyllä sairaudet masentaa. Masennus on väli todellisuuden ja halutun välillä.
50 luvunlapsi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 luvunlapsi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aniharva itsemurhan tehneistä on ollut masentunut. Eihän masentunut edes jaksaisi, sillä henki ei lähde ihmisestä kovin herkästi.
Masentunut on yleensä väsynyt, pahimmoillaan ei edes jaksa nousta aamulla ylös, ei mitään tunteita. Sellaisessa mielentilassa ei pysty itsemurhaa tekemään.
Itsemurha tehdään yleensä masennuksen jälkeen, ympäristö luulee hänen parantuneen masennuksesta, niin tavallaan onkin. Hän on tehnyt päätöksen itsemurhasta, on taas toimintakykyinen ei enää masentunut, pystyy tekemään itsemurhan.Menet päätelmissäsi lääketieteen alueelle. Onko haimatulehdus masentava kokemus?
Aina on toivoa, varsinkin jos kykenee jättämään alkoholin eri muodoissaan elämästään.
Kyllä sairaudet masentaa. Masennus on väli todellisuuden ja halutun välillä.
Kannattaa varmaan pyrkiä siihen todellisuuspohjaiseen. Kääntää heikkoudet vahvuudeksi. Näillä mennään.
Tiedän tapauksen jossa itsemurhan tehnyt haki huomiota näillä itsemurha yrityksillä ja vahingossa tappoi itsensä, kun pisti liikaa insuliinia ja apu ei päässytkään ajoissa perille.
Siis tämä henkilö usein teki niin, että uhkasi tappaa itsensä aina riitojen yhteydessä. Kun ei lopulta saanut huomiota niin hän pisti tekstiviestin parille ystävälle aina ja jätti hyvästi viestit. Sen jälkeen pisti insuliinia sen verran, että menee sekavaksi mutta, että ystävät kerkeisivät tulla auttamaan. Näitä kertoja oli kymmeniä. Kerran sitten whatsapp ei lähettänytkään viestejä eteenpäin jonkin yhteysongelman takia ja viestit lähtivät liian myöhässä ystäville. Kun ystävät lähtivät paikalle normaaliin tapaan niin tällä kertaa henkilö oli kerennyt kuolla. Taju oli lähtenyt ja oli kaatunut ja lyönyt päänsä pöydän kulmaan. Lattialla odotti kunnon verilammikko. Oli ilmeisesti ollut menossa keittiötä kohden hakemaan jotain sokeripitoista syötävää, kun oli tajunnut, että kukaan ei tulekkaan apuun.
Japanissa aikanaan tehtiin kunnia itsemurhia ja tuskin olivat masentuneita. Onko itsemurhaiskun tehnyt masentunut? Itsemurhalahkot?
Vierailija kirjoitti:
Kieltäminen on yksi ihan tunnistettuja kriisin kohtaamisen muotoja.
Mieli ry sivulta
https://mieli.fi/fi/mielenterveys/vaikeat-el%C3%A4m%C3%A4ntilanteet/sai…
Itsemurha mielessä usein, saisi sekä lähdettyä pois kärsimästä että ehkä vähän kostettua exälle jonkun julkisen kirjeen muodossa.
Mullakaan ei ole masennusdiagnoosia vaikka siitä olen varmasti kärsinyt ainakin 5 vuotta. Yksityiselle en mennyt apua hakemaan ja julkisessa kestää. Masentuneena ei ole isoa motivaatiotakaan hakea apua ja diagnoosia, etenkin jos ajattelee että lähtö tulee kuitenkin pian.
Tämä siis teille jotka selitätte, että tuskin oli masentunut jos ei ollut käynyt hakemassa erikoislääkäriltä diagnoosia.