Minkä ikäisinä olitte / suunnittelette olevanne lainattomia?

Oltiin 35- ja 36-vuotiaina, 2014.

Asuntolaina oli maksettu, kun täytin 31v. Sen jälkeen hankinnat on tehty ilman lainoja. Jopa sijoituskämpän hankin ilman, että piti keskustella pankinjohtajan kanssa.

41-vuotiaana saatiin ok-talon asuntolaina maksettua, olin 28 kun laina nostettiin. Samalla saatiin säästettyä ja sijoitettua niin hyvin että voitaisiin ostaa vaikka toinen talo käteisellä. Eli tuskin tarvitaan enää ikinä muuta lainaa (koputtaa puuta).

Just tarkistin, näemmä 55-vuotiaana ois asuntolaina maksettu. 25 vuoden laina-aika ja kolmekymppisenä tämä tuli otettua. Ihan sama tosin, en ole mitenkään tähdännyt siihen lainattomuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Asuntolaina oli maksettu, kun täytin 31v. Sen jälkeen hankinnat on tehty ilman lainoja. Jopa sijoituskämpän hankin ilman, että piti keskustella pankinjohtajan kanssa.

Millä olet rahoittanut asunnon? Perinnöllä vai suurilla tuloilla vai onko asuntosi halvemmalla alueella?

Itse siirryin työmarkkinoille vasta 28-vuotiaana opiskelujeni jälkeen ja minulle olisi ollut sula mahdottomuus hommata asunnon pääoma ilman velkavipua noin nuorena.

En koskaan suunnitellut mitään. Maksoin opintolainani joskus 15 vuotta sitten ja 2 asuntolainaa noin vuosi sitten. Nyt on vielä sijoitusasunnon laina ja autolaina.

En suunnitellut myöskään lainojen ottamista. Jos tiukille menee, sitten myydään jotain. Itse voisin asua kaksiossa ilman autoa, mutta puoliso haluaa omistaa enemmän. Samapa tuo.

Asuntolaina maksettiin pois, kun olin 40- vuotias. Oikeastaan aina on miehen kanssa eletty "suu säkkiä myöden" eli ei ulkomaanmatkoja, kesäasuntoa tms. Lapset asuvat jo omillaan ja edelleen kaikki mitä jää pakollisista menoista säästetään. Mitään lainoja ( auto- tai remonttilainoja) ei oteta, vaan kaikki maksetaan käteisellä. Välillä olisi toki kiva ostaa normihintaisia vaatteita tai kosmetiikkaa, mutta toisaalta näin olemme aina toimineet raha-asioiden kanssa. Laskin, että kuukaudessa pakollisiin menoihin kuluu noin 1000 euroa (sisältää kyllä yhden ylellisyyden kuntosalin kuukausimaksu) + asumiskulut.

Oikeastaan on terveellistä välillä kiristää budjettia, jos meinaa meno käydä villiksi. Esim. Nyt helmikuussa kului rahaa noin 700 euroa ruokaan pesuaineisiin, vaatteisiin ja koiran eläinlääkärikuluihin. Kumpikaan meistä ei juo alkoholia tai tupakoi, joten kai siinäkin säästää. Meillä on myös sellainen "sääntö", että säästössä on pahan päivän varalle noin 20 000 euroa koko ajan.

Olemme tavallisia keskituloisia ja vaatimattomista perhetaustoista tulevia. Eli meillä ei ole odotettavissa perintöjä tms. Joskus huvittaa, kun muistelee omaa nuoruutta: ylioppilaaksi tulon jälkeen opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Aina oli rahat lopussa, ja kaikki mahdollinen tehtiin itse. Oli jos jonkinlaista lisätienestiä (mm. marjanpoiminta, metsätyöt) opintojen ohella ja kaikki kesäkuukaudet tehtiin hulluina töitä.

Opiskeluaika oli tosi tiukkaa ja oppi kyllä venyttämään penniä. Jossain vaiheessa jouduin myymään myös kitarani, koska rahaa ei vain yksinkertaisesti ollut eikä vanhemmilta olisi voinut lainata. Sen verran järkeä on nyt omien lasten kanssa, että heille annetaan myös taloudellista tukea. Sillä lailla järkevästi. Ei mitään "toimintatonneja", vaan maltillisia summia esim ruokakauppaan tai urheiluvälineiden hankintaan.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuin jo 18-vuotiaana opintolainasta, joka oli otettava kun ei ollut mitään pääomaa, eikä vanhemmat voineet tukea, ja kun kaikki sitä lainaa suosittelivat. Mulla oli jo silloin se selkeä näkemys, että laina on aina maksettava takaisin korkoineen. (Jotkut ei tätä ymmärrä vielä isoina aikuisinakaan, en tajua miten voi olla niin tollo ettei käsitä, mikä on "laina".)

Niinpä olen vältellyt lainojen ottamista siitä lähtien. Maksoin lainan loppuosuuden pois heti kun kykenin, vaikka valmistuin laman kynnyksellä, työllistyminen oli vaikeaa ja palkka pieni. Asuntolainaa en ole koskaan ottanutkaan. Mulla oli parin vuoden ajan hyvä työpaikka ulkomaan projektissa, missä sain lisäksi päivärahat. Elin säästeliäästi ja sijoitin osan rahoista hyvällä korolla. Nämä ja miehen perintörahat kun lykättiin yhteen, saatiin talo ostettua käteisellä. Olin tuolloin 32-vuotias. Näin olen selvinnyt lainatta, vaikka en koskaan ole tienannut mitään huipputuloja ja työttömyydestäkin olen kärsinyt. Ja lisättäköön vielä, että mun osuus talon hinnasta oli suurempi kuin miehen, suhteessa n. 3/5.

Mulla ei siis ole koskaan muuta lainaa ollutkaan kuin se opintolaina 2 vuodelta, nykyrahassa n. 8000 yhteensä plus korot.

Hienoa, että teille onnistui, siihen aikaan(?) koroilla oli merkitystä. Tänä päivänä pk-seudulla pitäisi olla min. 250 000 €, että saa perheasunnon. Perinnöllä se voi onnistuakin. Säästämällä erittäin hidasta edes hyvätuloiselle,  kun samaan aikaan vuokrat ovat kalliita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole lainaa ollut ikinä.

m55

Täällä toinen, jolla ei ole ikinä ollut velkaa, eikä tule.

Tämä on hienoa jos asut velattomassa omistusasunnossa, mutta jos aiot asua ikuisesti vuokralla tulet vain rahoittaneeksi toisten vaurastumista!

Mun vuokranantaja ei rikastumaan pääse. Vuokra 700 sisältää veden ja saunan. Vastike 560. Taitaa päästä just omilleen. Sukulaisen omistama asunto.

Eläkeikään matkaa 15 v. kirjoitti:

Asuntolaina maksettiin pois, kun olin 40- vuotias. Oikeastaan aina on miehen kanssa eletty "suu säkkiä myöden" eli ei ulkomaanmatkoja, kesäasuntoa tms. Lapset asuvat jo omillaan ja edelleen kaikki mitä jää pakollisista menoista säästetään. Mitään lainoja ( auto- tai remonttilainoja) ei oteta, vaan kaikki maksetaan käteisellä. Välillä olisi toki kiva ostaa normihintaisia vaatteita tai kosmetiikkaa, mutta toisaalta näin olemme aina toimineet raha-asioiden kanssa. Laskin, että kuukaudessa pakollisiin menoihin kuluu noin 1000 euroa (sisältää kyllä yhden ylellisyyden kuntosalin kuukausimaksu) + asumiskulut.

Oikeastaan on terveellistä välillä kiristää budjettia, jos meinaa meno käydä villiksi. Esim. Nyt helmikuussa kului rahaa noin 700 euroa ruokaan pesuaineisiin, vaatteisiin ja koiran eläinlääkärikuluihin. Kumpikaan meistä ei juo alkoholia tai tupakoi, joten kai siinäkin säästää. Meillä on myös sellainen "sääntö", että säästössä on pahan päivän varalle noin 20 000 euroa koko ajan.

Olemme tavallisia keskituloisia ja vaatimattomista perhetaustoista tulevia. Eli meillä ei ole odotettavissa perintöjä tms. Joskus huvittaa, kun muistelee omaa nuoruutta: ylioppilaaksi tulon jälkeen opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Aina oli rahat lopussa, ja kaikki mahdollinen tehtiin itse. Oli jos jonkinlaista lisätienestiä (mm. marjanpoiminta, metsätyöt) opintojen ohella ja kaikki kesäkuukaudet tehtiin hulluina töitä.

Opiskeluaika oli tosi tiukkaa ja oppi kyllä venyttämään penniä. Jossain vaiheessa jouduin myymään myös kitarani, koska rahaa ei vain yksinkertaisesti ollut eikä vanhemmilta olisi voinut lainata. Sen verran järkeä on nyt omien lasten kanssa, että heille annetaan myös taloudellista tukea. Sillä lailla järkevästi. Ei mitään "toimintatonneja", vaan maltillisia summia esim ruokakauppaan tai urheiluvälineiden hankintaan.

Mihin ja miksi säästätte? Kaksi keskituloista palkansaajaa, velaton asunto ja nuuka rahankäyttö tarkoittaa varmasti sitä, että saatte säästöön vähintään 20-30k vuodessa. Miksi????

Voi kuinka olisi ihanaa, jos olisi asuntolainaa. En ole 30 ikävuoteen mennessä ollut päivääkään vakituisessa työssä. En saa edes kulutusluottoa. 

Siis pitääkö ensin ottaa laina ja sitten kun maksaa sen niin on lainaton? Entä jos ei ota lainaa ollenkaan? Olisiko sitä sitten vapaa jo valmiiksi? Entä miksi sitten ottaa lainaa vain vapautuakseen lainasta? Miksi ei olla ottamatta lainaa ja olla vapaa jo nyt?

Hankimme maatilan

18v sitten. Laina 15v maksuajalla.

45- vuotiaans piti olla velaton.

Tuli vähän heikompia vuosia ja lainaa piti järjestellä uusiksi. 51- vuotiaana iso laina pitäisi olla maksettu.

Ellei mitään kamalaa satu...

Vierailija kirjoitti:

Siis pitääkö ensin ottaa laina ja sitten kun maksaa sen niin on lainaton? Entä jos ei ota lainaa ollenkaan? Olisiko sitä sitten vapaa jo valmiiksi? Entä miksi sitten ottaa lainaa vain vapautuakseen lainasta? Miksi ei olla ottamatta lainaa ja olla vapaa jo nyt?

Onhan se noinkin mahdollista elää.

Omistusasunnon hankkiminen, yritystoiminnan aloittaminen jne. useimmille on vain melko mahdotonta ilman lainaa.

Asuntolainan loppuessa olin 38-vuotias. Sen jälkeen oli pari kertaa autolainoja, nyt olen ollut kokonaan velaton kohta kymmenen vuotta. 

En milloinkaan.

Sijoitusasunnoista tulee olemaan aina lainaa.

Ei ole lainaa ikinä ollut. Asunto ostettu säästöillä 30 vuotiaana. Nyt tilillä 135000 € uusia säästöjä. Saatan käytellä uuteen asuntoon jos hyvä tulee vastaan. Ikää 38

Omistan yksin velattoman omakotitalon sekä rivitalo-osakkeen. Muutkin velat olen maksanut pois. 37v avioliitossa oleva nainen ja työtön.

Tänä vuonna loppuu asuntolaina, olen 54. Olisi voinut nopeamminkin lyhentää, mutta ei ole haluttu kauhean kireälle vetää taloutta. Huonompituloisia vuosia ja työttömyyttäkin ollut välillä, kertaalleen vaihdettu asunto ja yksi remonttilaina tullut mukaan.

Minä olen 38 v ja mies 43 v. Lainaa on meillä vielä 12 v maksettavana, tonni kuussa näillä koroilla.