Lue keskustelun säännöt.
Useamman lapsen äidit, jotka olette saaneet pidettyä kropan kuosissa - miten sen teitte/ teette?
28.02.2021 |
Kahden lapsen äiti täällä kyselee ihmetyksissään. Mitä te useamman lapsen äidit teette nyt ja teitte lasten saannin jälkeen, että olette pysyneet kunnossa?
Sisältyykö viikkoon kuinka paljon treeniä, millaista ja monesti? Onko ruokavalio koko ajan kohdillaan, salliiko herkkuja? Noudatitko tavoitteen saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi jotakin tiettyä dieettiä?
On nimittäin harvinaisempaa, että lasten saamisen jälkeen pysyy hyvässä kunnossa, jos on taipumusta painonnousuun. Luontaisesti laihat, älkää osallistuko tähän keskusteluun. En kertakaikkiaan halua kuulla miten on aina ollut laiha ja lasten saaminen vain paransi ulkomuotoa.
Itse painoin hääpäivänä 57kg, olin todella hoikassa kunnossa pituudella 170cm. Ekan lapsen jälkeen treenasin tosi paljon ja sain painon 61kg joka oli ihan huippulukemat itselleni. Näytin tosi hyvälle. Tokan lapsen jälkeen vaan ihmettelen että WTF ja lukemat 75kg olivat kaksi viikkoa sitten viimeinen naula arkkuun. En luovuta ennen kun luvut ovat 65kg ja tähän tarvitsen apujanne ja vinkit kehiin. Ensi kesänä olen paremmassa kunnossa kuin viime kesänä! Auttakaa mua, tsemppitarinat kehiin!
Kommentit (66)
Mä oon laihempi nyt kuin ennen lapsia. Syön entistä paremmin koska haluan näyttää hyvää esimerkkiä. Liikuntaa on vähemmän, aiemmin kilpaurheilin, nykyään lähinnä kävelen ja ulkoilen. Toki painoon vaikuttaa se että lihaksia on vähemmän mutta kyllä säännöllinen ja terveellinen syöminen on kaiken a ja o.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ymmärrä minäkään. Olen viiden äiti, syön terveellisesti ja treenaan hulluna. 40-50km juoksua viikossa (4-5x10km) sali, jumppa, jooga. Yksi lepopäivä ja silloinkin on jooga.
Enempää en voi liikkua kun alkaa tulla rasitusvammoja.
Ja tästä HUOLIMATTA olen jkv ylipainoinen bmi29. En ymmärrä että miten paljon sitä sitten pitäisi urheilla enemmän ollakseen laiha?Ja kukahan hoitaa lapsesi?
Olisko esim LASTEN ISÄ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ymmärrä minäkään. Olen viiden äiti, syön terveellisesti ja treenaan hulluna. 40-50km juoksua viikossa (4-5x10km) sali, jumppa, jooga. Yksi lepopäivä ja silloinkin on jooga.
Enempää en voi liikkua kun alkaa tulla rasitusvammoja.
Ja tästä HUOLIMATTA olen jkv ylipainoinen bmi29. En ymmärrä että miten paljon sitä sitten pitäisi urheilla enemmän ollakseen laiha?Ja kukahan hoitaa lapsesi?
Olipa tyhmä kysymys. Varmaan lapsilla on isäkin. Joku vajaan tunnin lenkki nyt mahtuu päivään ihan hyvin. Ohis.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ruokavaliosta. Pitää syödä vähemmän ja terveellisesti. Herkkupäivätkin jää pois, kun oppii pois sokerista. Alkoholi pois myös, lihottaa turhaan. Se on terveellinen elämäntapa, jota tukee urheilu. Olen 4 lapsen äiti ja painoindeksi 19. En kyllä syö mitään herkkuja juuri koskaan. Ruokaa (terveellistä) syön aina kun nälkä ja niin paljon että nälkä lähtee. En käytä alkoholia. Treenaan 4-5 krt vko
Muuten samaa mieltä, mutta ei välttämättä vähemmän. Moni sattaa syödä (ja monessa laihdutusohjelmassakin näkyy) aivan liian harvoin. Näin kroppa pyrkii säästämään kaiken saatavan energian.
Älkää uskoko noita ilkeitä kommentteja. Vaikka kuosiin haluaisi mahdollisimman pian, aikaa on syytä antaa tuollaisen koettelemuksen jälkeen. Olen ok kunnossa, bmi vaihtelee 22-23 välillä, kaksi lasta ja työssä, ikä lähestyy neljääkymmentä ja oon myös lyhyt, eli kaikki näkyy. Nyt on hyvä, mutta molempien lasten jälkeen pientä ylipainoa kuitenkin oli parikin vuotta.
Vaikka "luontaisesti lihomattomilta" ei kysytty, kerron silti, että raskaus ja imetyshormonit plus valvominen päälle ainakin mulla laittoivat kropan täysin eri moodiin. Kun uskoin noita "syö vähemmän" "et vaan mussuta" -ohjeita ja koitin ruokailla ruokavaliolla, nälkä oli niin huutava että pakko oli taipua. Lapsella on oikeus äitiin jolla on muutakin mielessä kun seuraava ateria. Ja kun stressi helpotti, lopetti imetyksen ja sai taas nukkua, ihan samalta tuntuvilla elintavoilla paino laski takaisin sen parin vuoden päästä. Ilman kitudieettejä. Joku toimii toiselle, mutta itselleni liikunta on supertärkeää ihan hyvän olon vuoksi, järjestän ainakin sen 3h viikossa jostakin. Mitä vaan oloon sopivaa, juoksua, kävelyä, retkeilyä lasten kanssa, joogaa.. Syön kai melko lailla normaaliterveellistä ruokaa, mutta en vahdi suupaloja. Oikeaa ruokaa nälkään ja herkut vaan herkkuina, juuri muita periaatteita ei ole.
Ensimmäisen jälkeen koitin laihdutusta koska niin "kuului" tehdä, toisella kertaa vaan annoin kropan olla, miksi omaa kehoa vastaan taistelisi? Paras mitä voi tehdä, on muuttaa ajattelutapa siihen, että saa olla itselleen hyvä, saa liikkua, saa kokata herkullista terveellistä ruokaa, saa nukkua (sitten kun taas saa). Tahdonvoima on hyvin rajallinen resurssi ja pienen lapsen kanssa se kuluu helposti muuhunkin. Risoo äideille nykyään laitetut kohtuuttomat vaateet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat keinot, kun olin lasten kanssa kotona n. 3 vuotta:
- Paljon liikkumista lasten kanssa ja hyötyliikuntaa. Esim. kuljin kävellen kaikki muutaman kilometrin matkat, paitsi isommat kauppareissut.
-Suht terveellinen ruokavalio ja säännölliset ruoka-ajat lasten kanssa.
- Ei alkoholia, ei limuja
- Herkkuja n. kerran viikossa
Vierailija kirjoitti:
Älkää uskoko noita ilkeitä kommentteja. Vaikka kuosiin haluaisi mahdollisimman pian, aikaa on syytä antaa tuollaisen koettelemuksen jälkeen. Olen ok kunnossa, bmi vaihtelee 22-23 välillä, kaksi lasta ja työssä, ikä lähestyy neljääkymmentä ja oon myös lyhyt, eli kaikki näkyy. Nyt on hyvä, mutta molempien lasten jälkeen pientä ylipainoa kuitenkin oli parikin vuotta.
Vaikka "luontaisesti lihomattomilta" ei kysytty, kerron silti, että raskaus ja imetyshormonit plus valvominen päälle ainakin mulla laittoivat kropan täysin eri moodiin. Kun uskoin noita "syö vähemmän" "et vaan mussuta" -ohjeita ja koitin ruokailla ruokavaliolla, nälkä oli niin huutava että pakko oli taipua. Lapsella on oikeus äitiin jolla on muutakin mielessä kun seuraava ateria. Ja kun stressi helpotti, lopetti imetyksen ja sai taas nukkua, ihan samalta tuntuvilla elintavoilla paino laski takaisin sen parin vuoden päästä. Ilman kitudieettejä. Joku toimii toiselle, mutta itselleni liikunta on supertärkeää ihan hyvän olon vuoksi, järjestän ainakin sen 3h viikossa jostakin. Mitä vaan oloon sopivaa, juoksua, kävelyä, retkeilyä lasten kanssa, joogaa.. Syön kai melko lailla normaaliterveellistä ruokaa, mutta en vahdi suupaloja. Oikeaa ruokaa nälkään ja herkut vaan herkkuina, juuri muita periaatteita ei ole.
Ensimmäisen jälkeen koitin laihdutusta koska niin "kuului" tehdä, toisella kertaa vaan annoin kropan olla, miksi omaa kehoa vastaan taistelisi? Paras mitä voi tehdä, on muuttaa ajattelutapa siihen, että saa olla itselleen hyvä, saa liikkua, saa kokata herkullista terveellistä ruokaa, saa nukkua (sitten kun taas saa). Tahdonvoima on hyvin rajallinen resurssi ja pienen lapsen kanssa se kuluu helposti muuhunkin. Risoo äideille nykyään laitetut kohtuuttomat vaateet!
Tarkoititko ilkeillä kommenteilla niitä, jotka alkoivat naljailla liikkuville äideille siitä, että liikuntamäärät ovat älyttömiä sekä kyseenalaistaa, kuka hoitaa heidän lapsensa?
Ei tarvitse olla mikään himourheilija, mutta jos ei saa yhtään edes kävelyä tai kotijumppaa mahdutettua päiväänsä, kyllä se on laiskuutta. Tottakai välillä on päiviä, ettei millään onnistu, mutta jos vuosia menee liikkumatta, kyse on priorisoinnin puutteesta ja/tai haluttomuudesta. Silloin voi reilusti sanoa, että laiskottaa eikä keksiä tekosyitä tai naljailla niille, jotka jaksavat liikkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen olet, ap? Mun kahdesta ekasta lapsesta kilot tippui itsestään, mutta huom! Vasta imetyksen jälkeen, kun oma hormonitoiminta palautui. Eli kaikilla ei todellakaan paino tipu imetyksessä. Tokasta jopa niin, että mentiin ekaa raskautta edeltäneen painon alle. Olin parhaassa kunnossa koskaan. No, vähän vuosien aikana alkoi kilot hiipiä takaisinkin. Mut tää kolmas raskaus... hohhoijaa. Kiloja tuli paljon helpommin ja ne tosiaan jumiutui. Ajattelin, et no ei hätää, ne tippuu samalla tavalla ku aiemminkin. Voit vaan kuvitella pettymyksen kun mitään ei tapahdu - yrityksistä huolimatta! Olen 30 puolessavälissä.
Mulla 4 lasta 1-18v.
Olen liikkunut viimeiset 25v. En hikiliikuntaa, vaan kävelyä: 6 km x 4-5 krt / vk. Painan saman kuin 18v. Tai no, vähemmän, koska teininä lihoin painoindeksiin25 ja nyt viimeiset 25 v paknoindeksi raskauksia lukuunottamatta on 21,5.
En juo juuri ollenkaan kalopitoisia juomia, alkoholiakaan. Syön tuhtia perusruokaa: jos teen kinkkukiusauksen, laitan siihen 1,5 kg perunoita ja 4 dl kuohukermaa. Tein jauhelihapihvejä: kastikkeeseen 2 dl kuohukermaa. Salaattiin paljon oliiviöljyä. Olen koko ajan liikkeessä isossa (10 huonetta) talossamme. Sohvalta kodinhoitohuoneeseen on 30m. Herkkupv joka pv: esim pari duklaapatukkaa tai kakku/jäätelöannos.
Pointtina on jatkuva liikkeelläolo ja tasainen syöminen. Syön kylläkin nyös paljon salaattia ruoan kanssa, monesti kasa salaattia leivän päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imetys laihdutti kilot pois, mutta imetyksen loputtua alkoi kertyä. Syitä: mm. se kuuluisa kilpirauhasen vajaatoiminta, joka todettiin imetyksen päätyttyä +liikunta jäi pois lasten myötä. Lisäksi pikkulapsiaikaan liittyvää univelkaa ja väsymystä paikkasin herkuilla. Kaikenkaikkiaan pikkulapsiaikana oma itse jäi sivuseikaksi, ehkä liikaakin.
Nuorimman ollessa 3v palasin takaisin säännöllisen liikunnan pariin ja oli voimia siistuä ruokavaliota. Eli 3 lihaskuntotreeniä ja 1-2 aerobista treeniä. Merkkasin kalorit ylös laskuriin.. Paino laski ja lihasmassaa tuli lisää. Summa summarum: aloita projekti huolehtimalla palautumisesta ja riittävästä yöunesta. Muu tulee perässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää uskoko noita ilkeitä kommentteja. Vaikka kuosiin haluaisi mahdollisimman pian, aikaa on syytä antaa tuollaisen koettelemuksen jälkeen. Olen ok kunnossa, bmi vaihtelee 22-23 välillä, kaksi lasta ja työssä, ikä lähestyy neljääkymmentä ja oon myös lyhyt, eli kaikki näkyy. Nyt on hyvä, mutta molempien lasten jälkeen pientä ylipainoa kuitenkin oli parikin vuotta.
Vaikka "luontaisesti lihomattomilta" ei kysytty, kerron silti, että raskaus ja imetyshormonit plus valvominen päälle ainakin mulla laittoivat kropan täysin eri moodiin. Kun uskoin noita "syö vähemmän" "et vaan mussuta" -ohjeita ja koitin ruokailla ruokavaliolla, nälkä oli niin huutava että pakko oli taipua. Lapsella on oikeus äitiin jolla on muutakin mielessä kun seuraava ateria. Ja kun stressi helpotti, lopetti imetyksen ja sai taas nukkua, ihan samalta tuntuvilla elintavoilla paino laski takaisin sen parin vuoden päästä. Ilman kitudieettejä. Joku toimii toiselle, mutta itselleni liikunta on supertärkeää ihan hyvän olon vuoksi, järjestän ainakin sen 3h viikossa jostakin. Mitä vaan oloon sopivaa, juoksua, kävelyä, retkeilyä lasten kanssa, joogaa.. Syön kai melko lailla normaaliterveellistä ruokaa, mutta en vahdi suupaloja. Oikeaa ruokaa nälkään ja herkut vaan herkkuina, juuri muita periaatteita ei ole.
Ensimmäisen jälkeen koitin laihdutusta koska niin "kuului" tehdä, toisella kertaa vaan annoin kropan olla, miksi omaa kehoa vastaan taistelisi? Paras mitä voi tehdä, on muuttaa ajattelutapa siihen, että saa olla itselleen hyvä, saa liikkua, saa kokata herkullista terveellistä ruokaa, saa nukkua (sitten kun taas saa). Tahdonvoima on hyvin rajallinen resurssi ja pienen lapsen kanssa se kuluu helposti muuhunkin. Risoo äideille nykyään laitetut kohtuuttomat vaateet!
Tarkoititko ilkeillä kommenteilla niitä, jotka alkoivat naljailla liikkuville äideille siitä, että liikuntamäärät ovat älyttömiä sekä kyseenalaistaa, kuka hoitaa heidän lapsensa?
Ei tarvitse olla mikään himourheilija, mutta jos ei saa yhtään edes kävelyä tai kotijumppaa mahdutettua päiväänsä, kyllä se on laiskuutta. Tottakai välillä on päiviä, ettei millään onnistu, mutta jos vuosia menee liikkumatta, kyse on priorisoinnin puutteesta ja/tai haluttomuudesta. Silloin voi reilusti sanoa, että laiskottaa eikä keksiä tekosyitä tai naljailla niille, jotka jaksavat liikkua.
Yhtä lailla puolin ja toisin. Mulle on ollut aina tärkeää liikkua, ja ajattelen että äidillä on oikeus pitää huolta myös itsestään. Ymmärrän silti, että jonkun muun energia voi mennä pikkulapsivaiheessa ihan niihin naperoihin, etenkin jos tukiverkkoa ei ole eikä liikuntaan ole tottumusta ennestään tai omaa mieleistä lajia löytynyt. Miten se haukkuminen palvelee puolin tai toisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää uskoko noita ilkeitä kommentteja. Vaikka kuosiin haluaisi mahdollisimman pian, aikaa on syytä antaa tuollaisen koettelemuksen jälkeen. Olen ok kunnossa, bmi vaihtelee 22-23 välillä, kaksi lasta ja työssä, ikä lähestyy neljääkymmentä ja oon myös lyhyt, eli kaikki näkyy. Nyt on hyvä, mutta molempien lasten jälkeen pientä ylipainoa kuitenkin oli parikin vuotta.
Vaikka "luontaisesti lihomattomilta" ei kysytty, kerron silti, että raskaus ja imetyshormonit plus valvominen päälle ainakin mulla laittoivat kropan täysin eri moodiin. Kun uskoin noita "syö vähemmän" "et vaan mussuta" -ohjeita ja koitin ruokailla ruokavaliolla, nälkä oli niin huutava että pakko oli taipua. Lapsella on oikeus äitiin jolla on muutakin mielessä kun seuraava ateria. Ja kun stressi helpotti, lopetti imetyksen ja sai taas nukkua, ihan samalta tuntuvilla elintavoilla paino laski takaisin sen parin vuoden päästä. Ilman kitudieettejä. Joku toimii toiselle, mutta itselleni liikunta on supertärkeää ihan hyvän olon vuoksi, järjestän ainakin sen 3h viikossa jostakin. Mitä vaan oloon sopivaa, juoksua, kävelyä, retkeilyä lasten kanssa, joogaa.. Syön kai melko lailla normaaliterveellistä ruokaa, mutta en vahdi suupaloja. Oikeaa ruokaa nälkään ja herkut vaan herkkuina, juuri muita periaatteita ei ole.
Ensimmäisen jälkeen koitin laihdutusta koska niin "kuului" tehdä, toisella kertaa vaan annoin kropan olla, miksi omaa kehoa vastaan taistelisi? Paras mitä voi tehdä, on muuttaa ajattelutapa siihen, että saa olla itselleen hyvä, saa liikkua, saa kokata herkullista terveellistä ruokaa, saa nukkua (sitten kun taas saa). Tahdonvoima on hyvin rajallinen resurssi ja pienen lapsen kanssa se kuluu helposti muuhunkin. Risoo äideille nykyään laitetut kohtuuttomat vaateet!
Tarkoititko ilkeillä kommenteilla niitä, jotka alkoivat naljailla liikkuville äideille siitä, että liikuntamäärät ovat älyttömiä sekä kyseenalaistaa, kuka hoitaa heidän lapsensa?
Ei tarvitse olla mikään himourheilija, mutta jos ei saa yhtään edes kävelyä tai kotijumppaa mahdutettua päiväänsä, kyllä se on laiskuutta. Tottakai välillä on päiviä, ettei millään onnistu, mutta jos vuosia menee liikkumatta, kyse on priorisoinnin puutteesta ja/tai haluttomuudesta. Silloin voi reilusti sanoa, että laiskottaa eikä keksiä tekosyitä tai naljailla niille, jotka jaksavat liikkua.
Tiedätkö, kun se liikuntakaan ei välttämättä auta. Varsinkin jos on aina liikkunut. Itse ainakin liikuin tosi paljon synnytyksiin asti - kirjaimellisesti. Kävin lenkillä vielä kun lapsivedet meni. Eli itse ainakaan en keksinyt muuta syytä kun imetysaikana tolkuton ruokahalu ja hormonitoiminta.
Näitä kommentteja lukiessa tulee vain mieleen, että kyllä ihmiset ovat hyviä keksimään tekosyitä. Stressistä tulevat taikakalorit, muutaman tunnin viikossa liikkuvat urheilevat yli suositusten, eli siis anteeksi mitä, onko olemassa jotkut suositukset, ettei saa urheilla kun määrän x.. ja plaa plaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta on ujuttaa liikuntaa päiviinsä, pyöräillä tai juosta työmatkat, jos oot töissä. Niihin ei välttämättä mene yhtään enempää aikaa kuin jos menisit töihin autolla/bussilla/junalla. Kotijumppaa lisäksi ainakin vatsa-selkä-kyljet useamman kerran viikossa.
Lenkkeilyä ja hiihtoa on helppoa harrastaa, se ei ole sidottu aikatauluihin. Vähitellen pidentää matkoja. Liikkumatta on vaikeaa pysyä hoikkana.
Ruoaksi samaa kotiruokaa, mitä teet lapsille. Olen itse jättänyt leikkeleet ja juustot kokonaan pois. Maitotuotteet rasvattomiksi, karkit, suklaat ym. herkut pois. Vältä valkoisia jauhoja ja sokeria. Tee ruoan kanssa aina salaattia ja syö sitä paljon. Opetat samalla lapsillekin terveelliset elämäntavat. Lapset voi ajaa pyörällä vieressä, kun lenkkeilet tms. Jos viet lapsia treeneihin, hyödynnä se aika tekemällä juoksulenkki.
Itselläni on kolme lasta, olen päälle 40 v. ja olen itse asiassa hoikemassa kunnossa kuin nuorena. Alkoholi myös pois ja riittävästi unta (jos on lasten kanssa mahdollista). Huolehdi E-vitamiinin saannista.
Parasta on kehittää kaikenlaista tekemistä, vaikka käsitöitä tai nikkarointia kotiin. Jos lysähtää sohvalle, kun lapset nukkuu, tulee helposti napsittua kaikenlaista. Eli kehitä muuta tekemistä ja syö vain muiden kanssa, älä yksin.
Tässä pari päivää sitten oivalsin miten olin niin hoikka kun lapset olivat pieniä. Oli satanut hirveästi lunta ja hain ekaluokkalaisen iltapäiväkerhosta. Lapsi istui pyöränsä päällä ja minä työnsin sitä. Siinä hikoillessani muistui mieleen ne ajat kun oli yksi vaunuissa, toinen seisomalaidalla ja kolmas pulkassa. Siinä kun ees taas raahaili sitä satsia päivittäin niin kulutus oli varmasti valtava. Lounaskin oli jotain pinaattilettuja ja nakkikeittoa.
Nykyisin kuntoilen tosi paljon, ja silti tuo yhden lapsen kuskaaminen tuntui melko raskaalta. Enkä todellakaan ole yhtä hoikka kuin silloin kun lapset oli pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää uskoko noita ilkeitä kommentteja. Vaikka kuosiin haluaisi mahdollisimman pian, aikaa on syytä antaa tuollaisen koettelemuksen jälkeen. Olen ok kunnossa, bmi vaihtelee 22-23 välillä, kaksi lasta ja työssä, ikä lähestyy neljääkymmentä ja oon myös lyhyt, eli kaikki näkyy. Nyt on hyvä, mutta molempien lasten jälkeen pientä ylipainoa kuitenkin oli parikin vuotta.
Vaikka "luontaisesti lihomattomilta" ei kysytty, kerron silti, että raskaus ja imetyshormonit plus valvominen päälle ainakin mulla laittoivat kropan täysin eri moodiin. Kun uskoin noita "syö vähemmän" "et vaan mussuta" -ohjeita ja koitin ruokailla ruokavaliolla, nälkä oli niin huutava että pakko oli taipua. Lapsella on oikeus äitiin jolla on muutakin mielessä kun seuraava ateria. Ja kun stressi helpotti, lopetti imetyksen ja sai taas nukkua, ihan samalta tuntuvilla elintavoilla paino laski takaisin sen parin vuoden päästä. Ilman kitudieettejä. Joku toimii toiselle, mutta itselleni liikunta on supertärkeää ihan hyvän olon vuoksi, järjestän ainakin sen 3h viikossa jostakin. Mitä vaan oloon sopivaa, juoksua, kävelyä, retkeilyä lasten kanssa, joogaa.. Syön kai melko lailla normaaliterveellistä ruokaa, mutta en vahdi suupaloja. Oikeaa ruokaa nälkään ja herkut vaan herkkuina, juuri muita periaatteita ei ole.
Ensimmäisen jälkeen koitin laihdutusta koska niin "kuului" tehdä, toisella kertaa vaan annoin kropan olla, miksi omaa kehoa vastaan taistelisi? Paras mitä voi tehdä, on muuttaa ajattelutapa siihen, että saa olla itselleen hyvä, saa liikkua, saa kokata herkullista terveellistä ruokaa, saa nukkua (sitten kun taas saa). Tahdonvoima on hyvin rajallinen resurssi ja pienen lapsen kanssa se kuluu helposti muuhunkin. Risoo äideille nykyään laitetut kohtuuttomat vaateet!
Tarkoititko ilkeillä kommenteilla niitä, jotka alkoivat naljailla liikkuville äideille siitä, että liikuntamäärät ovat älyttömiä sekä kyseenalaistaa, kuka hoitaa heidän lapsensa?
Ei tarvitse olla mikään himourheilija, mutta jos ei saa yhtään edes kävelyä tai kotijumppaa mahdutettua päiväänsä, kyllä se on laiskuutta. Tottakai välillä on päiviä, ettei millään onnistu, mutta jos vuosia menee liikkumatta, kyse on priorisoinnin puutteesta ja/tai haluttomuudesta. Silloin voi reilusti sanoa, että laiskottaa eikä keksiä tekosyitä tai naljailla niille, jotka jaksavat liikkua.
Tiedätkö, kun se liikuntakaan ei välttämättä auta. Varsinkin jos on aina liikkunut. Itse ainakin liikuin tosi paljon synnytyksiin asti - kirjaimellisesti. Kävin lenkillä vielä kun lapsivedet meni. Eli itse ainakaan en keksinyt muuta syytä kun imetysaikana tolkuton ruokahalu ja hormonitoiminta.
Ja nyt imetyksen jälkeen siis ruokahalukin muuttunut, ruokavalio ei kauheasti, mutta sinänsä siinä ei olekaan vika, vaan määrässä.
Eli annoskoot muuttuneet, mikään ei muutu. Liikunta tosiaan kuulunut aina elämään.
Meillä syödään paljon kasviksia, kalaa, proteiinipitoista ja kuitupitoista ruokaa. Harvoin mehuja, limppareita jne... Sain hyvin vinkkejä ravintoterapeutilta, kun yhdessä raskaudessa oli radi.
En ymmärrä. En ollenkaan. Ei tässä näin pitänyt käydä.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet, ap? Mun kahdesta ekasta lapsesta kilot tippui itsestään, mutta huom! Vasta imetyksen jälkeen, kun oma hormonitoiminta palautui. Eli kaikilla ei todellakaan paino tipu imetyksessä. Tokasta jopa niin, että mentiin ekaa raskautta edeltäneen painon alle. Olin parhaassa kunnossa koskaan. No, vähän vuosien aikana alkoi kilot hiipiä takaisinkin. Mut tää kolmas raskaus... hohhoijaa. Kiloja tuli paljon helpommin ja ne tosiaan jumiutui. Ajattelin, et no ei hätää, ne tippuu samalla tavalla ku aiemminkin. Voit vaan kuvitella pettymyksen kun mitään ei tapahdu - yrityksistä huolimatta! Olen 30 puolessavälissä.
Tällä hetkellä olen 40! Olen saanut viimeisimmän lapseni 36-vuotiaana, joka varmasti vaikuttaa tässä asiassa. Ekan sain 3”-vuotiaana.
Kiitos tosi paljon kaikille silmiä avaavista kommenteista. Itsenäni eniten on lihottanut varmasti tämä liiallinen syöminen, ei niinkään liikunnan vähäisyys, koska rakastan liikuntaa ja jumppailen kotona vähän väliä hyötyliikuntaa leikkinä lasten kanssa, vatsalihaksia TV:tä katsellessa, punnerran takkatulen edessä, askelkyykkyä ympäri asuntoa yms. Lisäksi harrastan suht rankkaa urheilulajia (3krt viikossa, nyt Koronan takia sen kanssa hankaluuksia), lenkkeilen ja pyrin mahduttamaan viikkoon aina jotakin liikettä. Mies katsoo sillä aikaa lapsia ja kyllä tunnin lenkille tosiaan pääsee hyvinkin jos aikuisia on kaksi.
Ongelma on todella nämä ruokailut. Lapset syövät paljon, heille pitää olla kaksi lämmintä ateriaa päivittäin (toinen syö onneksi koulussa), aamupalat, välipalat ja iltapalat. Lisäksi lapset tykkää toki herkuista joten niitä on viikonloppuisin tarjolla, leivotaan, tehdään kotitekoisia karkkeja ja ostetaan jätskiä.
Olen huomannut, että näin 40-vuotiaana en voi syödä enää samaa tahtia ja ruokaa perheen kanssa. Minulle tämä aiheuttaa lisäkiloja, sekä tuntuu ihan koko kropassa saakka liiallisesta mättämiseltä. Tottakai viisi kertaa päivässä on hyvä syödä minunkin, mutta vähemmän sekä ilman leipää ja hiilaria ylipäätään enemmän. Liikunta pelkästään ei riitä tähän. Haaveilen että pääsen joskus taas salille.
Ennen lapsia, kun olin tosi hoikka söin kyllä aika vähän. Tosi paljon salaatteja ja ehkä kaksi kertaa viikossa kunnon lämmin ateria, muutoin kylmiä salaattiaterioita proteiinilisällä. Kahvia, ruisleipää ja raejuustoa. Kalkkunaa, rahkaa ja kurkkua. Siinäpä ne taisi olla melkein millä pääasiassa elin. Tuohon hääpäivän 57kg painoon pääsin, kun en pariin viikkoon ennen häitä yksinkertaisesti ehtinyt syödä paljoa muuta kun aamulla proteiinipatukan ja kahvin. Paino tippui humisemalla.
Tosin nuorempana painon pudotukseen riitti se, ettei muutamana viikonloppuun pitänyt herkkupäivää. Nykyisin sellainen ei auta pätkääkään. Olen myös ajatellut että alan kiinnittää huomiota enemmän unen määrään, että keho saa tarpeeksi lepoa. En enää halua valvoa sillä se on jostakin pois hyvinvoinnissa aina.
Mä sain vanhimmat lapseni alle kolmekymppisenä, ja laihduin niiden raskauksien jälkeen nopeasti takaisin omiin mittoihini. Toki olen ollut liikunnallinen aina, ja harrastin lastenkin kanssa liikuntaa (esim. lenkkeilin niin, että toinen oli vaunuissa ja toinen pyöräili mukana. Vauhdilla ei ole merkitystä: jo pelkkä jalkojen päällä olo kuluttaa kaloreita.)
Kolmannen lapsen syntyessä olin 36-vuotias, eikä laihtuminen tapahtunut enää itsestään. Onneksi vanhemmat lapset olivat päivisin koulussa, joten otin rutiinikseni pitkän kävelylenkin vauvan aamupäiväunien aikaan. Kävin usein noin 5 km päässä olevassa kaupassa tekemässä päivän ruokaostokset. Minulla oli tukevat vaunut, joiden alaosassa ostokset kulkivat vaivatta.
Imetin vauvaa, joten jos hän heräsi matkalla, pysähdyin johonkin puistoon imettämään. Sitten taas jatkoin matkaa. Pelastusrengas alkoi sulaa vyötäröltä todella nopeasti. Kävelyn lisäksi jumppasin kotona.
Mielestäni elämästä lasten kanssa kannattaa tehdä "mahdollisimman rasittavaa", jos ei ole varsinaista omaa aikaa, eli retkeillä lasten kanssa, mennä pulkkamäkeen jne. Leikkipuistossa voi jumpata ja uimahallissakin voi lastenaltaan syvässä päässä tehdä vesijumppaa samalla, kun vahtii silmä kovana lapsia. Kaikki liikunnallinen touhuaminen on hyväksi itselle ja lapset nauttivat.
Mä pysyin luonnostani hoikkana kun lapset oli pieniä. Kun palasin töihin niin paino nousi vaivihkaa 20 kiloa joista suurin osa kokopäivätöissä. Töissä kävin työkavereiden kanssa epäterveellisillä lounailla, herkuttelin viikonloppuna enkä löytänyt aikaa tai jaksamista liikkua. Ferritiinit mitatttiin ja olivat 7 joten ei mikään ihme.
Olen saanut laskettua painoa 8 kiloa muutamassa kuussa sillä että lasken kaloreita ja käyn kävelyllä joka päivä, pidempi lenkki kun vien ja haen lapset koulusta. Kotijumppaa en saa tehtyä vaikka olen etänä koska työpäivät ovat yleensä 9-19 ja päivät tauotan lasten aikataulun mukaan.
Nyt paino alkoi junnaamaan koska pitäisi vielä entisestään tiputtaa kaloreita mutta ei yhtään huvita syödä 1000 - 1200 kaloria päivässä joka on nyt etätyön takia se suositeltu määrä painonlaskuun.
Riittävä uni on myös tärkeää painonhallinnassa.