Onko ihan hullua ostaa talo keskeltä ”ei mitään”?
Miehen sisko asuu heidän lapsuudenkodissa, ja samalta kylältä on myynnissä talo. Tässä ollaan pyöritelty mielessä, että mitä jos tehtäisiin tarjous.
Talolta on matkaa isompaan kaupunkiin 40km, jossa asukkata on noin 80 000. Kylällä asuu ihan kourallinen ihmisiä, taloja ehkä kymmenen, vähän kauempana kesämökkejä. Talo on 60-luvun maalaistalo, aika alkuperäiskuntoinen. Vedet ja sähköt on, sisävessakin. Putket ja sähköt alkuperäiset, samoin katto, eli remppaa on. Talo on aivan metsän keskellä, isolla 2ha tontilla, naapuriin puoli kilometriä.
Näen jo sieluni silmin miten perustaisin omenatarhan, valtavan marjatarhan, ruusutarhan ja mitä kaikkea. Lapsille tilaa vintissä, johon saisi oikean lasten valtakunnan.
Mutta mutta, lähipiiri pitää meitä ihan kahjoina, koska tämä paikka on juuri sellainen jota ei ikinä kannattaisi ostaa, koska talon arvo ei ole ”mitään” jne. Mies on pienituloinen ja itse lasten kanssa kotona, joten rahaa ei ole ihan kamalasti. Mutta mutta, talo on asuttavassa kunnossa kuitenkin, katto ei vuoda, ja muut remontit voitaisiin hoitaa pikkuhiljaa. Ostaisitteko itse, jos tuntuu oikealta? Tuntuu että ei se homssuinen ilme meitä haittaa, kaikkea ehtii laittaa aikanaan kun rahatilanne sallii. Ajatuksia?
Kommentit (146)
no toinen vaihtoehto on se että kirvesmies ajelee pävän ja hakee remppavälineitä palkalla joka on nelinkertainen sinun tuntipalkkaasi
kumman on halvempaa ajella työkalujen perässä?
maalla kun asuu niin onpa rauhallista ja rentouttavaa mutta kaikille se ei käy kun pitää olla kaikki nurkan takana aina
Ostakaa se mökiksi jos saatte halvalla. Ja sitten jossain vaiheessa muutatte sinne vakituisesti jos tuntuu että se on oma juttu. Joku varmaan jo ehdotti tätä jo? Jos se on hyväkuntoinen sitä voi vuokrata kesämökkinä ne viikot kun ette itse ole siellä.
Kyllä lapset harrastuksia ja kavereita löytää. Terveempiä ja urheilullisempia niistä tulee kun metsissä rymyävät. On tilaa harrastaa kaikenlaista.
Ihmetellään, eikö ole hankala löytää harrastuksia ja sitten miten niitä kuskaa harrastuksiin. Ei minuakaan ole mihinkään harrastuksiin koskaan kuskattu. Asuin maalaispitäjässä lapsuuteni ja olin hyvässä kunnossa. Voitin kaikki kouluni hiihtokisat.
Jos on tottunut maalaiselämään, ei talon hankkiminen ole ongelma metsän keskeltä. Eri asia jos ei ole koskaan maalla asunut ja puutarhaa hoitanut. Sitten voi tulla ongelmia, kun huomaa, että työtä se vaatii ja paljon on opittavaa.
Millaisista paikoista te olette kotoisin jotka valitatte siitä kun pitää olla auto? Ikänsä maalla asuneelle se ei ole mikään ongelma. Molemmilla vanhemmilla on tietenkin omat autot ja perheen lapsetkin saavat/ostavat itselleen auton 18-vuotiaana. Näin useissa perheissä. Ja siis joku 8 km autolla, onko se jollekin pitkä matka? :D hyvä kun yhden biisin ehtii radioista kuunnella sillä aikaa kun sen hurauttaa.
Asuin lapsena maalla ja ei meillä kyllä suurimman osan aikaa mitään remontteja meneillään ollut. Asumisessa ikävimmät ongelmat oli lämmityksen raskaus, se, kun sisällä oli kylmä, kun paukkupakkasilla putket jäätyi ja oltiin ilman juoksevaa vettä kunnes ne saatiin kuntoon, kun sähkökatkoksen tullessa sähköt oli pois joskus pitkäänkin, kun jätekaivoa ei oltu ajoissa tyhjennetty ja sen täytyttyä odoteltiin tyhjennystä monta vuorokautta käyttäen huusia, ja se kun kavereille oli matkaa eikä vanhemmat kuskanneet.
Nämä ongelmat ovat uniikkeja ja riippuvat sekä talosta että asukkaista. Kaikissa paikoissa ei välttämättä ole samoja, mutta voi olla jotain muuta. Jos olisi ongelmaton talo jne asiat kunnossa, niin olisihan se ihanaa elämää. Hyviä puolia maalla asumisessa on monta.
Voi olla, että teillä pitäisi olla koko kauppasumma käteisenä. Pankin antama takuu tuolle talolle on tuskin kovin korkea. Ja millä rahalla sitten remontoitte?
Vierailija kirjoitti:
Muuttaisin ainoastaan jos hyvä ja tarpeeksi suuri koulu olisi lähellä ( = ei heti suljeta kun on vain kuusi oppilasta). 8 kilsaa päiväkotiin on aika matka.
Suhteellista. Mulla on 15 kilometriä lähimpään kauppaan.
AP, tee niinkuin susta tuntuu oikealta. Täältä saat kahden ääripään vastauksia puolesta ja vastaan - ja myös monta ihan realistisesti pohdittavaa asiaa, kuten nuo remontit ja kuntotarkistukset talolle.
Vierailija kirjoitti:
Musta tuo olisi stressaavaa elämää, kuin vankilassa. Kaikkeen elämän välttämättömyyksiin tarvittaisiin toimiva auto, bensaa, rahaa rahaa loputtomasti.
Kun haetaan remppavälineitä, taas ajetaan tuntitolkulla. Kun pitää mennä hammaslääkäriin niin taas päivän reissu ja paljonko maksaa? Joka päivä kuljetat lapsia huonoilla kärryteillä, ei harrastuksia, ei huveja.
Vuodesta 8 kuukautta pimeässä ja kylmässä ilman ihmiskontaktia, yhtä mökkihöperöiden kyläläisten kanssa.
Just näistä syistä me muutettiin takaisin kaupunkiin.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että teillä pitäisi olla koko kauppasumma käteisenä. Pankin antama takuu tuolle talolle on tuskin kovin korkea. Ja millä rahalla sitten remontoitte?
Korjaus vakuusarvo
Viime vuoden aikana tuli vietettyä virusta paossa pitkiä aikoja mökillä. Silloin kyllä valkeni, ettei maalaiselämä ole meille, vaikka ollaan introvertti, luonnossa viihtyvä perhe. Juuri ne mainitut: pimeä - liikkumaan et pääse enää töiden jälkeen, auto — sillä pitkä matka kaikkialle. Kukaan ei tule käymään ja ainoa viihde on töllöttää telkkaria sohvalla. Kylässä yksi ruokakauppa, yksi grillikioski ja huoltsikka. Päiväkotilainen meinasi hyppiä seinille, en halua edes kuvitella (vaikka päiväkoti olisi auki ilman koronaa) isompien lasten kuljetuksia. Haluan lapsilleni myös edes muutaman harrastuksen, sekä mahdollisuuden käydä esim museoissa muulloinkin kuin kerran vuodessa.
Lisäksi sitä luontoakaan ei lähellä ole (koska maalla avohakattu ja peltona kaikki mikä voi) piti mennä autolla kuten kaupungistakin. Tai sieltä menee myös bussit.
Ostin vanhan asuinkelpoisen rötiskön+1ha maata+oma kaivo+ulkorakennukset n. 22km muuttotappiokunnasta kodikseni. Todella halpa asua, ei tarvi hulluna raataa, että elää suht mukavasti. Teen remppaa pikkuhiljaa ja töitä 12 000€/vuosi. Ajattelen, että säästän joka kk asumalla näin, puhumattakaan siitä, miten kivaa tää on. En vaivaa päätäni sillä että, saanko myytyä joskus.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapset harrastuksia ja kavereita löytää. Terveempiä ja urheilullisempia niistä tulee kun metsissä rymyävät. On tilaa harrastaa kaikenlaista.
Ihmetellään, eikö ole hankala löytää harrastuksia ja sitten miten niitä kuskaa harrastuksiin. Ei minuakaan ole mihinkään harrastuksiin koskaan kuskattu. Asuin maalaispitäjässä lapsuuteni ja olin hyvässä kunnossa. Voitin kaikki kouluni hiihtokisat.
Jos on tottunut maalaiselämään, ei talon hankkiminen ole ongelma metsän keskeltä. Eri asia jos ei ole koskaan maalla asunut ja puutarhaa hoitanut. Sitten voi tulla ongelmia, kun huomaa, että työtä se vaatii ja paljon on opittavaa.
Jaa, mun maalaisserkut harrasti mm imppaamista, alaikäisenä kännissä kiihdytyskisoja autoilla yleisillä teillä, traktorilla ajoa kännissä, laittomalla haulikolla lintujen ammuskelua, pleikan pelaamista päiväkausia... mitä näitä nyt oli. Jatkoivat sentään opiskeluja osa, mutta heidän piti lähteä aika kauas kotoa jo 16 v.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän lapset viihtyy päiväkoti-ikäisinä missä vain, mutta pari vuotta niin ne on koululaisia ja teinejä, ja silloin on aika kurja jos kaverit (jos niitä edes on), on 8km päässä.
Eihän tuolla ole mitään elämisen mahdollisuuksia, lukiota tai muita kouluja.. Aika karmea valinta lasten kannalta.
Eihän tuolla uskaltais edes viiniä juoda!
Mitä, jos jotakin tapahtuu?
Ja kyllä ihmisen täytyy saada viiniä juoda.
Vierailija kirjoitti:
Ostin vanhan asuinkelpoisen rötiskön+1ha maata+oma kaivo+ulkorakennukset n. 22km muuttotappiokunnasta kodikseni. Todella halpa asua, ei tarvi hulluna raataa, että elää suht mukavasti. Teen remppaa pikkuhiljaa ja töitä 12 000€/vuosi. Ajattelen, että säästän joka kk asumalla näin, puhumattakaan siitä, miten kivaa tää on. En vaivaa päätäni sillä että, saanko myytyä joskus.
Mulla samantyylinen järjestely. En edes yritä myydä, aion asua tässä loppuun asti tai pitää mökkinä tai vuokrata. Täällä on hauska olla.
Lapsia ei ole, erona aapeen tilanteeseen. Se muuttaa kyllä aika paljon, jos pitäisi lasten tulevaa elämää ja jatkuvia kuljetteluja miettiä. Mutta näin sinkkuna elämä maalla on makoisaa, eikä tarvi itseänsä työnteolla tappaa.
En missään nimessä ostaisi. En edes aloita luettelemaan kaikkia syitä. Aika romantisoitu tuo sinun kuvasi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapset harrastuksia ja kavereita löytää. Terveempiä ja urheilullisempia niistä tulee kun metsissä rymyävät. On tilaa harrastaa kaikenlaista.
Ihmetellään, eikö ole hankala löytää harrastuksia ja sitten miten niitä kuskaa harrastuksiin. Ei minuakaan ole mihinkään harrastuksiin koskaan kuskattu. Asuin maalaispitäjässä lapsuuteni ja olin hyvässä kunnossa. Voitin kaikki kouluni hiihtokisat.
Jos on tottunut maalaiselämään, ei talon hankkiminen ole ongelma metsän keskeltä. Eri asia jos ei ole koskaan maalla asunut ja puutarhaa hoitanut. Sitten voi tulla ongelmia, kun huomaa, että työtä se vaatii ja paljon on opittavaa.
Ajat on ihan erit nykyisin. Ennen kylän lapsia oli monikymmenpäinen porukka ja oltiin jatkuvasti ulkona.
Nykyisin on niin paljon viihde-elektroniikkaa että maalaislapset istuu kaikki illat somen äärellä.
Jopa paljon enemmän kuin kaupunkilaislapset, koska virikkeitä ei ole eikä kukaan yksin pimeään metsään lähde leikkimään. Kaverit on kaikki kaikessa ja maalaislapsilla ne on netissä.
On! Itsekin tiedät kun kysyt noin.
Vierailija kirjoitti:
On! Itsekin tiedät kun kysyt noin.
Moni silti asuu
Meillä on kakkosasunto miehen kotiseudulla keskellä ei mitään ja olemme päässeet seuraamaan maaseudun autioitumista oikein aitiopaikalta. Vielä vuosituhannen vaihteessa kunta oli itsenäinen ja siellä asui yli tuhat ihmistä. Nyt se on pikkukaupungin sivukylä ja vakituisia asukkaita on ehkä kolmisensataa, joista suuri osa vanhuksia. Työpaikkoja on huonosti ja palveluja karsitaan, kylän keskustasta on purettu asuintaloja jne.
Mikäli muutatte, niin voitte varautua siihen, että mahdolliset vähätkin palvelut tulevat loppumaan. Lääkäriin, kouluun, töihin jne. on matkaa kymmeniä kilometreja. Autoja tarvitaan helposti kaksi, jos molemmat käyvät töissä. Sähkönsiirto maksaa maltaita ja myrskyjen jälkeen sähköt voivat olla poikki monta päivää. Maalla asumisessa on hyviäkin puolia, mutta täytyy varautua myös lisäkuluihin ja epämukavuuteen. Naapuriapu on kullanarvoista joskus, mutta aina ei ole hyviä naapureita. Teillä on kyllä sukua lähellä.
Tämä! Samaa mieltä.