Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko ihan hullua ostaa talo keskeltä ”ei mitään”?
28.02.2021 |
Miehen sisko asuu heidän lapsuudenkodissa, ja samalta kylältä on myynnissä talo. Tässä ollaan pyöritelty mielessä, että mitä jos tehtäisiin tarjous.
Talolta on matkaa isompaan kaupunkiin 40km, jossa asukkata on noin 80 000. Kylällä asuu ihan kourallinen ihmisiä, taloja ehkä kymmenen, vähän kauempana kesämökkejä. Talo on 60-luvun maalaistalo, aika alkuperäiskuntoinen. Vedet ja sähköt on, sisävessakin. Putket ja sähköt alkuperäiset, samoin katto, eli remppaa on. Talo on aivan metsän keskellä, isolla 2ha tontilla, naapuriin puoli kilometriä.
Näen jo sieluni silmin miten perustaisin omenatarhan, valtavan marjatarhan, ruusutarhan ja mitä kaikkea. Lapsille tilaa vintissä, johon saisi oikean lasten valtakunnan.
Mutta mutta, lähipiiri pitää meitä ihan kahjoina, koska tämä paikka on juuri sellainen jota ei ikinä kannattaisi ostaa, koska talon arvo ei ole ”mitään” jne. Mies on pienituloinen ja itse lasten kanssa kotona, joten rahaa ei ole ihan kamalasti. Mutta mutta, talo on asuttavassa kunnossa kuitenkin, katto ei vuoda, ja muut remontit voitaisiin hoitaa pikkuhiljaa. Ostaisitteko itse, jos tuntuu oikealta? Tuntuu että ei se homssuinen ilme meitä haittaa, kaikkea ehtii laittaa aikanaan kun rahatilanne sallii. Ajatuksia?
Kommentit (146)
No mutta, kumpi merkkaa enempi, elämänlaatu vai asunnon arvo ja sen lasku?
Meillä lähes sama tilanne, puoli-ilmainen torppa maalla. Vaan niin nousi elämänlaatu ja kasvoi elämänolo ihan uusiin svääreihin maallemuuton myötä. Täällä oma sielu lepää, elämä on hyvää, touhukasta ja ennenkaikkea mielekästä. Ei hienoa ja hulppeaa taloa eikä korkeaa elintasoa, mutta saan toteuttaa juurinsitä mistä tykkään. Puutarha, eläimet, kaikenlainen puuhaaminen ja värkkääminen. Edullisesti, omassa tahdissa. Mitä sitten jos en saa tästä senttiäkään, jos joudun pois muuttamaan? Mielelläni mähden vaikka taskut tyhjänä, mutta onnellisena koettuani tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaavoitusasiat. Idyllin viereen voi tulla tuulivoimapuisto, kivilouhos, kaivos tms.
Talokaan ei kuulosta kovin hyvälle, 60 - luvun putket=kosteusvaurio 100% varmasti jossain kun aletaan tutkimaan tarkemmin. Älkää ostako taloa muuta kuin rakennusalan ammattilaisen avulla, maksaa itsensä takaisin.
En lähtisi, parempiakin paikkoja löytyy kun jaksaa etsiä. Kannattaisi olla vuodenkierto ensin vuokralla niin karisee harhaluulot, joko elämä on ihanaa tai sitten taajama sopii paremmin.
Vierailija kirjoitti:
60 - luvun putket=kosteusvaurio 100% varmasti jossain
Höpö höpö. Pinnassa kulkevat putket tässä tapauksessa, niin heti näkee jos alkaa tiputtaa.
-ap
Ilmaiseksi voisin ottaa ja kokeilla tuollaista elämää, mutta en maksaisi siitä mitään, koska en myydessäkään saisi siitä mitään.
Kyllähän lapset viihtyy päiväkoti-ikäisinä missä vain, mutta pari vuotta niin ne on koululaisia ja teinejä, ja silloin on aika kurja jos kaverit (jos niitä edes on), on 8km päässä.
Eihän tuolla ole mitään elämisen mahdollisuuksia, lukiota tai muita kouluja.. Aika karmea valinta lasten kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hornan kuusesta talon ostaminen kuuluu osastoon "fantasia", joka syntyy kun on liian paljon vilskettä ympärillä ja stressaantunut.
Siellä keskellä ei mitää tulee toisenlainen stressi kun ns kuherruskuukausi on ohi, kun realiteetit iskevät.
Ajomatkat, bensaa palaa, aikaa kuluu kun sitten haluattekin ihmisten ilmoille ja nekin muutamat siellä hornankuusen kaupassa tavatut on joitain karvakorvia jotka elää markka-aikaa.
Herätys.
Nyt kun lapset on pieniä, niin kokeilkaa vaikka vuokrata esim vuodeksi, pariksi joku talo. Sen jälkeen tiedätte viihdyttekö vai ette ja voitte miettiä ostamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eniten kärsivät elävän seuran puutteesta. Lopputuloksen 24/7 virtuaalimaailmassa ja zoom kontaktit. Ei heille riittä, se kissa, koira ja vuohi siinä pihalla seuraksi.
Lapset tarvitsevat sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutusta kasvaakseen. Eikä kasvaa peräkamarin pojiksi jotka on menneen maailman jäänteitä ja toivottavasti jo katoamassa oleva kansanryhmä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkeväähän tuo olisi. Talon saisi varmaan halvalla. Koska miehelläsi on jo sukua paikkakunnalla, ette välttämättä joutuisi paikallisten hampaisiin tai kytättäviksi. Olisitte jo vähän kuin paikallisia.
Kannattaa tarjota talosta niin vähän kuin kehtaatte. Myyjä saattaa olla innokas pääsemään talosta eroon. Sijoituksena taloa on kuitenkin turha ajatella. Tontti siinä varmaan on arvokkainta. 60-luvun taloa ei kannata remontoida tiptop-kuntoon sillä ajatuksella, että talon arvo sillä nousisi. Sitä kannattaa remontoida vain omaa perhettänne varten. Kahden hehtaarin tontille mahtuisi tietysti uusi talo viereen, jos rahat riittää.
Tontti jossain peräkorven takanurkalla ei ole minkään arvoinen, etenkin jos sattuu olemaan kaava-alueella. Jiinteistöverot menee, vaikka et edes asu talossa, ja kukaan ei osta.
Mutta mikäs siinä, jos olette henkisesti valmiit menettämään ostohinnan + remonttirahat, niin ostakaa pois. Ei se kalliimmaksi tule kuin vuokralla asuminen jossain kasvukeskuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavoittele haaveitasi rohkeasti, ap. Mitä se sellainen elämä on, missä pelataan aina varman päälle. Itse en osaa sellaista elää, vaan olen riskinottaja joka muutti maalle, sai töitä heti kun niitä halusi, ja viihtyy hyvin.
Jos saatte talon 20 000 eurolla ja asutte siinä pari vuotta, kaikki sen jälkeen on säästöä vuokran maksuun verrattuna. Jos ei homma tunnu omalta, sitten muutatte pois. Pidätte mökkinä ja vaikka vuokraatte kavereille pieniä jaksoja kulujen peittämiseksi, jos ei mene kaupaksi. Ja aina tässä maassa riittää hipinretkuja, joille voi vuokrata asunnoksi vaikka mitä ja mistä.
Töitä löytyy tekijälle aina jopa maalta ja pikkukunnista. Minäkin sain vakituisen paikan ilman aiempaa kokemusta ammatista. Kun siitä työstä lähdin, uusia paikkoja oli tyrkyllä useammasta suunnasta. Työpaikka ei välttämättä ole kävelymatkan päässä eli auto on välttämätön mutta mielummin ajan puoli tuntia tyhjällä tiellä kuin körötän ruuhkassa ja tietöiden keskellä sen saman ajan.
Lapsille maalla asuminen on hyvä kokemus. Itse maalla sekä kaupungissa lapsuuden viettäneenä koen rikkaudeksi sen, että ymmärrän elämää olevan monimuotoisesti muuallakin kuin kasvukeskuksissa. Siksi olikin helppo muuttaa maalle aikuisena. Ei tarvinnut kuunnella nettipelottelijoita :)
Täh? Eikö omistusasumisen tarkoitus ole kerryttää omaisuutta? En ole ikinä ajatellutkaan noin, että ottaisi lainan, jotta käteen ei jäisi muuta kuin talo, jota kukaan ei halua eikä sitä saa myydyksi. Ettekö halua jättää mitään lapsille parempaa tulevaisuutta varten?
Samalla rahalla voisitte asua vuokralla vaikka Helsingissä ihan ok lähiössä kaikkien palveluiden ja tapahtumien keskellä. Hyvät koulut ja yliopistotkin lähellä. Ei jää siitäkään sen enempää omaisuutta käteen mutta rutkasti paremmat elämänkokemukset ja koulumahdollisuudet lasten kannalta .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset eniten kärsivät elävän seuran puutteesta. Lopputuloksen 24/7 virtuaalimaailmassa ja zoom kontaktit. Ei heille riittä, se kissa, koira ja vuohi siinä pihalla seuraksi.
Lapset tarvitsevat sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutusta kasvaakseen. Eikä kasvaa peräkamarin pojiksi jotka on menneen maailman jäänteitä ja toivottavasti jo katoamassa oleva kansanryhmä.
Aika inhottava käsitys sinulla maalla asuvista.
Olen asunut sadan asukkaan kylässä ja isommassa 300 000 asukkaan kylässä, ja monenlaisissa paikoissa siltä väliltä. Arvaapa, kummassa ihmiset tervehtivät, kutsuvat kotiinsa, auttavat naapuria ja tuntematontakin, keksivät yhdessä tekemistä ja tulevat toimeen muidenkin kuin oman viiteryhmänsä kanssa?
Me asutaan ja viihdytään täällä keskellä ei mitään (22km kirkonkylälle). Mutta ehdoton edellytys on hyväkuntoinen talo ja kunnollinen toimeentulo! Talo jolle ei ole tehty mitään vuosikymmeniin on aikapommi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa jos miehelle on töitä kylällä, mutta muistakaa että olette uusia tulijoita ja usein meidän suomalaisten luonteeseen kuuluu olla nurkkakuntainen, entä jos miehesi ei pidäkään töistä, jos ei sopeutu nokkimisjärjestykseen? Jos hänellä on liian raikkaita uusia ideoita ja hänet savustetaan ulos? Tai itse inhoaa porukoita?
Jos sinulla hoitoalan koulutus varmaan avosylin ottavat sinutkin siellä kyllällä vastaan, mutta sama juttu. Olette tulokkaita eikä sukunne ole elänyt niillä kulmilla kuten muiden, ja he kaikki tuntevat toisensa.
Lisäksi, kestättekö sosiaalista kontrollia? Noin pienessä paikassa olette varmasti silmätikkuina ja kaikkea mitä teette tai ette tee katsotaan suurennuslasilla ja juorutaan päälle, eipä ole sama kuin kaupunissa jossa lähes kukaan ei välitä eikä ehdi huomata miten naapuri elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset eniten kärsivät elävän seuran puutteesta. Lopputuloksen 24/7 virtuaalimaailmassa ja zoom kontaktit. Ei heille riittä, se kissa, koira ja vuohi siinä pihalla seuraksi.
Lapset tarvitsevat sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutusta kasvaakseen. Eikä kasvaa peräkamarin pojiksi jotka on menneen maailman jäänteitä ja toivottavasti jo katoamassa oleva kansanryhmä.
Aika inhottava käsitys sinulla maalla asuvista.
Olen asunut sadan asukkaan kylässä ja isommassa 300 000 asukkaan kylässä, ja monenlaisissa paikoissa siltä väliltä. Arvaapa, kummassa ihmiset tervehtivät, kutsuvat kotiinsa, auttavat naapuria ja tuntematontakin, keksivät yhdessä tekemistä ja tulevat toimeen muidenkin kuin oman viiteryhmänsä kanssa?
Samaa mieltä! Mutta ap on ostamassa talon keskeltä "ei mitään".
Ja mahtaavatko tulokkaat sulautua kantaporukoihin? Ei se ole niin yksinkertaista. Ehkä ne "keskellä ei mitää syntyneet ja ikänsä asuneet pitävät näitä tulokkaita erilaisina eivätkä halua lastensa seurustelevan tulokkaiden lasten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60 - luvun putket=kosteusvaurio 100% varmasti jossain
Höpö höpö. Pinnassa kulkevat putket tässä tapauksessa, niin heti näkee jos alkaa tiputtaa.
-ap
Omapahan on ongelmanne, Suomi on täynnä homepommeja jotka näyttävät päällepäin hyviltä. Selvästikään ei mitään realistista käsitystä vanhoista taloista, fiilispohjalta mennään.
Musta tuo olisi stressaavaa elämää, kuin vankilassa. Kaikkeen elämän välttämättömyyksiin tarvittaisiin toimiva auto, bensaa, rahaa rahaa loputtomasti.
Kun haetaan remppavälineitä, taas ajetaan tuntitolkulla. Kun pitää mennä hammaslääkäriin niin taas päivän reissu ja paljonko maksaa? Joka päivä kuljetat lapsia huonoilla kärryteillä, ei harrastuksia, ei huveja.
Vuodesta 8 kuukautta pimeässä ja kylmässä ilman ihmiskontaktia, yhtä mökkihöperöiden kyläläisten kanssa.
Ei kai siinä mitään, mutta lapsille jää sitten ihan arvoton homekasa perinnöksi, josta tod.näk. tulee pelkkiä kuluja.
Alue: Aihe vapaa
Toivottavasti aloittaja otti nyt opikseen tämän ketjun neuvoista. Äkkiseltään voi kuulostaa hyvältä idealta ostaa nopeasti se halpa talo syrjäseudulta. Mutta nyt tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Ensiksi patistat miehesi parempiin töihin sekä hakeudut itse työelämään. Sitten aloitatte kurinalaisen säästöprojektin asuntoa varten. Jos omakotitalo on teidän unelmanne, niin kasvukaupunkien kehyskunnista voi löytyä järkeviä vaihtoehtoja, jotka myös säilyttävät kohtuullisen hyvin arvonsa. Jos ette omaa rakennusalan tuntemusta ja remontointitaitoja, kannattaa lähtökohtaisesti katsella 2000-luvun rakennuskantaa, joissa ei ole enää pahimpia riskirakenteita riesana. Mutta vaikka päätyisitte johonkin muuhun aikakauteen, niin unohtakaa tuollaiset peruskorjaamattomat 1960-luvun pommit. Ja vielä kerran, katse vain sellaisille paikkakunnille, jossa asukasluku kehittyy myönteiseen suuntaan. Väestöennusteesta voi katsoa raakoja faktoja: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006255924.html
Jos kunta sijaitsee hevon kuusessa ja väestön ennustetaan supistuvan viidenneksellä parissakymmenessä vuodessa, niin voit olla varma että sen kunnan palvelut heikkenee, verot nousee, asuntojen hinnat romahtaa ja kohta kukaan ei ota sitä vanhaa taloa vastaan edes ilmaiseksi.