Onko ihan hullua ostaa talo keskeltä ”ei mitään”?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuntotarkastuksen teettäminen, ettei tule yllätyksiä.

Läpimätä talo voi saada kuntotarkastuksesta puhtaat paperit. Sitten, kun homma menee käräjille, on sekä välittäjät, että kuntotarkastaja kadonneet kuin pieru saharaan ja joudut ihan yksin taistelemaan entisen omistajan kanssa.

Juuri näin. Kuntotarkastuksessa ei mennä kunnolla rakenteiden sisään, niin se on ihan yhtä tyhjän kanssa. Ja mitään vastuuta niillä ei ole. Saahan sillä pintapuolisen tsekkauksen, ellei itse tajua mitään rakentamisesta, mutta siinä se. Yksin olet tosiaan ongelmien kanssa, jos niitä myöhemmin tulee esiin!

Ihan autoonkin menee jo kunnon summa, ei sitä viittis millään rotiskolla ajella jokapäivä 100 kilsaa.

Tuo 8 km matkahan on pyörällä n. 30min? päiväkoti-iköiselle vähän pitkä, mutta koululaiselle jo varsin passeli. Lisäksi kun ostaa sähköpyörän niin ei vastatuulikaan haittaa.

Oikeastaan ihan hyvä aamutoimi, jotta koulussa on varmasti herännyt uuteen päivään.

Olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni keskellä ei mitään, ja vihasin sitä.

Asuimme pienellä kylällä, ja naapureina oli vain pari eläkeläistä. Muu lähin asutus, ja kouluni oli n. 30 km päässä, ja julkista liikennettä ei ollut, eli vanhempani veivät minut aamulla kouluun töihin mennessään, ja hakivat töistä päästyään. Muuten olin kotini vanki, sillä mihinkään en päässyt koulun ulkopuolella. En tapaamaan kavereita, en harrastuksiin, en mihinkään. Bensa oli kuulemma liian kallista, joten vanhempani eivät halunneet autoilla yhtään enempää kuin oli pakko.

Koulujen loma-ajat olin kokonaan yksin tapaamatta ketään ikäistäni, sillä meille asti ei kukaan kaveri saanut kyytiä. Teini-iässä vanhempani ihmettelivät että kuinka minulla ei ole poikaystävää tai kesätöitä. No kuinka niitä olisi, kun en kotoani päässyt yhtään mihinkään? Miten ihmeessä tapaisin ystäviä, ja kuinka kulkisin töihin?

Kirjoitan tämän siis siksi, että jos ap päätätte muuttaa, niin miettikää lastenne kulkemista ja sosiaalista elämää. Lapset haluavat tavata kavereitaan ja harrastaa, käydä teini-ikäisenä elokuvissa, ostoksilla, diskoissa (tai millä nimellä noita nykyään kutsutaan), joten oletteko valmiit kuskaamaan heitä edestakaisin vielä öisinkin?

Todennäköisesti olisi elämäsi paras päätös.

Vierailija kirjoitti:

Katso ettei talo ole pohjavesialueella. Meillä ei käy kun umpisäiliö kaikille jätevesille ja lapsiperheille se on liian kallis ratkaisu.

Talvella on pussipimeää jos siellä ei ole katuvaloja. Kysele mihin aikaan aura-auto käy ja jos olette pikkutien varrella jota auraa joku maajussi, se ei auransa kanssa ennen kymmentä talvella tule.

Höpö höpö. Maalla toi auraus käy nopeammin kuin monessa kaupungissa.

Rohkeasti vaan, elämä on lyhyt.

No se on varma tapa pysyä köyhänä, koska arvoaan tuo talo ei nosta ja kaikki liikenevä raha menee remonttiin ja polttoaineeseen. Mutta jos se ei haittaa ja haluatte elää maalaiselämää niin mikäs siinä. Toivon mukaan lapsilla on kuitenkin kavereita lähempänä kuin 8km päässä ja olette valmiita kuskaamaan heitä kavereille jatkuvasti, maalla kaukana kaikesta asuminen ei ole kouluikäisille eikä varsinkaan teineille kovinkaan mukavaa. Itse voisin harkita jotain tuommoista jos ei olisi lapsia tai sitten kun lapset muuttavat pois kotoa ja pystyttäisiin itse tekemään etätöitä, mutta silloinkin haluaisin pitää lisäksi kaupunkiasunnon.

Älä muuta. Itse asun juuri tuollaisessa ympäristössä, aivan kamala kiire on pois. Jos haluat, että maailma unohtaa sinut ja perheesi senkun.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni keskellä ei mitään, ja vihasin sitä.

Asuimme pienellä kylällä, ja naapureina oli vain pari eläkeläistä. Muu lähin asutus, ja kouluni oli n. 30 km päässä, ja julkista liikennettä ei ollut, eli vanhempani veivät minut aamulla kouluun töihin mennessään, ja hakivat töistä päästyään. Muuten olin kotini vanki, sillä mihinkään en päässyt koulun ulkopuolella. En tapaamaan kavereita, en harrastuksiin, en mihinkään. Bensa oli kuulemma liian kallista, joten vanhempani eivät halunneet autoilla yhtään enempää kuin oli pakko.

Koulujen loma-ajat olin kokonaan yksin tapaamatta ketään ikäistäni, sillä meille asti ei kukaan kaveri saanut kyytiä. Teini-iässä vanhempani ihmettelivät että kuinka minulla ei ole poikaystävää tai kesätöitä. No kuinka niitä olisi, kun en kotoani päässyt yhtään mihinkään? Miten ihmeessä tapaisin ystäviä, ja kuinka kulkisin töihin?

Kirjoitan tämän siis siksi, että jos ap päätätte muuttaa, niin miettikää lastenne kulkemista ja sosiaalista elämää. Lapset haluavat tavata kavereitaan ja harrastaa, käydä teini-ikäisenä elokuvissa, ostoksilla, diskoissa (tai millä nimellä noita nykyään kutsutaan), joten oletteko valmiit kuskaamaan heitä edestakaisin vielä öisinkin?

Itsekin olen maaseudulta kotoisin, ja vähän samanlaisissa fiiliksissä lapsuus meni; ihan noin korvessa ei asuttu, pikkukaupungin keskustaan oli noin 12 km, mutta tuntui silti pitkältä matkalta. 

Omassa kylässä asui vain pari kaveria, kaikki harrastukset olivat keskustassa, johon piti joko jaksaa polkea tai ruinata satunnaista kyytiä. Ikinä ei voinut ihan tuosta noin vain ajatella lähteväni "kylille hengailemaan", sinne piti ensin hankkiutua jotenkin. Kavereiden kanssa oltiin omalla kylällä joskus, mutta käytännössä tapasimme toisiamme kaupungin keskustassa, koska halusimme nähdä muitakin lapsia/nuoria.

Loma-aikoina, erityisesti talvella huonon kelin aikaan, oltiin tosiaan vankeina. Kesällä välillä pyöräiltiin keskustaan, se helpotti hiukan, ja 15 vuotta täytettyäni sain tietysti mopon, mutta ei silläkään tullut talvella lähdettyä keskustaan kuin joskus.

Itse haluan kasvattaa lapseni okt-lähiössä pikkukaupungissa, jossa on muitakin lapsia/nuoria, koulut, harrastukset, kaupat ja nuorison hengailupaikat muutaman kilometrin päässä.

Vierailija kirjoitti:

Lasten koulumatkat? Kaverit?

Kunta huostaanottaa lapset, koska ei halua maksaa koulumatkoja taksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso ettei talo ole pohjavesialueella. Meillä ei käy kun umpisäiliö kaikille jätevesille ja lapsiperheille se on liian kallis ratkaisu.

Talvella on pussipimeää jos siellä ei ole katuvaloja. Kysele mihin aikaan aura-auto käy ja jos olette pikkutien varrella jota auraa joku maajussi, se ei auransa kanssa ennen kymmentä talvella tule.

Höpö höpö. Maalla toi auraus käy nopeammin kuin monessa kaupungissa.

Höpö höpö ittelles, ei täällä ainakaan. Ja kun tuo gubbe kuolee, ei tiedetä kuka sen jälkeen auraa kun tiellä on 3 käyttäjää ja kauimmaisena asuu se ainoa ei-eläkeläinen

Ap, tuo talo kannattaa ostaa vain kakkosasunnoksi. Siitä ei kannata kunnostaa ykkösasuntoa, eikä sinne kannata muuttaa asumaan. Tämä pitää huomioida hinnassa. Noilla spekseillä en maksaisi enempää kuin 30.000€. Siltikin on paljon tekijöitä, jotka arvelluttavat:

- Onko jätevesien käsittely asetusten mukaista?

- Ovatko katot hyvässä (tai edes tyydyttävässä) kunnossa?

- Ovatko perustukset ja salaojat kunnossa? 

- Ovatko viemärit ja vesijohdot kunnossa?

- Ovatko pesuhuone/WC-tilojen vesieristykset kunnossa?

Ensimmäisenä pitäisi olla varmuus siitä, että kiinteistön vesiasiat ovat hallinnassa: vesi tulee ja menee asianmukaisesti, eikä pääse sisään taloon mistään.

Sen jälkeen voi miettiä muita asioita sähköistyksestä ja ulkovuorauksen kunnosta aina keittiöön, pintoihin ja muihin "pikkuseikkoihin".

Jos olisin ap, ostaisin talon kakkosasunnoksi, ja voisin viettää siellä paljonkin aikaa, mutta ylläpitäisin aina ykkösasuntoa esimerkiksi juuri tuon 80.000 asukkaan kaupungin keskustassa.

Täällä on aina välillä valituksia, kun rahat ei riitä ja on hirveän tiukkaa päivästä ja vuodesta toiseen. Sitten käy ilmi, että on kaksi autoa ja paljon ajamista ja korjauskuluja, koska pakko olla, koska muuten ei pääse töihin/kauppaan/minnekään. Teineille moposta tulee pakollinen kulu, kun hekään eivät pääse minnekään muuten. Taloon on pakko olla laittamassa milloin mitäkin, kun se katto vuotaa tai jotain. Ja kaikki rahat vaan valuvat "jonnekin".

Voin jotenkin kuvitella, että niissä tapauksissa on kymmentä vuotta aiemmin ollut just aloituksen kaltaisia haaveita.

Kokeilkaa ensin asua vuokralla jossain vaatimattomassa ok-talossa maalla, niitä on yllättävän paljon tarjolla. Katso Oikotie.fi.

Saatte tuntumaa ainakin arjen asumiseen, remontteja ei tarvi vuokralaisen yleensä tehdä, mutta monissa on lämmitys-, sähkö-, ja vesikulut vuokran päälle, ehkä myös Internet yhteydestä ja jätehuollosta pitää maksaa erikseen. Näitä säännöllisiä kuluja on myös omassa talossa.

Tai voisiko kyseistä taloa ensin vuokrata, vaikka vuodeksi ? Luultavasti se ei mene kaupaksi, joten olisi ehkä myyjällekin hyvä vaihtoehto.

Ei kannata lähteä ihan suinpäin ostamaan vähillä tuloilla. Voi olla, ettei remonttirahaa löydykään koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuo 8 km matkahan on pyörällä n. 30min? päiväkoti-iköiselle vähän pitkä, mutta koululaiselle jo varsin passeli. Lisäksi kun ostaa sähköpyörän niin ei vastatuulikaan haittaa.

Oikeastaan ihan hyvä aamutoimi, jotta koulussa on varmasti herännyt uuteen päivään.

Aivan varmasti tuolla ei ole kevyenliikenteen väylää vaan pyöräilemään joutuu maantien laitaa. Katuvalojakaan ei ole ole, joten syksyisin pyöräily on vaarallista lapselle.

”Maalle” vaan rohkeesti. Helsinkiläiselle Järvenpääkin on ”metsässä”, mutta sieltä pääsee tarvittaessa junalla nopeasti stadiin. Mutta miksi pitäisi sinne jatkuvasti kulkea? Työn voi tehdä 90%:sti etänä ja jossain Gaijinissa ei tule käytyä muutenkaan lounaalla. Kauempaa saat runsaasti tilaa ympärillesi ja rauhaa lähiöiden häiriöistä. Erityisesti lapsille rauhallisempi kasvuympäristö! Mua ahdisti se ilmalämpöpumputon kivikuutio, missä ei voinut olla ilman että joku on tiellä. Jos prioriteeteissa on kapakka lähellä, niin niitä nyt on missä vain. Auto ei JOUDU hankkimaan, vaan sen voi hankkia kun on lämmitetty tallikin olemassa, eikä joudu etsimään joka päivä ruutua. Autolla kaikki on helpompaa, kaupassa käynnistä mökkeilyyn. Aikataulut on omat, ei jonkun toisen päättämät. Cityasumisen ymmärrän vain jos on puolisoa etsivä sinkku ja joka vkl pitää päästä trendiclubille esittelemään treenattua vatsaa. Siihen on Järvenpäästä joka viikonloppu turhan pitkä matka ja taksikin Helsingistä tulee kalliiksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuo 8 km matkahan on pyörällä n. 30min? päiväkoti-iköiselle vähän pitkä, mutta koululaiselle jo varsin passeli. Lisäksi kun ostaa sähköpyörän niin ei vastatuulikaan haittaa.

Oikeastaan ihan hyvä aamutoimi, jotta koulussa on varmasti herännyt uuteen päivään.

Haja-asutusalueilla ei ole välttämättä pyöräteitä, eikä edes katuvalojakaan, joten pimeän maantien reunassa pyöräily on oikeasti vaarallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuntotarkastuksen teettäminen, ettei tule yllätyksiä.

Läpimätä talo voi saada kuntotarkastuksesta puhtaat paperit. Sitten, kun homma menee käräjille, on sekä välittäjät, että kuntotarkastaja kadonneet kuin pieru saharaan ja joudut ihan yksin taistelemaan entisen omistajan kanssa.

Juuri näin. Kuntotarkastuksessa ei mennä kunnolla rakenteiden sisään, niin se on ihan yhtä tyhjän kanssa. Ja mitään vastuuta niillä ei ole. Saahan sillä pintapuolisen tsekkauksen, ellei itse tajua mitään rakentamisesta, mutta siinä se. Yksin olet tosiaan ongelmien kanssa, jos niitä myöhemmin tulee esiin!

Ainut vähänkään järkevä kuntotarkastus on sellainen, jossa oikeasti PURETAAN palasia seinästä/katosta ulkovuoraukseen / tuulensuojaan asti ja samoin lattiassa alimpaan rakenteeseen saakka. Jos on joka tapauksessa remontti tulossa, niin sehän on helppo vaikka purkauttaa oston yhteydessä itse. Jos villat on seinän sisällä räikeän siniset väriltään tai märkänä sattumanvaraisesti valitusta kohdasta, niin kannattaa miettiä kahteen kertaan ostamista.. Vanhassa <90-luku talossa kannattaa myös varmistua siitä, onko asbestilla vuorattu kaikki mahdollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni keskellä ei mitään, ja vihasin sitä.

Asuimme pienellä kylällä, ja naapureina oli vain pari eläkeläistä. Muu lähin asutus, ja kouluni oli n. 30 km päässä, ja julkista liikennettä ei ollut, eli vanhempani veivät minut aamulla kouluun töihin mennessään, ja hakivat töistä päästyään. Muuten olin kotini vanki, sillä mihinkään en päässyt koulun ulkopuolella. En tapaamaan kavereita, en harrastuksiin, en mihinkään. Bensa oli kuulemma liian kallista, joten vanhempani eivät halunneet autoilla yhtään enempää kuin oli pakko.

Koulujen loma-ajat olin kokonaan yksin tapaamatta ketään ikäistäni, sillä meille asti ei kukaan kaveri saanut kyytiä. Teini-iässä vanhempani ihmettelivät että kuinka minulla ei ole poikaystävää tai kesätöitä. No kuinka niitä olisi, kun en kotoani päässyt yhtään mihinkään? Miten ihmeessä tapaisin ystäviä, ja kuinka kulkisin töihin?

Kirjoitan tämän siis siksi, että jos ap päätätte muuttaa, niin miettikää lastenne kulkemista ja sosiaalista elämää. Lapset haluavat tavata kavereitaan ja harrastaa, käydä teini-ikäisenä elokuvissa, ostoksilla, diskoissa (tai millä nimellä noita nykyään kutsutaan), joten oletteko valmiit kuskaamaan heitä edestakaisin vielä öisinkin?

Itsekin olen maaseudulta kotoisin, ja vähän samanlaisissa fiiliksissä lapsuus meni; ihan noin korvessa ei asuttu, pikkukaupungin keskustaan oli noin 12 km, mutta tuntui silti pitkältä matkalta. 

Omassa kylässä asui vain pari kaveria, kaikki harrastukset olivat keskustassa, johon piti joko jaksaa polkea tai ruinata satunnaista kyytiä. Ikinä ei voinut ihan tuosta noin vain ajatella lähteväni "kylille hengailemaan", sinne piti ensin hankkiutua jotenkin. Kavereiden kanssa oltiin omalla kylällä joskus, mutta käytännössä tapasimme toisiamme kaupungin keskustassa, koska halusimme nähdä muitakin lapsia/nuoria.

Loma-aikoina, erityisesti talvella huonon kelin aikaan, oltiin tosiaan vankeina. Kesällä välillä pyöräiltiin keskustaan, se helpotti hiukan, ja 15 vuotta täytettyäni sain tietysti mopon, mutta ei silläkään tullut talvella lähdettyä keskustaan kuin joskus.

Itse haluan kasvattaa lapseni okt-lähiössä pikkukaupungissa, jossa on muitakin lapsia/nuoria, koulut, harrastukset, kaupat ja nuorison hengailupaikat muutaman kilometrin päässä.

Samat muistot minullakin lapsuudesta/nuoruudesta maalla. Tosin sitten lukioaikoina sitä "kylillä hengailua" tuli pakolla harrastettua kun bussit kotiin kulki sen verran harvakseltaan, että lähes joka päivä joutui odottamaan muutaman tunnin joko bussia tai sitä että äiti pääsee töistä ja vie kotiin. Tuli paikallisen s- ja k-marketin aula tutuksi, onneksi oli yksi kaveri jolla oli sama tilanne. Meidän kanssa samalla kylällä asunut toinen lapsiperhe muutti pois kun olin jotain 10v, joten lähimmät kaverit asui n. 10km päässä. Ankeaa. Talvisin istuin kaiket päivät tietokoneella kun ei muutakaan tekemistä ollut, siis siitä alkaen kun meille tuli kunnon netti joskus kun oli yläasteella.