Mistä kiskalta ostit pienenä karkkeja sanomalla 50 pennillä noita, markalla noita... ja myyjä laski niitä lusikalla pussiin

Höyhtyän grilliltä

Pieniä yksityisiä kiskoja ne oli. Jokaisella oma valikoimansa eli vähän sen mukaan millasta karkkia halus tai paljonko rahaa oli käyetttävissä tui käytyä eri kiskoilla.

Ärrällä oli irttarit oli kalliita 80- luvulla. En ikinä raskinut ostaa sieltä. Vaikka ne oli ainoita, jotka ei haissut rasvankärylle.

Tapiolasta oravannahkatorin kioskilta ja aloittajan mainitsemalta sampokujan kymppikiskalta.

Ilolan kioskilta <3 paras kioski ikinä

Ryypön kioski Jämsänkoskella.

Pikkupuodista Tuusniemeltä.

Hammaslääkäri reissulla käytiin.

Ostin sekatavarakaupasta 50 markalla noita ja satasella noita toisia. Silloin oli kioskit harvinaisuuksia.

Luomiksesta, Luoma-Ahon kioskilta :)

Oi aikoja!

Äänekoski, Tattis

Iso valikoima oli irkkareita.

Koulun vieressä oli sellanen paikka mistä sai ostettua, on siinä vieläkin. On joku pieni ruokapaikka. Sitten ostin myös parilta kioskilta, toista en muista missä oli ja toinen häipyi jonnekin jo kun olin lapsi.

Mannerheimintiellä Kippari-kioski, muistaako kukaan.

Oliko se edes Kippari vai mistä ihmeestä nimi putkahti mieleen.

Kioskiin mentiin sisälle ja siellä oli kodikas tunnelma, ihan parhaat irtikset.

Vierailija kirjoitti:

Paikalliselta grilliltä ja uimahallista. Kyllä siinä on pitänyt olla myyjällä hyvät hermot. 

Meidän pikkuveli osti 100 markalla irtokarkkeja.

Markalla noita ja noita takanaolevia 7kpl, sit noita nallekarkkeja 2 markalla ja tota textiä se hoki sen 10min ja miettimistaukoineen mitä ottais ja välihuudot, että blackpete 2kpl ja salmiakkitankoja 3 ja taas hiljasuus ja alotti uudellee noita markalla jne jne. Nyt kun ajattelee, niin mitähän se myyjä on miettinyt. Meidän isä anto meille kaikille 100mk ja katsoa miten se raha käytetään. Ja toi 100mk oli iso raha vuonna 1983 ja sillä sai muovipussillisen karkkia melkein.

Kaketsun kiskalta sieltä ostarin synkimmältä kujalta. Voi niitä aikoja kun nuosukkaana rahamiehenä marssin kavereiden kanssa kiskalle ja otin kaikkia hyviä vähintään pari. Maksoi monta markkaa mutta silloin ei oltu köyhiä.

Vierailija kirjoitti:

Ärrällä oli irttarit oli kalliita 80- luvulla. En ikinä raskinut ostaa sieltä. Vaikka ne oli ainoita, jotka ei haissut rasvankärylle.

Kallita, eikä niin hyviäkään: banaanit, sienet, lätkäliiga, Tutti Frutti. R-kioskin salmiakki- ja hedelmämerkkaritkin olivat erilaista laatua kuin muualla, kovempia. Monet olivat 15 penniä kappale siinä missä muualla oli 10 penniä.

Joku "villi" kioski oli paras, rasvankäryinen pussi ehkä vain lisäsi "mellin" herkullisuutta. Luukulla oli hyvä valita karkkeja ja katsella sivusilmällä ikkunassa paistavia Erotica-lehtien kansia.

Vierailija kirjoitti:

Äänekoski, Tattis

Iso valikoima oli irkkareita.

Voi että, just olin tulossa sanomaan että Tattis! Vitosen pussi tai sitten itse valikoituja irtokarkkeja. Siellä tuoksui aina niin hyvältä :D

Raahessa lapsuudenystävälläni tuli jotain kinaa ala-asteikäisenä lähikiskan tädin kanssa. Siitä asti tunsimme kioskin koko sen olemassaolon ajan huo r an kioskina. Ystäväni ei myöskään riidan jälkeen koskaan asioinut kioskilla, vaan me muut ostimme irtokarkit hänellekin: "Kakkosia markalla, viistoistasia markalla..." Monesti kuultu repliikki karkkihammasta kolottaessa oli "Käydäänkö ostaan karkkia huo ralta?"

Se suuri kysymys kuuluu: olemmeko kasvaneet jo pieninä naisvihaan?

Joensuusta Sepänniska-kiskalta, Sepänkadun ja Niskakadun risteyksessä. :)

Nyt siinä taitaa olla kampaaja.

Nro 3 tässä kommentoi vielä sen verran, että Mikkelin Tupiksessa oli Särkän kioskin aikoihin myös pienen pieni Evästasku-niminen baari, jossa oli aina voimakas röökinsavun katku. Sieltä sai kuitenkin myös irtokarkkeja ja baariäijä laittoi usein reilummalla kädellä karkkia tulemaan eli sai halvemmalla. Miinuspuolena melleissä oli tupakan tuomat vivahdukset. :D

Pakilantien ja Halkosuontien kulmassa olevalta kiskalta. Nimeä en enää muista. Siinä oppi hienosti taloustaitoja, kun piti optimoida ne karkkiostokset. Nallekarkkeja saisi kappalemäärällisesti paljon ja ufoja vähän samalla rahamäärällä, mutta ufot oli isompia, parempia ja kestivät kauemmin. Ja sitten kaikki ne siltä väliltä olevat. Oli tarkkaa homma ja opetti priorisointia, optiomointi ja rahan arvoa sekä hinta-laatusuhteen pohtimista. Nykyään lapset täysin laskematta mättävät jättikauhalla jättipaperipusiin ja kassalla maksetaan kortilla - ihan sama, mikä loppusummaksi tulee. Toista ne oli ne meidän maksimissaan 5 markan pienet muovipussit, joiden sisältö oli hartaudella mietitty ja laskettu.