Mistä kiskalta ostit pienenä karkkeja sanomalla 50 pennillä noita, markalla noita... ja myyjä laski niitä lusikalla pussiin

En mistään, koska omassa lapsuudessani ei ollut muita irtokarkkeja kuin nallekarkit, eli penninkarkit ja niitähän sai siis markalla sata kipaletta. Sen sijaan kaikenlaisia muita herkkuja kiskalta ostin, kuten salmiakkijauhoa, leikkitupakkaa, kahden palan tyynypurkkaa (kaksi penniä, eli pennin per pala) tikkareita 5 penniä kipale ja karkkiaskeja 20 penniä aski ym ym. Elettiin siis jotain 60-70-luvun taitetta tuolloin. Tupakkiaski muuten maksoi tuolloin 2 markkaa ja 15 penniä (noin 36 senttiä), eikä sen ostamiseen ollut mitään ikärajaa.

Vierailija kirjoitti:

Tampereella Satakunnankadun ja Mustanlahdenkadun risteyksen liepeillä olleesta. Nykyään on toisella puolella katua.

Siis oliko se nykyistä ärrää vastapäätä Satakunnankadulla, vai Mustalahdenkadulla?

Kojolan kioskilta, paikka jonka käyttäytymismallit nostaisivat nykyään äläkän.

Punaista maitoa pyydettäessä, vastaus ei ole kuin valkoista, lievästi ivalliseen ääneen.

Jos ostit Domino-keksejä, niin todettiin, onpas sulla kallis maku.

Ammattikoulun yhteydessä oli kioski, jossa myytiin irtokarkkeja tuolla lailla tiettyyn hintaan kappaleelta vielä 1990-luvun loppupuolella. Siellä tuli käytyä ostettua joskus niitä. Suosikkejani olivat sellaisia muistaakseni yksittäin (tai mahdollisesti kaksittain) muovikääreeseen pakatut kovat salmiakkikarkit, jotka maksoivat 50 penniä kappale (tai 50 penniä kaksi kappaletta). Ne olivat kohtalaisen isoja ja melko mietoja salmiakkeja joiden keskellä oli sitten vähän voimakkaamman makuista salmiakkijauhetta).

Sain 40 markkaa viikossa viikkorahaa eli sillä olisi saanut kerralla aika ison pussin niitä mutta en koskaan käyttänyt viikkorahaa niihin kokonaan, saati kerralla. Suurin määrä rahaa mitä niihin muistan laittaneeni viikossa oli 10 markkaa. Aika yllättävää, että minä pidin niistä niin kovasti kun yleensä en ole erityisemmin salmiakista pitänyt.

Joskus jopa tienasin niillä hiukan lisää rahaa kun joku toinen oppilas ei jaksanut kävellä itse sinne kioskille tai ne olivat sieltä loppu koska ne olivat niin suosittuja niin he maksoivat minulle markan sellaisesta karkista kun näkivät minulla olevan niitä. Sillä tienasin 50 penniä itselle.

Jos en ihan väärin muista, niin ne olivat noista Lotta-nimisiä karkkeja : yksittäispakatut salmiakkikarkit – Google-haku

Vierailija kirjoitti:

Ammattikoulun yhteydessä oli kioski, jossa myytiin irtokarkkeja tuolla lailla tiettyyn hintaan kappaleelta vielä 1990-luvun loppupuolella. Siellä tuli käytyä ostettua joskus niitä. Suosikkejani olivat sellaisia muistaakseni yksittäin (tai mahdollisesti kaksittain) muovikääreeseen pakatut kovat salmiakkikarkit, jotka maksoivat 50 penniä kappale (tai 50 penniä kaksi kappaletta). Ne olivat kohtalaisen isoja ja melko mietoja salmiakkeja joiden keskellä oli sitten vähän voimakkaamman makuista salmiakkijauhetta).

Sain 40 markkaa viikossa viikkorahaa eli sillä olisi saanut kerralla aika ison pussin niitä mutta en koskaan käyttänyt viikkorahaa niihin kokonaan, saati kerralla. Suurin määrä rahaa mitä niihin muistan laittaneeni viikossa oli 10 markkaa. Aika yllättävää, että minä pidin niistä niin kovasti kun yleensä en ole erityisemmin salmiakista pitänyt.

Joskus jopa tienasin niillä hiukan lisää rahaa kun joku toinen oppilas ei jaksanut kävellä itse sinne kioskille tai ne olivat sieltä loppu koska ne olivat niin suosittuja niin he maksoivat minulle markan sellaisesta karkista kun näkivät minulla olevan niitä. Sillä tienasin 50 penniä itselle.

Jos en ihan väärin muista, niin ne olivat noista Lotta-nimisiä karkkeja : yksittäispakatut salmiakkikarkit – Google-haku

Oho, linkin lisäys viestiin ei onnistunut. Onnistuisikohan nyt:

Lotta Vahva salmiakki 210kpl (urjalanmakeistukku.fi)

Vierailija kirjoitti:

Espoossa Haukilahdessa oli 1980-luvulla S-kioski, jossa sai roikkua siinä ulkopuolella olevalla puisella tai metallisella tasolla ja valita eri lasipurkeissa olevia karkkeja kappaleittain tai kauhoittan. Sitten mentiin tyttöystävän kanssa takaisin mun kotiin ja herkuteltiin. Lukiolaisia oltiin molemmat.

Ja myyjät oli tosi mukavat.

En muista tuota S-kioskia. Myös haukilahtelainen lukiolainen 80-luvulla, mutta ehkä teitä ennen. Missä kioski oli?

Asiaa sivuten olen vanhemmalla iällä aina silloin tällöin mahdollisuuden tullen ostanut nostalgiasyistä lapsuuteni irtokarkkisuosikkeja (niitä mitä vielä valmistetaan) ja joka kerta pettynyt siihen, että ne ovat nykyään PEHMEITÄ.

Järvenpään Leppäsen kiskalta. Silloin oli vielä hetken aikaa pennin karkkeja.6

Metsäkulman kioski oli kulmakunnan ykköspaikka, niin meille lapsille kun aikuisillekin :) 

Pieni torikioski Etelä-Pohjanmaalla. Samaisen kioskin sivurappusilla tuli teininä usein istuttua ja toki karkkiakin ostettiin. Yleensä kioskilla oli myymässä omistajapariskunnasta nainen ja tämä nainen tervehtii edelleen yli 20 vuotta myöhemmin. :) Parisen vuotta sitten olin hammaslääkärin odotustilassa kun vanhempi mies kysyi multa, että tapasinko mä kavereiden kanssa istua heidän kioskillaan. Oli siis tunnistanut mut. :) Herttainen pariskunta. 

Vierailija kirjoitti:

Raholan kioskista olen ostanut nallekarkkeja pennillä/kpl. Ja karkkiaski maksoi 20 penniä.

Samaa muinaista sukupolvea minäkin.  Karkit samoin Tampereelta, mutta Viinikasta Uotilan kioskilta.

Erittäin ystävälliset myyjät, jotka auttoivat mielellään laskutoimituksissa ja tekivät ehdotuksia pakettiratkaisuista, esim 23 pennillä saat vaikka karkkiaskin ja 3 nallea, tai...

Myyjä luotettava, lapsia ei huijatu, ja noita elämän tärkeiä päätöksiä sai miettiä rauhassa, joten virheellisiä ja kaduttavia ratkaisuja ei tullut tehtyä.

Muistelen lämmöllä.

Pienestä korttelikaupasta parinsadan metrin päässä kotoa. 60-70-lukujen taitteessa siellä myytiin nallekarkkeja pennillä kappale. En ikinä kehdannut ostaa enempää kuin 50 pennillä, eipä tosin ollut pienenä rahaakaan enempään.

Kerran minulla oli markka, ja sanoin myyjälle, että nallekarkkeja koko rahalla. Onneksi oli tuttu, ystävällinen ja kiva kaupantäti. Vähän kyllä huokaili laskiessaan niitä sataa karkkia. Kysäisi kylläkin, että enkö ennemmin haluaisi neljä karkkiaskia (25 penniä per aski).

Hulukon Rilliltä tuli haettua.

Kaura-Ahon kioskilta Varkaudessa :D

Tanin kaupalta

Pirkkalasta myös, Haikan kioskilta.

Emme saaneet koskaan rahaa lapsena. Kerran pyysin isältä 20 penniä puoleksi siskoni kanssa, että olisimme saaneet salmiakki askin. Ei antanut yhtä ainoaa kertaa koko lapsuutemme aikana. Pelkkää syyttämistä ja hakkaamista. En koe, että minua olisi yhtään rakastettu. Ei isä, eikä äiti. Jotain muuta saatiin, esim. raitis perhe, mutta ei kunnioitusta, eikä rakkautta.

Osasin silti aikuisena rakastaa molempia.

Kajaanin Teppanan 10-kiskalta.oi niitä aikoja.

Meillä en myyty kioskissa irtokarkkeja. Sen sijaan eräs pieni sekatavarakauppa myi niitä sekä ns. jäännöspaloja eli kauppa oli ostanut karkkitehtaalta vajaakokoisia karkkeja, joita se myi edullisesti.  Usein ostimme mieluiten niitä.

Meillä ei karkkeja saanut kovinkaan usein syödä,pieni kyläkoulu ja kylä, lähikauppa josta saatiin sydämenmuotoiset tikkarit,lisäksi muistan Spice girls tikkarit joiden keskellä purkkaa,ei ehtinyt kuitenkaan kyläkauppa olla kovin kauan,keskustaan sitten 15 km, ja vanhemmat ei ostanut kovin usein,joskus niitä parempia lauantai pusseja lauantaisin,muistan ne salmiakki nallet ne oli parhaita ja suklaanaperot,nyky lauantai pussit on surkeita!