Iltatähti? Olen 42v, lapset teinejä.
Jotenkin elämä alkanut tuntua liian tyhjältä. Jotain merkityksellisempää pitäisi olla. Ei ole mitään hyvää uraa, mihin keskittyä. Minusta tulisi hyvä äiti vielä.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Olen iltatähti. Minulla ei ollut oikein mitään yhteistä äitini kanssa. Hän yritti opettaa minulle ns. naisellisia asioita, mutta hänen oppinsa olivat auttamattomasti vanhanaikaisia. En sano, että kaikille tapahtuisi näin. Voihan olla, että saisitkin poikalapsen ja pääsisit kasvattamaan hänestä tasa-arvoista, naista kunnioittavaa nuorta miestä.
Oma äitini on minua 30 vuotta vanhempi, mutta kuin isovanhempieni sukupolvea, niin vanhanaikainen. Riippuu aivan yksilöstä miten hyvin on ajassa kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen iltatähti. Minulla ei ollut oikein mitään yhteistä äitini kanssa. Hän yritti opettaa minulle ns. naisellisia asioita, mutta hänen oppinsa olivat auttamattomasti vanhanaikaisia. En sano, että kaikille tapahtuisi näin. Voihan olla, että saisitkin poikalapsen ja pääsisit kasvattamaan hänestä tasa-arvoista, naista kunnioittavaa nuorta miestä.
Tämä riippuu yksilöistä.
Mykyiset nelikymppiset ainakin Helsingissä ovat hyvinkin "iättömiä", kulttuuri on sellainen. Ei se ole enää mikään täti-ikä.
Mutta entä sitten, kun olet kymmenvuotias ja äitisi kärvistelee kuumissa aalloissaan eikä jaksa enää tehdä mitään kanssasi? Ja perhetuttunne ovat kaikki vanhempaa ikäluokkaa eikä heillä ole kanssasi samanikäisiä lapsia?
No siinä vaiheessa kun tämän aloituksen kirjoittajan mahdollinen iltatähti on teini, on äiti jo yli 50v. Eli voi hyvinkin olla tätimäinen teinin mielestä, on ne nykyiset nelikymppiset sitten miten iättömiä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Hiton iltatähti. Tämä menee ehdottomasti vihatuinpien sanojen listalleni heti enään jälkeen
Sanoo hlö joka kirjoittaa "vihatuiNpien" 🤭
Jos näin tapahtuu, niin hyvä niin.
Tunnen itseni nuoreksi, vaikka ikää onkin. Lapsista osa vielä kotona, vanhin muutti omilleen. Kiitollisuutta ja onnellisuutta tunnen, teinit ovat ihania.
Etköhän sinä ole jo lapsesi tehnyt. Ei tuo ole enää mikään lapsentekoikä. Elämässä on paljon muutakin, mitä voi tehdä.
Teinit varmaan arvostaa ihan ..tusti vauvaa talossa varsinkin kun nyt korona-aikaan niitä vauvajuttuja ei pääse kotoa mihinkään karkuun.
Naisen hoivavietillä ja hormoneilla on totaalisen typerryttävä vaikutus. Se lamauttaa pahimmillaan kaiken todellisuudentajun, harkinta- ja arvostelukyvyn.
Mummoiässä iltatähti, täysin järjetön aivopieru.
Ihan hassuja kirjoituksia joillain. Mikä on esimerkiksi "tätimäinen" äiti :D Äiti on äiti, lihava tai laiha, leikkisä, tiukkapipo, iloinen, rento, hauska, persoonallinen, boheemi, jakkupukutylsimys tai mitä tahansa, ÄITI, ei kaveri. Mitä vikaa tädeissä myöskään.
Sitäpaitsi, olen saanut lapseni vanhempana ja kaikkien lasteni kaverien vanhemmat ovat iästäni +- 8v, mutta heidän ikää ei edes tiedä, ellei siis oikeasti tiedä, toiset vanhemman oloisia, mutta kaikki ihan aikuisia.
Varma tapa paskoa parisuhde ja teinien elämä.
Tässä vielä se iltatähti. Sisarukseni olivat niin paljon minua vanhempia, muuttivat omilleen enkä koskaan tullut kunnolla tuntemaan heitä. Koin olevani kuin ainoa lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Keksi muuta tekemistä. Maailmassa on jo ihan tarpeeksi lapsia ja jukoliste, olet jo täyttänyt 60, kun se seuraava tenava lähtisi kämpästä ulos.
Mikä ongelma se kenellekään on, että 6-kymppisellä asuu vielä lapsi kotona? Minusta ainakin ihan mukavaa, kun 18-vuotias lukiolainen asuu kanssani ja kyselee välillä neuvoja koulutehtäviinsä. Olen 61-vuotias.
Samaa mietin. Kohta täytän 40 ja tuntuu, että vauva voisi olla vielä tervetullut. Kaikki puitteet on muuten hyvät, ylimääräinen huonekin valmiina.
Hei Ap, kirjoitit viestissäsi että voisit olla hyvä äiti vielä.
Teinit tarvitsevat myös hyvää ja läsnäolevaa, kuuntelevaa ja kiinnostunutta äitiä.
Olen saman ikäinen kuin sinä, ja teinien äiti. Välillä on vauvakuumetta ollut itsellänikin, mutta olen tullut siihen tulokseen, että ei enää vauvoja.
Koen, että teineissä on vielä äidille hommaa vielä vuosiksi. Tsempataan koulun käyntiä, tuetaan tavoitteellista urheiluharrastusta, ollaan herkällä korvalla missä mennään, ja ihan vaan paikalla ja saatavilla.
Omaan mielipiteeseen vaikuttaa vahvasti myös oma nuoruuden kokemus, kun omat vanhempani tekivät iltatähden pelastamaan kuihtuvaa liittoa. Liitto ei pelastunut, eikä lopulta kumpikaan vanhemmista ollut kovin kiinnostunut nuorimmaisestaan. Vanhimpana tyttärenä jouduin paikkaamaan äitini kiinnostuksen ja jaksamisenkin puutetta.
Omat lapseni tein pienellä ikäerolla, vain kaksi lasta, ja myt olen ihan onnellinen teinien äiti.
Välillä saan purkaa kanaemoilun tarvetta myös lasteni joukkueen huoltajana. Kyllä teinien äitinäkin saa olla äitinä ihan riittävästi;)
Erilaisten riskien realisoituminen on tuossa iässä jo ihan käsinkosketeltavaa. Melko itsekästä etsiä sitä merkityksellisyyttä hankkimalla noin iäkkäänä vauva, kun sinulla on jo kaksi lasta. Et voi kuitenkaan elää elämääsi lasten kautta muutenkaan! Ehkä saat vielä lapsenlapsia, niin pääset nuuskuttelemaan vauvoja ja voit ottaa lapsia joskus hoitoon. Opiskele vaikka uusi ammatti, osta mökki tai tee jotain muuta kiinnostavaa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä vielä se iltatähti. Sisarukseni olivat niin paljon minua vanhempia, muuttivat omilleen enkä koskaan tullut kunnolla tuntemaan heitä. Koin olevani kuin ainoa lapsi.
Mulla toisin päin, mä olin ainoa lapsi pienen ikuisuuden mutta ehdin jo muuttaa pois kotoa opiskelun takia ennen kuin iltatähdet ilmestyivät kuvioihin. No, ainakaan musta ei tehty lapsenlikkaa...
Vierailija kirjoitti:
Erilaisten riskien realisoituminen on tuossa iässä jo ihan käsinkosketeltavaa. Melko itsekästä etsiä sitä merkityksellisyyttä hankkimalla noin iäkkäänä vauva, kun sinulla on jo kaksi lasta. Et voi kuitenkaan elää elämääsi lasten kautta muutenkaan! Ehkä saat vielä lapsenlapsia, niin pääset nuuskuttelemaan vauvoja ja voit ottaa lapsia joskus hoitoon. Opiskele vaikka uusi ammatti, osta mökki tai tee jotain muuta kiinnostavaa.
Ööö? Mulla on kolme lasta.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erilaisten riskien realisoituminen on tuossa iässä jo ihan käsinkosketeltavaa. Melko itsekästä etsiä sitä merkityksellisyyttä hankkimalla noin iäkkäänä vauva, kun sinulla on jo kaksi lasta. Et voi kuitenkaan elää elämääsi lasten kautta muutenkaan! Ehkä saat vielä lapsenlapsia, niin pääset nuuskuttelemaan vauvoja ja voit ottaa lapsia joskus hoitoon. Opiskele vaikka uusi ammatti, osta mökki tai tee jotain muuta kiinnostavaa.
Ööö? Mulla on kolme lasta.
Ap.
Sitä suuremmalla syyllä! Keskity olemaan hyvä äiti heille. Vielä aikuisetkin lapset tarvitsevat joskus vanhempaansa. Sanoit, ettei ole mitään hienoa uraakaan. No hanki vaikka sellainen! Perusta vaikka joku vauva-aiheinen yritys jos kärsit vauvakaipuusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen iltatähti. Minulla ei ollut oikein mitään yhteistä äitini kanssa. Hän yritti opettaa minulle ns. naisellisia asioita, mutta hänen oppinsa olivat auttamattomasti vanhanaikaisia. En sano, että kaikille tapahtuisi näin. Voihan olla, että saisitkin poikalapsen ja pääsisit kasvattamaan hänestä tasa-arvoista, naista kunnioittavaa nuorta miestä.
Tämä riippuu yksilöistä.
Mykyiset nelikymppiset ainakin Helsingissä ovat hyvinkin "iättömiä", kulttuuri on sellainen. Ei se ole enää mikään täti-ikä.
Tämä on totta, vaikka,alapeukuttajia täällä aina ilmenee. Riipouu yksilöistä, jotkut ovat tätejä parikymppisinä ja jotkut ei oikein koskaan ennenkuin heistä tulee ihan mummeja jo ja silloinkin voi olla ajassa kiinni ja vireä mieleltään.
Lastensaanti-ikä ei kuulu muille. Toisille sopii nuorena, toisille vanhempana, monille siinä keskellä.
Teet mitä teet, mutta älä perusta sitä vauvalta saatuun mielipiteeseen.