Lue keskustelun säännöt.
Iltatähti? Olen 42v, lapset teinejä.
28.02.2021 |
Jotenkin elämä alkanut tuntua liian tyhjältä. Jotain merkityksellisempää pitäisi olla. Ei ole mitään hyvää uraa, mihin keskittyä. Minusta tulisi hyvä äiti vielä.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap, kirjoitit viestissäsi että voisit olla hyvä äiti vielä.
Teinit tarvitsevat myös hyvää ja läsnäolevaa, kuuntelevaa ja kiinnostunutta äitiä.
Olen saman ikäinen kuin sinä, ja teinien äiti. Välillä on vauvakuumetta ollut itsellänikin, mutta olen tullut siihen tulokseen, että ei enää vauvoja.
Koen, että teineissä on vielä äidille hommaa vielä vuosiksi. Tsempataan koulun käyntiä, tuetaan tavoitteellista urheiluharrastusta, ollaan herkällä korvalla missä mennään, ja ihan vaan paikalla ja saatavilla.
Omaan mielipiteeseen vaikuttaa vahvasti myös oma nuoruuden kokemus, kun omat vanhempani tekivät iltatähden pelastamaan kuihtuvaa liittoa. Liitto ei pelastunut, eikä lopulta kumpikaan vanhemmista ollut kovin kiinnostunut nuorimmaisestaan. Vanhimpana tyttärenä jouduin paikkaamaan äitini kiinnostuksen ja jaksamisenkin puutetta.
Omat lapseni tein pienellä ikäerolla, vain kaksi lasta, ja myt olen ihan onnellinen teinien äiti.
Välillä saan purkaa kanaemoilun tarvetta myös lasteni joukkueen huoltajana. Kyllä teinien äitinäkin saa olla äitinä ihan riittävästi;)
En ymmärrä.näitä näkemyksiä, joissa nelikymppinen on liian vanha muka äidiksi. Siis kuvitteletteko te olevanne jotenkin olennaisesti erilaisia ja ihan pystyynkuolleita viiskymppisinä? Tiedoksi, ette ole, ellei tule joku vakava sairaus ettekä silloinkaan ehkä. Viiskymppisyys ei ole mikään vanhuusikä ollenkaan. Se on ihan samaa jatkumoa, kuin eka kolkyt sitten nelkyt, ei ihminen muutu siinä luonteeltaan ja tietämykseltään joksikin sieneksi. Ainoastaan ehkä viisastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulehan, iässäsi "tekeminen" ei ole itsestäänselvyys: kyllä se omanlaisensa ihme on, jos ehtii saamaan terveen lapsen. Motiivisi on hyvin epäkypsä, piilottelet iltatähti-haaveen takana vastuura oman elämäsi mielekkyydestä. Ei ole lapsen tehtävä antaa sinulle tarkoitusta.
Jännä kun joillain on niin voimakkaita mielipiteitä alle 45v naisten lastenhankinnasta. Ihan normaali ikä saada lapsia. Jos ei ole vaihdevuodet käynnissä, on ihan luonnollista saada vielä lapsia.
Nyt kiireesti tekemään, alkaa olla viimeisiä hetkiä siihen, jos elämään mahtuisi vielä vauva niin todellakin yritä, muuten jäät vaan katumaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulehan, iässäsi "tekeminen" ei ole itsestäänselvyys: kyllä se omanlaisensa ihme on, jos ehtii saamaan terveen lapsen. Motiivisi on hyvin epäkypsä, piilottelet iltatähti-haaveen takana vastuura oman elämäsi mielekkyydestä. Ei ole lapsen tehtävä antaa sinulle tarkoitusta.
Olet asian ytimessä. Juuri tästä on kyse. On sivan valtava taakka lapselle jos äiti yrittää elää lapsensa kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muistaa, että tätä palstaa lukee aika paljon sellainen kouluttamaton öyhöttäjäväki.
Koulutettujen kauounkilaisten keskuudessa on tutkimusten ja tilastojenkin valossa aivan yleistä saada eka lapsi yli 35-vuotiaana ja siitä eteenpäin. Meille syntyi esikoinen kun olin 43 ja mieheni 44? Lapsi nyt pian 5 ja elämämme on oikein mukavaa. Tuttavapiirissä,paljon vastaavan ikäisiä vanhempia, elämämme onnlaadukasta ja antoisaa. Hyvin tullaan toimeen myös nuorempien vanhempien kanssa, joita tullut paljon ystäviksi päiväkodin, harrastusten ja naapuruston kanssa.
en tunnista ollenkaan näitä ankeita tarinoita ja minä kai siitä jotain tietäisin, kun olen 5 vuotta ollut keskivertoa iäkkäämpi äiti.
Kannatan, ihana ajatus. Itsekin suurinpiirtein samman ikäinen ja ollaan pohdittu, jos vielä yksi lisää. Vähän riskit pohdituttaa, mutta Nipt-testi toisi varmuutta siitä onko kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että tätä palstaa lukee aika paljon sellainen kouluttamaton öyhöttäjäväki.
Koulutettujen kauounkilaisten keskuudessa on tutkimusten ja tilastojenkin valossa aivan yleistä saada eka lapsi yli 35-vuotiaana ja siitä eteenpäin. Meille syntyi esikoinen kun olin 43 ja mieheni 44? Lapsi nyt pian 5 ja elämämme on oikein mukavaa. Tuttavapiirissä,paljon vastaavan ikäisiä vanhempia, elämämme onnlaadukasta ja antoisaa. Hyvin tullaan toimeen myös nuorempien vanhempien kanssa, joita tullut paljon ystäviksi päiväkodin, harrastusten ja naapuruston kanssa.
en tunnista ollenkaan näitä ankeita tarinoita ja minä kai siitä jotain tietäisin, kun olen 5 vuotta ollut keskivertoa iäkkäämpi äiti.
Tämä! Ehkä kannattaa kysyä tosiaan heiltä, jotka tietää eikä ennakkoluuloisilta ja pahantahtoisilta kenties myös vähän kateellisilta, sillä kaikilla ei onnistu lapsi tuossa iässä, vaikka haluaisikin.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että tätä palstaa lukee aika paljon sellainen kouluttamaton öyhöttäjäväki.
Koulutettujen kauounkilaisten keskuudessa on tutkimusten ja tilastojenkin valossa aivan yleistä saada eka lapsi yli 35-vuotiaana ja siitä eteenpäin. Meille syntyi esikoinen kun olin 43 ja mieheni 44? Lapsi nyt pian 5 ja elämämme on oikein mukavaa. Tuttavapiirissä,paljon vastaavan ikäisiä vanhempia, elämämme onnlaadukasta ja antoisaa. Hyvin tullaan toimeen myös nuorempien vanhempien kanssa, joita tullut paljon ystäviksi päiväkodin, harrastusten ja naapuruston kanssa.
en tunnista ollenkaan näitä ankeita tarinoita ja minä kai siitä jotain tietäisin, kun olen 5 vuotta ollut keskivertoa iäkkäämpi äiti.
Sinulla on ilmeisesti käynyt hyvä tuuri, kun olet edes onnistunut saamaan lapsen tuolla iällä ja vielä terveen. Tuttavapiirissä yhdellä samanikäisellä äidillä on kaksi autistista lasta. P.S. Palstalla on myös kouluttautunutta väkeä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä mietin, että tekisin lapsen vasta 48-50 -vuotiaana. Olen siis nainen. Mutta nyt liian köyhä lisääntymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että tätä palstaa lukee aika paljon sellainen kouluttamaton öyhöttäjäväki.
Koulutettujen kauounkilaisten keskuudessa on tutkimusten ja tilastojenkin valossa aivan yleistä saada eka lapsi yli 35-vuotiaana ja siitä eteenpäin. Meille syntyi esikoinen kun olin 43 ja mieheni 44? Lapsi nyt pian 5 ja elämämme on oikein mukavaa. Tuttavapiirissä,paljon vastaavan ikäisiä vanhempia, elämämme onnlaadukasta ja antoisaa. Hyvin tullaan toimeen myös nuorempien vanhempien kanssa, joita tullut paljon ystäviksi päiväkodin, harrastusten ja naapuruston kanssa.
en tunnista ollenkaan näitä ankeita tarinoita ja minä kai siitä jotain tietäisin, kun olen 5 vuotta ollut keskivertoa iäkkäämpi äiti.
Sinulla on ilmeisesti käynyt hyvä tuuri, kun olet edes onnistunut saamaan lapsen tuolla iällä ja vielä terveen. Tuttavapiirissä yhdellä samanikäisellä äidillä on kaksi autistista lasta. P.S. Palstalla on myös kouluttautunutta väkeä
Kyllä, olimme onnekkaita ja kiitollisia ja iloisia siitä. Lapsemme oli myös aivan luomumenetelmin tehty, samaa on ystävissämme. (Ja kun seuraava kysymys on, mistä tiedän, niin tiedän, sillä vaikka meillä on kaikilla akateemiset loppututkinnot, niin olemme köyhiä, olemme näillä ns. kutsumusaloilla. Pärjäämme kuitenkin, elämme säästeliäästi ja onnellisina. Tämä anekdootti siksi, että tämän ikäisille hedelmöityshoidot ovat maksullisia ja nehän ovat kalliita.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olisin kovasti halunnut Iltatähden 40vuotiaana, mutta vaimo ei. Nyt, kun olen 46 ja vaimo 42 hän haluaisi, mutta koen olevani liian vanha..
Juuu...ei.
En aloittaisi enää alusta kaikkea, vaikka olenkin aivan "vauvahullu", haluaisin vaikka vuokrata vauvoja hoitoon, jos se olisi mahdollista.
Mutta ei, en minä alusta enää kaikkea aloittaisi, raskausaika epätietoisuuksineen ja varsinkin yli 40v iässä riskit kaikkeen ikävään on jo niin moninkertaisia. Sitten se ihana vauva-aika, joka sisältäisi myös vähemmän ihanaa ihan "vain" valvomisesta lähtien. Sitten päiväkotirumba, sairastelukierteet, uhmaiät ym.ym
Juuu, ei, en jaksaisi, vaikka ehkä halua voisi ollakin. Keskityn teineihini, en tiedä ap minkä ikäisiä teinejä sinulla on, mutta on hyvin väärä, ja yleinen, käsitys ettei lapsi enää teini-iässä tarvitsisi vanhempaansa, todellakin tarvitsee, ja ansaitsee!! Vaikka pokkuroisi "vastaankin" tenimäiseen tapaansa.
Nyt on aika saada nämä linnut lennähtämään pesästään, tukea ja auttaa siinä valmistelussa ja tapahtumassa, sitten alkaakin kokonaan uusi, aikuisen naisen "itsekäskin" elämänvaihe.
Ja muuten, lapsen "tekemisen" motiivi ei saa olla oman, tyhjän, elämän täyttäminen jollakin, se olisi tod väärin lasta kohtaan ja loputon kierre niin kauan kuin vain hedelmällistä ikää riittää. Lapset on lainassa vain.
T. 45v ja lapset tänä vuonna 18v ja 20v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luotsaa nyt ne teinit aikuisiksi ja mielesi varmaan muuttuu, toki ikäkin ajaa yli lastentekoiän, joka hyväkin asia.
Onko ne teinit jotain 13 vai jo vuosia vanhempia? Itselläni jo kaksi aikuista lasta jo enkä enää alkaisi lastenvaunuja työntelemään. Olen 43.
Ja taas suunnittelilla uusi piloille hemmoteltu kakara, jota isommat sisarukset sitten saavat hoitaa.
porvoolaiset mammat ne täällä kyselee toisten porvoolaisten mammojen puolesta.
Ehkä mukana omia haaveitaan.?
Vierailija kirjoitti:
Olen iltatähti. Minulla ei ollut oikein mitään yhteistä äitini kanssa. Hän yritti opettaa minulle ns. naisellisia asioita, mutta hänen oppinsa olivat auttamattomasti vanhanaikaisia. En sano, että kaikille tapahtuisi näin. Voihan olla, että saisitkin poikalapsen ja pääsisit kasvattamaan hänestä tasa-arvoista, naista kunnioittavaa nuorta miestä.
No, nykyään on vähän erilailla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen iltatähti. Minulla ei ollut oikein mitään yhteistä äitini kanssa. Hän yritti opettaa minulle ns. naisellisia asioita, mutta hänen oppinsa olivat auttamattomasti vanhanaikaisia. En sano, että kaikille tapahtuisi näin. Voihan olla, että saisitkin poikalapsen ja pääsisit kasvattamaan hänestä tasa-arvoista, naista kunnioittavaa nuorta miestä.
No, nykyään on vähän erilailla
Eihän tässä iltatähden tekemisessä ole kyse nykypäivästä vaan siitä, kuinka 40 vuoden ikäero vanhemman ja lapsen välillä toimii. Kuinka tämän päivän 40-vuotias on valmis ymmärtämään nuorensa elämää vaikkapa 20 vuoden päästä? Samoin on aivan eri asia tehdä ensimmäinen lapsi nelikymppisenä kuin tehdä iltatähti perheeseen, jossa muut lapset ovat jo aikuistumassa. Oletteko te oikeasti valmiita näkemään asiaa myös sen lapsen silmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap, kirjoitit viestissäsi että voisit olla hyvä äiti vielä.
Teinit tarvitsevat myös hyvää ja läsnäolevaa, kuuntelevaa ja kiinnostunutta äitiä.
Olen saman ikäinen kuin sinä, ja teinien äiti. Välillä on vauvakuumetta ollut itsellänikin, mutta olen tullut siihen tulokseen, että ei enää vauvoja.
Koen, että teineissä on vielä äidille hommaa vielä vuosiksi. Tsempataan koulun käyntiä, tuetaan tavoitteellista urheiluharrastusta, ollaan herkällä korvalla missä mennään, ja ihan vaan paikalla ja saatavilla.
Omaan mielipiteeseen vaikuttaa vahvasti myös oma nuoruuden kokemus, kun omat vanhempani tekivät iltatähden pelastamaan kuihtuvaa liittoa. Liitto ei pelastunut, eikä lopulta kumpikaan vanhemmista ollut kovin kiinnostunut nuorimmaisestaan. Vanhimpana tyttärenä jouduin paikkaamaan äitini kiinnostuksen ja jaksamisenkin puutetta.
Omat lapseni tein pienellä ikäerolla, vain kaksi lasta, ja myt olen ihan onnellinen teinien äiti.
Välillä saan purkaa kanaemoilun tarvetta myös lasteni joukkueen huoltajana. Kyllä teinien äitinäkin saa olla äitinä ihan riittävästi;)En ymmärrä.näitä näkemyksiä, joissa nelikymppinen on liian vanha muka äidiksi. Siis kuvitteletteko te olevanne jotenkin olennaisesti erilaisia ja ihan pystyynkuolleita viiskymppisinä? Tiedoksi, ette ole, ellei tule joku vakava sairaus ettekä silloinkaan ehkä. Viiskymppisyys ei ole mikään vanhuusikä ollenkaan. Se on ihan samaa jatkumoa, kuin eka kolkyt sitten nelkyt, ei ihminen muutu siinä luonteeltaan ja tietämykseltään joksikin sieneksi. Ainoastaan ehkä viisastuu.
Olen tuo, joka kirjoitti teinien tarvitsevan äitiä. Ja niinhän ne tarvitsee, yhtä paljon kuin pienemmätkin lapset.
En tarkoittanut kenenkään nelikymppisen olevan pystyyn kuollut. Enhän itsekään ole mikään kuolemaa odottava vanhus, kaukana siitä.
Ehkä kaikkein eniten viestissäni tarkoitin juuri sitä, että äitiys ei katoa mihinkään vaikka lapset olisivat jo teinejä. Ja minusta on ihanaa nyt keskittyä tähän elämän vaiheeseen ihan täysillä. Lisäksi nyt ehdin itsekin jo harrastaa, paneutua töihini ihan eri intensiteetillä kuin lasten ollessa pieniä, mieskin näyttää taas haluttavalta toiselta aikuiselta, eikä vain siltä toiselta vanhemmalta, jota joskus näkee kun läpsystä lähdetään eri vuoroihin töihin, päiväkoti,- ruokakauppa, -työpaikka,- jne,- rumban keskellä.
Ihanaa kun harkoista tullut teini pesee treenikamppeita, samalla kun samoista treeneistä tullut sisar lämmittää jo ruokaa keittiössä.
Molemmat keskustelutaitoisia, hauskoja ja omatoimisia.
Ihanaa katsoa koko perheen kanssa elokuvaa aina välillä, syödä pitemmän kaavan kautta ja välillä viilettää rinteessäkin.
Aika aikansa kutakin, pikkulapsiaika oli omanlaistaan, nyt on tätä.
Tosiaan, äitiys tai isyyskään ei lopu koskaan, olemme lapsillemme vanhempia aina. Vaikka tietenkin itsenäistyvät ja elävät omaa elämäänsä tulevaisuudessa. Silti olen aina äiti.
Huomioi nyt kuitenkin se, että lapsesi varmaan arvostaisi sitä, että pysyt hengissä pitkälle hänen aikuisikäänsä asti. Eron huomaa jo siinä, onko lapset tehnyt kaksi- vai kolmekymppisenä. Oma äitini alkaa olla aika sairas ja tekee kuolinsiivousta minkä jaksaa, miehen vanhemmat ovat aktiivisia ja jos korona ei estäisi, reissaisivat ympäriinsä yms. Mikään elämässä ei ole varmaa, mutta tätäkin kannattaa miettiä.