Eroperheiden vanhemmat: vietättekö aikaa ikinä enää yhdessä sen ydinperheenne kanssa?
Olisi mielenkiintoista kuulla, pystyttekö tai haluatteko viettää enää aikaa kokoonpanolla vanhemmat ja lapset? Jos vietätte, kuinka kauan erostanne on aikaa ja missä ja mitä yleensä porukalla teette?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vietättekö te tosiaan lasten synttäreitä yhdessä? Meillä ensimmäiset yhteiset juhlat yli viisi vuotta eron jälkeen oli esikoisen rippijuhlat, ja niitäkin varten vuokrattiin neutraali juhlatila. En missään tapauksessa halua exää kotiini juhlimaan, enkä myöskään haluaisi mennä hänen luokseen vieraaksi oman lapseni juhliin.
Kyllähän nämä riippuu eron syistä. Ei niissä aina mitään hirveitä riitoja ole, vaan yksinkertaisesti liian erilaiset toiveet seksielämästä, arjesta, rahankäytöstä, vastuun jakautumisesta tai vaikkapa yhteisestä ajasta voivat aiheuttaa eron.
Mielestäni paras ero on kyllä ehdottomasti sellainen, missä voidaan olla hyvissä väleissä vielä ja jutella hyvässä hengessä lasten asioista. En kyllä ajatelle niin kuin monet täällä, että riidaton ero on turha ero. Kyllä lapsen tehneilläkin ihmisillä on oikeus olla parisuhteessa, jossa on riittävästi vetovoimaa ja yhteisiä toiveita elämän suhteen. Joskus tämä hiipuu, minkä jokainen pitkässä parisuhteessa ollut tietää. En voisi itse koskaan sanoa jonkun erosta, että heidän olisi pitänyt olla yhdessä vaikka eivät halunneet. Mielestäni aika häiriintynyttä sellainen halu kontrolloida muiden elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kykenee viettämään aikaa yhdessä ongelmitta, niin mitkä olikaan syyt eroon?
Sama mietin. On ika turha ero, jos noin hyvissä väleissä on.
Entäs ne joista on tullut "kämppiksiä"?
Sama. On moraalitonta rikkoa lasten koti tuollaisen takia.
Moraalitonta? "Moraali" on vain joidenkin ihmisten mielipide, ei kannata elää moraalisääntöjen mukaan.
Fiksut ihmiset osaavat erota sovussa.
Moraalitonta asiassa on se, että tieten tahtoen haluaa aiheuttaa lapsilleen kärsimystä. Kaikki lapset eivät erosta kärsi, mutta on moraalitonta pelata venäläistä rulettia katsoen, osuuko lapsiin vai ei.
Sinun mielestäsi lasten ongelmien kanssa leikkiminen on ”vain joidenkin ihmisten mielipide”?
Minä itse olen eronnut. Enkä ikinä etukäteen pystynyt ennakoimaan sitä skeidaa, mitä sen jälkeen lapsilleni tapahtui.
Aiempi mainitsi "kämppiksistä", ja seuraava sanoi että tämän takia olisi "moraalitonta" erota.
Kuulostat tosi moralistilta!
Ota pois sana ”moraaliton” ja vaihda sana vaikka sanaan ”väärin”. On väärin pelata lasten kanssa venäläistä rulettia.
Mitä ihmeen venäläistä rulettia se kämppissuhteesta sovussa eroaminen on??? Tavallista elämää se on. Ehkä mielestäsi jo kadun ylittäminen on venäläistä rulettia.
Toiset lapset kärsivät erosta. Todella pahasti.
Kukaan lapsi ei kärsi siitä, että vanhemmilla ei ole seksiä.
Laske siitä matemaattinen todennäköisyys, kummassa on enemmän rulettia.
Kyllä sillä on lapsen kehitykselle merkitystä, jos ei näe esimerkiksi hellyydenosoituksia ja ylipäätään se vanhempien välinen "jännite", johon lapsi ei pääsee osalliseksi on tärkeää lapsen psyykkisen kehityksen näkökulmasta. Jos lapsi elää vanhempien kanssa, jotka eivät pussaa, halaa, katso toisiaan ihaillen, niin kyllä se aivan varmasti häneen vaikuttaa negatiivisesti.
Jotenkin todella outoa, kuinka pokkana toiset jankkaavat, että jonkun pitäisi elää ilman seksiä 18 vuotta, koska hänen mielestään lapset kärsivät erosta liikaa. Mistä oikeutatte itsenne tuomitsemaan toiset tuolla tavalla ja määrittelemään sen, mitä on hyvä elämä tai mihin ihmisellä ei ole enää oikeutta, jos hän joskus lapsen saa.
Vanhempani erosivat vuonna 1999. Olisi kyllä ollut jäätävää, jos olisimme tehneet vielä yhdessä perhematkoja tai isä olisi istunut iltoja äidin luona. :D En todellakaan lapsena tuollaista toivonut. Meidän lasten syntymäpäivät,rippijuhlat yms. olivat eri asia. Sinne kutsuttiin muitakin sukulaisia se myös vanhempieni uudet kumppanit.
Itse erosin juuri sen takia kun yhteiselämästä vaan ei tullut enää mitään. Oli niin paljon kireyttä, pahaa oloa ja onnettomuutta. Kyllähän sen lapsetkin aistivat. Nyt eron jälkeen yhdessä olo onnistuu paljon paremmin, kun tietyt jännitteet, odotukset jne. ovat poissa. Lapsetkin tykkäävät nyt, kun me emme tappele koko aikaa.
Olisipa ollut väärin kaikkia kohtaan, jos oltaisiin väkisin edelleen jatkettu yhteiselämää eli pään hakkaamista kiviseinään.
Vierailija kirjoitti:
Jos kykenee viettämään aikaa yhdessä ongelmitta, niin mitkä olikaan syyt eroon?
Kyllä meillä oli ihan oikeat syyt eroon. Siitä huolimatta pystyn ex-mieheni kanssa sopimaan hyvässä sovussa lasten asioista ja esimerkiksi jouluisin vietämme aina aattona jomman kumman kotona useamman tunnin lasten takia. Tänä jouluna ex-mieheni tuli nyksänsä ja tämän lasten kanssa meille useaksi tunniksi aattona. Minä ja lapset sekä mieheni ja hänen lapsensa sekä mieheni ex istuimme joulupuurolla ja katsoimme joulurauhan julistusta.
Oli oikein mukava hetki. Kaikki kohtelivat toisiaan hyvin ja kohteliaasti ja lapset näkivät, että heille tärkeät aikuiset tulevat hyvin toimeen keskenään.
Tästä ketjusta saa kuvan, että kun on parisuhteessa paha olo, niin sitten vain erotaan ja kaikki jatkuu kuten ennenkin. Näin mekin luulimme.
Eron jälkeen meni aika hyvin muuten, mutta ex yritti kontrolloida, miten minä lapsivikoillani toimin. Mutta välit olivat ok - kunnes minä tapasin kolme vuotta eron jälkeen uuden miehen. Sitten yksi tilanne johti toiseen ja kolmanteen jne. Käytiin oikeudessa asti. Lapseni sairastui psyykkisesti. Tänä päivänä välimme on täysin katki.
Haluan vain sanoa, että aina erot eivät mene hyvin. Ennen eroa minulla oli yksi ongelma. Eron jälkeen minulla oli 20 ongelmaa.
Käyttäjä33400 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kykenee viettämään aikaa yhdessä ongelmitta, niin mitkä olikaan syyt eroon?
Kyllä meillä oli ihan oikeat syyt eroon. Siitä huolimatta pystyn ex-mieheni kanssa sopimaan hyvässä sovussa lasten asioista ja esimerkiksi jouluisin vietämme aina aattona jomman kumman kotona useamman tunnin lasten takia. Tänä jouluna ex-mieheni tuli nyksänsä ja tämän lasten kanssa meille useaksi tunniksi aattona. Minä ja lapset sekä mieheni ja hänen lapsensa sekä mieheni ex istuimme joulupuurolla ja katsoimme joulurauhan julistusta.
Oli oikein mukava hetki. Kaikki kohtelivat toisiaan hyvin ja kohteliaasti ja lapset näkivät, että heille tärkeät aikuiset tulevat hyvin toimeen keskenään.
Spooky.
2v erosta ja käydään välillä golfaamassa, syömässä tms yhdessä. Joulu ja juhannus on tullut vietettyä ydinperheenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kykenee viettämään aikaa yhdessä ongelmitta, niin mitkä olikaan syyt eroon?
Sama mietin. On ika turha ero, jos noin hyvissä väleissä on.
Aika mustavalkoinen ajatusmaailma monella.
Erosin lasteni isästä, koska hän oli masentunut eikä suostunut hakeutumaan lääkäriin, hän petti minua useamman kerran kun lapset oli pieniä sekä mm. tuhlasi meidän rahat niin että jouduin käyttämään lasten säästöjä ettei meiltä lähtenyt tyyliin kämppä alta.
Joskus vietämme aikaa sen vanhan ydinperheen kesken. Nykyään harvemmin, koska exällä on uusi puoliso eikä se varmaan tykkää asiasta.
Mielestäni meidän ero ei ollut turha ero vaan pakollinen, etten olisi itse menettänyt itsetuntoani ihan kokonaan ja vaikkapa sairastunut masennukseen ennenpitkää. Enkä halunnut lapsille sellaista perhe-elämän mallia missä isä käyttäytyy oudosti ja vanhempien välillä ei ole rakkautta. En kuitenkaan vihaa exääni, osaan laittaa omat tunteeni sivuun ja vaikka olen eronnut äiti niin tässä maailmassa ei ole asiaa mitä en lasteni hyvinvoinnin eteen tekisi. Kaikki isot päätökset perustuu minulla aina lasteni parhaaseen. Ja heidän paras on se että säilytän hyvät välit heidän isäänsä ja että voimme viettää aikaa kaikki yhdessä silloin tällöin. Se on lapsille tärkeää.
Minä ajattelen myös juuri noin. Ei sellaista asiaa ole, jota en lasteni vuoksi tekisi. Lasten etu on tärkein joka asiassa.
Vierailija kirjoitti:
2v erosta ja käydään välillä golfaamassa, syömässä tms yhdessä. Joulu ja juhannus on tullut vietettyä ydinperheenä.
Oletta just tätä nykyajan 'minä itse' porukkaa. Lapsien hyvinvointi ei kiinnosta. Varmaan tuli ero, koska ei enää aika riittänyt omiin harrastuksiin. Onhan se kiva saada lapsivapaa viikko ja tehdä mitä haluaa. Sitten välillä käydään porukalla vähän golffailemassa. Aivan naurettavaa ja saastaista toimintaa.
Pitäisi vaikka seuraavat 18 vuotta elää kämppiksenä vain siksi että lapsi olisi pumpuloitu kuin linnunmuna? Tämä on niin... jotenki pimahtanutta.