Uskotko, että voisit olla onnellinen vaikka et olisi koskaan saanut lapsia?

Miksi jotkut alapeukuttaa toisten kommentteja, jos joku on tyytyväinen elämäänsä ilman lasta, niin se on jokaisen oma asia ja mielipide. Tai jos joku ei olisi tyytyväinen elämäänsä ilman lasta, niin sama homma, se on hänen kokemuksensa.

Uskon, että voisin. Luulen silti, että se olisi ollut iso kriisi ja kärsisin osattomuuden tunteesta.

Esim oma sairastaminen on paljon mukavempaa ilman (pieniä) lapsia. Ja ylipäänsä kaikkien aikuisten juttujen tekeminen. Esim retkeily lasten kanssa on mukavaa ja käydään usein erilaisilla retkillä. Mutta silti olisi ihana mennä taas monen päivän vaellukselle tms.

Oikeastaan tuo on vaikea kysymys. En tiedä kuinka pahasti tahaton lapsettomuus olisi varjostanut muuta elämääni, ja kuinka pitkään. Vaikka nautin monista muistakin asioista kuin lasten kanssa olemisesta.

Yksinäin vanhuus on ed ssa niillä joilla ei ole lapsia. Useimmiten han heillä ei ole sitä miestäkään.

vanhainkodit ovat täynnä yksinäisiä vanhuksia joilla ON lapsia.

Juu, voihan olla että olisin ollut onnellisempi kin. Toisaalta koen että olisin missannut elämästä jotain oleellista. Ei kaikki merkitykselliset asiat ole helppoja, usein päinvastoin. Kumpi katsoo elämäänsä lopussa tyytyväisempänä, se joka seikkaili maailmassa välillä koviakin kokien ja tavoitteita kohti ponnistellen, vai se joka istui mukavasti sohvalla ja katseli telkkarista edellisen seikkailuja.

En, koska olen aina haaveillut perheestä ja olisin joutunut unelmieni murskaamisen lisäksi kuuntelemaan siitä kuittailua lapsenlapsista haaveilleen äitini suunnalta hänen koko loppuelämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäin vanhuus on ed ssa niillä joilla ei ole lapsia. Useimmiten han heillä ei ole sitä miestäkään.

Vanhainkodit on täynnä vanhuksia, joiden lapset eivät käy kuin joskus ja jouluna jos silloinkaan. Ja sinulla on varmaan laaja tutkimusaineisto siitä, että lapsettomat ovat myös sinkkuja?

Voisin, jos saisin elää lapsettomana nykyisen mieheni kanssa. Mutta ei minua se kaduta, että olen lapset tehnyt. He ovat mukavia ihmisiä kaikki. Hyviä tyyppejä, kuten isänsäkin. Toki olisin surrut sitä, etten saa lapsia, mutta uskon, että olisin päässyt siitä yli. Minulla olisi vertaistukena ja esikuvana kummitätini, joka jäi tahattomasti lapsettomaksi. Hän on aikansa sitä lapsettomuuttaan surrut, mutta on mennyt elämässään eteenpäin.

Voisin varmaankin vaikka olisin surrut lapsettomuutta vähintään kun niitä olen toivonut. Jos menettäisin lapseni en enää koskaan olisi onnellinen.

Kyllä ja tulen olemaan huomattavasti onnellisempi lapsettomana kuin jos hankkisin lapsia. Minulla on jo perhe eikä se kaipaa lapsia. En ole koskaan haaveillut äitiydestä enkä usko, että lapsi toisi elämääni mitään positiivista.

Olisin onnellisempi ilman lapsia. Tässäkin ketjussa lapsia halunneet kirjoittavat vain omasta onnellisuudesta. Lapsella ei niin väliä kunhan lapsi tyydyttää äidin tarpeita. Kuinkahan moni näistä lapsia tehneistä pystyy tarjoamaan lapselleen elämän ilman sotaa, köyhyyttä, epäoikeudenmukaisuutta. Ei tähän maailmaan pidä tehdä lapsia vaan nautiskella ja bailata oma elämä ja valmistautia lopettamaan itsensä ennenkuin päätyy vanhustenhoitoon kiusattavaksi ja kidutettavaksi.

Enää ei ole pysyviä työpaikkoja. Kaikki läntiset yhteiskunnat on keskuspankin elvytyksestä riippuvaisia. Kun rahat loppuu, anarkia alkaa. Elämän setuppiin menee nuorelta helposti puolesta miljoonasta miljoonaan euroon Suomessa. Se voi mennä jo pelkkään asuntoon. Tarpeen mukaan sitten huonekaluja, autoja. On typerää lähteä tähän kulutushysteeriseen oravanpyörään ja velkavankeuteen. Elämä jää elämättä.

Tiedän nyt lapsia hankkineena, että voisin olla onnellinen lapsettomana. Paradoksaalisesti ilman tätä äitiyden kokemusta en kuitenkaan osaisi arvostaa sitä lapsettoman vapautta. Halusin lapsia, mutta nyt olisin onnellisempi lapsettomana.

Vierailija kirjoitti:

Olisin onnellisempi ilman lapsia. Tässäkin ketjussa lapsia halunneet kirjoittavat vain omasta onnellisuudesta. Lapsella ei niin väliä kunhan lapsi tyydyttää äidin tarpeita. Kuinkahan moni näistä lapsia tehneistä pystyy tarjoamaan lapselleen elämän ilman sotaa, köyhyyttä, epäoikeudenmukaisuutta. Ei tähän maailmaan pidä tehdä lapsia vaan nautiskella ja bailata oma elämä ja valmistautia lopettamaan itsensä ennenkuin päätyy vanhustenhoitoon kiusattavaksi ja kidutettavaksi.

Enää ei ole pysyviä työpaikkoja. Kaikki läntiset yhteiskunnat on keskuspankin elvytyksestä riippuvaisia. Kun rahat loppuu, anarkia alkaa. Elämän setuppiin menee nuorelta helposti puolesta miljoonasta miljoonaan euroon Suomessa. Se voi mennä jo pelkkään asuntoon. Tarpeen mukaan sitten huonekaluja, autoja. On typerää lähteä tähän kulutushysteeriseen oravanpyörään ja velkavankeuteen. Elämä jää elämättä.

No kyllä mä ainakin aika tarkkaan mietin millaisen lapsuuden lapseni saavat ennen kuin menin niitä tekemään. Mitä sinäkin luulet voivasi päätellä vaikka kommentista että lasten menettäminen tekisi jonkun onnettomaksi? Päättelet, että kärsivä, pahoinvoiva lapsi ei tekisi äitiä onnettomaksi, kaikkia äitejä kiinnostaa vain se, että saa olla äiti?

Vierailija kirjoitti:

Todellakin. Oma valinta ettei lapsia ole. Olisin lähinnä onneton ja masentunut jos olisin raskaana :I

Koen, että lapsi pilaisi elämäni.

Mistä sen tietäisit että olisit lähinnä onneton ja masentunut,  voisihan olla että alkaisitkin nähdä kaiken ihan toisin?  Moni on raskaana ollessaan suorastaan elämänsä kunnossa, täynnä tarmoa, iloa ja positiivisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja tulen olemaan huomattavasti onnellisempi lapsettomana kuin jos hankkisin lapsia. Minulla on jo perhe eikä se kaipaa lapsia. En ole koskaan haaveillut äitiydestä enkä usko, että lapsi toisi elämääni mitään positiivista.

Eihän sinulla ole perhettä jos olet lapseton.

Kyllä varmaan, sillä en tietäisi mitä olen menettänyt. Sen sijaan en usko, että ilman lapsia olisin tehnyt mitään erityisen mullistavaa, vaikka kaikkihan on mahdollista kuvitteellisissa universumeissa 😁

En voisi olla samoin täydellisen ja syvällisesti tyytyväinen elämääni. Hyvää elämää voisin elää mutta "se jokin" jäisi puuttumaan.

Tämä korostuu kun vuosia tulee lisää. Voi olla koko ajan iloinen lasten elämistä, menestymisestä ja onnellisuudesta. Vaikea selittää, mutta vaikka omassa elämässä ei kaikki olisi hienosti, mutta lapsilla menee hyvin, ei muulla ole niin väliä. Sitten taas kun omakin elämä on ihanaa, kaikki tuntuu moninkerroin upealta.

Täytyy myöntää että mielessäni ihastelen miltei jatkuvasti omia lapsia, katselen kuvia kauniista tyttärestäni, fanitan poikani urheilusuorituksia, ihastelen onnistumisia ja ylipäätään nautin suunnattomasti heidän olemassaolostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja tulen olemaan huomattavasti onnellisempi lapsettomana kuin jos hankkisin lapsia. Minulla on jo perhe eikä se kaipaa lapsia. En ole koskaan haaveillut äitiydestä enkä usko, että lapsi toisi elämääni mitään positiivista.

Eihän sinulla ole perhettä jos olet lapseton.

Lapsella ei ole perhettä koska hän on lapsi? Vasta lisääntymisen jälkeen ihminen saa perheen? Ajattelepa uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin. Oma valinta ettei lapsia ole. Olisin lähinnä onneton ja masentunut jos olisin raskaana :I

Koen, että lapsi pilaisi elämäni.

Mistä sen tietäisit että olisit lähinnä onneton ja masentunut,  voisihan olla että alkaisitkin nähdä kaiken ihan toisin?  Moni on raskaana ollessaan suorastaan elämänsä kunnossa, täynnä tarmoa, iloa ja positiivisuutta.

Ja osa kärsi koko raskausajan pahoinvoinnista ja kivuista, joutuu vuodelepoon ja mites tuo synnytyksenjälkeinenmasennus...

Uskon että olisin. Kaksi aikuista lasta on ja on kyllä ollut kuormaa heistä enemmäm kuin keskimäärin.