Sanna Kiiski tunnustaa uutuuskirjassa olevansa nykyajan "pornotiikeri" - tällaisesta naistyypistä on kyse

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanna Kiiskin tapa puhua naisten seksuaalisuudesta ei tunnu miellyttävän. Mikä sittten miellyttäisi?

Eiköhän tässä ihmetytä lähinnä nämä kaksoisstandardit. Jos lihava keski-ikäinen mies kertoisi kuinka saalistaa nuoria naisia kännissä pitkin stadia ja vetelee niitä suupaloiksi, niin ei sitä mitenkään hyvänä asiana pidettäisi, vaan ihan lähtökohtaisesti iljettävänä saalistajana. Nyt tätä pitäisi kuitenkin jotenkin ylistää, kun on voimaannuttavaa ja naisoletettu?

Naiset ovat pitkään olleet vaiennettuina ja hiljaa katsoneet vierestä, kun miehet tekevät mitä lystää. Se on ollut monille turhauttavaa ja tehnyt olon voimattomaksi. Ehkä tässä nyt purkautuu vuosien turhautumiset voimalla ulos, jolloin voi helposti tapahtua ylilyöntejäkin? En tiedä, pohdiskelen vain.

Voi muuten hyvin olla niin, että tässä on kyse juuri siitä. On tyypillistä, että kun joku ihmisryhmä alkaa ottaa tilaa itselleen niin heiluri singahtaa hetkeksi toiseen ääripäähän. Ajan kanssa meno tasaantunee. Toisaalta pidän silti tympeänä sitä, että näistä avautumisista saa herkästi sen kuvan, että nainen ei voi voimaantua muuten kuin härskin ja yliavoimen seksuaalisuuden kautta. Samantyyppisiä juttuja oli jo mm. Rosa Meriläisellä aikoinaan, Hesarin kolumnistina ollessaan suunnilleen joka toinen tekstinsä käsitteli sitä, kuinka ihmisen kuuluu panna ja estoisuus (mitä se hänen mukaansa sitten lieneekään) on out.

Naulan kantaan. Minuakin ärsyttää, että joidenkin ihmisten mielessä ja puheessa voimaantuminen on yhtä kuin mahdollisimman avoin, rääväsuinen seksuaalisuudesta ja minäminästä huutaminen. Vaikka ei sen tietenkään tarvitse väistämättä olla tuota. Esimerkiksi minun idoli on anoppini. Kouluja käymätön suurperheen äiti, m*s*i*i-uskontokuntaan kuuluva, ei suomalaistaustainen nainen. Avioliitto järjestetty aikanaan lupia kysymättä itseään vanhemman miehen kanssa. Avioliitossa väkivaltaa ja anopille monin tavoin rankkaa. Onnistui kuitenkin ottamaan eron suvun, kulttuurin ja uskonnon painostuksesta ja taloudellisesta epävarmuudesta huolimatta. Todella rohkea ja voimaantunut nainen. Elää patriarkaalisessa kulttuurissa yksin, käy töissä, hoitelee asioitaan itse eikä anna kenenkään enää pompottaa itseään. Silti kohtelias ja mukava, omanarvontuntoinen nainen, jolla ei mitään tarvetta revitellä joillain pornotiikerijutuilla. Hänen kohdallaan ihan oikeasti voidaan ylipäätään puhua voimaantuneesta naisesta. Sanna Kiisken tarinaa en tunne mutta en nyt oikein vertaisi hänen "leoparikuosi päälle ja mummotunneliin" voimautumistaan vaikkapa anoppini voimautumiseen. 

Muistetaanpa nyt kuitenkin, että on olemassa monenlaista voimaantumista.

Anoppisi kuulostaa totta tosiaan voimaantuneelta naiselta, mutta kaikki nyt eivät vaan mitenkään voi voimaantua samalla tavalla kuin hän. Ei ainakaan Sanna Kiiski, koska hän ei ole koskaan ollut kouluja käymätön, m*s*i*i-uskontokuntaan kuuluva, ei suomalaistaustainen suurperheen äiti, jolle olisi ollut mahdollista erota järjestetystä avioliitosta suvun, kulttuurin ja uskonnon painostuksesta ja taloudellisesta epävarmuudesta huolimatta, ja sen jälkeen elää yksin patriarkaalisessa kulttuurissa.

Jokaisella naisella on erilaiset lähtökohdat. Siksi ei pidä lähteä vertailemaan ja arvottamaan yhden naisen voimaantumista paremmaksi ja toisen huonommaksi. Jokainen toimii oman elämänsä lähtökohdista käsin.

Tämä Kiisken edustama voimaantumisnarratiivi alkaa vaan olla jo niin nähty ja läpeensä (sic) kaluttu. Voisko joku keksi nyt jotain tuoretta ja raikasta keski-ikäisille naisille? Vaikka sellaista mihin miehet ei liity mitenkään? Vai eikö myy?!

Moninaisuus on juuri se mitä pitäisi tavoitella. Siirtyminen aiemmasta ahtaudesta vain toisenlaiseen ahtauteen ei ole oikea suunta. Jokaisella pitää olla tilaa olla oma itsensä. Sanna Kiiskellä ja kaikilla muillakin. Jospa näitä tuoreita, raikkaita ja miehettömiä voimaantumisnarratiiveja keski-ikäisille naisille löytyisi täältä Vauva-palstalta?

Sitten vaan uutta ketjua tulille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ois kiva, jos kaikki naiset saisivat toteuttaa seksuaalisuuttaan omalla tavalla. Ilman, että muut tuomitsee. Miten kukaan voi kertoa toiselle miten hänen tulisi elää.

No mikä estää naisia toteuttamasta seksuaalisuuttaan omalla tavalla? Ei yhtään mikään. Mutta nämä jatkuvat "minä ja mun seksuaalisuus ja mun orgasmit ja mun seksilelut ja minäminäminä seksiseksiseksi" - jutut ovat ihan helvetin tylsiä ja tunkkaisia.

Tämä. Ongelma ei ole se, mitä kukin makuukamarissaan tekee. Vaan se, että jos sitä omaa seksuaalisuutta täytyy oikein hieroa ventovieraisen naamaan julkisuudessa. Ei IHAN kerro ihmisestä, joka on sinut itsensä kanssa ja itsevarma ja voimaantunut.

Kertoo epävarmasta ja huomionkipeästä teinin tasolle jääneestä ihmisrauniosta.

Ja eikös tuolla naisella ole lapsiakin? Voisin vähän niitäkin ajatella, jos ei itsensä takia viitsi julkisuuskuvaansa yhtään hallita.

Joidenkin tässä maassa täytyy olla niitä rohkeita edelläkävijöitä, jotka nostavat naisten seksuaalisuutta julkiseen keskusteluun ja samalla puhuvat myös omista henkilökohtaisista kokemuksista. Sanna Kiiski on vain yksi esimerkki monista maamme naisista ja toivottavasti näemme jatkossa monia muitakin naisia samasta ikäryhmästä puhumassa omasta seksuaalisuudesta, koska silloin tulee parhaiten esille naisten moninaisuus. Joidenkin mielestä tämä ehkä nyt saattaa tuntua siltä, että tässä tuntematon henkilö hieroo omaa seksuaalisuuttaan ventovieraiden naamaan julkisuudessa. Todellisuudessa tässä on kyse paljon enemmästä kuin yhden ihmisen seksuaalisuudesta. Mielenkiinnosta kysyn, että jos joku toinen nainen nyt julkaisisi kirjan kertoen siveästi kautta rantain omasta niin sanotusti kunniallisesta seksielämästä ja esiintyisi sen tiimoilta julkisuudessa, niin tuntuisiko se yhtä lailla naamaan hieromiselta?

Tätä naisen seksuaalista vapautumista sen kaikessa kirjossaan media on mässännyt ja mehustellut jo kymmenisen vuotta vähintään. Miesten seksuaalisuus ei kummasti saa samanlaista (myönteistä) huomiota. Jos olisin mies niin en voisi olla hymyilemättä vinosti tälle näennäesvapaudelle joka on suoraan sanottuna täyttä skeidaa kun se töräytetään viihdesapluunan läpi. Eli tirkistelyä yhtä kaikki joka saa naiset näyttämään aivottomilta apinoilta, joiden päässä ei pyöri kuin se yksi.

Siis tätäkö me naiset tilasimme? Aseksuaalien räjähdysmäinen kasvu ei jotenkin yllätä yhtään kun seksuaalisuutta myydään kuin halpaa makkaraa konsanaan joka apparaatista ja läpyskästä.

Huvittaa tämä ketju. Perjantaina julkaistu Sanna Kiisken uutuuskirja on jatkoa hänen vuonna 2020 ilmestyneelle kirjalle Tinder-päiväkirja. Kuinka moni ketjun kommentoija on lukenut sen? Kuinka moni aikoo lukea nyt julkaistun jatko-osan Tinder-päiväkirja 2 - Miesten puolella? Onko kukaan kuunnellut edes Kiisken Tinder-päiväkirjat podcastia? Silti vaan täällä kommentoidaan, vaikkei tiedetä mistä puhutaan. No kaikki näkyvyys on tietenkin vain plussaa Sanna Kiiskelle ja hänen uutuuskirjalle. Hauska miten kirjasta ja haastattelusta on repäisty tarkoituksella yksi kohta Iltalehden otsikkoon ja sitä nyt täällä kauhistellaan. Pornotiikeri selvästi toimi juuri sellaisena koukkuna kuin oli tarkoituskin.

"En ole pikkutunneilla saalistamassa!", Kiiski kertoi Iltalehden haastattelussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ois kiva, jos kaikki naiset saisivat toteuttaa seksuaalisuuttaan omalla tavalla. Ilman, että muut tuomitsee. Miten kukaan voi kertoa toiselle miten hänen tulisi elää.

No mikä estää naisia toteuttamasta seksuaalisuuttaan omalla tavalla? Ei yhtään mikään. Mutta nämä jatkuvat "minä ja mun seksuaalisuus ja mun orgasmit ja mun seksilelut ja minäminäminä seksiseksiseksi" - jutut ovat ihan helvetin tylsiä ja tunkkaisia.

Tämä. Ongelma ei ole se, mitä kukin makuukamarissaan tekee. Vaan se, että jos sitä omaa seksuaalisuutta täytyy oikein hieroa ventovieraisen naamaan julkisuudessa. Ei IHAN kerro ihmisestä, joka on sinut itsensä kanssa ja itsevarma ja voimaantunut.

Kertoo epävarmasta ja huomionkipeästä teinin tasolle jääneestä ihmisrauniosta.

Ja eikös tuolla naisella ole lapsiakin? Voisin vähän niitäkin ajatella, jos ei itsensä takia viitsi julkisuuskuvaansa yhtään hallita.

Joidenkin tässä maassa täytyy olla niitä rohkeita edelläkävijöitä, jotka nostavat naisten seksuaalisuutta julkiseen keskusteluun ja samalla puhuvat myös omista henkilökohtaisista kokemuksista. Sanna Kiiski on vain yksi esimerkki monista maamme naisista ja toivottavasti näemme jatkossa monia muitakin naisia samasta ikäryhmästä puhumassa omasta seksuaalisuudesta, koska silloin tulee parhaiten esille naisten moninaisuus. Joidenkin mielestä tämä ehkä nyt saattaa tuntua siltä, että tässä tuntematon henkilö hieroo omaa seksuaalisuuttaan ventovieraiden naamaan julkisuudessa. Todellisuudessa tässä on kyse paljon enemmästä kuin yhden ihmisen seksuaalisuudesta. Mielenkiinnosta kysyn, että jos joku toinen nainen nyt julkaisisi kirjan kertoen siveästi kautta rantain omasta niin sanotusti kunniallisesta seksielämästä ja esiintyisi sen tiimoilta julkisuudessa, niin tuntuisiko se yhtä lailla naamaan hieromiselta?

Erikoista dikotomiaa. Ihmisellä voi olla hyvin villi seksielämä ihan ilmankin, että siitä kertoo missään kenellekään. 

Olen sitä mieltä että on hyvä, että naisten sek siselämätä puhutaan. Mutta hieman kyrsii, että se tapahtuu voittopuolisesti sellaisten ihmisten kautta, jotka ovat todella övereitä (en puhu Sanna Kiiskestä, tulee mieleen pari muuta haastateltua). Sanavalintoja myöten aina maalaillaan jotain p o r n a h t a v a a. On muitakin tapoja olla aktiivinen kuin jahdata lastensa ikäisiä. Siitä vain, jos ja kun joillekin sopii, mutta alkaa olla vähän kapea-alaista tämä asiasta kirjoittaminen. 

Aiemmissa kommenteissa onkin jo kerrottu miksi aiheen nostaminen julkiseen keskusteluun on tärkeää. Jopa övereillä tavoilla. Syitä muun muassa tietoisuuden lisääminen ja asenteiden muuttaminen.

Naisillehan tyrkytetään siveyttä ja kunniallisuutta edelleenkin miesten toimesta ainoaksi oikeaksi tavaksi toteuttaa omaa seksuaalisuutta. Tätä tapahtuu jatkuvasti myös tällä palstalla. Miesten määrittelemän kapea-alaisen tavan ovat jotkut naisetkin omaksuneet ainoaksi oikeaksi, osa miehiä miellyttääkseen, tiedostaen tai tiedostamatta. Jos nainen korostaa jatkuvasti omaa siveää ja kunniallista seksielämää, niin sepä ei tunnukaan kenestäkään naamaan hieromiselta, vaikka ihan samalla tavalla siinäkin hierotaan omaa seksielämää toisten naamaan. Palstallakin jos joku kertoo omasta pidättyväisyydestä, niin ei se ärsytä miehiä, vaan heti tulee kannustusta. Tästä puhetavasta pitää päästä eroon, koska se kaventaa naisten mahdollisuuksia valita vapaasti oma tapansa.

Lainaamassasi kommentissa on muuten myöskin kritisoitu kapea-alaisuutta, tosin se on tehty positiivisen kautta toteamalla, että Sanna Kiiski on vain yksi esimerkki monista maamme naisista ja toivottavasti näemme jatkossa monia muitakin naisia samasta ikäryhmästä puhumassa omasta seksuaalisuudesta, koska silloin tulee parhaiten esille naisten moninaisuus.

Mulla ei ole varmastikaan ollut "siveä" eikä "kunniallinen" seksielämä, mitä se tarkoittaakaan, mutta en tiedota siitä kenellekään. 

Uskoisin, että moni karttaa tuota överiä leopardikuvioisissa bilevaatteissa saalistamisen mainostamista, mitä tuossa Kiisken kuvauksessa oli. Pointtini oli, että seksielämästä on hyvä puhua, mutta voisi kaivaa esille niitä vähemmän yliampuvia esimerkkejä. Se vieraannuttaa naisia koko aiheesta lukemisesta, jos tulee mielikuva, että ainoa oikea seksi on yhden illan juttuja ja jotain kliseistä Kaija Koo -voimaantumista. Kuka halvattu oikeasti on tuollainen stereotyyppi? Antaa naisista aika debiilin kuvan, jos vaihtoehdot ovat joko siveyden sipuli tai seksillä retostelija. 

Limaisen ja ällöttävän kuvan antaa koko asiasta.

Sanna Kiiski on samaa ikäluokkaa kuin minä. Ei ole tarvinnut vaieta eikä leikkiä siveydensipulia koskaan. Meidän ikäluokan naiset ovat saaneet olla isosuisia ja jo koulussa jotkut naisenalut vetelivät poikia turpaan ja pojat veteli niitä sitten siellä tupakkinurkan takana. Veikkaan että Sanna ei koskaan ole tuntenut itseään halutuksi.

Onneksi suurimmalla osalla on seksielämä kunnossa ja vilkasta mutta siitua ei tarvitse kertoa julkisesti. 

Kaikki paitsi Kaija Koo.

Ahmimishäiriöinen, mahalaukkulaikkauksessa juuri ollut, miljoovavelat niskassa Muumikahvilabisneksestä ja nyt on pornotiikeri.

Ei juma lau ta. Huhhuh!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimaantuminen. Että viiskymppiset muijat kännissä leoparditrikoissaan yrittävät pokailla poikia jossain mummotunnelissa ja Kaija Koo raikaa taustalla? Tämäkö se on nyt keski-ikäisten naisten keskuudessa kuuminta hottia?

Nelikymppinen nainen täällä. Kun olin noin 20-25, kävin baareissa/viihteellä säännöllisesti ja jo silloin muistan yöelämästä paljonkin 40+ naisia, joilla oli korkkarit katossa, leopardikuosit ja hurja meno päällä. Tavallaan ajattelin heistä silloin, että kiva kun heillä on kivaa, mutta itse en tuossa iässä enää halua bailata kuin parikymppiset. Ja näin ajattelen nyt nelikymppisenä edelleen. En näe mitään ihailtavaa siinä, että laittaisin paljastavat vaatteet päälle ja lähtisin mummotunneliin tai minnekään muualle vetämään kännit, tanssimaan aamuyöhön ja pokaamaan nuoria miehiä. Se on vielä ok, jos joskus käyn tyylikkäissä ravintoiloissa syömässä ja juomassa maksimissaan kaksi lasia viiniä kavereiden kanssa, mutta nykyään haluan palata jo ennen puolta yötä kotiin. 

Enkä koe, että olen yhtään vähemmän voimaantunut vaikka tuo biletys ei enää ole vuosiin kuulunut elämääni. Kaija koota kyllä myönnän kuuntelevani, eilen viimeksi siivotessa vessaa. Seksielämääni olen varsin tyytyväinen enkä koe sitä tarpeelliseksi julistaa pitkin ja poikin eri medioissa. En oikein näe, millä tavalla pornotiikeri-nainen olisi minua yhtään voimaantuneempi?

a) oletko parisuhteessa? b) olisivatko mediat kiinnostuneita sinun seksielämästäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiiski kertoo kirjassa nähneensä pornotiikereitä Helsingin Mummotunnelissa saalistamassa.

– Siinä on otettu pari mojitoa ja päällä on jotain leopardikuviota!

Joo, nimenomaan. 

Ihan v...un noloa.

Mäkin olen nähnyt Mummiksessa näitä. Päälle 50v naisia, vessassa keikistellään ja otetaan kaverin kanssa töröhuulikuvia. Itse 45-vuotiaana toivon etten koskaan mene noin sekaisin ja epätoivoiseksi ikääntymisen myötä

Sama kokemus. Oikein järkytyin siellä naistenveskissä. Osa kanssasiskoista oli eittämättä vetävämpiä kuin minä, mutta kyllä se ilottomuus särähti monesta silmään. No eipä sinne tarvitse enää mennä. Kisatkoon ne tuota kisaa, joilla ei ole muita vaihtoehtoja. Kaipa jotkut koukuttuu miesten huomioon.

Tyylillä ikääntymistä (käytös mukaan lukien) suomalaiset ei oikein osaa ja aikakin oikein yllyttää kaikkia sikailemaan. Kukaan ei halua olla tuolla parinhakuruletissa se tylsä tavishiiri, kun joku on julistanut ettei sellaiset miehiä kiinnosta. Kummasti sekä miehet että naiset on yhä yksinäisempiä.

Onko oikein parjata muita esim. ilottomisksi? Mistä tiedät, mitkä heidän elämäntarinansa on, miksi ovat joutuneet tuollaiseen tilanteeseen, jossa huomiota pitää hakea yöllä kännissä mummontunnelissa.

Nelikymppinen nainen täällä. Kun olin noin 20-25, kävin baareissa/viihteellä säännöllisesti ja jo silloin muistan yöelämästä paljonkin 40+ naisia, joilla oli korkkarit katossa, leopardikuosit ja hurja meno päällä. Tavallaan ajattelin heistä silloin, että kiva kun heillä on kivaa, mutta itse en tuossa iässä enää halua bailata kuin parikymppiset. Ja näin ajattelen nyt nelikymppisenä edelleen. En näe mitään ihailtavaa siinä, että laittaisin paljastavat vaatteet päälle ja lähtisin mummotunneliin tai minnekään muualle vetämään kännit, tanssimaan aamuyöhön ja pokaamaan nuoria miehiä. Se on vielä ok, jos joskus käyn tyylikkäissä ravintoiloissa syömässä ja juomassa maksimissaan kaksi lasia viiniä kavereiden kanssa, mutta nykyään haluan palata jo ennen puolta yötä kotiin. 

Enkä koe, että olen yhtään vähemmän voimaantunut vaikka tuo biletys ei enää ole vuosiin kuulunut elämääni. Kaija koota kyllä myönnän kuuntelevani, eilen viimeksi siivotessa vessaa. Seksielämääni olen varsin tyytyväinen enkä koe sitä tarpeelliseksi julistaa pitkin ja poikin eri medioissa. En oikein näe, millä tavalla pornotiikeri-nainen olisi minua yhtään voimaantuneempi?

Missä ihmeessä on sanottu, että nuo ovat ainoat vaihdoehdot? Minä en ole koskaan poikaillut nuoria miehiä baarista, mutta edelleen käyn katsomassa livemusaa siinä missä teatteriesityksiä. Käyn myös tanssimassa, mikä ei tarkoita, että se olisi jokin elämäni tarkoitus tai että siellä oltaisiin suhdetta etsimässä. Mieheni on mukana noissa kummassakin. En vedä hirveitä kännejä tai sekoile, eikä kumppanikaan tee niin. Käymme myös lenkillä, urheiluharrastuksessa, uimassa jne. Ei tämä nyt ihan noin mustavalkoista ole. 

Taisin ymmärtää väärin, että Kiiski ja Schatz olisivat vähän irvailleet pornotiikereille? Että varokaa vaan, vielä jaksaa mummotkin tunnelissaan heilua! En siis oo koskaan ollut todistamassa oikeiden puumien metsästystouhuja, enkä Mummotunnelissakaan ole käynyt, mutta pahaa pelkään, että meininki siellä olisi juuri tuollaista, ah ihanan voimaantunutta ja vapautunutta, aikusen naisellista ja itsenäistä. Että ilmiö on olemassa, mutta myöntääkö kukaan olevansa sellainen pornotiikeri oikeasti? Myönsikö Kiiski? 

Ihmettelin kyllä kovasti, että miksi tuo Kiiski on yhtäkkiä joka paikassa esillä, mutta kirjanjulkaisuhan selittääkin paljon.