Mikä on pisin aika jonka olette olleet parisuhteessa ilman seksiä?

Tunteiden tukahduttaminen ja sekibaatti eivät tunnetusti ole mikään fiksu tapa elää eikä sillä saavuta mitään. Lienee taas jotain uskonnollista hapatusta.

Vierailija kirjoitti:

Ukko-Lode kirjoitti:

Ukkomies47 kirjoitti:

Oletko mieluummin onnellinen vai vapaa?

Sandor Petöfi runoili jotenkin näin.

Vapaus vai lempi,

kumpi kultaisempi.

Lemmelleni uhriksi henkeni mä kannan.

Vapaus kun vaativi, lempenikin annan.

Näkökohta tuokin.

Kysyjällä on varmaan tullut vähän aivopieru tuossa. Eiköhän hän tarkoita että oletko mieluummin onneton ja masentunut, vai vapaa.

Ja koska sulle pitää kaikki vääntää ratakiskosta niin eiköhän taas toisteta, että kaikki eivät ole onnettomia seksittömässä suhteessa ja voivat siihen jäädä. Ja ne jotka on onnettomia, tekee hyvin ja viisaasti kun eroavat.

Jos sä oot masentunut sun olosuhteiden takia ja tilanne ei yrityksistä huolimatta muutu, fiksu ihminen muuttaa olosuhteitaan.

Voi pirskatti vieläkin meni väärin.

Siis oletko mieluummin onneton ja masentunut, mutta siinä suhteessa josta ei "saa lähteä". Olet masentunut hautaan asti, sitä ei muuteta kenenkään idioottimaisilla sanonnoilla ja "lopeta olemasta masentunut, ei minua ainakaan masenna ja armeijan kessukin opetti että etiäpäin on mentävä". Se ei auta, olet suhteessa joka kuolee ja kuihtuu ilman seksiä, koska olet ihminen jolle seksi parisuhteessa on tärkeää (ei tärkeintä, ei ainoa asia, ei addiktio).

Vai olisitko kuitenkin onnellinen jossain muualla. Minä valitsen tämän. Ja valitsin.

Kukaan ei jäänyt kärsimään, kenenkään elämä ei mennyt pilalle.

Onneton vai onnellinen? No kiitos se jälkimmäinen.

Se on viisas ja omasta elämästään vastuuta ottava ihminen, joka ei jää vuosiksi huonoon suhteeseen. "Huono suhde" on tietysti subjektiivista, esimerkiksi selibaatissa eläminen parisuhteessa olisi minusta huono suhde tässä elämänvaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Ukko-Lode kirjoitti:

Ukkomies47 kirjoitti:

Oletko mieluummin onnellinen vai vapaa?

Tuo oli mielenkiintoinen kysymys. Tässä keskustelussa minulle on selvinnyt asia, jota olen kyllä aina uumoillut. En osaa sanoa, onko libidoni heikompi kuin miesten keskimäärin, mutta siitä olen aina ollut tarkka, murrosiästä lähtien, etten anna sille valtaa. Minun on hallittava sitä eikä sen minua. Halu ahdisti minua ja nosti minussa aina vastarinnan, kun taas ilmeisesti monet miehet todella pitävät (minusta groteskia) seksuaalisuuttaan jonkinlaisena ilon ja ylpeydenaiheenaan.

Tuon reaktioni takana oli kai aluksi tiedostamaton ja myöhemmin tietoinen halu olla vapaa, ei minkään himon tai impulssin viemä. Voin sanoa jossain määrin onnistuneeni. Seksuaalisuus ei ole ainut asia, johon suhtaudun näin. Melkeinpä asiaan kuin asiaan, johon liittyy jokin riippuvuutta aiheuttava aspekti, suhtaudun erittäin varovaisesti.

”Elämäni parhaista hetkistä saan kiittää heikkoa luonnettani”, sanoi entinen mies. Ehkä olen joitakuita ”parhaita heetkiä” asenteellani menettänyt, mutta olen voittanut tuon vapauden tunteen. En kadu.

Kyllä tämä sun "minä minä minä minä minä" asenne on joo selväksi tullut. On hyvä että se toimii sulla, se on yksi avain toimivaan elämään. Mutta jotain vikaa on aikuisella ihmisellä ymmärryksessä, jos ei voi tajuta että muiden kokemukset, elämät, tilanteet, lähtökohdat yms eivät ole samanlaisia kuin sinulla.

Maailmassa on enemmän kuin yksi ihmiskokemus.

Eipä täällä juuri kukaan ole puhunut kuin omaan kokemukseensa ja omiin arveluihinsa perustuen. En ole vielä nähnyt mitään viittausta vertaisarvioituun sosiologis-psykologiseen tutkimukseen tyyliin: ”Sukupuolielämän hiipumisen vaikutus parisuhteisiin, puolisoiden kokemukset ja yleisimmät selviytymisstrategiat - 10 000 pariskunnan kokemukset”. Aistin useimmista kommenteista joko kehuskelua ” Meilläpä synnytys aiheutti kahden tunnin tauon, entäpäs teillä?” tai sitten säälin kerjuuta ”Puoli vuotta viime kerrasta ja pää halkeaa, kohta erotaan”. En pidä vänisemisestä. Jos ei seksiä, niin sitten ei seksiä, ja onko joku kuollut? Seuraava kysymys? Tämä olisi mielestäni - käytetään nyt tällaista sanaa- miehekäs tapa suhtautua tähän ”ongelmaan”.

Ukko-Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko-Lode kirjoitti:

Ukkomies47 kirjoitti:

Oletko mieluummin onnellinen vai vapaa?

Tuo oli mielenkiintoinen kysymys. Tässä keskustelussa minulle on selvinnyt asia, jota olen kyllä aina uumoillut. En osaa sanoa, onko libidoni heikompi kuin miesten keskimäärin, mutta siitä olen aina ollut tarkka, murrosiästä lähtien, etten anna sille valtaa. Minun on hallittava sitä eikä sen minua. Halu ahdisti minua ja nosti minussa aina vastarinnan, kun taas ilmeisesti monet miehet todella pitävät (minusta groteskia) seksuaalisuuttaan jonkinlaisena ilon ja ylpeydenaiheenaan.

Tuon reaktioni takana oli kai aluksi tiedostamaton ja myöhemmin tietoinen halu olla vapaa, ei minkään himon tai impulssin viemä. Voin sanoa jossain määrin onnistuneeni. Seksuaalisuus ei ole ainut asia, johon suhtaudun näin. Melkeinpä asiaan kuin asiaan, johon liittyy jokin riippuvuutta aiheuttava aspekti, suhtaudun erittäin varovaisesti.

”Elämäni parhaista hetkistä saan kiittää heikkoa luonnettani”, sanoi entinen mies. Ehkä olen joitakuita ”parhaita heetkiä” asenteellani menettänyt, mutta olen voittanut tuon vapauden tunteen. En kadu.

Kyllä tämä sun "minä minä minä minä minä" asenne on joo selväksi tullut. On hyvä että se toimii sulla, se on yksi avain toimivaan elämään. Mutta jotain vikaa on aikuisella ihmisellä ymmärryksessä, jos ei voi tajuta että muiden kokemukset, elämät, tilanteet, lähtökohdat yms eivät ole samanlaisia kuin sinulla.

Maailmassa on enemmän kuin yksi ihmiskokemus.

Eipä täällä juuri kukaan ole puhunut kuin omaan kokemukseensa ja omiin arveluihinsa perustuen. En ole vielä nähnyt mitään viittausta vertaisarvioituun sosiologis-psykologiseen tutkimukseen tyyliin: ”Sukupuolielämän hiipumisen vaikutus parisuhteisiin, puolisoiden kokemukset ja yleisimmät selviytymisstrategiat - 10 000 pariskunnan kokemukset”. Aistin useimmista kommenteista joko kehuskelua ” Meilläpä synnytys aiheutti kahden tunnin tauon, entäpäs teillä?” tai sitten säälin kerjuuta ”Puoli vuotta viime kerrasta ja pää halkeaa, kohta erotaan”. En pidä vänisemisestä. Jos ei seksiä, niin sitten ei seksiä, ja onko joku kuollut? Seuraava kysymys? Tämä olisi mielestäni - käytetään nyt tällaista sanaa- miehekäs tapa suhtautua tähän ”ongelmaan”.

Oi se ois ihanaa jos puhuisitkin vaan omista kokemuksista, etkä yrittäis tuputtaa niitä muiden elämään! Ah, mahtavaa, sitä mä olen toivonut koko keskustelun ajan. Tähän asti oot ollut todella tuomitseva jos joku muu on kokenut kriisit ja ongelmat eri tavalla kuin sinä. Mutta vihdoin ollaan samalla sivulla. Puhu sinä vaan omasta elämästäsi ja sinulle sopivista ratkaisuista.

Eikä se muuten säälin kerjäämistä ole, jos sanoo ettei seksiä oo ollut puoleen vuoteen ja se tuntuu pahalta. Siitä tyypistä varmaan tuntuu pahalta kun ei oo olluy seksiä puoleen vuoteen.

Ja onko se kehu, että synnytyksen jälkeen mun seksihalut palasi kuukaudessa. Ei. Se on sitä yksilöllistä vaihtelua. Me ei olla sama ihminen.

Ukko-Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko-Lode kirjoitti:

Ukkomies47 kirjoitti:

Oletko mieluummin onnellinen vai vapaa?

Tuo oli mielenkiintoinen kysymys. Tässä keskustelussa minulle on selvinnyt asia, jota olen kyllä aina uumoillut. En osaa sanoa, onko libidoni heikompi kuin miesten keskimäärin, mutta siitä olen aina ollut tarkka, murrosiästä lähtien, etten anna sille valtaa. Minun on hallittava sitä eikä sen minua. Halu ahdisti minua ja nosti minussa aina vastarinnan, kun taas ilmeisesti monet miehet todella pitävät (minusta groteskia) seksuaalisuuttaan jonkinlaisena ilon ja ylpeydenaiheenaan.

Tuon reaktioni takana oli kai aluksi tiedostamaton ja myöhemmin tietoinen halu olla vapaa, ei minkään himon tai impulssin viemä. Voin sanoa jossain määrin onnistuneeni. Seksuaalisuus ei ole ainut asia, johon suhtaudun näin. Melkeinpä asiaan kuin asiaan, johon liittyy jokin riippuvuutta aiheuttava aspekti, suhtaudun erittäin varovaisesti.

”Elämäni parhaista hetkistä saan kiittää heikkoa luonnettani”, sanoi entinen mies. Ehkä olen joitakuita ”parhaita heetkiä” asenteellani menettänyt, mutta olen voittanut tuon vapauden tunteen. En kadu.

Kyllä tämä sun "minä minä minä minä minä" asenne on joo selväksi tullut. On hyvä että se toimii sulla, se on yksi avain toimivaan elämään. Mutta jotain vikaa on aikuisella ihmisellä ymmärryksessä, jos ei voi tajuta että muiden kokemukset, elämät, tilanteet, lähtökohdat yms eivät ole samanlaisia kuin sinulla.

Maailmassa on enemmän kuin yksi ihmiskokemus.

Eipä täällä juuri kukaan ole puhunut kuin omaan kokemukseensa ja omiin arveluihinsa perustuen. En ole vielä nähnyt mitään viittausta vertaisarvioituun sosiologis-psykologiseen tutkimukseen tyyliin: ”Sukupuolielämän hiipumisen vaikutus parisuhteisiin, puolisoiden kokemukset ja yleisimmät selviytymisstrategiat - 10 000 pariskunnan kokemukset”. Aistin useimmista kommenteista joko kehuskelua ” Meilläpä synnytys aiheutti kahden tunnin tauon, entäpäs teillä?” tai sitten säälin kerjuuta ”Puoli vuotta viime kerrasta ja pää halkeaa, kohta erotaan”. En pidä vänisemisestä. Jos ei seksiä, niin sitten ei seksiä, ja onko joku kuollut? Seuraava kysymys? Tämä olisi mielestäni - käytetään nyt tällaista sanaa- miehekäs tapa suhtautua tähän ”ongelmaan”.

Sinä oot varmaan ainoa joka tässä keskustelussa kaipaisi tota 10 000 pariskunnan vertailua. Tässä kun muut koettaa puhua yksilöistä, omasta elämästään, omista ongelmista ja onnistumisista yksilötasolla.

Sinä sitten tulet keskusteluun ja sivukaupalla yleistät kuinka "minäpä oon tehnyt näin, joten jos muut tekee toisin niin heissä on vikaa! Jotain moraalittomia pettäjiä ja eivät välitä kuin seksistä yööök. MINÄ MINÄ MINÄ tekisin toisin!!".

Sinun valinnat on hyviä sinun elämään, minun valinnat taas minun elämään. Me ei olla sama ihminen.

Minulle ei sovi seksitön parisuhde tässä vaiheessa elämää. Ei se meinaa että petän ja hylkään lapset. Mutta parisuhde tässä muodossa päättyisi.

Seksi on myös ihana ja iloinen asia, positiivinen voimavara. Onko se sitten kehumista jos seksipalstalla kertoo tykkäävänsä seksistä ja harrastavansa sitä jopa synnytysten jälkeen :D

Ai niin alkuperäinen kysymys taisi olla että milloin viimeksi seksiä parisuhteessa? Vinde noita kaiken maailman keittiöfilosofeja jotka alkavat paasaamaan kuinka kaikkien pitäisi toimia, ei saa erota jos seksi puuttuu. Ei saa erota missään tapauksessa vaikka kuinka ottaisi pannuun eri asiat.. Kuinka vain yksi on oikeassa tässä(kin) ketjussa, eli ukko-lode vai mikä se nyt oli. Eikö näissä ketjuissa voisi vastata vain kysymykseen eikä alkaa paasaamaan omaa maailman katsantoa? No minäkin paasasin nyt mutta vain vitutusta pois...

Parisuhde kun on suurimmalle osalle myös seksisuhde (ja unohdetaan tähän väliin yleensä heitetyt olkiukko-vasta-argumentit siitä, kuinka tällainen suhde on ”vain” seksiä). Suhde ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan kummankin osapuolen on jatkuvasti panostettava siihen. Vaikkapa yksipuolinen päätös parisuhdeseksin loppumisesta on yksi esimerkki panostamisen loppumisesta ja siinä kohtaa toisella on toki oikeus yksipuolisesti päättää suhteesta lähtemisestä. Terveellä järjellä ja suhteellisuudentajulla varustettu ymmärtää kyllä, että ei ole minkään sortin velvoitetta pysyä parisuhteessa, jos suhdemuotoon tai suhteeseen keskeisesti vaikuttaviin tekijöihin tulee itselle epätoivottu radikaali muutos.

Kikkeliskokkelis kirjoitti:

Ai niin alkuperäinen kysymys taisi olla että milloin viimeksi seksiä parisuhteessa? Vinde noita kaiken maailman keittiöfilosofeja jotka alkavat paasaamaan kuinka kaikkien pitäisi toimia, ei saa erota jos seksi puuttuu. Ei saa erota missään tapauksessa vaikka kuinka ottaisi pannuun eri asiat.. Kuinka vain yksi on oikeassa tässä(kin) ketjussa, eli ukko-lode vai mikä se nyt oli. Eikö näissä ketjuissa voisi vastata vain kysymykseen eikä alkaa paasaamaan omaa maailman katsantoa? No minäkin paasasin nyt mutta vain vitutusta pois...

”Ai niin alkuperäinen kysymys taisi olla että milloin viimeksi seksiä parisuhteessa?”

Saanko kysyä, mitä tämä asia sinulle kuuluu? Asiasta ihan netissäkin saatavissa tutkimustietoa, jos haluaa peilata omaa tilannettaan johonkin normaaliin tai keskivertoon tai ääripäähän. Oma positiivinen tarkoitukseni keskustelussa on ollut

i) osoittaa ettei seksitön suhde ole elämänloppu

ii) sen ei tarvitse (eikä mielestäni pääsääntöisesti pidä) olla suhteenkaan loppu

iii) seksitön rakkaussuhde ei ole kaverisuhde, kutsutaan sitä vaikka romanttiseksi suhteeksi

Aiheetta enempään

Ukko-Lode kirjoitti:

[. Oma positiivinen tarkoitukseni keskustelussa on ollut

i) osoittaa ettei seksitön suhde ole elämänloppu

ii) sen ei tarvitse (eikä mielestäni pääsääntöisesti pidä) olla suhteenkaan loppu

iii) seksitön rakkaussuhde ei ole kaverisuhde, kutsutaan sitä vaikka romanttiseksi suhteeksi

Aiheetta enempään

Sinä et edelleenkään ymmärrä mistä on kyse. Kun parisuhde perustuu sille, että toinen haluaa sinua sekä fyysisesti, että henkisesti. Haluaa hän silloin kaikessa sinun parastasi.  Seksiä ei voi sinun tavoin erottaa kokonaisuudesta.  Mutta kun toisen halu yksipuolisesti loppuu, kokee toinen automaattisesti, että ettei enää viehätä, ei ole haluttava ei ole enää rakastettava, eikä toinen enää halua läheisyyttä.  Ei halua läheisyyttä, jottei toisen seksuaaliset halut herää. Toinen ei enää halua sinua, eikä ole kiinnostunut sinun halujenkaan tyydyttämisestä. Löysät puheet rakastamisesta ei silloin paljoa vaikuta, jos mitään halujakaan ei ole. Toisin sanoen myös läheisyys katoaa, (jottet vaan haluaisi seksiä) sitä myöten kaikki parisuhteen edellytykset. Itse en jäisi kylmään suhteeseen millään hinnalla.  Kylmät ihmiset saa mun puolesta seurustella keskenään. 

Vierailija kirjoitti:

Ukko-Lode kirjoitti:

[. Oma positiivinen tarkoitukseni keskustelussa on ollut

i) osoittaa ettei seksitön suhde ole elämänloppu

ii) sen ei tarvitse (eikä mielestäni pääsääntöisesti pidä) olla suhteenkaan loppu

iii) seksitön rakkaussuhde ei ole kaverisuhde, kutsutaan sitä vaikka romanttiseksi suhteeksi

Aiheetta enempään

Sinä et edelleenkään ymmärrä mistä on kyse. Kun parisuhde perustuu sille, että toinen haluaa sinua sekä fyysisesti, että henkisesti. Haluaa hän silloin kaikessa sinun parastasi.  Seksiä ei voi sinun tavoin erottaa kokonaisuudesta.  Mutta kun toisen halu yksipuolisesti loppuu, kokee toinen automaattisesti, että ettei enää viehätä, ei ole haluttava ei ole enää rakastettava, eikä toinen enää halua läheisyyttä.  Ei halua läheisyyttä, jottei toisen seksuaaliset halut herää. Toinen ei enää halua sinua, eikä ole kiinnostunut sinun halujenkaan tyydyttämisestä. Löysät puheet rakastamisesta ei silloin paljoa vaikuta, jos mitään halujakaan ei ole. Toisin sanoen myös läheisyys katoaa, (jottet vaan haluaisi seksiä) sitä myöten kaikki parisuhteen edellytykset. Itse en jäisi kylmään suhteeseen millään hinnalla.  Kylmät ihmiset saa mun puolesta seurustella keskenään. 

Seksi voi loppua pääosin kahdesta syystä.

i) jompi kumpi osapuoli haluaa tietoisesti rangaista, kiristää tai manipuloida toista - tämä kielii suhteen syvistä ongelmista ja voi olla tosi syy lähteä suhteesta

ii) seksin lopettaa jokin seikka, mihin asianosainen ei voi vaikuttaa (sairastuminen, lääkitys tai varsinkin naisten osalta se tahaton halujen katoaminen, johon ei voida toistaiseksi löytää fysiologista tai parisuhteeseen liittyvää syytä). Tällöin tilanne ei ole kenenkään syytä eikä kerro mitään keskinäisen rakkauden määrästä tai laadusta. Tällöin en suinkaan ole vakuuttunut oikeudesta lähteä suhteesta.

”Kylmässä” liitossani vaimoni on riittävän konkreettisesti osoittanut minun olevan hänelle tärkein ihminen (en nyt mene tarkemmin elämänkertaani, koska se oletettavasti ärsyttää). Riittäköön, että voin olla täysin varma, että jos parinkymmenen vuoden päästä makaan käänneltävänä ja avuttomana, niin hän vielä minut hoitaa ja vaippani vaihtaa - jos vain suinkin siihen pystyy. Joku ”lämmin” satunnainen seksiseuralainen tai paineenpurkaja sen vuoteen luokse tuskin ilmestyisi. Vaimoni on uhrannut ja satsannut liittomme paljon enemmän kuin minä seksuaalisine puutteineni. Olisi ollut paitsi kunniatonta myös julmaa hylätä hänet seksin vuoksi. Eli kyllä, olen sitä mieltä että rakkaus hyvin konkreettisesti on suhteen varsinainen perusta ja liima ja ruisleipä. Seksi on sipaisu voita sen leivän päällä. Maistuu toki hyvältä, mutta se leipä ravitsee ja vie nälän ilman levitettäkin - ja hampaan paksulti levitettä voi olla epäterveellistäkin.

Ukko-Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko-Lode kirjoitti:

[. Oma positiivinen tarkoitukseni keskustelussa on ollut

i) osoittaa ettei seksitön suhde ole elämänloppu

ii) sen ei tarvitse (eikä mielestäni pääsääntöisesti pidä) olla suhteenkaan loppu

iii) seksitön rakkaussuhde ei ole kaverisuhde, kutsutaan sitä vaikka romanttiseksi suhteeksi

Aiheetta enempään

Sinä et edelleenkään ymmärrä mistä on kyse. Kun parisuhde perustuu sille, että toinen haluaa sinua sekä fyysisesti, että henkisesti. Haluaa hän silloin kaikessa sinun parastasi.  Seksiä ei voi sinun tavoin erottaa kokonaisuudesta.  Mutta kun toisen halu yksipuolisesti loppuu, kokee toinen automaattisesti, että ettei enää viehätä, ei ole haluttava ei ole enää rakastettava, eikä toinen enää halua läheisyyttä.  Ei halua läheisyyttä, jottei toisen seksuaaliset halut herää. Toinen ei enää halua sinua, eikä ole kiinnostunut sinun halujenkaan tyydyttämisestä. Löysät puheet rakastamisesta ei silloin paljoa vaikuta, jos mitään halujakaan ei ole. Toisin sanoen myös läheisyys katoaa, (jottet vaan haluaisi seksiä) sitä myöten kaikki parisuhteen edellytykset. Itse en jäisi kylmään suhteeseen millään hinnalla.  Kylmät ihmiset saa mun puolesta seurustella keskenään. 

Seksi voi loppua pääosin kahdesta syystä.

i) jompi kumpi osapuoli haluaa tietoisesti rangaista, kiristää tai manipuloida toista - tämä kielii suhteen syvistä ongelmista ja voi olla tosi syy lähteä suhteesta

ii) seksin lopettaa jokin seikka, mihin asianosainen ei voi vaikuttaa (sairastuminen, lääkitys tai varsinkin naisten osalta se tahaton halujen katoaminen, johon ei voida toistaiseksi löytää fysiologista tai parisuhteeseen liittyvää syytä). Tällöin tilanne ei ole kenenkään syytä eikä kerro mitään keskinäisen rakkauden määrästä tai laadusta. Tällöin en suinkaan ole vakuuttunut oikeudesta lähteä suhteesta.

”Kylmässä” liitossani vaimoni on riittävän konkreettisesti osoittanut minun olevan hänelle tärkein ihminen (en nyt mene tarkemmin elämänkertaani, koska se oletettavasti ärsyttää). Riittäköön, että voin olla täysin varma, että jos parinkymmenen vuoden päästä makaan käänneltävänä ja avuttomana, niin hän vielä minut hoitaa ja vaippani vaihtaa - jos vain suinkin siihen pystyy. Joku ”lämmin” satunnainen seksiseuralainen tai paineenpurkaja sen vuoteen luokse tuskin ilmestyisi. Vaimoni on uhrannut ja satsannut liittomme paljon enemmän kuin minä seksuaalisine puutteineni. Olisi ollut paitsi kunniatonta myös julmaa hylätä hänet seksin vuoksi. Eli kyllä, olen sitä mieltä että rakkaus hyvin konkreettisesti on suhteen varsinainen perusta ja liima ja ruisleipä. Seksi on sipaisu voita sen leivän päällä. Maistuu toki hyvältä, mutta se leipä ravitsee ja vie nälän ilman levitettäkin - ja hampaan paksulti levitettä voi olla epäterveellistäkin.

Minäminäshow jatkuu. Minä sitä, minä tätä, liittoni sitä, liittoni tätä. Sinä et ole muut ja parisuhteesi ei ole muut suhteet. Me hyväksymme sinun järjestelysi. Sinä et hyväksy muita, vaan koet pakottavaa tarvetta taivutella muita, joka on muuten täysin hedelmätön ja sen voi lopettaa.

Sinusta paistaa joka virkkeestä läpi tietty syvään juurtunut elämänkatsomus (otetaan lähtökohtaisesti positiivinen asia, väännetään se asia negatiiviseksi ja siitä asiasta luopumisen hyveeksi vaikka väkisin) mutta toiset saattavat kokea samalla tavalla ajattelun esimerkiksi omien tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttamisena ja kieltämisenä, eikä se ole sitä, jota moni elämältään haluaa.

Ukko-Lode kirjoitti:

Kikkeliskokkelis kirjoitti:

Ai niin alkuperäinen kysymys taisi olla että milloin viimeksi seksiä parisuhteessa? Vinde noita kaiken maailman keittiöfilosofeja jotka alkavat paasaamaan kuinka kaikkien pitäisi toimia, ei saa erota jos seksi puuttuu. Ei saa erota missään tapauksessa vaikka kuinka ottaisi pannuun eri asiat.. Kuinka vain yksi on oikeassa tässä(kin) ketjussa, eli ukko-lode vai mikä se nyt oli. Eikö näissä ketjuissa voisi vastata vain kysymykseen eikä alkaa paasaamaan omaa maailman katsantoa? No minäkin paasasin nyt mutta vain vitutusta pois...

”Ai niin alkuperäinen kysymys taisi olla että milloin viimeksi seksiä parisuhteessa?”

Saanko kysyä, mitä tämä asia sinulle kuuluu? Asiasta ihan netissäkin saatavissa tutkimustietoa, jos haluaa peilata omaa tilannettaan johonkin normaaliin tai keskivertoon tai ääripäähän. Oma positiivinen tarkoitukseni keskustelussa on ollut

i) osoittaa ettei seksitön suhde ole elämänloppu

ii) sen ei tarvitse (eikä mielestäni pääsääntöisesti pidä) olla suhteenkaan loppu

iii) seksitön rakkaussuhde ei ole kaverisuhde, kutsutaan sitä vaikka romanttiseksi suhteeksi

Aiheetta enempään

Se mistä sun kannattaisi noiden sijaan kirjoittaa on:

i) sinulle seksitön suhde ei ollut elämänloppu

ii) sinä et halunnut että seksittömyys on sinun parisuhteesi loppu

iii) seksitön rakkaussuhde on sinulle enemmä kui kaverisuhde.

Enempään sulla ei tosiaan ole kortteja, ei mitään sanottavaa siitä onko seksitön suhde mulle tai jollekin toiselle masentava kaverisuhde, johon jääminen on huonoksi jokaiselle osapuolelle.

Se ettet vieläkään ymmärrä että ihmiskokemuksia on erilaisia, viittaa siihen ettet kykene ymmärtämään. Se voi sitten johtua erilaisista persoonaan ja kehityskausiin liittyvistä asioista.

Toistan silti, vaikket tätä varmaan sisäistä, että oman suhteesi kohdalla olet oikeassa ja asiantuntija, kukaa ei voi kumota kokemustasi. Ja samoin sinulla ei ole mitään asiantuntijuutta minun elämääni, eivätkä pohdintasi osu oikeaan kun et asiasta mitään tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Ukko-Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko-Lode kirjoitti:

[. Oma positiivinen tarkoitukseni keskustelussa on ollut

i) osoittaa ettei seksitön suhde ole elämänloppu

ii) sen ei tarvitse (eikä mielestäni pääsääntöisesti pidä) olla suhteenkaan loppu

iii) seksitön rakkaussuhde ei ole kaverisuhde, kutsutaan sitä vaikka romanttiseksi suhteeksi

Aiheetta enempään

Sinä et edelleenkään ymmärrä mistä on kyse. Kun parisuhde perustuu sille, että toinen haluaa sinua sekä fyysisesti, että henkisesti. Haluaa hän silloin kaikessa sinun parastasi.  Seksiä ei voi sinun tavoin erottaa kokonaisuudesta.  Mutta kun toisen halu yksipuolisesti loppuu, kokee toinen automaattisesti, että ettei enää viehätä, ei ole haluttava ei ole enää rakastettava, eikä toinen enää halua läheisyyttä.  Ei halua läheisyyttä, jottei toisen seksuaaliset halut herää. Toinen ei enää halua sinua, eikä ole kiinnostunut sinun halujenkaan tyydyttämisestä. Löysät puheet rakastamisesta ei silloin paljoa vaikuta, jos mitään halujakaan ei ole. Toisin sanoen myös läheisyys katoaa, (jottet vaan haluaisi seksiä) sitä myöten kaikki parisuhteen edellytykset. Itse en jäisi kylmään suhteeseen millään hinnalla.  Kylmät ihmiset saa mun puolesta seurustella keskenään. 

Seksi voi loppua pääosin kahdesta syystä.

i) jompi kumpi osapuoli haluaa tietoisesti rangaista, kiristää tai manipuloida toista - tämä kielii suhteen syvistä ongelmista ja voi olla tosi syy lähteä suhteesta

ii) seksin lopettaa jokin seikka, mihin asianosainen ei voi vaikuttaa (sairastuminen, lääkitys tai varsinkin naisten osalta se tahaton halujen katoaminen, johon ei voida toistaiseksi löytää fysiologista tai parisuhteeseen liittyvää syytä). Tällöin tilanne ei ole kenenkään syytä eikä kerro mitään keskinäisen rakkauden määrästä tai laadusta. Tällöin en suinkaan ole vakuuttunut oikeudesta lähteä suhteesta.

”Kylmässä” liitossani vaimoni on riittävän konkreettisesti osoittanut minun olevan hänelle tärkein ihminen (en nyt mene tarkemmin elämänkertaani, koska se oletettavasti ärsyttää). Riittäköön, että voin olla täysin varma, että jos parinkymmenen vuoden päästä makaan käänneltävänä ja avuttomana, niin hän vielä minut hoitaa ja vaippani vaihtaa - jos vain suinkin siihen pystyy. Joku ”lämmin” satunnainen seksiseuralainen tai paineenpurkaja sen vuoteen luokse tuskin ilmestyisi. Vaimoni on uhrannut ja satsannut liittomme paljon enemmän kuin minä seksuaalisine puutteineni. Olisi ollut paitsi kunniatonta myös julmaa hylätä hänet seksin vuoksi. Eli kyllä, olen sitä mieltä että rakkaus hyvin konkreettisesti on suhteen varsinainen perusta ja liima ja ruisleipä. Seksi on sipaisu voita sen leivän päällä. Maistuu toki hyvältä, mutta se leipä ravitsee ja vie nälän ilman levitettäkin - ja hampaan paksulti levitettä voi olla epäterveellistäkin.

Minäminäshow jatkuu. Minä sitä, minä tätä, liittoni sitä, liittoni tätä. Sinä et ole muut ja parisuhteesi ei ole muut suhteet. Me hyväksymme sinun järjestelysi. Sinä et hyväksy muita, vaan koet pakottavaa tarvetta taivutella muita, joka on muuten täysin hedelmätön ja sen voi lopettaa.

Sinusta paistaa joka virkkeestä läpi tietty syvään juurtunut elämänkatsomus (otetaan lähtökohtaisesti positiivinen asia, väännetään se asia negatiiviseksi ja siitä asiasta luopumisen hyveeksi vaikka väkisin) mutta toiset saattavat kokea samalla tavalla ajattelun esimerkiksi omien tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttamisena ja kieltämisenä, eikä se ole sitä, jota moni elämältään haluaa.

Lähtökohtaisesti positiivinen asia on minulle parisuhteeni ja sen säilyttäminen minulle hyve. En pidä suhteesta lähtemistä lähtökohtaisesti positiivisena asiana. Eikä myöskään seksi ole jotakin, jota koettaisin vääntää negatiiviseksi - siitäkin on vain pystyttävä luopumaan, jos jokin sitäkin parempi vaarantuu.

Vierailija kirjoitti:

Ukko-Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko-Lode kirjoitti:

[. Oma positiivinen tarkoitukseni keskustelussa on ollut

i) osoittaa ettei seksitön suhde ole elämänloppu

ii) sen ei tarvitse (eikä mielestäni pääsääntöisesti pidä) olla suhteenkaan loppu

iii) seksitön rakkaussuhde ei ole kaverisuhde, kutsutaan sitä vaikka romanttiseksi suhteeksi

Aiheetta enempään

Sinä et edelleenkään ymmärrä mistä on kyse. Kun parisuhde perustuu sille, että toinen haluaa sinua sekä fyysisesti, että henkisesti. Haluaa hän silloin kaikessa sinun parastasi.  Seksiä ei voi sinun tavoin erottaa kokonaisuudesta.  Mutta kun toisen halu yksipuolisesti loppuu, kokee toinen automaattisesti, että ettei enää viehätä, ei ole haluttava ei ole enää rakastettava, eikä toinen enää halua läheisyyttä.  Ei halua läheisyyttä, jottei toisen seksuaaliset halut herää. Toinen ei enää halua sinua, eikä ole kiinnostunut sinun halujenkaan tyydyttämisestä. Löysät puheet rakastamisesta ei silloin paljoa vaikuta, jos mitään halujakaan ei ole. Toisin sanoen myös läheisyys katoaa, (jottet vaan haluaisi seksiä) sitä myöten kaikki parisuhteen edellytykset. Itse en jäisi kylmään suhteeseen millään hinnalla.  Kylmät ihmiset saa mun puolesta seurustella keskenään. 

Seksi voi loppua pääosin kahdesta syystä.

i) jompi kumpi osapuoli haluaa tietoisesti rangaista, kiristää tai manipuloida toista - tämä kielii suhteen syvistä ongelmista ja voi olla tosi syy lähteä suhteesta

ii) seksin lopettaa jokin seikka, mihin asianosainen ei voi vaikuttaa (sairastuminen, lääkitys tai varsinkin naisten osalta se tahaton halujen katoaminen, johon ei voida toistaiseksi löytää fysiologista tai parisuhteeseen liittyvää syytä). Tällöin tilanne ei ole kenenkään syytä eikä kerro mitään keskinäisen rakkauden määrästä tai laadusta. Tällöin en suinkaan ole vakuuttunut oikeudesta lähteä suhteesta.

”Kylmässä” liitossani vaimoni on riittävän konkreettisesti osoittanut minun olevan hänelle tärkein ihminen (en nyt mene tarkemmin elämänkertaani, koska se oletettavasti ärsyttää). Riittäköön, että voin olla täysin varma, että jos parinkymmenen vuoden päästä makaan käänneltävänä ja avuttomana, niin hän vielä minut hoitaa ja vaippani vaihtaa - jos vain suinkin siihen pystyy. Joku ”lämmin” satunnainen seksiseuralainen tai paineenpurkaja sen vuoteen luokse tuskin ilmestyisi. Vaimoni on uhrannut ja satsannut liittomme paljon enemmän kuin minä seksuaalisine puutteineni. Olisi ollut paitsi kunniatonta myös julmaa hylätä hänet seksin vuoksi. Eli kyllä, olen sitä mieltä että rakkaus hyvin konkreettisesti on suhteen varsinainen perusta ja liima ja ruisleipä. Seksi on sipaisu voita sen leivän päällä. Maistuu toki hyvältä, mutta se leipä ravitsee ja vie nälän ilman levitettäkin - ja hampaan paksulti levitettä voi olla epäterveellistäkin.

Minäminäshow jatkuu. Minä sitä, minä tätä, liittoni sitä, liittoni tätä. Sinä et ole muut ja parisuhteesi ei ole muut suhteet. Me hyväksymme sinun järjestelysi. Sinä et hyväksy muita, vaan koet pakottavaa tarvetta taivutella muita, joka on muuten täysin hedelmätön ja sen voi lopettaa.

Sinusta paistaa joka virkkeestä läpi tietty syvään juurtunut elämänkatsomus (otetaan lähtökohtaisesti positiivinen asia, väännetään se asia negatiiviseksi ja siitä asiasta luopumisen hyveeksi vaikka väkisin) mutta toiset saattavat kokea samalla tavalla ajattelun esimerkiksi omien tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttamisena ja kieltämisenä, eikä se ole sitä, jota moni elämältään haluaa.

Eiköhän jätetä Lode-ukko jo rauhaan. Mulla on omasta suhteesta pitkä kokemus samankaltaisesta persoonasta, joka nyt vaan hahmottaa maailmaa ensisijaisesti oman kokemuksen kautta. Tämän vuoksi hänen yleisimmin käyttämä sana on ”minä” eri muodoissaan, ja vaikka se on joskus ihan pahuksen ärsyttävää, niin ei sille vaan mitään voi. Ei se ole ilkeyttä eikä pahantahtoisuutta, se on vain jotakin mitä kyseinen henkilö on.

Sen ohi oppii näkemään kun tuntee koko persoonan, mutta kun mulla 25 vuoden jälkeenkin riittää välillä pohtimista tässä asiassa oman rakkaan kohdalla, niin en kyllä suosittelisi että alkaa painia samasta asiasta jonkun random-palstahahmon kanssa.

Naisilla tai miehillä ei ole mitään nappia, mistä halut voi kääntää pois tai päälle.  Seksi on muutakin kuin yhdyntään, joten seksin yksipuolinen lopettaminen vaikka syystä, ettei voi naida, ei ole mikään tekosyy siihen, ettei voisi tyydyttää rakkaansa tarpeita.  On muitakin tapoja, jos on halua antaa rakkaalleen nautintoa ja tyydytystä. Mutta jos tämän kieltää rakkaaltaa, ei oikeasti rakasta. Ihan kiva kaveri, mutten viitsi sinua tyydyttää.. Pelkkä tekosyy siis.  Silloin kun rakastaa toistaan haluaa hänelle nautintoa ja tyydyttää toisen halut. Vaimokin oli leikkauksen  vuoksi 1kk kykenemätön yhdyntään, mutta ihan oma-aloitteisesti kyseli ja kokeili välillä onko pussit täynnä ja paineita. Imutteli sitten nautinnolla kaluani ja otti pussit tyhjäksi.  Parisuhteessa molemmat haluaa toisensa parasta, joten yksipuolinen haluttomuus ei kuulu parisuhteeseen. Se poistaa samalla välittämisen ja läheisyyden, joka tuhoaa parisuhteen.  On itsensä pettämistä väittää, että selibaatti tai pidättäytyminen on muka hieno tunne. Pskan marjat. Huono selitys sille, että elää puutteessa siitä syystä, että toinen ei välitä edes sen vertaa puolisostaan. 

Vierailija kirjoitti:

Naisilla tai miehillä ei ole mitään nappia, mistä halut voi kääntää pois tai päälle.  Seksi on muutakin kuin yhdyntään, joten seksin yksipuolinen lopettaminen vaikka syystä, ettei voi naida, ei ole mikään tekosyy siihen, ettei voisi tyydyttää rakkaansa tarpeita.  On muitakin tapoja, jos on halua antaa rakkaalleen nautintoa ja tyydytystä. Mutta jos tämän kieltää rakkaaltaa, ei oikeasti rakasta. Ihan kiva kaveri, mutten viitsi sinua tyydyttää.. Pelkkä tekosyy siis.  Silloin kun rakastaa toistaan haluaa hänelle nautintoa ja tyydyttää toisen halut. Vaimokin oli leikkauksen  vuoksi 1kk kykenemätön yhdyntään, mutta ihan oma-aloitteisesti kyseli ja kokeili välillä onko pussit täynnä ja paineita. Imutteli sitten nautinnolla kaluani ja otti pussit tyhjäksi.  Parisuhteessa molemmat haluaa toisensa parasta, joten yksipuolinen haluttomuus ei kuulu parisuhteeseen. Se poistaa samalla välittämisen ja läheisyyden, joka tuhoaa parisuhteen.  On itsensä pettämistä väittää, että selibaatti tai pidättäytyminen on muka hieno tunne. Pskan marjat. Huono selitys sille, että elää puutteessa siitä syystä, että toinen ei välitä edes sen vertaa puolisostaan. 

Juur näin. Kun yhdyntä ei jostakin syystä ole hetkeen aikaan kortilla, tyttöystävä tarjoutuu kyllä ottamaan suihin ja imuttelemaan lastit ulos. Samoin kuten minä voin mielihyvin toteuttaa mitä tahansa, joka tekee tyttöystäväni iloiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Naisilla tai miehillä ei ole mitään nappia, mistä halut voi kääntää pois tai päälle.  Seksi on muutakin kuin yhdyntään, joten seksin yksipuolinen lopettaminen vaikka syystä, ettei voi naida, ei ole mikään tekosyy siihen, ettei voisi tyydyttää rakkaansa tarpeita.  On muitakin tapoja, jos on halua antaa rakkaalleen nautintoa ja tyydytystä. Mutta jos tämän kieltää rakkaaltaa, ei oikeasti rakasta. Ihan kiva kaveri, mutten viitsi sinua tyydyttää.. Pelkkä tekosyy siis.  Silloin kun rakastaa toistaan haluaa hänelle nautintoa ja tyydyttää toisen halut. Vaimokin oli leikkauksen  vuoksi 1kk kykenemätön yhdyntään, mutta ihan oma-aloitteisesti kyseli ja kokeili välillä onko pussit täynnä ja paineita. Imutteli sitten nautinnolla kaluani ja otti pussit tyhjäksi.  Parisuhteessa molemmat haluaa toisensa parasta, joten yksipuolinen haluttomuus ei kuulu parisuhteeseen. Se poistaa samalla välittämisen ja läheisyyden, joka tuhoaa parisuhteen.  On itsensä pettämistä väittää, että selibaatti tai pidättäytyminen on muka hieno tunne. Pskan marjat. Huono selitys sille, että elää puutteessa siitä syystä, että toinen ei välitä edes sen vertaa puolisostaan. 

Tähän keskusteluun tarvittaisiin nyt jonkun haluttoman (ei siis kyvyttömän) näkökulma. Jos tilanne on se, että seksuaalisuus on kuollut tai koomassa, niin tuo ”vaihtoehtoinen” tyydyttäminen on aika kolkko vaihtoehto. On eri asia, jos toinen ei jonkin tilapäisen syyn vuoksi pysty yhdyntään, mutta tuntee itsensä seksuaaliseksi olennoksi ja sen vuoksi tyydyttää kumppaninsa niillä keinoilla, joita on käytössä. Kumpikin osapuoli nauttii tuossakin tilanteessa. Jos taas toisen tyydyttäminen on mekaaninen velvollisuus tai myötätunnon osoitus tai uhraus ilman oman halun häivähdystäkään, niin tilanne on asianomaiselle ahdistava ja toiselle osapuolelle nöyryyttävä. Jos olet 100 % heteroseksuaali, niin kuvittele itsesi tyydyttämässä homoseksuaalia, niin ymmärtänet mitä tarkoitan. Ja vielä kerran, yksipuolinen haluttomuus ei ole tietoinen valinta eikä toisen tahallista kiusaamista. Eikä se ole osoitus rakkauden puutteesta.

Rakkaus on loppu kun inhoaa toista niin paljon, ettei halua hänelle mitään hyvää, saati tyydyttää toisen haluja.  Turhaa sä Ukko mitään selität. Sen kun asut kämppiksenä jos hyvältä tuntuu. Itse en kylmäksi muuttuneen vaimon  kanssa eläisi. En olisi mennyt  homonkaan kanssa naimisiin.  En todellakaan hyväksy parisuhteessa toisen heitteillejättöä vedoten, ettei kiinnosta. Suhde on sillä selvä. Jos omasta halusta alkaa munkiksi ja kokee sen hienoksi niin ok. Ei kannata muille kuitenkaan suositella.

Ukko-Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla tai miehillä ei ole mitään nappia, mistä halut voi kääntää pois tai päälle.  Seksi on muutakin kuin yhdyntään, joten seksin yksipuolinen lopettaminen vaikka syystä, ettei voi naida, ei ole mikään tekosyy siihen, ettei voisi tyydyttää rakkaansa tarpeita.  On muitakin tapoja, jos on halua antaa rakkaalleen nautintoa ja tyydytystä. Mutta jos tämän kieltää rakkaaltaa, ei oikeasti rakasta. Ihan kiva kaveri, mutten viitsi sinua tyydyttää.. Pelkkä tekosyy siis.  Silloin kun rakastaa toistaan haluaa hänelle nautintoa ja tyydyttää toisen halut. Vaimokin oli leikkauksen  vuoksi 1kk kykenemätön yhdyntään, mutta ihan oma-aloitteisesti kyseli ja kokeili välillä onko pussit täynnä ja paineita. Imutteli sitten nautinnolla kaluani ja otti pussit tyhjäksi.  Parisuhteessa molemmat haluaa toisensa parasta, joten yksipuolinen haluttomuus ei kuulu parisuhteeseen. Se poistaa samalla välittämisen ja läheisyyden, joka tuhoaa parisuhteen.  On itsensä pettämistä väittää, että selibaatti tai pidättäytyminen on muka hieno tunne. Pskan marjat. Huono selitys sille, että elää puutteessa siitä syystä, että toinen ei välitä edes sen vertaa puolisostaan. 

Tähän keskusteluun tarvittaisiin nyt jonkun haluttoman (ei siis kyvyttömän) näkökulma. Jos tilanne on se, että seksuaalisuus on kuollut tai koomassa, niin tuo ”vaihtoehtoinen” tyydyttäminen on aika kolkko vaihtoehto. On eri asia, jos toinen ei jonkin tilapäisen syyn vuoksi pysty yhdyntään, mutta tuntee itsensä seksuaaliseksi olennoksi ja sen vuoksi tyydyttää kumppaninsa niillä keinoilla, joita on käytössä. Kumpikin osapuoli nauttii tuossakin tilanteessa. Jos taas toisen tyydyttäminen on mekaaninen velvollisuus tai myötätunnon osoitus tai uhraus ilman oman halun häivähdystäkään, niin tilanne on asianomaiselle ahdistava ja toiselle osapuolelle nöyryyttävä. Jos olet 100 % heteroseksuaali, niin kuvittele itsesi tyydyttämässä homoseksuaalia, niin ymmärtänet mitä tarkoitan. Ja vielä kerran, yksipuolinen haluttomuus ei ole tietoinen valinta eikä toisen tahallista kiusaamista. Eikä se ole osoitus rakkauden puutteesta.

Suhde, jossa toinen on seksuaalinen olento ja toinen ei lainkaan, epäonnistuu todella usein. Vaikka kuinka molemmat yrittää, haluaa onnistua, näkee vaivaa.

Joillain se yhdistelmä onnistuu, mutta on aivan normaalia, luonnollista ja ymmärrettävää että tuollainen parisuhde olisi täysi epäonninen fiasko.