Lue keskustelun säännöt.
Mikä on pisin aika jonka olette olleet parisuhteessa ilman seksiä?
28.02.2021 |
Meillä ei ole tänä vuonna vielä ollut, koska mä en ole ollut oikein tunnelmissa ja mies etääntyy koko ajan.
Kohta 4 kk ilman seksiä. Voi kuitenkin olla normaalia eri elämäntilanteissa?
Ollaan 34 ja 37 v
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla ei vain ole kykyä ymmärtää. Jos sellaisen jolta tunne äly puuttuu yrittää kertoa että mitä puuttuu ei hän ymmärrä mitenkään. Sama kuin puhuisi hebreaa. Sama juttu Ukon kanssa. Kuvaavaa tuo nuoruusmuisto tytöstä, kiva olla vierellä muttei mitään seksuaaliseen liittyvää tullut mieleen. Kun minä suutelin ekaa kertaa silloin vielä ventovierasta tyttöä meni seksuaalisuus katosta läpi ja humina kävi päässä. Eikä tuo tunne ole siitä paljoa reilussa 40v laantunut. Näin ollen seksuaaliset ihmiset puhuu aivan eri kieltä kuin Ukko.
Olet epäillyt minun libidoni voimakkuutta. En ota siihen kantaa, mutta kysyn, onkohan sinun libidosi epänormaalin voimakas. Jos et ole kokenut tytön/naisen lähellä koskaan tunnetta, että olet jonkin hyvin kauniin, mutta hyvin herkän ihmeen, melkein mysteerin äärellä ja että yksikin väärä liike voi särkeä jotakin, ja tunkenut tietoisesti ja tiedostamatta kaikki sonninelkeet jonnekin ulkoavaruuteen, niin sinultakin on ihmisyyden kirjosta jotakin jäänyt kokematta. Ja tietty kaunis muisto syntymättä.
Tuo kertoo juuri sen seikan, ettet ymmärrä mitä et ymmärrä. Mä nukahdan vaimon kylkeen joka ikinen ilta. Silitän vaimon häpykumpua hissukseen kunnes nukahtaa. Sitten kun vaimo on sillä päällä silitys tuntuukin hyväilyltä ja hän haluaa sitä enemmän ja haluaa minua...
Koetan puolestani saada sinut jotakin ymmärtämään, mitä mielestäni et ymmärrä. Otetaan se mahdollisuus - jota en siis missään nimessä toivo enkä toivota - että vaimosi aivoissa katkeaisi verisuoni. Tästä lähtien hänen häpykumpunsa ei enää tuntisi mitään, ja useimmiten sitä joka tapauksessa peittäisi vaippa. Olisiko oikein ja kohtuullista yhteisten vuosien jälkeen, että ilmoittaisit vaimollesi - kun kotisairaanhoitaja antaisi sinulle sen muutaman vapaatunnin - että ”lähdenpä tästä silittelemään neiti X:n häpykumpua ja ties mihin hän vielä innostuu”. Ajaisiko mielestäsi kumpu kuin kumpu sen vaimosi kummun hommat, kun kerran miehellä nyt vain keulii aina. Ja mies tietenkin menee just sinne, minne kalu vie - eihän mies muuta yksinkertaisesti voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla ei vain ole kykyä ymmärtää. Jos sellaisen jolta tunne äly puuttuu yrittää kertoa että mitä puuttuu ei hän ymmärrä mitenkään. Sama kuin puhuisi hebreaa. Sama juttu Ukon kanssa. Kuvaavaa tuo nuoruusmuisto tytöstä, kiva olla vierellä muttei mitään seksuaaliseen liittyvää tullut mieleen. Kun minä suutelin ekaa kertaa silloin vielä ventovierasta tyttöä meni seksuaalisuus katosta läpi ja humina kävi päässä. Eikä tuo tunne ole siitä paljoa reilussa 40v laantunut. Näin ollen seksuaaliset ihmiset puhuu aivan eri kieltä kuin Ukko.
Olet epäillyt minun libidoni voimakkuutta. En ota siihen kantaa, mutta kysyn, onkohan sinun libidosi epänormaalin voimakas. Jos et ole kokenut tytön/naisen lähellä koskaan tunnetta, että olet jonkin hyvin kauniin, mutta hyvin herkän ihmeen, melkein mysteerin äärellä ja että yksikin väärä liike voi särkeä jotakin, ja tunkenut tietoisesti ja tiedostamatta kaikki sonninelkeet jonnekin ulkoavaruuteen, niin sinultakin on ihmisyyden kirjosta jotakin jäänyt kokematta. Ja tietty kaunis muisto syntymättä.
Mitä sillä on merkitystä onko jonkun libido liian voimakas tai liian heikko. Olennaista on vain se, että se libido on ERILAINEN kahdella ihmisellä. Eli heillä ei ole sama kokemus. Sen heikkolibidoisen ratkaisut ei välttämättä ollenkaan ei istu korkealibidoisen elämään ja toisinpäin.
Noi ylimieliset jutut siitä miten "sinulta puuttuu jotain jos et ole kuin minä" voisit jättää pois. Jokaista pitäis arvostaa omana ainutlaatuisena ja ihmeellisenä kokonaisuutenaan.
Otetaanpa libidon tilalle toinen ihmisen perusvietti tai vaistomainen reagointitapa, agressiivisuus. Tiedämme, että se vaihtelee eri ihmisillä ainakin yhtä paljon kuin seksuaalivietti. Toisilla on äärimmäisen lyhyt pinna, ja nyrkki heilahtaa lähes välittömästi pienestäkin koetusta provokaatiosta. Toista saa taas härnätä pitkään saadakseen tämän edes ärähtämään. Kahdella ihmisellä on siis aggressiostakin eri kokemus. Silti voimakaskaan taipumus aggressiivisuuteen ei oikeuta lyöntiin tai pahoinpitelyyn, se voi korkeintaan vähentää syyntakeisuutta, mutta ei tee lyönnistä oikeutettua.
Voimakas seksuaalivietti ei myöskään ole puolustus moraalittomille teoille (raiskaus, vonkaus, kouriminen, pettäminen, jättäminen jne).
Tää on sairas vertaus. Eikä se vertaus edes toimi!
Tälläset vertaukset myös hankaloittaa itse aiheesta puhumista.Kun olin seksittömässä suhteessa, olin onneton. Sitä kesti vuosia, vaikka rakkautta ja yritystä oli. Yritystä ei puuttunut, älä vähättele mun kokemuksia. Kaikki suhteet ei vaan onnistu ja siinä ei kukaan voita jos kaksi onnetonta on yhdessä. Seksittömyys oli erittäin iso syy eroon. Toki kaikki elämässä kietoutuu kaikkeen ja on mahdoton analysoida mikä kaikki vaikuttaa ja mihin, kun elämä on kokonaisuus eikä kasa irrallisia paloja. Ei siinä ole ylevämpi ihminen pätkääkään, jos "uhrautuu" ja on onneton elämänsä loppuun. En halua velvollisuusseksiä, enkä seksittömyyttä. Älä viitsi vähätellä suhdettani ja kaikkea sitä mitä siihen kuului, et muistaakseni oööut siinä osallisena.
Eroaminen ei ole moraalitonta. Hyväksyn tietysti että sinulle ja sinun elämässä se on sitä. Ehkä sinäkin hyväksyt että minun elämässäni ei todellakaan, oikeastaan päin vastoin ainakin oman eroni kohdalla. Kivempihan tämä on että ollaan kaikki tahoillamme onnellisia, kuin kaikki onnettomia. Ainakin mun matikalla tässä jää reilusti plussalle kaikki.
En nyt lähde liiaksi psykologisoimaan, mutta saamieni palautteiden mukaan kokemukset seksin loppumisesta tuntuvat jakaantuvan kahteen päätyyppiin. Monille miehille pääasiallinen tuska ilmeisesti aiheutuu ihan fyysisestä tyydyttämättömyydestä. Monille naisille taas puolison haluttomuus näyttäytyy loukkauksena asianomaisen naiseutta, puoleensavetävyyttä ja viehättävyyttä kohtaan. Voin jossain määrin eläytyä kumpaankin, koska aikoinaan mietin paljonkin, mitä ihmeen vikaa minussa on, kun en puolisolleni kelpaa. Hän sitten kärsivällisesti kertoi minulle, kuinka paljon hän minua rakastaa ja että olen hänen silmissään komea ja keskivertonaisen mielestä haluttava mies, mutta hän ei kertakaikkiaan tunne mitään seksuaalista vetoa kehenkään - ei minuun, ei muihin miehiin eikä naisiin. Tämä tieto aukaisi tuon itsetunto-ongelman, ja tämän solmun aukeaminen puolestaan auttoi sietämään fyysisesti selibaattia. Jälkimmäisen asian suhteen ratkaisevaa oli katsoa totuutta silmiin: Tässä liitossa asiat eivät seksin suhteen ikinä muutu. Voin joko jäädä mököttämään itsesääliin, loukata rakastamaani naista ja lasteni äitiä tai todeta, ettei minunkaan elämääni sitten seksi kuulu ja jatkaa elämistä. Vierastan ja pidän miessukupuolta loukkaavana sitä ajatusta, etteivät miehet voi seksuaalivietilleen mitään. Miehet kumminkin ovat lähteneet vuosiksi napajäihin, kuukausiksi avaruusasemille, parin vuoden valaanpyyntireissuille ilman välisatamia jne.
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla ei vain ole kykyä ymmärtää. Jos sellaisen jolta tunne äly puuttuu yrittää kertoa että mitä puuttuu ei hän ymmärrä mitenkään. Sama kuin puhuisi hebreaa. Sama juttu Ukon kanssa. Kuvaavaa tuo nuoruusmuisto tytöstä, kiva olla vierellä muttei mitään seksuaaliseen liittyvää tullut mieleen. Kun minä suutelin ekaa kertaa silloin vielä ventovierasta tyttöä meni seksuaalisuus katosta läpi ja humina kävi päässä. Eikä tuo tunne ole siitä paljoa reilussa 40v laantunut. Näin ollen seksuaaliset ihmiset puhuu aivan eri kieltä kuin Ukko.
Olet epäillyt minun libidoni voimakkuutta. En ota siihen kantaa, mutta kysyn, onkohan sinun libidosi epänormaalin voimakas. Jos et ole kokenut tytön/naisen lähellä koskaan tunnetta, että olet jonkin hyvin kauniin, mutta hyvin herkän ihmeen, melkein mysteerin äärellä ja että yksikin väärä liike voi särkeä jotakin, ja tunkenut tietoisesti ja tiedostamatta kaikki sonninelkeet jonnekin ulkoavaruuteen, niin sinultakin on ihmisyyden kirjosta jotakin jäänyt kokematta. Ja tietty kaunis muisto syntymättä.
Mitä sillä on merkitystä onko jonkun libido liian voimakas tai liian heikko. Olennaista on vain se, että se libido on ERILAINEN kahdella ihmisellä. Eli heillä ei ole sama kokemus. Sen heikkolibidoisen ratkaisut ei välttämättä ollenkaan ei istu korkealibidoisen elämään ja toisinpäin.
Noi ylimieliset jutut siitä miten "sinulta puuttuu jotain jos et ole kuin minä" voisit jättää pois. Jokaista pitäis arvostaa omana ainutlaatuisena ja ihmeellisenä kokonaisuutenaan.
Otetaanpa libidon tilalle toinen ihmisen perusvietti tai vaistomainen reagointitapa, agressiivisuus. Tiedämme, että se vaihtelee eri ihmisillä ainakin yhtä paljon kuin seksuaalivietti. Toisilla on äärimmäisen lyhyt pinna, ja nyrkki heilahtaa lähes välittömästi pienestäkin koetusta provokaatiosta. Toista saa taas härnätä pitkään saadakseen tämän edes ärähtämään. Kahdella ihmisellä on siis aggressiostakin eri kokemus. Silti voimakaskaan taipumus aggressiivisuuteen ei oikeuta lyöntiin tai pahoinpitelyyn, se voi korkeintaan vähentää syyntakeisuutta, mutta ei tee lyönnistä oikeutettua.
Voimakas seksuaalivietti ei myöskään ole puolustus moraalittomille teoille (raiskaus, vonkaus, kouriminen, pettäminen, jättäminen jne).
Tää on sairas vertaus. Eikä se vertaus edes toimi!
Tälläset vertaukset myös hankaloittaa itse aiheesta puhumista.Kun olin seksittömässä suhteessa, olin onneton. Sitä kesti vuosia, vaikka rakkautta ja yritystä oli. Yritystä ei puuttunut, älä vähättele mun kokemuksia. Kaikki suhteet ei vaan onnistu ja siinä ei kukaan voita jos kaksi onnetonta on yhdessä. Seksittömyys oli erittäin iso syy eroon. Toki kaikki elämässä kietoutuu kaikkeen ja on mahdoton analysoida mikä kaikki vaikuttaa ja mihin, kun elämä on kokonaisuus eikä kasa irrallisia paloja. Ei siinä ole ylevämpi ihminen pätkääkään, jos "uhrautuu" ja on onneton elämänsä loppuun. En halua velvollisuusseksiä, enkä seksittömyyttä. Älä viitsi vähätellä suhdettani ja kaikkea sitä mitä siihen kuului, et muistaakseni oööut siinä osallisena.
Eroaminen ei ole moraalitonta. Hyväksyn tietysti että sinulle ja sinun elämässä se on sitä. Ehkä sinäkin hyväksyt että minun elämässäni ei todellakaan, oikeastaan päin vastoin ainakin oman eroni kohdalla. Kivempihan tämä on että ollaan kaikki tahoillamme onnellisia, kuin kaikki onnettomia. Ainakin mun matikalla tässä jää reilusti plussalle kaikki.
En nyt lähde liiaksi psykologisoimaan, mutta saamieni palautteiden mukaan kokemukset seksin loppumisesta tuntuvat jakaantuvan kahteen päätyyppiin. Monille miehille pääasiallinen tuska ilmeisesti aiheutuu ihan fyysisestä tyydyttämättömyydestä. Monille naisille taas puolison haluttomuus näyttäytyy loukkauksena asianomaisen naiseutta, puoleensavetävyyttä ja viehättävyyttä kohtaan. Voin jossain määrin eläytyä kumpaankin, koska aikoinaan mietin paljonkin, mitä ihmeen vikaa minussa on, kun en puolisolleni kelpaa. Hän sitten kärsivällisesti kertoi minulle, kuinka paljon hän minua rakastaa ja että olen hänen silmissään komea ja keskivertonaisen mielestä haluttava mies, mutta hän ei kertakaikkiaan tunne mitään seksuaalista vetoa kehenkään - ei minuun, ei muihin miehiin eikä naisiin. Tämä tieto aukaisi tuon itsetunto-ongelman, ja tämän solmun aukeaminen puolestaan auttoi sietämään fyysisesti selibaattia. Jälkimmäisen asian suhteen ratkaisevaa oli katsoa totuutta silmiin: Tässä liitossa asiat eivät seksin suhteen ikinä muutu. Voin joko jäädä mököttämään itsesääliin, loukata rakastamaani naista ja lasteni äitiä tai todeta, ettei minunkaan elämääni sitten seksi kuulu ja jatkaa elämistä. Vierastan ja pidän miessukupuolta loukkaavana sitä ajatusta, etteivät miehet voi seksuaalivietilleen mitään. Miehet kumminkin ovat lähteneet vuosiksi napajäihin, kuukausiksi avaruusasemille, parin vuoden valaanpyyntireissuille ilman välisatamia jne.
Tämäkin on väheksyvä kommentti. Suurin osa kommenteistasi on aika tunteettomia ja ylimielisiä. Ratkaisu kun ei ole "lakkaa tuntemasta noin" silloin kun elämä ei tunnu hyvältä. Sinä kuvittelet että kaikki voi tehdä jotain tai tuntea jotain, koska sinulla sattuu olemaan sellainen kokemus.
No kuitenkin rivien välistä ymmärrän, että sinulle on lähinnä ongelma se jos joku harrastaa sivusuhteita ja pettää. Tai jos toinen jää pahasti ongelmiin yksin ja vammautuneena tms.
Mutta eipä hätiä. Seksittömästä suhteesta voi päästä eroon ilman tuollaisia asioita. Eksän kanssa voi olla ystävä, auttaa voi edelleen ja lapset hoidetaan yhdessä.
Mulle on ok, että minä noin 30vuotiaana jätin mieheni ja hommasin toimivamman suhteen. Nyt kaikilla on kivaa ja seksiä piisaa. Mitä olet tästä mieltä? Onko tää sulle todella niin mustavalkoinen asia? Että ei ole mitään eroa nuorempana tao haudan partaalla päättää suhdetta? Ei oo mitään eroa siinä yrittääkö vuosia työstää asiaa ja käy terapiassa, vai pokaako jonkun randomin vain baarissa ja pettää?
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla ei vain ole kykyä ymmärtää. Jos sellaisen jolta tunne äly puuttuu yrittää kertoa että mitä puuttuu ei hän ymmärrä mitenkään. Sama kuin puhuisi hebreaa. Sama juttu Ukon kanssa. Kuvaavaa tuo nuoruusmuisto tytöstä, kiva olla vierellä muttei mitään seksuaaliseen liittyvää tullut mieleen. Kun minä suutelin ekaa kertaa silloin vielä ventovierasta tyttöä meni seksuaalisuus katosta läpi ja humina kävi päässä. Eikä tuo tunne ole siitä paljoa reilussa 40v laantunut. Näin ollen seksuaaliset ihmiset puhuu aivan eri kieltä kuin Ukko.
Olet epäillyt minun libidoni voimakkuutta. En ota siihen kantaa, mutta kysyn, onkohan sinun libidosi epänormaalin voimakas. Jos et ole kokenut tytön/naisen lähellä koskaan tunnetta, että olet jonkin hyvin kauniin, mutta hyvin herkän ihmeen, melkein mysteerin äärellä ja että yksikin väärä liike voi särkeä jotakin, ja tunkenut tietoisesti ja tiedostamatta kaikki sonninelkeet jonnekin ulkoavaruuteen, niin sinultakin on ihmisyyden kirjosta jotakin jäänyt kokematta. Ja tietty kaunis muisto syntymättä.
Mitä sillä on merkitystä onko jonkun libido liian voimakas tai liian heikko. Olennaista on vain se, että se libido on ERILAINEN kahdella ihmisellä. Eli heillä ei ole sama kokemus. Sen heikkolibidoisen ratkaisut ei välttämättä ollenkaan ei istu korkealibidoisen elämään ja toisinpäin.
Noi ylimieliset jutut siitä miten "sinulta puuttuu jotain jos et ole kuin minä" voisit jättää pois. Jokaista pitäis arvostaa omana ainutlaatuisena ja ihmeellisenä kokonaisuutenaan.
Otetaanpa libidon tilalle toinen ihmisen perusvietti tai vaistomainen reagointitapa, agressiivisuus. Tiedämme, että se vaihtelee eri ihmisillä ainakin yhtä paljon kuin seksuaalivietti. Toisilla on äärimmäisen lyhyt pinna, ja nyrkki heilahtaa lähes välittömästi pienestäkin koetusta provokaatiosta. Toista saa taas härnätä pitkään saadakseen tämän edes ärähtämään. Kahdella ihmisellä on siis aggressiostakin eri kokemus. Silti voimakaskaan taipumus aggressiivisuuteen ei oikeuta lyöntiin tai pahoinpitelyyn, se voi korkeintaan vähentää syyntakeisuutta, mutta ei tee lyönnistä oikeutettua.
Voimakas seksuaalivietti ei myöskään ole puolustus moraalittomille teoille (raiskaus, vonkaus, kouriminen, pettäminen, jättäminen jne).
Tää on sairas vertaus. Eikä se vertaus edes toimi!
Tälläset vertaukset myös hankaloittaa itse aiheesta puhumista.Kun olin seksittömässä suhteessa, olin onneton. Sitä kesti vuosia, vaikka rakkautta ja yritystä oli. Yritystä ei puuttunut, älä vähättele mun kokemuksia. Kaikki suhteet ei vaan onnistu ja siinä ei kukaan voita jos kaksi onnetonta on yhdessä. Seksittömyys oli erittäin iso syy eroon. Toki kaikki elämässä kietoutuu kaikkeen ja on mahdoton analysoida mikä kaikki vaikuttaa ja mihin, kun elämä on kokonaisuus eikä kasa irrallisia paloja. Ei siinä ole ylevämpi ihminen pätkääkään, jos "uhrautuu" ja on onneton elämänsä loppuun. En halua velvollisuusseksiä, enkä seksittömyyttä. Älä viitsi vähätellä suhdettani ja kaikkea sitä mitä siihen kuului, et muistaakseni oööut siinä osallisena.
Eroaminen ei ole moraalitonta. Hyväksyn tietysti että sinulle ja sinun elämässä se on sitä. Ehkä sinäkin hyväksyt että minun elämässäni ei todellakaan, oikeastaan päin vastoin ainakin oman eroni kohdalla. Kivempihan tämä on että ollaan kaikki tahoillamme onnellisia, kuin kaikki onnettomia. Ainakin mun matikalla tässä jää reilusti plussalle kaikki.
En nyt lähde liiaksi psykologisoimaan, mutta saamieni palautteiden mukaan kokemukset seksin loppumisesta tuntuvat jakaantuvan kahteen päätyyppiin. Monille miehille pääasiallinen tuska ilmeisesti aiheutuu ihan fyysisestä tyydyttämättömyydestä. Monille naisille taas puolison haluttomuus näyttäytyy loukkauksena asianomaisen naiseutta, puoleensavetävyyttä ja viehättävyyttä kohtaan. Voin jossain määrin eläytyä kumpaankin, koska aikoinaan mietin paljonkin, mitä ihmeen vikaa minussa on, kun en puolisolleni kelpaa. Hän sitten kärsivällisesti kertoi minulle, kuinka paljon hän minua rakastaa ja että olen hänen silmissään komea ja keskivertonaisen mielestä haluttava mies, mutta hän ei kertakaikkiaan tunne mitään seksuaalista vetoa kehenkään - ei minuun, ei muihin miehiin eikä naisiin. Tämä tieto aukaisi tuon itsetunto-ongelman, ja tämän solmun aukeaminen puolestaan auttoi sietämään fyysisesti selibaattia. Jälkimmäisen asian suhteen ratkaisevaa oli katsoa totuutta silmiin: Tässä liitossa asiat eivät seksin suhteen ikinä muutu. Voin joko jäädä mököttämään itsesääliin, loukata rakastamaani naista ja lasteni äitiä tai todeta, ettei minunkaan elämääni sitten seksi kuulu ja jatkaa elämistä. Vierastan ja pidän miessukupuolta loukkaavana sitä ajatusta, etteivät miehet voi seksuaalivietilleen mitään. Miehet kumminkin ovat lähteneet vuosiksi napajäihin, kuukausiksi avaruusasemille, parin vuoden valaanpyyntireissuille ilman välisatamia jne.
Kuule kun sinä olet AINOA TÄSSÄ KETJUSSA JOKA YLEISTÄÄ ASIAN KOKO MIESUKUPUOLEEN!!! Sehän tässä onkin aika törkeää ja ylimielistä. Sinusta kaikkien pitää tehdä kuin sinä. Ja kaikki seksittömästä suhteesta lähtevät on sitä ja tätä ja pettää ja blaa blaa. Sinä yleistät. Sinä et ymmärrä elämää.
Maailmassa on enemmän kuin yksi ihmiskokemus.
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla ei vain ole kykyä ymmärtää. Jos sellaisen jolta tunne äly puuttuu yrittää kertoa että mitä puuttuu ei hän ymmärrä mitenkään. Sama kuin puhuisi hebreaa. Sama juttu Ukon kanssa. Kuvaavaa tuo nuoruusmuisto tytöstä, kiva olla vierellä muttei mitään seksuaaliseen liittyvää tullut mieleen. Kun minä suutelin ekaa kertaa silloin vielä ventovierasta tyttöä meni seksuaalisuus katosta läpi ja humina kävi päässä. Eikä tuo tunne ole siitä paljoa reilussa 40v laantunut. Näin ollen seksuaaliset ihmiset puhuu aivan eri kieltä kuin Ukko.
Olet epäillyt minun libidoni voimakkuutta. En ota siihen kantaa, mutta kysyn, onkohan sinun libidosi epänormaalin voimakas. Jos et ole kokenut tytön/naisen lähellä koskaan tunnetta, että olet jonkin hyvin kauniin, mutta hyvin herkän ihmeen, melkein mysteerin äärellä ja että yksikin väärä liike voi särkeä jotakin, ja tunkenut tietoisesti ja tiedostamatta kaikki sonninelkeet jonnekin ulkoavaruuteen, niin sinultakin on ihmisyyden kirjosta jotakin jäänyt kokematta. Ja tietty kaunis muisto syntymättä.
Mitä sillä on merkitystä onko jonkun libido liian voimakas tai liian heikko. Olennaista on vain se, että se libido on ERILAINEN kahdella ihmisellä. Eli heillä ei ole sama kokemus. Sen heikkolibidoisen ratkaisut ei välttämättä ollenkaan ei istu korkealibidoisen elämään ja toisinpäin.
Noi ylimieliset jutut siitä miten "sinulta puuttuu jotain jos et ole kuin minä" voisit jättää pois. Jokaista pitäis arvostaa omana ainutlaatuisena ja ihmeellisenä kokonaisuutenaan.
Otetaanpa libidon tilalle toinen ihmisen perusvietti tai vaistomainen reagointitapa, agressiivisuus. Tiedämme, että se vaihtelee eri ihmisillä ainakin yhtä paljon kuin seksuaalivietti. Toisilla on äärimmäisen lyhyt pinna, ja nyrkki heilahtaa lähes välittömästi pienestäkin koetusta provokaatiosta. Toista saa taas härnätä pitkään saadakseen tämän edes ärähtämään. Kahdella ihmisellä on siis aggressiostakin eri kokemus. Silti voimakaskaan taipumus aggressiivisuuteen ei oikeuta lyöntiin tai pahoinpitelyyn, se voi korkeintaan vähentää syyntakeisuutta, mutta ei tee lyönnistä oikeutettua.
Voimakas seksuaalivietti ei myöskään ole puolustus moraalittomille teoille (raiskaus, vonkaus, kouriminen, pettäminen, jättäminen jne).
Tää on sairas vertaus. Eikä se vertaus edes toimi!
Tälläset vertaukset myös hankaloittaa itse aiheesta puhumista.Kun olin seksittömässä suhteessa, olin onneton. Sitä kesti vuosia, vaikka rakkautta ja yritystä oli. Yritystä ei puuttunut, älä vähättele mun kokemuksia. Kaikki suhteet ei vaan onnistu ja siinä ei kukaan voita jos kaksi onnetonta on yhdessä. Seksittömyys oli erittäin iso syy eroon. Toki kaikki elämässä kietoutuu kaikkeen ja on mahdoton analysoida mikä kaikki vaikuttaa ja mihin, kun elämä on kokonaisuus eikä kasa irrallisia paloja. Ei siinä ole ylevämpi ihminen pätkääkään, jos "uhrautuu" ja on onneton elämänsä loppuun. En halua velvollisuusseksiä, enkä seksittömyyttä. Älä viitsi vähätellä suhdettani ja kaikkea sitä mitä siihen kuului, et muistaakseni oööut siinä osallisena.
Eroaminen ei ole moraalitonta. Hyväksyn tietysti että sinulle ja sinun elämässä se on sitä. Ehkä sinäkin hyväksyt että minun elämässäni ei todellakaan, oikeastaan päin vastoin ainakin oman eroni kohdalla. Kivempihan tämä on että ollaan kaikki tahoillamme onnellisia, kuin kaikki onnettomia. Ainakin mun matikalla tässä jää reilusti plussalle kaikki.
En nyt lähde liiaksi psykologisoimaan, mutta saamieni palautteiden mukaan kokemukset seksin loppumisesta tuntuvat jakaantuvan kahteen päätyyppiin. Monille miehille pääasiallinen tuska ilmeisesti aiheutuu ihan fyysisestä tyydyttämättömyydestä. Monille naisille taas puolison haluttomuus näyttäytyy loukkauksena asianomaisen naiseutta, puoleensavetävyyttä ja viehättävyyttä kohtaan. Voin jossain määrin eläytyä kumpaankin, koska aikoinaan mietin paljonkin, mitä ihmeen vikaa minussa on, kun en puolisolleni kelpaa. Hän sitten kärsivällisesti kertoi minulle, kuinka paljon hän minua rakastaa ja että olen hänen silmissään komea ja keskivertonaisen mielestä haluttava mies, mutta hän ei kertakaikkiaan tunne mitään seksuaalista vetoa kehenkään - ei minuun, ei muihin miehiin eikä naisiin. Tämä tieto aukaisi tuon itsetunto-ongelman, ja tämän solmun aukeaminen puolestaan auttoi sietämään fyysisesti selibaattia. Jälkimmäisen asian suhteen ratkaisevaa oli katsoa totuutta silmiin: Tässä liitossa asiat eivät seksin suhteen ikinä muutu. Voin joko jäädä mököttämään itsesääliin, loukata rakastamaani naista ja lasteni äitiä tai todeta, ettei minunkaan elämääni sitten seksi kuulu ja jatkaa elämistä. Vierastan ja pidän miessukupuolta loukkaavana sitä ajatusta, etteivät miehet voi seksuaalivietilleen mitään. Miehet kumminkin ovat lähteneet vuosiksi napajäihin, kuukausiksi avaruusasemille, parin vuoden valaanpyyntireissuille ilman välisatamia jne.
Tämäkin on väheksyvä kommentti. Suurin osa kommenteistasi on aika tunteettomia ja ylimielisiä. Ratkaisu kun ei ole "lakkaa tuntemasta noin" silloin kun elämä ei tunnu hyvältä. Sinä kuvittelet että kaikki voi tehdä jotain tai tuntea jotain, koska sinulla sattuu olemaan sellainen kokemus.
No kuitenkin rivien välistä ymmärrän, että sinulle on lähinnä ongelma se jos joku harrastaa sivusuhteita ja pettää. Tai jos toinen jää pahasti ongelmiin yksin ja vammautuneena tms.
Mutta eipä hätiä. Seksittömästä suhteesta voi päästä eroon ilman tuollaisia asioita. Eksän kanssa voi olla ystävä, auttaa voi edelleen ja lapset hoidetaan yhdessä.Mulle on ok, että minä noin 30vuotiaana jätin mieheni ja hommasin toimivamman suhteen. Nyt kaikilla on kivaa ja seksiä piisaa. Mitä olet tästä mieltä? Onko tää sulle todella niin mustavalkoinen asia? Että ei ole mitään eroa nuorempana tao haudan partaalla päättää suhdetta? Ei oo mitään eroa siinä yrittääkö vuosia työstää asiaa ja käy terapiassa, vai pokaako jonkun randomin vain baarissa ja pettää?
En halua udella, mutta oliko seksi ainoa asia, joka varhaisemmassa liitossasi ei toiminut? Oliko jotakin muuta, jonka suhteen ette sopineet yhteen? Jos oli, niin oliko se muu seuraus seksuaalisesta yhteensopimattomuudesta vai se seksuaalinen yhteensopimattomuus seuraus siitä jostakin muusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla ei vain ole kykyä ymmärtää. Jos sellaisen jolta tunne äly puuttuu yrittää kertoa että mitä puuttuu ei hän ymmärrä mitenkään. Sama kuin puhuisi hebreaa. Sama juttu Ukon kanssa. Kuvaavaa tuo nuoruusmuisto tytöstä, kiva olla vierellä muttei mitään seksuaaliseen liittyvää tullut mieleen. Kun minä suutelin ekaa kertaa silloin vielä ventovierasta tyttöä meni seksuaalisuus katosta läpi ja humina kävi päässä. Eikä tuo tunne ole siitä paljoa reilussa 40v laantunut. Näin ollen seksuaaliset ihmiset puhuu aivan eri kieltä kuin Ukko.
Olet epäillyt minun libidoni voimakkuutta. En ota siihen kantaa, mutta kysyn, onkohan sinun libidosi epänormaalin voimakas. Jos et ole kokenut tytön/naisen lähellä koskaan tunnetta, että olet jonkin hyvin kauniin, mutta hyvin herkän ihmeen, melkein mysteerin äärellä ja että yksikin väärä liike voi särkeä jotakin, ja tunkenut tietoisesti ja tiedostamatta kaikki sonninelkeet jonnekin ulkoavaruuteen, niin sinultakin on ihmisyyden kirjosta jotakin jäänyt kokematta. Ja tietty kaunis muisto syntymättä.
Mitä sillä on merkitystä onko jonkun libido liian voimakas tai liian heikko. Olennaista on vain se, että se libido on ERILAINEN kahdella ihmisellä. Eli heillä ei ole sama kokemus. Sen heikkolibidoisen ratkaisut ei välttämättä ollenkaan ei istu korkealibidoisen elämään ja toisinpäin.
Noi ylimieliset jutut siitä miten "sinulta puuttuu jotain jos et ole kuin minä" voisit jättää pois. Jokaista pitäis arvostaa omana ainutlaatuisena ja ihmeellisenä kokonaisuutenaan.
Otetaanpa libidon tilalle toinen ihmisen perusvietti tai vaistomainen reagointitapa, agressiivisuus. Tiedämme, että se vaihtelee eri ihmisillä ainakin yhtä paljon kuin seksuaalivietti. Toisilla on äärimmäisen lyhyt pinna, ja nyrkki heilahtaa lähes välittömästi pienestäkin koetusta provokaatiosta. Toista saa taas härnätä pitkään saadakseen tämän edes ärähtämään. Kahdella ihmisellä on siis aggressiostakin eri kokemus. Silti voimakaskaan taipumus aggressiivisuuteen ei oikeuta lyöntiin tai pahoinpitelyyn, se voi korkeintaan vähentää syyntakeisuutta, mutta ei tee lyönnistä oikeutettua.
Voimakas seksuaalivietti ei myöskään ole puolustus moraalittomille teoille (raiskaus, vonkaus, kouriminen, pettäminen, jättäminen jne).
Tää on sairas vertaus. Eikä se vertaus edes toimi!
Tälläset vertaukset myös hankaloittaa itse aiheesta puhumista.Kun olin seksittömässä suhteessa, olin onneton. Sitä kesti vuosia, vaikka rakkautta ja yritystä oli. Yritystä ei puuttunut, älä vähättele mun kokemuksia. Kaikki suhteet ei vaan onnistu ja siinä ei kukaan voita jos kaksi onnetonta on yhdessä. Seksittömyys oli erittäin iso syy eroon. Toki kaikki elämässä kietoutuu kaikkeen ja on mahdoton analysoida mikä kaikki vaikuttaa ja mihin, kun elämä on kokonaisuus eikä kasa irrallisia paloja. Ei siinä ole ylevämpi ihminen pätkääkään, jos "uhrautuu" ja on onneton elämänsä loppuun. En halua velvollisuusseksiä, enkä seksittömyyttä. Älä viitsi vähätellä suhdettani ja kaikkea sitä mitä siihen kuului, et muistaakseni oööut siinä osallisena.
Eroaminen ei ole moraalitonta. Hyväksyn tietysti että sinulle ja sinun elämässä se on sitä. Ehkä sinäkin hyväksyt että minun elämässäni ei todellakaan, oikeastaan päin vastoin ainakin oman eroni kohdalla. Kivempihan tämä on että ollaan kaikki tahoillamme onnellisia, kuin kaikki onnettomia. Ainakin mun matikalla tässä jää reilusti plussalle kaikki.
En nyt lähde liiaksi psykologisoimaan, mutta saamieni palautteiden mukaan kokemukset seksin loppumisesta tuntuvat jakaantuvan kahteen päätyyppiin. Monille miehille pääasiallinen tuska ilmeisesti aiheutuu ihan fyysisestä tyydyttämättömyydestä. Monille naisille taas puolison haluttomuus näyttäytyy loukkauksena asianomaisen naiseutta, puoleensavetävyyttä ja viehättävyyttä kohtaan. Voin jossain määrin eläytyä kumpaankin, koska aikoinaan mietin paljonkin, mitä ihmeen vikaa minussa on, kun en puolisolleni kelpaa. Hän sitten kärsivällisesti kertoi minulle, kuinka paljon hän minua rakastaa ja että olen hänen silmissään komea ja keskivertonaisen mielestä haluttava mies, mutta hän ei kertakaikkiaan tunne mitään seksuaalista vetoa kehenkään - ei minuun, ei muihin miehiin eikä naisiin. Tämä tieto aukaisi tuon itsetunto-ongelman, ja tämän solmun aukeaminen puolestaan auttoi sietämään fyysisesti selibaattia. Jälkimmäisen asian suhteen ratkaisevaa oli katsoa totuutta silmiin: Tässä liitossa asiat eivät seksin suhteen ikinä muutu. Voin joko jäädä mököttämään itsesääliin, loukata rakastamaani naista ja lasteni äitiä tai todeta, ettei minunkaan elämääni sitten seksi kuulu ja jatkaa elämistä. Vierastan ja pidän miessukupuolta loukkaavana sitä ajatusta, etteivät miehet voi seksuaalivietilleen mitään. Miehet kumminkin ovat lähteneet vuosiksi napajäihin, kuukausiksi avaruusasemille, parin vuoden valaanpyyntireissuille ilman välisatamia jne.
Tämäkin on väheksyvä kommentti. Suurin osa kommenteistasi on aika tunteettomia ja ylimielisiä. Ratkaisu kun ei ole "lakkaa tuntemasta noin" silloin kun elämä ei tunnu hyvältä. Sinä kuvittelet että kaikki voi tehdä jotain tai tuntea jotain, koska sinulla sattuu olemaan sellainen kokemus.
No kuitenkin rivien välistä ymmärrän, että sinulle on lähinnä ongelma se jos joku harrastaa sivusuhteita ja pettää. Tai jos toinen jää pahasti ongelmiin yksin ja vammautuneena tms.
Mutta eipä hätiä. Seksittömästä suhteesta voi päästä eroon ilman tuollaisia asioita. Eksän kanssa voi olla ystävä, auttaa voi edelleen ja lapset hoidetaan yhdessä.Mulle on ok, että minä noin 30vuotiaana jätin mieheni ja hommasin toimivamman suhteen. Nyt kaikilla on kivaa ja seksiä piisaa. Mitä olet tästä mieltä? Onko tää sulle todella niin mustavalkoinen asia? Että ei ole mitään eroa nuorempana tao haudan partaalla päättää suhdetta? Ei oo mitään eroa siinä yrittääkö vuosia työstää asiaa ja käy terapiassa, vai pokaako jonkun randomin vain baarissa ja pettää?
Minulle jäi muutama opetus mieleen armeija-ajasta (aika, josta sinänsä en pitänyt yhtään). Yksi oli kapteenimme vakiolause vaikeissa paikoissa (kaatosade, syyspimeä metsä, yli kolmenkymmenen asteen pakkanen, huolto eksynyt ties minne jne) :”Ensimmäinen ja tärkein asia, mikä pitää voittaa, on itsesääli.” Kuulostaa tunteettomalta ja kylmältä, mutta ah, miten totta - myös kaikissa siviilielämän kiperissä paikoissa, joihin olen joutunut.
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla ei vain ole kykyä ymmärtää. Jos sellaisen jolta tunne äly puuttuu yrittää kertoa että mitä puuttuu ei hän ymmärrä mitenkään. Sama kuin puhuisi hebreaa. Sama juttu Ukon kanssa. Kuvaavaa tuo nuoruusmuisto tytöstä, kiva olla vierellä muttei mitään seksuaaliseen liittyvää tullut mieleen. Kun minä suutelin ekaa kertaa silloin vielä ventovierasta tyttöä meni seksuaalisuus katosta läpi ja humina kävi päässä. Eikä tuo tunne ole siitä paljoa reilussa 40v laantunut. Näin ollen seksuaaliset ihmiset puhuu aivan eri kieltä kuin Ukko.
Olet epäillyt minun libidoni voimakkuutta. En ota siihen kantaa, mutta kysyn, onkohan sinun libidosi epänormaalin voimakas. Jos et ole kokenut tytön/naisen lähellä koskaan tunnetta, että olet jonkin hyvin kauniin, mutta hyvin herkän ihmeen, melkein mysteerin äärellä ja että yksikin väärä liike voi särkeä jotakin, ja tunkenut tietoisesti ja tiedostamatta kaikki sonninelkeet jonnekin ulkoavaruuteen, niin sinultakin on ihmisyyden kirjosta jotakin jäänyt kokematta. Ja tietty kaunis muisto syntymättä.
Mitä sillä on merkitystä onko jonkun libido liian voimakas tai liian heikko. Olennaista on vain se, että se libido on ERILAINEN kahdella ihmisellä. Eli heillä ei ole sama kokemus. Sen heikkolibidoisen ratkaisut ei välttämättä ollenkaan ei istu korkealibidoisen elämään ja toisinpäin.
Noi ylimieliset jutut siitä miten "sinulta puuttuu jotain jos et ole kuin minä" voisit jättää pois. Jokaista pitäis arvostaa omana ainutlaatuisena ja ihmeellisenä kokonaisuutenaan.
Otetaanpa libidon tilalle toinen ihmisen perusvietti tai vaistomainen reagointitapa, agressiivisuus. Tiedämme, että se vaihtelee eri ihmisillä ainakin yhtä paljon kuin seksuaalivietti. Toisilla on äärimmäisen lyhyt pinna, ja nyrkki heilahtaa lähes välittömästi pienestäkin koetusta provokaatiosta. Toista saa taas härnätä pitkään saadakseen tämän edes ärähtämään. Kahdella ihmisellä on siis aggressiostakin eri kokemus. Silti voimakaskaan taipumus aggressiivisuuteen ei oikeuta lyöntiin tai pahoinpitelyyn, se voi korkeintaan vähentää syyntakeisuutta, mutta ei tee lyönnistä oikeutettua.
Voimakas seksuaalivietti ei myöskään ole puolustus moraalittomille teoille (raiskaus, vonkaus, kouriminen, pettäminen, jättäminen jne).
Tää on sairas vertaus. Eikä se vertaus edes toimi!
Tälläset vertaukset myös hankaloittaa itse aiheesta puhumista.Kun olin seksittömässä suhteessa, olin onneton. Sitä kesti vuosia, vaikka rakkautta ja yritystä oli. Yritystä ei puuttunut, älä vähättele mun kokemuksia. Kaikki suhteet ei vaan onnistu ja siinä ei kukaan voita jos kaksi onnetonta on yhdessä. Seksittömyys oli erittäin iso syy eroon. Toki kaikki elämässä kietoutuu kaikkeen ja on mahdoton analysoida mikä kaikki vaikuttaa ja mihin, kun elämä on kokonaisuus eikä kasa irrallisia paloja. Ei siinä ole ylevämpi ihminen pätkääkään, jos "uhrautuu" ja on onneton elämänsä loppuun. En halua velvollisuusseksiä, enkä seksittömyyttä. Älä viitsi vähätellä suhdettani ja kaikkea sitä mitä siihen kuului, et muistaakseni oööut siinä osallisena.
Eroaminen ei ole moraalitonta. Hyväksyn tietysti että sinulle ja sinun elämässä se on sitä. Ehkä sinäkin hyväksyt että minun elämässäni ei todellakaan, oikeastaan päin vastoin ainakin oman eroni kohdalla. Kivempihan tämä on että ollaan kaikki tahoillamme onnellisia, kuin kaikki onnettomia. Ainakin mun matikalla tässä jää reilusti plussalle kaikki.
En nyt lähde liiaksi psykologisoimaan, mutta saamieni palautteiden mukaan kokemukset seksin loppumisesta tuntuvat jakaantuvan kahteen päätyyppiin. Monille miehille pääasiallinen tuska ilmeisesti aiheutuu ihan fyysisestä tyydyttämättömyydestä. Monille naisille taas puolison haluttomuus näyttäytyy loukkauksena asianomaisen naiseutta, puoleensavetävyyttä ja viehättävyyttä kohtaan. Voin jossain määrin eläytyä kumpaankin, koska aikoinaan mietin paljonkin, mitä ihmeen vikaa minussa on, kun en puolisolleni kelpaa. Hän sitten kärsivällisesti kertoi minulle, kuinka paljon hän minua rakastaa ja että olen hänen silmissään komea ja keskivertonaisen mielestä haluttava mies, mutta hän ei kertakaikkiaan tunne mitään seksuaalista vetoa kehenkään - ei minuun, ei muihin miehiin eikä naisiin. Tämä tieto aukaisi tuon itsetunto-ongelman, ja tämän solmun aukeaminen puolestaan auttoi sietämään fyysisesti selibaattia. Jälkimmäisen asian suhteen ratkaisevaa oli katsoa totuutta silmiin: Tässä liitossa asiat eivät seksin suhteen ikinä muutu. Voin joko jäädä mököttämään itsesääliin, loukata rakastamaani naista ja lasteni äitiä tai todeta, ettei minunkaan elämääni sitten seksi kuulu ja jatkaa elämistä. Vierastan ja pidän miessukupuolta loukkaavana sitä ajatusta, etteivät miehet voi seksuaalivietilleen mitään. Miehet kumminkin ovat lähteneet vuosiksi napajäihin, kuukausiksi avaruusasemille, parin vuoden valaanpyyntireissuille ilman välisatamia jne.
Tämäkin on väheksyvä kommentti. Suurin osa kommenteistasi on aika tunteettomia ja ylimielisiä. Ratkaisu kun ei ole "lakkaa tuntemasta noin" silloin kun elämä ei tunnu hyvältä. Sinä kuvittelet että kaikki voi tehdä jotain tai tuntea jotain, koska sinulla sattuu olemaan sellainen kokemus.
No kuitenkin rivien välistä ymmärrän, että sinulle on lähinnä ongelma se jos joku harrastaa sivusuhteita ja pettää. Tai jos toinen jää pahasti ongelmiin yksin ja vammautuneena tms.
Mutta eipä hätiä. Seksittömästä suhteesta voi päästä eroon ilman tuollaisia asioita. Eksän kanssa voi olla ystävä, auttaa voi edelleen ja lapset hoidetaan yhdessä.Mulle on ok, että minä noin 30vuotiaana jätin mieheni ja hommasin toimivamman suhteen. Nyt kaikilla on kivaa ja seksiä piisaa. Mitä olet tästä mieltä? Onko tää sulle todella niin mustavalkoinen asia? Että ei ole mitään eroa nuorempana tao haudan partaalla päättää suhdetta? Ei oo mitään eroa siinä yrittääkö vuosia työstää asiaa ja käy terapiassa, vai pokaako jonkun randomin vain baarissa ja pettää?
En halua udella, mutta oliko seksi ainoa asia, joka varhaisemmassa liitossasi ei toiminut? Oliko jotakin muuta, jonka suhteen ette sopineet yhteen? Jos oli, niin oliko se muu seuraus seksuaalisesta yhteensopimattomuudesta vai se seksuaalinen yhteensopimattomuus seuraus siitä jostakin muusta?
Seksi ei ikinä ole irrallinen pala elämää, kaikki nivoutuu yhteen. Kuka vain ymmärtää sen. Sinä saivartelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla ei vain ole kykyä ymmärtää. Jos sellaisen jolta tunne äly puuttuu yrittää kertoa että mitä puuttuu ei hän ymmärrä mitenkään. Sama kuin puhuisi hebreaa. Sama juttu Ukon kanssa. Kuvaavaa tuo nuoruusmuisto tytöstä, kiva olla vierellä muttei mitään seksuaaliseen liittyvää tullut mieleen. Kun minä suutelin ekaa kertaa silloin vielä ventovierasta tyttöä meni seksuaalisuus katosta läpi ja humina kävi päässä. Eikä tuo tunne ole siitä paljoa reilussa 40v laantunut. Näin ollen seksuaaliset ihmiset puhuu aivan eri kieltä kuin Ukko.
Olet epäillyt minun libidoni voimakkuutta. En ota siihen kantaa, mutta kysyn, onkohan sinun libidosi epänormaalin voimakas. Jos et ole kokenut tytön/naisen lähellä koskaan tunnetta, että olet jonkin hyvin kauniin, mutta hyvin herkän ihmeen, melkein mysteerin äärellä ja että yksikin väärä liike voi särkeä jotakin, ja tunkenut tietoisesti ja tiedostamatta kaikki sonninelkeet jonnekin ulkoavaruuteen, niin sinultakin on ihmisyyden kirjosta jotakin jäänyt kokematta. Ja tietty kaunis muisto syntymättä.
Mitä sillä on merkitystä onko jonkun libido liian voimakas tai liian heikko. Olennaista on vain se, että se libido on ERILAINEN kahdella ihmisellä. Eli heillä ei ole sama kokemus. Sen heikkolibidoisen ratkaisut ei välttämättä ollenkaan ei istu korkealibidoisen elämään ja toisinpäin.
Noi ylimieliset jutut siitä miten "sinulta puuttuu jotain jos et ole kuin minä" voisit jättää pois. Jokaista pitäis arvostaa omana ainutlaatuisena ja ihmeellisenä kokonaisuutenaan.
Otetaanpa libidon tilalle toinen ihmisen perusvietti tai vaistomainen reagointitapa, agressiivisuus. Tiedämme, että se vaihtelee eri ihmisillä ainakin yhtä paljon kuin seksuaalivietti. Toisilla on äärimmäisen lyhyt pinna, ja nyrkki heilahtaa lähes välittömästi pienestäkin koetusta provokaatiosta. Toista saa taas härnätä pitkään saadakseen tämän edes ärähtämään. Kahdella ihmisellä on siis aggressiostakin eri kokemus. Silti voimakaskaan taipumus aggressiivisuuteen ei oikeuta lyöntiin tai pahoinpitelyyn, se voi korkeintaan vähentää syyntakeisuutta, mutta ei tee lyönnistä oikeutettua.
Voimakas seksuaalivietti ei myöskään ole puolustus moraalittomille teoille (raiskaus, vonkaus, kouriminen, pettäminen, jättäminen jne).
Tää on sairas vertaus. Eikä se vertaus edes toimi!
Tälläset vertaukset myös hankaloittaa itse aiheesta puhumista.Kun olin seksittömässä suhteessa, olin onneton. Sitä kesti vuosia, vaikka rakkautta ja yritystä oli. Yritystä ei puuttunut, älä vähättele mun kokemuksia. Kaikki suhteet ei vaan onnistu ja siinä ei kukaan voita jos kaksi onnetonta on yhdessä. Seksittömyys oli erittäin iso syy eroon. Toki kaikki elämässä kietoutuu kaikkeen ja on mahdoton analysoida mikä kaikki vaikuttaa ja mihin, kun elämä on kokonaisuus eikä kasa irrallisia paloja. Ei siinä ole ylevämpi ihminen pätkääkään, jos "uhrautuu" ja on onneton elämänsä loppuun. En halua velvollisuusseksiä, enkä seksittömyyttä. Älä viitsi vähätellä suhdettani ja kaikkea sitä mitä siihen kuului, et muistaakseni oööut siinä osallisena.
Eroaminen ei ole moraalitonta. Hyväksyn tietysti että sinulle ja sinun elämässä se on sitä. Ehkä sinäkin hyväksyt että minun elämässäni ei todellakaan, oikeastaan päin vastoin ainakin oman eroni kohdalla. Kivempihan tämä on että ollaan kaikki tahoillamme onnellisia, kuin kaikki onnettomia. Ainakin mun matikalla tässä jää reilusti plussalle kaikki.
En nyt lähde liiaksi psykologisoimaan, mutta saamieni palautteiden mukaan kokemukset seksin loppumisesta tuntuvat jakaantuvan kahteen päätyyppiin. Monille miehille pääasiallinen tuska ilmeisesti aiheutuu ihan fyysisestä tyydyttämättömyydestä. Monille naisille taas puolison haluttomuus näyttäytyy loukkauksena asianomaisen naiseutta, puoleensavetävyyttä ja viehättävyyttä kohtaan. Voin jossain määrin eläytyä kumpaankin, koska aikoinaan mietin paljonkin, mitä ihmeen vikaa minussa on, kun en puolisolleni kelpaa. Hän sitten kärsivällisesti kertoi minulle, kuinka paljon hän minua rakastaa ja että olen hänen silmissään komea ja keskivertonaisen mielestä haluttava mies, mutta hän ei kertakaikkiaan tunne mitään seksuaalista vetoa kehenkään - ei minuun, ei muihin miehiin eikä naisiin. Tämä tieto aukaisi tuon itsetunto-ongelman, ja tämän solmun aukeaminen puolestaan auttoi sietämään fyysisesti selibaattia. Jälkimmäisen asian suhteen ratkaisevaa oli katsoa totuutta silmiin: Tässä liitossa asiat eivät seksin suhteen ikinä muutu. Voin joko jäädä mököttämään itsesääliin, loukata rakastamaani naista ja lasteni äitiä tai todeta, ettei minunkaan elämääni sitten seksi kuulu ja jatkaa elämistä. Vierastan ja pidän miessukupuolta loukkaavana sitä ajatusta, etteivät miehet voi seksuaalivietilleen mitään. Miehet kumminkin ovat lähteneet vuosiksi napajäihin, kuukausiksi avaruusasemille, parin vuoden valaanpyyntireissuille ilman välisatamia jne.
Tämäkin on väheksyvä kommentti. Suurin osa kommenteistasi on aika tunteettomia ja ylimielisiä. Ratkaisu kun ei ole "lakkaa tuntemasta noin" silloin kun elämä ei tunnu hyvältä. Sinä kuvittelet että kaikki voi tehdä jotain tai tuntea jotain, koska sinulla sattuu olemaan sellainen kokemus.
No kuitenkin rivien välistä ymmärrän, että sinulle on lähinnä ongelma se jos joku harrastaa sivusuhteita ja pettää. Tai jos toinen jää pahasti ongelmiin yksin ja vammautuneena tms.
Mutta eipä hätiä. Seksittömästä suhteesta voi päästä eroon ilman tuollaisia asioita. Eksän kanssa voi olla ystävä, auttaa voi edelleen ja lapset hoidetaan yhdessä.Mulle on ok, että minä noin 30vuotiaana jätin mieheni ja hommasin toimivamman suhteen. Nyt kaikilla on kivaa ja seksiä piisaa. Mitä olet tästä mieltä? Onko tää sulle todella niin mustavalkoinen asia? Että ei ole mitään eroa nuorempana tao haudan partaalla päättää suhdetta? Ei oo mitään eroa siinä yrittääkö vuosia työstää asiaa ja käy terapiassa, vai pokaako jonkun randomin vain baarissa ja pettää?
Minulle jäi muutama opetus mieleen armeija-ajasta (aika, josta sinänsä en pitänyt yhtään). Yksi oli kapteenimme vakiolause vaikeissa paikoissa (kaatosade, syyspimeä metsä, yli kolmenkymmenen asteen pakkanen, huolto eksynyt ties minne jne) :”Ensimmäinen ja tärkein asia, mikä pitää voittaa, on itsesääli.” Kuulostaa tunteettomalta ja kylmältä, mutta ah, miten totta - myös kaikissa siviilielämän kiperissä paikoissa, joihin olen joutunut.
Esimerkiksi masennus ei ole itsesääliä. Ihmiset ei voi muuttaa tunteitaan haluamalla. "Itsesäälin lopettaminen" ei tarkoita että elämästä tulisi elettävää.
Luojalle kiitos meidän yhteiskunnassa saa erota, eikä tuollainen ajatusmalli ole kiemurrellut myös päättäjiin. Aivan sairasta itsensä muiden yläpuolelle asettamista. Vaikka olen joistain asioista samaa mieltä, kuten vastuunkanto lapsista ja pettäminen, pidän kokonaisuutena asennettasi vastenmielisenä, loukkaavana ja muita väheksyvänä.
Tajuaakohan tuo ukko, että ihmisillä on erilaisia elämiä. Ja ettei sillä ole mitään asiantuntijuutta tai järkevää sanottavaa muiden ihmisten parisuhteisiin.
No ei todella tunnu tajuavan. Ei piiruakaan.
Ymmärrätkö, että on erilaisia ihmisiä ja erilaisia elämiä?
Ymmärrätkö, että on erilaisia kokemuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla ei vain ole kykyä ymmärtää. Jos sellaisen jolta tunne äly puuttuu yrittää kertoa että mitä puuttuu ei hän ymmärrä mitenkään. Sama kuin puhuisi hebreaa. Sama juttu Ukon kanssa. Kuvaavaa tuo nuoruusmuisto tytöstä, kiva olla vierellä muttei mitään seksuaaliseen liittyvää tullut mieleen. Kun minä suutelin ekaa kertaa silloin vielä ventovierasta tyttöä meni seksuaalisuus katosta läpi ja humina kävi päässä. Eikä tuo tunne ole siitä paljoa reilussa 40v laantunut. Näin ollen seksuaaliset ihmiset puhuu aivan eri kieltä kuin Ukko.
Olet epäillyt minun libidoni voimakkuutta. En ota siihen kantaa, mutta kysyn, onkohan sinun libidosi epänormaalin voimakas. Jos et ole kokenut tytön/naisen lähellä koskaan tunnetta, että olet jonkin hyvin kauniin, mutta hyvin herkän ihmeen, melkein mysteerin äärellä ja että yksikin väärä liike voi särkeä jotakin, ja tunkenut tietoisesti ja tiedostamatta kaikki sonninelkeet jonnekin ulkoavaruuteen, niin sinultakin on ihmisyyden kirjosta jotakin jäänyt kokematta. Ja tietty kaunis muisto syntymättä.
Mitä sillä on merkitystä onko jonkun libido liian voimakas tai liian heikko. Olennaista on vain se, että se libido on ERILAINEN kahdella ihmisellä. Eli heillä ei ole sama kokemus. Sen heikkolibidoisen ratkaisut ei välttämättä ollenkaan ei istu korkealibidoisen elämään ja toisinpäin.
Noi ylimieliset jutut siitä miten "sinulta puuttuu jotain jos et ole kuin minä" voisit jättää pois. Jokaista pitäis arvostaa omana ainutlaatuisena ja ihmeellisenä kokonaisuutenaan.
Otetaanpa libidon tilalle toinen ihmisen perusvietti tai vaistomainen reagointitapa, agressiivisuus. Tiedämme, että se vaihtelee eri ihmisillä ainakin yhtä paljon kuin seksuaalivietti. Toisilla on äärimmäisen lyhyt pinna, ja nyrkki heilahtaa lähes välittömästi pienestäkin koetusta provokaatiosta. Toista saa taas härnätä pitkään saadakseen tämän edes ärähtämään. Kahdella ihmisellä on siis aggressiostakin eri kokemus. Silti voimakaskaan taipumus aggressiivisuuteen ei oikeuta lyöntiin tai pahoinpitelyyn, se voi korkeintaan vähentää syyntakeisuutta, mutta ei tee lyönnistä oikeutettua.
Voimakas seksuaalivietti ei myöskään ole puolustus moraalittomille teoille (raiskaus, vonkaus, kouriminen, pettäminen, jättäminen jne).
Tää on sairas vertaus. Eikä se vertaus edes toimi!
Tälläset vertaukset myös hankaloittaa itse aiheesta puhumista.Kun olin seksittömässä suhteessa, olin onneton. Sitä kesti vuosia, vaikka rakkautta ja yritystä oli. Yritystä ei puuttunut, älä vähättele mun kokemuksia. Kaikki suhteet ei vaan onnistu ja siinä ei kukaan voita jos kaksi onnetonta on yhdessä. Seksittömyys oli erittäin iso syy eroon. Toki kaikki elämässä kietoutuu kaikkeen ja on mahdoton analysoida mikä kaikki vaikuttaa ja mihin, kun elämä on kokonaisuus eikä kasa irrallisia paloja. Ei siinä ole ylevämpi ihminen pätkääkään, jos "uhrautuu" ja on onneton elämänsä loppuun. En halua velvollisuusseksiä, enkä seksittömyyttä. Älä viitsi vähätellä suhdettani ja kaikkea sitä mitä siihen kuului, et muistaakseni oööut siinä osallisena.
Eroaminen ei ole moraalitonta. Hyväksyn tietysti että sinulle ja sinun elämässä se on sitä. Ehkä sinäkin hyväksyt että minun elämässäni ei todellakaan, oikeastaan päin vastoin ainakin oman eroni kohdalla. Kivempihan tämä on että ollaan kaikki tahoillamme onnellisia, kuin kaikki onnettomia. Ainakin mun matikalla tässä jää reilusti plussalle kaikki.
En nyt lähde liiaksi psykologisoimaan, mutta saamieni palautteiden mukaan kokemukset seksin loppumisesta tuntuvat jakaantuvan kahteen päätyyppiin. Monille miehille pääasiallinen tuska ilmeisesti aiheutuu ihan fyysisestä tyydyttämättömyydestä. Monille naisille taas puolison haluttomuus näyttäytyy loukkauksena asianomaisen naiseutta, puoleensavetävyyttä ja viehättävyyttä kohtaan. Voin jossain määrin eläytyä kumpaankin, koska aikoinaan mietin paljonkin, mitä ihmeen vikaa minussa on, kun en puolisolleni kelpaa. Hän sitten kärsivällisesti kertoi minulle, kuinka paljon hän minua rakastaa ja että olen hänen silmissään komea ja keskivertonaisen mielestä haluttava mies, mutta hän ei kertakaikkiaan tunne mitään seksuaalista vetoa kehenkään - ei minuun, ei muihin miehiin eikä naisiin. Tämä tieto aukaisi tuon itsetunto-ongelman, ja tämän solmun aukeaminen puolestaan auttoi sietämään fyysisesti selibaattia. Jälkimmäisen asian suhteen ratkaisevaa oli katsoa totuutta silmiin: Tässä liitossa asiat eivät seksin suhteen ikinä muutu. Voin joko jäädä mököttämään itsesääliin, loukata rakastamaani naista ja lasteni äitiä tai todeta, ettei minunkaan elämääni sitten seksi kuulu ja jatkaa elämistä. Vierastan ja pidän miessukupuolta loukkaavana sitä ajatusta, etteivät miehet voi seksuaalivietilleen mitään. Miehet kumminkin ovat lähteneet vuosiksi napajäihin, kuukausiksi avaruusasemille, parin vuoden valaanpyyntireissuille ilman välisatamia jne.
Tämäkin on väheksyvä kommentti. Suurin osa kommenteistasi on aika tunteettomia ja ylimielisiä. Ratkaisu kun ei ole "lakkaa tuntemasta noin" silloin kun elämä ei tunnu hyvältä. Sinä kuvittelet että kaikki voi tehdä jotain tai tuntea jotain, koska sinulla sattuu olemaan sellainen kokemus.
No kuitenkin rivien välistä ymmärrän, että sinulle on lähinnä ongelma se jos joku harrastaa sivusuhteita ja pettää. Tai jos toinen jää pahasti ongelmiin yksin ja vammautuneena tms.
Mutta eipä hätiä. Seksittömästä suhteesta voi päästä eroon ilman tuollaisia asioita. Eksän kanssa voi olla ystävä, auttaa voi edelleen ja lapset hoidetaan yhdessä.Mulle on ok, että minä noin 30vuotiaana jätin mieheni ja hommasin toimivamman suhteen. Nyt kaikilla on kivaa ja seksiä piisaa. Mitä olet tästä mieltä? Onko tää sulle todella niin mustavalkoinen asia? Että ei ole mitään eroa nuorempana tao haudan partaalla päättää suhdetta? Ei oo mitään eroa siinä yrittääkö vuosia työstää asiaa ja käy terapiassa, vai pokaako jonkun randomin vain baarissa ja pettää?
Minulle jäi muutama opetus mieleen armeija-ajasta (aika, josta sinänsä en pitänyt yhtään). Yksi oli kapteenimme vakiolause vaikeissa paikoissa (kaatosade, syyspimeä metsä, yli kolmenkymmenen asteen pakkanen, huolto eksynyt ties minne jne) :”Ensimmäinen ja tärkein asia, mikä pitää voittaa, on itsesääli.” Kuulostaa tunteettomalta ja kylmältä, mutta ah, miten totta - myös kaikissa siviilielämän kiperissä paikoissa, joihin olen joutunut.
Esimerkiksi masennus ei ole itsesääliä. Ihmiset ei voi muuttaa tunteitaan haluamalla. "Itsesäälin lopettaminen" ei tarkoita että elämästä tulisi elettävää.
Luojalle kiitos meidän yhteiskunnassa saa erota, eikä tuollainen ajatusmalli ole kiemurrellut myös päättäjiin. Aivan sairasta itsensä muiden yläpuolelle asettamista. Vaikka olen joistain asioista samaa mieltä, kuten vastuunkanto lapsista ja pettäminen, pidän kokonaisuutena asennettasi vastenmielisenä, loukkaavana ja muita väheksyvänä.
Masennus on sairaus. Sairautta on hoidettava ja sairastunutta kohdeltava tavalla, joka edistää paranemista. Jos joku on masennuksen vuoksi menettänyt seksuaalisen halunsa, niin itsekukin voi miettiä, edistääkö paranemista, jos se henkilö, jonka pitäisi olla kaikkein läheisin, toteaa: ”Et enää tyydytä minua seksuaalisesti. Lähdenpä tästä suhteesta.”
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko-Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla ei vain ole kykyä ymmärtää. Jos sellaisen jolta tunne äly puuttuu yrittää kertoa että mitä puuttuu ei hän ymmärrä mitenkään. Sama kuin puhuisi hebreaa. Sama juttu Ukon kanssa. Kuvaavaa tuo nuoruusmuisto tytöstä, kiva olla vierellä muttei mitään seksuaaliseen liittyvää tullut mieleen. Kun minä suutelin ekaa kertaa silloin vielä ventovierasta tyttöä meni seksuaalisuus katosta läpi ja humina kävi päässä. Eikä tuo tunne ole siitä paljoa reilussa 40v laantunut. Näin ollen seksuaaliset ihmiset puhuu aivan eri kieltä kuin Ukko.
Olet epäillyt minun libidoni voimakkuutta. En ota siihen kantaa, mutta kysyn, onkohan sinun libidosi epänormaalin voimakas. Jos et ole kokenut tytön/naisen lähellä koskaan tunnetta, että olet jonkin hyvin kauniin, mutta hyvin herkän ihmeen, melkein mysteerin äärellä ja että yksikin väärä liike voi särkeä jotakin, ja tunkenut tietoisesti ja tiedostamatta kaikki sonninelkeet jonnekin ulkoavaruuteen, niin sinultakin on ihmisyyden kirjosta jotakin jäänyt kokematta. Ja tietty kaunis muisto syntymättä.
Mitä sillä on merkitystä onko jonkun libido liian voimakas tai liian heikko. Olennaista on vain se, että se libido on ERILAINEN kahdella ihmisellä. Eli heillä ei ole sama kokemus. Sen heikkolibidoisen ratkaisut ei välttämättä ollenkaan ei istu korkealibidoisen elämään ja toisinpäin.
Noi ylimieliset jutut siitä miten "sinulta puuttuu jotain jos et ole kuin minä" voisit jättää pois. Jokaista pitäis arvostaa omana ainutlaatuisena ja ihmeellisenä kokonaisuutenaan.
Otetaanpa libidon tilalle toinen ihmisen perusvietti tai vaistomainen reagointitapa, agressiivisuus. Tiedämme, että se vaihtelee eri ihmisillä ainakin yhtä paljon kuin seksuaalivietti. Toisilla on äärimmäisen lyhyt pinna, ja nyrkki heilahtaa lähes välittömästi pienestäkin koetusta provokaatiosta. Toista saa taas härnätä pitkään saadakseen tämän edes ärähtämään. Kahdella ihmisellä on siis aggressiostakin eri kokemus. Silti voimakaskaan taipumus aggressiivisuuteen ei oikeuta lyöntiin tai pahoinpitelyyn, se voi korkeintaan vähentää syyntakeisuutta, mutta ei tee lyönnistä oikeutettua.
Voimakas seksuaalivietti ei myöskään ole puolustus moraalittomille teoille (raiskaus, vonkaus, kouriminen, pettäminen, jättäminen jne).
Tää on sairas vertaus. Eikä se vertaus edes toimi!
Tälläset vertaukset myös hankaloittaa itse aiheesta puhumista.Kun olin seksittömässä suhteessa, olin onneton. Sitä kesti vuosia, vaikka rakkautta ja yritystä oli. Yritystä ei puuttunut, älä vähättele mun kokemuksia. Kaikki suhteet ei vaan onnistu ja siinä ei kukaan voita jos kaksi onnetonta on yhdessä. Seksittömyys oli erittäin iso syy eroon. Toki kaikki elämässä kietoutuu kaikkeen ja on mahdoton analysoida mikä kaikki vaikuttaa ja mihin, kun elämä on kokonaisuus eikä kasa irrallisia paloja. Ei siinä ole ylevämpi ihminen pätkääkään, jos "uhrautuu" ja on onneton elämänsä loppuun. En halua velvollisuusseksiä, enkä seksittömyyttä. Älä viitsi vähätellä suhdettani ja kaikkea sitä mitä siihen kuului, et muistaakseni oööut siinä osallisena.
Eroaminen ei ole moraalitonta. Hyväksyn tietysti että sinulle ja sinun elämässä se on sitä. Ehkä sinäkin hyväksyt että minun elämässäni ei todellakaan, oikeastaan päin vastoin ainakin oman eroni kohdalla. Kivempihan tämä on että ollaan kaikki tahoillamme onnellisia, kuin kaikki onnettomia. Ainakin mun matikalla tässä jää reilusti plussalle kaikki.
En nyt lähde liiaksi psykologisoimaan, mutta saamieni palautteiden mukaan kokemukset seksin loppumisesta tuntuvat jakaantuvan kahteen päätyyppiin. Monille miehille pääasiallinen tuska ilmeisesti aiheutuu ihan fyysisestä tyydyttämättömyydestä. Monille naisille taas puolison haluttomuus näyttäytyy loukkauksena asianomaisen naiseutta, puoleensavetävyyttä ja viehättävyyttä kohtaan. Voin jossain määrin eläytyä kumpaankin, koska aikoinaan mietin paljonkin, mitä ihmeen vikaa minussa on, kun en puolisolleni kelpaa. Hän sitten kärsivällisesti kertoi minulle, kuinka paljon hän minua rakastaa ja että olen hänen silmissään komea ja keskivertonaisen mielestä haluttava mies, mutta hän ei kertakaikkiaan tunne mitään seksuaalista vetoa kehenkään - ei minuun, ei muihin miehiin eikä naisiin. Tämä tieto aukaisi tuon itsetunto-ongelman, ja tämän solmun aukeaminen puolestaan auttoi sietämään fyysisesti selibaattia. Jälkimmäisen asian suhteen ratkaisevaa oli katsoa totuutta silmiin: Tässä liitossa asiat eivät seksin suhteen ikinä muutu. Voin joko jäädä mököttämään itsesääliin, loukata rakastamaani naista ja lasteni äitiä tai todeta, ettei minunkaan elämääni sitten seksi kuulu ja jatkaa elämistä. Vierastan ja pidän miessukupuolta loukkaavana sitä ajatusta, etteivät miehet voi seksuaalivietilleen mitään. Miehet kumminkin ovat lähteneet vuosiksi napajäihin, kuukausiksi avaruusasemille, parin vuoden valaanpyyntireissuille ilman välisatamia jne.
Tämäkin on väheksyvä kommentti. Suurin osa kommenteistasi on aika tunteettomia ja ylimielisiä. Ratkaisu kun ei ole "lakkaa tuntemasta noin" silloin kun elämä ei tunnu hyvältä. Sinä kuvittelet että kaikki voi tehdä jotain tai tuntea jotain, koska sinulla sattuu olemaan sellainen kokemus.
No kuitenkin rivien välistä ymmärrän, että sinulle on lähinnä ongelma se jos joku harrastaa sivusuhteita ja pettää. Tai jos toinen jää pahasti ongelmiin yksin ja vammautuneena tms.
Mutta eipä hätiä. Seksittömästä suhteesta voi päästä eroon ilman tuollaisia asioita. Eksän kanssa voi olla ystävä, auttaa voi edelleen ja lapset hoidetaan yhdessä.Mulle on ok, että minä noin 30vuotiaana jätin mieheni ja hommasin toimivamman suhteen. Nyt kaikilla on kivaa ja seksiä piisaa. Mitä olet tästä mieltä? Onko tää sulle todella niin mustavalkoinen asia? Että ei ole mitään eroa nuorempana tao haudan partaalla päättää suhdetta? Ei oo mitään eroa siinä yrittääkö vuosia työstää asiaa ja käy terapiassa, vai pokaako jonkun randomin vain baarissa ja pettää?
Minulle jäi muutama opetus mieleen armeija-ajasta (aika, josta sinänsä en pitänyt yhtään). Yksi oli kapteenimme vakiolause vaikeissa paikoissa (kaatosade, syyspimeä metsä, yli kolmenkymmenen asteen pakkanen, huolto eksynyt ties minne jne) :”Ensimmäinen ja tärkein asia, mikä pitää voittaa, on itsesääli.” Kuulostaa tunteettomalta ja kylmältä, mutta ah, miten totta - myös kaikissa siviilielämän kiperissä paikoissa, joihin olen joutunut.
Esimerkiksi masennus ei ole itsesääliä. Ihmiset ei voi muuttaa tunteitaan haluamalla. "Itsesäälin lopettaminen" ei tarkoita että elämästä tulisi elettävää.
Luojalle kiitos meidän yhteiskunnassa saa erota, eikä tuollainen ajatusmalli ole kiemurrellut myös päättäjiin. Aivan sairasta itsensä muiden yläpuolelle asettamista. Vaikka olen joistain asioista samaa mieltä, kuten vastuunkanto lapsista ja pettäminen, pidän kokonaisuutena asennettasi vastenmielisenä, loukkaavana ja muita väheksyvänä.Masennus on sairaus. Sairautta on hoidettava ja sairastunutta kohdeltava tavalla, joka edistää paranemista. Jos joku on masennuksen vuoksi menettänyt seksuaalisen halunsa, niin itsekukin voi miettiä, edistääkö paranemista, jos se henkilö, jonka pitäisi olla kaikkein läheisin, toteaa: ”Et enää tyydytä minua seksuaalisesti. Lähdenpä tästä suhteesta.”
No nytpä onkin masentunut se, joka haluaa seksiä!! Ja kumppani ei halua.
Jos olosuhteet masentaa ja elämä ei tunnu hyvältä, eikä asian työstäminen auta, fiksu ihminen muuttaa olosuhteita. Silloin voi esimerkiksi jättää taakseen seksittömän suhteen.
Sinun mielestäsi jos on masentunut, pitäisi lakata olemasta masentunut. Jos se ei onnistu, pitäisi silti lakata olemasta masentunut.
Jos olosuhteet masentavat, eikä tilanne työstämällä muutu, fiksu ihminen muuttaa olosuhteitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisit jo ukko muualle horisemaan tai pyytäisit edes anteeksi törttöilyjäsi. Ymmärrät tahallasi väärin ja vastaat vain aiheen vierestä. Tunnut unohtavan kaiken mitä aiemmissa viesteissä on sanottu. Vaihdat aihetta mieluummin kuin teet pienintäkään myönnytystä.
Et ole oikeassa, et tunne muiden ihmisten elämää.
Ukko on näemmä selkeästi näitä jolla ei ole tunneälyä. Kaikkea yritetään insinölrin tavoin vain selittää ja vääntää osiin. Onkohan koskaan edes tuntenut oikeasti seksuaalista vetoa ja todellista rakkautta. Sibelius vertays jo oli täysin älytön. Ei rakasta vaimoa vaihdeta kuin esinettä johinkin menestykseen ammatissa tai mihinkään suorittamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko mieluummin onnellinen vai vapaa?
Vierailija kirjoitti:
Ukko on näemmä selkeästi näitä jolla ei ole tunneälyä. Kaikkea yritetään insinölrin tavoin vain selittää ja vääntää osiin. Onkohan koskaan edes tuntenut oikeasti seksuaalista vetoa ja todellista rakkautta. Sibelius vertays jo oli täysin älytön. Ei rakasta vaimoa vaihdeta kuin esinettä johinkin menestykseen ammatissa tai mihinkään suorittamiseen.
Vaimoa ei enää vaihdeta, mutta voi valita, meneekö alkujaankaan naimisiin. Katolinen nuori mies joutuu esimerkiksi hylkäämään avioliiton jo vaihtoehtona, jos tuntee pappiskutsumuksen. Nykyinen paavi Fransiscushan purki kihlauksensa, kun tunsi hyvin vahvan johdatuksen papin tehtäviin. Ja ei kiitos nyt mitään pedofiliaheittoja. Valtaosa katolisista papeista suoriutuu selibaatistaan ihan kunnialla. Ja siis en ole katilinen, tämä vain esimerkkinä.
Ukkomies47 kirjoitti:
Oletko mieluummin onnellinen vai vapaa?
Sandor Petöfi runoili jotenkin näin.
Vapaus vai lempi,
kumpi kultaisempi.
Lemmelleni uhriksi henkeni mä kannan.
Vapaus kun vaativi, lempenikin annan.
Näkökohta tuokin.
Ukkomies47 kirjoitti:
Oletko mieluummin onnellinen vai vapaa?
Tuo oli mielenkiintoinen kysymys. Tässä keskustelussa minulle on selvinnyt asia, jota olen kyllä aina uumoillut. En osaa sanoa, onko libidoni heikompi kuin miesten keskimäärin, mutta siitä olen aina ollut tarkka, murrosiästä lähtien, etten anna sille valtaa. Minun on hallittava sitä eikä sen minua. Halu ahdisti minua ja nosti minussa aina vastarinnan, kun taas ilmeisesti monet miehet todella pitävät (minusta groteskia) seksuaalisuuttaan jonkinlaisena ilon ja ylpeydenaiheenaan.
Tuon reaktioni takana oli kai aluksi tiedostamaton ja myöhemmin tietoinen halu olla vapaa, ei minkään himon tai impulssin viemä. Voin sanoa jossain määrin onnistuneeni. Seksuaalisuus ei ole ainut asia, johon suhtaudun näin. Melkeinpä asiaan kuin asiaan, johon liittyy jokin riippuvuutta aiheuttava aspekti, suhtaudun erittäin varovaisesti.
”Elämäni parhaista hetkistä saan kiittää heikkoa luonnettani”, sanoi entinen mies. Ehkä olen joitakuita ”parhaita heetkiä” asenteellani menettänyt, mutta olen voittanut tuon vapauden tunteen. En kadu.
Ukko-Lode kirjoitti:
Ukkomies47 kirjoitti:
Oletko mieluummin onnellinen vai vapaa?
Sandor Petöfi runoili jotenkin näin.
Vapaus vai lempi,
kumpi kultaisempi.
Lemmelleni uhriksi henkeni mä kannan.
Vapaus kun vaativi, lempenikin annan.Näkökohta tuokin.
Kysyjällä on varmaan tullut vähän aivopieru tuossa. Eiköhän hän tarkoita että oletko mieluummin onneton ja masentunut, vai vapaa.
Ja koska sulle pitää kaikki vääntää ratakiskosta niin eiköhän taas toisteta, että kaikki eivät ole onnettomia seksittömässä suhteessa ja voivat siihen jäädä. Ja ne jotka on onnettomia, tekee hyvin ja viisaasti kun eroavat.
Jos sä oot masentunut sun olosuhteiden takia ja tilanne ei yrityksistä huolimatta muutu, fiksu ihminen muuttaa olosuhteitaan.
Ukko-Lode kirjoitti:
Ukkomies47 kirjoitti:
Oletko mieluummin onnellinen vai vapaa?
Tuo oli mielenkiintoinen kysymys. Tässä keskustelussa minulle on selvinnyt asia, jota olen kyllä aina uumoillut. En osaa sanoa, onko libidoni heikompi kuin miesten keskimäärin, mutta siitä olen aina ollut tarkka, murrosiästä lähtien, etten anna sille valtaa. Minun on hallittava sitä eikä sen minua. Halu ahdisti minua ja nosti minussa aina vastarinnan, kun taas ilmeisesti monet miehet todella pitävät (minusta groteskia) seksuaalisuuttaan jonkinlaisena ilon ja ylpeydenaiheenaan.
Tuon reaktioni takana oli kai aluksi tiedostamaton ja myöhemmin tietoinen halu olla vapaa, ei minkään himon tai impulssin viemä. Voin sanoa jossain määrin onnistuneeni. Seksuaalisuus ei ole ainut asia, johon suhtaudun näin. Melkeinpä asiaan kuin asiaan, johon liittyy jokin riippuvuutta aiheuttava aspekti, suhtaudun erittäin varovaisesti.
”Elämäni parhaista hetkistä saan kiittää heikkoa luonnettani”, sanoi entinen mies. Ehkä olen joitakuita ”parhaita heetkiä” asenteellani menettänyt, mutta olen voittanut tuon vapauden tunteen. En kadu.
Kyllä tämä sun "minä minä minä minä minä" asenne on joo selväksi tullut. On hyvä että se toimii sulla, se on yksi avain toimivaan elämään. Mutta jotain vikaa on aikuisella ihmisellä ymmärryksessä, jos ei voi tajuta että muiden kokemukset, elämät, tilanteet, lähtökohdat yms eivät ole samanlaisia kuin sinulla.
Maailmassa on enemmän kuin yksi ihmiskokemus.
Lyhyet kommentit. Olen jo todennut, kuten itsekin luvuin osoitit, että yli noin 60% liitoista on halujen epäsuhta. En väittänyt että aina mies olisi se halukkaampi osapuoli. Väitin, ettei noita lukuja pyörittämällä mitenkään saada kaikkien parien harmonisia kombinaatioita. Eli vaihtaminen voi auttaa yksittäistapauksissa mutta ei yleisesti. Mitä tulee noiden isämiesten kelpaamiseen naismarkkinoilla niin minun tuttavapiirissäni näyttävät hyvin kelvanneen. Yhdellä - mies vähän varakkaammasta päästä - niitä lapsia taitaa olla jo kolmesta sarjasta. Ja uskomatonta kyllä, ne juopotkin löysivät uudet puolisot - ei niin ettei ainakaan toista näistä naisista olisi varoitettu (heidän ei kuitenkaan tarvinnut kärsiä miestensä elatusmaksuista - eivät he niitä ikinä maksaneet).Toinen juopoista oli tosi taitava manipuloija ja kertoi uudelle morsiamelle ummet ja lammet, kuinka kauhea se entinen siippa oli. No, erohan se tuuli siitä uudestakin liitosta.
Se, ettei tämä yleinen seksuaalinen tyytymättömyys johda kaikissa tapauksissa eroon, johtuu tietysti siitä, että useimmat katsovat loppupeleissä liittonsa sittenkin arvokkaammaksi kuin sen seksuaalisen harmonian.