Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Ei mua haittaa että mun vanhemmat sisustavat kotinsa sen mukaan, että viihtyvät siellä itse. Kunhan eivät velvoita minua ottamaan vastaan heidän huonekalujaan, kun eivät enää okt:ssa jaksa asua. Kun heidän muuttonsa aika tulee, niin varmasti tarjoavat tiettyjä huonekaluja meille. Yhden lipaston voisin huolia, en muuta. Arvostan vanhempiani, mutta en halua kotiani kierrätyskeskuksen näköiseksi.
Mun äiti heräsi omaan hamstrausongelmaansa, kun hänen äitinsä kuoli. Mummulla oli iso pussillinen leipäpussien sulkijoita. Viilipurkkeja pestynä siisteissä pinoissa. Vanhoja almanakkoja vuosikymmenien edestä. Näissä ei ollut edes syntymäpäiviä kummempia merkintöjä. Aikoja sitten vanhentuneita lääkkeitä jne täysin turhaa tavaraa. Miksi kukaan ylipäätään säilyttää tuollaista, vielä tuollaisia määriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on 64 vuotias ja muuttamassa uuteen asuntoon. Kovasti siskon kanssa kannustetaan heittämään viimeistään nyt kaikki turha pois koska a se on järkevää ja b äidin sisko kuoli 66 vuotiaana, äitini äiti 68 vuotiaana ja äidin mummo 59 vuotiaana. Meitä varten ei tarvitse mitään säästellä, kunhan omaa eloaan pystyy elämään täysillä loppuun asti eikä vaan kärvistelee tavararöykkiöissä. On hamsteriluonne. Ollaan luvattu hoitaa kaatis ajot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi asiasta tehdään näin suuri haloo. Kun vanhempasi ovat kuolleet, voit aivan vapaasti viedä heidän tärkeinä pitämänsä asiat vaikkapa kaatopaikalle. He eivät ole enää sinua valvomassa tai tuomitsemassa. Luulisin, että ongelma on omien korviesi välissä. Kasva aikuiseksi!
Samaa mieltä. Mitä ihmeen väliä, minkä arvoisia nämä tavarat ovat ja aina voi tehdä lahjoituksen taloyhtiön osakkeista as osakeyhtiölle, jos rivi-tai kerrostalo huoneisto ja maapaikasta naapuritontin omistajalle. Moni ottaa lisämaata mielellään.
Samoin asuntojen tyhjennykset hoitavat kirpputorit ja yhdistykset mielellään, eikä maksa mitään.
En ymmärrä, miksi täällä vanhempia haukutaan, kun ovat roinaa keränneet eläessään, kun niille löytyy ottajia, ihan yhden puhelin soiton päässä. Siitä vain soittoa esim. SPR kirpparille, käyvät hakemassa krääsät pois.
Kirppareille ei kelpaa mikään krääsä. Täti jäi leskeksi ja muutti omakotitalosta kerrostaloon. Hän yritti saada useampaa kirpparia hakemaan ylimääräiset tavarat, mutta kenellekään ei kelvannut. Ei edes SPR:n kontille.
Sohvat ja runkopatjasängyt on pääsääntöisesti kaatopaikkakamaa. Hyväkuntoisia huonekaluja hakevat kyllä, mutta romut eivät kierrä, ihan ymmärrettävistä syistä.
Kyllä ne ottavat huonokuntoiset sohvat ja runkopatjat ja roudaavat kaatopaikalle, samoin taloyhtiön kiinteistöhuollot, mutta nämä ahneet perijät eivät ole valmiit luopumaan 10-20€ perinnöstään, joka on sohvasta kaatopaikkamaksu, vaan muiden pitäisi tehdä se ilmaiseksi tai mummo itse pitäisi huolehtia sohvastaan elinaikanaan ja maksaa kaatopaikkkamaksu omasta eläkkeestä tai olla sohvatta ja sänkyttä jopa vuosia, jos sattuu kuolemaan, ettei ne jäisi lapsensa riesaksi.
Eiköhän nuo hävitys kustannukset saada perikunnan maksettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi asiasta tehdään näin suuri haloo. Kun vanhempasi ovat kuolleet, voit aivan vapaasti viedä heidän tärkeinä pitämänsä asiat vaikkapa kaatopaikalle. He eivät ole enää sinua valvomassa tai tuomitsemassa. Luulisin, että ongelma on omien korviesi välissä. Kasva aikuiseksi!
Samaa mieltä. Mitä ihmeen väliä, minkä arvoisia nämä tavarat ovat ja aina voi tehdä lahjoituksen taloyhtiön osakkeista as osakeyhtiölle, jos rivi-tai kerrostalo huoneisto ja maapaikasta naapuritontin omistajalle. Moni ottaa lisämaata mielellään.
Samoin asuntojen tyhjennykset hoitavat kirpputorit ja yhdistykset mielellään, eikä maksa mitään.
En ymmärrä, miksi täällä vanhempia haukutaan, kun ovat roinaa keränneet eläessään, kun niille löytyy ottajia, ihan yhden puhelin soiton päässä. Siitä vain soittoa esim. SPR kirpparille, käyvät hakemassa krääsät pois.
Kirppareille ei kelpaa mikään krääsä. Täti jäi leskeksi ja muutti omakotitalosta kerrostaloon. Hän yritti saada useampaa kirpparia hakemaan ylimääräiset tavarat, mutta kenellekään ei kelvannut. Ei edes SPR:n kontille.
Eiköhän nämä yksityiset kirpparit ja kierrätyskeskuksien omistajat osaa tehdä bisnestä ja nuolevat vaikka lattiat, jos leski/perikunta olisi hieman avannut pankkitiliä ja maksanut jätteenkäsittelymaksun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän vajaa 100v suvun matriarkka on määrännyt, että hänen taloaan (josta perikunta omistaa puolet) ei saa hänen kuoltuaan myydä. Talo sijaitsee pienessä, näivettyneessä entisessä teollisuuskaupungissa. Hän on itse omalla huolimattomuudellaan aiheuttanut talossa mittavan kosteusvaurion, jonka korjaaminen on mahdotonta.
Kovat on ohjeistukset myös kesämökin suhteen, jonka omistussuhteet vähintäänkin epäselvät (aiemmin maatilan tyttölapset jätettiin useimmiten kokonaan ilman perintöä; maat, metsät talot kaikki pojalle).
Joidenkin henkilöiden toimivalta ulottuu siis pitkälle kuoleman yli. Rintaperillisensä ovat jo keskimäärin 70 vuotiaita. Mitähän kivaa perijä-vanhukset keksivät kosteusvaurioisella talolla ja homeenhajuisella mökillä (jonka jakavat seitsemän serkkunsa kanssa) tehdä — sitten joskus?
Noi hamsterit rakastaa vain tavaraa, ja kuvittelevat sillä voivansa hallita muita.
Mut ihan oikeasti, miettiikö tuollainen ihminen sitä millainen muisto hänestä jää? Kun varmaan tahtovat että jäisi elämään ajatuksissa, mutta eivät tajua jättävänsä aika rumaa ja katkeraa kuvaa itsestään.
Voiko sillä 7-kymppisellä, jolla on mielestään kivoja tavaroita ja kiva asuntokin olla myös samaan aikaan rakastava suhde omiin lapsiinsa. Vai sulkeeko se kokonaan pois sen, että jos arvostaa sitä Myrnaansa, niin on kylmä ja tunteeton vanhempi. Minulla on Myrnat kaapissa, mutta suhde lapsiin on hyvä. En puhu ko kupeista koskaan mitään, sillä olen ne itsekin perinyt. O
Eihän nuo ole poissulkevia.
Monella vaan tuntuu tuo suhde tavaraan olevan tärkeämpi kuin suhde lapsiin. Ja tavarasuhde pilaa sen suhteen lapsiinkin, kun sitä tavaraa tyrkytetään ja sitä vaaditaan otettavaksi käyttöön.
Mutta hyvä jos näin ei ole, mitäpä väliä jollain astiastoilla on - kaikilla on oma makunsa eikä velvoitetta pitää samoista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini on 64 vuotias ja muuttamassa uuteen asuntoon. Kovasti siskon kanssa kannustetaan heittämään viimeistään nyt kaikki turha pois koska a se on järkevää ja b äidin sisko kuoli 66 vuotiaana, äitini äiti 68 vuotiaana ja äidin mummo 59 vuotiaana. Meitä varten ei tarvitse mitään säästellä, kunhan omaa eloaan pystyy elämään täysillä loppuun asti eikä vaan kärvistelee tavararöykkiöissä. On hamsteriluonne. Ollaan luvattu hoitaa kaatis ajot.
Onhan hänellä varmasti tilaa liikkua siellä uudessa kunnolla, kun sinne nyt täytyisi mahtua stepperit ja muut liikuntavälineet, koska aina ei voi liukkailla keleillä ulkoilla.
Me sisustimme asunnon niin, että seinien vierellä ei ole mitään huonkaluja, vaan kaunis tapetti, ja sitä vierustaa sitten täytyy kulkea päivittäin iso ympyrä, jos meinaa päästä sänkyyn saakka. Jos haluaa mennä sohvalle, täytyy kiikkua vintille saakka. Stepperi saattaa olla kivempi, mut ei se auta, jos sitä ei käytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin ostaa sulta ne myrna-kupit jos et tartte.
Niitä on kirpparit täynnä, ei niillä mitään arvoa ole. t: mullakin yksi sarja löytyy, ikinä en ole käyttänyt
Heitä pois, niin minun Myrnien arvo nousee. Samahan se on Muumi-mukien kanssa; moni kuvittelee niiden olevan puhdasta kultaa vaan kun jokaisella on kyseistä bulkkia kaapissa, niin arvo on käyttöarvo.
En nyt oikein tiedä mitä ap ajaa takaa: halveksiiko hän vanhempiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perinnönjako todellisuudessa on aivan toinen mitä tänne kommentoidaan. Usein perinnönsaajat riitelevät jostakin mummon Myrna-kupista, joka on jo särkynyt vuosikymmien sitten ja kaikki haluavat kupin sirpaleetkin itselleen. Eikä sekään riitä, vaan perinnönsaajat katkaisevat välinsä. Ja oma lukunsa vielä miniät ja vävyt.
Tämä on todellisuutta:
https://www.etlehti.fi/artikkeli/raha/perinto/taman-vuoksi-perintoriito…
Vierailija kirjoitti:
Perinnönjako todellisuudessa on aivan toinen mitä tänne kommentoidaan. Usein perinnönsaajat riitelevät jostakin mummon Myrna-kupista, joka on jo särkynyt vuosikymmien sitten ja kaikki haluavat kupin sirpaleetkin itselleen. Eikä sekään riitä, vaan perinnönsaajat katkaisevat välinsä. Ja oma lukunsa vielä miniät ja vävyt.
Tämä on todellisuutta:
https://www.etlehti.fi/artikkeli/raha/perinto/taman-vuoksi-perintoriito…
ET-lehti. Disinformaation taattu lähde eläkeikäisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin ostaa sulta ne myrna-kupit jos et tartte.
Niitä on kirpparit täynnä, ei niillä mitään arvoa ole. t: mullakin yksi sarja löytyy, ikinä en ole käyttänyt
Heitä pois, niin minun Myrnien arvo nousee. Samahan se on Muumi-mukien kanssa; moni kuvittelee niiden olevan puhdasta kultaa vaan kun jokaisella on kyseistä bulkkia kaapissa, niin arvo on käyttöarvo.
En nyt oikein tiedä mitä ap ajaa takaa: halveksiiko hän vanhempiaan?
Tää on itselleni vaikeinta ymmärtää. Vanhemmat ihmiset tuntuvat yhdistävän vanhempien arvostuksen heidän tavaroidensa arvostukseen ihan 1:1.
En tiedä miten vanhaa perua toi malli on, mutta eihän niillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Pikemminkin kertoo siitä kontrollintarpeesta aikuisten lasten elämään. Jos et tee kuten minä teen, et arvosta.
Tuo kommentti oli hyvin kuvaava. Nyt kun alkaa oleen ilmeistä että mun tyttäreni esim ei ole kiinnostunut maastopyöristä kuten minä, hän ei arvosta minua? Kuriin ja järjestykseen tollanen likka pitää laittaa, isää täytyy arvostaa vaikka väkisin.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on 64 vuotias ja muuttamassa uuteen asuntoon. Kovasti siskon kanssa kannustetaan heittämään viimeistään nyt kaikki turha pois koska a se on järkevää ja b äidin sisko kuoli 66 vuotiaana, äitini äiti 68 vuotiaana ja äidin mummo 59 vuotiaana. Meitä varten ei tarvitse mitään säästellä, kunhan omaa eloaan pystyy elämään täysillä loppuun asti eikä vaan kärvistelee tavararöykkiöissä. On hamsteriluonne. Ollaan luvattu hoitaa kaatis ajot.
Kuka sen määrittelee, mikä kenellekin on turha tavara tai tarpeellista?
Olin miehen kanssa auttamassa 25v tytärtä muutossa ja isänsä kysyi useampaan kertaan on kaikki tavarat tarpeellisia ja muuton arvoisia, kun oli ainakin 20 käsilaukkua, kymmeniä kenkiä ja meikkejä ja hygieniatuotteita useampi muovilaatikkoa ja vaatteita iso läjä. Kaikki olivat kuulema tarpeellista ja käytössä.
Itse olen 54v ja omistan kolme käsilaukkua, kenkiä muutamat ja meikitkin mahtuu pieneen rasiaan ja mies pohti mihin ihmeeseen tytär tarvitsee suurta meikkivuorta tai niin paljon käsilaukkuja ja todenmäköisesti hän nuoresta iästään johtuen ehtii hankimaan niitä tä vielä tuplasti, kunnes on meidän ikäluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnönjako todellisuudessa on aivan toinen mitä tänne kommentoidaan. Usein perinnönsaajat riitelevät jostakin mummon Myrna-kupista, joka on jo särkynyt vuosikymmien sitten ja kaikki haluavat kupin sirpaleetkin itselleen. Eikä sekään riitä, vaan perinnönsaajat katkaisevat välinsä. Ja oma lukunsa vielä miniät ja vävyt.
Tämä on todellisuutta:
https://www.etlehti.fi/artikkeli/raha/perinto/taman-vuoksi-perintoriito…
ET-lehti. Disinformaation taattu lähde eläkeikäisille.
Tässä toisen tuomarin näkemys, kelpaisiko sinulle IL, jos ET-lehti nostattaa noin kielteisiä tunteita
https://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/a/c5dabb98-a049-4f53-9f79-fbb…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on 64 vuotias ja muuttamassa uuteen asuntoon. Kovasti siskon kanssa kannustetaan heittämään viimeistään nyt kaikki turha pois koska a se on järkevää ja b äidin sisko kuoli 66 vuotiaana, äitini äiti 68 vuotiaana ja äidin mummo 59 vuotiaana. Meitä varten ei tarvitse mitään säästellä, kunhan omaa eloaan pystyy elämään täysillä loppuun asti eikä vaan kärvistelee tavararöykkiöissä. On hamsteriluonne. Ollaan luvattu hoitaa kaatis ajot.
Kuka sen määrittelee, mikä kenellekin on turha tavara tai tarpeellista?
Olin miehen kanssa auttamassa 25v tytärtä muutossa ja isänsä kysyi useampaan kertaan on kaikki tavarat tarpeellisia ja muuton arvoisia, kun oli ainakin 20 käsilaukkua, kymmeniä kenkiä ja meikkejä ja hygieniatuotteita useampi muovilaatikkoa ja vaatteita iso läjä. Kaikki olivat kuulema tarpeellista ja käytössä.
Itse olen 54v ja omistan kolme käsilaukkua, kenkiä muutamat ja meikitkin mahtuu pieneen rasiaan ja mies pohti mihin ihmeeseen tytär tarvitsee suurta meikkivuorta tai niin paljon käsilaukkuja ja todenmäköisesti hän nuoresta iästään johtuen ehtii hankimaan niitä tä vielä tuplasti, kunnes on meidän ikäluokkaa.
No sepä just. Mitä noita ihmettelemään, kun teillä on ihan erilaiset nuo kiinnostuksen kohteet. On teilläkin varmaan jotain minkä järkevyyttä tyttärenne ihmettee.
Siksi ei kauheasti kannata arvostella muiden tykkäämisiä, toisaalta ei oikein voi vaatia muita pitämään samoista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat asuvat isossa talossa ja huonekalut sen mukaisia. Isot silkkisohvat ja nojatuolit, 8h valtava ruokapöytä tuoleineen, isoja lipastoja ym. Mä asun pienessä kaksiossa ja mulla on sirot huonekalut, jotka sopivat sinne. Olen sinkku, enkä aio muuttaa isompaan, koska viihdyn kaupungin ydinkeskustassa. Ei niitten mööpelit mun kotiini sopisi, eikä mahtuisi.
No niin, joo ja kiva.
Yritätkö siis vihjata, että vanhempiesi pitäisi päivittää oma makunsa ja sisustuksessa sellaiseksi, että sinä sitten kehtaat ne huonekalut periä ? Vai mikä oli pointtisi?
Kyllä meidän perheessä ainakin toistaiseksi ne opiskelijoiden "sirot ja kaupunkiin sopivat" ikeat on reissannut meidän riesaksi kun ollaan oltu vaihdossa tmv. Ilman omaa kämppää.
Ja sekin on ollut fine, väliaikaisesti, ja mä lupaan ja vannon, etten sitten aikanaan tuolla pilven päällä tuhahtele ja paheksu jos/kun meidän lapset kylmästi vaan hankkiutuu eroon meidän megaisosta Hästensistä tai raskaista puusepänvalmisteista. It's their problem and property then.
Mutta voin myös luvata, etten näitä omiani mihinkään Ikeaan tule vaihtamaan vain miellyttääkseni joskus tulevaisuudessa perikuntaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on 64 vuotias ja muuttamassa uuteen asuntoon. Kovasti siskon kanssa kannustetaan heittämään viimeistään nyt kaikki turha pois koska a se on järkevää ja b äidin sisko kuoli 66 vuotiaana, äitini äiti 68 vuotiaana ja äidin mummo 59 vuotiaana. Meitä varten ei tarvitse mitään säästellä, kunhan omaa eloaan pystyy elämään täysillä loppuun asti eikä vaan kärvistelee tavararöykkiöissä. On hamsteriluonne. Ollaan luvattu hoitaa kaatis ajot.
Kuka sen määrittelee, mikä kenellekin on turha tavara tai tarpeellista?
Olin miehen kanssa auttamassa 25v tytärtä muutossa ja isänsä kysyi useampaan kertaan on kaikki tavarat tarpeellisia ja muuton arvoisia, kun oli ainakin 20 käsilaukkua, kymmeniä kenkiä ja meikkejä ja hygieniatuotteita useampi muovilaatikkoa ja vaatteita iso läjä. Kaikki olivat kuulema tarpeellista ja käytössä.
Itse olen 54v ja omistan kolme käsilaukkua, kenkiä muutamat ja meikitkin mahtuu pieneen rasiaan ja mies pohti mihin ihmeeseen tytär tarvitsee suurta meikkivuorta tai niin paljon käsilaukkuja ja todenmäköisesti hän nuoresta iästään johtuen ehtii hankimaan niitä tä vielä tuplasti, kunnes on meidän ikäluokkaa.
No sepä just. Mitä noita ihmettelemään, kun teillä on ihan erilaiset nuo kiinnostuksen kohteet. On teilläkin varmaan jotain minkä järkevyyttä tyttärenne ihmettee.
Siksi ei kauheasti kannata arvostella muiden tykkäämisiä, toisaalta ei oikein voi vaatia muita pitämään samoista asioista.
Niin - sitähän tuo kenelle kommentoit noin näsästi juuri yritti kertoa - "mikä on kenellekin tarpeellista ja tärkeää" puolin ja toisin!
Uskomatonta, miten dissaat ja naureskelet vanhempiesi elämälle. Onko enään mitään, mikä olisi naurettavuuden ulkopuolella?
Vierailija kirjoitti:
Perinnönjako todellisuudessa on aivan toinen mitä tänne kommentoidaan. Usein perinnönsaajat riitelevät jostakin mummon Myrna-kupista, joka on jo särkynyt vuosikymmien sitten ja kaikki haluavat kupin sirpaleetkin itselleen. Eikä sekään riitä, vaan perinnönsaajat katkaisevat välinsä. Ja oma lukunsa vielä miniät ja vävyt.
Tämä on todellisuutta:
https://www.etlehti.fi/artikkeli/raha/perinto/taman-vuoksi-perintoriito…
Tuo on jännää, että mulle muistutellaan, mitä kaikkea hienoa tulen perimään, kun anoppi kuolee. Ellei hän ole tehnyt testamenttia (epäilen suuresti), niin enhän minä saa mitään, ja hyvä niin. En halua sieltä mitään, paitsi ehkä mieheni lapsuudesta kuvia. Mitään muuta en. Mies ottaa mitä ottaa, mutta eipä hänelläkään mitään suuria tarpeita äitinsä "aarteistosta" taida olla.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on 64 vuotias ja muuttamassa uuteen asuntoon. Kovasti siskon kanssa kannustetaan heittämään viimeistään nyt kaikki turha pois koska a se on järkevää ja b äidin sisko kuoli 66 vuotiaana, äitini äiti 68 vuotiaana ja äidin mummo 59 vuotiaana. Meitä varten ei tarvitse mitään säästellä, kunhan omaa eloaan pystyy elämään täysillä loppuun asti eikä vaan kärvistelee tavararöykkiöissä. On hamsteriluonne. Ollaan luvattu hoitaa kaatis ajot.
Sinällään olet täysin oikeassa. Joka ikisessä muutossa pitäisi heivata merkittävästi kertynyttä tarpeetonta kiertoon.
Mutta älä nyt vaan herran tähden hiero sitä äitisi naamaan, että hän on lyhytikäisestä perheestä ja varmaan jo hänetkin kohta kuolo korjaa.. kuolinsiivousta siitä mars mars! (Kuten et ehkä teekään)
Hän voi aivan hyvin silti elää 90-vuotiaaksi. Aika ankeaa, jos sitä kuolemaa jo alkaa 6kymppisenä odottamaan ja siinä vaiheessa luopuu jostain rakkaista muistoista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnönjako todellisuudessa on aivan toinen mitä tänne kommentoidaan. Usein perinnönsaajat riitelevät jostakin mummon Myrna-kupista, joka on jo särkynyt vuosikymmien sitten ja kaikki haluavat kupin sirpaleetkin itselleen. Eikä sekään riitä, vaan perinnönsaajat katkaisevat välinsä. Ja oma lukunsa vielä miniät ja vävyt.
Tämä on todellisuutta:
https://www.etlehti.fi/artikkeli/raha/perinto/taman-vuoksi-perintoriito…
Tuo on jännää, että mulle muistutellaan, mitä kaikkea hienoa tulen perimään, kun anoppi kuolee. Ellei hän ole tehnyt testamenttia (epäilen suuresti), niin enhän minä saa mitään, ja hyvä niin. En halua sieltä mitään, paitsi ehkä mieheni lapsuudesta kuvia. Mitään muuta en. Mies ottaa mitä ottaa, mutta eipä hänelläkään mitään suuria tarpeita äitinsä "aarteistosta" taida olla.
Tulee mieleen eräs eläkkeelle jäämässä ollut rouvashenkilö.
Viimeiset viikot meni siinä, että siinä työryhmässä lähinnä keskusteltiin aiheesta "kolme joudutte tilalleni palkkaamaan ettei työt jää tekemättä, kyllä vissi on"
Kyllä ne ottavat huonokuntoiset sohvat ja runkopatjat ja roudaavat kaatopaikalle, samoin taloyhtiön kiinteistöhuollot, mutta nämä ahneet perijät eivät ole valmiit luopumaan 10-20€ perinnöstään, joka on sohvasta kaatopaikkamaksu, vaan muiden pitäisi tehdä se ilmaiseksi tai mummo itse pitäisi huolehtia sohvastaan elinaikanaan ja maksaa kaatopaikkkamaksu omasta eläkkeestä tai olla sohvatta ja sänkyttä jopa vuosia, jos sattuu kuolemaan, ettei ne jäisi lapsensa riesaksi.