Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aiheen, mutta sopinee koska se on täällä useastikin mainittu.
Te, joiden syliin on pudonnut kiinteistö,mökki,osake perintönä alueella jossa se ei mene kaupaksi edes ilmaiseksi, miten olette päässeet siitä eroon ?
Entä juoksevat kulut , kiinteistövero, tiet, vastike jne.? Joutuuko niitä maksamaan vielä kolmanteen polveen tai kunnes suku sammuu ?
Suomihan pullollaan näitä jopa jo kattonsakin menettäneitä taloja.
Olen aika varma että jokaiselle kiinteistölle ja mökille löytyy kyllä ostaja ja kutakunkin järkevään hintaankin. Nuo lahoamaan jääneet käyttämättömät mökit ovat sellaisia joita a) ei haluta myydä vaan pidetään omaisuutena ja b) jakamattoman perinkunnan omistamia ja perinnönjako on käynyt mahdottomaksi liian laajalle levinneiden perijöiden, muistisairaiden, ulkomaille hävinneiden, jne vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mieltä arvon asiantuntijat.
Olen 54v ja mies 58v, lapset 25v ja 27v
Varallisuus velaton 20v vanha okt, kesämökki, purjevene ja auto. Ja se paha irtaimisto ja "kulahtaneet" huonekalut, jotka eivät ole enää trendikkäitä. Lapset asuvat jo omillaan ja asutaan isossa okt kahdestaan.
Pitäisikö meidän aloittaa kuolinsiivous. Ja irtaimisto ja tavarat kaatopaikalle, kun molemmat ollaan vielä hyväkuntoisia, myydä okt, kesämökki ja vene.
Ja muuttaa vaikka hotelliin odottamaan kuolemaa? Sieltä käsinhän voisi käydä myös töissä, ennen kuin jäädään eläkkeelle.
Tosin olen pitkäikäistä sukua, tätini eli 103v, mummini 96, ukkini 94 jne.
Mitä tehdä, kysyy epätietoinen 54v nainen, ettei olisi taakaksi lapsilleni. Sitä en halua?
Vanhusten palvelutaloihin eivät vielä huoli, ja ainoa on tuo hotellimajoitus, siellä onneksi siivoojat laittavat asiakkaiden tavarat roskikseen, kun on kirjautunut hotellista ulos eli ruumisauto käynyt vainaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aihe tällä ketjulla mutta muistakaa kunnioittaa vanhempianne joiden elämä ei ole ollut helppoa. Itse olette saaneet kaiken ja sitten haukutte rumasti.
Nyt n80 -90 ovat syystä katkeria kun evakot vei opiskelu ja työpaikat sodan jälkeen.
Suosivat omiaan. Me muut katselimme kuinka heitä paapottiin 1950 luvulla.
Minulle tarjottiin sian kamaraa,ei lihaa naapurissa ja kotona ei ollut juuri koskaan lihaa ruokana. 1950-60 luvulla hiihdin 4km kouluun. Ette ymmärrä miten vähän ihmisillä oli vaatteita tai tavaraaa. Miten paljon kiusattiin,pilkattiin ja syrjittiin koulussa. Äitini oli vielä lähes 90v katkera minulle koulutuksestani jonka hän teki vaikeaksi olosuhteilla joissa jouduin elämään. Hän ei kyennyt näkemään asioita tai voisin sanoa oli itse niin kykenemätön,kyvytön tajuamaan mitä minulle aiheutti.
Tiedän hyvin miltä tuntuu kun kuolinpesä tavaroista pitää päästä eroon. Vanha ei kelpaa vaikka se on hyvin tehty ja arvostettu 1950-60 kuten huonekalut. Kun haluaisi osalle löytää ostajan.Huonekalut tehtiin ennen 1970 lukua paremmin,ne ovat laadukkaita,klassisia,aitoa umpi puuta,mahonkia,teakia eivät mitään halpis lastulevyä,kevyen siroja ja hyviä istua. Lapsuuden kotini oloh huonekaluja vietiin n1990 kesämökille jossa kunto huononi. Minua harmittaa kun en n10v sitten vienyt nojatuoleja uusittavaksi. Nyt se on myöhäistä. Dementikko äitini myi minun perimäni hyvän lipastoni halvalla 50e. jollekin ostajalle,kunnostettuna sen hinta olisi ollut satoja €. En olisi sitä myynyt. Ei ole verhoilijaa enää lähellä ja itse olen 70v. Australian sisustusohjelmissa LiV on usein saman tyylisiä kalusteita. Kannattaa seurata iäkkäät myy tavaroita ja heitä huijataan. Jotkut ei osaa arvistaa kunnollisia huonekaluja,astioita,vanhoja ryijyjä,mattoja,raanuja käsitöitä. Vanhat tavarat ovat kultturia,sivistystä,kauneutta ei ne ikean palikat. Itse olen jo nähnyt marimekkoa mukia, liikaa.
Sanoit perineesi lipaston, jonka äitisi möi halvalla. Miten se on mahdollista? Luulisi, että sinulle arvokas huonekalu olisi sinun kotonasi eikä muualla säilytyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta vain ❤️ kirjoitti:
mummu74 kirjoitti:
Surullista on huomata rivien välistä, että vanhoja ihmisiä ei arvosteta yhtään, vanhukset ovat eläneet pitkän elämän, kasvattaneet lapsensa aikuisiksi, heidän aikoinaan vanhuksia arvostettiin ja ymmärrettiin, ehkä myös hellästi suhtauduttiin vanhuuden tuomiin erikoisuuksiin.
Tässä ajassa vain nuorilla ihmisillä on arvoa, vanhoille ei anneta mitään arvoa, heidät koetaan avuttomina, omituisina, vanhuutta pelätään.
On aihettakin pelätä omaa tulevaa vanhuuttaan, nuoret ovat armottomia, Vanhoja vanhempia arvostellaan ja vähätellään. Näin olen huomannut lukiessani tätä keskustelua.
Itse olen onnellinen, että omat lapseni kohtelevat minua hyvin ja rakkaudella.
Surullinen olen kaikkien niiden vanhusten puolesta, joiden aikuiset lapset vain väheksyvät ja arvostelevat vanhempiaan.
Lämpimät kiitokset, todella hyvin kirjoitit. Osasit hienosti pukea sanoiksi minun ja niin monen muun vanhemman ihmisen ajatukset.
Noin armoton on tämän ajan henki. Ehkä tulee vielä jotain koronaakin pahempaa itsekkään sukupolven osaksi.
Sitä ei tietenkään toivoisi.Minua on siunattu lämminsydämisillä ja kiitollisilla lapsilla ja lastenlapsilla.
Kunpa kaikilla olisi samoin.Terveisin, Äiti ja isoäiti
Onko teitä omat vanhemmat huoritelleet, ajaneet pois kotoa, kertoneet, miten kaikkien muiden lapset ovat parempia mitä sinä, kertoneet, miten sinua saa aina hävetä, kertoneet, miten muiden tyttäret ovat nätimpiä, tehneet kaikkensa, että saisitte ajettua poikaystävän pois, kieltäneet tekemästä normaaleja asioita kuten lomareissuja perheen kanssa, moittineet tekemiänne ratkaisuja, kertoneet häpeävänsä työttömäksi joutuneita lapsiaan ja vielä lisää häpeämistä tekemisistänne ja tekemättä jättämisistänne? Ja tämän jälkeen vanhempia pitäisi pyyteettömästi auttaa omasta jaksamisesta välittämättä, kun vanhemmat edelleen haluavat asua missä asuvat vaikka eivät pärjää siellä omin voimin?
Kyllä minä olen julma tytär, kun en mene tekemään lumitöitä tai pudottamaan lumia katolta, en mene selvittämään öljykattilan ongelmia, en lähde keskellä yötä katsomaan, mikä siellä kolisee, en suostu ottamaan vanhempien roskiin kuuluvia vaatteita vastaan käyttöön, kuuntele miljoonatta kertaa valitusta mikä talossa on vikana, kuuntele miljoonatta kertaa vastausta "ei", kun ehdotan, että jos vaikka ostaisitte itsellenne siivous- ja remppapalveluja, kuuntele miljoonatta kertaa valitusta, kun sinne ja tänne koskee, kuuntele miljoonatta kertaa vastausta "ei", kun ehdotan, että mitä jos varattaisiin lääkäriaika.
Kyllä, olen katkera, kuten joku jo ehkä huomasi. Jossain vaiheessa syyllistämiseen kyllästyy vaikka se tulisi keskustelupalstalta.
Miten tämä nyt liittyy aiheeseen, olisiko vanhemmat paremmat, jos asunto olisi remontoitu?
Oletko sinä jompi kumpi noista isoäideistä, jotka arvostelivat "nykynuoria"? Luitko heidän kommenttinsa? Heidän mukaan vika on siinä, kun lapset eivät enää arvosta vanhempiaan. Kun vanhemmat sanoo "hyppää", viisikymppinen lapsi hyppää. Kun viisikymppinen lapsi sanoo, että jos vaikka paloturvallisuuden vuoksi jättäisitte nuo sähköjohtojen jeesusteippikorjaukset väliin, niin vanhemmat loukkaantuvat kun heitä ei arvosteta.
Kumpi sinusta on parempi vaihtoehto, sekö, miten vanhemmat valittavat, miten asunnossa on vikaa, mutta eivät halua tehdä asialle mitään vai se, että he valittavat, että asunnossa on vikaa, mutta päättävät korjauttaaa viat, jotta elämä helpottuu?
Mitäpä jos ne vanhemmat ihan itse päättäisivät asunnostaan? Sen sijaan sinä voisit päättää omasta elämästäsi, ei ole mikään pakko kuunnella heiltä yhtään miten, jos he ovat sinua noin kohdelleet. Älä ole läheisriippuvainen.
Olipa kiva vastaus. Onko sinulla psykologin koulutus vai ihanko mutupohjalla annat ohjeita? Et ilmeisesti tajua, että tässä on valittavana syyllisyys tai vtutus. Kumpikaan tunne ei tunnut hyvälle.
Onko sinulla psykologin koulutus? Ellei, miksi vaadit sitä muilta?
Huonoihin vanhempiin, siis oikeasti huonoihin, ei tarvitse edes pitää yhteyttä, saati sotkeutua heidän remontteihinsa.
Voi valita myös onnellisuuden, se syyllisyys on ihan omaa läheisriippuvuutta.
Myrkyllisissä ihmissuhteissa ei kannata jatkaa, olipa nämä ihmiset sukua, tai ei.
Antakaamme sinulle anteeksi nämä ymmärtämättömät kommenttisi koskien traumatisoituneita lapsia. Jos perehdyt vähän asiaan, niin huomaat, että tämä on asia, joka ei niin vaan sormia napsauttamalla katoakaan. Tiesitkö, että lisäksi lapsuuden kaltoinkohtelu jatkuu usein aikuisena. Vanhemmat voivat jatkaa häirintää, vaikka aikuinen lapsi ei olisikaan yhteydessä. Silloin kuvioon tulee yleensä lapsen oman perheen uhkaukset, seuraaminen, käsiksi käyminen, jopa perättömät ilmoitukset viranomaisille.
-eli et edes halua päästää irti
-tuosta kaikesta on tullut elämäsi pääasiallinen sisältö, johon vedoten voit selittää kaikki epäonnistumisesi
Arvasit väärin.
Haluan päästää ja olenkin päästänytkin irti, mutta vanhemmat sen sijaan ei.
Olen onnistunut elämässäni itse asiassa oikein hyvin, etenkin jätettyäni kys.ihmissuhteet taakseni.Mutta edelleenkin haluat jatkaa asian päivittäistä vatvomista palstalla. Minusta se ei ole irti päästämistä. Jokainen vanhempiesi ikäpolven edustaja on syyllinen sinun pahoinvointiisi. Kun et muka tapaa heitä, siirrät aggressiosi viattomiin sivullisiin.
Olet onnistunut elämässäsi? Kumpi on päällimmäisenä syyllisyys vai vitutus?
En vatvo asiaa päivittäin palstalla. Ei, en ole syyttänyt jokaista vanhempieni kanssa samanikäistä henkilöä kaltoinkohtelusta. En tapaa heitä, enkä siirrä aggressiota kehenkään. Yritän vain keskustella asioista asiallisesti ja rauhallisesti. Ei ole syyllisyyttä saati vitutusta, lähinnä surua.
Suru se on minullakin päällimmäinen tunne. Kyllä se oikeasti tuntuu pahalle tajuta, että ikinä ei ole ollut vanhemmille tarpeeksi hyvä. Ymmärrän, että on säälittävää kaivata vanhempien rakkautta vielä vanhanakin ja itsekin häpeän sitä. Harmikseni en ole tarpeeksi kova, että voisin tehdä kuten moni sanoo eli jättää vanhemmat selviämään yksikseen. Velvollisuudentunto on ikävä kaveri. Tätä ei moni tunnu ymmärtävän.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aiheen, mutta sopinee koska se on täällä useastikin mainittu.
Te, joiden syliin on pudonnut kiinteistö,mökki,osake perintönä alueella jossa se ei mene kaupaksi edes ilmaiseksi, miten olette päässeet siitä eroon ?
Entä juoksevat kulut , kiinteistövero, tiet, vastike jne.? Joutuuko niitä maksamaan vielä kolmanteen polveen tai kunnes suku sammuu ?
Suomihan pullollaan näitä jopa jo kattonsakin menettäneitä taloja.
Joutuu maksamaan, tietenkin. Kuka ne sitten hoitaisi nuo vastikkeet ja juoksevat kulut?
Tiemaksu - jos on yksityistien osakas, joutunee maksamaan. Tuskin siellä kukaan muukaan on kiinnostunut maksamaan sinun torppasi osuutta tien huollosta.
Kiinteistövero - joutuu maksamaan. Toki me ollaan saatu se ihan minimiin kun ollaan "todistettu" ettei talo ole asumiskelpoinen - sähköä ei enää uskalla käyttää, viemäröinti ja vedentulo vaurioituneet.
Tuo paikka on siis tietenkin jälleen kerran yhden perikunnan, ja olemme yhteisymmärryksessä, että kun edellisen sukupolven viimeinen, lähes 9-kymppisenä tätini menehtyy, myymme sen 'hinnalla millä hyvänsä" - meillä vain on sen verran respektiä tuota sukumme sukupolvea kohtaan, ettemme vielä kiirehdi myymään hänen lapsuuden kotiansa, mitä puolustaessaan hänen isänsä ja vanhempi veljensä menehtyi. Ja siinä on sen verran metsää ja peltoa että saamme tuotoilla yleensä just kulut katettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kummallisia 70v vanhempia monella. Itse olen ensi vuonna 50v ja vanhempani ja ystävieni vanhemmat 70-80v. En kyllä tiedä yhtään, joilla on sellaiset huonekalut kuin täällä kuvatuilla on. Itse voisin yleistää, että useimpien kodit on täynnä Artekin kalusteita.
Omilla vanhemmillanikin, jotka menivät naimisiin 1970 ensimmäinen huonekalu oli Aallon levitettävä laveri. Se oli myöhemmin omassa huoneessani ja seuraavaksi, opiskelukämpässä, sitten lapseni huoneessa ja nyt lapsenlapsen huoneessa.
Nyt kaikki yli 40-50v pitäisi tehdä viimeistään testamentti ja lisätä sinne, kuinka kuoleman jälkeen vainajan koti on sinetöitävä ja kaikki omaisuus irtaimistoineen siirtyy valtiolle tai yleishyödylliselle järjestöille, näin perilliset välttyisivät monelta harmilta, eikä näitä ränsistyneitä huoneistoja ja roinaa tarvitsi periä, eikä ainakaan niitä Myrna-kuppeja, jota tuntuu olevan jokaisessa kodissa, vaikka valmistusmäärät pienet.
Parasta tietysti olisi lain muutos, niin kuin Venäjällä, kaikki menesi valtiolle.
Ja perilliset kiittäisivät ja arvostaisivat vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aihe tällä ketjulla mutta muistakaa kunnioittaa vanhempianne joiden elämä ei ole ollut helppoa. Itse olette saaneet kaiken ja sitten haukutte rumasti.
Nyt n80 -90 ovat syystä katkeria kun evakot vei opiskelu ja työpaikat sodan jälkeen.
Suosivat omiaan. Me muut katselimme kuinka heitä paapottiin 1950 luvulla.
Minulle tarjottiin sian kamaraa,ei lihaa naapurissa ja kotona ei ollut juuri koskaan lihaa ruokana. 1950-60 luvulla hiihdin 4km kouluun. Ette ymmärrä miten vähän ihmisillä oli vaatteita tai tavaraaa. Miten paljon kiusattiin,pilkattiin ja syrjittiin koulussa. Äitini oli vielä lähes 90v katkera minulle koulutuksestani jonka hän teki vaikeaksi olosuhteilla joissa jouduin elämään. Hän ei kyennyt näkemään asioita tai voisin sanoa oli itse niin kykenemätön,kyvytön tajuamaan mitä minulle aiheutti.
Tiedän hyvin miltä tuntuu kun kuolinpesä tavaroista pitää päästä eroon. Vanha ei kelpaa vaikka se on hyvin tehty ja arvostettu 1950-60 kuten huonekalut. Kun haluaisi osalle löytää ostajan.Huonekalut tehtiin ennen 1970 lukua paremmin,ne ovat laadukkaita,klassisia,aitoa umpi puuta,mahonkia,teakia eivät mitään halpis lastulevyä,kevyen siroja ja hyviä istua. Lapsuuden kotini oloh huonekaluja vietiin n1990 kesämökille jossa kunto huononi. Minua harmittaa kun en n10v sitten vienyt nojatuoleja uusittavaksi. Nyt se on myöhäistä. Dementikko äitini myi minun perimäni hyvän lipastoni halvalla 50e. jollekin ostajalle,kunnostettuna sen hinta olisi ollut satoja €. En olisi sitä myynyt. Ei ole verhoilijaa enää lähellä ja itse olen 70v. Australian sisustusohjelmissa LiV on usein saman tyylisiä kalusteita. Kannattaa seurata iäkkäät myy tavaroita ja heitä huijataan. Jotkut ei osaa arvistaa kunnollisia huonekaluja,astioita,vanhoja ryijyjä,mattoja,raanuja käsitöitä. Vanhat tavarat ovat kultturia,sivistystä,kauneutta ei ne ikean palikat. Itse olen jo nähnyt marimekkoa mukia, liikaa.
Kyllä mä arvostan esim ryijyjä, vaativat aikaa ja osa on aivan upeita. En mä silti halua sellaista kotiini. Entäs sitten ne 40 vuotta ulkovarastossa majailleet koin syömät ryijyt, joissa on ollut hiirenpesä tai viisi, säilytetty siellä jos vaikka joku sen joskus haluaisi? Onko sekin kauneutta?
Mun koti on täynnä uutta ja vanhaa. Käsi sydämellä täytyy myöntää, että vihaan epäkäytännöllistä ja valtavaa tupakaappia. Onhan se näyttävä kaluste, mutta siinä on hankalat ovet ja vielä hankalammat laatikot. vaihtaisin tuon sirompaan Ikea-versioon ilomielin. Sellaiseen, jossa laatikon saa auki ilman kaksin käsin nitkuttelua, ja hyllyjen välissä tilaa enemmän kuin 9,5 cm. Kyllä, olen mitannut. Tuo on miehen "perintökalleus", ja siksi en voi sitä pistää kirveellä palasiksi. En ymmärrä, miksi kukaan haluaisi tuollaisen kotiin vapaaehtoisesti.
off topic, mutta laita steariinia niihin laatikoiden pohjiin ja kannattimiin. Liukuu helpommin. Vanha konsti.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kummallisia 70v vanhempia monella. Itse olen ensi vuonna 50v ja vanhempani ja ystävieni vanhemmat 70-80v. En kyllä tiedä yhtään, joilla on sellaiset huonekalut kuin täällä kuvatuilla on. Itse voisin yleistää, että useimpien kodit on täynnä Artekin kalusteita.
Omilla vanhemmillanikin, jotka menivät naimisiin 1970 ensimmäinen huonekalu oli Aallon levitettävä laveri. Se oli myöhemmin omassa huoneessani ja seuraavaksi, opiskelukämpässä, sitten lapseni huoneessa ja nyt lapsenlapsen huoneessa.
Miten joku on noin vanha ja silti vielä tuollaisessa kuplassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me saimme tehdä rutkasti töitä, että saimme vanhemmilta jääneen kuolinpesän pois käsistämme. 70-luvun omakotitalo muuttotappioalueella plus vuosikymmenten "aika tavaran kaupitsee"-irtaimistoa. Vanhempamme elivät todella niukasti eivätkä ostelleet oikein mitään ylimääräistä, mutta silti talo ja piharakennus olivat täynnä kaikkea. Monta kuukautta siellä piti viikonloput viettää, että saatiin talo tyhjäksi. Varmasti monella muulla ikätoverilla sama takana tai edessä.
AP: ikävää, että sinun ja vanhempiesi suhde on noin ankea. Fiksut vanhemmat toki ajattelevat lastensa tulevaisuutta esim. miettimällä kuolinpesän jakamista oikeudenmukaisesti. He eivät ehkä osaa sanoittaa aisaa muuten kuin noin. Pienemmistäkin perinnöistä kuin itävantaalaisista kerrostalo-osakkeista on kuolinpesässä saatu loppuelämän kestäviä riitoja aikaiseksi. Ehkä vanhemmillesi voisi kertoa asiallisesti, että osaatte kyllä aikanaan hoitaa asiat ja jos haluavat teitä lapsia auttaa, voisivat vähän katsella irtaimistoa sillä silmällä, että jossain kohtaa voisi tehdä vähän isomman suursiivouksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aihe tällä ketjulla mutta muistakaa kunnioittaa vanhempianne joiden elämä ei ole ollut helppoa. Itse olette saaneet kaiken ja sitten haukutte rumasti.
Nyt n80 -90 ovat syystä katkeria kun evakot vei opiskelu ja työpaikat sodan jälkeen.
Suosivat omiaan. Me muut katselimme kuinka heitä paapottiin 1950 luvulla.
Minulle tarjottiin sian kamaraa,ei lihaa naapurissa ja kotona ei ollut juuri koskaan lihaa ruokana. 1950-60 luvulla hiihdin 4km kouluun. Ette ymmärrä miten vähän ihmisillä oli vaatteita tai tavaraaa. Miten paljon kiusattiin,pilkattiin ja syrjittiin koulussa. Äitini oli vielä lähes 90v katkera minulle koulutuksestani jonka hän teki vaikeaksi olosuhteilla joissa jouduin elämään. Hän ei kyennyt näkemään asioita tai voisin sanoa oli itse niin kykenemätön,kyvytön tajuamaan mitä minulle aiheutti.
Tiedän hyvin miltä tuntuu kun kuolinpesä tavaroista pitää päästä eroon. Vanha ei kelpaa vaikka se on hyvin tehty ja arvostettu 1950-60 kuten huonekalut. Kun haluaisi osalle löytää ostajan.Huonekalut tehtiin ennen 1970 lukua paremmin,ne ovat laadukkaita,klassisia,aitoa umpi puuta,mahonkia,teakia eivät mitään halpis lastulevyä,kevyen siroja ja hyviä istua. Lapsuuden kotini oloh huonekaluja vietiin n1990 kesämökille jossa kunto huononi. Minua harmittaa kun en n10v sitten vienyt nojatuoleja uusittavaksi. Nyt se on myöhäistä. Dementikko äitini myi minun perimäni hyvän lipastoni halvalla 50e. jollekin ostajalle,kunnostettuna sen hinta olisi ollut satoja €. En olisi sitä myynyt. Ei ole verhoilijaa enää lähellä ja itse olen 70v. Australian sisustusohjelmissa LiV on usein saman tyylisiä kalusteita. Kannattaa seurata iäkkäät myy tavaroita ja heitä huijataan. Jotkut ei osaa arvistaa kunnollisia huonekaluja,astioita,vanhoja ryijyjä,mattoja,raanuja käsitöitä. Vanhat tavarat ovat kultturia,sivistystä,kauneutta ei ne ikean palikat. Itse olen jo nähnyt marimekkoa mukia, liikaa.
Kyllä mä arvostan esim ryijyjä, vaativat aikaa ja osa on aivan ....Tuo on miehen "perintökalleus"..., ja siksi en voi sitä pistää kirveellä palasiksi. En ymmärrä, miksi kukaan haluaisi tuollaisen kotiin vapaaehtoisesti.
off topic, mutta laita steariinia niihin laatikoiden pohjiin ja kannattimiin. Liukuu helpommin. Vanha konsti.
Toimii usein myös vetoketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt kaikki yli 40-50v pitäisi tehdä viimeistään testamentti ja lisätä sinne, kuinka kuoleman jälkeen vainajan koti on sinetöitävä ja kaikki omaisuus irtaimistoineen siirtyy valtiolle tai yleishyödylliselle järjestöille, näin perilliset välttyisivät monelta harmilta, eikä näitä ränsistyneitä huoneistoja ja roinaa tarvitsi periä, eikä ainakaan niitä Myrna-kuppeja, jota tuntuu olevan jokaisessa kodissa, vaikka valmistusmäärät pienet.
Parasta tietysti olisi lain muutos, niin kuin Venäjällä, kaikki menesi valtiolle.
Ja perilliset kiittäisivät ja arvostaisivat vanhempiaan.
Testamentti saisi olla pakollinen tai valtio saisi ja päiväämätön test. katsottaisiin pätemättömäksi. Lakiosa saisi myös poistua. Tuleva sukupuuttomme johtaa "lähiaikoina" suuriin muutoksiin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kummallisia 70v vanhempia monella. Itse olen ensi vuonna 50v ja vanhempani ja ystävieni vanhemmat 70-80v. En kyllä tiedä yhtään, joilla on sellaiset huonekalut kuin täällä kuvatuilla on. Itse voisin yleistää, että useimpien kodit on täynnä Artekin kalusteita.
Omilla vanhemmillanikin, jotka menivät naimisiin 1970 ensimmäinen huonekalu oli Aallon levitettävä laveri. Se oli myöhemmin omassa huoneessani ja seuraavaksi, opiskelukämpässä, sitten lapseni huoneessa ja nyt lapsenlapsen huoneessa.
Juuri näin, meillä ja suurella ystäväpiirilläni samoin.
Täällä kuvatut 7-kymppiset ovat kyllä meidän lähipiirissä 9-kymppisiä.
Ei tiedä, mistä nämä kuvatukset ovat sitten lähtöisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi asiasta tehdään näin suuri haloo. Kun vanhempasi ovat kuolleet, voit aivan vapaasti viedä heidän tärkeinä pitämänsä asiat vaikkapa kaatopaikalle. He eivät ole enää sinua valvomassa tai tuomitsemassa. Luulisin, että ongelma on omien korviesi välissä. Kasva aikuiseksi!
Samaa mieltä. Mitä ihmeen väliä, minkä arvoisia nämä tavarat ovat ja aina voi tehdä lahjoituksen taloyhtiön osakkeista as osakeyhtiölle, jos rivi-tai kerrostalo huoneisto ja maapaikasta naapuritontin omistajalle. Moni ottaa lisämaata mielellään.
Samoin asuntojen tyhjennykset hoitavat kirpputorit ja yhdistykset mielellään, eikä maksa mitään.
En ymmärrä, miksi täällä vanhempia haukutaan, kun ovat roinaa keränneet eläessään, kun niille löytyy ottajia, ihan yhden puhelin soiton päässä. Siitä vain soittoa esim. SPR kirpparille, käyvät hakemassa krääsät pois.
Roinalle ei löydy ottajia. Roina on eri asia kuin 100v vanha Arabia tai Aalto. Tai isoisoisän käsinveistämä kehto. Tämä tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää juurikin n. 70-vuotiaille. Kun koko elämä on haalittu tavaraa periaatteella ”kun halvalla saa, niin pakko ostaa.” Isälleni oli järkytys kun tarjosi Ekotorille ”hyvää” tavaraa yhden ison varastollisen verran. Mm. jätesäkillinen jostain hotellin jätelavalta(?) 20v sitten pelastettuja lakanoita, työkaluja 80-luvulta, 90-luvun keittiöremontista ylijäänyttä kaappia yms ”hyvää” tavaraa. Eivät ottaneet mitään, koska kukaan ei ihan oikeasti osta tuollaista.
Omat vanhempani kuolivat ja heidän kolmionsa (jossa muuten on merinäköala, tosin kaukaa näkyy meri) arvo on 15.000 e eikä siitä pääse eroon ikinä (eteläsuomalainen pikkukaupunki). Ja huom. putkiremontti on tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kummallisia 70v vanhempia monella. Itse olen ensi vuonna 50v ja vanhempani ja ystävieni vanhemmat 70-80v. En kyllä tiedä yhtään, joilla on sellaiset huonekalut kuin täällä kuvatuilla on. Itse voisin yleistää, että useimpien kodit on täynnä Artekin kalusteita.
Omilla vanhemmillanikin, jotka menivät naimisiin 1970 ensimmäinen huonekalu oli Aallon levitettävä laveri. Se oli myöhemmin omassa huoneessani ja seuraavaksi, opiskelukämpässä, sitten lapseni huoneessa ja nyt lapsenlapsen huoneessa.
Miten joku on noin vanha ja silti vielä tuollaisessa kuplassa?
Olen eri ja ei ole mikään kupla, Artekit, Aallot, Lundiat oli lähes jokaisessa kodissa 50-60-luvulla, kun ne oli halpoja ja olivat tämän päivän Ikeaa.
Näin oli myös mummolassa ja vaihtoivat joskus 70-luvun alussa kaikki "hienoihin" teak-viiluisiin lastulevykalusteisiin, samoin vanhemmillani.
Artekin ja Lundian huonekalut oli täyspuuta ja esim. ukkini oli polttanut Aallon ruokapöydän tuoleineen, kun se oli sen ajan krääsää ja ehkä jo silloin lapset haukkuivat vanhempiaan krääsän säilytyämisestä ja joutavan tavaran säilyttämisestä.
Suomessa on tuhottu valtava määrä 50-60-luvun suomalaista designia ja talonpoikaiskalustoa, ihan samalla tavalla kun nyt 80-90-luvun tuotantoa. Esimerkkinä vaikka nuo Myrna-astiat.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä arvon asiantuntijat.
Olen 54v ja mies 58v, lapset 25v ja 27v
Varallisuus velaton 20v vanha okt, kesämökki, purjevene ja auto. Ja se paha irtaimisto ja "kulahtaneet" huonekalut, jotka eivät ole enää trendikkäitä. Lapset asuvat jo omillaan ja asutaan isossa okt kahdestaan.Pitäisikö meidän aloittaa kuolinsiivous. Ja irtaimisto ja tavarat kaatopaikalle, kun molemmat ollaan vielä hyväkuntoisia, myydä okt, kesämökki ja vene.
Ja muuttaa vaikka hotelliin odottamaan kuolemaa? Sieltä käsinhän voisi käydä myös töissä, ennen kuin jäädään eläkkeelle.Tosin olen pitkäikäistä sukua, tätini eli 103v, mummini 96, ukkini 94 jne.
Mitä tehdä, kysyy epätietoinen 54v nainen, ettei olisi taakaksi lapsilleni. Sitä en halua?
Vanhusten palvelutaloihin eivät vielä huoli, ja ainoa on tuo hotellimajoitus, siellä onneksi siivoojat laittavat asiakkaiden tavarat roskikseen, kun on kirjautunut hotellista ulos eli ruumisauto käynyt vainaan.
No voi, ei tarvitse nyt noin dramaattiseksi heittäytyä. Eihän teidän tarvitse tehdä muuta kuin miettiä, miten tulevaisuudessa teette.
Meillä on ihan kiva asunto, mutta tässä on portaita. Jossain vaiheessa tulee tilanne, että niistä portaista tulee ongelma. Nyt kummallakin on oma auto, mutta jossain vaiheessa tulee tilanne, että ajokyky on mennyt.
Miehen kanssa ollaan suunniteltu, että jossain vaiheessa muutetaan kaupungin keskustaan hissitaloon, jonka lähellä on ruokakauppa. Asuntoon saa mennä meidän rahat, kunhan talo on uudehko ja vastike pieni. Näin tässä pystyy asumaan yhden tuloilla, jos toinen joutuu palveluasuntoon. Keskustan hyväkuntoinen huoneisto on helppo saada kaupaksi. Minulla on tavaroita, kuten kirjat ja astiat, joista minulle on mielihyvää. Ne ovat kuitenkin tehtävänsä tehneet minun elinaikana, joten niitä ei tarvitse säästellä. Hävitän itse nyt niistä pois sellaisia, jotka ovat turhia. Sen lisäksi me ollaan juteltu omien lasten kanssa tulevaisuudesta, koska he asuvat kaukana meistä. En halua heille huolta siitä miten me pärjätään.
Minulla on kokemusta millaista on, kun vanhuksilla on omakotitalo, joka alkaa olla huonokuntoinen, jonka ylläpitoon menee paljon rahaa ja jolla ei ole paljonkaan arvoa. Huonokuntoinen, rollaattorilla tai pyörätuolilla liikkuva vanhus ei pääse edes pesutiloihin. Omat voimat ei riitä enää talon ylläpitoon kuten vaikka lämmitykseen. Hekin olisivat voineet miettiä asumiskuvioitaan hyvissä ajoin. Halpa talo kalliilla ylläpitokustannuksilla on huonompi vaihtoehto kuin kallis asunto, jossa on halvat ylläpitokulut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on 64 vuotias ja muuttamassa uuteen asuntoon. Kovasti siskon kanssa kannustetaan heittämään viimeistään nyt kaikki turha pois koska a se on järkevää ja b äidin sisko kuoli 66 vuotiaana, äitini äiti 68 vuotiaana ja äidin mummo 59 vuotiaana. Meitä varten ei tarvitse mitään säästellä, kunhan omaa eloaan pystyy elämään täysillä loppuun asti eikä vaan kärvistelee tavararöykkiöissä. On hamsteriluonne. Ollaan luvattu hoitaa kaatis ajot.
Sinällään olet täysin oikeassa. Joka ikisessä muutossa pitäisi heivata merkittävästi kertynyttä tarpeetonta kiertoon.
Mutta älä nyt vaan herran tähden hiero sitä äitisi naamaan, että hän on lyhytikäisestä perheestä ja varmaan jo hänetkin kohta kuolo korjaa.. kuolinsiivousta siitä mars mars! (Kuten et ehkä teekään)
Hän voi aivan hyvin silti elää 90-vuotiaaksi. Aika ankeaa, jos sitä kuolemaa jo alkaa 6kymppisenä odottamaan ja siinä vaiheessa luopuu jostain rakkaista muistoista!
Joo ei hierota elinikäodotetta naamaan, haluttaisiin vain että nyt muutossa häviäisi mm. meidän lapsuudesta säästetyt kulahtaneet vaatteet kun ei aiota siskon kanssa edes hankkia lapsia, jätesäkillinen ilman rasiaa jääneitä tupper/muita kansia, puoli varastoa jo hävitettyjen kodinkoneiden pahvilaatioita styrokseineen yms. Että olisi tilaa olla kun viimein pääsee ihan juuri valmistuvaan asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kummallisia 70v vanhempia monella. Itse olen ensi vuonna 50v ja vanhempani ja ystävieni vanhemmat 70-80v. En kyllä tiedä yhtään, joilla on sellaiset huonekalut kuin täällä kuvatuilla on. Itse voisin yleistää, että useimpien kodit on täynnä Artekin kalusteita.
Omilla vanhemmillanikin, jotka menivät naimisiin 1970 ensimmäinen huonekalu oli Aallon levitettävä laveri. Se oli myöhemmin omassa huoneessani ja seuraavaksi, opiskelukämpässä, sitten lapseni huoneessa ja nyt lapsenlapsen huoneessa.
Juuri näin, meillä ja suurella ystäväpiirilläni samoin.
Täällä kuvatut 7-kymppiset ovat kyllä meidän lähipiirissä 9-kymppisiä.
Ei tiedä, mistä nämä kuvatukset ovat sitten lähtöisin.
Mistäköhän? Jos askeltaisitte sieltä lauttasaarelaisemunkkiniemläisestä kuplasta puoli askelta rahvaan pariin, niin näkisitte muutakin kuin Artekin, Vuokon ja Poulsenin.
Muistan, kuinka meille ostettiin 70-luvulla kaikille lapsille uudet sängyt. Laverit, eivät Artekin. Mutta minulla oli se oma laveri opiskelijakämpässä ja oli se meillä vierashuoneessakin ennen kuin siirrettiin mökin aittaan. Komee 70-luvun petsattu vihreä.
Jos on pieni vanha tönö pienellä tontilla, niin se menee maksun puolelle ts tuo tontin hinta ei ylitä purkukustannuksia. Joten saat antaa rahaa mukaan, että pääset siitä eroon. Näin se vain on.