Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Mua taas harmittaa että äiti meni kirpparoimaan kympillä koko myrnan astiaston jonka mummi jätti perinnöksi minulle. Oli kämpän täysremontti meneillään ja kun menin astioita hakemaan äidiltä vitriiniin ei niitä enää ollut. Enemmän sillä minulle toki varmaan tunnearvoa mutta että kympillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ah Myrna astiasto, pyhä Myrna astiasto❤️ joo ei kiitos, mutta sieltä se tulee. Ja niitä on paljon. On mummin myrnat ja äidin Myrnat, sitten on jotain keräilyastiastoja johon tungettiin tuhansi markkoja aikoinaan. Ihme hamsterisukupolvi joka omisti pyhä astiat ja arkiastiat.
Minä olen boomereiden lapsi, nelivitonen ja minulla on myös arki- ja pyhäastiat. Lisäksi signeraattua designia. Niitä on noin 15k arvosta, nykyisillä kauppahinnoilla. Tämä nyt sattuu olemaan harrastukseni.
Vierailija kirjoitti:
Itsekkäitä ja tunteettomia ketju täynnä!
Sen irtaimiston arvo on tietysti tunnearvoa.
Ei tämä ole ilkeilyä vaan ihan oikeasti toivon vertaistukea ja haluan avautua! Musta on oikeasti varsin koomista, kun vanhempani patsastelee arvokkaalla asunto-osakkeellaan ja arvokkaalla omaisuudellaan, joka ei ole esim. osakkeita tai metsäomaisuutta, vaan Myrnakuppeja ja tietosanakirjoja, puhumattakaan siitä Askon vuonna 1990 ostetusta nahkasohvasetistä!! :D
Mutta samaan aikaan mua ärsyttää ja jopa suututtaakin vanhempien piheys remonttien tekemättä jättämisen suhteen. Kun oikeasti joka paikka repsottaa kuin jossain kehitysmaassa. Kyllä heillä olisi ollut varaa vuosien varrella maksaa ammattilaiselle remontoijalle ja käyttää edes keskitasoa olevia materiaaleja mutta kun asenne on, että "remonttifirmat kusettaa" ja "tämä on hyvä tämmöisenä" niin siinäpä se alunperin heikkolaatuinen kämppä rapistuu entisestään.
Esimerkki. Kun viisi vuotta sitten tehtiin putkiremppaa, oli isäni mennyt kysymään remppafirmalta, että onko mahdollista hyödyntää vanhoja wc:n kalusteita ja saada sitä kautta alennusta. Kerrottakoon, että vanha allaskaappi oli mm. paikattu kaikista saumoistaan jeesusteipillä eikä alakaapin ovia voinut enää avata, sillä muuten kaappi olisi hajonnot, jesari piteli sitä koossa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, saanko kysyä millä alueella?
Annoin jo aika hyvät vihjeet. :) Itä-Vantaa, ei arvostettu asuinalue, huonot julkiset yhteydet. Talokanta pääosin 60 ja 70-luvuilta.
Olen itse myös lähtöisin Itä-Vantaan Itä-Hakkilasta. Mistä sinä? ;)
Vierailija kirjoitti:
Omilla vanhemmilla on isän 70-luvun lopulla rakentama omakotitalo. Siinä ei ole tehty mitään remonttia paitsi vaihdettu öljykattila 25 vuotta sitten ja joskus 90-luvulla vaihdettu olohuoneen tapetit. Talo ei onneksi ole missään syrjäkylillä, mutta ei tuota saa koskaan myytyä. He eivät nytkään selviä yksin vaan siellä pitäisi jonkun käydä lähes päivittäin jotain tekemässä.
No sitten kannattaa käydä auttamassa. Mitä väliä saako myytyä, se on vanhempiesi koti ja heille rakas sitä kautta. Kunnioita sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat varmasti arvioivat asuntonsa arvon roimasti yläkanttiin. Ihmettelen silti, saako jostain Vantaalta kolmioita putkiremontoidussa talossa 110 000 eurolla.
Veikkaan, että saa. Etenkin kun vanhempieni asunto on muuten niin hurjassa kunnossa ja uuden ostajan täytyy aikanaan remontoida se lattiasta kattoon.
ap
Vierailija kirjoitti:
Itsekkäitä ja tunteettomia ketju täynnä!
Sen irtaimiston arvo on tietysti tunnearvoa.
Kai sä tiedät että täältä ei saa mitään mukaansa? Eli tavaralla on ainoastaan myynti- tai tunne-arvo. Jos ei ole arvottomalle tavaralle edes tunnearvoa, niin mikä sen arvo on? Aivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, saanko kysyä millä alueella?
Annoin jo aika hyvät vihjeet. :) Itä-Vantaa, ei arvostettu asuinalue, huonot julkiset yhteydet. Talokanta pääosin 60 ja 70-luvuilta.
Olen itse myös lähtöisin Itä-Vantaan Itä-Hakkilasta. Mistä sinä? ;)
Ei ole Itä-Hakkila mutta lähellä. :)
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn vanhemmat ovat kuitenkin antaneet aplle kaiken valmiina, vai miksi olet noin halveksiva ja itsesi ylentänyt. Minä ainakaan en tiedä, mille kantille maailman ja Suomen talous kääntyy, halveksimasi neukkukuutio voi olla sinulle ainoa asunto, mihin sinulla on varaa, jos perit sen vanhemmiltasi.
Me tuon ikäpolven lapset ollaan 40 -50 -vuotiaita itsekin ja alkaa olla velattomat asunnot jo itselläkin. Se heidän mahtiomaisuutensa ei tee meidän elitasoomme juuri minkäänlaista vaikutusta.
Minä tuon ikäpolven lapsi olen 46-vuotias, eikä minulla vielä koskaan ole ollut vakituista työsuhdetta. Eikä ole omistusasuntoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua taas harmittaa että äiti meni kirpparoimaan kympillä koko myrnan astiaston jonka mummi jätti perinnöksi minulle. Oli kämpän täysremontti meneillään ja kun menin astioita hakemaan äidiltä vitriiniin ei niitä enää ollut. Enemmän sillä minulle toki varmaan tunnearvoa mutta että kympillä!
Ymmärrän, tunnearvo on tärkeää ja etenkin kun mummisi oli nimenomaan jättänyt ne sinulle ja ilmeisesti toiveestasi. Ei varmasti ole ihan sama asia, jos kirpparilta haet jotkut rändom-myrnakupit, kun ne ei ole juuri ne mummisi kupit. :(
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ymmärrä, miten suuri säästäminen vanhemmille oli tuohon asuntoon aikoinaan.
Teiltä puuttuu empatia täysin. He ovat jättämässä sen teille perinnöksi. Ajattelevat teille hyvää. Te vaan halveksitte ja ilkeilette.
Valitettavasti perintö voi olla taakka, etenkin jos kyseessä on henkilö, joka on koko elämänsä ajan hamstrannut kaikkea mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauska tarina, mutta ei kovin totuudenmukainen. Seitsenkymppiset vanhempasi olivat vielä hiljattain työelämässä ja tuntevat kyllä alueensa asuntojen hintatason sekä tietävät että perusirtaimisto on arvotonta, eli käytännössä sekajätettä.
m66v.
P.S. Minä voisin viedä sohvakalustosta sen nahkasohvan veloituksetta mökilleni, jos se on siisti, hyväkuntoinen ja ryhdikäs.
Ha, tuli mun anoppi mieleen. Hän on olevinaan oikein pohatta. Hänellä on purkukuntoinen rintamamiestalo + pari yhtä huonokuntoisia piharakennusta. Tavaraa koko talo täynnä. Osa voisi olla arvokastakin, ellei olisi sitä vanhaa, perittyä arabiaa tunkenut tiskikoneeseen. Jos kupit ja kupit ei ole pilattu tiskarissa, niistä puuttuu paloja. Mutta nämä ei kuulemma vaikuta arvoon juuri yhtään?!?!?!
Mies veljensä kanssa pohti, että kun muorista aika jättää, niin tönön voisi vaikka polttaa. Kuka oikeasti ostaisi hieman homeelle tuoksahtavan talon, jolle ei ole tehty mitään vuoden 1972 jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauska tarina, mutta ei kovin totuudenmukainen. Seitsenkymppiset vanhempasi olivat vielä hiljattain työelämässä ja tuntevat kyllä alueensa asuntojen hintatason sekä tietävät että perusirtaimisto on arvotonta, eli käytännössä sekajätettä.
m66v.
P.S. Minä voisin viedä sohvakalustosta sen nahkasohvan veloituksetta mökilleni, jos se on siisti, hyväkuntoinen ja ryhdikäs.
Sen jeesusteipillä teipatunko? :D
Mun isällä oli kaksi puhelinosaketta ja veli sanoi niistä isän kuollessa noin 15 vuotta sitten, että hän ei niitä huoli, arvottomia papereita. Kukaan ei tee lankapuhelimella mitään.
Nyt niistä osakkeista maksettaisiin yli 2000 e/kpl.
Se kaatopaikallekiikutusta odottanut kamala tiikkinen senkki on yksi sisustajien himoitsemista huonekaluista.
Minusta on outoa, että ekologiseksi itseään väittävä sukupolvi ei korjaa ja kierrätä uuden ostamisen sijaan.
No kyllä mun vanhemmilla oli myös vähän jalat irti maasta okt: n hinnan suhteen. Asuivat jo palvelutalossa mutta eivät halunneet taloaan myydä alle 300000€, mikä oli tietysti heidän oikeutensa. Lopulta talo meni kaupaksi sadalla tuhannella. Tunteet ja kaupanteko eivät sovi yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah Myrna astiasto, pyhä Myrna astiasto❤️ joo ei kiitos, mutta sieltä se tulee. Ja niitä on paljon. On mummin myrnat ja äidin Myrnat, sitten on jotain keräilyastiastoja johon tungettiin tuhansi markkoja aikoinaan. Ihme hamsterisukupolvi joka omisti pyhä astiat ja arkiastiat.
Minä olen boomereiden lapsi, nelivitonen ja minulla on myös arki- ja pyhäastiat. Lisäksi signeraattua designia. Niitä on noin 15k arvosta, nykyisillä kauppahinnoilla. Tämä nyt sattuu olemaan harrastukseni.
Ok boomereiden lapsi.
Minun vanhempani myivät asuntonsa juuri joulun jälkeen. Vanhemmat olivat sitä mieltä, että asunto on loistokunnossa, tekihän isä remontin 80-luvulla 🙄. Kiinteistönvälittäjä oli hienotunteisesti sanonut tutustuessaan asuntoon ensimmäisen kerran, että ompa autenttinen 80-luvun tunnelma 😏. Nostan hattua, tuossa ammatissa joutuu varmaan valitsemaan sanat tarkoin.
No just tällaisen aloituksen toivoisin lukevani lähimmältä omaiseltani. Not.
Ai kiristäminen ja uhkailu on yhtä kuin hyvän ajattelua? Omat vanhempani tuntien tod.näk. käytännössä jollakin lailla tuhoavat omaisuutensa ennen kuolemaansa.