Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Toivon, etteivät vanhempani jätä minulle mitään perintöä, kuten ovat uhanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpahan tässä semmoinenkin perintö nähty kuin harrastelijamaalarin elinikäinen tuotanto. Oli meinaan taulua jos jonkinlaista. Toinen toistaan hirveämpiä. Näitä oli sitten kiva viedä kaatopaikalle ja toivoa, että naapurit eivät luule omiksi tuotoksiksi...
Minne veit?
Eipä Rembrandtìakaan aikanaan arvostettu!
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän pääkaupunkiseudulla joillakin alueilla kolmiosta maksetaan puoli milliä, jopa enemmän, mutta ei Itä-Vantaalla, vaikka olisi uusi. Lähes alkuperäiskunnossa olevasta asunnosta mainitulla alueella saattaa saada sata tonnia, jos hyvin käy. Se betonikolossikin on niin vanha, että ei olisi ihme, vaikka muutaman vuoden sisällä pihalle ajaisivat puskutraktorit. Sinne murenevat ne miljoonat!
Nettikirppareilla on myynnissä Myrnaa joka päivä ilman ostohalukkaita. Myyjät eivät edes hoksaa, miksi eivät mene kaupaksi. Yksi merkittävä syy on, että kaikki kulta- ja hopeakoristetut astiat eivät kelpaa, koska niitä ei pitäisi lainkaan pestä koneessa. Sama koskee myös hopeisia ja hopeoituja aterimia.
Me seitsenkymppiset olemme suurten ikäluokkien ja pula-ajan lapsia. Mutta emme me onneksi ole homogeeninen joukko. Se mitä te monet kerrotte vanhemmistanne, tuntuu minusta aivan omituiselta. Edes minun edesmenneet vanhempani olleet noin tukkohenkisiä ja realismille vieraita. Tavallisia kansakoulun käyneitä duunareita olivat, jotka 50-luvun lopulla onnistuivat velalla hankkimaan rintamiestalon, jota remontoivat useaan kertaan. Kun se aikanaan myytiin, ei siitä tullut edes sataa tonnia, sillä se sijaitsee maalaiskirkonkylässä. Mutta eipä siitä kukaan maltaita odottanutkaan. Yhdet kultareunaiset kahvikupit (ei Myrnat) halusin muistoksi äidistä, joka oli ostanut ne 60-luvun lopulla lakkiaisiini. En ole käyttänyt niitä koskaan, mutta onhan ne kauniit vitriinissä.
Suurten ikäluokkien lapset ovat kyllä nuorempia kuin 70v. Suuret ikäluokat syntyivät välillä 1946-1950.
Pula-ajan viimeinen säännöstely loppui 1953. Eli et ole ollut 70-vuotiaana sen paremmin pula-ajan lapsi(niin että muistaisit asiaa), kuin suurten ikäluokkienkaan lapsi.
Välillä ihmetyttää miten kehnon voi olla suomalaisen ihmisen historiantuntemus. Vaikka itse kertoisi kuinka oli ollut mukana. Pistää aina epäilemään trolleja.
Minun äitini on köyhistä oloista, syntynyt 40-luvun lopussa. Siis oikeasti köyhistä. Hampaat tippuivat suusta jo pitkin ala-astetta, kenkiä ei ollut kaikille lapsille vaan koulunkäyntiä vuoroteltiin.
Ero on kuin yöllä ja päivällä siihen kun minä synnyin vuonna 1979. Sulatin aika paljon äitini juttuja, ja kasvatusmetodeja, koska ymmärsin että hän on tehnyt aika harppauksen elämässään, eikä hänellä ole mitään käsitystä siitä millaista on olla hyvä äiti. Kuitenkin rajani tuli vastaan siinä vaiheessa kun äiti 70-vuotiaana päätti että minulle ei tarvitse jättää perintöä, vaan kaikki omaisuus annetaan juoppoveljelle jo vanhempiemme eläessä.
Mielestäni tuossa vaiheessa ihmiselämää olisi pitänyt olla jo käsitys kohtuullisuudesta, omien lasten rakastamisesta, tasavertaisesta kohtelusta jne, mutta ei. Jos tätä ei palstalainen ymmärrä, hän on joko trolli tai tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun 75-vuotias äitini ja hänen 70-vuotias siskonsa riitelevät vanhemmiltaan perimänsä rintamamiestalon myynnistä. Kyseinen tönö ollut asumaton 20 vuotta, kun isovanhemmat muuttivat vanhainkotiin ja tönössä käytiin vaan kesäisin viettämässä kesäpäiviä. Eli käytännössä purkukuntoinen rapistunut kuivanmaan mökki kaukana palveluista. Äiti haluaisi myydä tonttina järkihintaan, siskonsa on sitä mieltä, että alle puolen miljoonan euron ei kyllä myydä. Olisi pariin otteeseen mennyt kaupaksi kohtuullisella hinnalla, mutta kun tarjous ei ollut tuo 500.000 euroa, niin eipä suostunut sisko myymään. En kyllä tiedä, mitä äitini sisko omalla osuudellaan myyntihinnasta edes tekisi, kun kuuluu miehensä kanssa myös tuohon kastiin, joka tekee itse, kun "remonttifirmat kusettaa" ja jeesusteippi on heidänkin luottotuotteensa. Omat vanhempani puolestaan asuvat kauniisti remontoidussa kodissa. Ehkä tädillä on sitten käärinliinoihin ommeltu taskut :)
Ei vanhasta syrjäseudulla olevasta omakotitalosta saa millään edes 50 000 euroa. Jos on järven rannalla, tontti on arvokas, mutta muuten 10 000-20 000 ehkä, jos kunto sellainen, ettei ole lahoa.
Mistä tälläinen mielikuva, ettei vanhat talo mene kaupaksi?
Asun Keski-Suomessa ja jumalan selän takana, niin ainakin täällä maalla menee nopeasti kaupaksi vanhat mummonmökit ja rintamamiestalot, jotka on tehty hirrestä vapaa-ajan asunnoiksi ympäristövuotiseen käyttöön ja niillä saa hyvän hinnan ja viedään käsistä. Ja enemmän on kysyntää, mitä tarjotaan ja paikkakunnan omassa ryhmässä niitä kysellään ahkerasti eli kaikki vanhat talot eivät suinkaan ole arvottomia ja niistä saa hyvän hinnan.
Ongelmaksi ovat muodostuneet 80-90-luvulla ja sen jälkeen rakennetut tai vanhat talot tai jotka päivitetty "nykyaikaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos taloyhtiö hyvin hoidettu, joku 60-luvun alkuperäinen asunto voi jollekin olla helmi, kun monet ostajat hakevat yksilöllisyyttä, eikä massaan, niin kuin tv.ssä Kaunis koti-sarjassa se Oulun 60-luvun kolmio, jossa huoneisto oli alkuperäisessä kunnossa ja tyyli edusti talon julkisivua.
Suurin osa vanhoista asunnoista pilataan eri vuosikymmenien aikaisilla sisustustrendeillå, jotka riitelevät talon julkisivun ja hengen kanssa, jonka ansiosta huoneiston arvo laskee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän pääkaupunkiseudulla joillakin alueilla kolmiosta maksetaan puoli milliä, jopa enemmän, mutta ei Itä-Vantaalla, vaikka olisi uusi. Lähes alkuperäiskunnossa olevasta asunnosta mainitulla alueella saattaa saada sata tonnia, jos hyvin käy. Se betonikolossikin on niin vanha, että ei olisi ihme, vaikka muutaman vuoden sisällä pihalle ajaisivat puskutraktorit. Sinne murenevat ne miljoonat!
Nettikirppareilla on myynnissä Myrnaa joka päivä ilman ostohalukkaita. Myyjät eivät edes hoksaa, miksi eivät mene kaupaksi. Yksi merkittävä syy on, että kaikki kulta- ja hopeakoristetut astiat eivät kelpaa, koska niitä ei pitäisi lainkaan pestä koneessa. Sama koskee myös hopeisia ja hopeoituja aterimia.
Me seitsenkymppiset olemme suurten ikäluokkien ja pula-ajan lapsia. Mutta emme me onneksi ole homogeeninen joukko. Se mitä te monet kerrotte vanhemmistanne, tuntuu minusta aivan omituiselta. Edes minun edesmenneet vanhempani olleet noin tukkohenkisiä ja realismille vieraita. Tavallisia kansakoulun käyneitä duunareita olivat, jotka 50-luvun lopulla onnistuivat velalla hankkimaan rintamiestalon, jota remontoivat useaan kertaan. Kun se aikanaan myytiin, ei siitä tullut edes sataa tonnia, sillä se sijaitsee maalaiskirkonkylässä. Mutta eipä siitä kukaan maltaita odottanutkaan. Yhdet kultareunaiset kahvikupit (ei Myrnat) halusin muistoksi äidistä, joka oli ostanut ne 60-luvun lopulla lakkiaisiini. En ole käyttänyt niitä koskaan, mutta onhan ne kauniit vitriinissä.
Suurten ikäluokkien lapset ovat kyllä nuorempia kuin 70v. Suuret ikäluokat syntyivät välillä 1946-1950.
Pula-ajan viimeinen säännöstely loppui 1953. Eli et ole ollut 70-vuotiaana sen paremmin pula-ajan lapsi(niin että muistaisit asiaa), kuin suurten ikäluokkienkaan lapsi.
Välillä ihmetyttää miten kehnon voi olla suomalaisen ihmisen historiantuntemus. Vaikka itse kertoisi kuinka oli ollut mukana. Pistää aina epäilemään trolleja.
Opettele lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänäkin aamuna moni boomer herää omassa kodissaan. V. 1995 Anttilasta ostettu, ruskeaksi kellastunut, kahvinkeitin suostuu vielä toiminaan. Korvattoman Myrna -kupin kanssa boomer tallustaa olohuoneeseen. Katse viivähtää lastulevykirjahyllyssä. Siellä ovat rivissä Kirjavaliot, sanakirjat ja Päätalot, pölyn armollisesti peittäminä. Samettisohva heilahtaa boomerin takaliston alla. Mielessä käy, että mitenköhän se jeesusteippi pitää piipun ympärillä. Tasakatto kun tuppaa vuotamaan ja vävy sanoi, että olisi pitänyt kattohuopa vaihtaa jo 20 vuotta sitten.
Kahvia ryystäessä katse osuu lasten ylioppilaskuviin. Kyllä pääsevät nuo aikanaan helpolla, tästä saavat perintönä omaisuutta!
Vierailija kirjoitti:
Tänäkin aamuna moni boomer herää omassa kodissaan. V. 1995 Anttilasta ostettu, ruskeaksi kellastunut, kahvinkeitin suostuu vielä toiminaan. Korvattoman Myrna -kupin kanssa boomer tallustaa olohuoneeseen. Katse viivähtää lastulevykirjahyllyssä. Siellä ovat rivissä Kirjavaliot, sanakirjat ja Päätalot, pölyn armollisesti peittäminä. Samettisohva heilahtaa boomerin takaliston alla. Mielessä käy, että mitenköhän se jeesusteippi pitää piipun ympärillä. Tasakatto kun tuppaa vuotamaan ja vävy sanoi, että olisi pitänyt kattohuopa vaihtaa jo 20 vuotta sitten.
Kahvia ryystäessä katse osuu lasten ylioppilaskuviin. Kyllä pääsevät nuo aikanaan helpolla, tästä saavat perintönä omaisuutta!
Sinulla on outo mielikuva tämän päivän 70v ja vaikea uskoa esim. Sauli Niinistön, Sikke Sumarin, Paula Koivuniemen tai Katri Helenan, jotka ovat jo reilusti yli 70v elämän kertomasi elämää. Tai joku Ilkka Alanko, joka on yli 60v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 44 vuotias nainen, vanhempani noin 75-vuotiaita maaseutukaupungissa. Heille on edelleen ihan kova järkytys, etten minä tai kukaan muukaan sisaruksista huolita koteihimme heidän aarteita, eli juurikin useampaa hyllyllistä seuraavista:
- Valittujen palojen kirjavaliot (sama mistä ap puhuu, eli yhdessä kirjassa on noin neljä kaunokirjallisuuden klassikkoa tiivistettynä)
- Mitä missa milloin kirjat 70 luvulta eteenpäin
- Facta tietosanakirjasarja 70 luvulta
- Spectrum tietosanakirjasarja 70- ja 80-luvuilta
Muistan nuo sarjat lapsuudesta ja nuoruudesta. Arvokkaitahan ne olivat siihen aikaan, etenkin tietosanakirjasarjat. Mitä Missä Milloin-kirjoja luettiin vanhempien toimesta lähinnä joulun välipäivinä ja kirja ostettiin ikäänkuin perheen yhteiseksi joululahjaksi. Kirjavalioita tilattiin Valittujen Palojen kautta, en muista miten paljon niitä luettiin. Mutta niitä piti pitää hyllyssä näkyvällä paikalla, sillä "klassikkokirjojen" omistaminen antoi sivistyneen vaikutelman. Samoin tietosanakirjojen, vaikka aika harvakseltaan ne olivat käytössä. Mutta niiden symbolinen arvo vanhemmilleni oli valtava.
Vanhempani muuttivat joitain vuosia sitten pienempään asuntoon ja meinasivat, etteivät kaikki kirjat mahdu mukaan. He olivat keskenään jo miettineet, kuka meistä lapsista ottaa minkäkin kirjasarjan, vaikka meillä kenelläkään ei ole edes perinteistä kirjahyllyä! Minä luen kirjani ipadiltä, sisko käyttää kirjastoa ja veljeni ei lue kuin ammattikirjallisuutta. Kaikille meille oli ihan absurdi ajatus, että ottaisimme nurkkiimme pyörimään vanhoja kirjoja, joilla emme tee mitään.
Vanhemmat eivät ole vieläkään luovuttaneet tuon asian kanssa. Pitävät sinnikkäästi kirjoista edelleen kiinni. Olemme kertoneet heille, että rahallista arvoa on hyvin olemattomasti jos sitäkään. Esim. divarit eivät edes ota vastaan noita tietosanakirjoja. Vanhempani kieltäytyvät uskomasta tätä ja väittävät, että tulevaisuudessa viimeistään noiden kirjojen arvo on mittaamaton. Kuulemma internetit tulee ja menee mutta näissä kirjoissa faktat on ja pysyy, sanoo isä. Äiti uskoo, että onhan niillä historiallista arvoa. En jaksa väitellä heidän kanssa, tyydyn sanomaan vaan okei, no mutta pitäkää teidän kotona nyt kuitenkin. Onhan se jotenkin hellyyttävää ja ehkä vähän surullistakin, että aikanaan nuo tietosanakirjat etenkin ovat olleet iso taloudellinen satsaus ja nyt ne ovat vain arvotonta keräyspaperia.
Voitte vielä korjata tilanteen. Ottaa kirjasarjat hellään huomaan ja lueskella niitä aina iltaisin. Ja ottaa uusi tieto puheeksi huoltajienne kanssa. He ilahtuvat ja voitte ilakoida vielä yhdessä. Elämä on aarre.
Te, jotka keuhkoatte täällä arvostuksen puutteesta, kun joku ei halua kotiinsa omien tavaroiden lisäksi vanhempiensa aarteita. Ne tavaratko on tärkeitä? Se, että myy kirppiksellä eurolla isän joululahjaksi saamat Päätalon on kuolemansyntiä, ja pilkkaa isää? Äidille tärkeä, loppuun kulunut sohva vuodelta 1983 pitää mahduttaa kotiin, koska äiti on haudassa ja sohva oli äidille tärkeä, kallis oli ja vuosi säästettiin sitä varten. Siis oikeasti, sisustatteko oman kodin uusiksi, jos/kun perintö tulee? Viis siitä mitä itse haluaa? Arvostus äitivainaata osoitetaan juomalla aamukahvi myrnakupista, vaikka oikeasti aamukahvi maistuu valtavan kokoisesta mukista, joka tarttui matkaan Berliinin matkalta. Mutta kun ne perinteet ja arvostus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kotiapulaisia oli menneillä vuosikymmeninä, ei enää suurten ikäluokkien nuoruudessa. Isäni (syntynyt 1949) lapsuudenkodissa oli luonnollisesti kotiapulainen, koska äitinsä kävi töissä. Työtä ei suinkaan ollut aamusta yöhön, vaan äidin työpäivän ajan."
Olen syntynyt 60-luvulla ja meillä oli kotiapulainen, koska vanhemmat olivat töissä. En tiedä, milloin päiväkoteja/lastentarhoja on perustettu, mutta kotipaikkakunnalla ei sellaista ollut.
Vanhempani ovat eläneet oman elämänsä oman omaisuutensa keskellä. Kun viimeisestäkin aika jättää, alkaa heidän kotinsa purkaminen/jakaminen. Jos heidän omaisuutensa ei lapsille kelpaa, on olemassa yrityksiä, jotka tekevät asunnon tyhjennyksen. Mikä minä olen arvostelemaan vanhempieni vuosien varrella kovalla työllä hankkimiaan tavaroita. Itse he ovat omaisuutensa tienanneet eikä yhteiskunnan varoilla, ja nauttineet kodistaan.
Onkohan ap vielä mukana keskustelussa? Alussa hän kertoi halunneensa vain avautua tilanteesta anonyymisti, eikä kertoisi ajatuksiaan vanhemmilleen päin naamaa. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä hän ajattelee tästä keskustelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 44 vuotias nainen, vanhempani noin 75-vuotiaita maaseutukaupungissa. Heille on edelleen ihan kova järkytys, etten minä tai kukaan muukaan sisaruksista huolita koteihimme heidän aarteita, eli juurikin useampaa hyllyllistä seuraavista:
- Valittujen palojen kirjavaliot (sama mistä ap puhuu, eli yhdessä kirjassa on noin neljä kaunokirjallisuuden klassikkoa tiivistettynä)
- Mitä missa milloin kirjat 70 luvulta eteenpäin
- Facta tietosanakirjasarja 70 luvulta
- Spectrum tietosanakirjasarja 70- ja 80-luvuilta
Muistan nuo sarjat lapsuudesta ja nuoruudesta. Arvokkaitahan ne olivat siihen aikaan, etenkin tietosanakirjasarjat. Mitä Missä Milloin-kirjoja luettiin vanhempien toimesta lähinnä joulun välipäivinä ja kirja ostettiin ikäänkuin perheen yhteiseksi joululahjaksi. Kirjavalioita tilattiin Valittujen Palojen kautta, en muista miten paljon niitä luettiin. Mutta niitä piti pitää hyllyssä näkyvällä paikalla, sillä "klassikkokirjojen" omistaminen antoi sivistyneen vaikutelman. Samoin tietosanakirjojen, vaikka aika harvakseltaan ne olivat käytössä. Mutta niiden symbolinen arvo vanhemmilleni oli valtava.
Vanhempani muuttivat joitain vuosia sitten pienempään asuntoon ja meinasivat, etteivät kaikki kirjat mahdu mukaan. He olivat keskenään jo miettineet, kuka meistä lapsista ottaa minkäkin kirjasarjan, vaikka meillä kenelläkään ei ole edes perinteistä kirjahyllyä! Minä luen kirjani ipadiltä, sisko käyttää kirjastoa ja veljeni ei lue kuin ammattikirjallisuutta. Kaikille meille oli ihan absurdi ajatus, että ottaisimme nurkkiimme pyörimään vanhoja kirjoja, joilla emme tee mitään.
Vanhemmat eivät ole vieläkään luovuttaneet tuon asian kanssa. Pitävät sinnikkäästi kirjoista edelleen kiinni. Olemme kertoneet heille, että rahallista arvoa on hyvin olemattomasti jos sitäkään. Esim. divarit eivät edes ota vastaan noita tietosanakirjoja. Vanhempani kieltäytyvät uskomasta tätä ja väittävät, että tulevaisuudessa viimeistään noiden kirjojen arvo on mittaamaton. Kuulemma internetit tulee ja menee mutta näissä kirjoissa faktat on ja pysyy, sanoo isä. Äiti uskoo, että onhan niillä historiallista arvoa. En jaksa väitellä heidän kanssa, tyydyn sanomaan vaan okei, no mutta pitäkää teidän kotona nyt kuitenkin. Onhan se jotenkin hellyyttävää ja ehkä vähän surullistakin, että aikanaan nuo tietosanakirjat etenkin ovat olleet iso taloudellinen satsaus ja nyt ne ovat vain arvotonta keräyspaperia.
Voitte vielä korjata tilanteen. Ottaa kirjasarjat hellään huomaan ja lueskella niitä aina iltaisin. Ja ottaa uusi tieto puheeksi huoltajienne kanssa. He ilahtuvat ja voitte ilakoida vielä yhdessä. Elämä on aarre.
Isäni on sitä mieltä, että Valittujen palojen isot kirjat ovat arvoteoksia. Tosiaan Kirjavalioita yritti tyrkyttää meille, osin siksi, ettei halua niitä nurkkiinsa, muttei ymmärrä, että veisin ne roskiin.
En ymmärrä, miksi omat vanhempani tyrkyttävät omilta vanhemmiltaan saatuja rojuja meille. Eivät halua pitää niitä itse, mutta eivät hyväksy, että laittaisimme ne kiertoon ja kelvoton roska kaatopaikalle.
Vierailija kirjoitti:
Tänäkin aamuna moni boomer herää omassa kodissaan. V. 1995 Anttilasta ostettu, ruskeaksi kellastunut, kahvinkeitin suostuu vielä toiminaan. Korvattoman Myrna -kupin kanssa boomer tallustaa olohuoneeseen. Katse viivähtää lastulevykirjahyllyssä. Siellä ovat rivissä Kirjavaliot, sanakirjat ja Päätalot, pölyn armollisesti peittäminä. Samettisohva heilahtaa boomerin takaliston alla. Mielessä käy, että mitenköhän se jeesusteippi pitää piipun ympärillä. Tasakatto kun tuppaa vuotamaan ja vävy sanoi, että olisi pitänyt kattohuopa vaihtaa jo 20 vuotta sitten.
Kahvia ryystäessä katse osuu lasten ylioppilaskuviin. Kyllä pääsevät nuo aikanaan helpolla, tästä saavat perintönä omaisuutta!
Muuten hyvä, mutta Myrna ei ole arkikäytössä oleva kuppi! Kunnon boomeri juo aamukahvinsa kolhiintuneesta ja/tai halkeilleesta mukista, joka ei kuulu mihinkään sarjaan vaan kaikki mukit ovat eriparia. Lisäksi korjaan myös, että samettisohvan sijaan alla on todennäköisemmin muhkeat 80-luvun nahkasohvat kuin samettia. Ehkä samettisohvat ja Myrnat ovat itseasiassa enemmän boomereiden vanhempien ikäpolven juttu kuin boomereiden.
terveisin boomereiden lapsi, Gen X sukupolven edustaja, jonka oma koti konmarituksineen lähentelee jo naurettavuutta. Esim. joka kokee ahdistusta sähkövatkaimen omistamisesta ja miettii sen(kin) konmaritusta, vaikka sitten v--ttaisi silloin kun sähkövatkainta tarvii. Joten rakkaudella naureskelen niin boomereille kuin muillekin sukupolville, omani mukaan lukien.
Anna vanhusten kuvitella ja olla onnellisia kuvitelmissaan. Kertokaa heille yhdessä (veli ja sinä) että teillä ei ole minkäänlaista tarvetta riidellä perinnöstä. Kaikki ovat onnellisia.
Miksi pahottaisit vanhempiesi mielen vähättelemällä heidän saavutuksiaan?
Tai jos haluat, niin kerro heille, että luovut mielellään perinnöstä veljesi hyväksi - teette sitten siitä paperin jonka käytte todistuttamassa notaarille.
Simple as that?
On sinulla sitten yksi huolenaihe vähemmän.
Ihmettelen suuresti näitä aikuisten lasten halveksivia kommentteja omista vanhemmistaan. Akateemisia muka ollaan ja menestyneitä asiantuntijoita,mutta onpa jäänyt todella ohueksi tuo oma sivistys. Vanhempanne ovat ikänsä tehneet työtä ja yrittäneet tarjota teille hyvän tulevaisuuden ja te heitätte sen kaiken arvottomana roskiin. Katsokaa peiliin ja nähkää oma turhaan tavaraan ja typeriin arvoihin kiinnittynyt itsenne,siinä vasta säälimistä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänäkin aamuna moni boomer herää omassa kodissaan. V. 1995 Anttilasta ostettu, ruskeaksi kellastunut, kahvinkeitin suostuu vielä toiminaan. Korvattoman Myrna -kupin kanssa boomer tallustaa olohuoneeseen. Katse viivähtää lastulevykirjahyllyssä. Siellä ovat rivissä Kirjavaliot, sanakirjat ja Päätalot, pölyn armollisesti peittäminä. Samettisohva heilahtaa boomerin takaliston alla. Mielessä käy, että mitenköhän se jeesusteippi pitää piipun ympärillä. Tasakatto kun tuppaa vuotamaan ja vävy sanoi, että olisi pitänyt kattohuopa vaihtaa jo 20 vuotta sitten.
Kahvia ryystäessä katse osuu lasten ylioppilaskuviin. Kyllä pääsevät nuo aikanaan helpolla, tästä saavat perintönä omaisuutta!
Muuten hyvä, mutta Myrna ei ole arkikäytössä oleva kuppi! Kunnon boomeri juo aamukahvinsa kolhiintuneesta ja/tai halkeilleesta mukista, joka ei kuulu mihinkään sarjaan vaan kaikki mukit ovat eriparia. Lisäksi korjaan myös, että samettisohvan sijaan alla on todennäköisemmin muhkeat 80-luvun nahkasohvat kuin samettia. Ehkä samettisohvat ja Myrnat ovat itseasiassa enemmän boomereiden vanhempien ikäpolven juttu kuin boomereiden.
terveisin boomereiden lapsi, Gen X sukupolven edustaja, jonka oma koti konmarituksineen lähentelee jo naurettavuutta. Esim. joka kokee ahdistusta sähkövatkaimen omistamisesta ja miettii sen(kin) konmaritusta, vaikka sitten v--ttaisi silloin kun sähkövatkainta tarvii. Joten rakkaudella naureskelen niin boomereille kuin muillekin sukupolville, omani mukaan lukien.
Nahkasohvan päällä on jokin neule.
Akatemiatutkija kirjoitti:
Ihmettelen suuresti näitä aikuisten lasten halveksivia kommentteja omista vanhemmistaan. Akateemisia muka ollaan ja menestyneitä asiantuntijoita,mutta onpa jäänyt todella ohueksi tuo oma sivistys. Vanhempanne ovat ikänsä tehneet työtä ja yrittäneet tarjota teille hyvän tulevaisuuden ja te heitätte sen kaiken arvottomana roskiin. Katsokaa peiliin ja nähkää oma turhaan tavaraan ja typeriin arvoihin kiinnittynyt itsenne,siinä vasta säälimistä on.
Niin, maailma tuli ennen Spectrumin muodossa olohuoneeseen. Se on kestävämpää kuin mikään muu tunnettu tapa. Spectrumin painolasti metsässä on uusiutunut jo kymmeneen kertaan. Spectrum-sukupolven jälkeisten on paljon vaikeampi korvata aiheuttamaansa tuhoa maapallon ekosysteemissä. Lopettakaa.
Ei vanhasta syrjäseudulla olevasta omakotitalosta saa millään edes 50 000 euroa. Jos on järven rannalla, tontti on arvokas, mutta muuten 10 000-20 000 ehkä, jos kunto sellainen, ettei ole lahoa.