Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ymmärrys hoi kirjoitti:

Onpa vastenmielinen ja kiittämätön aloitus. 

Tajuaako aloittaja ollenkaan, kuinka paljon työtä tuonikäiset ovat elantonsa eteen tehneet?

Monet ovat aloittaneet ihan tyhjästä. Niin tyhjästä, että koko omaisuus on mahtunut sylissä kannettavaksi. 

Siihen on menty naimisiin ja tehty lapset, ruokittu, vaatetettu, elätetty koko perhe. 

Kun on omilla rahoilla saatu talo hankittua ja sinne omaisuuttakin -tietosanakirjat ja myrnat, mitkä todellakin olivat kallista arvotavaraa siihen aikaan-   niin sitä osaa arvostaa ihan toisella tavalla, kuin mitä nykyajan aikuiset ja lapset. 

Nykyaikana kun mikään ei maksa paljoa ja jos vähän menee tai kyllästyy, niin heitetään roskiin. 

Tämän kaiken valmiina saanut sukupolvi ei osaa arvostaa noita, jotka ovat kaiken heille luoneet. 

Turha pilkata vanhempia sukupolvia, ihailla voisitte ja pyrkiä itse samaan. 

Oikeastiko tosissasi jauhat? Nuo ovat suuria ikäpolvia jolle kaikki lankesi kuin manulle illallinen: oli aina töitä tekevälle tarjolla. Ahneen narsistinen sukupolvi, pihejä, koska sota-ajan vanhempien kasvatteja.

Joo, kuusipäiväistä työviikkoa raskasta ruumiillista työtä. Ilman työterveydenhuoltoa tai työvaatteita. Eväinä ruisleipää voipaperissa ja vettä tai maitoa pullossa. Ilman jääkaappisäilytystä.

Ilman asumistukea tai kunnallista päivähoitoa.

Sinä et jaksaisi kuukauttakaan sellaista työelämää, mitä suuret ikäluokat joutuivat sietämään.

Viisipäiväiseen työviikkoon siirryttiin 1965 eli suuret ikäluokat eivät siitä ehtineet kovin kauan kärsiä jos ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Samanlaiset vanhemmat mulla, iältään 70-75, lisänä vaan se että ne kiristää ja uhkailee sillä mahtiomaisuudellaan. Siis ”mahti”.

Uhkailu on sitä että välillä mut on tehty perinnöttömäksi kun olen ”kiittämätön”, välillä taas sisarus koska on ”uhmakas”, ja tällä perintökiristyksellö yrittävät ojentaa ja kouluttaa nulikkamaisia lapsia. Siis ”lapsia”, iältä 42 ja 44.

Öykkäreitä ovat. Luulevat olevansa muita ylempänä ja luulevat että heitä kadehditaan. Kouluttamatonta rupusakkia ovat (me lapset olemme akateemisia, joita vanhemmat sitten halveksii, eihän asiantuntijan työ ole oikeaa työtä ollenkaan).

Tunnistan siis saman ihmistyypin omissa vanhemmissa, eli uho, ylpeily, rehvastelu. Lisänä sellainen ilkeämielinen ylimielisyys ja luull että ovat parempaa sakkia. Muita ihmisiä haukutaan ja ylenkatsotaan.

Epäilen että yleistä ns ”boomeri” ikäisissä.

Tuntuu ihan hullulta, että ihmisillä on noin sekopää vanhempia. 

Ohis. Tämä on vähän kuin sisarketju sille vanhalle, aika ajoin esiin tulevalle terapeuttiselle 70-luvulla syntyneiden äidit -ketjulle. (Anteeksi, en osaa linkittää!) Siitä saa melko hyvän käsityksen miksi meidän n. nelikymppisten arvostus omia vanhempia kohtaan ei aina ole kovin korkealla.

Surullisin mielin luen, että boomereiden maailmassa vain tavaroilla on arvoa. Mitä isompi asunto, kesämökki, auto, teollisesti tuotettua ”keräilytavaraa” jne, sen parempi. Ja tämän haluavat jättää lapsilleen perinnöksi. Kiitollinen pitäisi vielä olla siitä, että saa käytettyä tavaraa kaapit ja komerot täyteen. Parhaassa tapauksessa ikälopun asunnon tai kesämökin. Käykö edes pienessä mielessä, että jokaisella pitäisi olla oikeus omannäköiseen elämään? Ette te boomeritkaan ottaneet vastaan äitinne täkänää, jota koitti teille antaa kun matka vei maailmalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ymmärrys hoi kirjoitti:

Onpa vastenmielinen ja kiittämätön aloitus. 

Tajuaako aloittaja ollenkaan, kuinka paljon työtä tuonikäiset ovat elantonsa eteen tehneet?

Monet ovat aloittaneet ihan tyhjästä. Niin tyhjästä, että koko omaisuus on mahtunut sylissä kannettavaksi. 

Siihen on menty naimisiin ja tehty lapset, ruokittu, vaatetettu, elätetty koko perhe. 

Kun on omilla rahoilla saatu talo hankittua ja sinne omaisuuttakin -tietosanakirjat ja myrnat, mitkä todellakin olivat kallista arvotavaraa siihen aikaan-   niin sitä osaa arvostaa ihan toisella tavalla, kuin mitä nykyajan aikuiset ja lapset. 

Nykyaikana kun mikään ei maksa paljoa ja jos vähän menee tai kyllästyy, niin heitetään roskiin. 

Tämän kaiken valmiina saanut sukupolvi ei osaa arvostaa noita, jotka ovat kaiken heille luoneet. 

Turha pilkata vanhempia sukupolvia, ihailla voisitte ja pyrkiä itse samaan. 

Oikeastiko tosissasi jauhat? Nuo ovat suuria ikäpolvia jolle kaikki lankesi kuin manulle illallinen: oli aina töitä tekevälle tarjolla. Ahneen narsistinen sukupolvi, pihejä, koska sota-ajan vanhempien kasvatteja.

Joo, kuusipäiväistä työviikkoa raskasta ruumiillista työtä. Ilman työterveydenhuoltoa tai työvaatteita. Eväinä ruisleipää voipaperissa ja vettä tai maitoa pullossa. Ilman jääkaappisäilytystä.

Ilman asumistukea tai kunnallista päivähoitoa.

Sinä et jaksaisi kuukauttakaan sellaista työelämää, mitä suuret ikäluokat joutuivat sietämään.

Viisipäiväiseen työviikkoon siirryttiin 1965 eli suuret ikäluokat eivät siitä ehtineet kovin kauan kärsiä jos ollenkaan.

Minä menin kouluun 1967 ja silloin vielä käytiin lauantaina koulussa ja kaikki pankit ym oli auki lauantaina. 

Ainakin ekaluolla oli vielä 6päivää/viikko.

Ja senkin muistan, että hyvin usein senkin jälkeen oltiin lauantaisin koulussa, milloin minkäkin syyn takia.

Vähän ohi ap:n keskeisimmän pointin tämä menee kyllä... Mutta jollain muotoa tunnistan aloituksesta ja ketjusta sen ajan ihmisten arvomaailmaa, joka on minulle nelikymppiselle jotenkin kivulias hyväksyä.

Siis rahan, tavaran, omaisuuden, statuksen ylistys ja rakastaminen. Joskus tuntuu jopa että se on kaikkein tärkeintä. Lisättynä pienellä ahneustvistillä (tähän liittyy kateus muita kohtaan) ja oman raatamisen ylikorostaminen (ja tähän liittyy muiden tekemisten vähättely ja pullamössöttely).

Joku vuosi sitten järkytyin kuullessani, kun äitini nauroi pilkallisesti kuultuaan jonkun tuttavapariskunnan asuvan - rivitalossa. Voi sitä riemun määrää! Kaikki kunnon ihmiset asuvat omakotitalossa, ja siinäkin on vissi arvojärjestys. Omakotitalojen alinta kastia on vanhoissa taloissa asujat. Sen jälkeen tulee yksikerroksisessa talossa ja valmispakettitaloissa asuvat. Ylintä kastia ovat kaksikerroksisessa, arkkitehdin tontille suunnittelemassa omakotitalossa asuvat. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, minkälaisessa talossa äitini ja miehensä asuvat. Sama tietysti autojen kanssa, heillä kun on iiiso Mercedes niin joutavat hyvin nauramaan ääneen pienillä autoilla ajaville, heitä varten on omia pilkkanimiäkin.

Äitini ja miehensä eivät kuitenkaan ole varakkaita, vaikka näin voisi kuvitella. Sitten kun äidilleni tuli terveysongelmia, minä jouduin maksamaan useamman tuhatlappusen sydäntutkimuksista. No maksoin kyllä ihan mielelläni, sit varten kai sitä rahaa pidetään säästössä että jos tulee elämässä vastaan ikäviä yllätyksiä niin on mistä ottaa. Jotenkin vaan ärsytti kuulla, kuinka äitini kertoi erikseen korostaen jokaiselle tuttavalleen kuinka hän käy aina tutkimuksissa MEHILÄISESSÄ (koska tämä on superhienoa hänen mielestään). Ja ehkä myös vähän siksi, että minulla ei ole koskaan ollut autoa tai omakotitaloa vaan asun siinä kaikista naurettavimmassa eli kerrostalossa. Ja ehkä vähän siksi myös, että minun taloudellani on kuitenkin pienemmät tulot kuin äitini taloudella. Ja ehkä ihan vähän myös siksi, että äidilläni onkin kuulemma myös säästötili, mutta siihen ei kuulemma voi koskea tällaisten asioiden vuoksi. 😢

Ja kuten äitini toteaa, että eihän sillä ole mitään väliä jos minä maksan hänen sydäntutkimuksensa, koska minullehan se kaikki hänen omaisuutensa sitten aikanaan jää perinnöksi. Puolikas 90-luvulla rakennetusta omakotitalosta ja 90-luvun Mersu. Eikä kuule ole mikä tahansa talo, vaan on oikein Puustellin keittiö. Viinipullotelineellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ymmärrys hoi kirjoitti:

Onpa vastenmielinen ja kiittämätön aloitus. 

Tajuaako aloittaja ollenkaan, kuinka paljon työtä tuonikäiset ovat elantonsa eteen tehneet?

Monet ovat aloittaneet ihan tyhjästä. Niin tyhjästä, että koko omaisuus on mahtunut sylissä kannettavaksi. 

Siihen on menty naimisiin ja tehty lapset, ruokittu, vaatetettu, elätetty koko perhe. 

Kun on omilla rahoilla saatu talo hankittua ja sinne omaisuuttakin -tietosanakirjat ja myrnat, mitkä todellakin olivat kallista arvotavaraa siihen aikaan-   niin sitä osaa arvostaa ihan toisella tavalla, kuin mitä nykyajan aikuiset ja lapset. 

Nykyaikana kun mikään ei maksa paljoa ja jos vähän menee tai kyllästyy, niin heitetään roskiin. 

Tämän kaiken valmiina saanut sukupolvi ei osaa arvostaa noita, jotka ovat kaiken heille luoneet. 

Turha pilkata vanhempia sukupolvia, ihailla voisitte ja pyrkiä itse samaan. 

Oikeastiko tosissasi jauhat? Nuo ovat suuria ikäpolvia jolle kaikki lankesi kuin manulle illallinen: oli aina töitä tekevälle tarjolla. Ahneen narsistinen sukupolvi, pihejä, koska sota-ajan vanhempien kasvatteja.

Joo, kuusipäiväistä työviikkoa raskasta ruumiillista työtä. Ilman työterveydenhuoltoa tai työvaatteita. Eväinä ruisleipää voipaperissa ja vettä tai maitoa pullossa. Ilman jääkaappisäilytystä.

Ilman asumistukea tai kunnallista päivähoitoa.

Sinä et jaksaisi kuukauttakaan sellaista työelämää, mitä suuret ikäluokat joutuivat sietämään.

Viisipäiväiseen työviikkoon siirryttiin 1965 eli suuret ikäluokat eivät siitä ehtineet kovin kauan kärsiä jos ollenkaan.

Kyllä se 1945 syntynyt ehti olla monta vuotta työelämässä, työelämään lähdettiin sillon aiemmin.

Toivotravasti provo, vai voiko olla tosiaan totta tuollainen vähän korkeammalle oksalle vanhempiinsa verratuna päässeen hienostelijan ylemmyydentunto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samanlaiset vanhemmat mulla, iältään 70-75, lisänä vaan se että ne kiristää ja uhkailee sillä mahtiomaisuudellaan. Siis ”mahti”.

Uhkailu on sitä että välillä mut on tehty perinnöttömäksi kun olen ”kiittämätön”, välillä taas sisarus koska on ”uhmakas”, ja tällä perintökiristyksellö yrittävät ojentaa ja kouluttaa nulikkamaisia lapsia. Siis ”lapsia”, iältä 42 ja 44.

Öykkäreitä ovat. Luulevat olevansa muita ylempänä ja luulevat että heitä kadehditaan. Kouluttamatonta rupusakkia ovat (me lapset olemme akateemisia, joita vanhemmat sitten halveksii, eihän asiantuntijan työ ole oikeaa työtä ollenkaan).

Tunnistan siis saman ihmistyypin omissa vanhemmissa, eli uho, ylpeily, rehvastelu. Lisänä sellainen ilkeämielinen ylimielisyys ja luull että ovat parempaa sakkia. Muita ihmisiä haukutaan ja ylenkatsotaan.

Epäilen että yleistä ns ”boomeri” ikäisissä.

Tämä! Olisi voinut olla minun kirjoittamani! :D Ovat kiristäneet sillä muka suurella ja mahtavalla omaisuudellaan lapsuudestani asti! Nyt nelikymppisenä tilanne on eskaloitunut siihen, että olen joutunut ottamaan etäisyyttä, koska heillä menivät kaikenlaiset uhkailut ja muut sekopuheet jo sille tasolle. Olen itse asiassa miettinyt, että voisin kyllä piruuttanikin kieltäytyä perinnöstä, kun aika tulee.

Tuttua tuo kiristäminen, isovanhemmat aloittivat sen, kun seurustelin heidän mielestään väärän miehen kanssa. "Meidän rahojamme et saa", no, en saanut, äitini sai, ja viidessä vuodessa meni varsin suuri omaisuus matkoihin, peleihin ja viinaan. En avioitunut kyseisen "väärän" miehen kanssa, koska halusin ensin koulutuksen ja ammatin, sitten vasta perheen.

Vanhempani kiristivät minua vaatimalla vuokraa, "kun sinulla kerran on rahaa", oli sen verran kuin siihen aikaan kotona asuva opiskelija opintolainaa sai.

Voi teitä elintasolapsia, ei tunnu oikein mikään kelpaavan. Myrnakin arvotonta krääsää. Juupa juu. Tällaisiako me olemmeteistä kasvattaneet.

Ehkä tässä on nyt toisenlaiset ajat tulossa, ei kulutushysteriaa, aina ei kaiken tarvitse olla uutta ja viimisen päälle hienoa. Kierrätys- ja uusiokäyttö voivatkin olla tulevaisuuden visio. Samoin korjaaminen ja paikkaaminen.

Kovasti jaksatte arvostella ja halveksia vanhempienne koteja ja tavaroita, koittakaapa nyt kuitenkin ymmärtää meitä pula-ajan lapsia, emme tosiaan syntyneet ”kultalusikka” suussa, mutta halusimme antaa teille kaiken mahdollisen, ja tuollaisia teistä on sitten tullut..

Vierailija kirjoitti:

Onko elämäsi ainoa polttoaine muille naureskelu, ap? Jopa omia vanhempiasi säälit ja halveksit. Miksi? Eikö löydy empatiaa ketään kohtaan tässä maailmassa?

Kerropa, millainen ihminen sitten on sellainen "kunnon ihminen", jota ihailet aidosti ja jolle ei tarvitse naureskella tai kikatella selän takana?

Tämä on keskustelupalsta jossa voi sanoa mielipiteensä asioista. Mikäli ei pidä Silja Linen drinkkilaseista tai Mallorcan savikipoista ja on sitä mieltä, että vanhempien palatsinaan pitämä talo on kaikkea muuta, niin täällä voi sanoa suunsa puhtaaksi loukkaamatta vanhempiaan.

Vanhempien paikkakunnalla oli pitkään yksityisellä myynnissä omakotitalo, joka oli rakennettu 70-luvulla ja joka oli yli kymmenen kilometrin päässä kaupungin keskustassa. Talosta oli muutama kuva ulkopuolelta, mutta yhtään sisäkuvaa ei ollut. Talon kuntoa kommentoitiin sanalla "erinomainen", mutta ulkopuoleleta talo oli ihan ikäisensä näköinen. Hintaa pyydettiin suunnilleen samaa mitä muutaman vuoden ikäisistä, parin kilometrin päässä keskustasta olevista taloista. Siinä ainakin oli todellisuus jotain muuta kuin omistajan kuvitelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ymmärrys hoi kirjoitti:

Onpa vastenmielinen ja kiittämätön aloitus. 

Tajuaako aloittaja ollenkaan, kuinka paljon työtä tuonikäiset ovat elantonsa eteen tehneet?

Monet ovat aloittaneet ihan tyhjästä. Niin tyhjästä, että koko omaisuus on mahtunut sylissä kannettavaksi. 

Siihen on menty naimisiin ja tehty lapset, ruokittu, vaatetettu, elätetty koko perhe. 

Kun on omilla rahoilla saatu talo hankittua ja sinne omaisuuttakin -tietosanakirjat ja myrnat, mitkä todellakin olivat kallista arvotavaraa siihen aikaan-   niin sitä osaa arvostaa ihan toisella tavalla, kuin mitä nykyajan aikuiset ja lapset. 

Nykyaikana kun mikään ei maksa paljoa ja jos vähän menee tai kyllästyy, niin heitetään roskiin. 

Tämän kaiken valmiina saanut sukupolvi ei osaa arvostaa noita, jotka ovat kaiken heille luoneet. 

Turha pilkata vanhempia sukupolvia, ihailla voisitte ja pyrkiä itse samaan. 

Oikeastiko tosissasi jauhat? Nuo ovat suuria ikäpolvia jolle kaikki lankesi kuin manulle illallinen: oli aina töitä tekevälle tarjolla. Ahneen narsistinen sukupolvi, pihejä, koska sota-ajan vanhempien kasvatteja.

Joo, kuusipäiväistä työviikkoa raskasta ruumiillista työtä. Ilman työterveydenhuoltoa tai työvaatteita. Eväinä ruisleipää voipaperissa ja vettä tai maitoa pullossa. Ilman jääkaappisäilytystä.

Ilman asumistukea tai kunnallista päivähoitoa.

Sinä et jaksaisi kuukauttakaan sellaista työelämää, mitä suuret ikäluokat joutuivat sietämään.

Viisipäiväiseen työviikkoon siirryttiin 1965 eli suuret ikäluokat eivät siitä ehtineet kovin kauan kärsiä jos ollenkaan.

Minä menin kouluun 1967 ja silloin vielä käytiin lauantaina koulussa ja kaikki pankit ym oli auki lauantaina. 

Ainakin ekaluolla oli vielä 6päivää/viikko.

Ja senkin muistan, että hyvin usein senkin jälkeen oltiin lauantaisin koulussa, milloin minkäkin syyn takia.

Alkuaan ei ollut tavoitteena viisipäiväinen työviikko, vaan kokonaistuntimäärän laskeminen.

https://www.jhl863.fi/@Bin/1466779/6%20p%C3%A4iv%C3%A4isest%C3%A4%20ty%…

Lyhennettyyn työaikaan siirryttiin pikkuhiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi ap:n keskeisimmän pointin tämä menee kyllä... Mutta jollain muotoa tunnistan aloituksesta ja ketjusta sen ajan ihmisten arvomaailmaa, joka on minulle nelikymppiselle jotenkin kivulias hyväksyä.

Siis rahan, tavaran, omaisuuden, statuksen ylistys ja rakastaminen. Joskus tuntuu jopa että se on kaikkein tärkeintä. Lisättynä pienellä ahneustvistillä (tähän liittyy kateus muita kohtaan) ja oman raatamisen ylikorostaminen (ja tähän liittyy muiden tekemisten vähättely ja pullamössöttely).

Joku vuosi sitten järkytyin kuullessani, kun äitini nauroi pilkallisesti kuultuaan jonkun tuttavapariskunnan asuvan - rivitalossa. Voi sitä riemun määrää! Kaikki kunnon ihmiset asuvat omakotitalossa, ja siinäkin on vissi arvojärjestys. Omakotitalojen alinta kastia on vanhoissa taloissa asujat. Sen jälkeen tulee yksikerroksisessa talossa ja valmispakettitaloissa asuvat. Ylintä kastia ovat kaksikerroksisessa, arkkitehdin tontille suunnittelemassa omakotitalossa asuvat. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, minkälaisessa talossa äitini ja miehensä asuvat. Sama tietysti autojen kanssa, heillä kun on iiiso Mercedes niin joutavat hyvin nauramaan ääneen pienillä autoilla ajaville, heitä varten on omia pilkkanimiäkin.

Äitini ja miehensä eivät kuitenkaan ole varakkaita, vaikka näin voisi kuvitella. Sitten kun äidilleni tuli terveysongelmia, minä jouduin maksamaan useamman tuhatlappusen sydäntutkimuksista. No maksoin kyllä ihan mielelläni, sit varten kai sitä rahaa pidetään säästössä että jos tulee elämässä vastaan ikäviä yllätyksiä niin on mistä ottaa. Jotenkin vaan ärsytti kuulla, kuinka äitini kertoi erikseen korostaen jokaiselle tuttavalleen kuinka hän käy aina tutkimuksissa MEHILÄISESSÄ (koska tämä on superhienoa hänen mielestään). Ja ehkä myös vähän siksi, että minulla ei ole koskaan ollut autoa tai omakotitaloa vaan asun siinä kaikista naurettavimmassa eli kerrostalossa. Ja ehkä vähän siksi myös, että minun taloudellani on kuitenkin pienemmät tulot kuin äitini taloudella. Ja ehkä ihan vähän myös siksi, että äidilläni onkin kuulemma myös säästötili, mutta siihen ei kuulemma voi koskea tällaisten asioiden vuoksi. 😢

Ja kuten äitini toteaa, että eihän sillä ole mitään väliä jos minä maksan hänen sydäntutkimuksensa, koska minullehan se kaikki hänen omaisuutensa sitten aikanaan jää perinnöksi. Puolikas 90-luvulla rakennetusta omakotitalosta ja 90-luvun Mersu. Eikä kuule ole mikä tahansa talo, vaan on oikein Puustellin keittiö. Viinipullotelineellä.

Vanhempiesi asenne kuulostaa samantyyppiseltä kuin ap:n asenne. Veikkaan, että ap on reilusti yli viisikymppinen itse ja jopa lähemmäs kuusikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Voi teitä elintasolapsia, ei tunnu oikein mikään kelpaavan. Myrnakin arvotonta krääsää. Juupa juu. Tällaisiako me olemmeteistä kasvattaneet.

Ehkä tässä on nyt toisenlaiset ajat tulossa, ei kulutushysteriaa, aina ei kaiken tarvitse olla uutta ja viimisen päälle hienoa. Kierrätys- ja uusiokäyttö voivatkin olla tulevaisuuden visio. Samoin korjaaminen ja paikkaaminen.

Kovasti jaksatte arvostella ja halveksia vanhempienne koteja ja tavaroita, koittakaapa nyt kuitenkin ymmärtää meitä pula-ajan lapsia, emme tosiaan syntyneet ”kultalusikka” suussa, mutta halusimme antaa teille kaiken mahdollisen, ja tuollaisia teistä on sitten tullut..

Mitäs jos ne Myrna-astiat laittaa tiskikoneeseen? Itse en käsintiskauksesta niin paljon tykkää. Miksei muuten Myrnia näy kenelläkään arkiastioina? Miksi sellaisia on pitänyt hankkia, kun niitä ei koskaan käytetä? Olen itse ottanut kaikki astiat arkikäyttöön, kun eihän sitä tiedä, mikä päivä on viimeinen. Ihan hullua niitä olisi vain vitriinistä katsoa ja käyttää kolhiintuneita astioita arjessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että, tähän ketjuun kulminoituu nuorempien sukupolvien kiittämättömyys elämässä. Ap:n vanhemmatkin on tehneet kaikkensa aikanaan, että ap:llä olisi hyvä olla, mutta ruikuttaja vaan valittaa. Nuo vanhemmat polvet on tän hyvinvoinnin pohjan rakentaneet. Hyi hitto että mun tekee pahaa.

Mistä tiedät tämän kaiken?” Ap:n vanhemmat tehneet kaikkensa aikanaan”...olet ilmeisesti tunnistanut Ap:n ja sinulla on parempaa tietoa hänen perheensä vaiheista monen vuosikymmenen takaa.

Aika harhaista väittää, että joku tuntee ap:n. Ymmärrän, että tuon analyysin voi helposti tehdä aloituksesta ja muista kommenteistaan.

T. Ohis

Ohis ei näköjään oikein ymmärrä sarkasmia.

Seitsenkymppinen on kuitenkin ollut lapsi niukkuuden aikana ja vanhemmiltaan sekä isovanhemmiltaan oppinut miten eletään säästeliäästi.  Nuoremmat ovat kasvaneet maapalloa tuhoavaan globaaliin kertakäyttökulttuuriin, tavaraa on tuhottomasti kaikkialla.  Mitä jos yritettäisiin harrastaa empatiaa ja hieman ymmärtää ja sietää näitä vanhuksia ja heidän ajatusmaailmaansa? Liian vaikeaa?  No, lakatkaa edes solvaamasta omia vanhempianne.  Noloa. 

Vierailija kirjoitti:

He ovat omaisuutensa itse tienanneet ja onnellisia, kun voivat antaa sen teille perinnöksi.

Ette ymmärrä olla kiitollisia siitä?

Miksi roskasta pitäisi olla kiitollinen?

Äitini kuoli hiljattain (born 1926). Häneltä jäi kaunis koti. Ei Myrnaa, arkikäytössä on ollut kaikenlaisia astioita Villeroysta Tiimariin. Vaatteet Marimekosta Chaneliin ja merkittömiin sekä itsetehtyihin esiliinoihin.

Kun veljeni juurikin seitsemänkymppisen vaimonsa kanssa osti talon, se tulvahti täyteen kahvipussijoutsenia ja jonninjoutavia ilmaislahjaleivontakirjoja lasiovisessa kirjahyllyssä säilytettäväksi.

Mikä teki heistä 1980-luvun jonninjoutavuuden pysyviä kannattajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko elämäsi ainoa polttoaine muille naureskelu, ap? Jopa omia vanhempiasi säälit ja halveksit. Miksi? Eikö löydy empatiaa ketään kohtaan tässä maailmassa?

Kerropa, millainen ihminen sitten on sellainen "kunnon ihminen", jota ihailet aidosti ja jolle ei tarvitse naureskella tai kikatella selän takana?

Tämä on keskustelupalsta jossa voi sanoa mielipiteensä asioista. Mikäli ei pidä Silja Linen drinkkilaseista tai Mallorcan savikipoista ja on sitä mieltä, että vanhempien palatsinaan pitämä talo on kaikkea muuta, niin täällä voi sanoa suunsa puhtaaksi loukkaamatta vanhempiaan.

Mutta täällä saa myös kritisoida niitä aloituksiakin, varsinkin, jos ne henkivät äärimaterialistista ajattelua..