Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa, vaikka meillä hieman eri tilanne. Vanhemmilla on maatila, metsiä, mökki, talo, osake jne. Rahan arvoista kyllä, mutta ei mitään huikeita summia. Lisäksi ovat tätä sukupolvea, jolle homeinen patjakin voi vielä olla käyttökelpoinen johonkin tarkoitukseen, koska ”ei sitä koskaan tiedä”. Maatilan ja kotitalon varastot on täynnä tällaista melkein ehjää tavaraa ja vaikka kuinka yrittäisi niin ei vaan voi viedä kaatopaikalle. Aina on ajatus, että ”sen voi yrittää myydä”. Esimerkiksi 70-luvun keittiökaappi, joka on turvonnut ulkosäilytyksessä...
Tämän lisäksi äiti yhteen aikaan alkoi keräillä näitä designastioita, joilla toki on yhä arvonsa ja niitä saisi myytyäkin. Mutta kun se myynti jää minun tehtäväkseni enkä ole yhtään kiinnostunut sellaisesta. Tämän sanoinkin etten aio myydä vaan vien kierrätyskeskukseen suoraan niin se jopa hieman vähensi keräilyintoa.
Sitten vielä tämä sitä edellisen polven perintönä tullut tavara, josta vanhemmat tosiaan riitelivät sisarustensa kanssa. Nyt kaikki nämä sisarukset jälkikäteen päivittelevät, kun ei mahdu se tavara mihinkään ja kun meidän sukupolvikaan ei huoli...
Olin jo lähes unohtanut nämä vanhempien perinnöksi saadut ”aarteet”. Meillä paras tähän mennessä on ollut kolmella äidin sisaruksella kiertänyt vessan muovimatto. Oli alunperin äidin isän. Äiti kovin pohti, tarvitseeko hän sitä, mutta päätti, että ehkä minä voin saada sittenkin sen. Olin varmaan kovin kiittämätön kun kysyin, että olisiko roskis kuitenkin oikeampi osoite.
niinpä, ennen oltiin kiitollisia vähästäkin
Aivan varmasti. Silti ihmisillä alkaa elintason noustessa nousta myös kriteerit, mitä ottaa vastaan ja mitä ei. Oma äiti ja anoppini ovat syntyneet 30-luvulla. Kumpikin on pienituloisesta perheestä. Kummankin kohdalla on käynyt niin, että lahjan tai tuliaisen vietyämme olemme saaneet poistua sama lahja mukanamme. Kahvipaketti oli väärää merkkiä, kukkia oli joku jo ehtinyt tuoda tai huolella valitsemamme käyttötavara tai elintarvike ei ole kelvannut. Enpä uskalla edes kuvitella, millaisen vastaanoton olisimme saaneet, jos olisimme vieneet vanhan vessamaton.
Aika uskomatonta. Mielestäni tuo ikäpolvi on kasvatettu siten, että lahjasta kiitetään aina. Onhan se sananlaskukin, että lahjahevosen suuhun ei ole katsominen. Eli lahja otetaan vastaan, oli se sitten mieluisa tai ei.
Entäs kun tuo asenne periytyy molempien vanhempien puolilta? Kelpaako/riittäääkö jälkipolvelle mikään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko elämäsi ainoa polttoaine muille naureskelu, ap? Jopa omia vanhempiasi säälit ja halveksit. Miksi? Eikö löydy empatiaa ketään kohtaan tässä maailmassa?
Kerropa, millainen ihminen sitten on sellainen "kunnon ihminen", jota ihailet aidosti ja jolle ei tarvitse naureskella tai kikatella selän takana?
Sinä suurten ikäluokkien edustaja taas taidat saada huvisi uhriutumisesta ja tahallaan väärin ymmärtämisestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa, vaikka meillä hieman eri tilanne. Vanhemmilla on maatila, metsiä, mökki, talo, osake jne. Rahan arvoista kyllä, mutta ei mitään huikeita summia. Lisäksi ovat tätä sukupolvea, jolle homeinen patjakin voi vielä olla käyttökelpoinen johonkin tarkoitukseen, koska ”ei sitä koskaan tiedä”. Maatilan ja kotitalon varastot on täynnä tällaista melkein ehjää tavaraa ja vaikka kuinka yrittäisi niin ei vaan voi viedä kaatopaikalle. Aina on ajatus, että ”sen voi yrittää myydä”. Esimerkiksi 70-luvun keittiökaappi, joka on turvonnut ulkosäilytyksessä...
Tämän lisäksi äiti yhteen aikaan alkoi keräillä näitä designastioita, joilla toki on yhä arvonsa ja niitä saisi myytyäkin. Mutta kun se myynti jää minun tehtäväkseni enkä ole yhtään kiinnostunut sellaisesta. Tämän sanoinkin etten aio myydä vaan vien kierrätyskeskukseen suoraan niin se jopa hieman vähensi keräilyintoa.
Sitten vielä tämä sitä edellisen polven perintönä tullut tavara, josta vanhemmat tosiaan riitelivät sisarustensa kanssa. Nyt kaikki nämä sisarukset jälkikäteen päivittelevät, kun ei mahdu se tavara mihinkään ja kun meidän sukupolvikaan ei huoli...
Olin jo lähes unohtanut nämä vanhempien perinnöksi saadut ”aarteet”. Meillä paras tähän mennessä on ollut kolmella äidin sisaruksella kiertänyt vessan muovimatto. Oli alunperin äidin isän. Äiti kovin pohti, tarvitseeko hän sitä, mutta päätti, että ehkä minä voin saada sittenkin sen. Olin varmaan kovin kiittämätön kun kysyin, että olisiko roskis kuitenkin oikeampi osoite.
niinpä, ennen oltiin kiitollisia vähästäkin
Aivan varmasti. Silti ihmisillä alkaa elintason noustessa nousta myös kriteerit, mitä ottaa vastaan ja mitä ei. Oma äiti ja anoppini ovat syntyneet 30-luvulla. Kumpikin on pienituloisesta perheestä. Kummankin kohdalla on käynyt niin, että lahjan tai tuliaisen vietyämme olemme saaneet poistua sama lahja mukanamme. Kahvipaketti oli väärää merkkiä, kukkia oli joku jo ehtinyt tuoda tai huolella valitsemamme käyttötavara tai elintarvike ei ole kelvannut. Enpä uskalla edes kuvitella, millaisen vastaanoton olisimme saaneet, jos olisimme vieneet vanhan vessamaton.
Aika uskomatonta. Mielestäni tuo ikäpolvi on kasvatettu siten, että lahjasta kiitetään aina. Onhan se sananlaskukin, että lahjahevosen suuhun ei ole katsominen. Eli lahja otetaan vastaan, oli se sitten mieluisa tai ei.
Tuntuu olevan niin, että he saavat kursailla ja olla ottamatta vastaan asioita, mitä eivät halua/tarvitse/ihan v-maisuuttaan. Kun he tuovat jotain, niin oli se lahja kuinka tarpeeton tahansa, niin sitä pitää ihailla rajattomasti, vaikka se olisi se mainittu käytetty vessanmatto tai joku koriste-esine, joka ei ole saajalleen mieluinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin ostaa sulta ne myrna-kupit jos et tartte.
Niitä on kirpparit täynnä, ei niillä mitään arvoa ole. t: mullakin yksi sarja löytyy, ikinä en ole käyttänyt
Inhottavaa lukea kuinka ap halveksuu ns. vanhempiaan. Rumaa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, saanko kysyä millä alueella?
Annoin jo aika hyvät vihjeet. :) Itä-Vantaa, ei arvostettu asuinalue, huonot julkiset yhteydet. Talokanta pääosin 60 ja 70-luvuilta.
Olen itse myös lähtöisin Itä-Vantaan Itä-Hakkilasta. Mistä sinä? ;)
Ei ole Itä-Hakkila mutta lähellä. :)
ap
Onko Hakunila? Onko siellä-60 luvulla rakennettuja taloja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sodan käynyt sukupolvi rakensi lapsilleen uudet kansakoulut, perusti maksuttoman terveydenhuollon, mahdollisti opintien myös syrjäkylien lapsille. Siinä samalla rakensi itselleen kodit, maksoi sotakorvaukset. Vaan mitä tekivät lapsensa, boomerit? Sättivät vanhempiaan sodasta vasemmistolaisessa hurmoksessa. Sama valitus jatkui boomereiden työuran ajan: milloin syy oli politiikassa, milloin happosateissa. Vaan ei koskaan boomereissa. Nyt pitäisi boomereiden lasten maksaa näiden porsaiden eläkkeet ja edut sekä muun ohella pelastaa paskottu maapallo. Että kiitosta vain, toivottavasti pullamössö maistuu sohvalla.
Todella hyvin kirjoitettu! Täällä Ruotsissa ilmasto- Greta syyttää meitä siitä että olemme pilanneet hänen lapsuuden ja nuoruuden.
Greta, jonka vanhemmilla on 2 sisäkaupungin asuntoa, Greta joka voi valita ajaa maanalaisella, bussilla, ratikalla , koulubussilla ja niin edelleen. Greta, jolla on palvelut ihan nurkan takana.
Greta, joka voi valita mihin maahan haluaa matkustaa lomalle lentokoneella.
Greta jonka ei tarvi potkupyörällä tai apostolin hevosilla juosta paikasta toiseen kun kulkuyhteydet ovat niin hyvät. Greta ,jolla on ilmainen lääkäri, koulu jne.Greta jolla on suihku asunnossa, eikä tarvitse pakkasella lämmittää saunaa eikä pestä pyykkiä tiinussa ja roikuttaa pakkasella lakanoja ym ulos jäätymään.
Voi että me vanhemmat olemme pahoja. Pilanneet nuorten pilallepassattujen kakaroiden elämän.
Kuka ne on passannut pilalle? Niinpä...
Se 60 ja 70 luvun ikäluokka. Heillä oli niin hyvät olot että he passasivat kakaransa tuohon malliin. Muutenkin ruotsalaiset on pilalle passattua kansaa. Kuinka pian jokaiselle ilmestyi puku ja salkku kun suomalaiset ja muut vännyimme tänne töihin. Herrasmieskansaa. Ja meidän päälle melkeen syljettiin.
Vierailija kirjoitti:
Ai että, tähän ketjuun kulminoituu nuorempien sukupolvien kiittämättömyys elämässä. Ap:n vanhemmatkin on tehneet kaikkensa aikanaan, että ap:llä olisi hyvä olla, mutta ruikuttaja vaan valittaa. Nuo vanhemmat polvet on tän hyvinvoinnin pohjan rakentaneet. Hyi hitto että mun tekee pahaa.
Mistä tiedät tämän kaiken?” Ap:n vanhemmat tehneet kaikkensa aikanaan”...olet ilmeisesti tunnistanut Ap:n ja sinulla on parempaa tietoa hänen perheensä vaiheista monen vuosikymmenen takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa, vaikka meillä hieman eri tilanne. Vanhemmilla on maatila, metsiä, mökki, talo, osake jne. Rahan arvoista kyllä, mutta ei mitään huikeita summia. Lisäksi ovat tätä sukupolvea, jolle homeinen patjakin voi vielä olla käyttökelpoinen johonkin tarkoitukseen, koska ”ei sitä koskaan tiedä”. Maatilan ja kotitalon varastot on täynnä tällaista melkein ehjää tavaraa ja vaikka kuinka yrittäisi niin ei vaan voi viedä kaatopaikalle. Aina on ajatus, että ”sen voi yrittää myydä”. Esimerkiksi 70-luvun keittiökaappi, joka on turvonnut ulkosäilytyksessä...
Tämän lisäksi äiti yhteen aikaan alkoi keräillä näitä designastioita, joilla toki on yhä arvonsa ja niitä saisi myytyäkin. Mutta kun se myynti jää minun tehtäväkseni enkä ole yhtään kiinnostunut sellaisesta. Tämän sanoinkin etten aio myydä vaan vien kierrätyskeskukseen suoraan niin se jopa hieman vähensi keräilyintoa.
Sitten vielä tämä sitä edellisen polven perintönä tullut tavara, josta vanhemmat tosiaan riitelivät sisarustensa kanssa. Nyt kaikki nämä sisarukset jälkikäteen päivittelevät, kun ei mahdu se tavara mihinkään ja kun meidän sukupolvikaan ei huoli...
Olin jo lähes unohtanut nämä vanhempien perinnöksi saadut ”aarteet”. Meillä paras tähän mennessä on ollut kolmella äidin sisaruksella kiertänyt vessan muovimatto. Oli alunperin äidin isän. Äiti kovin pohti, tarvitseeko hän sitä, mutta päätti, että ehkä minä voin saada sittenkin sen. Olin varmaan kovin kiittämätön kun kysyin, että olisiko roskis kuitenkin oikeampi osoite.
niinpä, ennen oltiin kiitollisia vähästäkin
Aivan varmasti. Silti ihmisillä alkaa elintason noustessa nousta myös kriteerit, mitä ottaa vastaan ja mitä ei. Oma äiti ja anoppini ovat syntyneet 30-luvulla. Kumpikin on pienituloisesta perheestä. Kummankin kohdalla on käynyt niin, että lahjan tai tuliaisen vietyämme olemme saaneet poistua sama lahja mukanamme. Kahvipaketti oli väärää merkkiä, kukkia oli joku jo ehtinyt tuoda tai huolella valitsemamme käyttötavara tai elintarvike ei ole kelvannut. Enpä uskalla edes kuvitella, millaisen vastaanoton olisimme saaneet, jos olisimme vieneet vanhan vessamaton.
Aika uskomatonta. Mielestäni tuo ikäpolvi on kasvatettu siten, että lahjasta kiitetään aina. Onhan se sananlaskukin, että lahjahevosen suuhun ei ole katsominen. Eli lahja otetaan vastaan, oli se sitten mieluisa tai ei.
Entäs kun tuo asenne periytyy molempien vanhempien puolilta? Kelpaako/riittäääkö jälkipolvelle mikään!
Kyllä minä ihan nätisti hymyilen ja kiitän, jos minulle tuodaan jotain, mitä en voi käyttää kuten vaikka tuoksukynttilöitä. En tuhahtele, että mitä minä tuolla teen, vie mennessäs, mutta ehkäpä niin pitäisikin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko elämäsi ainoa polttoaine muille naureskelu, ap? Jopa omia vanhempiasi säälit ja halveksit. Miksi? Eikö löydy empatiaa ketään kohtaan tässä maailmassa?
Kerropa, millainen ihminen sitten on sellainen "kunnon ihminen", jota ihailet aidosti ja jolle ei tarvitse naureskella tai kikatella selän takana?
Sinä suurten ikäluokkien edustaja taas taidat saada huvisi uhriutumisesta ja tahallaan väärin ymmärtämisestä?
En ole suurten ikäluokkien edustaja, vaan ns. millenniaali. Silti tekee pahaa lukea tuollaista väheksyvää ja pahantahtoista tekstiä kuin mitä aloitus oli. Eikö millään muulla kuin rahalla ja statuksella ole merkitystä? Millaiselle ihmiselle et naureskelisi, ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että, tähän ketjuun kulminoituu nuorempien sukupolvien kiittämättömyys elämässä. Ap:n vanhemmatkin on tehneet kaikkensa aikanaan, että ap:llä olisi hyvä olla, mutta ruikuttaja vaan valittaa. Nuo vanhemmat polvet on tän hyvinvoinnin pohjan rakentaneet. Hyi hitto että mun tekee pahaa.
Mistä tiedät tämän kaiken?” Ap:n vanhemmat tehneet kaikkensa aikanaan”...olet ilmeisesti tunnistanut Ap:n ja sinulla on parempaa tietoa hänen perheensä vaiheista monen vuosikymmenen takaa.
Aika harhaista väittää, että joku tuntee ap:n. Ymmärrän, että tuon analyysin voi helposti tehdä aloituksesta ja muista kommenteistaan.
T. Ohis
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sodan käynyt sukupolvi rakensi lapsilleen uudet kansakoulut, perusti maksuttoman terveydenhuollon, mahdollisti opintien myös syrjäkylien lapsille. Siinä samalla rakensi itselleen kodit, maksoi sotakorvaukset. Vaan mitä tekivät lapsensa, boomerit? Sättivät vanhempiaan sodasta vasemmistolaisessa hurmoksessa. Sama valitus jatkui boomereiden työuran ajan: milloin syy oli politiikassa, milloin happosateissa. Vaan ei koskaan boomereissa. Nyt pitäisi boomereiden lasten maksaa näiden porsaiden eläkkeet ja edut sekä muun ohella pelastaa paskottu maapallo. Että kiitosta vain, toivottavasti pullamössö maistuu sohvalla.
Todella hyvin kirjoitettu! Täällä Ruotsissa ilmasto- Greta syyttää meitä siitä että olemme pilanneet hänen lapsuuden ja nuoruuden.
Greta, jonka vanhemmilla on 2 sisäkaupungin asuntoa, Greta joka voi valita ajaa maanalaisella, bussilla, ratikalla , koulubussilla ja niin edelleen. Greta, jolla on palvelut ihan nurkan takana.
Greta, joka voi valita mihin maahan haluaa matkustaa lomalle lentokoneella.
Greta jonka ei tarvi potkupyörällä tai apostolin hevosilla juosta paikasta toiseen kun kulkuyhteydet ovat niin hyvät. Greta ,jolla on ilmainen lääkäri, koulu jne.Greta jolla on suihku asunnossa, eikä tarvitse pakkasella lämmittää saunaa eikä pestä pyykkiä tiinussa ja roikuttaa pakkasella lakanoja ym ulos jäätymään.
Voi että me vanhemmat olemme pahoja. Pilanneet nuorten pilallepassattujen kakaroiden elämän.
Luepas uudelleen tuo kirjoitus, mihin vastasit. Ammuitko itseäsi jalkaan? Boomereitahan siinä syyllistettiin?
Minä syytän nykyajan nuoria j heidän vanhempiaan huonosta kasvatuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 70-vuotiaat vanhemmat ja appikset ottavat kyllä vastaan lahjat kiitellen, mutta niitä haukutaan takana päin. Jos vien äitienpäiväksi ruusuja, niin äiti haukkuu mun siskolle ettei tykkää ruusuista vaan ois pitänyt olla gerberaa. Sisko neuloo sukat joita äiti on toivonut, äiti valittaa mulle että kantapään malli on niissä tosi huono. Kaikki viestintä menee ristiin. Anoppi harrastaa samaa, esim. tuliaiskahvi on aina vääränmerkkistä, mut se kerrotaan vasta vieraan lähdettyä ja paheksutaan paljon suuremmin, kuin mitä kahvipaketilla on merkitystä.
Eivät myöskään kestä mitään oikaisua. Pitkään olin hiljaa, nyt vanhemmiten olen alkanut vaan kylmästi oikaista. Äiti on loukuttanut mökiltä sanojensa mukaan rottia, jotka ei niitä ole. Mun lapset sitten alkoi ihmetellä että ne ovat hiiriä, koulussakin oppineet. Äiti kielsi ehdottomasti, hän tietää mikä on rotta ja mikä ei. Mä sitten vahvistin asian, niin koko ilta meni äidiltä luontokirjoja selatessa. Hän etsi epätoivoisena kuvista mitä tahansa merkkiä, joka paljastaisi meidän olevan väärässä ja hiiren olevan rotta.
Kotieläinpuistossa hän ihmettelee miten on rusakko saatu laitettua aitaukseen eikä millään usko, että se on riistanvärinen iso kani. Siitä huolimatta, että olen ollut töissä lihakanikasvattamolla ja tasan tarkkaan tiedän kumpi elukka on kyseessä. Anopilla on ihan samanlaista käytöstä. Appi puolestaan tietää rakentamisesta kaiken, esim. lasten makuuhuoneen mikrobivaurion korjaamiseksi riittää maali päälle, suuttui kun oltiin eri mieltä. Pitää hometaloja huuhaana, eikä varmaan yllätä, että oma talonsa haisee ja asukkaat kiskovat erilaisia allergialääkkeitä ja -tippoja 247. Johtuu kuulemma tiepölystä myös talvisin. Tämäkin 60-luvun remppaamaton tasakattoviritys kaukana pikkukaupungin keskustasta on 300 000 euron arvoinen. Appi kyllä möisi sen meille hiukan huokeampaan hintaan ja äyskähtelee joka kerta, kun ei kelpaa.
Näistä kellään ei ole mitään muistisairauksia ja käytöskin jatkunut vuosikymmeniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on myös keski-ikäisiä perillisiä, jotka eivät ymmärrä perintöänsä kuuluvan irtaimiston arvoa. Asunnon tyhjentäminen annetaan jonkun firman tehtäväksi, ja maksetaan siitä hyvä hinta. Firma sitten putsaa kämpän, ja myy kaiken sieltä löytämänsä arvokkaan hyvään hintaan. Toki firmoilla on aina se riski, ettei kämpästä löydy muuta kuin roskaa. Mutta paljon niistä aarteitakin löytyy.
Tähän en kyllä usko. Ennen nettiä tällaista varmaan tapahtui, nykyään voi kaiken googlettamalla selvittää. Palsamäen kuparipannuista maksetaan vain jotta saisi naamansa telkkariin. Samat kylähullut istuu eturiveissä joka jaksossa. Vanha kuhmuinen kuparipannu ei oikeasti ole kuuminta hottia.
Asia nyt vaan on niin, että kaikki eivät viitsi edes ottaa selvää, mitä kaikkea siellä edesmenneen vanhemman asunnossa on. Jos asunto on täynnä tavaraa, ja näkyvillä on vain arvotonta krääsää, ei monikaan viitsi alkaa kaappeja sen syvällisemmin penkomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
459 jatkaa, kaikki nämä sukulaiseni ovat korkeakoulutettuja, mikä hämmästyttää eniten. Yliopistosta ei näytä tarttuneen päähän muuta kuin oikeassa oleminen. On tosi absurdia väitellä lukeneen ihmisen kanssa siitä, onko hiiri sittenkin rotta, kyllähän mun pitää olla väärässä eikä hänen. Nää asiat on sellaisia, jotka lapsikin näkee päivänselvästi ja ymmärtää, mut boomer ei. Vaikuttaa tosiaan joltain muistisairauden alulta, mutta ei ole. Hassua, kun voin keskustella ekaluokkaiseni kanssa paljon sivistyneemmin kuin koulutetun äitini.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, että muillakin on näin!
Mun appivanhemmat on just tollasia. Asuvat kaukana kaikesta muuttotappiokunnassa, jossa ei mitään palveluja lähellä pikkukauppaa lukuunottamatta. Talo on -84 täysin alkuperäiskunnossa. Kylppärissä alkuperäiset 37 vuotta vanhat muovimatot seinissä. Ja tämähän siis on palatsi appivanhempieni puheissa. Mieheni on yrittänyt sanoa, ettei talosta ole aikanaan hänelle kuin riesaa kun pitää purkukustannukset maksaa, eikä tontti huonossa paikassa teiden risteyksessä ole minkään arvoinen.Hetken jo iloittiin kun appivanhemmat ilmoittivat aloittaneensa keittiörempan. Vihdoinkin ne ruskeakukalliset välitilalaatat päivitetään nykyaikaan. Mitä vielä. Heidän kielellään keittiöremontti tarkoitti vain keittiön kaapinovien maalausta🙈
Onneksi tuo mahtava palatsi ei ole minun riesanani aikoinaan!
No eihän tuota kannata remontoida, jos itse eivät kaipaa mitään ja ovat tyytyväisiä.
Mitä noiden appivanhempien sitten pitäisi mielestäsi tehdä, jossakin heidän on asuttava, jos vielä pärjäävät ok-talossaan.
Vierailija kirjoitti:
Voin ostaa sulta ne myrna-kupit jos et tartte.
Mietin samaa!
Ap:n vanhemmat saattavat elää ainakin parikymmentä vuotta, saatte Myrnaa himoitsevat varmaan nopeamminkin sellaiset hankittua. Tori.fi:ssä on 300 myynti-ilmoitusta ja jokaisssa vanhoja astioita myyvässä liikkeessä myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on myös keski-ikäisiä perillisiä, jotka eivät ymmärrä perintöänsä kuuluvan irtaimiston arvoa. Asunnon tyhjentäminen annetaan jonkun firman tehtäväksi, ja maksetaan siitä hyvä hinta. Firma sitten putsaa kämpän, ja myy kaiken sieltä löytämänsä arvokkaan hyvään hintaan. Toki firmoilla on aina se riski, ettei kämpästä löydy muuta kuin roskaa. Mutta paljon niistä aarteitakin löytyy.
Tähän en kyllä usko. Ennen nettiä tällaista varmaan tapahtui, nykyään voi kaiken googlettamalla selvittää. Palsamäen kuparipannuista maksetaan vain jotta saisi naamansa telkkariin. Samat kylähullut istuu eturiveissä joka jaksossa. Vanha kuhmuinen kuparipannu ei oikeasti ole kuuminta hottia.
Asia nyt vaan on niin, että kaikki eivät viitsi edes ottaa selvää, mitä kaikkea siellä edesmenneen vanhemman asunnossa on. Jos asunto on täynnä tavaraa, ja näkyvillä on vain arvotonta krääsää, ei monikaan viitsi alkaa kaappeja sen syvällisemmin penkomaan.
En kyllä päästäisi vieraita ihmisiä penkomaan kenenkään sukulaiseni kotia kuoleman jälkeen. Kyllä ne henkilökohtaiset tavarat, kirjeet, kuvat yms pitää jaksaa katsoa esim isovanhemman jäämistöstä läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, saanko kysyä millä alueella?
Annoin jo aika hyvät vihjeet. :) Itä-Vantaa, ei arvostettu asuinalue, huonot julkiset yhteydet. Talokanta pääosin 60 ja 70-luvuilta.
Olen itse myös lähtöisin Itä-Vantaan Itä-Hakkilasta. Mistä sinä? ;)
Ei ole Itä-Hakkila mutta lähellä. :)
ap
Onko Hakunila? Onko siellä-60 luvulla rakennettuja taloja?
Lopettakaa tuo kalastelu. Kuka nyt osoitettaan täällä kertoisi.
Alue: Aihe vapaa
Onko elämäsi ainoa polttoaine muille naureskelu, ap? Jopa omia vanhempiasi säälit ja halveksit. Miksi? Eikö löydy empatiaa ketään kohtaan tässä maailmassa?
Kerropa, millainen ihminen sitten on sellainen "kunnon ihminen", jota ihailet aidosti ja jolle ei tarvitse naureskella tai kikatella selän takana?