Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani rakensivat omakotitalon 1980-luvulla. Kun myimme talon isän kuoleman jälkeen löysin laskelmat, joiden mukaan talon rakentaminen maksoi 200 000 markkaa. Tontin isä oli saanut perintönä. Myydessä talosta saatiin 140 000e. Olin yllättynyt, että meni noin hyvällä hinnalla. Talo on noin 15 kilometrin päässä isommasta kaupungista, joka sekään ei pitkään tule olemaan muuttovoittoinen. Isoja remontteja olisi pitänyt nopeasti alkaa tekemään. Muistan kyllä omasta lapsuudestani miten rahasta oli tiukkaa. Korot olivat korkealla ja molemmat vanhemmat pienituloisia. Se talo oli molemmille ylpeyden aihe. Itse tuskin tulen koskaan kiintymään mihinkään paikkaan niin kovasti.
Äitini saa parempaa eläkettä kuin yksikään lapsistaan palkkaa, vaikka teki työuransa sairaanhoitajana. Veljet ovat yrittäjiä ja minä myös sairaanhoitaja. Silti olen varakkaampi kuin äitini minun iässäni. Tosin syy siihen on se, että minulla ei ole lapsia.
Mikähän sairaanhoitaja äitisi on ollut? Itse nimittäin tein urani sh:na ja eläkkeeni on 1780 euroa/ kk, nettona 1450 euroa. Kuinka voit saada huonompaa palkkaa, mitä äitisi eläkettä?
Itse asiassa monenkin palkka on pienempi kokopäivätyöstä kuin vanhempiensa eläke. Tätä on nykyaika.
Ei ole mikään mykyajan ilmiö että osa lapsista menestyy elämässä huonommin kuin vanhempansa. Keskieläke Suomessa on noin 1700€ eikä sitä tosiasiaa saa valehdeltua muuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ymmärrys hoi kirjoitti:
Onpa vastenmielinen ja kiittämätön aloitus.
Tajuaako aloittaja ollenkaan, kuinka paljon työtä tuonikäiset ovat elantonsa eteen tehneet?Monet ovat aloittaneet ihan tyhjästä. Niin tyhjästä, että koko omaisuus on mahtunut sylissä kannettavaksi.
Siihen on menty naimisiin ja tehty lapset, ruokittu, vaatetettu, elätetty koko perhe.
Kun on omilla rahoilla saatu talo hankittua ja sinne omaisuuttakin -tietosanakirjat ja myrnat, mitkä todellakin olivat kallista arvotavaraa siihen aikaan- niin sitä osaa arvostaa ihan toisella tavalla, kuin mitä nykyajan aikuiset ja lapset.
Nykyaikana kun mikään ei maksa paljoa ja jos vähän menee tai kyllästyy, niin heitetään roskiin.
Tämän kaiken valmiina saanut sukupolvi ei osaa arvostaa noita, jotka ovat kaiken heille luoneet.
Turha pilkata vanhempia sukupolvia, ihailla voisitte ja pyrkiä itse samaan.Oikeastiko tosissasi jauhat? Nuo ovat suuria ikäpolvia jolle kaikki lankesi kuin manulle illallinen: oli aina töitä tekevälle tarjolla. Ahneen narsistinen sukupolvi, pihejä, koska sota-ajan vanhempien kasvatteja.
Joo, kuusipäiväistä työviikkoa raskasta ruumiillista työtä. Ilman työterveydenhuoltoa tai työvaatteita. Eväinä ruisleipää voipaperissa ja vettä tai maitoa pullossa. Ilman jääkaappisäilytystä.
Ilman asumistukea tai kunnallista päivähoitoa.Sinä et jaksaisi kuukauttakaan sellaista työelämää, mitä suuret ikäluokat joutuivat sietämään.
Viisipäiväiseen työviikkoon siirryttiin 1965 eli suuret ikäluokat eivät siitä ehtineet kovin kauan kärsiä jos ollenkaan.
Kyllä se 1945 syntynyt ehti olla monta vuotta työelämässä, työelämään lähdettiin sillon aiemmin.
No ei nyt sentään liioitella. Jos on 15 vuotiaana omaa elantoaan yksin tienaamaan lähtenyt niin se tekee enintään 6 vuotta. Onhan se useampi vuosi, mutta ei mikään pitkä aika työuran kokonaispituudessa.
Viisipäiväiseen työviikkoon ei siirrytty saman tien. Siirtymäaikaa oli useampi vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku boomeri riehuu syyllistämässä :D
Pieni tarkennus: taas täällä joku boomeri riehuu syyllistämässä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain epämääräisellä tavalla vastenmielinen aloitus ja ketju. Huokuu epäarvostusta vanhempia kohtaan.
Arvostus ansaitaan siinä missä kunnioituskin. Sitä ei saa automaattisesti edes omilta lapsiltaan.
Arvostatko ketään, jos et edes vanhempiasi kunnioita?
Vanhempia on monenlaisia. Pitäisikö vaikka väkivaltaisen lapsuuden kokenut kumarrella vanhempiaan otsa lattiassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain epämääräisellä tavalla vastenmielinen aloitus ja ketju. Huokuu epäarvostusta vanhempia kohtaan.
Arvostus ansaitaan siinä missä kunnioituskin. Sitä ei saa automaattisesti edes omilta lapsiltaan.
Arvostatko ketään, jos et edes vanhempiasi kunnioita?
Nyt tulee kyllä tuttua settiä! ”Kaiken olen puolestasi tehnyt ja tässä on kiitos!” Tuhma lapsiorja, tuhma, tuhma.
Tästä tuli mieleeni suurten ikäluokkien vanhempini, joka ”hyvää hyvyyttään” halusi tulla minun luokseni siivoamaan. Sanoin, että istuhan vaan alas ja rentoudu ja juodaan vaan tässä kahvia ja jutellaan. Sanoin, että saan itse sitten siivottua myöhemmin. Hän nousi välittömästi ylös ja käveli ulos autoonsa itkemään. Lähdin perään ja pyytelin anteeksi ja kyselin ja selittelin tilannetta, mutta hän loukkaantui verisesti. Ei tämän jälkeen vastannut puoleen vuoteen puheluihini tai viesteihini.
Tämä on ollut aina sitä hänen ”auttamistaan”, joka tapahtuu tasan hänen ehdoillaan ja aloitteestaan, vaikka apua en edes tarvitsisi. Jos oikeasti tarvitsisin apua, ei hän piittaa siitä. Kulissit ovat tärkeimmät, miltä asiat näyttävät ulospäin. Hän haluaa näyttää äititeresamaiselta hahmolta. Sama se kuinka paljon vaikka niiden kulissien takana perheen isä vaikka vetää vaimoa ja lasta turpaan. Yllättäen suhtaudun vanhempiini varauksella, toki ystävällisesti, mutta luottaa en todellakaan voi. Ei kannata siis ihmetellä, jos joillakin meillä aikuisilla lapsilla on vaikeuksia arvostaa vanhempiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullisin mielin luen, että boomereiden maailmassa vain tavaroilla on arvoa. Mitä isompi asunto, kesämökki, auto, teollisesti tuotettua ”keräilytavaraa” jne, sen parempi. Ja tämän haluavat jättää lapsilleen perinnöksi. Kiitollinen pitäisi vielä olla siitä, että saa käytettyä tavaraa kaapit ja komerot täyteen. Parhaassa tapauksessa ikälopun asunnon tai kesämökin. Käykö edes pienessä mielessä, että jokaisella pitäisi olla oikeus omannäköiseen elämään? Ette te boomeritkaan ottaneet vastaan äitinne täkänää, jota koitti teille antaa kun matka vei maailmalle.
surullisinta on se kun ei oo hyvä jos sitä tavaraa on, mut pahempi on jos sitä ei oo antaa :(
Miksei boomerit sit saa elää omannäköistään elämää, joku heistä ootti sen täkänän, toinen taas ei.
Itketään jos perintöö ei tuu, voivotellaan jos sitä tulee.
Muistakaamme boomerit tehdä testamentti m'ahanmuuttajille, he kohtelevat meitä paremmin!
Ottaako boomerilla todella tunteisiin, kun vuosikymmenien aikana tienattu palkka on tuhlattu arvottomaan rojuun? Luuleeko boomer todella, että jälkikasvu ottaa silmät ilonkyynelissä vastaan ne käytetyt tietosanakirjat ja ”retro”sohvakalustot? Kyllä kyynelet voivat olla silmissä vastaanottajalla, mutta ei ehkä ilosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
504 jatkaa.
Ongelma siis siinä, kun ihan kaikki kelpaa ja mitään ei voi laittaa pois. Olin kerran karsinut vanhoja pyyhkeitä ja verhoja, parittomia kuppeja ja kippoja jne parin ikea-kassillisen verran. Anoppi kyseli mihin mä olen viemässä tavaroita, totesin kierrätykseen. Ihan kaikki kelpasi anopille, hiusten värjäämiseen myötä pilalle värjääntynyttä suihkuverhoa myöten. Anopilla on suihkukaappi.
Kummallista, miten ihminen menettää todellisuuden tajun. Esim olkkarissa anopilla on sohva, ruskea puhki istuttu kammotus vuodelta 1982. Taitaa siinä olla parit koiranhampaan jäljetkin. Hän luulee tosissaan, että sohvalla on edelleen rahallista arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani rakensivat omakotitalon 1980-luvulla. Kun myimme talon isän kuoleman jälkeen löysin laskelmat, joiden mukaan talon rakentaminen maksoi 200 000 markkaa. Tontin isä oli saanut perintönä. Myydessä talosta saatiin 140 000e. Olin yllättynyt, että meni noin hyvällä hinnalla. Talo on noin 15 kilometrin päässä isommasta kaupungista, joka sekään ei pitkään tule olemaan muuttovoittoinen. Isoja remontteja olisi pitänyt nopeasti alkaa tekemään. Muistan kyllä omasta lapsuudestani miten rahasta oli tiukkaa. Korot olivat korkealla ja molemmat vanhemmat pienituloisia. Se talo oli molemmille ylpeyden aihe. Itse tuskin tulen koskaan kiintymään mihinkään paikkaan niin kovasti.
Äitini saa parempaa eläkettä kuin yksikään lapsistaan palkkaa, vaikka teki työuransa sairaanhoitajana. Veljet ovat yrittäjiä ja minä myös sairaanhoitaja. Silti olen varakkaampi kuin äitini minun iässäni. Tosin syy siihen on se, että minulla ei ole lapsia.
Mikähän sairaanhoitaja äitisi on ollut? Itse nimittäin tein urani sh:na ja eläkkeeni on 1780 euroa/ kk, nettona 1450 euroa. Kuinka voit saada huonompaa palkkaa, mitä äitisi eläkettä?
Itse asiassa monenkin palkka on pienempi kokopäivätyöstä kuin vanhempiensa eläke. Tätä on nykyaika.
Ei ole mikään mykyajan ilmiö että osa lapsista menestyy elämässä huonommin kuin vanhempansa. Keskieläke Suomessa on noin 1700€ eikä sitä tosiasiaa saa valehdeltua muuksi.
Ja noissa eläkkeissä on suuria eroja Suomen sisällä, Kauniaisissa keskieläke on päälle 3000 e/kk ja jossain maatalousvaltaisessa pikkukunnassa vähän päälle 1000 e/kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Kyllä se 1945 syntynyt ehti olla monta vuotta työelämässä, työelämään lähdettiin sillon aiemmin.” Kyllä lähdettiin, kun töihin pääsi ilman koulutusta. Niitä ammatteja ei enää ole. Edes siivoojaksi ei pääse, mikä boomerille tulee tässä yllätyksenä. Joten boomerit ehtivät kerätä varallisuutta pidemmän aikaa lapsiinsa verrattuna. Ja sopivasti eläkeikä tuli täyteen siinä kuuskymppisenä. Lapsensa saavat toki jatkaa liki seitsemänkymppiseksi, pikkuisen vaativammaksi käyneessä työelämässä. Mutta hei, kiitoksia perinnöksi jäävästä vakosamettisohvasta ja Myrna -kupeista!
Ole hyvä Stina-Susanna, muuta et ole omillasi ansainnut, ja meiltähän et saa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain epämääräisellä tavalla vastenmielinen aloitus ja ketju. Huokuu epäarvostusta vanhempia kohtaan.
Arvostus ansaitaan siinä missä kunnioituskin. Sitä ei saa automaattisesti edes omilta lapsiltaan.
Ei myöskään vanhemmiltaan. Jokin mennyt kehitysvaiheessa perusteellisesti pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytän töissä pukuja. Eräs sukulaiseni oli sitä mieltä, että minun olisi pitänyt ottaa hänen miesvainajaltaan jääneet puvut ja solmiot käyttöön. Uusin puvuista oli teetetty ennen vuotta 1985. En ottanut, vaikka kuinka pyydettiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain epämääräisellä tavalla vastenmielinen aloitus ja ketju. Huokuu epäarvostusta vanhempia kohtaan.
Arvostus ansaitaan siinä missä kunnioituskin. Sitä ei saa automaattisesti edes omilta lapsiltaan.
Arvostatko ketään, jos et edes vanhempiasi kunnioita?
Vanhempia on monenlaisia. Pitäisikö vaikka väkivaltaisen lapsuuden kokenut kumarrella vanhempiaan otsa lattiassa?
Todennäköisesti pitäisi. Olen itsekin saanut paskaa niskaan ihan huolella siitä, että olen ottanut vanhempiini etäisyyttä. ”Kun ne on kuitenkin vanhemmat.” ”Unohda vaan vanhat asiat. Käännä toinen poski.” tai ”Kaikki meistä tekee virheitä, parhaamme yritimme sinun kanssasi.”
Ai niinkö, no tosiaan -eihän tässä sitten kai olekaan mitään ongelmaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullisin mielin luen, että boomereiden maailmassa vain tavaroilla on arvoa. Mitä isompi asunto, kesämökki, auto, teollisesti tuotettua ”keräilytavaraa” jne, sen parempi. Ja tämän haluavat jättää lapsilleen perinnöksi. Kiitollinen pitäisi vielä olla siitä, että saa käytettyä tavaraa kaapit ja komerot täyteen. Parhaassa tapauksessa ikälopun asunnon tai kesämökin. Käykö edes pienessä mielessä, että jokaisella pitäisi olla oikeus omannäköiseen elämään? Ette te boomeritkaan ottaneet vastaan äitinne täkänää, jota koitti teille antaa kun matka vei maailmalle.
Itseasiassa, äitini otti vastaan oman äitinsä täkänöitä. Valitti kyllä 20 vuotta, ettei niille ole hyvää paikkaa. Innostui kuitenkin itsekin käsitöistä ja väänsi oman makunsa mukaisen täkänän sekä vinon pinon raanuja paikallisessa käsityökeskuksessa. Nyt ne on kaikki tulossa mulle, en todella tiedä mihin sijoittaisin rivitalo-asunnossani jättimäisen kokoisia, 3x2 metrisiä koko seinän peittäviä hyvin tummia täkänöitä ja 70-luvun keltaisella säväytettyjä ruskeita raanuja sekä ryijyjä. En todella tiedä.
Lisäksi isä haluaa lahjoittaa minulle ylimääräiset nahkasohvansa mökiltä ja autotallista. Hän osteli vähän liikaa mökkisohvia aikoinaan, ja kotona vanha sohvakalusto siirrettiin autotalliin uuden tieltä. Kun se vanha kaluston on kuitenkin ihan ehjä, nahka vaan kulunut.
PS. Tunteeko joku ketään boomeria, jonka autotalliin mahtuisi auto? Minä en.
Vinkkinä sinulle, että fb:ssä on ryijyryhmä, jossa innostutaan ryijyistä ja varmaan myös täkänöistä!
Vierailija kirjoitti:
Ottaako boomerilla todella tunteisiin, kun vuosikymmenien aikana tienattu palkka on tuhlattu arvottomaan rojuun? Luuleeko boomer todella, että jälkikasvu ottaa silmät ilonkyynelissä vastaan ne käytetyt tietosanakirjat ja ”retro”sohvakalustot? Kyllä kyynelet voivat olla silmissä vastaanottajalla, mutta ei ehkä ilosta.
Mitä tarkoitat? Mihin "arvottomaan rojuun"? Nuo tavarat, mitkä joskus ovat olleet uusia, ovat nyt jo ajan hampaan kuluttamia. Eihän me ikäihmiset tiedetä, mitä te näille tavaroillemme teette kuolemamme jälkeen. Ei kai nyt kuitenkaan ole tarkoitus, että me "puumerit" tyhjennetään kämppämme, että olisi mahdollisimman siistissä kunnossa panna koti myyntiin. Ja mieluummin vielä remontoituna. Pitäiskö sitä ostaa jo valmis arkkukin ja mennä vaikka valmiiksi sinne odottelemaan, että vaivattaisi mahdollisimman vähän.
Aina se on tähän asti seuraava sukupolvi jaksanut edesmenneiden kodit siivota ja korjata, mutta nyt taitaa olla sellainen polvi, joka odottaa, että kaikki on järjestyksessä ja konmaritettu. Ja aina parempi, jos on vielä paksu lompsa siinä lipaston päällä odottamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herran Jumala , oletko vähän tyhmä ap, jos et näytä myynnissä olevia kolmioita Itä-Vantaalta . Niitä on etuovi.fi sivuilla . On hempattujalin sen ikäisiä ja hinnat n 125000e- 145000e. Uudet on kalliimpia tietysti. Ja kerro , että kirpparit on täynnä näitä vastaavia huonekaluja ja myrnia, joista ei kukaan maksa 1000e enempää. Me 7- kymppiset ollaan vielä niin nuoria , että totuus täytyy kestää, eikä kuvitella joutavia.
Eikö tosiaan tuon enempää saa. Ei irtoa edes yksiötä Helsingistä tuolla hinnalla. Asunto Vantaalla ei ole ollut eikä koskaan tule olemaan minkäänlainen sijoitus.
Niin, asunto on täysin perusasia meille kaikille.
Miksi sen silloin edes pitäisi olla mikään sijoitus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä elintasolapsia, ei tunnu oikein mikään kelpaavan. Myrnakin arvotonta krääsää. Juupa juu. Tällaisiako me olemmeteistä kasvattaneet.
Ehkä tässä on nyt toisenlaiset ajat tulossa, ei kulutushysteriaa, aina ei kaiken tarvitse olla uutta ja viimisen päälle hienoa. Kierrätys- ja uusiokäyttö voivatkin olla tulevaisuuden visio. Samoin korjaaminen ja paikkaaminen.
Kovasti jaksatte arvostella ja halveksia vanhempienne koteja ja tavaroita, koittakaapa nyt kuitenkin ymmärtää meitä pula-ajan lapsia, emme tosiaan syntyneet ”kultalusikka” suussa, mutta halusimme antaa teille kaiken mahdollisen, ja tuollaisia teistä on sitten tullut..Mitäs jos ne Myrna-astiat laittaa tiskikoneeseen? Itse en käsintiskauksesta niin paljon tykkää. Miksei muuten Myrnia näy kenelläkään arkiastioina? Miksi sellaisia on pitänyt hankkia, kun niitä ei koskaan käytetä? Olen itse ottanut kaikki astiat arkikäyttöön, kun eihän sitä tiedä, mikä päivä on viimeinen. Ihan hullua niitä olisi vain vitriinistä katsoa ja käyttää kolhiintuneita astioita arjessa.
Myrnat ovat tietenkin juhla-astioita, joilla juhlia juhlistetaa,kuten synttärit, rippijuhlat, ylppärijuhlat ym. Kyllä niitä silloin jaksaa tiskata.Itse vissiin käytät juhlissakin arkimukeja.?
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole mitään elintasoa, että nurkat täynnä arvotonta rojua. Vaikka boomerit niin luulevat.
Hyvähän se, että ovat elintasoonsa tyytyväisiä.
Mitä siitä tulisi, jos kaikki olisivat yhtä ahneita kuin keski-ikäiset valittajat. Maapallo hukkuisi paskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaako boomerilla todella tunteisiin, kun vuosikymmenien aikana tienattu palkka on tuhlattu arvottomaan rojuun? Luuleeko boomer todella, että jälkikasvu ottaa silmät ilonkyynelissä vastaan ne käytetyt tietosanakirjat ja ”retro”sohvakalustot? Kyllä kyynelet voivat olla silmissä vastaanottajalla, mutta ei ehkä ilosta.
Mitä tarkoitat? Mihin "arvottomaan rojuun"? Nuo tavarat, mitkä joskus ovat olleet uusia, ovat nyt jo ajan hampaan kuluttamia. Eihän me ikäihmiset tiedetä, mitä te näille tavaroillemme teette kuolemamme jälkeen. Ei kai nyt kuitenkaan ole tarkoitus, että me "puumerit" tyhjennetään kämppämme, että olisi mahdollisimman siistissä kunnossa panna koti myyntiin. Ja mieluummin vielä remontoituna. Pitäiskö sitä ostaa jo valmis arkkukin ja mennä vaikka valmiiksi sinne odottelemaan, että vaivattaisi mahdollisimman vähän.
Aina se on tähän asti seuraava sukupolvi jaksanut edesmenneiden kodit siivota ja korjata, mutta nyt taitaa olla sellainen polvi, joka odottaa, että kaikki on järjestyksessä ja konmaritettu. Ja aina parempi, jos on vielä paksu lompsa siinä lipaston päällä odottamassa.
Voi tätä uhriutumisen määrää! Tätähän tässä tosiaan haetaan 🤦🏼♀️
Omasta mielestäni ei ollut erityisen materialistinen aloitus. Tunnistan paljon samoja piirteitä monissa ikäihmisissä. Pakollisia remontteja ei ole tehty tai ne on tehty itse niin, että ollaan aiheutettu enemmän vahinkoa. Esim kun vessan ilmaiseksi saadut jämäkaakelit loppuvat, niin jatketaan hommaa eri kaakelisarjalla. Kun kiinteistönvälittäjä käy antamassa rehellisen arvion niin loukkaannutaan verisesti ja unohdetaan koko talon myynti. Itselle ei suoda mitään uutta tai nykystandardien mukaista. Tätini katsoi telkkaria epämukavalla keittiöjakkaralla kun 80-luvulla A-kalusteesta hankittua hienoa uutta nahkasohvaa piti varjella. Tädin kuollessa muutama vuosi sitten tuo sohva oli ihan tuliterässä kunnossa, mutta ei kelvannut kenellekään.