Kuinka noloa on asua vanhempien luona vielä 21 vuotiaana?
Yksi luokka kaveri asuu ja naureskellaan aina vähän kaveripiirissä hänelle :D mammanpoju!
Kommentit (55)
Oli 24, kun muutin kotoa. En tiennyt olevani nolo.
Ap tässä nolo on. Itse muutin takaisin vanhempien luokse 27-vuotiaana, ja siitä sitten lunastin talon itselleni kun he eivät enää jaksaneet asua omakotitalossa.
Tunnen tapauksen jossa (ainakin vielä äskettäin) 34-vuotias kaveri asuu iskän ja äiskän kanssa. Ei ole tietääkseni koskaan asunut pidempää aikaa poissa kotoa...
Siinä voi olla aika mielenkiintoista selitellä mahdollisille naisille tilannettaan. Kaiken huipuksi käsittääkseni ko. sankarin isä on ollut jo vuosia eläkkeellä, joten tuo menee siinäkin mielessä jo melkein hyväksikäytön puolelle.
Ei ole noloa. Nolompaa on muuttaa Kelan elätiksi.
Eipä tuo kuulosta nololta. Itse muutin kotoa, kun olin 23v. Osallistuin taloudenhoitoon sekä kustannuksiin, eikä vanhemmat koskaan sanoneet, että olisi kiire muuttaa pois. Pikemminkin päin vastoin. Parasta oli, että aina löytyi seuraa, jos ei jaksanut yksinään olla ja välit vanhempiin parani. Säästin kotona asuessani käsirahan omaan asuntoon pk-seudulla, joten ei tarvinnut vuokralle muuttaa.
Noloa on pikemminkin muuttaa veronmaksajien elatukseen omaan asuntoon.
Mielestäni ei ole koskaan noloa asua vanhempiensa kanssa samassa asunnossa.
Jos esimerkiksi vanhemmat ja aikuiset lapset tulevat hyvin toimeen keskenään ja nauttivat toistensa seurasta, niin miksi ei.
Jos asunnossa on tilaa muillekin kuin vanhemmille, niin miksi ei. Muutenkin hintataso asunnoissa tosi kova pääkaupunkiseudulla. Säästetään paljon mm. asumistuissa.
Yksinäisyysongelmat vähenevät. Monet nuoret aikuiset kärsivät yksinäisyydestä, etenkin nyt koronan aikaan. Sama koskee myös esim. iäkkäitä vanhempia.
Yhteistaloudessa on hyötyä kaikille talouden asukkaille. Tämä toki edellyttää, että kaikki osallistuvat talouden pyörittämiseen, mm. kustannuksiin ja kotitöihin. Mitä isomman porukan kesken esim. sähkölaskun jakaa, sitä enemmän jokaiselle jää käteen. Siivouksessa, ruuanlaitossa yms. voi vuorotella. Toisia voi jeesata ja vastineeksi saada jeesiä.
Ja sitten on tietty heitä aikuisia, jotka eivät selviä yksin, esim. kehitysvammaisia, liikuntarajoitteisia, muistisairaita tai ihan vaan jollain tavalla erilaisia ihmisiä, joilla on parempi asua vaikka kolmikymppisinäkin vanhempiensa kanssa.
Joskus on paha tilanne, esim. vaikea ero, jolloin voi olla hyötyä siitä, että voi jonkin aikaa asua vanhempien kanssa.
Ei voi vetää johtopäätöstä, että joku on nolo vaan sen takia, että hän aikuisiän saavuttaneena asuu vanhempiensa kanssa samassa taloudessa. Kaikki vanhempiensa kanssa asuvat +18v eivät ole siipeilijöitä ja ihan oikeasti osallistuvat talouden pyörittämiseen tai vaikka maksavat vanhemmilleen vuokraa. Eli oikeastaan syy siihen, miksi asuu vanhempien kanssa voi kertoa enemmän ja olla positiivinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Naurattaahan se tietty.
Asun isäni kanssa samassa taloudessa. Hän on 73 ja kärsii muistisairaudesta. Nauratko myös minulle vain sillä perusteella, että olen 22 ja asun vielä isäni kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tapauksen jossa (ainakin vielä äskettäin) 34-vuotias kaveri asuu iskän ja äiskän kanssa. Ei ole tietääkseni koskaan asunut pidempää aikaa poissa kotoa...
Siinä voi olla aika mielenkiintoista selitellä mahdollisille naisille tilannettaan. Kaiken huipuksi käsittääkseni ko. sankarin isä on ollut jo vuosia eläkkeellä, joten tuo menee siinäkin mielessä jo melkein hyväksikäytön puolelle.
Tiedätkö, miksi hän asuu kotona? Tiedätkö, elättävätkö hänen vanhempansa hänet, vai osallistuuko hän myös talouden ylläpitoon? Välttämättä kyse ei ole hyväksikäytöstä...
On erittäin fiksua asua kotona vaikka opiskeluajat ja säästää rahaa omaan asuntoon. Ei se tarkoita etteikö itsenäistyisi.
Ei yhtään noloa. Voi olla jopa järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiahan tuon ikäiset vielä on, joten eipä siinä mitään noloa ole. Tuo sinun ajattelu sen sijaan saa mut painamaan kämmenen otsaani.
21– vuotias lapsi, hmm. Minulla on 20- vuotias poika ja kyllä hän on ihan aikuinen.
Jos vanhemmilla on iso asunto tai talo, niin on suorastaan suositeltavaa, että jälkikasvu asuu siellä kanssa, jos vain suinkin tulevat toimeen. Säästyy rahaa ja luonnonvaroja.