Lue keskustelun säännöt.
Kuinka noloa on asua vanhempien luona vielä 21 vuotiaana?
26.02.2021 |
Yksi luokka kaveri asuu ja naureskellaan aina vähän kaveripiirissä hänelle :D mammanpoju!
Kommentit (55)
Ymmärrän, jos parikymppinen asuu vielä kotona. Mutta onhan se kolmekyppiselle jo hieman noloa. Vai alkaisitteko oikeasti seurustella miehen kanssa, joka asuu edelleen vanhempiensa nurkissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin vanhempieni luona lähes 30 -vuotiaaksi. Piti olla vahdissa, että eivät todella tapa kännipäissään toisiaan. Opiskelin siinä sivussa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, jos parikymppinen asuu vielä kotona. Mutta onhan se kolmekyppiselle jo hieman noloa. Vai alkaisitteko oikeasti seurustella miehen kanssa, joka asuu edelleen vanhempiensa nurkissa?
Onpas rajoittunut ajatusmaailma, jos peruste seurustelemisen aloittamisen hylkäämiselle on asuminen samassa taloudessa vanhempien kanssa?
Ei se tarkoita, etteikö osallistuisi esim. talouden kustannuksiin tai elää siivellä. Eikö päinvastoin olisi hienoa, jos mies pitää esim. huolta iäkkäistä vanhemmistaan.
Eli kyse lienee siitä, miksi asuu vanhempiensa kanssa eikä vain se, että asuu vanhempiensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, jos parikymppinen asuu vielä kotona. Mutta onhan se kolmekyppiselle jo hieman noloa. Vai alkaisitteko oikeasti seurustella miehen kanssa, joka asuu edelleen vanhempiensa nurkissa?
Minä alkaisin, jos asuu vanhempiensa kanssa "oikeasta" syystä.
Vierailija kirjoitti:
Nolompaa on asua sossun maksamassa vuokrakämpässä jossain huonolla asuinalueella, ja hankkia ilmaiskirppiksiltä lutikan asuttamia huonekaluja.
Ei tule mieleen, mitä siinä säästää, kun asuu vanhempien luona vaikka siitä jotain heille korvaiskin. Ruokakin on joka päivä pöydässä ja pyykit pestynä.
Omilleen ehtii sitten, kun on ammatit hommattuna, työpaikka ja elämänkumppani. Voi olla tilillä jopa hieman rahaakin.
Onpa outo asenne. Ja harvinainen ainakin reaalimaailmassa.
Selvähän se on, ettei aikuiseksi ole mitään mahdollisuuksia kasvaa ennen kuin pääsee lopullisesti irti vanhemmistaan, eli muuttaa omilleen.
Karvainen aikuinen äijä asumassa äitinsä kanssa, prrrrrrr puistattaa jo ajatuskin.
Eikä ne vanhemmatkaan siitä kyllä mielissään ole, että aikuinen lapsi pyörii nurkissa. Se toisi 99% vanhemmista tunteen, että ovat epäonnistuneet kasvattajina kun lapsi ei osoita itsenäistymisen merkkejä. Ehkä kaikki vanhemmat eivät toki kehtaa sitä ääneen lapselleen sanoa, että koitas häippästä nyt jo. Se ei silti tarkoita, ettei vanhemmat välittäisi lapsestaan - päinvastoin. Joskus se äitee kuitenkin heittää lusikan penkin alle ja lapsi jää yksin. Parempi jos sitä lähtee treenaamaan normaalissa ikävaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, jos parikymppinen asuu vielä kotona. Mutta onhan se kolmekyppiselle jo hieman noloa. Vai alkaisitteko oikeasti seurustella miehen kanssa, joka asuu edelleen vanhempiensa nurkissa?
Oot itse aika nolo, kun tällaisia sanot.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, jos parikymppinen asuu vielä kotona. Mutta onhan se kolmekyppiselle jo hieman noloa. Vai alkaisitteko oikeasti seurustella miehen kanssa, joka asuu edelleen vanhempiensa nurkissa?
Sehän riippuu ihan tilanteesta. On voinut vaikka ottaa kotitilansa hoitoonsa ja vanhemmat ovat tulleet siinä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nolompaa on asua sossun maksamassa vuokrakämpässä jossain huonolla asuinalueella, ja hankkia ilmaiskirppiksiltä lutikan asuttamia huonekaluja.
Ei tule mieleen, mitä siinä säästää, kun asuu vanhempien luona vaikka siitä jotain heille korvaiskin. Ruokakin on joka päivä pöydässä ja pyykit pestynä.
Omilleen ehtii sitten, kun on ammatit hommattuna, työpaikka ja elämänkumppani. Voi olla tilillä jopa hieman rahaakin.
Onpa outo asenne. Ja harvinainen ainakin reaalimaailmassa.
Selvähän se on, ettei aikuiseksi ole mitään mahdollisuuksia kasvaa ennen kuin pääsee lopullisesti irti vanhemmistaan, eli muuttaa omilleen.
Karvainen aikuinen äijä asumassa äitinsä kanssa, prrrrrrr puistattaa jo ajatuskin.
Eikä ne vanhemmatkaan siitä kyllä mielissään ole, että aikuinen lapsi pyörii nurkissa. Se toisi 99% vanhemmista tunteen, että ovat epäonnistuneet kasvattajina kun lapsi ei osoita itsenäistymisen merkkejä. Ehkä kaikki vanhemmat eivät toki kehtaa sitä ääneen lapselleen sanoa, että koitas häippästä nyt jo. Se ei silti tarkoita, ettei vanhemmat välittäisi lapsestaan - päinvastoin. Joskus se äitee kuitenkin heittää lusikan penkin alle ja lapsi jää yksin. Parempi jos sitä lähtee treenaamaan normaalissa ikävaiheessa.
Miksi ei voisi olla itsenäinen, kasvanut aikuiseksi ja asua samassa taloudessa vanhempiensa kanssa?
Minä olen itsenäinen, aikuinen 32v ja tienaan enemmän kuin rikkain 10% suomalaisista ja kyllä asun vanhempieni kanssa samassa taloudessa. Vanhempani ovat n. 70v ja pidän heistä huolta.
Olisko hänelle helpompaa asua siellä, tulee vanhempiensa kanssa toimeen, kaikki eivät tule jos vanhempi on hankala. Ehkä se on joku yksityisempi huone ja hän säästää johonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nolompaa on asua sossun maksamassa vuokrakämpässä jossain huonolla asuinalueella, ja hankkia ilmaiskirppiksiltä lutikan asuttamia huonekaluja.
Ei tule mieleen, mitä siinä säästää, kun asuu vanhempien luona vaikka siitä jotain heille korvaiskin. Ruokakin on joka päivä pöydässä ja pyykit pestynä.
Omilleen ehtii sitten, kun on ammatit hommattuna, työpaikka ja elämänkumppani. Voi olla tilillä jopa hieman rahaakin.
Onpa outo asenne. Ja harvinainen ainakin reaalimaailmassa.
Selvähän se on, ettei aikuiseksi ole mitään mahdollisuuksia kasvaa ennen kuin pääsee lopullisesti irti vanhemmistaan, eli muuttaa omilleen.
Karvainen aikuinen äijä asumassa äitinsä kanssa, prrrrrrr puistattaa jo ajatuskin.
Eikä ne vanhemmatkaan siitä kyllä mielissään ole, että aikuinen lapsi pyörii nurkissa. Se toisi 99% vanhemmista tunteen, että ovat epäonnistuneet kasvattajina kun lapsi ei osoita itsenäistymisen merkkejä. Ehkä kaikki vanhemmat eivät toki kehtaa sitä ääneen lapselleen sanoa, että koitas häippästä nyt jo. Se ei silti tarkoita, ettei vanhemmat välittäisi lapsestaan - päinvastoin. Joskus se äitee kuitenkin heittää lusikan penkin alle ja lapsi jää yksin. Parempi jos sitä lähtee treenaamaan normaalissa ikävaiheessa.
Minun osalta on päinvastoin. Vanhempani eivät missään nimessä halua, että muutan pois "nurkista".
Itse muutin 16-vuotiaana mutta ei tulisi mieleenkään ajatella että olisi jotenkin noloa asua 21-vuotiaana. Enemmän pidän nolona sitä että nauraa toiselle noin vähäpätöisestä asiasta, jossa ei edes ole mitään aihetta nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on joku räkänokka hihittelijä.
Vierailija kirjoitti:
Olisko hänelle helpompaa asua siellä, tulee vanhempiensa kanssa toimeen, kaikki eivät tule jos vanhempi on hankala. Ehkä se on joku yksityisempi huone ja hän säästää johonkin.
Näinpä juuri, jos ei tule toimeen vanhempiensa kanssa, niin en yhtään ihmettele vaikka muutetaan pois. Jos taas tulee toimeen, en ymmärrä, miksi ei voisi asua vanhempiensa kanssa vaikka lopun elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole yhtään noloa. Itse toivon, että lapseni asuvat kotona mahdollisimman pitkään ja säästävät rahansa. Toivon, että muuttavat vasta sitten omilleen, kun siihen on hyvät taloudelliset ym. mahdollisuudet. Kotona on tilaa ja ruokaa, täällä voi rauhassa opiskella ja aikuistua.
N45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nolompaa on asua sossun maksamassa vuokrakämpässä jossain huonolla asuinalueella, ja hankkia ilmaiskirppiksiltä lutikan asuttamia huonekaluja.
Ei tule mieleen, mitä siinä säästää, kun asuu vanhempien luona vaikka siitä jotain heille korvaiskin. Ruokakin on joka päivä pöydässä ja pyykit pestynä.
Omilleen ehtii sitten, kun on ammatit hommattuna, työpaikka ja elämänkumppani. Voi olla tilillä jopa hieman rahaakin.
Onpa outo asenne. Ja harvinainen ainakin reaalimaailmassa.
Selvähän se on, ettei aikuiseksi ole mitään mahdollisuuksia kasvaa ennen kuin pääsee lopullisesti irti vanhemmistaan, eli muuttaa omilleen.
Karvainen aikuinen äijä asumassa äitinsä kanssa, prrrrrrr puistattaa jo ajatuskin.
Eikä ne vanhemmatkaan siitä kyllä mielissään ole, että aikuinen lapsi pyörii nurkissa. Se toisi 99% vanhemmista tunteen, että ovat epäonnistuneet kasvattajina kun lapsi ei osoita itsenäistymisen merkkejä. Ehkä kaikki vanhemmat eivät toki kehtaa sitä ääneen lapselleen sanoa, että koitas häippästä nyt jo. Se ei silti tarkoita, ettei vanhemmat välittäisi lapsestaan - päinvastoin. Joskus se äitee kuitenkin heittää lusikan penkin alle ja lapsi jää yksin. Parempi jos sitä lähtee treenaamaan normaalissa ikävaiheessa.
Miksi ei voisi olla itsenäinen, kasvanut aikuiseksi ja asua samassa taloudessa vanhempiensa kanssa?
Minä olen itsenäinen, aikuinen 32v ja tienaan enemmän kuin rikkain 10% suomalaisista ja kyllä asun vanhempieni kanssa samassa taloudessa. Vanhempani ovat n. 70v ja pidän heistä huolta.
Olisipa enemmän kaltaisia ihmisiä. Iäkkäiden yksinäisyys on iso ongelma, jota ei myönnetä Suomessa. Monet lapset vähät välittävät iäkkäistä vanhemmistaan ja käyttävät heitä lähinnä vain hyväkseen mm. lastenvahtina.
Yksinäisyysongelmat vähenesivät selkeästi, jos Suomi osaisi ottaa oppia Etelä-Euroopan maista tämän asian suhteen.
Maksan paljon tuloveroa ja minua suorastaan ärsyttää, että nuoret muuttavat omiin asuntoihin yhteiskunnan elätettäviksi, vaikka voisi esim. asua vanhempien kanssa. Tietty eri asia, jos esim. muuttaa opintojen perässä eri paikkakunnalle.
Töissäkin voi käydä opintojen ohella ja se näyttää vaan hyvältä työnantajan näkökulmasta.
Naapurin Teuvo 51-vuotta.Asuu isän ja äidin kanssa omakotitalossa.
Ihanaa kun meidän poika sai opiskelupaikan kotipaikkakunnalta, saadaan vielä hetki olla koko perhe koossa.