Lapsi puhuu edellisestä elämästä
Onko teillä lapset puhunut edellisistä elämistä? Meillä 4-v yhtäkkiä alkoi puhumaan, enkä tiedä miten siihen suhtautua. Kertoo olleensa edesmennyt sukulainen. Ei kuulosta mielikuvitustarinoilta, eikä pitäisi osata edes päätellä että kyseinen sukulainen on kuollut. Jos kysyy jotain, sanoo ettei saa kertoa. Ei vastaa kuka kieltää kertomasta. Kyselee itse että milloin tänne tullut jne. Vähän kylmää nämä puheet.
Kommentit (657)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan lasten kokemia harhoja tutkittu miten paljon?
Psykoosi on vakava mielenterveyden häiriö, jossa todellisuudentaju hämärtyy ja vääristyy siten, että sisäisiä mielikuvia on vaikea erottaa ulkopuolisesta todellisuudesta.
Keskeisiä oireita ovat aistiharhat (hallusinaatiot), harhaluulot (deluusiot), vääristyneet tulkinnat ulkoisesta todellisuudesta ja hajanaisuus sekä tunteiden latistuminen, puheen köyhtyminen, aloitekyvyn heikkeneminen ja kyvyttömyys tuntea mielihyvää.
Käytös voi olla outoa, arvaamatonta ja ennustamatonta tutuissakin tilanteissa. Myös mielialojen nopeaa vaihtelua voi esiintyä.
Psykoottisen henkilön ajattelua ja asenteita voi olla vaikea tai mahdoton käsittää.
Aiempi toimintataso voi taantua.
Psykoosien esiintyvyydeksi lapsilla on arvioitu enintään 1 % ja nuorilla 1–2 % 1. Kaikkien psykoosien elämänaikainen esiintyvyys Suomessa on noin 3,5 % ja skitsofrenian elämänaikainen esiintyvyys 1 % 3.
Skitsofrenian tyypillinen puhkeamisikä on miehillä 15–25-vuotiaana, naisilla 20–30-vuotiaana.
Skitsofrenian varhaisin muoto (very early onset schizophrenia) alkaa alle 13-vuotiaana, tavallisimmin kuitenkin kouluiässä tai esimurrosiässä (early onset schizophrenia).
Sairastumista edeltää yleensä ennakko-oirevaihe, jota luonnehtivat oudot subjektiiviset kokemukset ja epäspesifit oireet, kuten ahdistuneisuus ja masentuneisuus.
Lapsuus- ja nuoruusiän skitsofrenian oireina esiintyy ajatusten ja käyttäytymisen hajanaisuutta, assosiaatiohäiriöitä (mielleyhtymien löyhyyttä) ja harhaluuloja esimerkiksi ympäristön tai ihmisten suhteen.
Aistiharhat voivat olla ääni- tai näköaistimuksia tai ruumiintuntemuksia.
Puheessa voi esiintyä neologismia eli uusien, omien sanojen käyttöä.
Kognitiivisissa taidoissa esiintyy usein negatiivisia muutoksia; tavallisimmin keskittymiskyky heikkenee.
Psykoottisiin tiloihin voi liittyä outoja, asiaankuulumattomia ilmeitä ja eleitä sekä ristiriitaisuutta käytöksessä.
Lapsi tai nuori voi käyttäytyä uhkaavasti ja arvaamattomasti, väkivaltaisestikin, eikä käytös tunnu liittyvän edeltäviin tapahtumiin tai aiempien traumakokemusten laukaisemiin tunnetiloihin.
Oireet tulee aina suhteuttaa lapsen ikään, kehitystasoon ja muiden todettujen häiriöiden oireisiin.
Ks. Käypä hoito -suositus Skitsofrenia
Ihan kiva mutta väärä ketju.
Muutenkin kyseenalaista tiedettä tuo psykopatria ja psykoterapia. Näillä mielensairauksilla yritetään sivuuttaa ja syrjäyttää vanhoja vuosituhansien perimää esoteerista tiedettä.
Nykyajan psykiatrialle ei ole mitään vankkaa todistuspohjaa.
Muistin istuessani niska taipuneena hiukan alaspäin kuinka roikuin, joskus...
Täällä pyydettiin kertomaan lisää kokemuksia. Lyhyesti omasta matkastani: lapseni oli n. 2v, kun aloin itse nähdä (en näe/koe niitä silmin, vaan kaiketi sillä ns. kolmannella silmällä) niin erikoisia asioita, että loppuviimein oli pakko polvillaan uskoa, ettei nämä voi enää olla vain mun vilkasta mielikuvitustani. Näin myös erikoisia, syvästi merkityksellisen oloisia unia. Olen myös alkanut nähdä auroja ja musiikinkin väreinä. Kaikki on värähtelyä, sanoi Teslan Nikola.
Suuntani tuntuu selvältä: herkistyn näköjään aina vain selvänäköisemmäksi. Tuntuu myös todelta, että koska tahansa tämä voidaan myös ottaa minulta pois. Tai, voin ehkä myös ihan itse valita niin, että ei enempää kiitos. Hetkeksi aikaa niin pyysinkin, ja jännät kokemukseni vähentyivät paljon.
Elämäni viimeiset n. 5v on olleet aivan hirveitä, ja silti parhaita ikinä. Paljon on mennyt uusiksi ystäväpiiriä, parisuhdetta, työtä ja ruokavaliotani myöten. En silti vaihtaisi hetkeäkään. Jonkun silmissä tulin uskoon, mutten itsekään vielä tiedä, mihin uskontokuntaan edes kuuluisin eniten. Kaikki reitit opastavat saman järjellä selittämättömän alkulähteen luo, eikä tiede ja mystiikka sulje toisiaan mitenkään pois. Minun näkövinkkelistäni juuri päin vastoin.
Luoja ja luonnon lait on olleet ja tulevat olemaan aina, oli meidän pienten ihmisten tulkintoja niistä tai ei. Toivon erottelukykyä siihen, mikä omassa totuudessamme on meille opetettua ja mikä ei pala tulessakaan. Tämä meidän planeettamme on rakas ja ihmiset on ihania, mutta on naivi ajatus, että olisimme koko valtavassa kaikkeudessa mukamas ainoa paljosta tietoinen laji.
Myönnän: jossain vaiheessa heräämistäni huomasin itsekin, että oli kyse mistä tahansa, tarvitsen apua. Pyysin lääkäriltä lähetteen psykiatrille, kun pelkäsin itsekin, että mitä jos sitten kuitenkin olenkin vain tosi sairas. Olen ihan tavallinen äiti hoitoalalla, ei mulla ole varaa vain meditoida ja kanavoida ja yrittää parhaani ymmärtää Luojaa ja kvanttifysiikkaa ja mitä milloinkin. Psykiatri suhtautuikin kokemuksiini yllättävän neutraalisti: minulta tutkittiin aluksi ADHD:ta (ei ole) ja hän kehoitti mm. tutustumaan Mika Waltarin psykoosinomaiseen prosessiin kirjoittaessaan hyvin lyhyessä ajassa Sinuhe egyptiläisen. Näkijöitä ja kanavoijia on ollut aina, ja kipuiluni on johtunut lähinnä siitä, että itseäni on pelottanut suostua muuntumaan muunlaiseksi kuin olin ennen.
Voisin kirjoittaa näistä pitkästikin. Ehkä vielä joskus kirjankin verran, mutta toisaalta, moni muu on jo kirjoittanut paljon paremmin kuin minä. Tietoa ja tukea on kyllä vaikka kuinka paljon, kunhan tietää mitä etsii ja pysyy uteliaana, ei tuomitsevana.
Kun näille asioille avautuu, on hyvin nopeasti selvää, ettei ole kyse vain menneiden elämien muistamisesta. Itselle vieras pelottaa, mutta jaksoin kirjoittaa tämän pyytääkseni tosissani, että älkää vähätelkö varsinkaan lastenne puheita. Lapset ovat monella lailla paljon aikuisia viisaampia ja opettavat meille aina paljon, puhuivat he sitten menneistä elämistään tai eivät. Riittää, kun kuuntelette ja teette parhaanne, että he voivat luottaa tukeenne.
Hienosti toimittu palstalaiset. Omat kertomukseni elinsiirroista (koska oikeasti tiedän niistä todella paljon) on poistettu. Mielipidepalsta ja joku vetää herneen nekkuun kun jostain todellisesta kertoo. Samaan aikaa uskotte kaikkeen mitä netistä löytyy vaikka mitään oikeita todisteita ei ole olemassa siitä että tarinat ovat edes totta. Ketään en haukkunut mutta kyseenalaistin joitakin tarinoita, ilmeiseti uppoaa moneen ihan täyttä häkää. Todella aikuismaista käytöstä, todellakin, hieno homma ja ylläpidolle myös kiitosta.
Vierailija kirjoitti:
Hienosti toimittu palstalaiset. Omat kertomukseni elinsiirroista (koska oikeasti tiedän niistä todella paljon) on poistettu. Mielipidepalsta ja joku vetää herneen nekkuun kun jostain todellisesta kertoo. Samaan aikaa uskotte kaikkeen mitä netistä löytyy vaikka mitään oikeita todisteita ei ole olemassa siitä että tarinat ovat edes totta. Ketään en haukkunut mutta kyseenalaistin joitakin tarinoita, ilmeiseti uppoaa moneen ihan täyttä häkää. Todella aikuismaista käytöstä, todellakin, hieno homma ja ylläpidolle myös kiitosta.
Onko vastoin kristinuskoa vai mitä uskoa tuollainen?
Vai peräti ihan vastenmielinen ajatus tiedeuskovaisille?
Vierailija kirjoitti:
LastImes kirjoitti:
voi olla että lapsessasi on new age henki eli tietäjähenki eli demoni, joka esiintyy sukulaisena ja yrittää saada teitä uskomaan sielunvaellukseen ja new age uskontoon. oletko harrastanut noituutta tai tarotkortteja? se on selvä portti demonimaailmaan. Raamatussa mainitaan tietäjähenki joka on kreikaksi PYTHON
16 Ja tapahtui meidän mennessämme rukouspaikkaan, että meitä vastaan tuli eräs palvelijatar, jossa oli tietäjähenki ja joka tuotti paljon tuloja isännilleen ennustamisellaan.
17 Hän seurasi Paavalia ja meitä ja huusi sanoen: "Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien".
18 Ja tätä hän teki monta päivää. Mutta se vaivasi Paavalia, ja hän kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinun lähteä hänestä". Ja se lähti sillä hetkellä.
kannattaa ottaa Jeesus vastaan ja käskeä lapsenkin ottamaan upostuskaste Jeesukseen ja Jeesus sydämeen
On myös viitteitä että Simon Magus työskentelee varjoissa vielä tänäänkin.
Hän oli se mies joka hävisi Pietarille, jos olisi voittanut niin Paavi olisi paha.
Pietarin voiton ansiosta Paavin valta on hyvä maailmassa ja sitä ei Simon Magus siedä.
On hyvin todenäköistä että Simon Magus voi edelleen hyvin ja työskentelee varjojen maailmassa viittansa suojissa. Hän on yksi maailmanhistorian suurimpia taikureita. On kerrottu että hän itse kävi keräämässä ristin alta rohtoja, jotka olivat kastuneet itse kristuksen verissä.
Minulle on tullut lapsesta asti painajaisunia jossa pikkutyttönä olen kolmen ristin vierellä. Äitini nykii minua mukaansa ja nipistääkin. Katselen miestä joka kerää verisiä rohtoja nahkaiseen kassiinsa.
Mies katsahtaa minuun ja irvistää. Silloin säikähdän ja usein herään. Äiti nykii minua kädestä.
Olen neljän vanha. Joissain unissa kerkeän katsella kasvoja.
Silmissä palaa hulluus, hampaat irvistävät kuin pedolla. Hän on niin tohkeissaan veristen rohtojensa kanssa, ettei välitä minusta. Unessa tuntuu välillä sille, että jos tuijotan liikaa, niin hän siirtyy minuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti toimittu palstalaiset. Omat kertomukseni elinsiirroista (koska oikeasti tiedän niistä todella paljon) on poistettu. Mielipidepalsta ja joku vetää herneen nekkuun kun jostain todellisesta kertoo. Samaan aikaa uskotte kaikkeen mitä netistä löytyy vaikka mitään oikeita todisteita ei ole olemassa siitä että tarinat ovat edes totta. Ketään en haukkunut mutta kyseenalaistin joitakin tarinoita, ilmeiseti uppoaa moneen ihan täyttä häkää. Todella aikuismaista käytöstä, todellakin, hieno homma ja ylläpidolle myös kiitosta.
Onko vastoin kristinuskoa vai mitä uskoa tuollainen?
Vai peräti ihan vastenmielinen ajatus tiedeuskovaisille?
En ole uskovainen, tieteeseen kyllä uskon. Samalla oli poistettu minun omakohtaisia kokemuksia asiasta, olen edelleen elinsiirron saanut ihminen. Joo olen joitain muutoksia havainnut itsessäni muuta eivät ole kovin räikeitä, en minä kiellä muiden elinsiirtopotilaiden kokemuksia, en todellakaan. Silti olen kriittinen netissä pyörivien tarinoiden suhteen koska olen vahvasti sitä mieltä että osa on vain keksitytyjä juttuja, sillä saadaan näkyvyyttä, se on viihdettä.
Olen kiinnostunut keskitysleireistä ja lukenut ja katsonut niistä paljon. Yläasteella ahdistuin kauheasti, kun katsoimme videoita Auscwitzista. Kyljessäni, osittain alaselän puolella, on ampumahaavan näköinen jälki, joka on syntymämerkkini. Olenkohan edellisessä elämässäni ollut keskitysleirillä ja tullut siellä ammutuksi. Haluan joskus käydä Auscwitzissa, saa nähdä...
Vierailija kirjoitti:
Hienosti toimittu palstalaiset. Omat kertomukseni elinsiirroista (koska oikeasti tiedän niistä todella paljon) on poistettu. Mielipidepalsta ja joku vetää herneen nekkuun kun jostain todellisesta kertoo. Samaan aikaa uskotte kaikkeen mitä netistä löytyy vaikka mitään oikeita todisteita ei ole olemassa siitä että tarinat ovat edes totta. Ketään en haukkunut mutta kyseenalaistin joitakin tarinoita, ilmeiseti uppoaa moneen ihan täyttä häkää. Todella aikuismaista käytöstä, todellakin, hieno homma ja ylläpidolle myös kiitosta.
Sä tuut meuhkaamaan tänne asian vierestä ja samalla lyttäät koko ketjun keskustelijat kun heidän ajatukset ei sovi pieneen maailmaasi ja sitten toivoisit muilta aikuismaista käytöstä. Jep.
Katso nf minidokkarin surviving death viimeinen jakso, käsittelee uudelleensyntymistä! Hyvin mielenkiintoinen!
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan uskonut näihin asioihin, mutta kun tapasin nykyisen mieheni (silloin olin 45 v), niin aloin epäilemään, voisiko tässä olla perää.
Mies kutsui minua heti sielunkumppaniksi, mutta itse inhoan tuota sanaa. Hän vain tuntuu kuin kotiin olisi tullut. Tai oli olo, että olemme tavanneet ennenkin. Olen aina ennen ajatellut näitä tarinoita siten, että lapsuusmuistot heräävät, tai sitä vain tykkää kun toinen on samanlainen kuin itse. Tms. Mutta olen analysoinut meitä paljon, enkä osaa osoittaa tällaista.
Emme me pidä samoista asioista. Meillä on osin eri mielenkiinnon kohteet. Emme oikeastaan edes paljoa keskustele. Arvot on hieman eri. Eikä meillä ole yhteisiä harrastuksiakaan. Mutta me ymmärremme, miksi toinen toimii niin kuin toimii. Meidän välillämme on jokin sidos. Se tunne, että meidän kuuluu olla yhdessä.
Nyt olemme olleet yhdessä 8 vuotta.
Minulla on mieheni kanssa sama tunne! Ihmettelin sitä tunnetta itsessäni kun tapasin hänet aivan sattumalta. Emme alkaneet heti seurustella, mutta silti viihdyimme oikein hyvin toistemme seurassa. Hänen lähellään on ollut hyvä ja lämmin olla. Yhden kerran tosin kävi niin että pelästyin häntä, ihan kuin hän olisi ollut eri henkilö, siis vain minun ajatuksissani, hän ei muuttunut käytökseltään tms. Se oli hämmentävä kokemus, koska siinä hetkessä oli jotain pahaa. Onneksi se oli vain kerran tapahtuva asia ja sen jälkeen olemme olleet yhdessä vuosikausia eikä sielunkumppanuus ole hävinnyt. Välillä mietin mikä tuo yksi outo tunnekokemus oli.
En ollut kuullutkaan tämmöisistä ennenkuin työkaverini alkoi puhumaan pojastaan, joka oli alkanut puhumaan vanhoista ajoista ja reagoi paikkaan, jossa oli vanhoja rakennuksia. Nämä puheet loppuivat kun poika tuli kouluikäiseksi. Mutta oli hämmentävää kuulla tästä, enkä epäile yhtään kun työkaverini tästä jutteli, ihan hämillään hänkin oli.
Oma poikani alkoi 3-vuotiaana puhumaan koirastaan, ihan kuin olisi yhtäkkiää muistanut että hänellä on sellainen. Kertoi myös kerrostalosta missä he asuvat. Minulle tuli surullinen olo kun poikani kertoi että koiralla on häntä ikävä ja hänen pitäisi lähteä sen luokse. Sanoin että meidän tulisi häntä kovin ikävä jos hän lähtisi.
Nämä on kyllä hurjia juttuja. Olen alkuperäinen ketjun aloittaja. Lapsen jutut ovat jatkuneet ja olen niitä kirjoittanut ylös. Millään tavalla kukaan koskaan ei ole ohjannut tämmöisiä juttuja puhumaan, joten todella hämillämme olemme olleet. Lapsella tuntuu olevan myös ymmärrystä asioista, mistä ei vielä tässä iässä pitäisi olla. Eikä edes tiedä että tätä henkilöä, keneksi itseään sanoo, on ollut olemassa.
Kiitos kommenteista, katsotaan mihin jutut vielä vievät.
Tätä kakkaketjua vaan nostettu, usko jo ap, lapsesi on mielisairas, mitään edellisiä elämiä ei ole :D hienosti ihmiset vetää höplästä toisiaan!
Itse olen miettinyt voivatko muistot periytyä. Lapsena - 60- luvulla ja myöskin 3-4 vuotiaana heräsin usein painajaisiin, joissa oli ruumikasoja, ruumiinosia ja hirvittävä mädän haju. Mustuneita käsiä ja muuta sellaista. Koko talo heräsi öisin niihin kauhu-uniin. Vaarini oli ollut Suomen sodissa ja joutunut pahoihin paikkoihin siellä. Hän ymmärsi uneni kauhut ja sanoi, ettei lapsen pitäisi kärsiä isien teoista. Sain nukkua mummon ja vaarin keskellä, vaikka vaari muuten oli varsin ankara. Ehkä vaarin muistot varastoituivat geeneihin? Kukapa tietää.
Nämä on kyllä mielenkiintoisia! Miten lapset voivat tosiaan tietää sellaisia asioita, joita eivät ole nähneet tai kokeneet. Jotain selittämätöntä täytyy olla. Kertokaa lisää kokemuksianne.
Äitini on kertonut että veljeni oli sanonut menevänsä sinne missä pappa on. Pappa oli kuollut vähän aiemmin ja veljeni kuoli lapsena pian tuon sanomisen jälkeen.
Ihan kiva mutta väärä ketju.