Lapsi puhuu edellisestä elämästä
Onko teillä lapset puhunut edellisistä elämistä? Meillä 4-v yhtäkkiä alkoi puhumaan, enkä tiedä miten siihen suhtautua. Kertoo olleensa edesmennyt sukulainen. Ei kuulosta mielikuvitustarinoilta, eikä pitäisi osata edes päätellä että kyseinen sukulainen on kuollut. Jos kysyy jotain, sanoo ettei saa kertoa. Ei vastaa kuka kieltää kertomasta. Kyselee itse että milloin tänne tullut jne. Vähän kylmää nämä puheet.
Kommentit (657)
Korona-ajasta tulee mieleen espanjantauti ja musta surma. Olen elänyt nämä kaikki, joista kaksi jälkimmäistä entisissä elämissä. Muistan ne ajat vieläkin, muistan missä olin, mitä tein ja mitkä vaatteet oli päälläni. Nykyään koko korona-aikana en ole hermostunut enkä hämmentynyt lainkaan muuten kuin ihmisten vihasta ja raivosta. Tämä on minulle kuin jo ennestään tuttua, koska olen käynyt saman läpi aiemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on selvä tarve nähdä todisteita yliluonnollisesta maailmasta. Olisi mielenkiintoista tutkia myös sitä, onko näillä lasten aistimuksiin uskovilla muilta osin tieteellinen maailmankuva, ja uskovatko he esimerkiksi evoluutioteorian olevan luotettava.
Ei kai siihen mitään yliluonnollista tarvita, että ihminen voisi muistaa vaikka 200v sitten eläneen isoisovanhemman kokemia asioita. Eri asia tapahtuuko niin.
Onhan todettu, että elinsiirtoja saaneet perivät myös elimen entisen omistajan muistoja ja tuntemuksia. Yksi ryhtyi harrastamaan uintia, vaikka ei ollut sitä aiemmin sietänyt. Luovuttaja oli ollut kilpauimari.
Olette niin lapsenuskoisia, perusnuijia hömppä av-mammoja. Peukutetaan jonkun hömpän teorialle joka demistä luettu.
Naisilla, jotka ovat saaneet allogeenisen kantasolusiirron miehiltä, on voimakkaampi hiustenkasvu, enemmän karvoja ja jopa partaa.
Uskon tietenkin, että huonosti kirjoittava palstamies tai -jonne on vähintään hematologisen osaston ylilääkäri.
t. sain siirteen sisareltani
Olen kyllä ymmärtänyt, että elinsiirron saaneella karvojen kasvun lisääntyminen liittyy niihin hylkimisenestolääkkeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen illalla tapahtui jotain kauheaa. Etsiessäni Youtubesta videoita aiheeseen liittyen huomasin sivulla videosuosituksen, jossa oli mustavalkoinen kuva nuoresta tytöstä (olettaen tämän olleen saksalainen tai puolainen). Säikähdin pirusti, kun tuntui että kuvassa oleva tyttö katsoo minua suoraan silmiin ja samaan aikaan rinta-alassa tunsin suunnatonta kipua ja ahdistusta. Piti sulkea sivu nopeasti katsomatta kyseinen video. Karmii vieläkin.
En muista nimeä, mutta kuulostaa ihan niiltä videoilta, joilla on materiaalia siitä saksalaisesta Annaliese ....... jostain, jonka väitettiin olevan oikeasti riivattu. Papit yrittivät manata pahaa henkeä hänestä, mutta hän kuoli sen manauksen yhteydessä. Olen katsellut niitä videoita ja ne on kyllä karmivia. Sen naisen tarina on ollut inspiraationa Manaaja tyylisiin kauhuleffoihin, joita on tehty paljon.
Karmivaa.. En uskaltanut katsoa videota, kun jo pelkkä kuva aiheutti minussa niin valtavan ahdistuksen ja puristuksen rinnassa. Kyseessä on kai sama tyttö, jos sillä on ruskeat polkkahiukset?
Vierailija kirjoitti:
Onkohan lasten kokemia harhoja tutkittu miten paljon?
Yhtä vähän varmaa kuten mistä aikuisten skeptisyys johtuu asioista mistä ei ole edes hajua mutta tuntusi olevan niin vankka mielipide
Vierailija kirjoitti:
Korona-ajasta tulee mieleen espanjantauti ja musta surma. Olen elänyt nämä kaikki, joista kaksi jälkimmäistä entisissä elämissä. Muistan ne ajat vieläkin, muistan missä olin, mitä tein ja mitkä vaatteet oli päälläni. Nykyään koko korona-aikana en ole hermostunut enkä hämmentynyt lainkaan muuten kuin ihmisten vihasta ja raivosta. Tämä on minulle kuin jo ennestään tuttua, koska olen käynyt saman läpi aiemminkin.
Olen eri kommentoija. Minulla ei tuollaista samanlaista kokemusta ole. Mutta itse olen nähnyt unta aiemmin tästä Koronan ajasta ennen koronaa.. muistan kun pidin absurdina unessa ”tätä” aikaa mitä nyt elämme. Tuntui niin kuvitteelliselta. Ja en siis todellakaan tiennyt näin tapahtuvan tai unta enne uneksi, mutta muistan selkeästi uneni että ihmiset menevät suoja maskit naamalla ja elämä on maapallolla erilaista.
Vierailija kirjoitti:
Eli voiko esim. hindulaiset olla opeissaan oikeassa siinä, että sielu siirtyy seuraavaan eliöön edellisen kuoltua? Pakko miettiä sitäkin vaihtoehtoa kun näitä kommentteja lukee.
Hindulaisuudessa kyllä tämä korostuu mutta uskovathan tähän monet muutkin uskonnot. Kuten vaikka minä kristittynä. Eli kyllä :) Sielu on jotain joka lähtee meistä kun ihminen kuolee. Ja se jatkaa matkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on selvä tarve nähdä todisteita yliluonnollisesta maailmasta. Olisi mielenkiintoista tutkia myös sitä, onko näillä lasten aistimuksiin uskovilla muilta osin tieteellinen maailmankuva, ja uskovatko he esimerkiksi evoluutioteorian olevan luotettava.
Ei kai siihen mitään yliluonnollista tarvita, että ihminen voisi muistaa vaikka 200v sitten eläneen isoisovanhemman kokemia asioita. Eri asia tapahtuuko niin.
Onhan todettu, että elinsiirtoja saaneet perivät myös elimen entisen omistajan muistoja ja tuntemuksia. Yksi ryhtyi harrastamaan uintia, vaikka ei ollut sitä aiemmin sietänyt. Luovuttaja oli ollut kilpauimari.
Olette niin lapsenuskoisia, perusnuijia hömppä av-mammoja. Peukutetaan jonkun hömpän teorialle joka demistä luettu.
Naisilla, jotka ovat saaneet allogeenisen kantasolusiirron miehiltä, on voimakkaampi hiustenkasvu, enemmän karvoja ja jopa partaa.
Uskon tietenkin, että huonosti kirjoittava palstamies tai -jonne on vähintään hematologisen osaston ylilääkäri.
t. sain siirteen sisareltani
Olen kyllä ymmärtänyt, että elinsiirron saaneella karvojen kasvun lisääntyminen liittyy niihin hylkimisenestolääkkeisiin.
Advagraf (Takrolimuusi) on itselläni hyljinnänestolääkkeenä
ollut munuaissiirron jälkeen ja minulle sanottiin sivuvaikutuksiksi ikenien paksuuntuminen, karvankasvun voimistuminen ja lisääntynyt riski saada melanooma sekä
muita syöpiä immuniteetin heikentymisen vuoksi.
Ei koske ainoastaan ihmislapsia. Hommasimme pystykorvan, joka haukkui samoin, kuin mieheni isoisän jäniskoira aikoinaan. Isoisä sanoisi pystykorvan olleen uudesti syntynyt jäniskoira, siis sanoisi, jos eläisi. Eikä siinä vielä kaikki, teimme koirasta rukkaset sen kuoltua ,kuten ekologisesti kuuluukin ja ne olivat aivan yhtä lämpimät, kuin jäniskoirasta aikoinaan tehdyt. Eipä tullut kylmiä väreitä, kun kädessä oli lämpimät rukkaset.
Ei niitä kukaan keksi. Olen aina tiennyt että jälleensyntymä on totta.
Mulla on jo kauan ollut sellaista että saatan muistaa yhtäkkiä pätkän vanhaa elämääni.
Erikoista että ihminen jonka tunnen, puhui hyvin nuorena joka päivä eräästä maasta ja oli koulussa tehnyt käsityönkin joka liittyi tähän maahan.
Nuoruudessaan tämä ihminen oli lehtikuvassa ja vuosikausien jälkeen näin tämän kuvan.
Heti tuli mieleen tämän maan kansalainen, josta aina puhui.
Se ulkonäkö ja silmät!
Minä en ole koskaan uskonut näihin asioihin, mutta kun tapasin nykyisen mieheni (silloin olin 45 v), niin aloin epäilemään, voisiko tässä olla perää.
Mies kutsui minua heti sielunkumppaniksi, mutta itse inhoan tuota sanaa. Hän vain tuntuu kuin kotiin olisi tullut. Tai oli olo, että olemme tavanneet ennenkin. Olen aina ennen ajatellut näitä tarinoita siten, että lapsuusmuistot heräävät, tai sitä vain tykkää kun toinen on samanlainen kuin itse. Tms. Mutta olen analysoinut meitä paljon, enkä osaa osoittaa tällaista.
Emme me pidä samoista asioista. Meillä on osin eri mielenkiinnon kohteet. Emme oikeastaan edes paljoa keskustele. Arvot on hieman eri. Eikä meillä ole yhteisiä harrastuksiakaan. Mutta me ymmärremme, miksi toinen toimii niin kuin toimii. Meidän välillämme on jokin sidos. Se tunne, että meidän kuuluu olla yhdessä.
Nyt olemme olleet yhdessä 8 vuotta.
vain typerät vastustaa tutkimatonta kirjoitti:
Minä uskon jälleensyntymään ihan täysin. Mutta oletan ettei kaikki synny uudestaan. Itse olen nähnyt unessa paikan jonne menin toisten mukana ja jossa en ollut käynyt. Paikka oli täsmälleen samanlainen kuin unessa ja muutkin unen tapahtumat olivat. Oletan että olen ollut siellä ennen. Tässä elämässä Walesissa en ollut käynyt. Samoin tuli tuntemuksia paikkakunnilla , että tänne kuulun. Ja myöhemmin sattumien kautta sitten muutin sinne. Tämä myös Englannissa. Veto Englantiin oli kova nuorena ja lopulta toteutin sen.
Johtunee siitä, että englanninkielisyys tunkee nykyään joka tuutista. Sitä ei voi välttää millään.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan lasten kokemia harhoja tutkittu miten paljon?
Toivoisin, että on ja että olisin nähnyt ne jo vuosia sitten. Ehkä lapseni olisi silloin saanut apua ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen syntyy uudestaan, miksi se tapahtuisi samoilla kulmilla mitä aiemmin? Juuri tuo että synnytään uudelleen samassa maassa, saatikka samassa kaupungissa. Miksi kukaan ei muista entistä elämäänsä Afrikassa, Pohjois-Kanadassa tai Siperiassa? Tämä mielestäni jo puhuu sen puolesta, että korkeintaan kyse voi olla geenien mukana kulkevasta muistista eikä mistään sielun uudelleen syntymisestä.
Muistan elämäni Puolassa ja olen suomalainen, mahdollisesti ripaus venäläistä mukana.
En ole koskaan käynyt Puolassa.
Tutkituta geenisi. Minulta löytyy Puolaa, eritysesti Preussia jostain 1700-luvun jälkipuoliskolta.
Puolan armeija toimi 30-vuotisessa sodassa Kainuun korkeudella mutta Venäjän puolella. Jos on sukua itään, se perimä on ihan normaali koska ainahan sotilailta jää lapsia.
(Olen itse sisällissodan ajan vieraan sotilaan jälkeläinen.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos sille kuka kertoi tuosta Netflix-sarjasta.
Mikä sarja? Kiinnostuin aiheesta.
S.5, viesti 96.
Vielä näin monen vuosikymmenen jälkeen muistan, että minulla oli ihan muutaman vuoden ikäisenä - tiedän sen, koska se oli ennen perheeni muuttoa - mielikuvia tai muistoja, jotka voisi selittää muistoiksi edellisestä elämästä. Ne asiat eivät millään tavalla liittyneet niin pienen lapsen kokemuspiiriin.
Vierailija kirjoitti:
Juuh, mutta voitteko nähdä ihmisen auran? Minä näen toisinaan sellaisen kirkkaan hehkun ihmisen ympärillä.
Mä oon kerran nähnyt. Tuntematon ihminen "ilmesty" mun eteen ja näin sen kirkkaan valon hänen ympärillä. Se ihminen hetken pysy mun elämässä ja sitten "katosi". Elin niihin aikoihin vaikeassa parisuhteessa ja mietin nyt jälkeenpäin, että oliko tuon ihmisen tarkoitus vetää minut pois siitä elämästä, että voin aloittaa uuden elämän. Tuon kohtaamisen jälkeen tosiaan mun elämä alkoi muuttua ja uskalsin päästää irti siitä vanhasta ja aloittaa alusta. Ikinä en tuohon ihmiseen sen paremmin tutustunut, nimen tiedän ja jonkun verran puhuttiin, jos välillä törmättiin, mutta siihen se jäi ja sitten hän katosi.
On myös kokemuksia siitä, kun tuntematon ihminen on tullut kysymään, että onko kaikki hyvin ja kertonut, että kaikki järjestyy. Muistan kun sinä päivänä olin töissä ja oli paha olla, mutta piilotin sen olon hymyn taakse. Se ihminen kuitenkin näki ilmeisesti mun läpi.
Onneksi olkoon aloittajalle <3 Tämä lapsi on tullut elämäänne avaamaan teidänkin ymmärrystänne ja sydäntänne, eikä hän todellakaan ole ainoa jännien juttujen puhuja. Näistä ei vain vieläkään uskalleta puhua. Parapsykologia tutkii juuri tällaisia tapauksia. Englanniksi löytyy esim. Jim Tuckerin presentaatioita, ja suomeksi esim. Johanna Blomqvistin kirjat voisivat olla avuksi. Itselle vieras pelottaa monia, mutta muut ymmärtää laajemmin kyllä viimeistään kuolinhetkellään. <3
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijakkaa kuinka hullua porukkaa täällä onkaan. Elämä on enemmän kuin miltä näyttää ja emme tiedä kaikkea, mutta pakkoko sitä on tällaisia jälleensyntymissatuja alkaa keksimään. Niissä ei ole mitään loogista. Kyllä geeneihin saattaa mahdollisesti jäädä jonkinlaisia muistijälkiä ja lapset ovat erittäin mielikuvitusrikkaita, kiitos DMT:n. Imevät kuitenkin jatkuvasti kaikkea televisiosta muiden ihmisten keskusteluihin. Lapset ja ihan vauvatkin ovat paljon älykkäämpiä kuin mitä ajattelemme ja tykkäävät kertoa satuja ja leikkiä niitä, ei se silti tarkoita että jälleensyntyminen olisi todellista. Vanhemmilla on tässä yleensä oma agenda takana ja saavat lapsen kyllä sanomaan mitä haluavat. Tietysti jos elämmekin simulaatiossa, lähes kaikki on mahdollista ja silloin minäkin pidän "jälleensyntymistä" meidän todellisuutenamme.
Ihan sama mitä jälleensyntymisestä ajattelee, silti tutkijoiden raportoimat tapaukset ovat mielenkiintoisia. Esimerkiksi poika, joka kertoi eläneensä Hollywoodissa, hänellä oli kolme poikaa, hän oli tanssija Broadwaylla, yms. Olivat sitten selanneet Hollywoodin arkistokirjallisuutta, ja yhden kuvan kohdalla poika oli sanonut että tuossa on George, ja tuo toinen olen minä. Kuvassa ei ollut tietoja henkilöiden nimistä, mutta tutkijat saivat selville että kuvassa todella oli mies nimeltä George, ja toinen oli Marty Martyn. Martynin lapsi löytyi elossa, ja hän vahvisti kaikki pojan kertomat faktat isästään 30-40-luvulta. Miten näin yksityiskohtaisia tietoja voi saada osumaan kohdalleen keksimällä päästään? Ja jos kyseessä olisi julkisuuden tavoittelu, mistä vanhemmatkaan olisivat tienneet jostain 30-40 -luvun sivuosanäyttelijästä, jonka elämän yksityiskohtia ei ole mistään julkisista kirjoista saatavilla?
Lapseni, joka on nyt nuori aikuinen on kiinnostunut kaikista asioista.
Olen kertonut auroista ja miten niitä voi nähdä.
Hän on kuin minä nuorena.
Mun entinen työkaveri uskoi kaikenlaiseen ja lapsensakin olivat tosi outoja ja ikävästihän siinäkin kävi. Mielenterveys ei vain kestä tuollaista outoa skeidaa, varsinkaan lapsen. Vanhemman vastuu? Useilla kateissa :(