Lue keskustelun säännöt.
Kolumni: Kirjailija Juha Itkonen hehkutti lapsiarkeaan – tyrmättiin käsittämättömästä syystä
25.02.2021 |
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhriutuminen vs etuoikeudet.
Tietysti on väärin, jos valkoinen hetero mies tykkää perheestä, lapsiarjesta ja jopa vaimostaan. Kamalaa. Etuoikeus.Olisit edes musta, feministi, lesbo, perheenäiti. Sinulla olisi sankaritarina. Vaikeuksista (uhri) voittoon.
Missasit pointin. Valkoinen heteromies voi hyvin puhua perheestään ja valinnoistaan, kun puhuu OMASTA näkökulmastaan ILMAN että koittaa markkinoida tätä omaa asemaansa nuorille perheettömille. Tai ottaisi edes huomioon, että nuorten perheettömien tilanne on toki täysin toinen kuin hänellä keski-ikäisellä ja vähintään keskituloisella perheenisällä. Että jospa sitä empatiaa löytyisi sieltä kirjailijan sydämestä hieman enemmän.
Olen keski-ikäinen ja akateeminen minäkin. Monta mutkaa tehnyt urallani ja kohdannut monta umpikujaa. Silti uskalsin tehdä lapset epävarmoissa tilanteissa ja nyt, keskituloisena ja NYT etuoikeutettuna riittää silti ymmärrystä niille, jotka eivät vastaavissa tilanteissa olisi uskaltaneet. Onhan tämä ollut uhkapeliä. Ja itse asiassa ymmärsin vasta lasten saannin jälkeen, että olisin voinut elää myös lapsettomana. Eikä siihen olisi kannattanut kenenkään tulla neuvomaan yhtään mitään, nämä on monella henkilökohtaisia valintoja, osalla myös niin, etteivät ole voineet vaikuttaa asiaan. Syyllistäminen ei edesauta yhtään.
Kuka tässä on ketään neuvonut? Täh? Itkoselle esitettiin kysymyksiä pohjautuen kliseisiä näkemyksiin perhearjesta, Itkonen vastasi oman perheensä kokemuksella toimittajan kysymyksiin. Laitatko lainaukset jutusta, missä hän on neuvonut ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiskunta taantuu ja muuttuu ahdasmielisemmäksi kuin vuosikymmeniin. Vaikka kuvitellaan, että ollaan niin suvaitsevaisia ja tasa-arvoisia. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.
Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.
Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.
Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.
Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.
Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.
Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.
Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.Perheen talous ei yleensä anna myötä sille, että isä käyttäisi hoitovapaat. Se ei tarkoita sitä, että ainoastaan hoitovapaat käyttävä isä olisi hyvä isä. Kyllä minulle iso hyvän isän tunnusmerkki on kantaa päävastuu perheen elatuksesta kunnes lapsi menee päiväkotiin. Työnsä lisäksi hyvä isä toki kotona ollessaan osallistuu lapsenhoitoon ja kodinhoitoon vastaavasti kuin äitikin.
Jos puolison on valinnut samalta alalta tai samasta sosioekonomisesta taustasta, ei estettä isän hoitovapaalle ole sen enempää kuin äidinkään. Ihan marginaalissa on kyllä ne perheet, joissa isä tienaa 6000e ja äiti 1500e. Nykypäivänä varsinkin kun korkeastikoulutetut nuoret lisääntyvät n. 30-vuotiaina ja puolisoiden kesken urakehitys ja tulotaso samalla viivalla.
Miksi hoitovapaalle jääminen on sinulle ainoa kriteeri hyvään isyyteen? Meillähän on olemassa paljon isiä, jotka käyttävät isyyslomatkin omiin metsästysreissuihinsa. Ei tee minusta kummoistakaan isää siis, että käyttää jonkun perhevapaan. Se arjen tekeminen sen lapsen ja perheen eteen on paljon merkittävämpi asia.
N32 kirjoitti:
Siis, hienoa että hänelle perhe-elämä on onnea ja auvoa. Ja saa olla. Mutta jos sitä käytetään keppihevosena siihen että naisten pitäisi nyt vaan intoutua tekemään enemmän lapsia, koska etuoikeutetun (hyväpalkkaisen, hyvässä asemassa olevan) ihmisen mielestä lapsiperhearki on ihan piece of cake niin silloin älähdän minäkin. Se “etuoikeutettu” voi olla myös esim. meidän pääministeri tai opetusministeri, jotka ovat myös lapsiperheonnea hehkuttaneet lööpeissä viime aikoina ja kummastelleet miksi puhe vanhemmuudesta on niin negatiivista.
Nuoria naisia syrjitään työelämässä, hoitovapaat kaatuu naisten niskaan, eläkkeet jää pieniksi, palkalla on vaikea elättää perhettä, isät ei kanna useinkaan puolta vastuusta, työn ja perhe-elämän yhdistäminen on vaikeaa (esim. hoitajalla ei ole palkkojen pienuuden vuoksi varaa valita osittaista työaikaa eikä työssä ole juurikaan muitakaan joustoja taikka etätyömahdollisuutta), kun lapsella on erityisen tuen tarpeita tai sairautta niin avun saaminen ei ole selviö ellei ole vanhempana varaa maksaa parhaasta.. joudut äitinä kantamaan aina loppuviimein isoimman vastuun ja siinä menee pahimmillaan oma talous ja terveys ja parisuhteet ja kaikki kankkulan kaivoon - vain jotta saat turvattua lapsellesi elämän perusasiat. Mies saattaa lähteä ja monella on lähtenytkin. SIKSI puhe on negatiivista ja SIKSI nuoret naiset ei ole halukkaita perheellistymään. Eikä asiaa muuta se että valkoisen keski-ikäisen miehen mielestä isyys on kivaa ja mukavaa vaihtelua uranluomiseen. Tai että pääministerin mielestä lapsen kehitystä on kiva seurata (sillon kun sattuu olemaan paikalla).
Syyllistämistä ja neuvomista? Sä et ole tainnut lukea sitä juttua.
Toisen onni on näköjään toiselle asia, joka pitää rytätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.
Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.
Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.
Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.
Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.
Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.
Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.
Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.
Varmasti isä voi olla hyvä isä monella tavalla. Mutta jos tasavertaisesta vanhemmuudesta puhutaan, niin ei voida olla tasavertaisia jos äiti on aina kotona ja isä ei ollenkaan. Koska se vanhemmuus on nimenomaan aikaa, arjen läsnäoloa.
Ja sanon nimenomaan tämän naisena, jonka mies on ollut hoitovapaalla useammankin lapsen kanssa.
Miten siinä jutussa muka syyllistettiin? Esimerkkejä? Jo on herkkänahkaista porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.
Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.
Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.
Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.
Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.
Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.
Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.
Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.Varmasti isä voi olla hyvä isä monella tavalla. Mutta jos tasavertaisesta vanhemmuudesta puhutaan, niin ei voida olla tasavertaisia jos äiti on aina kotona ja isä ei ollenkaan. Koska se vanhemmuus on nimenomaan aikaa, arjen läsnäoloa.
Ja sanon nimenomaan tämän naisena, jonka mies on ollut hoitovapaalla useammankin lapsen kanssa.
Onko sulla jotenkin kapea näköala maailmasta. Se, että toinen vanhempi käyttää perhevapaan ei tarkoita sitä useimmissa perheissä, että isä ei ole kotona ollenkaan. Oma mieheni teki osa-aikatyötä vuosia juurikin koska halusi olla kotona perheensä kanssa. Ja vaikka olisi tehnytkin kokoaikatyötä kuten useimmat isät joutuvat tekemään koska eivät kykene tienaamaan niin, että osa-aikaisella pärjäisi koko perhe, niin onhan se nyt eri asia olla pois 40 tuntia viikosta kuin olla kokonaan pois perheen arjesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.
Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.
Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.
Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.
Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.
Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.
Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.
Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.Perheen talous ei yleensä anna myötä sille, että isä käyttäisi hoitovapaat. Se ei tarkoita sitä, että ainoastaan hoitovapaat käyttävä isä olisi hyvä isä. Kyllä minulle iso hyvän isän tunnusmerkki on kantaa päävastuu perheen elatuksesta kunnes lapsi menee päiväkotiin. Työnsä lisäksi hyvä isä toki kotona ollessaan osallistuu lapsenhoitoon ja kodinhoitoon vastaavasti kuin äitikin.
Jos puolison on valinnut samalta alalta tai samasta sosioekonomisesta taustasta, ei estettä isän hoitovapaalle ole sen enempää kuin äidinkään. Ihan marginaalissa on kyllä ne perheet, joissa isä tienaa 6000e ja äiti 1500e. Nykypäivänä varsinkin kun korkeastikoulutetut nuoret lisääntyvät n. 30-vuotiaina ja puolisoiden kesken urakehitys ja tulotaso samalla viivalla.
Miksi hoitovapaalle jääminen on sinulle ainoa kriteeri hyvään isyyteen? Meillähän on olemassa paljon isiä, jotka käyttävät isyyslomatkin omiin metsästysreissuihinsa. Ei tee minusta kummoistakaan isää siis, että käyttää jonkun perhevapaan. Se arjen tekeminen sen lapsen ja perheen eteen on paljon merkittävämpi asia.
Tuossa ylempänä puhutaan isistä, jotka kantavat vastuun lapsista ”vähintään 50-prosenttisesti”. Totesin, että heitä on melko vähän, koska hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia ja ”muut” kaksi prosenttia.
Heti alkoi hirveä huuto, miten hyvä isä voi olla monella muullakin tavalla. Varmasti voi, mutta olisi kiva nähdä jonkinlainen laskelma, millä tavalla pystyy kantamaan yli 50 prosenttia olematta edes töistä poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
N32 kirjoitti:
Siis, hienoa että hänelle perhe-elämä on onnea ja auvoa. Ja saa olla. Mutta jos sitä käytetään keppihevosena siihen että naisten pitäisi nyt vaan intoutua tekemään enemmän lapsia, koska etuoikeutetun (hyväpalkkaisen, hyvässä asemassa olevan) ihmisen mielestä lapsiperhearki on ihan piece of cake niin silloin älähdän minäkin. Se “etuoikeutettu” voi olla myös esim. meidän pääministeri tai opetusministeri, jotka ovat myös lapsiperheonnea hehkuttaneet lööpeissä viime aikoina ja kummastelleet miksi puhe vanhemmuudesta on niin negatiivista.
Nuoria naisia syrjitään työelämässä, hoitovapaat kaatuu naisten niskaan, eläkkeet jää pieniksi, palkalla on vaikea elättää perhettä, isät ei kanna useinkaan puolta vastuusta, työn ja perhe-elämän yhdistäminen on vaikeaa (esim. hoitajalla ei ole palkkojen pienuuden vuoksi varaa valita osittaista työaikaa eikä työssä ole juurikaan muitakaan joustoja taikka etätyömahdollisuutta), kun lapsella on erityisen tuen tarpeita tai sairautta niin avun saaminen ei ole selviö ellei ole vanhempana varaa maksaa parhaasta.. joudut äitinä kantamaan aina loppuviimein isoimman vastuun ja siinä menee pahimmillaan oma talous ja terveys ja parisuhteet ja kaikki kankkulan kaivoon - vain jotta saat turvattua lapsellesi elämän perusasiat. Mies saattaa lähteä ja monella on lähtenytkin. SIKSI puhe on negatiivista ja SIKSI nuoret naiset ei ole halukkaita perheellistymään. Eikä asiaa muuta se että valkoisen keski-ikäisen miehen mielestä isyys on kivaa ja mukavaa vaihtelua uranluomiseen. Tai että pääministerin mielestä lapsen kehitystä on kiva seurata (sillon kun sattuu olemaan paikalla).
Syyllistämistä ja neuvomista? Sä et ole tainnut lukea sitä juttua.
Itse et ymmärrä mitä on yhteiskunnallinen puhe ja miten sitä käydään. En puhunut mitään syyllistämisestä tai neuvomisesta. Vaan väitän ettei keski-ikäinen, ilmeisesti jokseenkin varakas perheenisä taida nyt ihan ymmärtää miksi nuoret naiset jättää lapset tekemättä. Että se asia taida korjaantua nyt ihan sillä että aletaan somessa ja mediassa kertomaan enemmän kuinka kivaa on nelikymppisen perheenisän vähän tässä puuhastella perhejuttuja uran luomisen lomassa ja kun voihan ne kalapuikotkin jättää kauppaan jos haluaa...
Hän ei toisinsanoen tiedä eikä ymmärrä eikä ole kokenut itse sitä millainen riski lapsenteko on nuorelle naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.
Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.
Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.
Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.
Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.
Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.
Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.
Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.Perheen talous ei yleensä anna myötä sille, että isä käyttäisi hoitovapaat. Se ei tarkoita sitä, että ainoastaan hoitovapaat käyttävä isä olisi hyvä isä. Kyllä minulle iso hyvän isän tunnusmerkki on kantaa päävastuu perheen elatuksesta kunnes lapsi menee päiväkotiin. Työnsä lisäksi hyvä isä toki kotona ollessaan osallistuu lapsenhoitoon ja kodinhoitoon vastaavasti kuin äitikin.
Jos puolison on valinnut samalta alalta tai samasta sosioekonomisesta taustasta, ei estettä isän hoitovapaalle ole sen enempää kuin äidinkään. Ihan marginaalissa on kyllä ne perheet, joissa isä tienaa 6000e ja äiti 1500e. Nykypäivänä varsinkin kun korkeastikoulutetut nuoret lisääntyvät n. 30-vuotiaina ja puolisoiden kesken urakehitys ja tulotaso samalla viivalla.
Miksi hoitovapaalle jääminen on sinulle ainoa kriteeri hyvään isyyteen? Meillähän on olemassa paljon isiä, jotka käyttävät isyyslomatkin omiin metsästysreissuihinsa. Ei tee minusta kummoistakaan isää siis, että käyttää jonkun perhevapaan. Se arjen tekeminen sen lapsen ja perheen eteen on paljon merkittävämpi asia.
Tuossa ylempänä puhutaan isistä, jotka kantavat vastuun lapsista ”vähintään 50-prosenttisesti”. Totesin, että heitä on melko vähän, koska hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia ja ”muut” kaksi prosenttia.
Heti alkoi hirveä huuto, miten hyvä isä voi olla monella muullakin tavalla. Varmasti voi, mutta olisi kiva nähdä jonkinlainen laskelma, millä tavalla pystyy kantamaan yli 50 prosenttia olematta edes töistä poissa.
Lapsia on myös perheissä, joissa molemmat vanhemmat ovat töissä. Tiesitkö, että vauvasta kasvetaan isommaksi joka vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.
Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.
Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.
Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.
Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.
Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.
Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.
Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.Varmasti isä voi olla hyvä isä monella tavalla. Mutta jos tasavertaisesta vanhemmuudesta puhutaan, niin ei voida olla tasavertaisia jos äiti on aina kotona ja isä ei ollenkaan. Koska se vanhemmuus on nimenomaan aikaa, arjen läsnäoloa.
Ja sanon nimenomaan tämän naisena, jonka mies on ollut hoitovapaalla useammankin lapsen kanssa.
Vanhemmuus on paljon muutakin kuin hoitovapaan aika, sehän on vain pieni aika lapsen elämää. Katsokaa ja miettikää asioita vähän laajemmalla perspektiivillä, kuin vain omasta elämästä.
T. Kahden aikuisen lapsen äiti
N32 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N32 kirjoitti:
Siis, hienoa että hänelle perhe-elämä on onnea ja auvoa. Ja saa olla. Mutta jos sitä käytetään keppihevosena siihen että naisten pitäisi nyt vaan intoutua tekemään enemmän lapsia, koska etuoikeutetun (hyväpalkkaisen, hyvässä asemassa olevan) ihmisen mielestä lapsiperhearki on ihan piece of cake niin silloin älähdän minäkin. Se “etuoikeutettu” voi olla myös esim. meidän pääministeri tai opetusministeri, jotka ovat myös lapsiperheonnea hehkuttaneet lööpeissä viime aikoina ja kummastelleet miksi puhe vanhemmuudesta on niin negatiivista.
Nuoria naisia syrjitään työelämässä, hoitovapaat kaatuu naisten niskaan, eläkkeet jää pieniksi, palkalla on vaikea elättää perhettä, isät ei kanna useinkaan puolta vastuusta, työn ja perhe-elämän yhdistäminen on vaikeaa (esim. hoitajalla ei ole palkkojen pienuuden vuoksi varaa valita osittaista työaikaa eikä työssä ole juurikaan muitakaan joustoja taikka etätyömahdollisuutta), kun lapsella on erityisen tuen tarpeita tai sairautta niin avun saaminen ei ole selviö ellei ole vanhempana varaa maksaa parhaasta.. joudut äitinä kantamaan aina loppuviimein isoimman vastuun ja siinä menee pahimmillaan oma talous ja terveys ja parisuhteet ja kaikki kankkulan kaivoon - vain jotta saat turvattua lapsellesi elämän perusasiat. Mies saattaa lähteä ja monella on lähtenytkin. SIKSI puhe on negatiivista ja SIKSI nuoret naiset ei ole halukkaita perheellistymään. Eikä asiaa muuta se että valkoisen keski-ikäisen miehen mielestä isyys on kivaa ja mukavaa vaihtelua uranluomiseen. Tai että pääministerin mielestä lapsen kehitystä on kiva seurata (sillon kun sattuu olemaan paikalla).
Syyllistämistä ja neuvomista? Sä et ole tainnut lukea sitä juttua.
Itse et ymmärrä mitä on yhteiskunnallinen puhe ja miten sitä käydään. En puhunut mitään syyllistämisestä tai neuvomisesta. Vaan väitän ettei keski-ikäinen, ilmeisesti jokseenkin varakas perheenisä taida nyt ihan ymmärtää miksi nuoret naiset jättää lapset tekemättä. Että se asia taida korjaantua nyt ihan sillä että aletaan somessa ja mediassa kertomaan enemmän kuinka kivaa on nelikymppisen perheenisän vähän tässä puuhastella perhejuttuja uran luomisen lomassa ja kun voihan ne kalapuikotkin jättää kauppaan jos haluaa...
Hän ei toisinsanoen tiedä eikä ymmärrä eikä ole kokenut itse sitä millainen riski lapsenteko on nuorelle naiselle.
Miksi se lapsi pitää tehdä nuorena ja persaukisena? Myös meillä keski-ikäisillä ja vauraalla keskiluokalla on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.
Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.
Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.
Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.
Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.
Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.
Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.
Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.Varmasti isä voi olla hyvä isä monella tavalla. Mutta jos tasavertaisesta vanhemmuudesta puhutaan, niin ei voida olla tasavertaisia jos äiti on aina kotona ja isä ei ollenkaan. Koska se vanhemmuus on nimenomaan aikaa, arjen läsnäoloa.
Ja sanon nimenomaan tämän naisena, jonka mies on ollut hoitovapaalla useammankin lapsen kanssa.
Onko sulla jotenkin kapea näköala maailmasta. Se, että toinen vanhempi käyttää perhevapaan ei tarkoita sitä useimmissa perheissä, että isä ei ole kotona ollenkaan. Oma mieheni teki osa-aikatyötä vuosia juurikin koska halusi olla kotona perheensä kanssa. Ja vaikka olisi tehnytkin kokoaikatyötä kuten useimmat isät joutuvat tekemään koska eivät kykene tienaamaan niin, että osa-aikaisella pärjäisi koko perhe, niin onhan se nyt eri asia olla pois 40 tuntia viikosta kuin olla kokonaan pois perheen arjesta.
Sinä taidat olla se, jolla on kapea näköala maailmasta, jos ajattelet etteivät useimmat perheet pärjää ilman isän täysiaikaista työtä. Hirveän monet äidit pystyvät tekemään osa-aikatyötä tai jäämään jopa vanhempain- ja hoitovapaalle lasten ollessa pieniä. Samanlaista rahaa se naistenkin tienaama raha on.
ITKONEN epäilee, että yksi nuorten aikuisten harha liittyy siihen, että he näkevät kaksi vaihtoehtoa: joko hankin lapsia ja elämäni muuttuu lapsiperhehelvetiksi – tai sitten elämäni jatkuu hyvänä ja tuttuna.
”Harha on se, että siinä ei kuitenkaan käy niin. Elämä ei jatku samanlaisena. Aika kuluu ja ihmiset muuttuvat. Sitä vanhenee joko lasten kanssa tai ilman. Yllätyksiä on luvassa joka tapauksessa.”
Ihmisen on Itkosen mukaan helpompi ajatella, mitä hän menettää kuin mitä saa. Se on ymmärrettävää, koska nyt olevan elämän tuntee, tuleva taas on arvailun varassa.
”Joskus kun kuulen vapaaehtoisesti lapsettomien perustelevan valintojaan, minusta tuntuu, että te näette sen, mitä teillä on, mutta ette sitä, mitä teillä voisi olla.”
Tunne on Itkoselle itselleenkin tuttu. Hän halusi ehdottomasti lapsia, mutta kun vaimo tuli raskaaksi, hän säikähti.
”Jouduin hetkellisen kauhun valtaan. Näin vain sen, mitä menetämme. Ihminen tuntee senhetkisen elämänsä ja luulee sen olevan kaikki. Siitä luopuminen on pelottava ajatus.”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.
Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.
Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.
Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.
Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.
Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.
Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.
Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.Varmasti isä voi olla hyvä isä monella tavalla. Mutta jos tasavertaisesta vanhemmuudesta puhutaan, niin ei voida olla tasavertaisia jos äiti on aina kotona ja isä ei ollenkaan. Koska se vanhemmuus on nimenomaan aikaa, arjen läsnäoloa.
Ja sanon nimenomaan tämän naisena, jonka mies on ollut hoitovapaalla useammankin lapsen kanssa.
Vanhemmuus on paljon muutakin kuin hoitovapaan aika, sehän on vain pieni aika lapsen elämää. Katsokaa ja miettikää asioita vähän laajemmalla perspektiivillä, kuin vain omasta elämästä.
T. Kahden aikuisen lapsen äiti
Jos isä ei voi hoitaa lastaan edes tätä pientä aikaa lapsen elämästä, niin mikä on todennäköisyys että hän kantaa sen ”vähintään 50 prosenttia vastuusta” lapsen ollessa isompi? Pikkulapsiaikana ne roolit muodostuvat.
VANHEMMUUDEN yhteydessä puhutaan paljon vaivalloisuudesta.
Vaivaa ei voi kiistää, mutta Itkonen kyseenalaistaa taustalla olevan ihanteen: Onko onnellinen elämä vaivatonta? Pitääkö aina olla leppoisaa ja paljon aikaa itselle?
”Kyllähän mielekäs, tavoitteen eteen tehty vaiva myös palkitsee. Oman lapsen kasvattaminen ja hyvinvointi ei ole tyhjää vaivaa vaan tuo onnen hetkiä itselle.”
Itkonen pohtii, laitetaanko perhe-elämän syyksi nykyään myös sellaista, joka ei oikeastaan johdu siitä.
”Nuorten aikuisten elämässä on stressiä, masennusta ja burn outia. Eivät ne ole asioita, jotka tulisivat elämään lapsen myötä. Elämä voi olla kuormittavaa ja raskasta ihan eri syistäkin kuin perhe-elämään liittyvistä.”
Itkonen ei usko, että lapsen hankkimisesta pystyy päättämään miinus- ja pluspuolia laskemalla.
”Tämä asia ei antaudu rationaalisesti ajateltavaksi. Ei ainakaan siinä määrin kuin nykyään kuvitellaan.”
Niin, sitä lasta kasvatetaan yleensä se 18 vuotta vähintään, ja vanhemmuus ei pikkulapsiajan jälkeen mihinkään katoa, vaan kestää niin kauan kuin henki meissä pihisee. Vastuu on pitkä, mutta usein myös hyvin antoisa.
Vierailija kirjoitti:
Miten siinä jutussa muka syyllistettiin? Esimerkkejä? Jo on herkkänahkaista porukkaa.
Tätä mäkin olen kysynyt ja kukaan ei vastaa.
Siis, hienoa että hänelle perhe-elämä on onnea ja auvoa. Ja saa olla. Mutta jos sitä käytetään keppihevosena siihen että naisten pitäisi nyt vaan intoutua tekemään enemmän lapsia, koska etuoikeutetun (hyväpalkkaisen, hyvässä asemassa olevan) ihmisen mielestä lapsiperhearki on ihan piece of cake niin silloin älähdän minäkin. Se “etuoikeutettu” voi olla myös esim. meidän pääministeri tai opetusministeri, jotka ovat myös lapsiperheonnea hehkuttaneet lööpeissä viime aikoina ja kummastelleet miksi puhe vanhemmuudesta on niin negatiivista.
Nuoria naisia syrjitään työelämässä, hoitovapaat kaatuu naisten niskaan, eläkkeet jää pieniksi, palkalla on vaikea elättää perhettä, isät ei kanna useinkaan puolta vastuusta, työn ja perhe-elämän yhdistäminen on vaikeaa (esim. hoitajalla ei ole palkkojen pienuuden vuoksi varaa valita osittaista työaikaa eikä työssä ole juurikaan muitakaan joustoja taikka etätyömahdollisuutta), kun lapsella on erityisen tuen tarpeita tai sairautta niin avun saaminen ei ole selviö ellei ole vanhempana varaa maksaa parhaasta.. joudut äitinä kantamaan aina loppuviimein isoimman vastuun ja siinä menee pahimmillaan oma talous ja terveys ja parisuhteet ja kaikki kankkulan kaivoon - vain jotta saat turvattua lapsellesi elämän perusasiat. Mies saattaa lähteä ja monella on lähtenytkin. SIKSI puhe on negatiivista ja SIKSI nuoret naiset ei ole halukkaita perheellistymään. Eikä asiaa muuta se että valkoisen keski-ikäisen miehen mielestä isyys on kivaa ja mukavaa vaihtelua uranluomiseen. Tai että pääministerin mielestä lapsen kehitystä on kiva seurata (sillon kun sattuu olemaan paikalla).