Lue keskustelun säännöt.
Kolumni: Kirjailija Juha Itkonen hehkutti lapsiarkeaan – tyrmättiin käsittämättömästä syystä
25.02.2021 |
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
N32 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N32 kirjoitti:
Siis, hienoa että hänelle perhe-elämä on onnea ja auvoa. Ja saa olla. Mutta jos sitä käytetään keppihevosena siihen että naisten pitäisi nyt vaan intoutua tekemään enemmän lapsia, koska etuoikeutetun (hyväpalkkaisen, hyvässä asemassa olevan) ihmisen mielestä lapsiperhearki on ihan piece of cake niin silloin älähdän minäkin. Se “etuoikeutettu” voi olla myös esim. meidän pääministeri tai opetusministeri, jotka ovat myös lapsiperheonnea hehkuttaneet lööpeissä viime aikoina ja kummastelleet miksi puhe vanhemmuudesta on niin negatiivista.
Nuoria naisia syrjitään työelämässä, hoitovapaat kaatuu naisten niskaan, eläkkeet jää pieniksi, palkalla on vaikea elättää perhettä, isät ei kanna useinkaan puolta vastuusta, työn ja perhe-elämän yhdistäminen on vaikeaa (esim. hoitajalla ei ole palkkojen pienuuden vuoksi varaa valita osittaista työaikaa eikä työssä ole juurikaan muitakaan joustoja taikka etätyömahdollisuutta), kun lapsella on erityisen tuen tarpeita tai sairautta niin avun saaminen ei ole selviö ellei ole vanhempana varaa maksaa parhaasta.. joudut äitinä kantamaan aina loppuviimein isoimman vastuun ja siinä menee pahimmillaan oma talous ja terveys ja parisuhteet ja kaikki kankkulan kaivoon - vain jotta saat turvattua lapsellesi elämän perusasiat. Mies saattaa lähteä ja monella on lähtenytkin. SIKSI puhe on negatiivista ja SIKSI nuoret naiset ei ole halukkaita perheellistymään. Eikä asiaa muuta se että valkoisen keski-ikäisen miehen mielestä isyys on kivaa ja mukavaa vaihtelua uranluomiseen. Tai että pääministerin mielestä lapsen kehitystä on kiva seurata (sillon kun sattuu olemaan paikalla).
Syyllistämistä ja neuvomista? Sä et ole tainnut lukea sitä juttua.
Itse et ymmärrä mitä on yhteiskunnallinen puhe ja miten sitä käydään. En puhunut mitään syyllistämisestä tai neuvomisesta. Vaan väitän ettei keski-ikäinen, ilmeisesti jokseenkin varakas perheenisä taida nyt ihan ymmärtää miksi nuoret naiset jättää lapset tekemättä. Että se asia taida korjaantua nyt ihan sillä että aletaan somessa ja mediassa kertomaan enemmän kuinka kivaa on nelikymppisen perheenisän vähän tässä puuhastella perhejuttuja uran luomisen lomassa ja kun voihan ne kalapuikotkin jättää kauppaan jos haluaa...
Hän ei toisinsanoen tiedä eikä ymmärrä eikä ole kokenut itse sitä millainen riski lapsenteko on nuorelle naiselle.
Miksi se lapsi pitää tehdä nuorena ja persaukisena? Myös meillä keski-ikäisillä ja vauraalla keskiluokalla on lapsia.
No lasken tässä nuoriksi naisiksi kaikki +18 vuotiaista aina sinne lähemmäs neljääkymmentä olevat. Jos haluat kouluttautua pitkälle, luoda edes jonkinlaisen uran tyngän ja kerätä vielä varallisuutta niin olet todellakin sen +40 v keski-ikäinen nainen siinä kohtaa, eikä se ole ainakaan itselle kovin ihanteellinen ikä alkaa pikkulapsen vanhemmaksi. Kaikilta se ei edes onnistu enää tuossa iässä ja jos useamman haluaa niin kiire tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.
Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.
Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.
Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.
Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.
Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.
Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.
Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.Perheen talous ei yleensä anna myötä sille, että isä käyttäisi hoitovapaat. Se ei tarkoita sitä, että ainoastaan hoitovapaat käyttävä isä olisi hyvä isä. Kyllä minulle iso hyvän isän tunnusmerkki on kantaa päävastuu perheen elatuksesta kunnes lapsi menee päiväkotiin. Työnsä lisäksi hyvä isä toki kotona ollessaan osallistuu lapsenhoitoon ja kodinhoitoon vastaavasti kuin äitikin.
Jos puolison on valinnut samalta alalta tai samasta sosioekonomisesta taustasta, ei estettä isän hoitovapaalle ole sen enempää kuin äidinkään. Ihan marginaalissa on kyllä ne perheet, joissa isä tienaa 6000e ja äiti 1500e. Nykypäivänä varsinkin kun korkeastikoulutetut nuoret lisääntyvät n. 30-vuotiaina ja puolisoiden kesken urakehitys ja tulotaso samalla viivalla.
Miksi hoitovapaalle jääminen on sinulle ainoa kriteeri hyvään isyyteen? Meillähän on olemassa paljon isiä, jotka käyttävät isyyslomatkin omiin metsästysreissuihinsa. Ei tee minusta kummoistakaan isää siis, että käyttää jonkun perhevapaan. Se arjen tekeminen sen lapsen ja perheen eteen on paljon merkittävämpi asia.
Tuossa ylempänä puhutaan isistä, jotka kantavat vastuun lapsista ”vähintään 50-prosenttisesti”. Totesin, että heitä on melko vähän, koska hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia ja ”muut” kaksi prosenttia.
Heti alkoi hirveä huuto, miten hyvä isä voi olla monella muullakin tavalla. Varmasti voi, mutta olisi kiva nähdä jonkinlainen laskelma, millä tavalla pystyy kantamaan yli 50 prosenttia olematta edes töistä poissa.
Lapsia on myös perheissä, joissa molemmat vanhemmat ovat töissä. Tiesitkö, että vauvasta kasvetaan isommaksi joka vuosi.
En tunne yhtään suomalaista perhettä, jossa esimerkiksi kolmikuisen vauvan molemmat vanhemmat tekisivät täyttä työpäivää, ja epäilen että tällaisen perheen kohdalla palstan mielipide ei olisi, että vastuuta pystyy kantamaan muutenkin kuin olemalla vauvan kanssa.
Minun mielestäni on oikein tervettä tajuta, että vauva ja vielä taaperokin tarvitsee vanhempiaan. Eikä sitä pysty korvaamaan olemalla ”muilla tavoilla hyvä vanhempi”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.
Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.
Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.
Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.
Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.
Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.
Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.
Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.Varmasti isä voi olla hyvä isä monella tavalla. Mutta jos tasavertaisesta vanhemmuudesta puhutaan, niin ei voida olla tasavertaisia jos äiti on aina kotona ja isä ei ollenkaan. Koska se vanhemmuus on nimenomaan aikaa, arjen läsnäoloa.
Ja sanon nimenomaan tämän naisena, jonka mies on ollut hoitovapaalla useammankin lapsen kanssa.
Vanhemmuus on paljon muutakin kuin hoitovapaan aika, sehän on vain pieni aika lapsen elämää. Katsokaa ja miettikää asioita vähän laajemmalla perspektiivillä, kuin vain omasta elämästä.
T. Kahden aikuisen lapsen äiti
Jos isä ei voi hoitaa lastaan edes tätä pientä aikaa lapsen elämästä, niin mikä on todennäköisyys että hän kantaa sen ”vähintään 50 prosenttia vastuusta” lapsen ollessa isompi? Pikkulapsiaikana ne roolit muodostuvat.
Meillä mies on ollut kotona tasan isyysvapaan, koska imetin. Silti hän antaa työn ulkopuolisen ajan 100% lapsille ja hoitaa varmasti sen 50% hoitovastuusta. Meillä neljä lasta. Nuo asiat eivät korreloi mitenkään ainakaan meillä.
N32 kirjoitti:
Siis, hienoa että hänelle perhe-elämä on onnea ja auvoa. Ja saa olla. Mutta jos sitä käytetään keppihevosena siihen että naisten pitäisi nyt vaan intoutua tekemään enemmän lapsia, koska etuoikeutetun (hyväpalkkaisen, hyvässä asemassa olevan) ihmisen mielestä lapsiperhearki on ihan piece of cake niin silloin älähdän minäkin. Se “etuoikeutettu” voi olla myös esim. meidän pääministeri tai opetusministeri, jotka ovat myös lapsiperheonnea hehkuttaneet lööpeissä viime aikoina ja kummastelleet miksi puhe vanhemmuudesta on niin negatiivista.
Nuoria naisia syrjitään työelämässä, hoitovapaat kaatuu naisten niskaan, eläkkeet jää pieniksi, palkalla on vaikea elättää perhettä, isät ei kanna useinkaan puolta vastuusta, työn ja perhe-elämän yhdistäminen on vaikeaa (esim. hoitajalla ei ole palkkojen pienuuden vuoksi varaa valita osittaista työaikaa eikä työssä ole juurikaan muitakaan joustoja taikka etätyömahdollisuutta), kun lapsella on erityisen tuen tarpeita tai sairautta niin avun saaminen ei ole selviö ellei ole vanhempana varaa maksaa parhaasta.. joudut äitinä kantamaan aina loppuviimein isoimman vastuun ja siinä menee pahimmillaan oma talous ja terveys ja parisuhteet ja kaikki kankkulan kaivoon - vain jotta saat turvattua lapsellesi elämän perusasiat. Mies saattaa lähteä ja monella on lähtenytkin. SIKSI puhe on negatiivista ja SIKSI nuoret naiset ei ole halukkaita perheellistymään. Eikä asiaa muuta se että valkoisen keski-ikäisen miehen mielestä isyys on kivaa ja mukavaa vaihtelua uranluomiseen. Tai että pääministerin mielestä lapsen kehitystä on kiva seurata (sillon kun sattuu olemaan paikalla).
Tää on just sitä negatiivista puhetta, josta Itkonen puhui ja jota netti ja media on täynnä ja useimmiten niiden suusta, joilla ei itsellä ole lapsia. Ja joka ihan varmasti vääristää nuorten (naisten) mielikuvia perhe-elämästä. Maalataan kauhukuvia siitä pahimmasta skenariosta ainoana totuutena, että jos lapsi on erityislapsi ja menee työt ja parisuhteet ja mitä vielä. Unohtaen todennäköisyydet ja ne lukuisat hyvät puolet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.
Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.
Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.
Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.
Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.
Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.
Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.
Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.Varmasti isä voi olla hyvä isä monella tavalla. Mutta jos tasavertaisesta vanhemmuudesta puhutaan, niin ei voida olla tasavertaisia jos äiti on aina kotona ja isä ei ollenkaan. Koska se vanhemmuus on nimenomaan aikaa, arjen läsnäoloa.
Ja sanon nimenomaan tämän naisena, jonka mies on ollut hoitovapaalla useammankin lapsen kanssa.
Vanhemmuus on paljon muutakin kuin hoitovapaan aika, sehän on vain pieni aika lapsen elämää. Katsokaa ja miettikää asioita vähän laajemmalla perspektiivillä, kuin vain omasta elämästä.
T. Kahden aikuisen lapsen äiti
Jos isä ei voi hoitaa lastaan edes tätä pientä aikaa lapsen elämästä, niin mikä on todennäköisyys että hän kantaa sen ”vähintään 50 prosenttia vastuusta” lapsen ollessa isompi? Pikkulapsiaikana ne roolit muodostuvat.
Niin, että jos se mies ei jää vauvan kanssa kotiin hoitoapaalle, niin se ei vielä kymmenvuotiasta luistelutunneille tai treenaa 13 -vuotiaan englannin verbejä. Onpa pikkusieluinen maailma sinulla.
Just ja ihan kuin se töissä käyvä ei voisi vaihtaa vauvan vaippoja, kylvettäää ja nukuttaa. Lukea iltasatuja jne. Varsinkin kun harvemmin ollaan 7 päivää viikossa töissä. Mulla tuli juuri mies töistä ja syötti iltapuuron, pesi hampaat, puki vauvan pyjaman. Nyt lämmittämässä iltamaitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä olis kivaa hankkia vaikka tusina vauvoja.. Jos mies synnyttäisi ja imettäisi!
Mä taas oikein mielelläni synnytän ja imetän kunhan mies hoitaisi sen lapsen muun ympärivuorokautisen hoidon ja kasvatuksen.
Oota viruksen laantumista ja pistä tilaukseen norjalainen kotimies.
Onhan se hiukan säälittävää, kun keski-ikäiset ukot juoksee taaperoiden perässä. Sitten kuusikymppisenä tappelevat teinien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.
Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.
Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.
Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.
Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.
Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.
Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.
Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.Varmasti isä voi olla hyvä isä monella tavalla. Mutta jos tasavertaisesta vanhemmuudesta puhutaan, niin ei voida olla tasavertaisia jos äiti on aina kotona ja isä ei ollenkaan. Koska se vanhemmuus on nimenomaan aikaa, arjen läsnäoloa.
Ja sanon nimenomaan tämän naisena, jonka mies on ollut hoitovapaalla useammankin lapsen kanssa.
Vanhemmuus on paljon muutakin kuin hoitovapaan aika, sehän on vain pieni aika lapsen elämää. Katsokaa ja miettikää asioita vähän laajemmalla perspektiivillä, kuin vain omasta elämästä.
T. Kahden aikuisen lapsen äiti
Jos isä ei voi hoitaa lastaan edes tätä pientä aikaa lapsen elämästä, niin mikä on todennäköisyys että hän kantaa sen ”vähintään 50 prosenttia vastuusta” lapsen ollessa isompi? Pikkulapsiaikana ne roolit muodostuvat.
Niin, että jos se mies ei jää vauvan kanssa kotiin hoitoapaalle, niin se ei vielä kymmenvuotiasta luistelutunneille tai treenaa 13 -vuotiaan englannin verbejä. Onpa pikkusieluinen maailma sinulla.
Tässä puhuttiin nyt vähintään 50-prosenttisesta arjen vastuun kantamisesta, ei siitä että osallistuuko isä ollenkaan.
Vai meinaatko, että jos äiti on imettänyt, vaihtanut vaipat, tehnyt ruoat ja ja hoitanut kolmivuotiaaksi kotona, niin isä kompensoi omat 60 prosenttiaan kyselemällä englannin verbejä.
Omassa tuttavapiirissäni nimenomaan hoitovapaat ovat avanneet isien silmiä näkemään kaiken sen vanhemmuuteen liittyvän arjen työn, joka usein aiheuttaa kitkaa parisuhteissa ja vähentää äitiyden houkuttelevuutta nuorten naisten silmissä.
Näin muuten kouluikäisten tiimoilta sellaisen tutkimuksen, jonka mukaan 70 prosentissa perheistä Wilma-viestinnän hoitaa äiti yksin ja neljässä prosentissa perheistä isä yksin. Lopuissa viestintää hoitavat molemmat. Joten ei se paljon kummemmaksi muutu lasten kasvaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.
Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.
Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.
Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.
Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.
Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.
Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.
Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.Varmasti isä voi olla hyvä isä monella tavalla. Mutta jos tasavertaisesta vanhemmuudesta puhutaan, niin ei voida olla tasavertaisia jos äiti on aina kotona ja isä ei ollenkaan. Koska se vanhemmuus on nimenomaan aikaa, arjen läsnäoloa.
Ja sanon nimenomaan tämän naisena, jonka mies on ollut hoitovapaalla useammankin lapsen kanssa.
Vanhemmuus on paljon muutakin kuin hoitovapaan aika, sehän on vain pieni aika lapsen elämää. Katsokaa ja miettikää asioita vähän laajemmalla perspektiivillä, kuin vain omasta elämästä.
T. Kahden aikuisen lapsen äiti
Jos isä ei voi hoitaa lastaan edes tätä pientä aikaa lapsen elämästä, niin mikä on todennäköisyys että hän kantaa sen ”vähintään 50 prosenttia vastuusta” lapsen ollessa isompi? Pikkulapsiaikana ne roolit muodostuvat.
Niin, että jos se mies ei jää vauvan kanssa kotiin hoitoapaalle, niin se ei vielä kymmenvuotiasta luistelutunneille tai treenaa 13 -vuotiaan englannin verbejä. Onpa pikkusieluinen maailma sinulla.
Just ja ihan kuin se töissä käyvä ei voisi vaihtaa vauvan vaippoja, kylvettäää ja nukuttaa. Lukea iltasatuja jne. Varsinkin kun harvemmin ollaan 7 päivää viikossa töissä. Mulla tuli juuri mies töistä ja syötti iltapuuron, pesi hampaat, puki vauvan pyjaman. Nyt lämmittämässä iltamaitoa.
Ja siitäpä tulisi huuto, jos vauvan äiti tällä palstalla kertoisi tulleensa töistä kotiin lämmittämään iltamaitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.
Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.
Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.
Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.
Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.
Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.
Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.
Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.Varmasti isä voi olla hyvä isä monella tavalla. Mutta jos tasavertaisesta vanhemmuudesta puhutaan, niin ei voida olla tasavertaisia jos äiti on aina kotona ja isä ei ollenkaan. Koska se vanhemmuus on nimenomaan aikaa, arjen läsnäoloa.
Ja sanon nimenomaan tämän naisena, jonka mies on ollut hoitovapaalla useammankin lapsen kanssa.
Vanhemmuus on paljon muutakin kuin hoitovapaan aika, sehän on vain pieni aika lapsen elämää. Katsokaa ja miettikää asioita vähän laajemmalla perspektiivillä, kuin vain omasta elämästä.
T. Kahden aikuisen lapsen äiti
Jos isä ei voi hoitaa lastaan edes tätä pientä aikaa lapsen elämästä, niin mikä on todennäköisyys että hän kantaa sen ”vähintään 50 prosenttia vastuusta” lapsen ollessa isompi? Pikkulapsiaikana ne roolit muodostuvat.
Niin, että jos se mies ei jää vauvan kanssa kotiin hoitoapaalle, niin se ei vielä kymmenvuotiasta luistelutunneille tai treenaa 13 -vuotiaan englannin verbejä. Onpa pikkusieluinen maailma sinulla.
Tässä puhuttiin nyt vähintään 50-prosenttisesta arjen vastuun kantamisesta, ei siitä että osallistuuko isä ollenkaan.
Vai meinaatko, että jos äiti on imettänyt, vaihtanut vaipat, tehnyt ruoat ja ja hoitanut kolmivuotiaaksi kotona, niin isä kompensoi omat 60 prosenttiaan kyselemällä englannin verbejä.
Omassa tuttavapiirissäni nimenomaan hoitovapaat ovat avanneet isien silmiä näkemään kaiken sen vanhemmuuteen liittyvän arjen työn, joka usein aiheuttaa kitkaa parisuhteissa ja vähentää äitiyden houkuttelevuutta nuorten naisten silmissä.
Näin muuten kouluikäisten tiimoilta sellaisen tutkimuksen, jonka mukaan 70 prosentissa perheistä Wilma-viestinnän hoitaa äiti yksin ja neljässä prosentissa perheistä isä yksin. Lopuissa viestintää hoitavat molemmat. Joten ei se paljon kummemmaksi muutu lasten kasvaessa.
Ei todellakaan kaikki jää hoitovapaalle. Onko ne sitten jotenkin huonoja äitejäkin, jotka menevät töihin. Itse olen ollut muutaman kuukauden siihen että lapsi on tasan 1 v ja mennyt töihin. Ei kaikki hoida lapsiaan 3 vuotiaaksi kotona todellakaan. Ihan jo taloudellisista syistä. Vanhempainvapaa kymmenkuiseksi on ollut minun kotonaoloaikaa, koska olen imettänyt lapset.
Oon vela. En loukkaantunut, yksinkertaisesti jätän lukematta verenpainetta nostattavia juttuja. Netissä on tuhannen sekä yksi hikeä nostattavaa uutista sekä kirjoitusta. Olisin sairaalassa alkaessani reagoimaan niihin kaikkiin. Miksi nykyään pitää ottaa happea jokaikisestä silmien eteen avautuvasta asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.
Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.
Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.
Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.
Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.
Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.
Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.
Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.Varmasti isä voi olla hyvä isä monella tavalla. Mutta jos tasavertaisesta vanhemmuudesta puhutaan, niin ei voida olla tasavertaisia jos äiti on aina kotona ja isä ei ollenkaan. Koska se vanhemmuus on nimenomaan aikaa, arjen läsnäoloa.
Ja sanon nimenomaan tämän naisena, jonka mies on ollut hoitovapaalla useammankin lapsen kanssa.
Vanhemmuus on paljon muutakin kuin hoitovapaan aika, sehän on vain pieni aika lapsen elämää. Katsokaa ja miettikää asioita vähän laajemmalla perspektiivillä, kuin vain omasta elämästä.
T. Kahden aikuisen lapsen äiti
Jos isä ei voi hoitaa lastaan edes tätä pientä aikaa lapsen elämästä, niin mikä on todennäköisyys että hän kantaa sen ”vähintään 50 prosenttia vastuusta” lapsen ollessa isompi? Pikkulapsiaikana ne roolit muodostuvat.
Meillä mies on ollut kotona tasan isyysvapaan, koska imetin. Silti hän antaa työn ulkopuolisen ajan 100% lapsille ja hoitaa varmasti sen 50% hoitovastuusta. Meillä neljä lasta. Nuo asiat eivät korreloi mitenkään ainakaan meillä.
Miten voi kantaa 50 prosenttia hoitovastuusta jos on kokopäivätöissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.
Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.
Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.
Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.
Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.
Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.
Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.
Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.Varmasti isä voi olla hyvä isä monella tavalla. Mutta jos tasavertaisesta vanhemmuudesta puhutaan, niin ei voida olla tasavertaisia jos äiti on aina kotona ja isä ei ollenkaan. Koska se vanhemmuus on nimenomaan aikaa, arjen läsnäoloa.
Ja sanon nimenomaan tämän naisena, jonka mies on ollut hoitovapaalla useammankin lapsen kanssa.
Vanhemmuus on paljon muutakin kuin hoitovapaan aika, sehän on vain pieni aika lapsen elämää. Katsokaa ja miettikää asioita vähän laajemmalla perspektiivillä, kuin vain omasta elämästä.
T. Kahden aikuisen lapsen äiti
Jos isä ei voi hoitaa lastaan edes tätä pientä aikaa lapsen elämästä, niin mikä on todennäköisyys että hän kantaa sen ”vähintään 50 prosenttia vastuusta” lapsen ollessa isompi? Pikkulapsiaikana ne roolit muodostuvat.
Niin, että jos se mies ei jää vauvan kanssa kotiin hoitoapaalle, niin se ei vielä kymmenvuotiasta luistelutunneille tai treenaa 13 -vuotiaan englannin verbejä. Onpa pikkusieluinen maailma sinulla.
Tässä puhuttiin nyt vähintään 50-prosenttisesta arjen vastuun kantamisesta, ei siitä että osallistuuko isä ollenkaan.
Vai meinaatko, että jos äiti on imettänyt, vaihtanut vaipat, tehnyt ruoat ja ja hoitanut kolmivuotiaaksi kotona, niin isä kompensoi omat 60 prosenttiaan kyselemällä englannin verbejä.
Omassa tuttavapiirissäni nimenomaan hoitovapaat ovat avanneet isien silmiä näkemään kaiken sen vanhemmuuteen liittyvän arjen työn, joka usein aiheuttaa kitkaa parisuhteissa ja vähentää äitiyden houkuttelevuutta nuorten naisten silmissä.
Näin muuten kouluikäisten tiimoilta sellaisen tutkimuksen, jonka mukaan 70 prosentissa perheistä Wilma-viestinnän hoitaa äiti yksin ja neljässä prosentissa perheistä isä yksin. Lopuissa viestintää hoitavat molemmat. Joten ei se paljon kummemmaksi muutu lasten kasvaessa.
Miksi se äiti hoitaisi 24/7 sitä lasta kolmivuotiaaksi? Tarkoittaako hoitovapaa sinulle sitä, että sitä nauttiva tekee kaiken 100%? Meillä minä olin lapsen kanssa kotona ja mies kävi päivisin töissä. Illat mies vaihtoi vaippaa, kokkasi, kylvetti, luki iltasatuja ihan siinä missä minäkin. Yöheräilytkin oli pääsääntöisin isän heräilyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.
Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.
Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.
Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.
Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.
Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.
Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.
Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.Varmasti isä voi olla hyvä isä monella tavalla. Mutta jos tasavertaisesta vanhemmuudesta puhutaan, niin ei voida olla tasavertaisia jos äiti on aina kotona ja isä ei ollenkaan. Koska se vanhemmuus on nimenomaan aikaa, arjen läsnäoloa.
Ja sanon nimenomaan tämän naisena, jonka mies on ollut hoitovapaalla useammankin lapsen kanssa.
Vanhemmuus on paljon muutakin kuin hoitovapaan aika, sehän on vain pieni aika lapsen elämää. Katsokaa ja miettikää asioita vähän laajemmalla perspektiivillä, kuin vain omasta elämästä.
T. Kahden aikuisen lapsen äiti
Jos isä ei voi hoitaa lastaan edes tätä pientä aikaa lapsen elämästä, niin mikä on todennäköisyys että hän kantaa sen ”vähintään 50 prosenttia vastuusta” lapsen ollessa isompi? Pikkulapsiaikana ne roolit muodostuvat.
Niin, että jos se mies ei jää vauvan kanssa kotiin hoitoapaalle, niin se ei vielä kymmenvuotiasta luistelutunneille tai treenaa 13 -vuotiaan englannin verbejä. Onpa pikkusieluinen maailma sinulla.
Tässä puhuttiin nyt vähintään 50-prosenttisesta arjen vastuun kantamisesta, ei siitä että osallistuuko isä ollenkaan.
Vai meinaatko, että jos äiti on imettänyt, vaihtanut vaipat, tehnyt ruoat ja ja hoitanut kolmivuotiaaksi kotona, niin isä kompensoi omat 60 prosenttiaan kyselemällä englannin verbejä.
Omassa tuttavapiirissäni nimenomaan hoitovapaat ovat avanneet isien silmiä näkemään kaiken sen vanhemmuuteen liittyvän arjen työn, joka usein aiheuttaa kitkaa parisuhteissa ja vähentää äitiyden houkuttelevuutta nuorten naisten silmissä.
Näin muuten kouluikäisten tiimoilta sellaisen tutkimuksen, jonka mukaan 70 prosentissa perheistä Wilma-viestinnän hoitaa äiti yksin ja neljässä prosentissa perheistä isä yksin. Lopuissa viestintää hoitavat molemmat. Joten ei se paljon kummemmaksi muutu lasten kasvaessa.
Hienoa, että ystäväpiirissäni on ollut varaa siihen että jompikumpi vanhemmista jää hoitovapaalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.
Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.
Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.
Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.
Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.
Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.
Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.
Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.Varmasti isä voi olla hyvä isä monella tavalla. Mutta jos tasavertaisesta vanhemmuudesta puhutaan, niin ei voida olla tasavertaisia jos äiti on aina kotona ja isä ei ollenkaan. Koska se vanhemmuus on nimenomaan aikaa, arjen läsnäoloa.
Ja sanon nimenomaan tämän naisena, jonka mies on ollut hoitovapaalla useammankin lapsen kanssa.
Vanhemmuus on paljon muutakin kuin hoitovapaan aika, sehän on vain pieni aika lapsen elämää. Katsokaa ja miettikää asioita vähän laajemmalla perspektiivillä, kuin vain omasta elämästä.
T. Kahden aikuisen lapsen äiti
Jos isä ei voi hoitaa lastaan edes tätä pientä aikaa lapsen elämästä, niin mikä on todennäköisyys että hän kantaa sen ”vähintään 50 prosenttia vastuusta” lapsen ollessa isompi? Pikkulapsiaikana ne roolit muodostuvat.
Niin, että jos se mies ei jää vauvan kanssa kotiin hoitoapaalle, niin se ei vielä kymmenvuotiasta luistelutunneille tai treenaa 13 -vuotiaan englannin verbejä. Onpa pikkusieluinen maailma sinulla.
Tässä puhuttiin nyt vähintään 50-prosenttisesta arjen vastuun kantamisesta, ei siitä että osallistuuko isä ollenkaan.
Vai meinaatko, että jos äiti on imettänyt, vaihtanut vaipat, tehnyt ruoat ja ja hoitanut kolmivuotiaaksi kotona, niin isä kompensoi omat 60 prosenttiaan kyselemällä englannin verbejä.
Omassa tuttavapiirissäni nimenomaan hoitovapaat ovat avanneet isien silmiä näkemään kaiken sen vanhemmuuteen liittyvän arjen työn, joka usein aiheuttaa kitkaa parisuhteissa ja vähentää äitiyden houkuttelevuutta nuorten naisten silmissä.
Näin muuten kouluikäisten tiimoilta sellaisen tutkimuksen, jonka mukaan 70 prosentissa perheistä Wilma-viestinnän hoitaa äiti yksin ja neljässä prosentissa perheistä isä yksin. Lopuissa viestintää hoitavat molemmat. Joten ei se paljon kummemmaksi muutu lasten kasvaessa.
Hienoa, että ystäväpiirissäni on ollut varaa siihen että jompikumpi vanhemmista jää hoitovapaalle.
*ystäväpiirissäsi.
Jatkan vielä, ettei meillä olisi ollut varaa kummankaan jäädä hoitovapaalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.
Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.
Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.
Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.
Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.
Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.
Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.
Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.Varmasti isä voi olla hyvä isä monella tavalla. Mutta jos tasavertaisesta vanhemmuudesta puhutaan, niin ei voida olla tasavertaisia jos äiti on aina kotona ja isä ei ollenkaan. Koska se vanhemmuus on nimenomaan aikaa, arjen läsnäoloa.
Ja sanon nimenomaan tämän naisena, jonka mies on ollut hoitovapaalla useammankin lapsen kanssa.
Vanhemmuus on paljon muutakin kuin hoitovapaan aika, sehän on vain pieni aika lapsen elämää. Katsokaa ja miettikää asioita vähän laajemmalla perspektiivillä, kuin vain omasta elämästä.
T. Kahden aikuisen lapsen äiti
Jos isä ei voi hoitaa lastaan edes tätä pientä aikaa lapsen elämästä, niin mikä on todennäköisyys että hän kantaa sen ”vähintään 50 prosenttia vastuusta” lapsen ollessa isompi? Pikkulapsiaikana ne roolit muodostuvat.
Niin, että jos se mies ei jää vauvan kanssa kotiin hoitoapaalle, niin se ei vielä kymmenvuotiasta luistelutunneille tai treenaa 13 -vuotiaan englannin verbejä. Onpa pikkusieluinen maailma sinulla.
Tässä puhuttiin nyt vähintään 50-prosenttisesta arjen vastuun kantamisesta, ei siitä että osallistuuko isä ollenkaan.
Vai meinaatko, että jos äiti on imettänyt, vaihtanut vaipat, tehnyt ruoat ja ja hoitanut kolmivuotiaaksi kotona, niin isä kompensoi omat 60 prosenttiaan kyselemällä englannin verbejä.
Omassa tuttavapiirissäni nimenomaan hoitovapaat ovat avanneet isien silmiä näkemään kaiken sen vanhemmuuteen liittyvän arjen työn, joka usein aiheuttaa kitkaa parisuhteissa ja vähentää äitiyden houkuttelevuutta nuorten naisten silmissä.
Näin muuten kouluikäisten tiimoilta sellaisen tutkimuksen, jonka mukaan 70 prosentissa perheistä Wilma-viestinnän hoitaa äiti yksin ja neljässä prosentissa perheistä isä yksin. Lopuissa viestintää hoitavat molemmat. Joten ei se paljon kummemmaksi muutu lasten kasvaessa.
Ei todellakaan kaikki jää hoitovapaalle. Onko ne sitten jotenkin huonoja äitejäkin, jotka menevät töihin. Itse olen ollut muutaman kuukauden siihen että lapsi on tasan 1 v ja mennyt töihin. Ei kaikki hoida lapsiaan 3 vuotiaaksi kotona todellakaan. Ihan jo taloudellisista syistä. Vanhempainvapaa kymmenkuiseksi on ollut minun kotonaoloaikaa, koska olen imettänyt lapset.
Tietenkään kaikki eivät jää hoitovapaalle. Mutta 97 prosenttia hoitovapaalle jäävistä on äitejä. Kertooko tämä sinusta tasaisesta hoitovastuun jakautumisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.
Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.
Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.
Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.
Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.
Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.
Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.
Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.Varmasti isä voi olla hyvä isä monella tavalla. Mutta jos tasavertaisesta vanhemmuudesta puhutaan, niin ei voida olla tasavertaisia jos äiti on aina kotona ja isä ei ollenkaan. Koska se vanhemmuus on nimenomaan aikaa, arjen läsnäoloa.
Ja sanon nimenomaan tämän naisena, jonka mies on ollut hoitovapaalla useammankin lapsen kanssa.
Vanhemmuus on paljon muutakin kuin hoitovapaan aika, sehän on vain pieni aika lapsen elämää. Katsokaa ja miettikää asioita vähän laajemmalla perspektiivillä, kuin vain omasta elämästä.
T. Kahden aikuisen lapsen äiti
Jos isä ei voi hoitaa lastaan edes tätä pientä aikaa lapsen elämästä, niin mikä on todennäköisyys että hän kantaa sen ”vähintään 50 prosenttia vastuusta” lapsen ollessa isompi? Pikkulapsiaikana ne roolit muodostuvat.
Niin, että jos se mies ei jää vauvan kanssa kotiin hoitoapaalle, niin se ei vielä kymmenvuotiasta luistelutunneille tai treenaa 13 -vuotiaan englannin verbejä. Onpa pikkusieluinen maailma sinulla.
Tässä puhuttiin nyt vähintään 50-prosenttisesta arjen vastuun kantamisesta, ei siitä että osallistuuko isä ollenkaan.
Vai meinaatko, että jos äiti on imettänyt, vaihtanut vaipat, tehnyt ruoat ja ja hoitanut kolmivuotiaaksi kotona, niin isä kompensoi omat 60 prosenttiaan kyselemällä englannin verbejä.
Omassa tuttavapiirissäni nimenomaan hoitovapaat ovat avanneet isien silmiä näkemään kaiken sen vanhemmuuteen liittyvän arjen työn, joka usein aiheuttaa kitkaa parisuhteissa ja vähentää äitiyden houkuttelevuutta nuorten naisten silmissä.
Näin muuten kouluikäisten tiimoilta sellaisen tutkimuksen, jonka mukaan 70 prosentissa perheistä Wilma-viestinnän hoitaa äiti yksin ja neljässä prosentissa perheistä isä yksin. Lopuissa viestintää hoitavat molemmat. Joten ei se paljon kummemmaksi muutu lasten kasvaessa.
Hienoa, että ystäväpiirissäni on ollut varaa siihen että jompikumpi vanhemmista jää hoitovapaalle.
*ystäväpiirissäsi.
Jatkan vielä, ettei meillä olisi ollut varaa kummankaan jäädä hoitovapaalle.
Ikävä juttu, kaikille se ei tietenkään ole mahdollista. Erityisen surullista sen vanhemman kannalta, joka ei pääse perhevapaille kuin muutaman viikon tai ei lainkaan.
Itse elimme pikkulapsiajan pienessä ja edullisessa asunnossa. Lisäksi teimme kumpikin osa-aikatyötä, joten lapset saatiin hoidettua kotona kolmevuotiaiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.
Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.
Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.
Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.
Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.
Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.
Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.
Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.Varmasti isä voi olla hyvä isä monella tavalla. Mutta jos tasavertaisesta vanhemmuudesta puhutaan, niin ei voida olla tasavertaisia jos äiti on aina kotona ja isä ei ollenkaan. Koska se vanhemmuus on nimenomaan aikaa, arjen läsnäoloa.
Ja sanon nimenomaan tämän naisena, jonka mies on ollut hoitovapaalla useammankin lapsen kanssa.
Vanhemmuus on paljon muutakin kuin hoitovapaan aika, sehän on vain pieni aika lapsen elämää. Katsokaa ja miettikää asioita vähän laajemmalla perspektiivillä, kuin vain omasta elämästä.
T. Kahden aikuisen lapsen äiti
Jos isä ei voi hoitaa lastaan edes tätä pientä aikaa lapsen elämästä, niin mikä on todennäköisyys että hän kantaa sen ”vähintään 50 prosenttia vastuusta” lapsen ollessa isompi? Pikkulapsiaikana ne roolit muodostuvat.
Meillä mies on ollut kotona tasan isyysvapaan, koska imetin. Silti hän antaa työn ulkopuolisen ajan 100% lapsille ja hoitaa varmasti sen 50% hoitovastuusta. Meillä neljä lasta. Nuo asiat eivät korreloi mitenkään ainakaan meillä.
Miten voi kantaa 50 prosenttia hoitovastuusta jos on kokopäivätöissä?
Helposti. Perhearkeen kuuluu muutakin kuin lapsen hoito. Varsinkin vauva-aikaan jolloin suurin osa nukkuu vaikka kuinka paljon. Pyykkirumban ja monien muiden tehtävien siirtyminen miehelle kokonaan helpotti arkeani valtavasti. Samoin yövalvomistn hoitaminen lapsen sairastuttua. Viikonloppuisin mies halusi olla vauvan kanssa ja hoiti kaiken, jolloin minulle jäi omaa aikaa ja pystyin tekemään muuta rästiin jäänyttä.. enpä tähän nyt kaikkea jaksa luetella, mutta todellakin onnistuu. Töistä otti vapaata ja hoiti neuvolat yms ettei tarvinnut koko lapsilauman kanssa lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateushan se tyrmäyksen perimmäinen syy on. Että Itkonen miehenä kehtasi antaa esimerkkiä perheenisästä, jolle omat lapset ovat tärkeitä ja joka osallistuu perheensä ja lastensa arkeen mielellään. Että kehtasi kertoa, että perheenä olivat kestäneet vaikeuksiakin eivätkä hajonneet siihen. Että kehtasi esittää tavallisen keskiluokkaisen, keski-ikäisen perheen elintasoa, jossa aamukuudelta ei räntäsateessa yksinhuoltaja paina tenava tarakalla kohti päiväkotia ja ja jotain siivoustyötä, määräaikaista sellaista tietenkin. Että Itkonen kehtasi olla onnestaan avoimesti onnellinen eikä tuskaillut kun ahdistaa ja vanne kivistää ja muutenkin mielenterveys reistailee.
Kyllä ja näiden hyvien perheenisään ääni ei pääse kuuluviin! Siksi tästä tämmöinen kohu nousikin, kun miehiä saisi vain haukkua isyyteen liittyvissä asioissa. Minulla itselläni on tuollainen samanlainen perhekeskeinen, lapsiarkeaan rakastava aviomies ja lisäksi veljeni on samanlainen. En siis tiedä mistään muusta, mutta tätä juttua lukiessani tajusin, että näistä ”kunnon isistä” ei juuri julkisuudessa puhuta.
Meiltäkin löytyy pienen tytön isä, joka on koko ajan kantanut vähintään 50% vastuun lapsenhoidosta ja hellittelystä, perheen elatuksesta ja kodinhoidosta. On se, joka pääsääntöisesti aamulla vie sinne päiväkotiin ja juoksee kaupoissa ostamassa milloin kurahousua milloin mekkoa. Ja kaiken lisäksi on onnellinen isänä perheestään.
Nämä miehet ovat niitä ”maan hiljaisia”, jotka hoitavat perheenisän velvollisuudet tunnollisesti ja rakkaudella. Todentotta nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin.
Nämä miehet jäävät julkisessa keskustelussa marginaaliin, koska heitä on marginaalisen vähän.
Hoitovapaista äidit pitävät 97 prosenttia, isät prosentin ja muut kaksi prosenttia. Mielestäni isät kuitenkin ovat keskustelussa paremmin edustettuina kuin vaikkapa nuo muut.
Meinaatko, ettei isä voi olla hyvä ellei hän jää hoitovapaalle? Mielestäni olet väärässä. Arjessa voi kantaa hoitovastuun muutoinkin kuin jäämällä kotiin. Se imetys ainakin meillä vaikeutti isän kotiin jäämistä. Silti hän on erinomainen, perheelleen omistautunut loistoisä, joka laittaa aina meidät muut omien tarpeidensa edelle.
Minulla on ilo ja onni tuntea lukuisia tälläistä isiä. Harmi jos sinulla ei ole hyviä kokemuksia, älä silti yleistä.Varmasti isä voi olla hyvä isä monella tavalla. Mutta jos tasavertaisesta vanhemmuudesta puhutaan, niin ei voida olla tasavertaisia jos äiti on aina kotona ja isä ei ollenkaan. Koska se vanhemmuus on nimenomaan aikaa, arjen läsnäoloa.
Ja sanon nimenomaan tämän naisena, jonka mies on ollut hoitovapaalla useammankin lapsen kanssa.
Vanhemmuus on paljon muutakin kuin hoitovapaan aika, sehän on vain pieni aika lapsen elämää. Katsokaa ja miettikää asioita vähän laajemmalla perspektiivillä, kuin vain omasta elämästä.
T. Kahden aikuisen lapsen äiti
Jos isä ei voi hoitaa lastaan edes tätä pientä aikaa lapsen elämästä, niin mikä on todennäköisyys että hän kantaa sen ”vähintään 50 prosenttia vastuusta” lapsen ollessa isompi? Pikkulapsiaikana ne roolit muodostuvat.
Niin, että jos se mies ei jää vauvan kanssa kotiin hoitoapaalle, niin se ei vielä kymmenvuotiasta luistelutunneille tai treenaa 13 -vuotiaan englannin verbejä. Onpa pikkusieluinen maailma sinulla.
Tässä puhuttiin nyt vähintään 50-prosenttisesta arjen vastuun kantamisesta, ei siitä että osallistuuko isä ollenkaan.
Vai meinaatko, että jos äiti on imettänyt, vaihtanut vaipat, tehnyt ruoat ja ja hoitanut kolmivuotiaaksi kotona, niin isä kompensoi omat 60 prosenttiaan kyselemällä englannin verbejä.
Omassa tuttavapiirissäni nimenomaan hoitovapaat ovat avanneet isien silmiä näkemään kaiken sen vanhemmuuteen liittyvän arjen työn, joka usein aiheuttaa kitkaa parisuhteissa ja vähentää äitiyden houkuttelevuutta nuorten naisten silmissä.
Näin muuten kouluikäisten tiimoilta sellaisen tutkimuksen, jonka mukaan 70 prosentissa perheistä Wilma-viestinnän hoitaa äiti yksin ja neljässä prosentissa perheistä isä yksin. Lopuissa viestintää hoitavat molemmat. Joten ei se paljon kummemmaksi muutu lasten kasvaessa.
Miksi se äiti hoitaisi 24/7 sitä lasta kolmivuotiaaksi? Tarkoittaako hoitovapaa sinulle sitä, että sitä nauttiva tekee kaiken 100%? Meillä minä olin lapsen kanssa kotona ja mies kävi päivisin töissä. Illat mies vaihtoi vaippaa, kokkasi, kylvetti, luki iltasatuja ihan siinä missä minäkin. Yöheräilytkin oli pääsääntöisin isän heräilyjä.
Jos isä on töissä arkipäivisin (oletetaan että työmatkoineen kymmenen tuntia) niin illalla yhteistä aikaa perheen kanssa jää ehkä neljä, tuntia ennen taaperon nukahtamista. Hienoa, että teitte neljä tuntia vuorokaudesta lastenhoitohommia 50/50, ja vielä ilmeisesti viikonloputkin, mutta en oikein ymmärrä, miten voi sanoa miehen kantaneen vähintään puolet lastenhoitovastuusta.
Osaatko muuten kertoa, miksi tuo Wilma-viestintäkin on pääosin äitien vastuulla? Silloinhan lapsi on jo kouluikäinen ja molemmat vanhemmat todennäköisesti töissä.
Niin, että jos se mies ei jää vauvan kanssa kotiin hoitoapaalle, niin se ei vielä kymmenvuotiasta luistelutunneille tai treenaa 13 -vuotiaan englannin verbejä. Onpa pikkusieluinen maailma sinulla.