Sääliks käy noita yläkouluikäisiä ja siitä vanhempia nuoria

Täällä aikuiset taas unohtaa, että ikävuodet 30-50 menevät nopeammin ohi, kuin 16-vuotiaalla nuorella kuka odottaa täysi-ikäistymistä. Lähes vuoden kestävä menojen peruuntuminen on jollekin teinille, puhumattakaan pienestä lapsesta ihan eri kuin jollekin keski-ikäiselle.

Yläkouluikäinen lapseni lähetti juuri riemukkaan tekstiviestin, kun pääsee etäopetukseen eli ei se kaikkia masenna. Hän pärjää hyvin koulussa ja pärjää kaikkien luokkakavereiden kanssa, mutta keitä hän varsinaisesti ystävikseen kutsuu, ovat netissä ja ovat tunteneet monta vuotta. Ei se koulu tarjoa hänelle mitään sellaista ylivertaista sosiaalista kokemusta, jota nonstoppina kaipaisi. Ja opiskelu sujuu nopeammin etänä. Käymme varmaan sitten taas yhdessä ulkoilemassa lähes päivittäin kuten viime keväänäkin. 

Isompi lapseni on ammattikoulussa ja osa opinnoista on sen verran teoreettisia, että varmaan taas kasaavat niitä noille kolmelle viikolle. Heillä se pidempi etäkoulu enemmän haittaisi, kun ei kaikkia asioita tietenkään voi opetella Teamsin välityksellä. Luojan kiitos on "vain" ammattikoululainen, niin ei mene elämä pilalle, kun ei pääse näihin siirtymäriitteihin tyyliin abiristeilyt ja fuksiaiset vaan aikuistuu ihan muuten vain... Joskaan en itsekään lukiolaisena ja yliopistossa osallistunut kauheasti kaikkiin ryyppäjäisiin, mutta ehkä se on joku tabu sitten, ettei kaikkia sellainen edes kiinnosta.

Se kyllä harmittaa, että kaikki tämä harmi ja huoli ja kuolemanpelko ja monien kuolemat olisi vältetty ihan vaan laittamalla rajat kiinni jo ajat sitten tai vaatimalla negatiivista testitulosta maahan pääsemiseksi. Toki noista on yhä hyötyä, mutta nythän ne muuntovirukset jo ovat täällä, joten sulku on välttämätön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minuun keski-ikäisenä tämä ei iske oikein mitenkään, mutta harmittaa teini-ikäisten lasten puolesta. Molemmat harrastaa urheilua, toinen SM-tasolla ja harjoitukset ja kisat lakkaa taas. Tuossa saattaa ihan tulevaisuuden ura olla vaakalaudalla.

Toki on näitä jotka sanoo, että kukaan ei kiellä menemästä ulos lenkille. No se laji ei pelkästään ole peruskuntoa joka kuittaantuu sohjossa juoksemisella. Lajiharjoittelu kun jää pois niin harjoittelun keskeytys tässä vaiheessa on aika paha isku kun pitäisi vielä oppia paljon uutta lajiin littyvää. Toki lähes kaikki saman ikäluokan lapset suomessa samassa tilanteessa. Eihän tämä niitä lapsia haittaa jotka eivät harrasta mitään.

Kuitenkin tuossa viime syksynä hoidettiin tosi tarkkaan kisat ja kontaktit vietiin minimiin, mutta sitten kuitenkin on samaan aikaan sallittu baarikännääminen jossa kukaan ei välitä mitään. Ei oikein tunnu oikealta. Nyt sentään baarejakin rajoitetaan.

Jotenkin tuntunut siltä että nuorten urheiluharrastus nähdään turhempana kuin aikuisten ryyppääminen. Jokainen voi miettiä kummassa tartunnat on todennäköisempiä.

Jos kilpatasolla urheilee, niin ei sitä pienilläkään oireilla urheile vaan jäädään kotiin. Kun taas baariin menoa tuo tauti ei vähäoireisena varsinaisesti estä. Ja se että välinpitämättömät ihmiset todennäköisimmin menee baariin tällaisena aikana, niin tuskin siinä kännissä paljon tartuntaketjuja muistaa tai muutenkaan välittää mistään mitään.

Käsittääkseni myös baarit pistetään nyt kiinni kolmeksi viikoksi, ihan samoin kuin nuorten harrastukset. Ja ihanko oikeesti kolme viikkoa lopettaa koko nuoren uran? Mitäs jos tulis loukkaantuminen, sekö ei sitten lopettais uraa? Mutta kolmen viikon sulku lopettaa. Ettet nyt liioittelis ihan vähäsen?

Sivusta heitän kommentin, että mun lapsi on pelannut edellisen kerran marraskuussa omsn ikäluokan pelejä. Joulukuun pelit siirtyivät ensin tammikuulle, sitten helmikuulle, sitten 27.3. ja nyt taitanee siirtyä tämäkin. Finaaliturnaus siirtyi jo toukokuulle ja kaksi ottelukierrosta ollaan jättämässä väliin kokonaan. Kyseesä ikäluokka, jossa pelejä pitäisi saada paljon, jotta kehitys ei pysähtyisi ja tänä talvena tullaan pelaamaan huomattavasti vähemmän kuin yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä aikuiset taas unohtaa, että ikävuodet 30-50 menevät nopeammin ohi, kuin 16-vuotiaalla nuorella kuka odottaa täysi-ikäistymistä. Lähes vuoden kestävä menojen peruuntuminen on jollekin teinille, puhumattakaan pienestä lapsesta ihan eri kuin jollekin keski-ikäiselle.

Minkä menojen peruuntuminen? Mitä menoja 16-vuotiaalla on niin paljon, että nuoruus menee ihan pilalle? Pari festarikeikkaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä aikuiset taas unohtaa, että ikävuodet 30-50 menevät nopeammin ohi, kuin 16-vuotiaalla nuorella kuka odottaa täysi-ikäistymistä. Lähes vuoden kestävä menojen peruuntuminen on jollekin teinille, puhumattakaan pienestä lapsesta ihan eri kuin jollekin keski-ikäiselle.

Minkä menojen peruuntuminen? Mitä menoja 16-vuotiaalla on niin paljon, että nuoruus menee ihan pilalle? Pari festarikeikkaa? 

Et voi olla tosissasi.

Kaikki nuoria ja lapsia koskevat rajoitukset pois tai nähdään itsareita ja paljon pian. Nämä valmistuvat sairauseläkkeelle. Ei kenenkään nuoren psyyke kestä tätä täyssulkua. Suomessa on Euroopan tiukimmat rajoitukset enkä ymmärrä miksi. Olemme pärjänneet paremmin kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Älä rutise tyhjää.

Tarkoitus on että ihmiset pysyvät terveinä ja elossa.

Joo, suomalainen lapsi ja nuori kyllä joustaa että telakka- ja muut vierastyöläiset saavat elää kuin sika vatukossa minkään häiritsemättä. Sossuhallitus priorisoi, kato.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä aikuiset taas unohtaa, että ikävuodet 30-50 menevät nopeammin ohi, kuin 16-vuotiaalla nuorella kuka odottaa täysi-ikäistymistä. Lähes vuoden kestävä menojen peruuntuminen on jollekin teinille, puhumattakaan pienestä lapsesta ihan eri kuin jollekin keski-ikäiselle.

Minkä menojen peruuntuminen? Mitä menoja 16-vuotiaalla on niin paljon, että nuoruus menee ihan pilalle? Pari festarikeikkaa? 

Sinulla ei ole koskaan ollut ystäviä eikä harrastuksia, useimmilla kuitenkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä aikuiset taas unohtaa, että ikävuodet 30-50 menevät nopeammin ohi, kuin 16-vuotiaalla nuorella kuka odottaa täysi-ikäistymistä. Lähes vuoden kestävä menojen peruuntuminen on jollekin teinille, puhumattakaan pienestä lapsesta ihan eri kuin jollekin keski-ikäiselle.

Minkä menojen peruuntuminen? Mitä menoja 16-vuotiaalla on niin paljon, että nuoruus menee ihan pilalle? Pari festarikeikkaa? 

Et voi olla tosissasi.

Kyllä ihan tosissani kysyn. Miksi ei voi vastata? Minulla on 15-vuotias tytär ja ainoat hänellä peruuntuneet menot ovat olleet lähinnä jotain tuollaisia huvituksia. On viime keväästä lähtien nähnyt kavereitaankin ihan normaalisti ja liikuntavetäjän hommiakin on tehnyt koko viime syksyn. Pari isompaa päivätapahtumaa jäi välistä. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä aikuiset taas unohtaa, että ikävuodet 30-50 menevät nopeammin ohi, kuin 16-vuotiaalla nuorella kuka odottaa täysi-ikäistymistä. Lähes vuoden kestävä menojen peruuntuminen on jollekin teinille, puhumattakaan pienestä lapsesta ihan eri kuin jollekin keski-ikäiselle.

Sinänsä jännä ajatus, että onko aikuisten paremmassa kärsivällisyydessä kyse juuri tuosta, että tosiasiassa aika vain menee nopeammin. Jos nyt miettii, niin kyllä joulukuu tuntui kestävän lapsena ikuisuuden ja huomattavasti pidempään kuin koronavuosi, mikä on tuntunut siltä kuin eläisi edelleen vuodessa 2020. Voi myös toki johtua siitä, ettei ole tapahtunut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä aikuiset taas unohtaa, että ikävuodet 30-50 menevät nopeammin ohi, kuin 16-vuotiaalla nuorella kuka odottaa täysi-ikäistymistä. Lähes vuoden kestävä menojen peruuntuminen on jollekin teinille, puhumattakaan pienestä lapsesta ihan eri kuin jollekin keski-ikäiselle.

Minkä menojen peruuntuminen? Mitä menoja 16-vuotiaalla on niin paljon, että nuoruus menee ihan pilalle? Pari festarikeikkaa? 

Tätä myös olen ihmetellyt, että oletetaan kaikilla nuorilla olevan kauheasti sosiaalista elämää kodin ulkopuolella, paljon huvittelua, tavoitteellista harrastamista jne. Toki heitäkin on, mutta moni nuori viihtyy ihan omasta halustaan kotona tai ulkoilemassa. Itse olin sellainen nuori ja omanikin ovat sellaisia. Mitään mielenterveyden häiriöitä meillä ei ole sen takia, että olemme paljon keskenämme. Jos tulisi ulkonaliikkumiskielto, niin sen myöntäisin ahdistavan itseäni, koska lenkkeilen paljon. Vaikka kai sitä omalla pihalla saisi sittenkin olla. Ymmärrän siis kyllä, että joitakin ahdistaa todella nämä rajoitukset, mutta en pidä siitä, että oiotaan mutkat suoriksi ja tehdään yleistyksiä, että kaikkia ahdistaa. Ei ahdista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä aikuiset taas unohtaa, että ikävuodet 30-50 menevät nopeammin ohi, kuin 16-vuotiaalla nuorella kuka odottaa täysi-ikäistymistä. Lähes vuoden kestävä menojen peruuntuminen on jollekin teinille, puhumattakaan pienestä lapsesta ihan eri kuin jollekin keski-ikäiselle.

Minkä menojen peruuntuminen? Mitä menoja 16-vuotiaalla on niin paljon, että nuoruus menee ihan pilalle? Pari festarikeikkaa? 

Et voi olla tosissasi.

Kyllä ihan tosissani kysyn. Miksi ei voi vastata? Minulla on 15-vuotias tytär ja ainoat hänellä peruuntuneet menot ovat olleet lähinnä jotain tuollaisia huvituksia. On viime keväästä lähtien nähnyt kavereitaankin ihan normaalisti ja liikuntavetäjän hommiakin on tehnyt koko viime syksyn. Pari isompaa päivätapahtumaa jäi välistä. 

Etkö lukenut alkuperäistä kommenttia mistä tämä viestiketju sai aikansa? Sinulle tyttären menon kaltaiset menot tulevat ja menevät, vuodet vaan lipuu ohi ja äkkiä olet jo vanhainkodissa. Tyttärelle niiden muutaman menon odottaminen kestää kuitenkin ikuisuuden verrattuna sinuun, minkä lisäksi teinin menot ovat teinille täysin ainutlaatuisia. Onhan hän vasta juuri luopunut lapsuudesta ja saa ensimmäistä kertaa kokeilla siipiään ja tehdä vähän aikuismaisempia juttuja. Hänelle näiden tapahtumien peruuntuminen voi olla täysin ainutlaatuinen katastrofi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä aikuiset taas unohtaa, että ikävuodet 30-50 menevät nopeammin ohi, kuin 16-vuotiaalla nuorella kuka odottaa täysi-ikäistymistä. Lähes vuoden kestävä menojen peruuntuminen on jollekin teinille, puhumattakaan pienestä lapsesta ihan eri kuin jollekin keski-ikäiselle.

Minkä menojen peruuntuminen? Mitä menoja 16-vuotiaalla on niin paljon, että nuoruus menee ihan pilalle? Pari festarikeikkaa? 

Sinulla ei ole koskaan ollut ystäviä eikä harrastuksia, useimmilla kuitenkin on.

Kyllä minun 15-vuotias tyttäreni on pitänyt harkkojaan ihan normaalisti. Ja onko nuorten elämä nykyään pelkkää harrastamista, jos ovat nyt vuoden kökkineet vain kotona? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä aikuiset taas unohtaa, että ikävuodet 30-50 menevät nopeammin ohi, kuin 16-vuotiaalla nuorella kuka odottaa täysi-ikäistymistä. Lähes vuoden kestävä menojen peruuntuminen on jollekin teinille, puhumattakaan pienestä lapsesta ihan eri kuin jollekin keski-ikäiselle.

Minkä menojen peruuntuminen? Mitä menoja 16-vuotiaalla on niin paljon, että nuoruus menee ihan pilalle? Pari festarikeikkaa? 

Et voi olla tosissasi.

Kyllä ihan tosissani kysyn. Miksi ei voi vastata? Minulla on 15-vuotias tytär ja ainoat hänellä peruuntuneet menot ovat olleet lähinnä jotain tuollaisia huvituksia. On viime keväästä lähtien nähnyt kavereitaankin ihan normaalisti ja liikuntavetäjän hommiakin on tehnyt koko viime syksyn. Pari isompaa päivätapahtumaa jäi välistä. 

Etkö lukenut alkuperäistä kommenttia mistä tämä viestiketju sai aikansa? Sinulle tyttären menon kaltaiset menot tulevat ja menevät, vuodet vaan lipuu ohi ja äkkiä olet jo vanhainkodissa. Tyttärelle niiden muutaman menon odottaminen kestää kuitenkin ikuisuuden verrattuna sinuun, minkä lisäksi teinin menot ovat teinille täysin ainutlaatuisia. Onhan hän vasta juuri luopunut lapsuudesta ja saa ensimmäistä kertaa kokeilla siipiään ja tehdä vähän aikuismaisempia juttuja. Hänelle näiden tapahtumien peruuntuminen voi olla täysin ainutlaatuinen katastrofi.

Minä siis ihmettelin, mitä ne peruuntuneet menot ovat olleet, kun oman tyttären menoja korona ei ole juurikaan häirinnyt. Samalla tavalla hän tapaa kavereitaan kuin ennenkin. Viime keväänä oli ne muutamat viikot tiiviisti kotona. 

Minuakin harmittaa kaikki etäopetus, ja nuoriin kohdistuvat rajoitukset. Mutta onko meillä tässä tilanteessa nyt vaihtoehtoa? Omat vanhempani olivat nuoria sota-aikaan ja ovat usein kertoneet kaikesta köyhyydestä, kamaluuksista ja elämästä siihen aikaan. Kaikki olivat silloin varmasti yksimielisiä siitä, että aika oli ihan hirveää, kaikkien kannalta. Mutta elettävä sitä vain silloinkin oli, ja iloittava siitä, mitä on ja mitä pystyy niissä oloissa järjestämään. Nyt on erilaiset olot, ei onneksi mitään vastaavaa, mutta siis tarkoitan sitä, että nyt emme voi muuta kuin yrittää elää eteenpäin näissä puitteissa. 

Meilläkin ilahduttiin etäopetuksesta. Enemmän stressaa huoli sairastumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, pari viikkoa pitää olla kotona ja koko elämä pilalla :((((

Jos kaiken jumittelun, maskeilun, kyräilyn, ämpyilyn  ja vaikeilun havaitsisikin olevan selvästi hyväksi yhteiskunnalle, niin kestäminen olisi paljon helpompaa. mutta kun nyt tällä ajetaan vain alas hyvintpoiminutta yhteiskuntaa, pois agenda 2021:n eestä, kohti vihervasenta unelmaa, ilmastouskontoa, ja pedonmerkkiyhteiskuntaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parista viikosta ei ole kyse 16-19-vuotiailla, kun koulut ovat olleet etänä marraskuun lopulta alkaen. Harrastukset ovat olleet kiinni helmikuun alkuun asti. Vanhojen tanssit ja abien rekka-ajelut peruttu.

Meillä siis kaksi lukiolaista ja kaksi yläkoululaista, ja onhan tämä aivan epäreilu tilanne, vaikka ikäeroa on vuoden verran pienimmillään. 15-vuotias on ollut koko ajan lähiopetuksessa, 16-vuotias taas kolme kuukautta etäopetuksessa.

On väärin, että rajoitukset kohdennetaan voimakkaimmin tiettyyn ikäryhmään ja muut jatkavat täysin normaalisti. Ymmärrän toki, että pienimpien koululaisten pitääkin olla lähinä, mutta yläkoulun jatkuvaa lähiopetusta en ole ymmärtänyt, kun samaan aikaan on toinen aste uhrattu kokonaan. Jälleen en ymmärrä, että alle 13-vuotiaat jatkavat lähikoulua ja saavat myös harrastaa, muut etänä ja harrastukset kiinni. Alle 10-vuotiaat eivät edes tarvitse tavoitteellista harrastamista, joten heille olisi voitu laittaa rajoituksia (etäharrastamista, ulkoilua, pienet ryhmät kerran viikossa) ja näille etäkoululaisille olisi voitu harrastaminen sallia esim. pienissä ryhmissä.

Tai sitten kaikki harrastukset kiinni ja etäkoulua kaikille kolmannesta luokasta ylöspäin. On väärin kohdentaa rajuimmat toimenpiteet koko ajan samaan ikäluokkaan, kun toisten elämää ei rajoiteta mitenkään.

Myötätuntoa sinne! Itse kannattaisin alueellisia rajoituksia.

Mutta osaisitko sinä kertoa mikä nuoria motivoi ja pitää heidät kasassa näinä aikoina? Keksitkö mitään millä heitä voisi auttaa?

Ap

Uskoisin, että paras motivaattori olisi se, että heidät huomattaisiin. Olisi hienoa, jos koulu jaksaisi jakaa opiskelijat "tiimeihin", joissa opiskeltaisiin ja tehtäisiin yhdessä läksyjä. Samoja tiimejä voitaisiin hyödyntää vapaa-ajalla esim. keskusteluja ja lähitapaamisia, lautapelejä, lukupiiri aikuisen vetämänä. Näin saataisiin ne syrjäytyneetkin mukaan.

Lisäksi harrastusten vetäjät pitäisivät yhteyttä, pitäisivät etätapaamisia, antaisivat ohjeita ja toimisivat kuuntelijoina. Tämä olisi erittäin tärkeää niille, jotka harrastavat tavoitteellisesti ja kokevat kauden menneen pilalle. Isommat harrastajat vetämään pienemmille ulkotreeniä (esim. neljä harrastajaa ja kaksi isompaa vetäjää yhdessä treenaamassa ulkona).

Mä en oikein usko, että nuo tiimit opiskelijoiden itsensä vastuulla toimisi, kun niitä ei olisi kukaan aikuinen kontrolloimassa. 

Tuo uusi etäopetus alkaa vasta 8.3. Onko tässä nyt siis viikko (osittaista) lähiopetusta Uudenmaan toisella asteellakin? Liekö viisasta...

Meillä on kaksi teiniä, toisen pitäisi kirjoittaa tänä keväänä, eikä meillä ole suurempia haasteita koronan kanssa. Noudattavat tarkasti suosituksia ja rajoituksia ja harrastuksista on luovuttu. Ollaan paljon kotona ja siellä myös viihdytään, kun voi tehdä kaikkea kivaa.

En ymmärrä miksi jotkut vanhemmat pitävät koronaepidemiasta niin suurta voivottelua ja surkuttelua, jolle kukaan ei voi mitään ja lapset ja nuoret sen kyllä ymmärtävät, jos siitä vanhemmat haluavat kertoa ja se on nuoren elämässä myös yksi kokemus lisää.

Lapsia ja nuoria voi kohdata paljon suurempia kriisejä, kuin yksi korona esim. pitkäaik.sairaus tai onnettomuus.

Tutun nuori oli auto-onnettomuudessa ja loukkaantui vakavasti ja pelkään kuntoutukseen meni yli 2v. Nyt kun vapaasti voi ulkoilla ja liikkua koronan aikana, niin ihmiset menevät pois tolaltaan ja mieli järkkyy, eikä haluta olla hetkeäkään epämukavuus alueella, vaan elämän pitää olla koko ajan kivaa ja saada tehdä mitä haluaa.

Miten nämä ihmiset selviävät kriisitilanteessa tai vaikka jos sairastuisi syöpään, kun lapsena ja nuorena ei ole opetettu siihen valmiuksia, vaan mieluimmin itketään ja masennutaan.

I