Sääliks käy noita yläkouluikäisiä ja siitä vanhempia nuoria
Tämä korona ja sen rajoitukset iskee tosi vahvasti heihin. Olen alakouluikäisten äiti ja tuntuu, ettei heidän elämä ole juurikaan muuttunut täällä pks:n ulkopuolella kevään jälkeen. Saavat harrastaa, käydä koulussa, tavata toisiaan. Ei mitään isoja tapahtumia/juhlia odotettavissa, jotka peruuntuisivat.
Tsemppiä ja voimia nuorille tähän aikaan! Todella ikävää heidän kannaltaan. Kaikki merkittävät merkkipaalut elämässä, joita kovasti odotetaan joko lykätään tai perutaan kokonaan.
Kommentit (208)
Rupee taas nuorilla puukot heilumaan viime kesän malliin.
Eiköhän tämä ole hössöttävien aikuisten ongelma, jotka kuvittelevat elämän olevan kivaa ja täydellistä, eivätkä halua lapsilleen pienintäkään mielipahaa, muuten voi tulla lapselle pahamieli.
Meillä 17v ja 19v ja asutaan Etelä-Suomessa ja hyvin voidaan, eikä nuoret ole kertaakaan valittaneet miksi korona. Nyt vain tehdään perheen kanssa enemmän yhteisiä juttuja.
En ymmärrä tätä rutinaa yläkoululaisten vaikeudesta. Taitaa olla enemmän vanhempien kautta kulkevaa valitusta!
Meillä (asumme Sveitsissä) yläkoululaiset ovat olleet vain helpottuneita koronan tuomista rajoituksista. Tasokokeista on luovuttu ja se antaa kaikille opiskelurauhan. Koulunkäynti on nyt luovempaa, armollista ja kilpailuhenki jatkopaikoista on poissa. Tsemppi on hyvä. Oppilaiden ei tarvitse jännittää myöskään lisäaineiden arvosanoja kuten ennen. Kavereita toki nähdään yksitellen, harrastukset ovat olleet tauolla jo pitkään ja koulun kanttiini on kiinni (kuten myös ravintolat/ei-välttämättömät kaupat yms). Omat nuoreni toivovat jopa etäkouluun siirtymistä. Maskipakko tunneilla toki rasittaa jo.
Lasketteluviikkoja Alpeilla ei nyt järjestetä koulun puolesta ja se on kuulemma ainoa vahinko!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä aikuiset taas unohtaa, että ikävuodet 30-50 menevät nopeammin ohi, kuin 16-vuotiaalla nuorella kuka odottaa täysi-ikäistymistä. Lähes vuoden kestävä menojen peruuntuminen on jollekin teinille, puhumattakaan pienestä lapsesta ihan eri kuin jollekin keski-ikäiselle.
Minkä menojen peruuntuminen? Mitä menoja 16-vuotiaalla on niin paljon, että nuoruus menee ihan pilalle? Pari festarikeikkaa?
Sinulla ei ole koskaan ollut ystäviä eikä harrastuksia, useimmilla kuitenkin on.
Kyllä minun 15-vuotias tyttäreni on pitänyt harkkojaan ihan normaalisti. Ja onko nuorten elämä nykyään pelkkää harrastamista, jos ovat nyt vuoden kökkineet vain kotona?
Mun lapset harrastaa, mutta ei ne silti ole epätoivoon vaipumassa. Etäkoulukin on noiden mielestä mukavaa, jää ikävä koulumatka pois ja saa nukkua vähän pidempään aamulla. Nuoret on hyvin ymmärtäneet miksi rajoituksia on eivätkä ole masentuneet tai ahdistuneet. Kyse on ennenkaikkea asenteesta. Nyt on tilanne tämä ja sen kanssa on elettävä. On löydettävä parhaat puolet elämästä rajoitusten kanssa. Normaalimpaan elämään palataan kun on sen aika. Aika moni vanhempikin voi omalta osaltaan olla tsemppaamassa eikä vaan surkutella kuinka huonosti asiat on ja kuinka sitä ja sitä menee ohi ja kuinka nuoruus menee pilalle yms. Höpöhöpö, maaseudulla asuu monta nuorta jotka ei koskaan ole päässeet festareille tai sellaisiin. Elämä on keskittynyt kotiin ja muutamaan kaveriin. Silti heistä tulee ihan normaaleja aikuisia. Välillä tuntuu, että monien lasten ja nuorten mt-ogelmien syynä on liika harrastaminen ja sitä kautta liika kuormitus. Vanhemmat kuvittelee, että lapsi tarvii harrastuksia joka illalle tai hänestä ei tule kunnon ihmistä. Kavereitakin pitää olla paljon ja koulun pitää sujua vähintään ysin keskiarvolla. Moni nuori ei sitä tahtia jaksa vaan uupuu. Veikkaan, että moni nuori salaa mielessään riemuitsee kun ei tarvi olla koko ajan menossa jonnekin vaan saa olla kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mielenterveyspalveluille kysyntää. Tätä ei voi kiistää.
Tämä tulee koskettamaan useita! vaikka kuvittelisit sen oman lapsesi voivan hyvin.
Ja ilmeisesti näkyy jo, olen tällä hetkellä paljon yhteydessä läheiseni vuoksi psykiatriselle osastolle ja useampikin työntekijä on pahoitellut, että lääkäri ei ole ehtinyt läheistäni tapaamaan, kun on tullut niin paljon uusia asiakkaita ( toki eivät ole nuoria, mutta ihan varmasti koronan vaikutukset näkyy niin nuoriso, kuin muillakin psykiatriasilla osastoilla)
Kyllä nämä ongelmat ovat muhineet vuosien ajan jo. Koronan kriisitilanne ne vain nostaa pintaan. Ihmisten pahoinvointi ja eri palvelujen resurssien alasajo vuosien ajan näkyy nyt.
T: lastensuojelun työntekijä
Vierailija kirjoitti:
Rupee taas nuorilla puukot heilumaan viime kesän malliin.
Nyt jotain suhteellisuudentajua.
Jos puukot heiluvat, syy tuskin on korona, koska lasten ja nuorten elämässä voi olla paljon suurempia kriisejä elämässä. Ja tuskin korona monella nuorella on ensimmäinen ja tuskin viimmeinen. Esim. vanhempien avioero voi olla lapselle paljon traumautisempi..
Jos toisin, kasvatus on mennyt pieleen, kun lapsi ei kestä tai hyväksy rajoituksia ja muutoksia elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, pari viikkoa pitää olla kotona ja koko elämä pilalla :((((
Meidän ammattikoulua käyvä nuori on ollut käytännössä etäopetuksessa vuoden ajan. Viime vuonna keväällä oli etäopetus, kesäloman jälkeen opintoja ei ole järjestetty normaalisti ollenkaan. Heillä on ollut harjoittelua (eli opiskelijat ovat tehneet 1-3 päivää töitä tai oleilleet harjoittelupaikassa, jos siellä ei ole tehtävää), koska kouluissa opetusta ei juuri ole järjestetty. Loppu opetuksesta on etänä. Nyt kevätkaudella on siirrytty siihen, että yhtenä päivänä viikosta on ollut lähiopetusta, silloin paikalla on puolet tai kolmasosa luokasta (nuorellani ei yhtään kaveria tässä ryhmässä).
Kyllä tämä on ollut helvetin raskas vuosi hänelle. Muutenkaan hänellä ei oikein ole hyviä ystäviä, joten tuo koulun tuoma sosiaalisuus on ollut todella tärkeää.
Surettaa niin paljon, että hän tapaa ehkä kerran kuussa tai kahdessa ikäisiään ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä rutinaa yläkoululaisten vaikeudesta. Taitaa olla enemmän vanhempien kautta kulkevaa valitusta!
Meillä (asumme Sveitsissä) yläkoululaiset ovat olleet vain helpottuneita koronan tuomista rajoituksista. Tasokokeista on luovuttu ja se antaa kaikille opiskelurauhan. Koulunkäynti on nyt luovempaa, armollista ja kilpailuhenki jatkopaikoista on poissa. Tsemppi on hyvä. Oppilaiden ei tarvitse jännittää myöskään lisäaineiden arvosanoja kuten ennen. Kavereita toki nähdään yksitellen, harrastukset ovat olleet tauolla jo pitkään ja koulun kanttiini on kiinni (kuten myös ravintolat/ei-välttämättömät kaupat yms). Omat nuoreni toivovat jopa etäkouluun siirtymistä. Maskipakko tunneilla toki rasittaa jo.
Lasketteluviikkoja Alpeilla ei nyt järjestetä koulun puolesta ja se on kuulemma ainoa vahinko!
Ei täällä Suomessa etäkoulunkäynti ole mitenkään armollisempaa - päinvastoin. Etäkoulu työllistää ainakin meillä huomattavasti enemmän. Opettajat vaativat enemmän kirjallisia töitä, kokeita pidetään (tai sitten ne kasautuvat myöhempään ajankohtaan) jne. ja kilpailu jatkopaikoista on ihan yhtä kovaa kuin ennenkin. Ei jatkopaikkojen vaatimuksia tms. ole mitenkään alennettu tai poistettu.
Vierailija kirjoitti:
Rupee taas nuorilla puukot heilumaan viime kesän malliin.
Viime syksyn Koskelan ja Vallilan tapot ei kyllä johtuneet koronasta. Koskelan tapaus on alkanut jo vuosia sitten ja eskaloitui nyt. Sen se olisi tehnyt vaikkei koronaa olisi ollutkaan. Vallilan tappaja oli päihteidenkäyttäjä joka teki ryöstön, tuskinpa sekään ongelma on ihan vaan koronasta aiheutunut. Lienee siinäkin taustalla jo vuosien ongelmat.
Aikuisilla luulis olevan jotain tajua asioista. Ennen koronaakin on nuoret tappaneet ja tekevät niin myös koronan jälkeen. Nyt on vaan niin helppoa sysätä kaikki koronan syyksi.
Kyllä ne on aikuiset jotka hössöttävät ja luovat epävarmuuden ilmapiirin lapsille ja nuorille, josta lapset ahdistuvat.
Suomessa on ollut lähes maailman alhaisemmat rajoitukset. Esim. Ranskassa, Saksassa tai Italiassa ei ole ollut vastaavaa ilmapiiriä, vaikka kuukausia ollaan oltu neljän seinän sisällä, koska ulkonaliikkumiskielto ja kaikki paikat suljettu ja pienetkin lapset ymmärtävät faktat, kun heille viitsitään selittää, kun vaarallinen pöpö on liikkeellä ja näin halutaan suojella läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minuun keski-ikäisenä tämä ei iske oikein mitenkään, mutta harmittaa teini-ikäisten lasten puolesta. Molemmat harrastaa urheilua, toinen SM-tasolla ja harjoitukset ja kisat lakkaa taas. Tuossa saattaa ihan tulevaisuuden ura olla vaakalaudalla.
Toki on näitä jotka sanoo, että kukaan ei kiellä menemästä ulos lenkille. No se laji ei pelkästään ole peruskuntoa joka kuittaantuu sohjossa juoksemisella. Lajiharjoittelu kun jää pois niin harjoittelun keskeytys tässä vaiheessa on aika paha isku kun pitäisi vielä oppia paljon uutta lajiin littyvää. Toki lähes kaikki saman ikäluokan lapset suomessa samassa tilanteessa. Eihän tämä niitä lapsia haittaa jotka eivät harrasta mitään.
Kuitenkin tuossa viime syksynä hoidettiin tosi tarkkaan kisat ja kontaktit vietiin minimiin, mutta sitten kuitenkin on samaan aikaan sallittu baarikännääminen jossa kukaan ei välitä mitään. Ei oikein tunnu oikealta. Nyt sentään baarejakin rajoitetaan.
Jotenkin tuntunut siltä että nuorten urheiluharrastus nähdään turhempana kuin aikuisten ryyppääminen. Jokainen voi miettiä kummassa tartunnat on todennäköisempiä.
Jos kilpatasolla urheilee, niin ei sitä pienilläkään oireilla urheile vaan jäädään kotiin. Kun taas baariin menoa tuo tauti ei vähäoireisena varsinaisesti estä. Ja se että välinpitämättömät ihmiset todennäköisimmin menee baariin tällaisena aikana, niin tuskin siinä kännissä paljon tartuntaketjuja muistaa tai muutenkaan välittää mistään mitään.
Käsittääkseni myös baarit pistetään nyt kiinni kolmeksi viikoksi, ihan samoin kuin nuorten harrastukset. Ja ihanko oikeesti kolme viikkoa lopettaa koko nuoren uran? Mitäs jos tulis loukkaantuminen, sekö ei sitten lopettais uraa? Mutta kolmen viikon sulku lopettaa. Ettet nyt liioittelis ihan vähäsen?
En ole kyseinen kirjoittaja, mutta myös oma lapseni kilpailee SM-tasolla taitolajissa. Juuri, kun aletaaan löytämään ed. tauon (joulu-tammikuun) aikana "kadonneita" taitoja ja itseluottamus saatu nousuun, niin taas joudutaan tauolle. Myös uudenoppimiseen tulee viivettä, eikä kehitystä pääse tapahtumaan siten kuin pitäisi. Toki urheilee paljon muutenkin ja peruskunto on todella hyvä, mutta ei se poista lajiharjoittelua valmentajan opastuksella. Tytöillä vielä murrosikä tuo omat haasteensa, kun kehossa tapahtuu erilaisia muutoksia (esim. tulee muotoja). Kyllä nämä muutokset + harjoittelutauot syövät henkisesti, vaikka miten motivoitunut olisi muuten lajia kohtaan.
Meillä on ollut aikonaan myös pidempiaikainen loukkaantuminen, joten tietää kyllä mitä tauon pitäminen on. Eikä tauot ole koskaan venyneet niin pitkiksi, mitä ne nyt ovat koronavuoden aikana ovat olleet.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nuoria ja lapsia koskevat rajoitukset pois tai nähdään itsareita ja paljon pian. Nämä valmistuvat sairauseläkkeelle. Ei kenenkään nuoren psyyke kestä tätä täyssulkua. Suomessa on Euroopan tiukimmat rajoitukset enkä ymmärrä miksi. Olemme pärjänneet paremmin kuin muut.
Ei kyllä lähellekään tiukimmat. Meillä on elelty huomattavasti löyhemmin rajoituksin kuin muualla Euroopassa. Ruotsissa on elelty vielä vapaammin ja siellä on sitten nähtykin miten siinä kävi. Nyt sielläkin on jo tiukemmat rajoitukset kuin meillä.
Minä säälin mielummin vanhuksia ja vammaisia. Terveillä lapsilla ja nuorilla ei ole mitään hätää. Jotain suhteellisuudentajua elämään.
t. nuori itsekin
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne on aikuiset jotka hössöttävät ja luovat epävarmuuden ilmapiirin lapsille ja nuorille, josta lapset ahdistuvat.
Suomessa on ollut lähes maailman alhaisemmat rajoitukset. Esim. Ranskassa, Saksassa tai Italiassa ei ole ollut vastaavaa ilmapiiriä, vaikka kuukausia ollaan oltu neljän seinän sisällä, koska ulkonaliikkumiskielto ja kaikki paikat suljettu ja pienetkin lapset ymmärtävät faktat, kun heille viitsitään selittää, kun vaarallinen pöpö on liikkeellä ja näin halutaan suojella läheisiä.
Kerralla tiukat rajoitukset on helpompi ymmärtää, mieltää ja hyväksyä, kuin tällainen jatkuva löysässä hirressä oleminen. Viime kevät oli henkisesti paljon helpompi, kun lähes kaikki oli seis ja ihmiset oikeasti pysyivät kotonaan suht hyvin ja oikeasti välttivät kontakteja.
Nyt suurin osa aikuisista elää kuten ennenkin (ennen koronaa), mutta nuorten elämää rajoitetaan kokoajan milloin milläkin asialla. Tämä ei vain ole loogista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minuun keski-ikäisenä tämä ei iske oikein mitenkään, mutta harmittaa teini-ikäisten lasten puolesta. Molemmat harrastaa urheilua, toinen SM-tasolla ja harjoitukset ja kisat lakkaa taas. Tuossa saattaa ihan tulevaisuuden ura olla vaakalaudalla.
Toki on näitä jotka sanoo, että kukaan ei kiellä menemästä ulos lenkille. No se laji ei pelkästään ole peruskuntoa joka kuittaantuu sohjossa juoksemisella. Lajiharjoittelu kun jää pois niin harjoittelun keskeytys tässä vaiheessa on aika paha isku kun pitäisi vielä oppia paljon uutta lajiin littyvää. Toki lähes kaikki saman ikäluokan lapset suomessa samassa tilanteessa. Eihän tämä niitä lapsia haittaa jotka eivät harrasta mitään.
Kuitenkin tuossa viime syksynä hoidettiin tosi tarkkaan kisat ja kontaktit vietiin minimiin, mutta sitten kuitenkin on samaan aikaan sallittu baarikännääminen jossa kukaan ei välitä mitään. Ei oikein tunnu oikealta. Nyt sentään baarejakin rajoitetaan.
Jotenkin tuntunut siltä että nuorten urheiluharrastus nähdään turhempana kuin aikuisten ryyppääminen. Jokainen voi miettiä kummassa tartunnat on todennäköisempiä.
Jos kilpatasolla urheilee, niin ei sitä pienilläkään oireilla urheile vaan jäädään kotiin. Kun taas baariin menoa tuo tauti ei vähäoireisena varsinaisesti estä. Ja se että välinpitämättömät ihmiset todennäköisimmin menee baariin tällaisena aikana, niin tuskin siinä kännissä paljon tartuntaketjuja muistaa tai muutenkaan välittää mistään mitään.
Käsittääkseni myös baarit pistetään nyt kiinni kolmeksi viikoksi, ihan samoin kuin nuorten harrastukset. Ja ihanko oikeesti kolme viikkoa lopettaa koko nuoren uran? Mitäs jos tulis loukkaantuminen, sekö ei sitten lopettais uraa? Mutta kolmen viikon sulku lopettaa. Ettet nyt liioittelis ihan vähäsen?
En ole kyseinen kirjoittaja, mutta myös oma lapseni kilpailee SM-tasolla taitolajissa. Juuri, kun aletaaan löytämään ed. tauon (joulu-tammikuun) aikana "kadonneita" taitoja ja itseluottamus saatu nousuun, niin taas joudutaan tauolle. Myös uudenoppimiseen tulee viivettä, eikä kehitystä pääse tapahtumaan siten kuin pitäisi. Toki urheilee paljon muutenkin ja peruskunto on todella hyvä, mutta ei se poista lajiharjoittelua valmentajan opastuksella. Tytöillä vielä murrosikä tuo omat haasteensa, kun kehossa tapahtuu erilaisia muutoksia (esim. tulee muotoja). Kyllä nämä muutokset + harjoittelutauot syövät henkisesti, vaikka miten motivoitunut olisi muuten lajia kohtaan.
Meillä on ollut aikonaan myös pidempiaikainen loukkaantuminen, joten tietää kyllä mitä tauon pitäminen on. Eikä tauot ole koskaan venyneet niin pitkiksi, mitä ne nyt ovat koronavuoden aikana ovat olleet.
Jos nyt yhtään lohduttaa niin ihan samoin se muuallakin. Eli samoista lähtökohdista sitä lähdetään taas kun korona viimein hellittää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne on aikuiset jotka hössöttävät ja luovat epävarmuuden ilmapiirin lapsille ja nuorille, josta lapset ahdistuvat.
Suomessa on ollut lähes maailman alhaisemmat rajoitukset. Esim. Ranskassa, Saksassa tai Italiassa ei ole ollut vastaavaa ilmapiiriä, vaikka kuukausia ollaan oltu neljän seinän sisällä, koska ulkonaliikkumiskielto ja kaikki paikat suljettu ja pienetkin lapset ymmärtävät faktat, kun heille viitsitään selittää, kun vaarallinen pöpö on liikkeellä ja näin halutaan suojella läheisiä.
Kerralla tiukat rajoitukset on helpompi ymmärtää, mieltää ja hyväksyä, kuin tällainen jatkuva löysässä hirressä oleminen. Viime kevät oli henkisesti paljon helpompi, kun lähes kaikki oli seis ja ihmiset oikeasti pysyivät kotonaan suht hyvin ja oikeasti välttivät kontakteja.
Nyt suurin osa aikuisista elää kuten ennenkin (ennen koronaa), mutta nuorten elämää rajoitetaan kokoajan milloin milläkin asialla. Tämä ei vain ole loogista.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa 18-20-vuotiaiden puolesta.
Heiltä menee elämä pilalle, abiristeilyt, fuksiaiset jne. pitämättä.
Eikä mene. Missä on ihmisten suhteellisuudentaju?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne on aikuiset jotka hössöttävät ja luovat epävarmuuden ilmapiirin lapsille ja nuorille, josta lapset ahdistuvat.
Suomessa on ollut lähes maailman alhaisemmat rajoitukset. Esim. Ranskassa, Saksassa tai Italiassa ei ole ollut vastaavaa ilmapiiriä, vaikka kuukausia ollaan oltu neljän seinän sisällä, koska ulkonaliikkumiskielto ja kaikki paikat suljettu ja pienetkin lapset ymmärtävät faktat, kun heille viitsitään selittää, kun vaarallinen pöpö on liikkeellä ja näin halutaan suojella läheisiä.
Mitä ihmeen moskaa sinä oikein horiset, että Ranskassa, Saksassa tai Italiassa ei ole ollut vastaavaa ilmapiiriä? Mistä ihmeestä sinä sen muka tiedät?
Ja sitä paitsi noissa maissahan on ollut ihan oikeita mellakoitakin.
Hauskaa olla suoraan lukiosta toiselle puolelle Suomea yliopistoon päässyt, kun kaikki opetus tapahtuu tietokoneen ääressä etänä ja en tunne kaupungista entuudestaan ketään. Noin kerran viikossa käyn ulkona kaupassa. Loput ajasta opiskelen. Ei ole ketään, ketä nähdä...
Niin on, mutta sellaiset henkilöt ovat vanhuksia/sairaita, eivät terveitä nuoria.