Lue keskustelun säännöt.
Puistattaako ketään muuta lapsen kutsuminen "meidän neidiksi" tai "prinsessaksi"?
Lähipiirissä on muutama ihminen, jotka eivät juuri koskaan puhu tyttäristään nimellä kun kertovat näiden edesottamuksia, vaan aina "meidän neiti sitä ja tätä". Tuo kuulostaa korvaani jotenkin halveksuvalta tai vaihtoehtoisesti vähän ylpistelevältä. Onko vika minun tulkinnassa vai tuossa ilmaisussa? Toinen vähän oksua suuhun tuova ilmaisu on kutsua tyttölasta prinsessaksi. Meillä on itsellä tyttövauva ja en tykkää yhtään, jos joku häntä nimittää prinsessaksi. Ihan kuin hän olisi joku hienohelma palvelijoineen.
Ja näin tasa-arvon aikakautena täytyy sanoa, ettei kauhean usein kuule vastaavia nimityksiä pojista (prinssi tai herra).
Kommentit (688)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei puistata. Meidän neitien prinsessavaihe oli 3-5 vuotiaina. Roolipukuihin pukeutuivat ja leikkivät prinsessaa. Oli tapana sanoa että mitä meidän neidit tai äidin prinsessa. Ei mene lapsi pilalle jos leikkii prinsessaa. Ei tule lellittyä pilalle. Esim. jokainen poika on leikisti kuuluisa jalkapalloilija tai muu urheilija leikisti jossakin vaiheessa. Mielikuvitus kasvattaa lasta.
Meidän poikakin haluaa leikkiä prinsessaa ja onhan se aika suloista kun 3v pikkupoika juoksentelee ympäriinsä tyllihame hulmuten. Isosiskon kanssa leikkivät Frozenia. Tämä isosisko joskus kysyi, että mitä ne prinsessat oikein tekee? Vastasin että prinsessat voi tehdä mitä vaan! Inhoan semmoista ahdasta ajatusmallia, että vaaleanpunaista rakastava prinsessaa leikkivä tyttö (tai poika) olisi jotenkin huono, ja semmoinen mahdollisimman vähän prinsessamainen hyvä. Ja toisaalta myös inhoan nimitystä "poikatyttö", koska ei se tee tytöstä poikaa jos hän ei halua mekkoja ja pelata jalkapalloa ja kiivetä puissa.
Minulle prinsessa on hellittelysana, kertomaan sitä, että lapsi on erityinen ja tärkeä. Jokainen lapsi ansaitsee kuulla olevansa erityisen ihana ja kaunis, juuri sellaisena kuin on! Tottakai samaa asiaa voi kuvata muillakin sanoilla, minulle sopii tämä sana.
Oikein. Oikein että annatte pojan pukea ja leikkiä prinsessaa, mitä tahansa se nyt hänelle tarkoittaakaan, tamä takaa sen että han kasvaa luonnollisesti ja aidoksi ihmiseksi, eikä ala miettiä genitaaleja tai niiden muuttamista.
On ehkä vähän mutkien suoriksi vetämistä ajatella, että jos lapsi saa leikkiä mitä vaan, hänen ei tarvitse myöhemmin muuttaa sukupuoltaan. Mutta olen kyllä vahvasti samoilla linjoilla siinä, että näin lapsi saa kasvaa sellaiseksi kuin haluaa ja ahtaat sukupuoliroolit voivat aiheuttaa lapsissa hämmennystä, jos he kokevat etteivät sovi siihen annettuun muottiin. Joten opettamaan lapsilleni, että poika on prinsessamekossa ihan yhtä paljon poika kuin dinosauruspaidassa. Ja tyttö voi olla tyttömäinen, vaikka ei tykkäisi prinsessamekoista vaan haluaisi siniset verkkarit mieluummin. Siksi en myöskään oleta muiden lapsien sukupuolia heidän pukeutumisensa perusteella, koska en halua opettaa, että pukeutumistyyli tai käytös riippuisi jotenkin sukupuolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ällöttää! Myös sosiaalisen median päivitykset malliin ”tänään meille syntyi pieni prinsessa” - mitä ihmettä, luuletteko siis itse olevanne jotain kuninkaallisia? Haluaisin tykätä ja iloita mukana onnellisesta perhetapahtumasta, mutta en pysty, jos lasta kutsutaan prinsessaksi.
Nämä kaikki tulee jostain omaksutusta mielikuvista. Minun mielessäni meidän neiti ja meidän prinsessa yhdistyy koteihin, joissa lapsista välitetään, huolehditaan, ja kyetään elämään ihan kivaa elämää. Meidän prinsessan vastakohta olisi ehkä jotain tyyliin meidän rämäpää peppiina perhana, taas tuolla oikuttelee s..t...na. Mielikuvia nämä on. Mutta siis jos hellittelynimet aiheuttavat voimakasta inhoa, ehkä se kertoo enemmän elinpiiristä ja opituista mielikuvista.
Vierailija kirjoitti:
Joo, tuo on lapsellista. Kertoo siitä että äiti (yleensä se on naisihminen) luulee sen muksunsa olevan jotenkin erikoinen, ainakin paljon erikoisempi kuin muiden likkalapset. Ja mulle tulee väkisinkin kuva näistä neitittelijöistä ja prinsessoittelijoista että lapsi on se joka perheessä määrää.
Sori, tämä oli vain ihan mun oma mielikuva.
Likka on puistattava nimitys tytöstä. Kuulostaa siltä, ettei ole poikaa onnistuttu saamaan. Tuli vaan tommonen likka, jolle ei edes etunimeä ole viitsitty antaa.
Prinsessaksi kutsuminen inhottaa myöskin, tosin ei yhtä paljon kuin likottelu.
Joo ärsyttää. Mun kaveri kutsuu parikymppistä tytärtään neidiksi. Huoh, huoh, hän onkin sitä mieltä että hänen hemmoteltu lapsi on ylitse muiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep.
Myös enkeliksi kutsuminen kuulostaa vähän haudan takaa tulevalta.
Enkelit eivät ole kuolleita ihmisiä. Enkelit ovat ihan oma lajinsa.
Tänä. Varsinkin kuolleiden pikkulasten vanhemmat kutsuvät näitä kuolleita enkeleiksi. Särähtää korvaan. Enkelillä ei ole mitään tekemistä kuolleen ihmisen kanssa.
Jos se tuo lohtua lapsensa menettäneille, että ajattelee lapsen olevan paremmassa paikassa ja enkeli, niin mitä se on sulta pois? Oot melkonen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sadannen kerran: kutsukaa hyvät ihmiset rakkaita lapsianne ihan miten haluatte! Mutta kun olette esimerkiksi työpaikalla tai muissa vastaavissa tilanteissa, joissa keskustelette muiden aikuisten kanssa ja jossa on läsnä vain aikuisia, olisi suotavaa, että omaisitte sen verran tilannetajua, että soveltaisitte kielenkäyttönne siten, että puhutte nyt toisille, kenties jopa aika vieraille aikuisille, ette rakkaille lapsillenne.
Onko tämä todellakin liikaa pyydetty ja vaadittu?
Kuinka pahasti tuo sinua vaivaannuttaakaan?
Vanhemmat kutsukoon lapsiaan prinsessoiksi yms. edelleenkin. Heidän tarvitse muuttaa tapojaan kummallisten nipojen vuoksi.
Tämä johtuu siitä, että olen vanhan kansan ihminen. Aikanaan aikuisilla oli aikuisten jutut, kotona oli kotijutut ja oma pyykki pestiin kotona.
En sano, etteikö paljon hyvää olisi nykyajassa, jossa monia ongelmia käsitellään paljon paremmin ja avoimemmin kuin ennen, se on varmaan ihan terveellistä.
Silti kieltämättä vaivaannun, kun aikuinen ihminen lässyttää minulle neideistä ja prinsessoista kesken asiallisen asian.
Minun ongelmanihan tämä varmaan on, ei siinä mitään.
No mä puhun "neidistä" ja "pikkumiehestä" jne tuntemattomille ja sellaisille jotka ei todennäköisesti tiedä tai muista lastemme nimiä.
Mua itseä ahdistaa taas nimillä puhuminen jos en tiedä ihmisiä.
Mulla myös huono nimimuisti eli vaikka kertoisit kahteenkin kertaan kaikkien lastesi nimet niin en niitä välttämättä muista enää viikon päästä. Siis esim työkavereiden lasten nimiä ellei ole sellainen jonka kanssa enemmänkin tekemisissä.
"Pirkko" sanoi sitä ja tätä ja sitten "Pentti" lähti tuonne ja tänne... Ööö niin ketkä?
"Meidän neiti sanoi sitä ja tätä ja sitten esikoinen lähti sinne ja tänne" Aa, okei heti tiedän kenestä puhutaan.
Eli mua ei ärsytä noi nimitykset.
Näin ei ole käynyt mutta anban esimerkin jossa voisin käyttää neitiä tai jopa prinsessaa: "piti kuvata maisemia mutta meidän neiti kuvasi vaan itseään" ja tämä humoristisesti sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sadannen kerran: kutsukaa hyvät ihmiset rakkaita lapsianne ihan miten haluatte! Mutta kun olette esimerkiksi työpaikalla tai muissa vastaavissa tilanteissa, joissa keskustelette muiden aikuisten kanssa ja jossa on läsnä vain aikuisia, olisi suotavaa, että omaisitte sen verran tilannetajua, että soveltaisitte kielenkäyttönne siten, että puhutte nyt toisille, kenties jopa aika vieraille aikuisille, ette rakkaille lapsillenne.
Onko tämä todellakin liikaa pyydetty ja vaadittu?
Kuinka pahasti tuo sinua vaivaannuttaakaan?
Vanhemmat kutsukoon lapsiaan prinsessoiksi yms. edelleenkin. Heidän tarvitse muuttaa tapojaan kummallisten nipojen vuoksi.
Tämä johtuu siitä, että olen vanhan kansan ihminen. Aikanaan aikuisilla oli aikuisten jutut, kotona oli kotijutut ja oma pyykki pestiin kotona.
En sano, etteikö paljon hyvää olisi nykyajassa, jossa monia ongelmia käsitellään paljon paremmin ja avoimemmin kuin ennen, se on varmaan ihan terveellistä.
Silti kieltämättä vaivaannun, kun aikuinen ihminen lässyttää minulle neideistä ja prinsessoista kesken asiallisen asian.
Minun ongelmanihan tämä varmaan on, ei siinä mitään.
Voisi ajatella että vanhan kansan ihminen ei vaivaannu herroista, rouvista ja neideistä. Eikö ihan sen vanhan ja hyvän tavan mukaistakin käyttää noita nimityksiä?
Sinuttelu on enemmän nykyaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo, tuo on lapsellista. Kertoo siitä että äiti (yleensä se on naisihminen) luulee sen muksunsa olevan jotenkin erikoinen, ainakin paljon erikoisempi kuin muiden likkalapset. Ja mulle tulee väkisinkin kuva näistä neitittelijöistä ja prinsessoittelijoista että lapsi on se joka perheessä määrää.
Sori, tämä oli vain ihan mun oma mielikuva.
Tämä on niin perisuomalaista. Älä kehu lastasi, ettei se ylpisty. Mitä toikin kuvitteelee olevansa. Kuvitteleeko olevansa jotain parempaa kuin muut jne. Ei ole mulla tyttölasta, mutta ihan ok. että vanhemmat suhtautuvat myötämielisesti jälkikasvuunsa ja hellittelevät varsinkin kun nämä ovat pieniä. Rajat ja käytöstavat ovat sitten eri juttu. Ei pidä todellakaan kasvattaa mitään diktaattoria perheessään. Mutta tästä on nykyvanhemmille turha puhua. Taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta täytyy olla aika herkkänahkainen, jos kuolleen/keskenmenneen lapsen kutsuminen enkelilapseksi ärsyttää noin paljon.
Se on selviytymiskeino, kun menetettyä lastaan kutsuu enkeliksi.
Tulkaa sitten kertomaan, jos jonkun teistä lapsi kuolee.
Juu. En tykkää yhtään, tulee sellainen vaikutelma kuin lasta hemmoteltaisiin piloille oikein urakalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, tuo on lapsellista. Kertoo siitä että äiti (yleensä se on naisihminen) luulee sen muksunsa olevan jotenkin erikoinen, ainakin paljon erikoisempi kuin muiden likkalapset. Ja mulle tulee väkisinkin kuva näistä neitittelijöistä ja prinsessoittelijoista että lapsi on se joka perheessä määrää.
Sori, tämä oli vain ihan mun oma mielikuva.
Likka on puistattava nimitys tytöstä. Kuulostaa siltä, ettei ole poikaa onnistuttu saamaan. Tuli vaan tommonen likka, jolle ei edes etunimeä ole viitsitty antaa.
Prinsessaksi kutsuminen inhottaa myöskin, tosin ei yhtä paljon kuin likottelu.
On mulla kloppikin likan lisäksi. Aikuisia jo. Ja molemmilla nimet.
Likka ja kloppi ei ei omaan korvaan kuulosta mitenkään pahalta, mutta sulla on oikeus tuntea näin, ymmärrän että kaikki ei tuollaisista nimityksistä tykkää. Prinsessa ja prinssi tai muu kuninkaallinen kamaluus on mun mielestäni lapsellista, silloin kun niistä lapsista puhutaan muille ihmisille.
En ole ketjua lukenut. Exanoppi kutsui exmiestäni, iltatähtenä syntynyttä, Jumalan lahjaksi. Ja kohteli myös niin poikaansa. Ahdistavaa, minä kun en ollut tarpeeksi hyvä puoliso pojalleen. Eikä seuraava. Eikä sitä seuraavakaan mutta sitten se exanoppi kuoli vanhuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vika on sinussa ap. Voit mennä itseesi ja tutkiskella, mikä sinua oikein ärsyttää. Saat toki ärsyyntyä, mutta pura se vaikka tänne, tai esim. urheiluharrastukseen. Mitä se sinulle kuuluu, miten toiset omia lapsiaan kutsuvat.
Mikäs siinä niin ärsyttää, kun käytetään lapsista hellittelysanoja. Niillä vain kerrotaan, miten tärkeitä lapset ovat. Tietysti Suomessa vallitsee yleinen lapsivihamielisyys. Liittyisikö tämäkin jotenkin siihen?
Rouvittelu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää tuo herra. Ja osa mammoista käyttää herraa sekä miehestään että pojastaan.
Loukkaako rouva sanankin käyttö?
Kuulin, että japanissa on rouvaa muistuttava sana, joka tarkoittaa vanhaa naista. Kai se voi jotakuta loukata.
Vierailija kirjoitti:
No mä puhun "neidistä" ja "pikkumiehestä" jne tuntemattomille ja sellaisille jotka ei todennäköisesti tiedä tai muista lastemme nimiä.
Mua itseä ahdistaa taas nimillä puhuminen jos en tiedä ihmisiä.
Mulla myös huono nimimuisti eli vaikka kertoisit kahteenkin kertaan kaikkien lastesi nimet niin en niitä välttämättä muista enää viikon päästä. Siis esim työkavereiden lasten nimiä ellei ole sellainen jonka kanssa enemmänkin tekemisissä."Pirkko" sanoi sitä ja tätä ja sitten "Pentti" lähti tuonne ja tänne... Ööö niin ketkä?
"Meidän neiti sanoi sitä ja tätä ja sitten esikoinen lähti sinne ja tänne" Aa, okei heti tiedän kenestä puhutaan.
Eli mua ei ärsytä noi nimitykset.
Näin ei ole käynyt mutta anban esimerkin jossa voisin käyttää neitiä tai jopa prinsessaa: "piti kuvata maisemia mutta meidän neiti kuvasi vaan itseään" ja tämä humoristisesti sanottu.
Miten olisi tyttäreni ja poikani? Ja kun just mitään humoristista ei ole siinä, että teidän neiti kuvaa itseään, kun piti kuvata maisemia, niin tuo neidittelyn nolous vain korostuu.
Ja emme me muut ole niin tyhmiä, että kun selvästi puhut lapsistasi, me emme sitä ymmärrä, vaikka emme heidän nimiään muistakaan. Ynnä kyllä, kyllä me tiedämme, että sinä taas puhut teidän neidistä etkä kenestäkään muusta tai muiden asioista.
Vierailija kirjoitti:
Joo ärsyttää. Mun kaveri kutsuu parikymppistä tytärtään neidiksi. Huoh, huoh, hän onkin sitä mieltä että hänen hemmoteltu lapsi on ylitse muiden.[/quot
e]
Neiti tarkoittaa naimatonta naista ja rouva naimisissa olevaa. Miksi se ärsyttää? Koska viittaa siviilisäätyyn?
Vierailija kirjoitti:
Joo, tuo on lapsellista. Kertoo siitä että äiti (yleensä se on naisihminen) luulee sen muksunsa olevan jotenkin erikoinen, ainakin paljon erikoisempi kuin muiden likkalapset. Ja mulle tulee väkisinkin kuva näistä neitittelijöistä ja prinsessoittelijoista että lapsi on se joka perheessä määrää.
Sori, tämä oli vain ihan mun oma mielikuva.
Tietenkin vanhempi pitää omaa lastaan erityisenä. Olisi se nyt aika outoa, jos kaikkia lapsia samalla tavalla rakastaisi. Ei siinä mitään lapsellista ole olla lapsestansa ylpeä. Eikä se tarkoita että lapsi määrää... On taas ammattiloukkaantujat paikalla. Mitä vielä? Ihanko taas yhdestä sanasta sait noin paljon assosisaatioita.
Kuinka pahasti tuo sinua vaivaannuttaakaan?
Vanhemmat kutsukoon lapsiaan prinsessoiksi yms. edelleenkin. Heidän tarvitse muuttaa tapojaan kummallisten nipojen vuoksi.