Lue keskustelun säännöt.
Puistattaako ketään muuta lapsen kutsuminen "meidän neidiksi" tai "prinsessaksi"?
Lähipiirissä on muutama ihminen, jotka eivät juuri koskaan puhu tyttäristään nimellä kun kertovat näiden edesottamuksia, vaan aina "meidän neiti sitä ja tätä". Tuo kuulostaa korvaani jotenkin halveksuvalta tai vaihtoehtoisesti vähän ylpistelevältä. Onko vika minun tulkinnassa vai tuossa ilmaisussa? Toinen vähän oksua suuhun tuova ilmaisu on kutsua tyttölasta prinsessaksi. Meillä on itsellä tyttövauva ja en tykkää yhtään, jos joku häntä nimittää prinsessaksi. Ihan kuin hän olisi joku hienohelma palvelijoineen.
Ja näin tasa-arvon aikakautena täytyy sanoa, ettei kauhean usein kuule vastaavia nimityksiä pojista (prinssi tai herra).
Kommentit (688)
Todella rasittava tapa, on niitä lapsia muillakin eikä heidän ole yhtään sen arvokkaampi. Pojista raivostuttava muoto on Pikku Herra Korsolainen. Olen nähnyt postikortin jossa luki näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ennemmin kutsua kuningattareksi kuin prinsessaksi. Kuningatar on se, jolla on valtaa ja kiinnostava elämä. Prinsessalla ei ole oikeastaan muuta tekemistä elämässä kuin olla kaunis ja edustava ja napata itselleen mies. Blaah.
En sellaista lapselleni toivoisi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkaverini äiti oli näitä prinsessa- ja neiti-sanoja viljeleviä äitejä. Muutenkin taisi elää lapensa kautta unelmiensa prinsessaelämää, lapsi ilmoitettiin kaiken maailman katalogi- ja mainoskuvauksiin. Kaverilla oli aina upeat vaaleanpunaiset hörhelövaatteet, hiuspannat ja korut, prinsessasänky ja kaikkea ihanaa. Hänellä oli jopa meikkejä alle kouluikäisenä. Itse tietenkin kadehdin niissä omissa lama-ajan sukupuolettomissa collegeissani.
Teininä tyttö ajoi päänsä siiliksi ja alkoi pukeutua poikamaisesti ja meni myöhemmin naisen kanssa naimisiin, käsittääkseni oli äidille kova pala.
Sulla on jotain kaunaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei puistata.
Sille perheelle joka noin sanoo, juuri se lapsi tai lapset ovat sen perheen rakkaimpia ihmisiä, ja he saavat kutsua heitä prinsseiksi ja prinsessoiksi, tulevaisuuden toivoiksi, perijöiksi tai millä tahansa upeilla nimillä.
Mitä pahaa siinä on?
PItäsikö heitä kutsua pahantekijöiksi, tulevaisuuden vangeiksi, rikollisiksi, tyhmiksi, toivottomiksi tai jollain muulla pahoilla ja ilkeillä nimityksillä?
Ihmiset saavat harvoin myönteistä palautetta elämänsä aikana.
Pitäisikö se kielteinen ja toista alistava palaute aloittaa jo pienelle lapselle ja näin varmistaa itsetunnon huono kehittyminen jo varhaisvuosina?
Miksi prinsessa on mielestäsi "myönteinen palaute"? Mitä myönteistä se kertoo lapsesta?
Tätä minäkin mietin. "Prinsessa" sanana ei minusta ole mikään kehu tai myönteinen palaute. Itse asiassa se voi olla vähän jopa päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän mua turhauttaa ne kaikenmaailman lempinimet, joita vanhemmat omista itse nimeämistään lapsistaan käyttää.
🤷♂️🙆🏼♀️🙄Haluaisin oikeasti kuulla sen vanhemman perustelun, joka käyttää lapsestaan vain lempinimeä ja puhuttelee sillä lastaan myös muille niin, että alkuperäistä nimeä ei näy enää kuin passissa. Siis tyyliin lapsen nimi on vaikka Nikolas ja vanhempia myöten kaikki kutsuvat vain Nikkeksi. Miksei voinut antaa sitten suoraan sitä nimeä Nikke jos Nikolas on liian vaikea suuhun? Tai Elli-Noora jota kutsutaan vain Elliksi tai jopa Eltsuksi. Mitä varten tuo lisänimi sitten oikein on?! En ymmärrä ollenkaan.
Et niin. Olen pahoillani sinun ja kaltaistesi puolesta. Olisikohan sinulle jotain muuta puuhaa? Ja pällisteltävää?
Kyllä. Tajusin sen vasta, kun luin tämän aloituksen. Siinä on jotain ärsyttävän maireaa tai imelää. Toisaalta ehkä ymmärrettävää vanhemman kannalta mutta jotenkin pinnalliselta tuntuu. Riippuu ehkä siitäkin, miten se sanotaan, usein olen kuullut vähän sievistelevää puhetapaa tässä yhteydessä.
Nämä eivät ole olleet oikein hyviä vuorovaikutustilanteita, lapsen vanhempi tai isovanhempi on jotenkin täysin tuon lapsensa tai lapsenlapsensa lumoissa ja fokusoitunut häneen. Odotus tilanteessa on se, että yhdessä ihailemme tätä neitiä tai prinsessaa. Vanhempi on kiinnostunut vain hänestä. Voi olla vanhemman ujouttakin, ainakin erään henkilön kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua sanottiin lapsena usein meidän neidiksi, enkä ikinä tajunnut, että siinä olisi mitään outoa. Nyt toki puhutaan yli 30 vuoden takaisista asioista. Isäni vielä välillä puhui kolmannessa persoonassa: "Neiti ei taida nyt ottaa huomioon sitä, että..." jos meillä oli joku (hyvähenkinen) väittely käynnissä. Kuulostaa ehkä vähän sarkastiselta, ja sitä se olikin, mutta annoin kyllä takaisin samalla mitalla. Olin hyvin läheinen isäni kanssa, ja minusta tuo oli vain hauskaa. Toisaalta en varmaan itse puhuisi nykyään noin, enkä oikeastaan ihmettele, jos kuulostaa oudolta.
Vierailija kirjoitti:
Pojista raivostuttava muoto on Pikku Herra Korsolainen. Olen nähnyt postikortin jossa luki näin.
Varmasti ollut joku isovanhemmista tai isoisovanhemmista asialla, koska aikoinaan oli eräs missi, Virpi Miettinen, jota kutsuttiin "pikkuneiti porvoolaiseksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin kutsua kuningattareksi kuin prinsessaksi. Kuningatar on se, jolla on valtaa ja kiinnostava elämä. Prinsessalla ei ole oikeastaan muuta tekemistä elämässä kuin olla kaunis ja edustava ja napata itselleen mies. Blaah.
En sellaista lapselleni toivoisi.
Prinsessa on se, joka annetaan pois palkinnoksi uroteosta.
Minusta se on kiva tapa puhua lapsesta. Parempi kuin ”toi”. Täällä päin puhutaan omista lapsista useinkin, että ”toi se on päättänyt aloittaa baletin”. Todella outo tapa puhua omasta lapsestaan. En ole siis täältä kotoisin, niin särähtää siksi korvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Somessa käytän neiti tai prinsessaa, sillä
en halua käyttää hänen oikeaa nimeään siellä.
Livenä aina etunimellä tai läheisimpien kanssa lempinimellä. Näin meillä.
Parempi, että sanotaan prinsessaksi kuin, että kutsuttaisiin koko nimellä.
Ensimmäinen tarkoittaa hellittelyä, jälkimmäisen kuullessaan lapsi tietää olevansa pulassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella rasittava tapa, on niitä lapsia muillakin eikä heidän ole yhtään sen arvokkaampi. Pojista raivostuttava muoto on Pikku Herra Korsolainen. Olen nähnyt postikortin jossa luki näin.
Se on vitsi menneiltä ajoilta. Minullekin on lapsena tullut kortti nimellä Pikkuneiti porvoolainen Pia P….. En paljasta tyttönimeäni, mutta Porvoossa siis asuimme.
Samasta kaupungista pinnisti eräs Virpi Miettinen, ihailtu missi entisaikaan. Hänelle on tehnyt Matti Heinivaho laulun, jonka nimi on Pikkuneiti Porvoolainen. Se on tämän uljaan naisen kantama titteli ollut vuosikymmeniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep tuntuu tosi ensinnäkin sukupuolistavalta ja toiseksi vanhoilliselta. Mulle tulee mieleen kaikki sadut joissa vaan odotetaan sitä prinssiä valkoisella ratsulla, enkä ymmärrä miksi pikkutytöt halutaan yhdistää tällaiseen rooliin. Mieluummin sitten joku superwoman tai Peppi, sellainen tekevä hahmo. En myöskään kannata sitä vaaleanpunaista hörsöunolma-maailmaa, mikä siihen prinsessuuteen liittyy. Puistattaa ennemminkin.
Monet vanhemmat puolustavat lastensa tekemistä prinsessaksi sillä, että "nokun se itse haluaa". Miettikääpä kuinka paljon se haluaminen tulee ympäristön tuputtamisesta ja mainonnasta.
Sinulla on vaan ahdasmielinen kuva siitä, mitä prinsessa tarkoittaa. Jos katsoo nykyajan lastenohjelmia ja kirjoja, siellä on hyvin monenlaisia prinsessoja. On aika tavallista että tytöt ja pojat tykkää jossain vaiheessa elämää tyllihörhelöistä, kimalteesta jne :) meidän lapset ei edes ole nähneet mainoksia juuri missään, kun ei mainoskanavia katsota eikä meille tule mainoslehtiä. Silti vaan pikkutytön ja -pojan silmät kirkastuu kun jossain näkyy kunnon prinsessaröyhelömekko.
Puetko siis myös pojallesi sen röyhelömekon?
Puistattaa! T. Se, jota lapsena kutsuttiin prinsessaksi.
Tosiaan kokemukseni on se, että naapurin tantat kutsuivat minua prinsessaksi kun olin noin 4-8-vuotias ja se tuntui todella loukkaavalta. En ole koskaan ollut yhtään prinsessatyyppinen, eli en mikään hemmoteltu isintyttö, hienohelma tai vaativa pikkuneiti. En ollut myöskään poikatyttö, vaan luonteeltani pikemminkin itsenäinen älykkö. Prinsessaksi nimittely tuntui vähättelevältä ja tarkoituksellisen loukkaavalta. Enkä vieläkään tiedä miksi minua sellaiseksi kutsuttiin. Itselläni ei ole lapsia, mutta jos olisi, en tosiaan käyttäisi vastaavia nimityksiä heistä.
Äijä tai ukko nostaa oksua suuhun !
Minulle erityisesti neiti kuulostaa pahalta, koska neidit ovat jo naimaikään ehtineitä tyttöiän ohittaneita naispuolisia. Pienestä tytöstä puhuminen neitinä antaa siis viitteen, että hän olisi valmis naimakauppaan. Eivätkö vanhemmat todellakaan tajua tätä merkitystä?
Miksi ihmeessä ei voida puhua tytöistä tai ihan vaan lapsesta, jos ei halua korostaa lapsen sukupuolta?
Prinsessa ei kuulosta niin pahalta korvaani, sillä sillä ei ole niin suurta seksuaalikypsyyttä osoittavaa merkitystä.
Ei puistata.
Ukko on ihan ok sana.
Puoliso on outo termi, eihän siitä edes tiedä onko kyseinen "puoliso" mies vai nainen, muita vaihtoehtoja kun ei ole.
Kyllä puistattaa, varsinkin jos kyse on pojasta ja kyse on huomauttelusta ja vittuilusta.