Puistattaako ketään muuta lapsen kutsuminen "meidän neidiksi" tai "prinsessaksi"?
Lähipiirissä on muutama ihminen, jotka eivät juuri koskaan puhu tyttäristään nimellä kun kertovat näiden edesottamuksia, vaan aina "meidän neiti sitä ja tätä". Tuo kuulostaa korvaani jotenkin halveksuvalta tai vaihtoehtoisesti vähän ylpistelevältä. Onko vika minun tulkinnassa vai tuossa ilmaisussa? Toinen vähän oksua suuhun tuova ilmaisu on kutsua tyttölasta prinsessaksi. Meillä on itsellä tyttövauva ja en tykkää yhtään, jos joku häntä nimittää prinsessaksi. Ihan kuin hän olisi joku hienohelma palvelijoineen.
Ja näin tasa-arvon aikakautena täytyy sanoa, ettei kauhean usein kuule vastaavia nimityksiä pojista (prinssi tai herra).
Kommentit (688)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kutsun koiraani matriarkaksi, prinsessaksi, kuningattareksi, teidän korkeudeksenne jne.
Mitäs sitten?
Mä puhun koirastani prinsessana ja vieläpä ranskaksi. Hän tykkää jostain syystä siitä.
Koira ei ole koskaan "hän"
Kyl ne koirat tääl Turuus on Hän.
Koittakaa te muutkin ymmärtää erä Suomessa on valtavasti eri murteita.
Ei se mikään murrekysymys ole, koska samalla murrealueella lässyttäjät puhuvat "hän" ja muut "se".
Enemmän mua turhauttaa ne kaikenmaailman lempinimet, joita vanhemmat omista itse nimeämistään lapsistaan käyttää.
🤷♂️🙆🏼♀️🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän neiti, rinsessa, masuasukki, meillä sylitellään, tissitellään ja pottaillaan. Meillä on myös samanlaiset trikoopipot meidän neidillä ja Äityli-emännällä. Isukki-isimieskin meillä asuu ja koira jonka nimi on Hän. Lässyn Lässyn.
Kiitos hyvistä nauruista. 😀
Äityli..... brrr. Onko sukua paitulille?
Mä lässytän vauvalle oikein kunnolla: äiteen lullukka, luttana, mussukka, vaaaaaveli, taatelipapunen...oon täysin hurahtanut vaaveliimme.
Luulin olevani poikkeuksellisen pikkumainen kun itseäni on aina häirinnyt tuo käytäntö, hyvä tietää etten ollutkaan ainoa. :D "Meidän neiti teki sitä ja tätä" ja "Meidän pikku prinsessamme teki niin ja näin" on mielestäni jotenkin ällöttävän makeilevaa ja sukupuolirooleja korostavaa, jos sanoisi vaikka neutraalisti "meidän tyttö" tai jopa "meidän mimmi" niin ei olisi läheskään niin pöntön kuuloista.
No omituisin mitä olen kuullut on kyllä, kun äiti kutsui pientä tytärtään "on se sellainen tomera täti", siis täti ?!
"Meidän vaavi, miten teidän vaavi?" Todella ärsyttävä ilmaisu myös. Se on vauva ja jos tiedät nimen niin voisit ihan sitä käyttää.
Isäpappa ja äippäliini, kun pariskunta jotain 20 ja risat. Nämä tietenkin pottailee, tissittelee ja kantoliinoilee ja harsovaipottelee.
"Tättähäärä", "Pikku-ukko", ja kieltämättä "rimpsessa, primpsessa" todella ällötyksen huippua, varsinkin kun edessä sitten seisoo harmaan kalpea, pullukka, pottunokkainen pikkutyttö, josta lähinnä tulee entisaikojen porstuan piika mieleen, jossain pinkeissä trikoissa joissa makkarat laskettavissa....
Meidän pikkuneiti valmístui juuri amk:sta. On se ikuisesti äidin pikkuprinsessa.
Enkelivauva, kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole.
Kun pikku prinsessan ylitse käy tuuli, ei häntä enää ole.
Vierailija kirjoitti:
No omituisin mitä olen kuullut on kyllä, kun äiti kutsui pientä tytärtään "on se sellainen tomera täti", siis täti ?!
"Meidän vaavi, miten teidän vaavi?" Todella ärsyttävä ilmaisu myös. Se on vauva ja jos tiedät nimen niin voisit ihan sitä käyttää.
Isäpappa ja äippäliini, kun pariskunta jotain 20 ja risat. Nämä tietenkin pottailee, tissittelee ja kantoliinoilee ja harsovaipottelee.
"Tättähäärä", "Pikku-ukko", ja kieltämättä "rimpsessa, primpsessa" todella ällötyksen huippua, varsinkin kun edessä sitten seisoo harmaan kalpea, pullukka, pottunokkainen pikkutyttö, josta lähinnä tulee entisaikojen porstuan piika mieleen, jossain pinkeissä trikoissa joissa makkarat laskettavissa....
No niin, eiköhän tämä näiden nyrpistelijöiden mielenlaatu käy hyvin ilmi tästä viimeisestä lauseesta. Noin ilmeisesti sitten on suotavampaa lapsista puhua, kyllä vetää sanattomaksi millaisia aikuisia joukossamme kulkee.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän mua turhauttaa ne kaikenmaailman lempinimet, joita vanhemmat omista itse nimeämistään lapsistaan käyttää.
🤷♂️🙆🏼♀️🙄
Hassua on myös kuulla, kun käyttävät leikkipuistossa sitä oikeaa nimeä "Edward - laitapa lapanen kunnolla käteen", Sissel-Sofiiia! " Lapset ilmeisesti kuulevat niin harvoin oikean nimensä, etteivät reagoi mitenkään. Huvittavaa teatteria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No omituisin mitä olen kuullut on kyllä, kun äiti kutsui pientä tytärtään "on se sellainen tomera täti", siis täti ?!
"Meidän vaavi, miten teidän vaavi?" Todella ärsyttävä ilmaisu myös. Se on vauva ja jos tiedät nimen niin voisit ihan sitä käyttää.
Isäpappa ja äippäliini, kun pariskunta jotain 20 ja risat. Nämä tietenkin pottailee, tissittelee ja kantoliinoilee ja harsovaipottelee.
"Tättähäärä", "Pikku-ukko", ja kieltämättä "rimpsessa, primpsessa" todella ällötyksen huippua, varsinkin kun edessä sitten seisoo harmaan kalpea, pullukka, pottunokkainen pikkutyttö, josta lähinnä tulee entisaikojen porstuan piika mieleen, jossain pinkeissä trikoissa joissa makkarat laskettavissa....
No niin, eiköhän tämä näiden nyrpistelijöiden mielenlaatu käy hyvin ilmi tästä viimeisestä lauseesta. Noin ilmeisesti sitten on suotavampaa lapsista puhua, kyllä vetää sanattomaksi millaisia aikuisia joukossamme kulkee.
Asian vierestä, mutta eikö olisi aiheellista jo ihan puhua pienten lasten ylilihavuudesta, varsinaisesta terveyshaitasta? Eihän se totuus siitä prinsessaksi kutsumalla kummene.
Käytän tyttärestä neiti ilmaisua, kun hän on tomerana taas saanut jonkun naiskohtauksen. Prinsessa termiä, kun hän prinsessamekoissaan ja koruissaan touhuaapi.
Mulla on myös monia, monia muita lempinimiä itse nimeämilleni lapsille.
Käytän runsaasti muutenkin kirjavaa ja rönsyilevää kieltä, että lapset ovat kouluun mennessä hallinneet laajan sanavaraston, jota on moni opettaja ihastellen ihmetellyt. :)
Tiedän, että olen tehnyt paljon oikein, jos palstan tiukkapipot niuhottaa näinkin marginaalista asiasta. Jatkan samalla tiellä.
Mun tuttu puhuu tyttärestään aina nimellä Neiti. Siis aina. Meni pitkään etten edes muistanu nimeä, instakuvista koitin käydä stalkkaa mut ei niissäkään ollut muuta nimeä kuin Neiti.
Ja yhtä paljon ottaa päähän nuoret ihmiset jotka puhuu emännistä ja isännistä. Tekis mieli oksentaa kun joku alle 50-v puhuttelee puolisoa emännäksi tai isännäksi.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän mua turhauttaa ne kaikenmaailman lempinimet, joita vanhemmat omista itse nimeämistään lapsistaan käyttää.
🤷♂️🙆🏼♀️🙄
Haluaisin oikeasti kuulla sen vanhemman perustelun, joka käyttää lapsestaan vain lempinimeä ja puhuttelee sillä lastaan myös muille niin, että alkuperäistä nimeä ei näy enää kuin passissa. Siis tyyliin lapsen nimi on vaikka Nikolas ja vanhempia myöten kaikki kutsuvat vain Nikkeksi. Miksei voinut antaa sitten suoraan sitä nimeä Nikke jos Nikolas on liian vaikea suuhun? Tai Elli-Noora jota kutsutaan vain Elliksi tai jopa Eltsuksi. Mitä varten tuo lisänimi sitten oikein on?! En ymmärrä ollenkaan.
”Likka” on myös halventava ja junttimainen.
Vierailija kirjoitti:
Käytän tyttärestä neiti ilmaisua, kun hän on tomerana taas saanut jonkun naiskohtauksen. Prinsessa termiä, kun hän prinsessamekoissaan ja koruissaan touhuaapi.
Mulla on myös monia, monia muita lempinimiä itse nimeämilleni lapsille.
Käytän runsaasti muutenkin kirjavaa ja rönsyilevää kieltä, että lapset ovat kouluun mennessä hallinneet laajan sanavaraston, jota on moni opettaja ihastellen ihmetellyt. :)
Tiedän, että olen tehnyt paljon oikein, jos palstan tiukkapipot niuhottaa näinkin marginaalista asiasta. Jatkan samalla tiellä.
Mikä on naiskohtaus?
Meillä on Mini ja Pätkä-"sukunimi". Noista toi Pätkä on nyt noin 190 cm. Silti se on välillä Pätkä-"sukunimi".
Ja siitä, jos joku puhuu jatkuvasti prinsessasta tai neidistä, tulee mielen joku kolmen pojan jälkeen viimein sen tytön saanut mamma. 🙈
Me kutsutaan kotipiirissä 4kk poikavauvaa Pikku Prinssiksi. Kiva vähän aikaa lässyttää.