Onko kukaan muu huomannut, ettei vanhemmiten jaksa enää kuunnella musiikkia kuten ennen?

Musiikinkuunteluunkin voi totuttautua uudestaan. Jos ennen oli kova kuuntelemaan mutta ollut vuosien tauko, ei tee edes mieli kuunnella. Mutta jonkun aikaa kun kuuntelee alkaa taas dopamiinit erittyä ja tulee halu kuulla lisää.

Itse olen huomannut että välillä on kausia etten kuuntele mitään pitkään aikaan. Sitten joskus sen musankuunteluinnon saa päälle, ihan jollain yhdellä radiosta tulevalla hyvällä kappaleella vaikka, tai kuulee telkkarissa hyvän. Ja toistoa. Ja joskus maistuu elektroninen, joskus haluaa räimettä, joskus jotain rauhallista.  Tietysti ei kenenkään tarvitse pakottaa, mutta oon huomannut et pieni pakotus niin se nautinto kyllä palaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä kuunnellut musiikkia varta vasten. Joskus tietenkin autoradiosta tulee jokin kappale ja sitten baareissa soi.

Olen samanlainen. En ole ikinä varsinaisesti kuunnellut musiikkia enkä ymmärrä, mitä ihmiset siitä saavat. Minusta musiikki on vain turhaa melusaastetta.

Musiikkiakin on monenlaista.

Ap, tiedän mistä puhut mutta muotoilisin asian toisin. Nykyään ei tehdä niin hyvää musiikkia että se kestäisi kuuntelemista. Nykyään ei tehdä niin hyvää mitään että se kestäisi kuuntelua, katselua, kulutusta.

Ainoa tapa muuttaa asia on vetäytyä globalisaatiosta ja muodostaa suht suljettuja pieniä yhteisöjä, jotka ilmaisevat omaa itseään omalle pienelle piirilleen. Testatkaa tämä ajan kanssa ja sanokaa että olen väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, tiedän mistä puhut mutta muotoilisin asian toisin. Nykyään ei tehdä niin hyvää musiikkia että se kestäisi kuuntelemista. Nykyään ei tehdä niin hyvää mitään että se kestäisi kuuntelua, katselua, kulutusta.

Ainoa tapa muuttaa asia on vetäytyä globalisaatiosta ja muodostaa suht suljettuja pieniä yhteisöjä, jotka ilmaisevat omaa itseään omalle pienelle piirilleen. Testatkaa tämä ajan kanssa ja sanokaa että olen väärässä.

Olen ihan eri mieltä. Kuuntelen paljon vanhaa mutta kyllä ihan säväyttävää musiikkia on nykyäänkin tullut. Tuohon yhteiskuntajuttuun en osaa sanoa mitään.

Youtubesta saa onneksi kuunneltua mitä tahtoo, vaikka uplifting trancea. En minä radiomusaa taho jaksaa ollenkaan, se vain syö miestä

Olen myös huomannut sellaisen että kun tottuu musiikinkuunteluun uudestaan, saa palan itseäänkin takaisin! Jotenkin kiireiden ja sosiaalisemman elämän myötä ehkä unohtaa joskus vähän itseään. Jotenkin pala itseä palaa kun fiilistelee lempiasioitaan välillä. Voisin vaikka heittää että uupuneelle kotiäidille tuo tekisi tosi hyvää, tai jos töissä pukkaa burn outia

Mä kuuntelen usein musiikkia töissä, se piristää jos on väsynyt olo. Saan musiikista energiaa. Olen toimistotyössä, missä on välillä aika kuivakkaa. Myös kotona on kiva kuunnella lempibiisejä samalla kun tekee kotihommia. Voisin sanoa että kuuntelen musiikkia lähes päivittäin. Kävelylenkillä aina kuulokkeet korvilla. Mun ongelma on se, että kuuntelen liikaa samanlaista musiikkia enkä tutustu tarpeeksi uusiin genreihin. Pysyn liikaa tutussa ja turvallisessa ja pahimmillaan kuuntelen uudelleen sitä musiikkia mitä kuuntelin 20 vuotta sitten. Musiikinkuuntelussa olen jossakin kummassa kuplassa josta en pääse ulos. :D

Minulla on musiikin alan ammattitutkinto ja olin aiemmin alalla töissä. Vaihdoin alaa kymmenisen vuotta sitten enkä sittemmin ole oikein jaksanut kuunnella musiikkia. Taustamusiikkia en kestä ollenkaan. Joko kuuntelen kunnolla tai sitten en ollenkaan. Mutta ihan kuin olisin saanut musiikista yliannostuksen. Parhaiten viihdyn hiljaisuudessa tai luonnon ääniä kuunnellen.

Kyllä. "Ottaa hermoon" helposti, kun varhaisteini huudattaa musiikkia.

Ylipäätään perhe -ja työelämän kuormitus voi aiheuttaa sen, ettei jaksaisi liikaa ääntä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on musiikin alan ammattitutkinto ja olin aiemmin alalla töissä. Vaihdoin alaa kymmenisen vuotta sitten enkä sittemmin ole oikein jaksanut kuunnella musiikkia. Taustamusiikkia en kestä ollenkaan.

Huomasitko yhtenä kauniina päivänä, että analysoit kaikkea kuulemaasi musiikkia, etkä pystynyt enää ns. nauttimaan siitä sellaisenaan?

Kotijumpassa musiikki luo rytmiä harjoitukseen. Muuten ei enää jaksa.

Hiljaisuus on kauneinta musiikkia 💗

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista kuulla teiltä, jotka kuuntelette yhä 50-60-vuotiaina, että onko teillä lapsia? Minä en näin kolmekymppisenä jaksa välillä ollenkaan musiikkia. Siis kuuntelen kyllä autossa ja jumppaillessa ja välillä muutenkin, mutta huomattavasti harvemmin kuin nuorena. Mutta olen huomannut sen liittyvän pikkulapsiarkeen, eli meteliä ja tauotonta puhetta on koko ajan. En jaksa televisiotakaan välillä ollenkaan. Jos erikseen keskityn johonkin ohjelmaan niin se on kivaa mutta television taustapauhaus tai jopa vain liian kova volyymi aiheuttaa päänsärkyä.

Haluan istua täydessä hiljaisuudessa ja lukea uutisia tai kirjaa tai av:ta.

Mun lapset on aikuisia, mutta musiikin kuuntelu ei loppunut silloinkaan, kun lapset olivat pieniä. Teen perhepäivähoitajan työtä, joten pieniäkin on kuitenkin meillä vielä. Kuunnellaan monesti lastenkin kanssa musiikkia. Monet lapset tykkäävät  klassisestakin ja rauhoittuvat kuunnellessaan kiinalaista rauhallista musiikkia. Oma lempigenreni on rokimpaa. - 60-v.

Vierailija kirjoitti:

MInä lopetin taustamusiikin kuuntelun, kun tajusin, että ei mun tartte tykätä musiikista. Olin jotnekin jumittanut siihen malliin, että totta kai nuoret ja nuoret aikuiset kuuntelevat aina jotain. Sitten erosin pitkäaikaisesta suhteesta, mies oli varsinainen rockjöllikkä eikä meillä ollut koskaan ihan hiljaista.  Kun mies muutti ja vei levynsä ja soittimensa ja kaitsarinsa, huomasin että en oikeastaan kaipaa musiikkia. Nyt kun teen etätöitä, voi mennä useampikin päivä, että mun kotona ei kuulu mitään ylimääräistä ääntä radiosta tai telkkarista, Spotify-tili mulla on podcasteja varten, mutta en juuri niitäkään kuuntele.

Lisään tähän vielä, että minuun musiikki kyllä vaikuttaa voimakkaasti. Luulin pitkään, että kaikki saavat itseään koskettavista musiikkiesityksistä kylmiä väreitä, mutta jokin aika sitten luin, että se on vain joidenkin ihmisten ominaisuus. Silti musiikki ei ole minulle yhtä tärkeä tunteiden välittäjä kuin vaikkapa kuvataide.

Herättää ihmetystä, jos ihminen viihtyy hiljaisuudessa. Olen huomannut, että on ihmisiä, joilla soi musiikki jatkuvasti taustalla. Itse en kuuntele koskaan musiikkia, mutta nautin suunnattomasti, kun kuulen satunnaisesti jonkin musiikkikappaleen. Se voi olla tyylilajiltaan ihan mitä tahansa musiikkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MInä lopetin taustamusiikin kuuntelun, kun tajusin, että ei mun tartte tykätä musiikista. Olin jotnekin jumittanut siihen malliin, että totta kai nuoret ja nuoret aikuiset kuuntelevat aina jotain. Sitten erosin pitkäaikaisesta suhteesta, mies oli varsinainen rockjöllikkä eikä meillä ollut koskaan ihan hiljaista.  Kun mies muutti ja vei levynsä ja soittimensa ja kaitsarinsa, huomasin että en oikeastaan kaipaa musiikkia. Nyt kun teen etätöitä, voi mennä useampikin päivä, että mun kotona ei kuulu mitään ylimääräistä ääntä radiosta tai telkkarista, Spotify-tili mulla on podcasteja varten, mutta en juuri niitäkään kuuntele.

Lisään tähän vielä, että minuun musiikki kyllä vaikuttaa voimakkaasti. Luulin pitkään, että kaikki saavat itseään koskettavista musiikkiesityksistä kylmiä väreitä, mutta jokin aika sitten luin, että se on vain joidenkin ihmisten ominaisuus. Silti musiikki ei ole minulle yhtä tärkeä tunteiden välittäjä kuin vaikkapa kuvataide.

Melkein minä😅

Itse olin töissä paikassa jossa soi kokoajan musiikki, kesti hyvän tovin ennenkuin musiikista pystyi taas oma-aloitteisesti nauttimaan. Kannattaa välillä kokeilla joko rupeaa toimimaan.

Olen kanssasi noita joilla musiikki saa karvat pystyyn tai varpaat kipristelemään, sen lisäksi synestesiaa, eli parhaimmillaan musiikki on koko kropassa tuntuva audiovisuaalinen kokemus, kenties sinullakin tätä varsinkin jos kuvataiteesta saat kiksejä?

Lapsena kuvittelin että kaikki muutkin kokevat niin että esimerkiksi joku kappale on ehdottomasti keltainen (ilman minkäänlaisia viitteitä väreihin esim sanoituksissa)

Rariomusa nyt ainakin on vuosi vuodelta huonompaa. Youtubesta löytää kyllä kaiken, mistä tykkää, kuten edm:ää, huumorilauluja ja metallimusaa monipuolisesti

Olen huomannut. Siksi olen alkanut itse soittaa, kun kuuntelu tuntuu turhalta.

Pikkulapsien vanhempana ei paljon tullut musiikkia kuunneltua, koska ei ollut omaa aikaa sen albumillisen kuunteluun koskaan.

Nyt, kun lapset ovat isompia, huomsan, että tulee muuta tehtyä vapaa-ajalla, kovin harvoin laitan levyn pyörimään.

Kännykällä tulee jonkin verran kuunneltua yksittäisiä kappaleita ja tehtyä musiikillisia tytkimusmatkoja

Vaikkapa jonkun biisin eri versioita ja esittäjiä.

Juuri löysin hienon jutun youtubesta, biisejä kitarasointumerkinnöillä.

Soittelen joskus mukana.

Ainoastaan muuttunut että kaiuttimiin yms tulee laitettua enempi rahaa.

Genen the One:t kiikarissa nyt,  pitäs käydä eka testaan.

Ja ennenkuin joku sanoo äänenvoimakkuudesta,niin sillä ei ole tässä asiassa mitään virkaa.

Nyt panostetaan äänenlaatuun.