Lue keskustelun säännöt.
Miehen etätyöt pilaavat vauva-arjen
Väsynyt äiti
23.02.2021 |
Kodistamme on tullut työpaikka, kun puoliso tekee Koronan vuoksi jatkuvasti etätöitä. Mieheni kailottaa luurit päässä Teams-kokouksissa pitkin päivää enkä pääse vauvan kanssa esim. rauhassa päiväunille, joita jatkuvien yövalvomisten vuoksi itsekin tarvitsisin. Välillä mies tarvitsee työrauhaa, jota koitamme antaa tekemällä tunnin parin vaunukävelyjä mutta ei niitäkään jaksa määräänsä enempää tehdä. Koronan vuoksi ei ole perhekerhoja, vauvamuskareita, tms. "pakopaikkoja" eikä kyläänkään voi mennä ja esim. isovanhemmat asuvat kaukana eli heidänkään luo ei voi mennä välillä lepäämään. Olen jumissa ja väsynyt tilanteeseen, jossa koti onkin ison osan päivästä toisen työpaikka. Mies saattaa välillä jopa kuvitella, että on jotenkin hyvä asia, että hän on päivät kotona meidän kanssa, mutta samassa tilassa olemisesta ei ole hyötyä, kun hän ei ole meille kuitenkaan läsnä tai apuna, päinvastoin, häiritsee vauva-arjen rytmiä töillään, pitää hänellekin tehdä ruuat ja kuunnella työasioita, joista itse haluaisin pysyä nyt erossa. Onko muita, joilla on sama ongelma tai ratkaisuja tilanteeseen?
Kommentit (201)
Kiitos kaikille kommenteista. Hyviä vinkkejä tuli paljon, esim. miehelle "toimisto" palaverien ajaksi saunaan (se varmasti äänieristetyin paikka meilläkin), ruokien tekeminen pakastimeen tai edellisiltana isompi satsi ja valmisruokien ja salaattien hyödyntäminen sekä yhteinen parempi aikataulusuunnittelu etukäteen. Kuulokkeiden vastamelutoiminto menee myös tsekkilistalle, jos aiheuttaa tahatonta kovaäänisempää puhumista. Äänikirjaa tai musiikkia oman nukahtamisen avuksi aion myös kokeilla. Hormonit tekevät unen tosi herkäksi nyt imetysaikana ja nukkuminen on vaikeaa, jos on ääntä ympärillä. Yhteisellä keskustelulla tässä varmasti päästään puolison kanssa eteenpäin. Lähtökohtana juuri tuo, että koti on ensisijaisesti koti ja työkuviot tavalla tai toisella laitetaan mukautumaan siihen tai osan töistä pitää voida käydä tekemässä työpaikalla koronarajoituksia noudattaen. Kiitos myös kriittisistä näkemyksistä, ei tämä ongelma maailman suurin ole, tiedän. Useamman kuukauden yöt valvoneena pienemmätkin murheet tuntuvat välillä isommilta kuin todellisuudessa ovatkaan. Vauva herää parin tunnin välein joka yö, joten olen väsynyt ja se vaikuttaa kaikkeen. Teen siis silti parhaani mukaan myös välttämättömiä kotitöitä, siivoan, huolehdin pyykeistä ja tiskeistä, käyn vuorollani kaupassa ja teen sitä ruokaa (lounaan osalta tosiaan mies kaipaa tuhdimpaa ateriaa ja usein eri aikaan, kuin itse söisin). Myös mies tekee osaltaan kotitöitä ja osallistuu vauvan hoitamiseen, ei ollut tarkoitus olla miesvastainen, ongelmana se töiden tulo liian hallitsevasti kotiin. Korona-aika on rajoittanut vauva-arjen todella pieneen piiriin, joten rauhaa kotona kaipaa. Kiitos hyvistä vinkeistä, tuesta ja kannustavista sanoista kaikille niitä kirjoittaneille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sit ne vielä ihmettelee että miksei nykyihmiset lisäänny kun lukee näiden likimain sekopäisten fanaatikkoäitien loputonta vaatimuslistaa puolisolleen että he saa istua persus sohvassa imettämässä 20 tuntia vuorokaudessa.
Sit ihmetellään että ihmiset ei lisäänny, kun miehet lakkaa laittamasta ruokaa edes itselleen, ja taantuu takaisin teini-ikään.
Tässä puhuttiin nyt siitä että äiti on kotona vauvan kanssa ja mies tekee töitä!!
Niin miehen pitää töiden välissä käydä laittamassa ruoka uuniin, syödä vartissa ja käydä vauvan kanssa lenkillä tai kaupassa. Illalla mies valmistaa huomisen ruuan.Mitä se äiti tekee?
Uskomatonta että joku vaatii miestänsä syömään vartissa että äiti saa levätä hänen ruokatuntinsa.
Mieshän voi tehdä työpäivän jälkeen sen verran paljon ruokaa, että sitä riittää seuraavan päivän lounaalle. Vartissa ehtii syödä oikein hyvin.
No jos se on niin helvekon helppoa, miksi se äiti ei voi näitä asioita tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuotahan se on sitten, kun lapsia on enemmän kuin yksi. Äiti ei todellakaan silloin nuku vauvan kanssa.
Mutta sympatiaa silti ap:lle. Teoriassa kun yhden kanssa kuitenkin olisi mahdollisuus omaankin lepoon, mutta sitten kotona tuollainen hankala tilanne.
Itseäni on alkanut ärsyttää jo sekin, kun vapaapäivinä tarvitsisin hiljaisuutta ja yksinoloa palautumiseen, mutta joudun kuuntelemaan työpuheluita kailottavaa tai palavereissa höpöttävää miestä. Ja sitten toisaalta joudun varomaan omia puuhasteluitani, etten aiheuttaisi häiriötä miehen töille.
No siis sinä olet pissipää joka ei rakasta kumppaniaan ja luultavasti et ketään muutakaan. Rakkauden merkki on se että ymmärtää muidenkin kuin oman itsensä tilanteen. Palstalla tuntuu päävoittoisesti olevan enemmän ihmisiä joilla ei ole mitään halua osoittaa mitään ymmärrystä niitä ihmisiä kohtaan joiden kanssa ovat tekemisissä.
Siis anteeksi mitä?!? Kuinka sait tällaisen johtopäätöksen ja mielikuvan vedettyä viestistäni? Mikä viestissäni tarkoittaa etten rakasta kumppaniani tai ketään? Mistä vedät johtopäätökset etten ymmärrä muiden kuin itseni tilannetta? Minähän nimenomaan sanoin ymmärtäväni ap:tä. Ja jos minä jollain anonyymillä keskustelupalstalla kerron että on alkanut ärsyttää, kun tarvitsisin vapaapäivänä hiljaisuutta, mutta joudun kuuntelemaan puolison työpäivää, niin sekö tarkoittaa että olen pissapää? Luuletko että kerron ja näytän ärsytykseni puolisolleni? Eikö se kerro rakastamisesta että kaikesta huolimatta siedän jotain, joka vaikuttaa omaan jaksamiseeni? Ja eikö se ole ymmärtämistä, että olen hissukseen omien tekemisteni kanssa, etten häiritse toisen palavereita ja työhön keskittymistä? Ja kai nyt suakin joku asia joskus ärsyttää?
Noh, ei voi mitään...
Minulla on ihan päinvastainen kokemus... Meillä on keittiö/olkkari alakerrassa, yläkerrassa makkari, lastenhuone ja kylppäri. Niinpä mies on tehnyt kotitoimiston sinne, missä saa olla rauhassa: lastenhuoneeseen. Sitä emme vauvan kanssa tarvitse ja esikoinen on päivät päiväkodissa.
Miehen hengailu lastenhuoneessa ei vaikuta päiväämme mitenkään, mutta on ihan superia, kun aamupala- ja lounasaikaan meitä on paikalla kaksi, eli se ruoka saadaan tehtyä ja syötyä vaikka vauva sinä päivänä vaatisikin koko ajan sylin, tällaista luksusta ei esikoisen kanssa ollut ja monet päivät menikin niin, että minä söin ensimmäisen kerran vasta kun mies pitkän työpäivän päätteeksi tuli kotiin. On myös kiva tietää, että kotona on apukädet jos tulee joku hätä.
Miehestäkin on kiva, kun saa silloin lounastauolla sen vartin viettää vauvan kanssa. En kyllä keksi mitään negtiivista tästä järjestelystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sit ne vielä ihmettelee että miksei nykyihmiset lisäänny kun lukee näiden likimain sekopäisten fanaatikkoäitien loputonta vaatimuslistaa puolisolleen että he saa istua persus sohvassa imettämässä 20 tuntia vuorokaudessa.
Sit ihmetellään että ihmiset ei lisäänny, kun miehet lakkaa laittamasta ruokaa edes itselleen, ja taantuu takaisin teini-ikään.
Tässä puhuttiin nyt siitä että äiti on kotona vauvan kanssa ja mies tekee töitä!!
Niin miehen pitää töiden välissä käydä laittamassa ruoka uuniin, syödä vartissa ja käydä vauvan kanssa lenkillä tai kaupassa. Illalla mies valmistaa huomisen ruuan.Mitä se äiti tekee?
Uskomatonta että joku vaatii miestänsä syömään vartissa että äiti saa levätä hänen ruokatuntinsa.
Mieshän voi tehdä työpäivän jälkeen sen verran paljon ruokaa, että sitä riittää seuraavan päivän lounaalle. Vartissa ehtii syödä oikein hyvin.
No jos se on niin helvekon helppoa, miksi se äiti ei voi näitä asioita tehdä?
Miehen työpäivä on vain 8 tuntia, kyllä siinä jää aikaa kotihommiinkin. Tekemistä riittää vaimollekin ihan riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kymmenen sivua - suurimmaksi osaksi riitelyä aiheen vierestä.
Meillä on se ongelma, että mies ei tunnu ymmärtävän, että kun olen etätöissä, olen todellakin töissä. Mies itse on freelancer/yksityisyrittäjä, eli hän määrittää pitkälti omat aikataulunsa. Kun istuin eilen nenä kiinni näytössä, mies tuli kotiin ja alkoi ensimmäiseksi kiukutella, että miksei ruoka ole valmis, miksi en ole tiskannut ja että olisin voinut imuroida. Minä sanoin miehelle, että kun olen etätöissä, olen todellakin töissä enkä lomalla. Mies väitti sanomaani tekosyyksi, ja että vain istun kaiket päivät kotona perseelläni tekemättä mitään. Hänelle ei tunnu millään menevän jakeluun se, että en voi keskeyttää töitä vain laittaakseni hänelle ruokaa.
Alan olla jo ihan loppu tähän koronafarssiin ja haluaisin työpaikalle.
Etätöiden tekeminen ei onnistu, jos tasapainoa ei ole. Siis siten, että A) etätyöntekijä ei häiritse muita kotona olevia töillään ja B) muut kotona olevat eivät oleta etätyöläisen voivan irtautua töistään kotiaskareita tekemään mihin aikaan vaan ja kuinka kauan tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuotahan se on sitten, kun lapsia on enemmän kuin yksi. Äiti ei todellakaan silloin nuku vauvan kanssa.
Mutta sympatiaa silti ap:lle. Teoriassa kun yhden kanssa kuitenkin olisi mahdollisuus omaankin lepoon, mutta sitten kotona tuollainen hankala tilanne.
Itseäni on alkanut ärsyttää jo sekin, kun vapaapäivinä tarvitsisin hiljaisuutta ja yksinoloa palautumiseen, mutta joudun kuuntelemaan työpuheluita kailottavaa tai palavereissa höpöttävää miestä. Ja sitten toisaalta joudun varomaan omia puuhasteluitani, etten aiheuttaisi häiriötä miehen töille.
No siis sinä olet pissipää joka ei rakasta kumppaniaan ja luultavasti et ketään muutakaan. Rakkauden merkki on se että ymmärtää muidenkin kuin oman itsensä tilanteen. Palstalla tuntuu päävoittoisesti olevan enemmän ihmisiä joilla ei ole mitään halua osoittaa mitään ymmärrystä niitä ihmisiä kohtaan joiden kanssa ovat tekemisissä.
Siis anteeksi mitä?!? Kuinka sait tällaisen johtopäätöksen ja mielikuvan vedettyä viestistäni? Mikä viestissäni tarkoittaa etten rakasta kumppaniani tai ketään? Mistä vedät johtopäätökset etten ymmärrä muiden kuin itseni tilannetta? Minähän nimenomaan sanoin ymmärtäväni ap:tä. Ja jos minä jollain anonyymillä keskustelupalstalla kerron että on alkanut ärsyttää, kun tarvitsisin vapaapäivänä hiljaisuutta, mutta joudun kuuntelemaan puolison työpäivää, niin sekö tarkoittaa että olen pissapää? Luuletko että kerron ja näytän ärsytykseni puolisolleni? Eikö se kerro rakastamisesta että kaikesta huolimatta siedän jotain, joka vaikuttaa omaan jaksamiseeni? Ja eikö se ole ymmärtämistä, että olen hissukseen omien tekemisteni kanssa, etten häiritse toisen palavereita ja työhön keskittymistä? Ja kai nyt suakin joku asia joskus ärsyttää?
Noh, ei voi mitään...
Pakko vähän kompata tähän. Mullakin on mies joka pitää ilta-/yötyö rytmiä yllä, osan työstä hän tekee kotona etänä ja osan muualla. Itse taas heräilen klo. 4-7 aamulla töihin. Molemmat tekee myös viikonloppuja. Usein siis sattuu minulle vapaapäiviä niin, että miehellä töitä ja tietysti rytmini vuoksi herään ajoissa myös vapaapäivänä. Ongelma on se, että jouduin hiippailemaan iltapäivään asti meidän pienessä asunnossamme ettei mies herää, mikä välillä ottaa päähän, kun haluaisi alkamaan siivoomaan, laittamaan ruokaa tai tekemään jotain muuta hyödyllistä ennen, kuin koko iltapäivä on mennyt. Toki lähden joskus ulos, kauppaan tai kyläilemään jonnekin mutta siinäkin pitää olla kaukaa viisas ja varata vaatteet valmiiksi niin ettei tarvitse niitä makkarista enää kaivella, muuten mies herää ja kyläilykin on hyvin rajattua nyt. Miehelläni on siinä mielessä helpompaa olla hereillä kun nukun, koska käytän nukkuessa korvatulppia, mies taas ei suostu käyttämään.. Ei tämä ärsytys tarkoita minunkaan mielestäni sitä, että en rakasta miestäni eikä asia vaivaa, kun sen jonkun hetken päivästä, kun tekisi mieli spontaanisti ruveta tekemään jotain ja tajuan etten voi, että toinen saa nukkua. Se on just sitä rakkautta eikä minä minä ajattelua. Mutta mitäpä me kusipäät itsellemme voimme..
Ai kamala. Onneksi ei ollut etätöitä silloin, kun meillä oli lapset pieniä.
Auttaisiko, jos veisit hänelle lapun nenän eteen, jossa lukee: "Puhu hiljaisemmalla äänellä, kun vauva nukkuu!". Ei sitä kuulokkeet päässä edes tajua, kuinka kova se oma ääni on.
Meillä mies huomauttaa minulle aina, kun puhun luurit päässä liian kovaa. Itse hän ei pysty hiljentämään ääntään puhuessaan kuulokkeisiin. Puhelimeen hän puhuu normaalilla äänellä, mutta palaverikuulokkeisiin hän HUUTAA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yövalvomiset puoliksi, jos et saa mahdollisuutta nukkua päiväunia miehen metelöinnin takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies voi mennä myös toimistolle, kun te nukutte tai sinä voit mennä jonnekin muualle. Sopikaa asioista, ei kannata olla puhumatta.
Meille on ainakin sanottu, että toimistolle ei ole asiaa koronan aikaan, vaikka turvavälien kanssa ei olisi mitään ongelmaa.
Se on S U O S i T US, kyllä toimistolle voi mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oksettava ukko joka ei piittaa perheensä hyvinvoinnista. Jättäisin heti.
Vierailija kirjoitti:
Yövalvomiset puoliksi, jos et saa mahdollisuutta nukkua päiväunia miehen metelöinnin takia.
Yövalvomiset pitää joka tapauksessa hoitaa puoliksi. Ei ole vain töissä käyvän oikeus nukkua!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai kamala. Onneksi ei ollut etätöitä silloin, kun meillä oli lapset pieniä.
Auttaisiko, jos veisit hänelle lapun nenän eteen, jossa lukee: "Puhu hiljaisemmalla äänellä, kun vauva nukkuu!". Ei sitä kuulokkeet päässä edes tajua, kuinka kova se oma ääni on.
Meillä mies huomauttaa minulle aina, kun puhun luurit päässä liian kovaa. Itse hän ei pysty hiljentämään ääntään puhuessaan kuulokkeisiin. Puhelimeen hän puhuu normaalilla äänellä, mutta palaverikuulokkeisiin hän HUUTAA.
Jätä se huutava sika, niin ei tarvitse sinun enää täällä märistä kohtaloasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies voi mennä myös toimistolle, kun te nukutte tai sinä voit mennä jonnekin muualle. Sopikaa asioista, ei kannata olla puhumatta.
Meille on ainakin sanottu, että toimistolle ei ole asiaa koronan aikaan, vaikka turvavälien kanssa ei olisi mitään ongelmaa.
Se on S U O S i T US, kyllä toimistolle voi mennä.
Sinäkö tiedät, mikä minkäkin firman politiikka on? Uskomatonta aivopiereskelyä taas.
Myös monia kiusaa kun mies vahtaa makeita suupaloja kun taas muutoin suklaalevy ja irtokarkit katoaisi taas hetkessä.
Mutku pitää asua Helsingissä ja tässä 35 neliön yksiössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yövalvomiset puoliksi, jos et saa mahdollisuutta nukkua päiväunia miehen metelöinnin takia.
Yövalvomiset pitää joka tapauksessa hoitaa puoliksi. Ei ole vain töissä käyvän oikeus nukkua!!!
Jos toinen saa lorvailla kotona, niin pärjää kyllä mainiosti vähemmillä unilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yövalvomiset puoliksi, jos et saa mahdollisuutta nukkua päiväunia miehen metelöinnin takia.
Yövalvomiset pitää joka tapauksessa hoitaa puoliksi. Ei ole vain töissä käyvän oikeus nukkua!!!
Jos toinen saa lorvailla kotona, niin pärjää kyllä mainiosti vähemmillä unilla.
Nimenomaan. Täysin kohtuutonta että kotilomailija vaatisi muka saman määrän lepoa kuin työssäkäyvä kun lepäilee kotona kaiket päivät muutenkin sohvalla tuijottamassa jotain aivotonta realitypaskaa televisiosta ja mässyttämässä herkkuja.
Aloittaja saa joko palkkaa tai ansiosidonnaista päivärahaa, ei hän miehen elätettävänä ole. Naisen päätyö on tuossa vaivan hoitaminen, ei aikuisen miehen.