Onko tutkijan ammatti kaikista hienoin, arvostettavin ja akateemisin?

On, paitsi silloin kun ne tutkimukset on jonkun suuryrityksen tilaamia.

Ei siinä apurahatutkijan elämässä sen kummempaa hohtoa ole. Rahoitusta on vaikeaa saada ja sen määrä vaihtelee suurestikin. Suurin osa tutkijoista elää vaimon palkalla. t: kahden tutkijan kanssa aviossa ollut

Et taida olla tutkija, kun et ole vielä käsittänyt että eri ihmiset arvostavat eri asioita. Me yrityspuolen ihmiset emme arvosta tutkijoita kovin korkealle, kun taasen jonkun muun sektorin edustajat voivat olla tuota mieltä. Itse en usko ammattinimikkeen tuovan arvostusta lainkaan, vaikka komea titteli itselläni onkin. Uskon ihmisten saavan arvostusta tekojensa ja arvojensa kautta.

Kysymyksen asettelu on väärä. Ammattia - varsinkaan omaa -ei pidä arvottaa sen mukaan mitä muut siitä ajattelevat vaan onko se sellaista työtä mitä itse haluaa tehdä.

- yksi tutkija

Suurin osa tutkijoista työskentelee yritysten ja tutkimuslaitosten leivissä, ei siis yliopistolla. Yliopistolla tutkijat ovat alipalkattuja pätkätyöläisiä, joten ei se ainakaan rahassa näy, jos arvostetaan. Myöskään proffilla ei ole kovin korkea palkka eivätkä ehdi itse tutkia juurikaan hallinnollisten velvollisuuksien takia. 

Mutta tutkija on kuitenkin paras ammatti kaikista, ainakin minulle. 

Kyllä tutkija on se huonoiten palkattu, uraansa aloitteleva tohtoriopiskelija. Tutkijat tekevät tutkimuksensa ohella myös "laitoshommia/tiedekuntatehtäviä", elleivät ole apurahatutkijoita. Apurahatkin on sen verran pieniä, että niillä elää juuri ja juuri, mutta tärkeintä onkin se, että voi keskittyä tutkimuksen tekoon ja saada opinnot loppuun ja väitellä. Sen jälkeen vasta aukeaa se akateeminen ura.

Tähän ei pidä sekoittaa tutkimusta tekeviä professoreita ja yliopistonlehtoreita, mutta tutkija -nimikkeellä olevat saavat huononpaa palkkaa kuin yliopiston opintosihteerit.

Xepra kirjoitti:

Et taida olla tutkija, kun et ole vielä käsittänyt että eri ihmiset arvostavat eri asioita. Me yrityspuolen ihmiset emme arvosta tutkijoita kovin korkealle, kun taasen jonkun muun sektorin edustajat voivat olla tuota mieltä. Itse en usko ammattinimikkeen tuovan arvostusta lainkaan, vaikka komea titteli itselläni onkin. Uskon ihmisten saavan arvostusta tekojensa ja arvojensa kautta.

Mitähän "yrityspuolta" mahdat tarkoittaa. En jaa lainkaan näkemystäsi. Merkittävä osuus tutkijoista työskentelee teollisuuden ja teknologian yrityksiin kytkeytyvissä tehtävissä ja erityisesti ympäristöteknologian alalla tutkimus on koko alan ytimessä. Investointipäätökset ja oikeastaan kaikki yrityksen ydinliiketoiminta perustuu tutkimukseen, joten aika kummallista, jos sitä ei arvosta.

Olen tutkija, ja ei minusta tutkija ole se kaikista hienoin ja arvostetuin ammatti, ehkä akateemisin kyllä sanan jossain merkityksessä. Työskentelen itse terveydenhuollon liepeillä ja arvostan itse korkealle esim erikoislääkäreitä joilla usein on työpaletissaan potilastyötä, johtamistyötä ja tutkimustyötä. Professoreiden palkat alkavat 7:lla esim HY:ssa, että kyllä ne nyt minusta aika korkeita ovat. Mutta suhteellista toki. Professorit eivät useinkaan ehdi kauheasti tutkimusta tehdä hallinnollisten töiden ja opetuksen ohella, eli en tiedä ovatko he kuvaavin otos tutkijoista. Mutta jos miettii esim sitä kuinka vastuullinen työ on, tutkija ei kyllä ole korkeimpana listassa, vaikka toki esim tutkimusetiikan noudattaminen on tärkeää. 

Riippuu ihan siitä mitä tutkija tutkii. Itse arvostan esim. lääketieteellistä tutkimusta hyvin korkealle, mutta pidän kaikenlaista naistutkimusta, köyhyystutkimusta ja muuta nollatutkimusta lähinnä suojatyöpaikkoina niille lahjattomille, jotka eivät kykene mihinkään oikeisiin töihin esim. siivoojiksi tai mäkkärin kassalle.

Kummallisia näkemyksiä tutkijan statuksesta ja palkasta täällä. Minulla on korkeammat tulot kuin puolisollani. Saan ihan käypää palkkaa. Olen töissä yliopistolla.

terv. tutkijatohtori ja projektinjohtaja 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tutkija on se huonoiten palkattu, uraansa aloitteleva tohtoriopiskelija. Tutkijat tekevät tutkimuksensa ohella myös "laitoshommia/tiedekuntatehtäviä", elleivät ole apurahatutkijoita. Apurahatkin on sen verran pieniä, että niillä elää juuri ja juuri, mutta tärkeintä onkin se, että voi keskittyä tutkimuksen tekoon ja saada opinnot loppuun ja väitellä. Sen jälkeen vasta aukeaa se akateeminen ura.

Tähän ei pidä sekoittaa tutkimusta tekeviä professoreita ja yliopistonlehtoreita, mutta tutkija -nimikkeellä olevat saavat huononpaa palkkaa kuin yliopiston opintosihteerit.

Kyllä tutkija -nimike on käytössä kaikissa tutkimuslaitoksissakin ja palkkakin suht korkea.

8 jatkaa: tutkijan työ voi olla todella kiireistä, mutta se on myös aika omaehtoista ja joustavaa aikatauluiltaan. Arvostan itse korkealle ihmisiä, jotka joutuvat rytmittämään elämänsä työnsä mukaan ja kantamaan työssään suurta vastuuta, kuten esim kolmivuorotyötä tekevät kätilöt. Tai työkseen pieniä lapsia hoitavat ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä mitä tutkija tutkii. Itse arvostan esim. lääketieteellistä tutkimusta hyvin korkealle, mutta pidän kaikenlaista naistutkimusta, köyhyystutkimusta ja muuta nollatutkimusta lähinnä suojatyöpaikkoina niille lahjattomille, jotka eivät kykene mihinkään oikeisiin töihin esim. siivoojiksi tai mäkkärin kassalle.

Sun mielestäni yhteiskunnallinen tutkimus on nollatutkimusta? Sen avulla juuri kehitetään yhteiskuntaa. Niin, ja siivoojaksi tai Mäkkärin kanssalle pääsee lähes kuka vain lyhyellä koulutuksella. Tutkijalla on takanaan vuosien koulutus ja akateeminen prässi, jossa vaaditaan huipputaitoja vähän kaikessa.

No, ehkä kommenttisi olikin provo.

Kyllä tutkijan ammatti on se, missä kehitetään uutta - alalla kuin alalla. Kuten täällä moni on sanonutkin, siinä vaaditaan äärimmäisen laajat tiedot ja taidot. Koettakaapa itse suunnitella ja toteuttaa tieteellinen hanke, jonka tulokset vielä menevät vertaisarvioinneista läpi.

Jos joku nyt lukee tätä, niin voisin tarkentaa, et ei välttämättä ole ollenkaan niin, et elämä alkaa ja ura urkenee, kun väitöskirja on tehty. Usein väitöskirjatyöhön saa rahoitusta paljon helpommin kuin sen jälkeiseen työhön. Post doc -rahoitus voi olla todella tiukassa. Toki jotkut saavat ja ⁷todellakin etenevät urallaan, saavat virkoja ja nimityksiä.

mutta entä ne, joille sitä ei riitä?

Tohtorin tutkintoa ei Suomessa todellakaan arvosteta yrityselämässä (toisin kuin Keski-Euroopassa, jossa tohtorintutkinto on perustutkinto ja tohtorit haluttuja yrityksissä). Suomessa mieluumminkin niitä, että tutkinnosta voi olla haittaa. Saatetaan ajatella, ei osaa käytännön töitä, ei pärjää yrityksessä työssä.

Tohtorintutkinto voi olla melkoinen umpikuja tai ainakin hukkaan heitettyä aikaa uran tai työllistymisen kannalta. Mutta niinhän sitä aina sanotaan, että väitöskirja tehdään itseään varten. Ainutlaatuinen kokemus, jota ei muuten voi saavuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku nyt lukee tätä, niin voisin tarkentaa, et ei välttämättä ole ollenkaan niin, et elämä alkaa ja ura urkenee, kun väitöskirja on tehty. Usein väitöskirjatyöhön saa rahoitusta paljon helpommin kuin sen jälkeiseen työhön. Post doc -rahoitus voi olla todella tiukassa. Toki jotkut saavat ja ⁷todellakin etenevät urallaan, saavat virkoja ja nimityksiä.

mutta entä ne, joille sitä ei riitä?

Tohtorin tutkintoa ei Suomessa todellakaan arvosteta yrityselämässä (toisin kuin Keski-Euroopassa, jossa tohtorintutkinto on perustutkinto ja tohtorit haluttuja yrityksissä). Suomessa mieluumminkin niitä, että tutkinnosta voi olla haittaa. Saatetaan ajatella, ei osaa käytännön töitä, ei pärjää yrityksessä työssä.

Tohtorintutkinto voi olla melkoinen umpikuja tai ainakin hukkaan heitettyä aikaa uran tai työllistymisen kannalta. Mutta niinhän sitä aina sanotaan, että väitöskirja tehdään itseään varten. Ainutlaatuinen kokemus, jota ei muuten voi saavuttaa.

Joo. Tohtorintutkintoa tarvitaan akateemisessa urakehityksessä, mutta siellä kilpailu on kovaa. Lisäksi juuri se väitöskirjavaihe on usein pienellä apurahalla puurtamista eikä niin palkitsevaa. Minä olen ollut onnekas ja saanut tehdä maisterina yliopistosektorilla hyväpalkkaista opetustyötä, jonka ohessa ehdin tehdä väitöskirjankin. Nyt olen edennyt palkalliseen postdoc-vaiheeseen, onnistunut hankkimaan jatkoa varten projektirahaakin ja samalla tietysti haen pysyvämpiä vakansseja.

Tutkijan työ ei ole sitä, että mennään kahdeksalta töihin ja neljältä kotiin ja viikonloppuna työt voi unohtaa. Puhumattakaan siitä, että kun työ loppuu, vain haettaisiin uutta jättämällä cv jonnekin. Koko ajan pitää olla luomassa portfolioita, ylläpitämässä kontakteja ja hakemassa rahoitusta seuraavalle askeleelle. 

ai kuten sukupuolentutkija?

aiheita:

feministisen ajatteluperinteen tekstien tutkimus

käsitteiden käytön ja historian poliittinen analyysi

työelämän ja organisaatioiden sukupuolistavien rakenteiden ja toimintakäytäntöjen tutkimus

feministinen kriittinen eläintutkimus

kriittinen miestutkimus, queer- ja transtutkimus sekä niiden  yhteydet yhteiskunta-ja kulttuuritieteelliseen eläin- ja ympäristötutkimukseen

feministinen väkivallan tutkimus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä mitä tutkija tutkii. Itse arvostan esim. lääketieteellistä tutkimusta hyvin korkealle, mutta pidän kaikenlaista naistutkimusta, köyhyystutkimusta ja muuta nollatutkimusta lähinnä suojatyöpaikkoina niille lahjattomille, jotka eivät kykene mihinkään oikeisiin töihin esim. siivoojiksi tai mäkkärin kassalle.

Sun mielestäni yhteiskunnallinen tutkimus on nollatutkimusta? Sen avulla juuri kehitetään yhteiskuntaa. Niin, ja siivoojaksi tai Mäkkärin kanssalle pääsee lähes kuka vain lyhyellä koulutuksella. Tutkijalla on takanaan vuosien koulutus ja akateeminen prässi, jossa vaaditaan huipputaitoja vähän kaikessa.

No, ehkä kommenttisi olikin provo.

Kerro toki mitä käytännön sovelluksia feministinen kriittinen eläintutkimus tuo tähän maailmaan? Ja miksi siitä pitäisi maksaa?

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tutkijoista työskentelee yritysten ja tutkimuslaitosten leivissä, ei siis yliopistolla. Yliopistolla tutkijat ovat alipalkattuja pätkätyöläisiä, joten ei se ainakaan rahassa näy, jos arvostetaan. Myöskään proffilla ei ole kovin korkea palkka eivätkä ehdi itse tutkia juurikaan hallinnollisten velvollisuuksien takia. 

Mutta tutkija on kuitenkin paras ammatti kaikista, ainakin minulle. 

Tämä on muuten vähän määrittelykysymys, missä tutkijat noin pääasiassa työskentelevät. Tutkijanimitys kun takoittaa eri ihmisille eri asioita. Useimmat yliopistot ovat linjanneet, että tutkijanimitys koskee vain väiteilleitä postdoc- tutkjoita. 

Yrityksissä tutkija nimikkeellä voi olla lähes kuka vain. Esimerkiksi rekry- ja headhunting firmoissa reasearcher- titteli on nimenomana juniorititteli eikä sellaisenaan mitenkään arvostettu (siis ihan ok perussteppi uralle). 

Tästä sitten tullaan siihen, että meillä on vaikkapa markkinatutkimusfirmoja, jotka tekevät tutkimusta, mutta eivät akateemisessa mielessä. Teknofirmoissa taas R&D- puolella on hyvinkin erilaisia titteleitä ja vaikka siellä parhaimmillaan tehdään ihan urauurtavaa kehitystyötä (jonka tulokset voisi ja joskus julkiastaankin) tiedeartikkeleina, ei se porukka välttämättä pidä itseään tutkjoina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku nyt lukee tätä, niin voisin tarkentaa, et ei välttämättä ole ollenkaan niin, et elämä alkaa ja ura urkenee, kun väitöskirja on tehty. Usein väitöskirjatyöhön saa rahoitusta paljon helpommin kuin sen jälkeiseen työhön. Post doc -rahoitus voi olla todella tiukassa. Toki jotkut saavat ja ⁷todellakin etenevät urallaan, saavat virkoja ja nimityksiä.

mutta entä ne, joille sitä ei riitä?

Tohtorin tutkintoa ei Suomessa todellakaan arvosteta yrityselämässä (toisin kuin Keski-Euroopassa, jossa tohtorintutkinto on perustutkinto ja tohtorit haluttuja yrityksissä). Suomessa mieluumminkin niitä, että tutkinnosta voi olla haittaa. Saatetaan ajatella, ei osaa käytännön töitä, ei pärjää yrityksessä työssä.

Tohtorintutkinto voi olla melkoinen umpikuja tai ainakin hukkaan heitettyä aikaa uran tai työllistymisen kannalta. Mutta niinhän sitä aina sanotaan, että väitöskirja tehdään itseään varten. Ainutlaatuinen kokemus, jota ei muuten voi saavuttaa.

Joo. Tohtorintutkintoa tarvitaan akateemisessa urakehityksessä, mutta siellä kilpailu on kovaa. Lisäksi juuri se väitöskirjavaihe on usein pienellä apurahalla puurtamista eikä niin palkitsevaa. Minä olen ollut onnekas ja saanut tehdä maisterina yliopistosektorilla hyväpalkkaista opetustyötä, jonka ohessa ehdin tehdä väitöskirjankin. Nyt olen edennyt palkalliseen postdoc-vaiheeseen, onnistunut hankkimaan jatkoa varten projektirahaakin ja samalla tietysti haen pysyvämpiä vakansseja.

Tutkijan työ ei ole sitä, että mennään kahdeksalta töihin ja neljältä kotiin ja viikonloppuna työt voi unohtaa. Puhumattakaan siitä, että kun työ loppuu, vain haettaisiin uutta jättämällä cv jonnekin. Koko ajan pitää olla luomassa portfolioita, ylläpitämässä kontakteja ja hakemassa rahoitusta seuraavalle askeleelle. 

Hassua, miten tutkijat ovat jokapaikassa selittämässä, miten just heidän työ ei ole kahdeksasta neljään työä. Ok, on olemassa akateemisia ammatteja, joissa tämä pätee. En vain itse akateemisessa tuttavapiirissäni tunne yhtään sellaista. Entisenä konsulttina tuollainen ajatus nauraattaakin. 

Toinen, että jätetään vain CV jonnekin. Ai mitä? Noin töitä hakee ehkä lääkärit. Itse saan juosta kuusivaiheisessa rekrytointiprosessissa soveltuvuustesteineen ja työnäytteineen. 

En siis epäile, etteikö tutkijoilla olisi rankkaa, mutta jotenkin tuntuu, että käsitys muiden elämästä on joskus vähän hataralla pohjalla.