Lue keskustelun säännöt.
Onko tutkijan ammatti kaikista hienoin, arvostettavin ja akateemisin?
23.02.2021 |
Onko? Kun sanotaan vaikka että peruslääkäri, insinööri yms. ei ole akateemisia vaan ihan tavan duunareita. Onko tutkija siis ainoa oikeasti akateeminen?
Kommentit (49)
Olen DI eli akateeminen tutkinto, mutta tutkija en enää ole.
DI voi tehdä kovin monenlaisia työtehtäviä tutkimuksesta johtotehtäviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku nyt lukee tätä, niin voisin tarkentaa, et ei välttämättä ole ollenkaan niin, et elämä alkaa ja ura urkenee, kun väitöskirja on tehty. Usein väitöskirjatyöhön saa rahoitusta paljon helpommin kuin sen jälkeiseen työhön. Post doc -rahoitus voi olla todella tiukassa. Toki jotkut saavat ja ⁷todellakin etenevät urallaan, saavat virkoja ja nimityksiä.
mutta entä ne, joille sitä ei riitä?
Tohtorin tutkintoa ei Suomessa todellakaan arvosteta yrityselämässä (toisin kuin Keski-Euroopassa, jossa tohtorintutkinto on perustutkinto ja tohtorit haluttuja yrityksissä). Suomessa mieluumminkin niitä, että tutkinnosta voi olla haittaa. Saatetaan ajatella, ei osaa käytännön töitä, ei pärjää yrityksessä työssä.
Tohtorintutkinto voi olla melkoinen umpikuja tai ainakin hukkaan heitettyä aikaa uran tai työllistymisen kannalta. Mutta niinhän sitä aina sanotaan, että väitöskirja tehdään itseään varten. Ainutlaatuinen kokemus, jota ei muuten voi saavuttaa.
Joo. Tohtorintutkintoa tarvitaan akateemisessa urakehityksessä, mutta siellä kilpailu on kovaa. Lisäksi juuri se väitöskirjavaihe on usein pienellä apurahalla puurtamista eikä niin palkitsevaa. Minä olen ollut onnekas ja saanut tehdä maisterina yliopistosektorilla hyväpalkkaista opetustyötä, jonka ohessa ehdin tehdä väitöskirjankin. Nyt olen edennyt palkalliseen postdoc-vaiheeseen, onnistunut hankkimaan jatkoa varten projektirahaakin ja samalla tietysti haen pysyvämpiä vakansseja.
Tutkijan työ ei ole sitä, että mennään kahdeksalta töihin ja neljältä kotiin ja viikonloppuna työt voi unohtaa. Puhumattakaan siitä, että kun työ loppuu, vain haettaisiin uutta jättämällä cv jonnekin. Koko ajan pitää olla luomassa portfolioita, ylläpitämässä kontakteja ja hakemassa rahoitusta seuraavalle askeleelle.
Hassua, miten tutkijat ovat jokapaikassa selittämässä, miten just heidän työ ei ole kahdeksasta neljään työä. Ok, on olemassa akateemisia ammatteja, joissa tämä pätee. En vain itse akateemisessa tuttavapiirissäni tunne yhtään sellaista. Entisenä konsulttina tuollainen ajatus nauraattaakin.
Toinen, että jätetään vain CV jonnekin. Ai mitä? Noin töitä hakee ehkä lääkärit. Itse saan juosta kuusivaiheisessa rekrytointiprosessissa soveltuvuustesteineen ja työnäytteineen.
En siis epäile, etteikö tutkijoilla olisi rankkaa, mutta jotenkin tuntuu, että käsitys muiden elämästä on joskus vähän hataralla pohjalla.
Öh tuota... mulle tutkijana on hyvinkin tuttua, etten voi aina pitää vapaa-aikaa ennalta rajattuna aikana, koska usein jokin ajankohtainen juttu vaatii reagointia tai valmistautumista. Sitten tietysti on esim. tilaisuuksia, joita pidetään ilta-aikaan ym. Niin, ja todellakin: olen useammaltakin ei-akateemiselta ihmiseltä saanut kuulla, että töitähän haetaan pelkällä cv:llä eikä tarvitse kirjoitella sadan sivun portfolioita.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006707393.html
Sosiaalityön erityisasiantuntijat valtio 3901 €/kk
Vierailija kirjoitti:
Matemaattis- luonnontieteellisillä aloilla tutkimus voi olla vielä eteenpäin vievää ja tieteellustä, mutta humanistisille aloille näyttävät valikoituneen vajaamielisimmät pönöttäjät Taka- Siperian jurttaryssälästä tai muuten pseudosuomalaista taustaa olevat, erityisesti (muinais)kulttuurintutkimukseen.
Yksi tuore esimerkki on Kouvolan haastattelu Ylessä. Kun toimittaja kysyi Osiriksen ja Lemminkäisen vastaavuudesta, Kouvola selitteli toisen kansan kulttuurilla pyrkyröivän parasiitin tavoin 'kaikkialla esiintyvistä samoista teemoista'.
Todellisuudessa ainoat suomalaiset, protogermaaniset R1a- suomenheimot tulivat nimenomaan Kemistä eli muinaisesta Egyptistä. Tällainen suomalaisuudella rypeminen ja kulttuurilla rypeminen on todellinen ongelma nykyisessä Suomessa, vaikka sitä ei ilmeisesti ymmärretä.
Tässä kommentissa oli kyllä niin pahasti puurot ja vellit sekaisin, etten sen perusteella lähtisi teilaamaan kokonaisia tutkimusaloja.
"Tutkijalla on takanaan vuosien koulutus ja akateeminen prässi, jossa vaaditaan huipputaitoja vähän kaikessa."
Tämä voi pitää paikkansa ns. kovilla aloilla, mutta kulttuuripuolella on selvästi havaittavissa ns. näkymätön katto, mikä on asetettu siperianmongoloidin ja muiden mk-kansojen kulttuuriselle tasolle. Muinaistutkimus on siis 'suotavaa' asettaa näille jurttaryssäläisille sopivaksi. Ts. kaikki kehittyneempi, todellinen suomalaisuus sensuroidaan tai selitetään kulttuurilainana, jos ei voi houriskella esineitä ja jäänteitä luonnonmuodostelmiksi. Kaiken päätteeksi nämä kulttuuriparasiitit selittävät olevansa tieteellisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole, mutta hyvä ja sopiva työ monelle kuitenkin. Tutkijoiden palkat eivät ole välttämättä alhaisia. Olen aina saanut kunnon palkkaa. Väitöskirjankin tein työajalla ja työsuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matemaattis- luonnontieteellisillä aloilla tutkimus voi olla vielä eteenpäin vievää ja tieteellustä, mutta humanistisille aloille näyttävät valikoituneen vajaamielisimmät pönöttäjät Taka- Siperian jurttaryssälästä tai muuten pseudosuomalaista taustaa olevat, erityisesti (muinais)kulttuurintutkimukseen.
Yksi tuore esimerkki on Kouvolan haastattelu Ylessä. Kun toimittaja kysyi Osiriksen ja Lemminkäisen vastaavuudesta, Kouvola selitteli toisen kansan kulttuurilla pyrkyröivän parasiitin tavoin 'kaikkialla esiintyvistä samoista teemoista'.
Todellisuudessa ainoat suomalaiset, protogermaaniset R1a- suomenheimot tulivat nimenomaan Kemistä eli muinaisesta Egyptistä. Tällainen suomalaisuudella rypeminen ja kulttuurilla rypeminen on todellinen ongelma nykyisessä Suomessa, vaikka sitä ei ilmeisesti ymmärretä.
Tässä kommentissa oli kyllä niin pahasti puurot ja vellit sekaisin, etten sen perusteella lähtisi teilaamaan kokonaisia tutkimusaloja.
Poikkeuksiakin tietysti on, mutta folklore, esim. viikinkitutkimus, saagat jne. kuten myös arkeologia suurelta osin on toisen kansan identiteetillä ja historialla rypevien pyrkyreitten houretta ja selittelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Tutkijalla on takanaan vuosien koulutus ja akateeminen prässi, jossa vaaditaan huipputaitoja vähän kaikessa."
Tämä voi pitää paikkansa ns. kovilla aloilla, mutta kulttuuripuolella on selvästi havaittavissa ns. näkymätön katto, mikä on asetettu siperianmongoloidin ja muiden mk-kansojen kulttuuriselle tasolle. Muinaistutkimus on siis 'suotavaa' asettaa näille jurttaryssäläisille sopivaksi. Ts. kaikki kehittyneempi, todellinen suomalaisuus sensuroidaan tai selitetään kulttuurilainana, jos ei voi houriskella esineitä ja jäänteitä luonnonmuodostelmiksi. Kaiken päätteeksi nämä kulttuuriparasiitit selittävät olevansa tieteellisiä.
Edellisen henkilön argumentointi on sen verran sivistymätöntä, ettei siitä oikein saa selvää. Minä olen humanistisen alan tutkija. Olen kirjoittanut julkaisuja teroreettisesta kielitieteestä ja mm. kielipedagogiikasta, tehnyt yhteistyötä tietokonelingvistien kanssa ym... En tiedä, mikä minun tutkimuksessani on muinaistutkimusta tai mitä tekemistä sillä on luonnonmuodostelmien tai suomalaisuuden sensuroinnin kanssa. Edellinen kirjoittaja ei selvästi edes tiedä, mitä on humanistinen tiede. Hän ei selvästi osaa tehdä eroa oikean tieteen ja hömppä-tietokirjojen välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tutkijalla on takanaan vuosien koulutus ja akateeminen prässi, jossa vaaditaan huipputaitoja vähän kaikessa."
Tämä voi pitää paikkansa ns. kovilla aloilla, mutta kulttuuripuolella on selvästi havaittavissa ns. näkymätön katto, mikä on asetettu siperianmongoloidin ja muiden mk-kansojen kulttuuriselle tasolle. Muinaistutkimus on siis 'suotavaa' asettaa näille jurttaryssäläisille sopivaksi. Ts. kaikki kehittyneempi, todellinen suomalaisuus sensuroidaan tai selitetään kulttuurilainana, jos ei voi houriskella esineitä ja jäänteitä luonnonmuodostelmiksi. Kaiken päätteeksi nämä kulttuuriparasiitit selittävät olevansa tieteellisiä.
Edellisen henkilön argumentointi on sen verran sivistymätöntä, ettei siitä oikein saa selvää. Minä olen humanistisen alan tutkija. Olen kirjoittanut julkaisuja teroreettisesta kielitieteestä ja mm. kielipedagogiikasta, tehnyt yhteistyötä tietokonelingvistien kanssa ym... En tiedä, mikä minun tutkimuksessani on muinaistutkimusta tai mitä tekemistä sillä on luonnonmuodostelmien tai suomalaisuuden sensuroinnin kanssa. Edellinen kirjoittaja ei selvästi edes tiedä, mitä on humanistinen tiede. Hän ei selvästi osaa tehdä eroa oikean tieteen ja hömppä-tietokirjojen välillä.
Olet ilmeisesti yksi näistä pseudosuomalaisista kulttuuriparasiiteista, jotka rypevät myös kielitieteen puolella, sikäli kuin nykyistä jurttaryssäläistä kalmukinjyystö- pskaa voi tieteeksi nimittää. Teikäläisten 'tiede' on suomen protogermaanisen kielen selittely lainasanoiksi. Voit tieteen puolesta vetää pääsi prseeseesi, eikä se menetä mitään oleellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan siitä mitä tutkija tutkii. Itse arvostan esim. lääketieteellistä tutkimusta hyvin korkealle, mutta pidän kaikenlaista naistutkimusta, köyhyystutkimusta ja muuta nollatutkimusta lähinnä suojatyöpaikkoina niille lahjattomille, jotka eivät kykene mihinkään oikeisiin töihin esim. siivoojiksi tai mäkkärin kassalle.
Jos yhteiskunnan sukupuoljärjestelmistä kiinnostuneet ihmiset olisiva vain olleet oikeissa töissä siivoojina (jo 1800- ja 1900- lukujen vaihteesta lähtien) naisilla ei vieläkään olisi oikeutta äänestää, omistaa, periä omaisuutta, päättää omista asioistaan tai lastensa asioista, opiskella tai tehdä työtä. Että ihan todella nämä nollatutkimusalat pitäisi lakkauttaa, herrajumala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tutkijalla on takanaan vuosien koulutus ja akateeminen prässi, jossa vaaditaan huipputaitoja vähän kaikessa."
Tämä voi pitää paikkansa ns. kovilla aloilla, mutta kulttuuripuolella on selvästi havaittavissa ns. näkymätön katto, mikä on asetettu siperianmongoloidin ja muiden mk-kansojen kulttuuriselle tasolle. Muinaistutkimus on siis 'suotavaa' asettaa näille jurttaryssäläisille sopivaksi. Ts. kaikki kehittyneempi, todellinen suomalaisuus sensuroidaan tai selitetään kulttuurilainana, jos ei voi houriskella esineitä ja jäänteitä luonnonmuodostelmiksi. Kaiken päätteeksi nämä kulttuuriparasiitit selittävät olevansa tieteellisiä.
Edellisen henkilön argumentointi on sen verran sivistymätöntä, ettei siitä oikein saa selvää. Minä olen humanistisen alan tutkija. Olen kirjoittanut julkaisuja teroreettisesta kielitieteestä ja mm. kielipedagogiikasta, tehnyt yhteistyötä tietokonelingvistien kanssa ym... En tiedä, mikä minun tutkimuksessani on muinaistutkimusta tai mitä tekemistä sillä on luonnonmuodostelmien tai suomalaisuuden sensuroinnin kanssa. Edellinen kirjoittaja ei selvästi edes tiedä, mitä on humanistinen tiede. Hän ei selvästi osaa tehdä eroa oikean tieteen ja hömppä-tietokirjojen välillä.
Olet ilmeisesti yksi näistä pseudosuomalaisista kulttuuriparasiiteista, jotka rypevät myös kielitieteen puolella, sikäli kuin nykyistä jurttaryssäläistä kalmukinjyystö- pskaa voi tieteeksi nimittää. Teikäläisten 'tiede' on suomen protogermaanisen kielen selittely lainasanoiksi. Voit tieteen puolesta vetää pääsi prseeseesi, eikä se menetä mitään oleellista.
Eiköhän se tässä jo tullut selväksi :D :D :D Taidan jutella puppugeneraattorin kanssa :) Mitä on "suomen protogermaanisen kielen selittely lainasanoiksi"? Minä en ole suomen kielen tutkija enkä kielihistorian tutkija. Sen verran toki tiedän, että suomi ei ole protogermaaninen kielimuoto, mutta suomessa tosiaan on kantagermaanisia lainoja. Hyvää päivänjatkoa vaan sulle, muistathan jatkossa ottaa lääkkeesi ajoissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku nyt lukee tätä, niin voisin tarkentaa, et ei välttämättä ole ollenkaan niin, et elämä alkaa ja ura urkenee, kun väitöskirja on tehty. Usein väitöskirjatyöhön saa rahoitusta paljon helpommin kuin sen jälkeiseen työhön. Post doc -rahoitus voi olla todella tiukassa. Toki jotkut saavat ja ⁷todellakin etenevät urallaan, saavat virkoja ja nimityksiä.
mutta entä ne, joille sitä ei riitä?
Tohtorin tutkintoa ei Suomessa todellakaan arvosteta yrityselämässä (toisin kuin Keski-Euroopassa, jossa tohtorintutkinto on perustutkinto ja tohtorit haluttuja yrityksissä). Suomessa mieluumminkin niitä, että tutkinnosta voi olla haittaa. Saatetaan ajatella, ei osaa käytännön töitä, ei pärjää yrityksessä työssä.
Tohtorintutkinto voi olla melkoinen umpikuja tai ainakin hukkaan heitettyä aikaa uran tai työllistymisen kannalta. Mutta niinhän sitä aina sanotaan, että väitöskirja tehdään itseään varten. Ainutlaatuinen kokemus, jota ei muuten voi saavuttaa.
Joo. Tohtorintutkintoa tarvitaan akateemisessa urakehityksessä, mutta siellä kilpailu on kovaa. Lisäksi juuri se väitöskirjavaihe on usein pienellä apurahalla puurtamista eikä niin palkitsevaa. Minä olen ollut onnekas ja saanut tehdä maisterina yliopistosektorilla hyväpalkkaista opetustyötä, jonka ohessa ehdin tehdä väitöskirjankin. Nyt olen edennyt palkalliseen postdoc-vaiheeseen, onnistunut hankkimaan jatkoa varten projektirahaakin ja samalla tietysti haen pysyvämpiä vakansseja.
Tutkijan työ ei ole sitä, että mennään kahdeksalta töihin ja neljältä kotiin ja viikonloppuna työt voi unohtaa. Puhumattakaan siitä, että kun työ loppuu, vain haettaisiin uutta jättämällä cv jonnekin. Koko ajan pitää olla luomassa portfolioita, ylläpitämässä kontakteja ja hakemassa rahoitusta seuraavalle askeleelle.
Hassua, miten tutkijat ovat jokapaikassa selittämässä, miten just heidän työ ei ole kahdeksasta neljään työä. Ok, on olemassa akateemisia ammatteja, joissa tämä pätee. En vain itse akateemisessa tuttavapiirissäni tunne yhtään sellaista. Entisenä konsulttina tuollainen ajatus nauraattaakin.
Toinen, että jätetään vain CV jonnekin. Ai mitä? Noin töitä hakee ehkä lääkärit. Itse saan juosta kuusivaiheisessa rekrytointiprosessissa soveltuvuustesteineen ja työnäytteineen.
En siis epäile, etteikö tutkijoilla olisi rankkaa, mutta jotenkin tuntuu, että käsitys muiden elämästä on joskus vähän hataralla pohjalla.
Öh tuota... mulle tutkijana on hyvinkin tuttua, etten voi aina pitää vapaa-aikaa ennalta rajattuna aikana, koska usein jokin ajankohtainen juttu vaatii reagointia tai valmistautumista. Sitten tietysti on esim. tilaisuuksia, joita pidetään ilta-aikaan ym. Niin, ja todellakin: olen useammaltakin ei-akateemiselta ihmiseltä saanut kuulla, että töitähän haetaan pelkällä cv:llä eikä tarvitse kirjoitella sadan sivun portfolioita.
Sulle nyt pitää vääntää näköjään rautalangasta. Varmasti tulee tutkijana vastaan yllättäviä juttuja, mutta se pointti oli, että se on ihan tuttua meille muillekin. Ei tarvitse splainata.
100 sivun portfoliota? Aina siis uudelleen joka hakemukseen? Kerropa nyt nopeasti se tutkimusalasi vielä, kun ei CV ja julkaisulista riitä lähtökohtadaksi.
Puhutko sinä nyt ei- akateemisista vai niistä akateemisista, jotka eivät ole tutkijoita? AP:han kysyi jälkimmäistä. Kilpailu töistä kun on kova usemmilla akateemisilla aloilla ja eipä siinä yleensä pelkkä CV pitkälle vie. Riippumatta mitä sinä olet kuullut.
Eri aloilla on omat tapansa hakea töitä ja voi toki olla nekin alat, joissa käytännössä CV riittää - siitä sitten tulee haastattelukutsu tai sitten ei. Mutta hakemus (tai CV:n lähettäminen) nyt lähtökohtaisesti on vasta rekryprosessin aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku nyt lukee tätä, niin voisin tarkentaa, et ei välttämättä ole ollenkaan niin, et elämä alkaa ja ura urkenee, kun väitöskirja on tehty. Usein väitöskirjatyöhön saa rahoitusta paljon helpommin kuin sen jälkeiseen työhön. Post doc -rahoitus voi olla todella tiukassa. Toki jotkut saavat ja ⁷todellakin etenevät urallaan, saavat virkoja ja nimityksiä.
mutta entä ne, joille sitä ei riitä?
Tohtorin tutkintoa ei Suomessa todellakaan arvosteta yrityselämässä (toisin kuin Keski-Euroopassa, jossa tohtorintutkinto on perustutkinto ja tohtorit haluttuja yrityksissä). Suomessa mieluumminkin niitä, että tutkinnosta voi olla haittaa. Saatetaan ajatella, ei osaa käytännön töitä, ei pärjää yrityksessä työssä.
Tohtorintutkinto voi olla melkoinen umpikuja tai ainakin hukkaan heitettyä aikaa uran tai työllistymisen kannalta. Mutta niinhän sitä aina sanotaan, että väitöskirja tehdään itseään varten. Ainutlaatuinen kokemus, jota ei muuten voi saavuttaa.
Joo. Tohtorintutkintoa tarvitaan akateemisessa urakehityksessä, mutta siellä kilpailu on kovaa. Lisäksi juuri se väitöskirjavaihe on usein pienellä apurahalla puurtamista eikä niin palkitsevaa. Minä olen ollut onnekas ja saanut tehdä maisterina yliopistosektorilla hyväpalkkaista opetustyötä, jonka ohessa ehdin tehdä väitöskirjankin. Nyt olen edennyt palkalliseen postdoc-vaiheeseen, onnistunut hankkimaan jatkoa varten projektirahaakin ja samalla tietysti haen pysyvämpiä vakansseja.
Tutkijan työ ei ole sitä, että mennään kahdeksalta töihin ja neljältä kotiin ja viikonloppuna työt voi unohtaa. Puhumattakaan siitä, että kun työ loppuu, vain haettaisiin uutta jättämällä cv jonnekin. Koko ajan pitää olla luomassa portfolioita, ylläpitämässä kontakteja ja hakemassa rahoitusta seuraavalle askeleelle.
Hassua, miten tutkijat ovat jokapaikassa selittämässä, miten just heidän työ ei ole kahdeksasta neljään työä. Ok, on olemassa akateemisia ammatteja, joissa tämä pätee. En vain itse akateemisessa tuttavapiirissäni tunne yhtään sellaista. Entisenä konsulttina tuollainen ajatus nauraattaakin.
Toinen, että jätetään vain CV jonnekin. Ai mitä? Noin töitä hakee ehkä lääkärit. Itse saan juosta kuusivaiheisessa rekrytointiprosessissa soveltuvuustesteineen ja työnäytteineen.
En siis epäile, etteikö tutkijoilla olisi rankkaa, mutta jotenkin tuntuu, että käsitys muiden elämästä on joskus vähän hataralla pohjalla.
Öh tuota... mulle tutkijana on hyvinkin tuttua, etten voi aina pitää vapaa-aikaa ennalta rajattuna aikana, koska usein jokin ajankohtainen juttu vaatii reagointia tai valmistautumista. Sitten tietysti on esim. tilaisuuksia, joita pidetään ilta-aikaan ym. Niin, ja todellakin: olen useammaltakin ei-akateemiselta ihmiseltä saanut kuulla, että töitähän haetaan pelkällä cv:llä eikä tarvitse kirjoitella sadan sivun portfolioita.
Sulle nyt pitää vääntää näköjään rautalangasta. Varmasti tulee tutkijana vastaan yllättäviä juttuja, mutta se pointti oli, että se on ihan tuttua meille muillekin. Ei tarvitse splainata.
100 sivun portfoliota? Aina siis uudelleen joka hakemukseen? Kerropa nyt nopeasti se tutkimusalasi vielä, kun ei CV ja julkaisulista riitä lähtökohtadaksi.
Puhutko sinä nyt ei- akateemisista vai niistä akateemisista, jotka eivät ole tutkijoita? AP:han kysyi jälkimmäistä. Kilpailu töistä kun on kova usemmilla akateemisilla aloilla ja eipä siinä yleensä pelkkä CV pitkälle vie. Riippumatta mitä sinä olet kuullut.
Eri aloilla on omat tapansa hakea töitä ja voi toki olla nekin alat, joissa käytännössä CV riittää - siitä sitten tulee haastattelukutsu tai sitten ei. Mutta hakemus (tai CV:n lähettäminen) nyt lähtökohtaisesti on vasta rekryprosessin aloitus.
Mitään muuta mitenkään kommentoimatta: kirjautukaapa huviksenne minkä vain yliopiston hakuportaaliin ja tsekatkaa normaalit hakudokumentit ja liitteet. Ei , cv ja julkaisuluettelo eivät riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei todellakaan. Apurahat tiukassa, tuloksillakaan ei välttämättä maailmaa mullistavaa merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku nyt lukee tätä, niin voisin tarkentaa, et ei välttämättä ole ollenkaan niin, et elämä alkaa ja ura urkenee, kun väitöskirja on tehty. Usein väitöskirjatyöhön saa rahoitusta paljon helpommin kuin sen jälkeiseen työhön. Post doc -rahoitus voi olla todella tiukassa. Toki jotkut saavat ja ⁷todellakin etenevät urallaan, saavat virkoja ja nimityksiä.
mutta entä ne, joille sitä ei riitä?
Tohtorin tutkintoa ei Suomessa todellakaan arvosteta yrityselämässä (toisin kuin Keski-Euroopassa, jossa tohtorintutkinto on perustutkinto ja tohtorit haluttuja yrityksissä). Suomessa mieluumminkin niitä, että tutkinnosta voi olla haittaa. Saatetaan ajatella, ei osaa käytännön töitä, ei pärjää yrityksessä työssä.
Tohtorintutkinto voi olla melkoinen umpikuja tai ainakin hukkaan heitettyä aikaa uran tai työllistymisen kannalta. Mutta niinhän sitä aina sanotaan, että väitöskirja tehdään itseään varten. Ainutlaatuinen kokemus, jota ei muuten voi saavuttaa.
Joo. Tohtorintutkintoa tarvitaan akateemisessa urakehityksessä, mutta siellä kilpailu on kovaa. Lisäksi juuri se väitöskirjavaihe on usein pienellä apurahalla puurtamista eikä niin palkitsevaa. Minä olen ollut onnekas ja saanut tehdä maisterina yliopistosektorilla hyväpalkkaista opetustyötä, jonka ohessa ehdin tehdä väitöskirjankin. Nyt olen edennyt palkalliseen postdoc-vaiheeseen, onnistunut hankkimaan jatkoa varten projektirahaakin ja samalla tietysti haen pysyvämpiä vakansseja.
Tutkijan työ ei ole sitä, että mennään kahdeksalta töihin ja neljältä kotiin ja viikonloppuna työt voi unohtaa. Puhumattakaan siitä, että kun työ loppuu, vain haettaisiin uutta jättämällä cv jonnekin. Koko ajan pitää olla luomassa portfolioita, ylläpitämässä kontakteja ja hakemassa rahoitusta seuraavalle askeleelle.
Hassua, miten tutkijat ovat jokapaikassa selittämässä, miten just heidän työ ei ole kahdeksasta neljään työä. Ok, on olemassa akateemisia ammatteja, joissa tämä pätee. En vain itse akateemisessa tuttavapiirissäni tunne yhtään sellaista. Entisenä konsulttina tuollainen ajatus nauraattaakin.
Toinen, että jätetään vain CV jonnekin. Ai mitä? Noin töitä hakee ehkä lääkärit. Itse saan juosta kuusivaiheisessa rekrytointiprosessissa soveltuvuustesteineen ja työnäytteineen.
En siis epäile, etteikö tutkijoilla olisi rankkaa, mutta jotenkin tuntuu, että käsitys muiden elämästä on joskus vähän hataralla pohjalla.
Öh tuota... mulle tutkijana on hyvinkin tuttua, etten voi aina pitää vapaa-aikaa ennalta rajattuna aikana, koska usein jokin ajankohtainen juttu vaatii reagointia tai valmistautumista. Sitten tietysti on esim. tilaisuuksia, joita pidetään ilta-aikaan ym. Niin, ja todellakin: olen useammaltakin ei-akateemiselta ihmiseltä saanut kuulla, että töitähän haetaan pelkällä cv:llä eikä tarvitse kirjoitella sadan sivun portfolioita.
Sulle nyt pitää vääntää näköjään rautalangasta. Varmasti tulee tutkijana vastaan yllättäviä juttuja, mutta se pointti oli, että se on ihan tuttua meille muillekin. Ei tarvitse splainata.
100 sivun portfoliota? Aina siis uudelleen joka hakemukseen? Kerropa nyt nopeasti se tutkimusalasi vielä, kun ei CV ja julkaisulista riitä lähtökohtadaksi.
Puhutko sinä nyt ei- akateemisista vai niistä akateemisista, jotka eivät ole tutkijoita? AP:han kysyi jälkimmäistä. Kilpailu töistä kun on kova usemmilla akateemisilla aloilla ja eipä siinä yleensä pelkkä CV pitkälle vie. Riippumatta mitä sinä olet kuullut.
Eri aloilla on omat tapansa hakea töitä ja voi toki olla nekin alat, joissa käytännössä CV riittää - siitä sitten tulee haastattelukutsu tai sitten ei. Mutta hakemus (tai CV:n lähettäminen) nyt lähtökohtaisesti on vasta rekryprosessin aloitus.
Tutkija hakee töitä käytännössä hakemalla rahoitusta, koska ilman rahoitusta ei kannata tehdä töitä. Ethän itsekään tee ilmaiseksi. Rahoitushakemuksessa täytyy olla toteuttamiskelpoinen tutkimussuunnitelma, ja se on aika todella eri asia kuin kirjoittaa työhakemus ja käydä viisi kierrosta hakuprosessia sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
On, paitsi silloin kun ne tutkimukset on jonkun suuryrityksen tilaamia.
Tieteellisen tutkimuksen tekeminen on kansainvälinen prosessi ja perustuu vertaisarviointiin ja riippumattomien tutkijoiden eri puolilla maailmaa toistamiin kokeisiin. Yksittäisellä tutkimuksella ei ole mitään merkitystä, jos sen tulokset eivät ole toistettavissa ja riippumattomasti vahvistettavissa. Tämäkin on vasta alku, josta seuraa runsaasti lisää tutkimusta, jossa pyritään selvittämään havaittu ilmiö tarkemmin. Mikään yritys ei voi "tilata" itselleen suotuista tutkimusta.
Mikään minkään yliopiston tekemä selvitys jostain asiasta, esimerkiksi viranomaisille tai hallitukselle, ei ole tieteellinen tutkimus vaan pelkkä selvitys.
Kovien tieteiden tutkijat eivät välttämättä toimi akateemisella puolella ja apurahojen varassa, vaan voivat olla kovapalkkaisia yksityisen puolen tuotekehityksen ym. tutkijoita (kuten itse olen), jotka yritykselle tehtävän suljetun tutkimuksen ohella tekevät myös tieteellisiä julkaisuja ja käyvät tieteellisissä konferensseissa siinä missä pelkästään akateemisella puolella työskentelevätkin. Varsinkin matemaattisten alojen tohtorit (aloina esim. prosessorit, tekoäly, signaalinkäsittely, reaaliaikajärjestelmät, analytiikka, teollinen matematiikka jne.) kuuluvat kovapalkkaisimpiin asiantuntijoihin isommassa maailmassa yksityisellä sektorilla. Toki myös yliopistotutkijoiden palkat monissa maissa ovat aivan toista luokkaa kuin Suomessa.
Melkoista nollatutkimusta ainakin sibban puolella ja täysiä nonsense proffia pulju täynnä muita aloja unohtamatta
Onko musakasvatus tärkeää jne lol
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, paitsi silloin kun ne tutkimukset on jonkun suuryrityksen tilaamia.
Tieteellisen tutkimuksen tekeminen on kansainvälinen prosessi ja perustuu vertaisarviointiin ja riippumattomien tutkijoiden eri puolilla maailmaa toistamiin kokeisiin. Yksittäisellä tutkimuksella ei ole mitään merkitystä, jos sen tulokset eivät ole toistettavissa ja riippumattomasti vahvistettavissa. Tämäkin on vasta alku, josta seuraa runsaasti lisää tutkimusta, jossa pyritään selvittämään havaittu ilmiö tarkemmin. Mikään yritys ei voi "tilata" itselleen suotuista tutkimusta.
Mikään minkään yliopiston tekemä selvitys jostain asiasta, esimerkiksi viranomaisille tai hallitukselle, ei ole tieteellinen tutkimus vaan pelkkä selvitys.
Monet alat ovat niin korruptoituneita, että voit käytännössä keksiä päästäsi tutkimuksia, ja ne menevät läpi vertaisarvioinnista. Vertaisarviointi ei ole tehokas menetelmä tunnistamaan tieteellistä vilppiä, esimerkiksi erään tutkimuksen mukaan 80 % tutkimuksista julkaistiin vertaisarvioiduissa tiedelehdissä, vaikka ne oltaisiin jätetty julkaisematta jossain toisessa ilman mitään muutosta tutkimukseen. Arvostetuissa lääketieteellisissä julkaisuissa ei kannata luottaa pelkästään abstrakteihin, koska 18-68 % niistä antaa virheellisen kuvan tutkimuksesta ja sen tuloksista.
Tieteellinen vilppi vaikuttaa myös yleisesti tieteessä tunnistettuun toistettavuuskriisiin: esimerkiksi lääketieteessä vain 11-25 % tuloksista ollaan pystytty toistamaan, psykologiassa 36 %. On esitetty, että esimerkiksi se ettei tutkijoiden tarvitse julkaista raakadataa tutkimuksistaan mahdollistaa sen, että tutkimusten todenmukaisuutta on hyvin vaikea arvioida. Suuri osa esimerkiksi yliopiston oppikirjojen tieteellisistä teorioista perustuu tällaiselle hyvin vinoutuneelle tutkimusnäytölle ja mikä häiritsevintä, ihmisten terveyteen ja henkeen liittyvät alat kuten lääketiede eivät ole poikkeus. Tämä ei toki häiritse tutkijoita eikä lääkäreitä niin kauan, kun saadaan lääkekokeissa riittävän monta koetta tilastollisesti merkitsevästi (usein vilpillisesti) tarkoittaen, että ero lääkkeen ja plasebon välillä johtuu valitulla riskitasolla jostain muusta kuin sattumasta (kuten tutkimuksen puutteista, sokkoutuksen purkautumisesta).
https://onlinelibrary.wiley.com/doi/pdf/10.1087/095315101753141356
https://molecularbrain.biomedcentral.com/articles/10.1186/s13041-020-05…
Tämän vuoksi esimerkiksi laajassa neuroleptien (heikkoa) vastetta käsittelevässä meta-analyysissa pyritään vastaamaan tutkimuskysymykseen, jossa pohditaan miten saataisiin plasebovastetta laskettua riittävästi ilman lääkevasteen laskua, jotta lääkeyhtiöiden tekemät lääkekokeet olisivat taloudellisesti kannattavampia. Lääkkeen tosiasiallisella hyöty/haittasuhteella eli potilaiden hyvinvoinnilla ei näille ihmisille ole mitään tosiallista merkitystä:
"Companies conduct large trials to assure statistical significance. The inclusion of many patients and sites leads to more recruitment pressure and variability, which, by definition, reduces effect sizes (SMD=mean difference/standard deviation). The next sample size estimation will suggest an even larger sample. We recommend somewhat smaller studies, but with better selected patients, to reverse this trend."
https://ajp.psychiatryonline.org/doi/10.1176/appi.ajp.2017.16121358
Kriittisellä eläintutkimuksella löydetään rakenteellisia syitä, jotka johtavat eläinten alisteiseen asemaan, sekä kartoitetaan tilannetta noin yleensä. Sen myötä epäkohtiin voidaan vaikuttaa paremmin.