Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ero tuli, kuolen tähän kipuun
22.02.2021 |
Viikko sitten tuli ero kihlatun kanssa. Miten tästä tuskasta selviää? Tuntuu, että jokainen hengenveto sattuu, joka sekunti ahdistaa ja on pakokauhu päällä, yöllä ei saa nukuttua, ruoka ei maistu, olen käytännössä toimintakyvytön...
On tullut mieleen itsetuhoisia ajatuksiakin, ei niin että oikeasti haluaisin mitään tehdä, tämä olo vaan on niin hirveä. Töissä en ole pystynyt olemaan. Ystäviä on, mutta en voi heitä jatkuvasti kuormittaa tällä. Ammattilaiselle olen yrittänyt varata keskusteluaikaa, toistaiseksi onnistumatta. Miten ihmeessä tämän olon kanssa selviää?!
Kommentit (230)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päättelen että kyseessä on trolli sillä normaali menee töihin koska se nimenomaan auttaa.
Minä teen työtä jossa ei voi olla puolikuntoisena ja täysin nukkumattomana vaan siellä pitää pystyä keskittymään. Ei ole tarkoitus olla saikulla viikkotolkulla, mutta tällä hetkellä en oikeasti kykene tekemään mitään tarkkuutta ja ajattelutyötä vaativaa. Ap
Eron kokeneena ymmärrän hyvin, miten eron aiheuttama stressi vaikuttaa. Itseltäni meni muisti tilapäisesti kaiken kuormituksen alla. Tuli rytmihäiriöitä ja unettomuutta. Kyllä saat päivystysajan lääkäriin jos sitä vaadit. Sano aikaa tilatessa että läheisen kuolemasta kyse. Siihenhän sitä voi verrata. Lääkäri kyllä ymmärtää asian.
Voimia sinulle! Sinä selviät ja ero saattaa olla myöhemminajatellen parasta elämässäsi!
Ap päivittää. Olotila ei ota helpottaakseen. Olen saanut akuuttiin vaiheeseen rauhoittavia lääkkeitä joista on hetkellinen pieni apu, mutta puristava ahdistus tietenkin palaa aina takaisin. Todella toivoton olo on. Aamulla herätessä tuntuu kuin tipahtaisi painajaiseen.
Suosittelen kyllä tarvittaessa soittamaan johonkin kriisipuhelimeen, ovat juuri tällaisia tilanteita varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas täällä dramaattista väkeä. No, minullakin kävi kerran samoin, sydämeni murtui eron koittaessa.
Se oli elämäni kamalin päivä, suorastaan järisyttävä. Oli kuin maa olisi tärissyt allani, suorastaan kuin maa olisi auennut edessäni paljasten syvimmät he*lve*tin syöverit. Kuulin kamalan pauhun pääni sisältä, tai kenties se tuli yläpuoleltani, kuin taivaan portit olisivat sulkeutuneet. Silmiäni kärvisti, kuin silkkaa tulta tai happoa silmissäni. Minua huimasi, huippasi, heiluin puolelta toiselle. En tiennyt enää olinko pystyssä vai kaatunut, tajuissani vai tajuton. En tiennyt enää että tiesinkö enää mitään. Tunsin sisälläni valtavaa räjähtävää painetta, paisumista, ahtautumista, murtumista, hajoamista,...
Ei, seis, hetkinen! Nyt muistan! Ei tuo ollutkaan se kun erosin. Tuo oli se kerta kun minulla oli aivan hirveä ummetus ja jouduin vessassa taistelemaan kakat ulos. Se oli elämäni suurin taistelu, mutta selviydyin voittajana!
Tsemppiä sinulle ap, kyllä sinäkin tuon taistelusi vielä voitat. Olet voittaja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap älä todellakaan välitä näistä idiooteista joita tässäkin keskustelussa pyörii, joillain vain on tarve ilkkua ja potkia maahan jo potkittua. En tiedä mitä nämä irti tuosta saavat, jotain hupia itselleen varmaankin. Myötähäpeä.
Sama myötähäpeä niillekin jotka tulevat tähän kertomaan kuinka heillä on asiat pahemmin. Jos joku haluaa vertailla oman elämänsä ikäviä asioita niin tehkää oma keskustelu missä voitte vähätellä toisianne ja korostaa omaa tuskaanne.
Pellet.
En ole pelle.
Minun oli pakko muuttaa kotoa pois 16 vuotiaana.
Ap traumatisoituu kun miesalfa vaihtaa nuorempaan?
Olet sitä ihmistyyppiä, joka haluaa aina osoittaa muille kärsineensä enemmän. Teet tätä todennäköisesti ihan tosielämässäkin. Kun ystäväsi on surullinen, tuot esiin oman historiasi. Kun ystävä eroaa, tuot asian esiin. Kun ystävän vanhemmat tai läheinen kuolee, sama juttu. Jnejne. Olet sitä laatua joka ei voi uskoa että suru, traumat ja tuska ovat eri tilanteissa erilaisia ja henkilöt kokevat asiat eri tavalla. Vellot lapsuustraumoissa etkä siedä jos joku toinen "kehtaa" olla palasina yhtään mistään.
Minun vanhempani ovat linnassa istuneita narkkareita joihin ei ole mitään halua olla kontaktissa. Jätetyksi tuleminen taas murskasi minut täysin, sitä kipua ja tuskaa kun toiveet ja haaveet tulevaisuudesta viedään pois kun sen melkein jo sai ei voi verrata mihinkään lapsuustraumoihin. Niitä ei ole syytä verrata, ei ole tarvetta verrata eikä ole järkeä verrata. Ne eivät ole vertailukelpoisia ja noloa yrittää sanoa ettei ap saisi surra koska hänellä on vanhemmat elossa. Sama koskee muitakin elämäntraumoja ja vastoinkäymisiä, niiden vertailu on vain turhaa.
Ovat täysin vertailukelpoisia.
Sinun olisi jo pitänyt oppia , että jos omat vanhemmat pystyvät pa.hoinpitelemään oman lapsensa ..rakkaus on kuollut.
Mikään ihmissuhde ei minua muserra.
Ja olen ollut ihmisten tukena..jopa jättäjän tukena.
Kaikilla on uudet puolisot.
Ap:llä on uusi äijä jop ensi kesänä ja lapsi seuraavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oot ollut viikon töistä pois? Eron takia? Hohoijaa
En oo käyny viikkoon suihkussa..vedän pitsaa ja suklaata..
itken
hommasin hamsterin ja kissan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että erot ja kaikki tällaiset kokemukset iskee kovempaa, jos on jotain aikaisempia traumoja tai hylkäämiskokemuksia taustalla. Silloin ei ole kyse vaan siitä sen hetkisestä ikävästä kokemuksesta, vaan myös kaikista niistä muista huonoista tunnekokemuksista, jotka se nostaa pintaan.
Kannattaa harjoitella sitä, että oppii sanoittamaan ja erittelemään omia tunnekokemuksia, jolloin saa niihin jonkinlaista hallinnantuntua ja oppii ymmärtämään itseään.
Tuoreen eron jälkeen on ihan luonnollista, että tuntuu pahalta, mutta jos tilanne pitkittyy tai laukaisee masennuksen, pitää sille tehdä jotain.
Tämä on täysin totta minun kohdallani. Aiemmista kokemuksista johtuen tämä osuu erityisen kipeään kohtaan ja saa olon todella hätääntyneeksi ja turvattomaksi. Tämä on myös ollut minulle se peloista pahin, joka nyt sitten kävikin toteen. Ap
Mene terapiaan ja opi elämään muuten kuin miehen kautta.
Vanhenet kokoajan
Tee lapsi , se ei jätä sua seuraavaan 16 vuoteen.
Voit esim ha.kata ja pitää sitä nälässä.
tämä on totta
Kissa, lapsi, hamsteri ja pitsa..mikään niistä ei jätä.
Sijaltainen_nousisi kirjoitti:
Et kuole. Nyt tuntuu pahalta mutta selviät vielä.
moikka uskovainen
ap voi olla ateisti..semmoisia ei kannata lohduttaa.
Jumala hylkää ateistin ja rankaisee
Jumala on kuin minun äitini.
Paha ja rankaisee ihmisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap mun isä am.pui itsensä kun olin 14:sta
Äiti hakkasi ja löi
Otin eron muuttamalla pois pysyvästi 16 vuotiaana.
Silti kaipasin perhettä (en omaani) elämääni.
Joulut yksin..juhannus yksin.
Onko vanhempasi vielä elossa? Mee sinne itkemään.
lija]
Lapsen elämä on turvatonta ilman kuria, . Ei tuon ikäisen pidä päättää asioista, kuten syöminen, pukeutuminen ja nukkumaan meneminen Äitisi kuritti sinua
lapsi kiukuttelee aikansa ja lopulta kasvaa tasapainoiseksi nuoreksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap älä todellakaan välitä näistä idiooteista joita tässäkin keskustelussa pyörii, joillain vain on tarve ilkkua ja potkia maahan jo potkittua. En tiedä mitä nämä irti tuosta saavat, jotain hupia itselleen varmaankin. Myötähäpeä.
Sama myötähäpeä niillekin jotka tulevat tähän kertomaan kuinka heillä on asiat pahemmin. Jos joku haluaa vertailla oman elämänsä ikäviä asioita niin tehkää oma keskustelu missä voitte vähätellä toisianne ja korostaa omaa tuskaanne.
Pellet.
En ole pelle.
Minun oli pakko muuttaa kotoa pois 16 vuotiaana.
Ap traumatisoituu kun miesalfa vaihtaa nuorempaan?
Olet sitä ihmistyyppiä, joka haluaa aina osoittaa muille kärsineensä enemmän. Teet tätä todennäköisesti ihan tosielämässäkin. Kun ystäväsi on surullinen, tuot esiin oman historiasi. Kun ystävä eroaa, tuot asian esiin. Kun ystävän vanhemmat tai läheinen kuolee, sama juttu. Jnejne. Olet sitä laatua joka ei voi uskoa että suru, traumat ja tuska ovat eri tilanteissa erilaisia ja henkilöt kokevat asiat eri tavalla. Vellot lapsuustraumoissa etkä siedä jos joku toinen "kehtaa" olla palasina yhtään mistään.
Minun vanhempani ovat linnassa istuneita narkkareita joihin ei ole mitään halua olla kontaktissa. Jätetyksi tuleminen taas murskasi minut täysin, sitä kipua ja tuskaa kun toiveet ja haaveet tulevaisuudesta viedään pois kun sen melkein jo sai ei voi verrata mihinkään lapsuustraumoihin. Niitä ei ole syytä verrata, ei ole tarvetta verrata eikä ole järkeä verrata. Ne eivät ole vertailukelpoisia ja noloa yrittää sanoa ettei ap saisi surra koska hänellä on vanhemmat elossa. Sama koskee muitakin elämäntraumoja ja vastoinkäymisiä, niiden vertailu on vain turhaa.
Ovat täysin vertailukelpoisia.
Sinun olisi jo pitänyt oppia , että jos omat vanhemmat pystyvät pa.hoinpitelemään oman lapsensa ..rakkaus on kuollut.
Mikään ihmissuhde ei minua muserra.
Ja olen ollut ihmisten tukena..jopa jättäjän tukena.
Kaikilla on uudet puolisot.
Ap:llä on uusi äijä jop ensi kesänä ja lapsi seuraavana.
Kyseinen jättäjä löysi työpaikaltaan kauniin nuoren naisen.
Olivat olleet puolison kanssa yli 20 vuotta (ero tuli 40 vuotiaana)
Vaimo lihoi ilmapalloksi ja sai rintasyövän.
Löysi uuden miehen maaseudulta (ei komea)
Nainen on nykyään onnellinen lihava ,rinnaton ja seurustelee.
Mieti sitä ap..sinäkin voit olla onnellinen lihavana!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasket ap vähän tasoa..
Onnen voi löytää YLI 30 vuotiaana lihavana ja rinnattomana.
Tarina on tosi
Ex mies on onnellinen kauniin uuden vaimonsa kanssa.
Jättäminen tapahtui ENNEN rintasyöpää ja lihomista
Ei ap:n tarinaa voi rinnastaa johonkin lihavan rinnattoman naisen tarinaan.
Ap on hoikka ja kaunis...vielä..
Vierailija kirjoitti:
Oot ollut viikon töistä pois? Eron takia? Hohoijaa
Mitä ihmeellistä tässä on? Riippuu myös todella paljon työstä pystyykö sitä tekemään jos kunto on tosi huono. Viisautta on kuunnella itseään ja tiedostaa milloin ei ole riittävässä voinnissa. Edelleen, olemme myös yksilöitä omine elämäntarinoinemme, ei ole oikeaa tai väärää tapaa kokea näitä elämän karikoita. Toisiin ne osuvat kovemmin, toisiin vähemmän lujasti.
Olisiko tässä vähän myös läheisriippuvuusoireilua. Ihan noin rikki erosta ei terve ihminen mene, sillä hänellä on kuitenkin maailman parasta seuraa eli omaa itse & läsnäolonsa jäljellä. Minua auttoivat Teal Swanin ohjeet ja videot erotilanteessa. Tärkeintä on keskittyä hoivaamaan itseään. Kyllä se vielä siitä.
https://www.youtube.com/watch?v=Pq31_OLa3dE&list=PLgUvftBmxZ46r4o7Pmn-n…;
Muistan itsekin tuonkaltaisen tunteen :( Voimia joka hetkeen. Saanko ehdottaa sinulle kahta paikkaa, joista itse olen saanut merkittävää apua.
Molemmat ovat ilmaisia ja vain asiallisesti koulutettuja ammattilaisia eli esim. perheneuvojia, psykoterapeutteja, pariterapeutteja ja diakoneja - eli soita ja kysy aikaa Perheneuvonnasta (virallisesti kirkon perheasiain neuvottelukeskus, mutta auttavat yhtä lailla yksilöitä). YHTEYSTIEDOT KAIKKIN toimipisteisiin kautta maan
https://evl.fi/apua-ja-tukea/ihmissuhteet/kirkon-perheneuvonta-auttaa-m…
Toinen mahdollisuus on diakonin keskusteluapu, josta itselläni on vain inhimillisiä ja toivoa-antavia kokemuksia tilanteessa, jossa tarvitsin ylimääräistä henkistä tukea. Myös tämä on täysin maksutonta eikä sinun tarvitse kuulua kirkkoon tai olla hengellinen. Vakaumusta ei kysellä mitenkään. YHTEYSTIEDOT diakoneille ympäri Suomen
https://evl.fi/ota-yhteytta
Voimia! OLET ARVOKAS JA RAKAS IHMINEN KAIKESTA huolimatta. Vielä tulet sen tuntemaan, ajan kanssa :) Nyt teet hyvin, kun haet apua.
Muistan sinua ja jos sallit niin vien asiasi rakastavan ja myötätuntoinen Jumalan eteen.
Alue: Aihe vapaa
Toisaalta kuvailemiesi tunnereaktioidesi perusteella sinulla on iso ja lämmin sydän! Pidä siitä kiinni!
Fakta on että joku toinen kokee vastaavassa tilanteessa lähinnä katkeruutta, vihaa ja kostonhimoa.