Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ero tuli, kuolen tähän kipuun
22.02.2021 |
Viikko sitten tuli ero kihlatun kanssa. Miten tästä tuskasta selviää? Tuntuu, että jokainen hengenveto sattuu, joka sekunti ahdistaa ja on pakokauhu päällä, yöllä ei saa nukuttua, ruoka ei maistu, olen käytännössä toimintakyvytön...
On tullut mieleen itsetuhoisia ajatuksiakin, ei niin että oikeasti haluaisin mitään tehdä, tämä olo vaan on niin hirveä. Töissä en ole pystynyt olemaan. Ystäviä on, mutta en voi heitä jatkuvasti kuormittaa tällä. Ammattilaiselle olen yrittänyt varata keskusteluaikaa, toistaiseksi onnistumatta. Miten ihmeessä tämän olon kanssa selviää?!
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Osaatko olla yksin? Opettele se ennen kuin menet mihinkään suhteeseen. Olet liikaa ladannut eksällesi odotuksia ja nyt varmasti tuntuu kököltä kun "kaiken" menettää. Itsenäisty, sitten voit oikeasti rakastaa. Sitten ei oikeastaan tarvi toista ihmistä mihinkään itsensä täydentämiseen ja toista voi rakastaa vain ihmisenä.
Yksin oleminen ei ole minulle ongelma, viihdyn yleensä yksin ja olenkin suurimman osan aikuisiästäni ollut sinkku. Olen kuitenkin koko elämäni toivonut itselleni perhettä ja nyt tuntui, että se haave on toteutumassa. Kumppani tuntui täysin oikealta ja kaikki turvalliselta. Nyt pudotus on todella jyrkkä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miltä ap tuntuu tämä päivä?
Todella tuskalliselta tuntuu. Yöllä heräilin useita kertoja ihan fyysisesti tuntuvaan ahdistukseen. Olen saanut akuuttiin vaiheeseen unilääkkeitä, mutta eivät tunnu auttavan. Kaikki muistot pyörivät mielessä ja satuttavat ihan hirveästi. Ap
No niin, ihan ensiksi, et kuole. Tämä tunne on totta juuri nyt, mutta se EI kestä ikuisesti vaan helpottaa ajan kanssa, aivan varmasti. Tämä on nyt tärkeintä, ymmärtää että tämä tunne joka sulla nyt on, ei jatku loputtomasti. Yritä ajatella, että näin on käynyt monelle muullekin ja hekin ovat selvinneet (tämä ei tarkoita sitä, että sulla ei olisi oikeus surra).
Jos ahdistus menee ihan valtaviin mittasuhteisiin, miltä toi nyt kuulostaakin, hae lääkäriltä joku lievä ahdistuslääke, jota voi ottaa ihan niillä kaikkein pahimmilla hetkillä. Moni varmasti tarjoaa masennuslääkettä, mutta jos et ole masentunut, ei mielestäni kannata ottaa koska se ei auta siihen syyhyn eli suruun ja shokkiin ja saattaa aiheuttaa jatkossa ongelmia jotka vain pahentavat sun oloa (ja huom. jos olet masentunut niin toki sitten lääkkeet voi olla hyvä apu). Ahdistuslääkkeiden kanssa pitää sit olla varovainen, ja ottaa vain ihan pahimmassa hädässä. Itselläni ne auttoivat ison traumakokemuksen jälkeen ennen kaikkea "kaapista"; tieto siitä, että pahimmassa hetkessä on apu lähellä, auttoi jo paljon ja pahimpina öinä sain nukuttua niiden avulla.
Eli nyt: anna sen tunteen tulla, hengitä. Hengitä toisen kerran, sitten kolmannen jne., ja ajattele että tämä on "vain" TUNNE. Siihen ei kuole ja se loppuu kyllä, aivan varmasti. Itseäni on lohduttanut elämän pahimmilla hetkillä ajatus siitä, että tämä on totta nyt, mutta tulee sekin päivä, kun tämä hetki on pelkkä muisto.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka heikkoja naiset oikeasti on? Siis ollaan lataamoon menossa kun tulee ero?
Mitä miehet tekee kun tulee se ensimmäinen ero "sieltä kuuluisista puskista"? Eivät mene lataamoon eivätkä puhu kellekään, mutta ottavat esiin nyrkit ja lyövät, tarttuvat pulloon ja juovat ja lyövät, ottavat aseen ja ampuvat, hyppäävät autoon ja ajavat rekkaa päin, tai jos noihin ei kykene, piinataan sitä ex tyttökaveria vuosikausia niin että toinen joutuu hakemaan lähestymiskieltoa. Kuinkas heikkoja miehet siis onkaan? Jos pidät noita vahvan ihmisen merkkinä, suosittelen ammattiapua sullekin.
Yksi asia mihin kannattaa hieman varautua jo ennakkoon vaikkei se mieltä ylennä yhtään. Jostain syystä miehet toipuvat nopeammin erosta. Sinä suret niin kauan kuin tarvitsee, mutta älä säikähdä tai vertaa exään toipumisnopeutta. Miehet vain toipuvat yleensä hieman nopeammin, ei toki aina. Itse eron jälkeen sain hirveät paniikit ja ahdistukset kun exä jatkoikin elämäänsä enkä minä päässyt edes sängystä ylös. Tuntui niin uskomattomalta ja halusin vaan huutaa tuskasta. Jos näin käy niin älä ahdistun, sinäkin kyllä tulet toipumaan omalla tavallasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt useamman eron elämässäni, ja yksi niistä oli tosi paljon sen kaltainen kuin ap kuvaat. Tuntui vaan että ei pysty edes hengittämään kun fyysinen kipu oli niin kovaa. Minä olin myös ollut tyytyväinen sinkkuna ennen tuota suhdetta. Siinä vain kaikki natsasi niin hienosti, että pystyimme yhdessä haaveilemaan asioista, jotka olisivat yksin olleet ihan liian kaukana. Koti maalla, perhe, ehkä lampaita omaan pihaan.
Kun se oli ohi, tuntui että se kaikki toivo otettiin pois. Edessä oli paluu sinne harmaaseen tarpomiseen ilman mitään syytä olla olemassa.
Mutta yhtenä keväisenä päivänä, kun oltiin rantasaunan terassilla, mieleni jotenkin aukeni kuin salamaniskusta. Tajusin, että halusin vieläkin sen kodin maalla, lampaat ja omenapuut. Ja että mikään ei estä minua saamasta niitä. Pari vuotta tuosta eteenpäin elin jo unelmakodissani ja olin ihan hirveän onnellinen. Olin mielessäni ripustanut paljon sellaista parisuhteen varaan, mikä ei oikeasti täysin liittynyt siihen. Kaiken tämän jälkeen ehdin saada vielä sen perheenkin.
En mitenkään odota, että olisi mahdollista nähdä pidemmälle horisonttiin heti eron jälkeen. Yritän vain sanoa, että et ehkä oikeasti ole menettänyt ihan kaikkea, vaikka nyt siltä tuntuu. Sinulla on unelmasi, ja sinulla on luultavasti mahdollisuus mennä niitä kohti tämän eron jälkeenkin. Nainen voi saada biologisia lapsia jopa ilman puolisoa. Se ei ole tänä päivänä edes niin harvinaista, ja vertaistukea on olemassa sitä suunnittelevalle. Sinun ei ole pakko palata siihen, mitä oli ennen, jos unelmasi olivat enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt useamman eron elämässäni, ja yksi niistä oli tosi paljon sen kaltainen kuin ap kuvaat. Tuntui vaan että ei pysty edes hengittämään kun fyysinen kipu oli niin kovaa. Minä olin myös ollut tyytyväinen sinkkuna ennen tuota suhdetta. Siinä vain kaikki natsasi niin hienosti, että pystyimme yhdessä haaveilemaan asioista, jotka olisivat yksin olleet ihan liian kaukana. Koti maalla, perhe, ehkä lampaita omaan pihaan.
Kun se oli ohi, tuntui että se kaikki toivo otettiin pois. Edessä oli paluu sinne harmaaseen tarpomiseen ilman mitään syytä olla olemassa.
Mutta yhtenä keväisenä päivänä, kun oltiin rantasaunan terassilla, mieleni jotenkin aukeni kuin salamaniskusta. Tajusin, että halusin vieläkin sen kodin maalla, lampaat ja omenapuut. Ja että mikään ei estä minua saamasta niitä. Pari vuotta tuosta eteenpäin elin jo unelmakodissani ja olin ihan hirveän onnellinen. Olin mielessäni ripustanut paljon sellaista parisuhteen varaan, mikä ei oikeasti täysin liittynyt siihen. Kaiken tämän jälkeen ehdin saada vielä sen perheenkin.
En mitenkään odota, että olisi mahdollista nähdä pidemmälle horisonttiin heti eron jälkeen. Yritän vain sanoa, että et ehkä oikeasti ole menettänyt ihan kaikkea, vaikka nyt siltä tuntuu. Sinulla on unelmasi, ja sinulla on luultavasti mahdollisuus mennä niitä kohti tämän eron jälkeenkin. Nainen voi saada biologisia lapsia jopa ilman puolisoa. Se ei ole tänä päivänä edes niin harvinaista, ja vertaistukea on olemassa sitä suunnittelevalle. Sinun ei ole pakko palata siihen, mitä oli ennen, jos unelmasi olivat enemmän.
Tuo alku kuvaa todella hyvin omaa oloani tällä hetkellä. Täysin näköalaton ja toivoton tunne. Mitä tulee tuohon lapsen hankkimiseen ilman puolisoa, siihen en koskaan usko haluavani ryhtyä. Kyllä minulle ensisijaisesti on tärkeää saada kokea vanhemmuus oman kumppanin kanssa. Siinä mielessä tuntuu, että isoimmat elämän toiveet ovat sidoksissa siihen parisuhteeseen. Tämä ei tietenkään ole hyvä juttu ja elämä ei aina mene kuten on haaveillut. Toivo tuntuu tällä hetkellä kadonneen kokonaan näköpiiristä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos edelleen kaikille vastanneille! Täytyy kyllä sanoa, että tuska tuntuu olevan sietämätön. Pahinta on se kokonaisvaltainen puristava kipu joka ottaa otteeseen ja niinä hetkinä tuntuu ettei vaan selviä. Ap
Eihän se ero niin vain tullut. Mikä oli eron syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos edelleen kaikille vastanneille! Täytyy kyllä sanoa, että tuska tuntuu olevan sietämätön. Pahinta on se kokonaisvaltainen puristava kipu joka ottaa otteeseen ja niinä hetkinä tuntuu ettei vaan selviä. Ap
Eihän se ero niin vain tullut. Mikä oli eron syy.
Lue ketjua, hölmö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos edelleen kaikille vastanneille! Täytyy kyllä sanoa, että tuska tuntuu olevan sietämätön. Pahinta on se kokonaisvaltainen puristava kipu joka ottaa otteeseen ja niinä hetkinä tuntuu ettei vaan selviä. Ap
Eihän se ero niin vain tullut. Mikä oli eron syy.
Lue ketjua, hölmö.
En ole hölmö ja opettele käyttäytymään.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mihin kannattaa hieman varautua jo ennakkoon vaikkei se mieltä ylennä yhtään. Jostain syystä miehet toipuvat nopeammin erosta. Sinä suret niin kauan kuin tarvitsee, mutta älä säikähdä tai vertaa exään toipumisnopeutta. Miehet vain toipuvat yleensä hieman nopeammin, ei toki aina. Itse eron jälkeen sain hirveät paniikit ja ahdistukset kun exä jatkoikin elämäänsä enkä minä päässyt edes sängystä ylös. Tuntui niin uskomattomalta ja halusin vaan huutaa tuskasta. Jos näin käy niin älä ahdistun, sinäkin kyllä tulet toipumaan omalla tavallasi.
Tottakai jos kohdallanne mies on jättänyt, ei asia tietenkään häntä ole yhtä paljon rasittanut kun hänhän se on eroon pyrkinytkin. Mutta jos nainen jättää miehen, siinä tapauksessa mies riistää pahimmassa tapauksessa itseltään hengen tai alkaa alkohoistiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olitte yhdessä ja minkä ikäinen olet ap?
Olen 31v ja nelisen vuotta olimme yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap mun isä am.pui itsensä kun olin 14:sta
Äiti hakkasi ja löi
Otin eron muuttamalla pois pysyvästi 16 vuotiaana.
Silti kaipasin perhettä (en omaani) elämääni.
Joulut yksin..juhannus yksin.
Onko vanhempasi vielä elossa? Mee sinne itkemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olitte yhdessä ja minkä ikäinen olet ap?
Olen 31v ja nelisen vuotta olimme yhdessä.
Oli varsinainen orgasmin tuottaja sitten..kun noin itkettää.
Sääli että yli 30 vuotiaita ei kukaan alfa huoli.
Onko exäs nyxä söpö 20 vee fitness kissa?
Vierailija kirjoitti:
Ap mun isä am.pui itsensä kun olin 14:sta
Äiti hakkasi ja löi
Otin eron muuttamalla pois pysyvästi 16 vuotiaana.
Silti kaipasin perhettä (en omaani) elämääni.
Joulut yksin..juhannus yksin.
Onko vanhempasi vielä elossa? Mee sinne itkemään.
Trauman syillä ja "vahvuuksilla" tuskin tarvitsee kilpailla kenenkään, joten jätäpä siltä osin ihmisten suhteellisuudentajukin arvioimatta
Ap on traumatisoitunut 4 vuoden seurustelusuhteesta.
Ero pitkästä suhteesta tuntuu erittäin ikävältä ja siitä yli pääseminen vaatii kohtuullisen paljon aikaa. Nämä ovat faktoja jolle ei ikävä kyllä voi oikein mitään.
Mutta positiivinen puoli on, että jokaisesta parisuhteesta ja jokaisesta erosta oppii - sekä itsestään, että parisuhteista ylipäätään. Tämä oppi on kullan arvoista tulevissa parisuhteissa.
Itsekin olen ollut ainakin pari kertaa eron jälkeen kuvaamissasi tunnelmissa, mutta se menee kyllä ajan kanssa ohi. Näin jälkiviisaana voin täysin rehellisesti sanoa, että en missään nimessä palaisi enää noihin suhteisiin vaikka se olisikin mahdollista - fakta jota voi olla mahdotonta ymmärtää heti eron jälkeen. Eli pitää vain antaa ajan kulua ja päästää pikkuhiljaa menneestä irti, vaikka ei haluaisikaan. Helpoimmalla pääsee jos ei ole enää missään tekemisissä entisen kumppanin kanssa.
Tsemppiä, kyllä se aurinko vielä paistaa sinunkin elämässäsi, surutyö pitää vain ensin tehdä. Maailma on täynnä upeita ihmisiä!
Vierailija kirjoitti:
Ap mun isä am.pui itsensä kun olin 14:sta
Äiti hakkasi ja löi
Otin eron muuttamalla pois pysyvästi 16 vuotiaana.
Silti kaipasin perhettä (en omaani) elämääni.
Joulut yksin..juhannus yksin.
Onko vanhempasi vielä elossa? Mee sinne itkemään.
Ota tuoli. Kuvittele tuolille äitisi. Anna palaa. Huuda, raivoa, kaada koko pahaolo siihen tuolille ”istuvaan olioon” joka tämän tuskan sai aikaiseksi.
Tee tämä niin monta kertaa kuin siltä tuntuu, että pitää saada paha olo ulos.
Veikkaan, että jo kolmannella kerralla sua alkaa jo naurattamasn koko tilanne.
Kokeile, et menetä siinä mitään. Voit saadakkin jotain, oman elämäsi takaisin. Tsemppiä 💔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mun isä am.pui itsensä kun olin 14:sta
Äiti hakkasi ja löi
Otin eron muuttamalla pois pysyvästi 16 vuotiaana.
Silti kaipasin perhettä (en omaani) elämääni.
Joulut yksin..juhannus yksin.
Onko vanhempasi vielä elossa? Mee sinne itkemään.
Ota tuoli. Kuvittele tuolille äitisi. Anna palaa. Huuda, raivoa, kaada koko pahaolo siihen tuolille ”istuvaan olioon” joka tämän tuskan sai aikaiseksi.
Tee tämä niin monta kertaa kuin siltä tuntuu, että pitää saada paha olo ulos.
Veikkaan, että jo kolmannella kerralla sua alkaa jo naurattamasn koko tilanne.
Kokeile, et menetä siinä mitään. Voit saadakkin jotain, oman elämäsi takaisin. Tsemppiä 💔
Ei naurata
Alue: Aihe vapaa
Miltä ap tuntuu tämä päivä?