Millaista naista ei kiinnosta lainkaan kodin estetiikka tai sisustus?

Miten määrittelet, ettei kiinnosta? Mulla on tuttava, jota kovasti närästää esim. se, ettei naapurin rouva vaihda verhojaan riittävän usein _hänen_ makuunsa, ja korostaa kausijuttujen ja vaihtelun merkitystä. Minusta hänen touhunsa vaikuttaa ihan megalomaaniselta...

Mites profiloidaan heidät, jotka ei harrasta sisustelua, eikä välttämättä kukkia ja kynttilöitä kovinkaan usein, mut koti on suht siisti ja ihan viihtyisä?

Vastauksena kuitenkin sinua askarruttaneeseen kysymykseen, edellä kuvatun kaltaisissa kodeissa asuu ihan tavallisia naisia, joiden ensisijaiset mielenkiinnonkohteet on muualla. Vaikkapa supersporttisia insinööri naisia, tai koiriin hurahtaneita, keitä vaan.

Jos taas tarkoitat himohamstraajien törkypesiä, niin niissä kai kaiketi asuu syrjäytyneitä elämänilonsa menettäneitä surullisia kohtaloita.

Mut sä vaikutat ihan siltä, ettei sulla taida olla kovin täyttymyksellistä. Toivottavasti saat enemmän tarkoitusta ja iloa omaan elämääsi 💗

Mua ei kiinnosta, eikä mulla myöskään ole mitään silmää sisustukselle, riittää, että on siistiä ja mulla on tavarat, jotka tarvitsen. Käytän aikani mieluummin muihin asioihin.

Voisin tottakai ottaa kauniisti sisutetun kodin, jos joku muu hoitaisi koko homman suunnittelusta maksuun, mutta sellaista mahdollisuutta ei tietenkään ole. Ja koska asia ei mua lainkaan kiinnosta, en todellakaan esim. ala metsästellä kirpputoreilta tuunattavia huonekaluja.

Naapuri ainakin on niin aktiivinen kodin ulkopuolella, ettei käy kuin nukkumassa kotonaan. Seinät 70-luvun vihreät, alkuperäinen väri. Mitään ei ole kylppärin lisäksi rempannut.

En pystyis samaan mutta minä olenkin kotona paljon enempi.

Sisko reissaa/reissasi ennen koronaa, ja kyllä muakin häiritsi 30v vanha raidallinen rahkamatto ja sama iänikuinen nahkasohva jne. Siskolla mies ja poika jotka varmasti ei kiinnitä huomiota yhtään mihinkään. Paitsi telkkariin ja ruokaan. Ja saunaan.

Minua. Ei ole rahaa ostaa mitään priimaa ja alkaa sisustamaan kunnolla.

Ei kiinnosta ei. Huonekalut ovat vuosilta hmmm ehkä 80-luvun puoliväli- -90 luvun puoliväli. Yhdet uudet verhot,eikun kahdet olen ostanut sinä aikana. Kun ostaa laatua,ei tarvi joka kotkotuksen mukana juosta.

virikek kirjoitti:

Ei kiinnosta ei. Huonekalut ovat vuosilta hmmm ehkä 80-luvun puoliväli- -90 luvun puoliväli. Yhdet uudet verhot,eikun kahdet olen ostanut sinä aikana. Kun ostaa laatua,ei tarvi joka kotkotuksen mukana juosta.

Joo laatua, mutta kai nyt kertakaikkisesti vanhanaikainen muotoilu ja värimaailma ahdistaa? Vai eikö?

Mua tavallaan kiinnostaa, mutta ei ole minkäänlaista silmää sille mikä näyttää hyvältä ja sopii yhteen. En siis sisustele tai somistele yhtään enempää kuin on tarpeen. En halua myöskään mitään turhaa tavaraa ja kaikki koriste-esineet on mulle sitä.

Ei kiinnosta. Hankin tavarani kirpparilta tai dyykkaamalla. Syytä en tiedä, en vaan jaksa miettiä sisustusta. 

Miehisillä aloilla olevista naisista osa on tällaisia. Yhtä lailla miehistä esim. tekniikan alalla.

On parempaakin tekemistä kuin raijata kotiin milloin mitäkin sisustustilpehööriä. 

Vierailija kirjoitti:

virikek kirjoitti:

Ei kiinnosta ei. Huonekalut ovat vuosilta hmmm ehkä 80-luvun puoliväli- -90 luvun puoliväli. Yhdet uudet verhot,eikun kahdet olen ostanut sinä aikana. Kun ostaa laatua,ei tarvi joka kotkotuksen mukana juosta.

Joo laatua, mutta kai nyt kertakaikkisesti vanhanaikainen muotoilu ja värimaailma ahdistaa? Vai eikö?

Miksi ahdistaisi? Moni vanhempi muotoilu on paljon kauniimpi kuin nykyaikainen. -eri

Minua ei kiinnostanut silloin kun olin vähävarainen opiskelija ja asunto niin pieni, että siinä ei ollut juuri sisustettavaa, kun mahtui lähinnä sänky ja kirjahylly sinne.

Ei kiinnosta. Minun asuntoni on kuin hotellihuone. Siisti, helppohoitoinen, krääsätön. En ostele koristetyynyjä tai tuikkukippoja tai edes viherkasveja, en vaihtele huonekalujen järjestystä tai kevätverhoja. 

Minua kiinnostaa, mutta eri tavalla kuin usein ajatellaan. Rakastan värejä, kankaita, oranssia, punaista, vihreää. Huonekalut ovat eri sarjaa enkä halua mistään luopua. Paljon huonekasveja.

Isovanhempani ovat portugalista ja heidän kotonaan on samanlaista. Monet suomalaiset pitävät asuntoamme erikoisena, mutta minä vain pidän eri jutuista.

Joskus kuullut siitä eikö voitaisi ostaa jo yhteen sopivia huonekaluja mutta ei

Olen asunut 16 vuotta omillani ja minulla on edelleen suuri osa huonekaluista samoja, jotka aikanaan hankin ensimmäiseen omaan asuntooni (opiskelija-asunto). En keksi yhtään syytä, miksi luopuisin ehjistä ja asiansa ajavista huonekaluista. 

Mua ei kiinnosta, tosin olen siitä sinkkuaikana saanut miehiltä kuulla. Vähän sotkuista ja retrohuonekaluja, on kuulemma ”epäsiistiä” ja hippiä. Sitten on.

Sisustamiseen tarvitsee rahaa. Ja aikaa myös.

Tai jos ei ole rahaa, tarvitsee aikaa ja vaivaa, että jaksaa etsiä kirppiksiltä sopivia huonekaluja ym. Rahaa menee kyllä silloinkin, joten kaikkein vähävaraisimmat putoavat pois.

Sisustaminen ei ole sitä, että ostetaan vanhalle sohvalle uusi sohvatyyny piristykseksi vaan just sen miettimistä, mikä olisi kaunista ja toimivaa vielä muutaman vuodenkin päästä.

Normaalia ihmistä. Tärkeintä on, että homma toimii. Ihan sama mitä värejä yms on.

Mun tutun koti on ihan hirveä.

Sisällä katto, seinät ja lattia tosi tummaa puuta. Taivaanaikuisia räsymattoja ja iänikuinen sohva pirtissä, mitään muuta pirtissä ei ole. Talossa ei ole mitään koristejuttuja, ei tauluja, valokuvia, kukkia tms. Ei siivoa koskaan, lapset kaataa ruokaa ja juomaa lattialla ja niitä ei siivota.

Ei uskoisi että talossa asuu nainen.

Sellaista, jolla on elämässä jotain muutakin sisältöä.