Millaista naista ei kiinnosta lainkaan kodin estetiikka tai sisustus?
Ja en nyt tarkoita mitään tuhannen ongelmaista ja sairasta tapausta, vaan normaalia ihmistä.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Femi nistiä, joka ei ole sisäistänyt naisen roolia.
Naisen kuuluu hoitaa koti ja lapset ensiluokkaisesti, tähän kuuluu myös estetiikka kodin ja pukeutumisen suhteen. Muutoin nainen antaa huonon kuvan itsestään ja aiheuttaa häpeää perheelleen.
Ok, hyvä tietää.
Vierailija kirjoitti:
Miehisillä aloilla olevista naisista osa on tällaisia. Yhtä lailla miehistä esim. tekniikan alalla.
On meitä humanistejakin, joita ei sisustaminen kiinnosta.
Jos asuisin miehen kanssa, hän saisi sisustaa miten parhaaksi näkee. Nyt asun yksin, huonekalut vanhoja, aikanaan ilmaiseksi saatuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehisillä aloilla olevista naisista osa on tällaisia. Yhtä lailla miehistä esim. tekniikan alalla.
On meitä humanistejakin, joita ei sisustaminen kiinnosta.
Jos asuisin miehen kanssa, hän saisi sisustaa miten parhaaksi näkee. Nyt asun yksin, huonekalut vanhoja, aikanaan ilmaiseksi saatuja.
Minäkin annan miehen sisustaa kun ymmärtää ja on enemmän kiinnostunut siitä kuin minä. Hän on metallialalla, minä humanisti. Kumpikin tyytyväisiä järjestelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei kiinnosta kuin lähinnä käytännöllisyys. Okei, kirjahyllyn haluaisin jossain vaiheessa taas, mutta ei ole päivänpolttava asia. Mies taas puhuu miten haluaa sisustaa ja haluaisi mm. mustavalkosisustuksen ja live love laugh-tarroja. Mulle on oikeastaan sama kunhan ei ole aivan väritöntä tai liian räikeää. Koriste-esineet ei täälläkään kiinnosta yhtään vaan jokaisella tavaralla pitää käyttötarkoitus olla.
Mä en ymmärrä, miksi sisustaessa pitäisi olla kiinnostunut juuri koriste-esineistä.
Oletteko koskaan kuulleet minimalismista? Siis että hankkii vain sen, mitä tarvitsee. Sisustus on samalla käytännöllinen ja esteettinen. Helppo siivota. Ei ylimääräistä rojua.
Joo, samaa naureskelin. Toi sisustaminen kun ei juurikaan sisällä niitä koriste-esineitä tai sisustustarroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tutun koti on ihan hirveä.
Sisällä katto, seinät ja lattia tosi tummaa puuta. Taivaanaikuisia räsymattoja ja iänikuinen sohva pirtissä, mitään muuta pirtissä ei ole. Talossa ei ole mitään koristejuttuja, ei tauluja, valokuvia, kukkia tms. Ei siivoa koskaan, lapset kaataa ruokaa ja juomaa lattialla ja niitä ei siivota.
Ei uskoisi että talossa asuu nainen.Miksi talossa asuva mies ei siivoa? Tai ne lapset?
Mies on töissä ja äiti ei ole opettanut lapsia siivoamaan. Ovat kuulemma liian pieniä.
Oi luoja! Työssäkäynti poistaa kotityöt :D
Kuka siivoaisi silloin, jos mies asuisi yksin?No mistä minä tiedän. En tiedä miksi äiti ei siivoa eikä opeta lapsille tapoja.
Maksaako mies kotona olemisesta? Ellei siinä tapauksessa kumpikin hoitaa omat sotkunsa.
Tämä äiti käy navetassa aamuin illoin.
Vierailija kirjoitti:
Erään ystävän koti on.. ruma. Ihan järkyttävän ruma. Viihtyy vielä paljon kotona eikä sisustaminen olisi rahasta kiinni.
Asunto on pimeä tummine paneelikattoineen ja seinineen, huonekalut on jotain vanhemmiltaan perittyjä, vanhoja kangassohvia ja nojatuoleja, osa rikkinäisiä, sellaisia joita ei enää edes kierrätyskeskuksiin huolittaisi.
Itse ahdistun aina siellä käydessäni.
Onkohan meillä sama tuttu?
Vierailija kirjoitti:
Erään ystävän koti on.. ruma. Ihan järkyttävän ruma. Viihtyy vielä paljon kotona eikä sisustaminen olisi rahasta kiinni.
Asunto on pimeä tummine paneelikattoineen ja seinineen, huonekalut on jotain vanhemmiltaan perittyjä, vanhoja kangassohvia ja nojatuoleja, osa rikkinäisiä, sellaisia joita ei enää edes kierrätyskeskuksiin huolittaisi.
Itse ahdistun aina siellä käydessäni.
Minulla on samanlainen ystävä ja ahdistun myös. Koen asian lähinnä välinpitämättömyydeksi, tiedän että hän itsekin tietää kotinsa rumuuden, ja on siitä jollakin perverssillä tavalla ylpeä ”minä en välitä, ei mua tommonen kiinnosta!”.
Miksi pitäisi kiinnostaa. Mukava koti on monesti sellainen, johon on aikojen kuluessa hankittu tarpeellista.
Kaikki rahat menee hevoseen eikä sisustus voisi muutenkaan vähempää kiinnostaa. Tallilla on kaikki tiptop, kotona kaikki hujanhajan. :D Huonekalut ilmaiseksi saatuja muiden vanhoja, pääasia, että toimivat käyttötarkoituksessaan. Verhoja tai mattoja en vaihda lähes koskaan, yleensä siinä vaiheessa jos jollakulla tutulla on ylimääräiset niin saatan ottaa, jos miellyttävät silmää yhtään.
Itse ainakin koe erittäin turhamaisena täyttää nurkat jollain tikapuilla, mietelauseilla ja koristelakanoilla vaan siksi, että joku katsoisi sitä ja toteaisi "oi että miten iihana, voi voi sentään miten hienosti oletkaan asemoinut viikunan luonnonvaloon ja laittanut sen kukkaruukkuun mätsätyn, jyskin hörhelötyynyn viereen!! oi ihana mikä sisustus"!
Jos koko asunto on sisustettu tavaroilla joiden käyttöarvo on tasan nolla ja sisustaja hössöttää, somettaa ja ylväänä liittää tämän koristelun identiteettiinsä, on menty mielestäni turhan pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Mun tutun koti on ihan hirveä.
Sisällä katto, seinät ja lattia tosi tummaa puuta. Taivaanaikuisia räsymattoja ja iänikuinen sohva pirtissä, mitään muuta pirtissä ei ole. Talossa ei ole mitään koristejuttuja, ei tauluja, valokuvia, kukkia tms. Ei siivoa koskaan, lapset kaataa ruokaa ja juomaa lattialla ja niitä ei siivota.
Ei uskoisi että talossa asuu nainen.
Eli siellä siis pyörii vkuukausikaudet ruuat, juomat sun mut moskat lattialla joita lapset sinne kaataa kun ei kerran koskaan siivota?
Lasun paikka, lapsiparat.
Minua. Tai ei voi ehkä sanoa, ettei lainkaan kiinnosta, mutta hyvin vähän joka tapauksessa.
Ostin noin 5 vuotta sitten uudet matot, verhot ja muutamia muita sisustusjuttuja, kaikki vihertävän sävyä. En ole niitä uusinut sen jälkeen. Eikä tulisi mieleenkään vaihtaa esimerkiksi jouluksi punaisia verhoja tai kevääksi pirtsakan keltaisia. Nuokin matot ja verhot sun muut uusin vain siksi, että vanhat olivat olleet käytössä viimeiset 10 vuotta ja ajattelin, että ehkä kerran 10 vuodessa voisi uusia ilmettä. Sama puinen pöytä ja siihen kuuluvat tuolit ovat olleet myös ties kuinka kauan käytössä, niitä en ole uusimassa. Myös sama sohva ollut pitkään, vaaleanharmaata kangasta, hyvin neutraalin näköinen. Seinällä on lähinnä itseni maalaamia tauluja, kun maalaan paljon ja omasta mielestäni parhaimpia teoksiani en halua myydä tai työntää komeroon pölyttymään. Nuo maalaukset ovatkin varmaan ainut persoonallinen vivahdus sisustuksessa ja niitäkään en usein vaihtele. Ja nekään eivät varmasti muiden silmään mikään sisustuksellinen ihme ja mahtava taidonnäyte ole. :D
En nauti sisustamisesta, se ei kiinnosta minua. Kunhan on siistiä ja puhdasta. Vihreät sävyt valitsin sisustukseen siksi, että ne värit tuovat minulle harmonisen fiiliksen ja ovat sopivan neutraaleja. Muiden kotona käydessä en myöskään kiinnitä huomiota sisustukseen, en varsinkaan kritisoi ja kauhistele kenenkään sisustusvalintoja.
Vierailija kirjoitti:
Sisustuksesta erityisen kiinnostuneet naiset ei mun kokemuksen mukaan ole kovinkaan... älyllisiä.
Koen, että asia ei ole noin mustavalkoinen.
On toki naisia, jotka täyttävät kotinsa krääsällä ja tavarat pitää olla samanlaisia kuin viimeisimmässä sisustuslehdessä, mutta kama hankitaan Jyskistä ja Ikeasta. Parin kuukauden päästä heitetään pois ja hankitaan taas uuden trendin mukaiset kamat.
Sitten on myös niitä, jotka ovat harkitsevampia tavaran suhteen. Säästetään, jotta ostetaan se yksi Eamesin tuoli tai mitä nyt ikinä halutaankaan. On laitettu rahaa taiteeseen, joka on taiteilijan tekemää eikä vain sisustusliikkeestä ostettu taulu, jonka ainoa funktio on sopia sohvan ja sisustustyynyjen väriin.
On perintöhuonekaluja. Ajatonta sisustamista.
Olen aikaisemmin ollut ihminen, joka ei ymmärtänyt estetiikan päälle yhtään. Minut oli kasvatettu niin, ettei millään ulkoisella ole mitään arvoa tai väliä.
Silti tutkimusten mukaan ihminen voi paremmin tietynlaisissa ympäristöissä. Värit ja materiaalit vaikuttavat.
Olen pikkuhiljaa panostanut siihen, miltä koti näyttää. Olen uudelleen verhoiluttanut pari vanhemmilta saatua 70-luvun nojatuolia, jotka ovat mielettömän mukavia istua.
Miettinyt, ettei koti ole sateenkaaren kaikissa väreissä. Luonnollisia pintoja.
Koti on siistimpi, rauhallisempi, vähemmän täynnä turhaa roinaa. On mukavampi olla kotona.
Tutkimusten mukaan esimerkiksi puupinnat alentavat ihmisen stressitasoa ja vihreä väri rauhoittaa myös. Valolla on tärkeä merkitys ylipäätään kehomme hormonitasapainossa.
Kukkien näkeminen vapauttaa dopamiinia aivoissa sukupuolesta riippumatta.
Miksi pitäisi kiinnostaa en mä nyt mitään vihreitä seiniä sietäisi mutta mulle on ihan sama minkä lainen sohva tai työtasot mulla on
Vierailija kirjoitti:
Miksi sisustamisen pitäisi olla juuri naisten juttu? Mistä sellainen käsitys on ylipäänsä syntynyt? Asuvatko sinkkumiehet jossain pimeässä luolassa, josta Nainen heidät sitten vapauttaa Sisustettuun yhteiskotiin?
Minkä jälkeen he vallan virkistyvät ja sisustavat vajasta tai kellarista itselleen miesluolan.
Vierailija kirjoitti:
Sisustuksesta erityisen kiinnostuneet naiset ei mun kokemuksen mukaan ole kovinkaan... älyllisiä.
Milläs tavalla hyvä visuaalinen silmä sulkee älykkyyden pois?
Vastaan omasta puolestani: hevosnaista. Rahat menee mielenkiintoisempiin asioihin.
Minäkin vastaan omasta puolestani: taiteellista. Miksi miettisin jotain seinien väriä, kun voin soittaa Beethovenia pianolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisustuksesta erityisen kiinnostuneet naiset ei mun kokemuksen mukaan ole kovinkaan... älyllisiä.
Milläs tavalla hyvä visuaalinen silmä sulkee älykkyyden pois?
Älykkyys ja hyvä visuaalinen silmä aika usein sulkevat pois ”sisustuksen” jos se tarkoittaa koristetyynyjä tai tikapuita.
Mä en ymmärrä, miksi sisustaessa pitäisi olla kiinnostunut juuri koriste-esineistä.
Oletteko koskaan kuulleet minimalismista? Siis että hankkii vain sen, mitä tarvitsee. Sisustus on samalla käytännöllinen ja esteettinen. Helppo siivota. Ei ylimääräistä rojua.