Millaista naista ei kiinnosta lainkaan kodin estetiikka tai sisustus?

Hyvää ystävääni. Hänellä on vähän anarkistinen ja kulutuksenvastainen ajattelumaailma ja hän ei halua omistaa juuri mitään. Ei siis ole myöskään kiinnostunut asuntonsa sisustamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Mua. Olen johtaja ja yksinhuoltaja. Köyhästä hyvätuloiseksi muuttunut.

Keksin vaan tuhat itselleni tärkeämpää asiaa kuin sisustus. Ihan normaalin näköistä meillä on, mut periaate on just toi mikä jollain aiemmallakin: kun on toimivat ja tarpeelliset asiat, se riittää.

Ja btw, tää ei ole pick me girl -kommentti, vaan tunnen useita kaltaisiani. Erilaisissa töissä ja tulotasoilla, mutta toi yhdistää, että kodin toimivuus riittää ja sisustus varsinaisessa merkityksessään on tarpeetonta.

Meitä on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Minua. Ei ole rahaa ostaa mitään priimaa ja alkaa sisustamaan kunnolla.

Käytettyä saa edullisesti ja on myös trendikästä.

Hep.

"Sairastan ilmastoahdistusta". Sisustus ja estetiikka on lähes kirosanoja, ainakin jos tavaratalon sisustusosaston ohi kävelen.

Toki, tuoreet kukat mummolta perityssä maitokannussa olis ihan jees mutta turhuuksien turhuutta sekin. Turhaa vaivannäköä ja tuo vain lisätyötä kaikkinensa. Verhojen vaihtaminen, pöytäliinojen silitys, sohvatyynyt jne.

Minimalismi on oikein hyvä ajankäytön, kukkaron ja luonnon kannalta.

Ei köyhä voi satsata sisustukseen, raha ei riitä edes huonekalujen kuljetukseen. Ulkonäköön on pakko panna jo rahaa enemmän kuin oikeastaan edes olisi rahaa, koska sen merkitys on yhteiskunnassamme niin suuri, ja jo tämäkin vie paljon rahaa ja aikaa. Varsinkin jos haluaa ostaa eläinkokeettomia kismetiikkatuotteita.

Mua kiinnostaa laittaa koti nätiksi, mutta siten, että sitten ei tarvitse tehdä 15 vuoteen mitään. En siis sisusta tuossa välissä yhtään. No, jouluksi kuusi ja koristeita toki.

Ja syy, että mulla on niin paljon muita mielenkiinnon kohteita, jotka kiinnostaa sisustusta enemmän. Mm. oma ala, ajankohtaiset asiat, lasten asiat, ihmissuhteet, tiede, musiikki, lukeminen jne.

Itse en koe sisustavani mutta luonteelleni sopii että koti on siisti ja silmää miellyttävä. Mikään ei saa häiritä silmää kun katse vaeltaa pitkin asuntoa. Puhtaus on kuitenkin tärkeämpää joten olen sisustanut siten että siivoaminen on superhelppoa.

Työ ja elämä muutenkin on niin kuluttavaa että tarvitsen paikan jossa lepään ja rauhoitun. Kaaoksessa en siihen pysty. Kyse ilmeisesti kontrollin tunteesta, monesti päädyn siivoamaan kun jokin asia pyörii mielessä.

Kadehdin omalla tavalla ihmisiä jotka sietää kaaosta ympärillään. Toki minunkin koti välillä on sekaisin ja jopa likainen mutta pääsääntöisesti ei. Siedän siis tiettyyn rajaan asti.

Ne ihmiset jotka tunnen joilla on koti kaikkea muuta kuin sisustettu ja stailattu on yksinkertaisesti vain kiireisiä ihmisiä. Yrittäjiä monikin. Ymmärrän hyvin, ei minua häiritse, ei minun siellä tarvitse asua.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei kiinnosta, eikä mulla myöskään ole mitään silmää sisustukselle, riittää, että on siistiä ja mulla on tavarat, jotka tarvitsen. Käytän aikani mieluummin muihin asioihin.

Voisin tottakai ottaa kauniisti sisutetun kodin, jos joku muu hoitaisi koko homman suunnittelusta maksuun, mutta sellaista mahdollisuutta ei tietenkään ole. Ja koska asia ei mua lainkaan kiinnosta, en todellakaan esim. ala metsästellä kirpputoreilta tuunattavia huonekaluja.

Samat sanat.

Kerran kun tekee toimivan ja omaa silmää miellyttävän, niin ei tarvi olla alvariinsa vaihtamassa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvää ystävääni. Hänellä on vähän anarkistinen ja kulutuksenvastainen ajattelumaailma ja hän ei halua omistaa juuri mitään. Ei siis ole myöskään kiinnostunut asuntonsa sisustamisesta.

Tämä on myös mun syy. Oon aina ollut minimalisti, turha tavara ahdistaa. Huonekalut on vanhoja mutta siistejä, kokonaisuus ei oo missään nimessä harmoninen tai tyylikäs mutta ei paljon purista. Ärsyttää kun anoppi hiillostaa jatkuvasti Vepsäläisen sisustusiltaan ja yrittää pakottaa omaa sisustusintoaan myös mulle.

Kuten monille muillekin, minulle on tärkeintä toiminnallisuus ja käytännöllisyys. Tietyt huonekalut nyt on tarpeen normaaliin elämään kuten sänky ja pöytä ja tuolit. Pidän helposta, simppelistä ja kestävästä. Ulkonäkö ei juuri kiinnosta tai muukaan yhteensopivuus.

Ap, sellaista naista jota ei kiinnosta kodin estetiikka tai sisustus. Eikä se ole mitenkään epänormaalia edes. Eivät kaikki ole mitään sisustajia ja se on aivan ok.

Kuinka tampio pitää olla ettei ihan itse osaa tällaista asiaa ajatella vaan sitä pitää kysyä täältä?