Mies otti lapset ja lähti anoppilaan klo 5.30 tänä aamuna
Ihan kauhea kriisi eikä mies tule yhtään vastaan. En tiedä jatketaanko enää yhdessä. Koko yö meni riidellessä.
Kyse niinkun tyhmästä asiasta kun asunnonvaihdosta. Minua on alkanut ahdistaa kun joutuu olemaan lähes vankina asunnossa, joka ei ole meille se oikea, meidän koti. Alue on väärä, liian pieni, huono pohja, ja ennen muuta rivari.
Mikä mun elämässä meni pieleen, että joudun näin riitelemään päästäkseni pois rivarista huonolla alueella? Tai ei tää nyt mikään slummi ole, muttei meidän sosioekonominen ympäristö.
Mies kieltäytyy ottamasta mun näkökohtia huomioon vetoamalla ”järkisyihin”.
Lapset 7 ja 10 oireelee.
Mies sanoi että mulla on mt-ongelmia, ja kaivoi esiin kaikkea vanhaa pskaa mun historiasta.
Kommentit (55)
Toivottavasti mies tajuaa lähteä tuollaisesta suhteesta taakseen katsomatta. On ainakin ottanut askeleita oikeaan suuntaan.
Haluatko todella omaan sosioekonomiseen ympäristöösi slummiin?
Elämäni paras päätös oli jäädä sinkuksi.
M
Asuntohullut painostajanaiset ovat niitä toksisimpia kumppaneita. Miehen kannattaa ehdottomasti ottaa ero lasten ja oman mielenterveytensä vuoksi.
Ei minunkaan mieheni suostu tästä mörskästä mihinkään lähtemään. Kuitenkin saataisiin parempikin. T. Ammattivalittaja
No jos asunnon vaihtoon syynä on sosioekonominen asema niin kyllähän se oudolta kuulostaa. Jos alueella ei ole isompia ongelmia ja kämppä asuttavissa niin miksi pitää muuttaa. Sitten pitää miettiä miten uusi asunto kustannetaan, muutetaanko vuokralle.
Lähde ap töihin tienaamaan talorahoja. Saat sen sosioekonomisen ympäristön, joka sinulle vuositulojesi perusteella kuuluu.
Miksi pitää aina ottaa tuollainen kanta kun vastaukset 1 ja 2? Onko teidän oma elämä niin kohdillaan että on varaa irvailla muille?
Yleensä jos kahdestaan asuntoa vaihdetaan, niin on myös kaksi maksajaa kuluissa. Ymmärrän kyllä sinua ap, jos ei viihdy jossain, niin ei se väkisin se toisenlainen tunne siihen asumiseen tule. Olisiko teillä mahdollista jutella tästä asiasta ihan rauhassa, ilman lapsia? Ja vaikka joku kompromissi asiaan?
No esitä miehelle joku järkevä vaihtoehto, sekä maksusuunnitelmasi, kuinka aiot korvata uuden asunnon hinnan/lisääntyneet asumiskustannukset. Muista lisätä muuttokustannukset kokonaissummaan. Avot.
Eron jälkeen voit muuttaa minne haluat, ja etsiä uutta painostusuhria itsellesi.
Ja nuoret oireilee sitä mukaan kun vanhemmat sekoilee, oma mielihalu menee kaiken edelle.
Näitä vapaakasvatuksen hedelmiä näkee kaupoissa ja kauppojen pihalla rettelöimässä, purkavat lisäksi pahaa oloa muihin.
Voi miksi ne lisääntyy jotka ei osaa ajatella muita kuin itseään...
Minun isäni esim ei olisi halunnut lapsia, mutta äitini mieliksi teki, saatiin kärsiä koko lapsuuden ikävästä, itsekkäästä ja ilkeästä isästä.
Ap vaikuttaa tyypilliseltä minäminåminä ihmiseltä, ei väliä lapsilla esim, oma mielihalu menee kaiken edelle ja omat toiveet.
Olen mies ja mulla oli aloittajan kaltainen vaimo joskus. Ero oli elämäni paras päätös. Toivon että ap:n miehellä on ryhtiä tehdä sama.
Minä en suostunut muuttamaan miehen toiveista huolimatta koska olin päättänyt jo muuttaa pois miehen luota, mutta vasta vähän myöhemmin. En olsi jaksanut tehdä enää turhaa muuttoa välissä.
On se kauheeta, kun joutuu ihan rivarissa asumaan. Ja huono pohjakin.
Ei oo helppoo.
Minkä hintainen sosioekonomisesti oikea asunto olisi? Minkä hintainen on nykyinen? Mistä puuttuvat rahat? Lasten koulujen ja kaveripiirin vaihdot?
Kaikki ei ole aina niin yksinkertaista.
Ymmärrän sinua täysin. En tiedä mikä noita aikaisempia kommentoijia vaivaa, kun täytyy irvailla. Omaa pahaa oloaan levittävät muille.
Asun itse asunnossa mieheni kanssa, jossa en viihdy. Tämä on ruma ja aivan liian pieni. Minua ahdistaa, kun seinät ovat jokaista neliömilliä myöten täynnä tavaraa, mutta silti reput ja imurit ja kuivaustelineet eivät mahdu kaappiin, vaan niitä täytyy säilyttää lattialla. Jos yritän ottaa vaatekaapista jotain, pesuaineet putoavat päälle.
Vessa on aivan todella pieni, suoraan 70-luvulta, ja kalkkia hanoissa niin, että hanojen päät näyttävät sairaudelta ja pytty pinttyneen likainen, jota ei saa puhtaaksi vahvimmillakaan myrkyillä.
Olen ollut tämän asunnon vanki yli vuoden, koska olen tehnyt etätöitä. Ei olla haluttu muuttaa koska tämä on niin halpa. Pari kuukautta sitten sanoin miehelle, että en enää yksinkertaisesti voi asua tässä koska inhoan tätä kämppää niin paljon. Nyt on muutto edessä kuunvaihteessa asuntoon, joka on aivan täydellinen mutta kalliimpi. Aloitin myös opiskelut, joten mies on päävastuussa vuokrasta ja asumiskuluista. Onneksi minulla on ihana mies, joka haluaa että olen onnellinen.
Epämieluisassa asunnossa asuminen voi saa olon oikeasti todella ahdistuneeksi. Kodin pitää tuntua kodilta. Miksi sinun miehesi ei välitä, että olet ahdistunut? Meneekö teillä muuten suhteessa hyvin? Minun mielestäni on ensiarvoisen tärkeää, että kumppania kuunnellaan ja yritetään järjestää elämässä asiat niin, että molemmilla on hyvä olla.
Ymmärrän täysin. On epämiellyttävää asua alueella jossa on paljon esim. kaupungin vuokrataloja. Ja kyllähän ne lapset oppivat lähikoulussa huonoille tavoille, parempi olisi saada ne toiseen ympäristöön ennen teini-ikää.
Mies ei tule yhtään vastaan = Ei ole rahaa parempaan, mutta AP olettaa että mies tekisi 60-70h työviikkoa jotta voisi maksaa uuden?