Mies otti lapset ja lähti anoppilaan klo 5.30 tänä aamuna
Ihan kauhea kriisi eikä mies tule yhtään vastaan. En tiedä jatketaanko enää yhdessä. Koko yö meni riidellessä.
Kyse niinkun tyhmästä asiasta kun asunnonvaihdosta. Minua on alkanut ahdistaa kun joutuu olemaan lähes vankina asunnossa, joka ei ole meille se oikea, meidän koti. Alue on väärä, liian pieni, huono pohja, ja ennen muuta rivari.
Mikä mun elämässä meni pieleen, että joudun näin riitelemään päästäkseni pois rivarista huonolla alueella? Tai ei tää nyt mikään slummi ole, muttei meidän sosioekonominen ympäristö.
Mies kieltäytyy ottamasta mun näkökohtia huomioon vetoamalla ”järkisyihin”.
Lapset 7 ja 10 oireelee.
Mies sanoi että mulla on mt-ongelmia, ja kaivoi esiin kaikkea vanhaa pskaa mun historiasta.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua täysin. En tiedä mikä noita aikaisempia kommentoijia vaivaa, kun täytyy irvailla. Omaa pahaa oloaan levittävät muille.
Asun itse asunnossa mieheni kanssa, jossa en viihdy. Tämä on ruma ja aivan liian pieni. Minua ahdistaa, kun seinät ovat jokaista neliömilliä myöten täynnä tavaraa, mutta silti reput ja imurit ja kuivaustelineet eivät mahdu kaappiin, vaan niitä täytyy säilyttää lattialla. Jos yritän ottaa vaatekaapista jotain, pesuaineet putoavat päälle.
Vessa on aivan todella pieni, suoraan 70-luvulta, ja kalkkia hanoissa niin, että hanojen päät näyttävät sairaudelta ja pytty pinttyneen likainen, jota ei saa puhtaaksi vahvimmillakaan myrkyillä.
Olen ollut tämän asunnon vanki yli vuoden, koska olen tehnyt etätöitä. Ei olla haluttu muuttaa koska tämä on niin halpa. Pari kuukautta sitten sanoin miehelle, että en enää yksinkertaisesti voi asua tässä koska inhoan tätä kämppää niin paljon. Nyt on muutto edessä kuunvaihteessa asuntoon, joka on aivan täydellinen mutta kalliimpi. Aloitin myös opiskelut, joten mies on päävastuussa vuokrasta ja asumiskuluista. Onneksi minulla on ihana mies, joka haluaa että olen onnellinen.
Epämieluisassa asunnossa asuminen voi saa olon oikeasti todella ahdistuneeksi. Kodin pitää tuntua kodilta. Miksi sinun miehesi ei välitä, että olet ahdistunut? Meneekö teillä muuten suhteessa hyvin? Minun mielestäni on ensiarvoisen tärkeää, että kumppania kuunnellaan ja yritetään järjestää elämässä asiat niin, että molemmilla on hyvä olla.
Luulen, että ne ap:n miehen "järkisyyt" liittyvät juuri tuohon asunnon kokoon ja kuntoon. Nykyinen asunto on riittävän iso ja uusi, ap haluaisi alueelle, josta olisi rahaa vain pieneen ja vanhaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te naiset ette tee omia ratkaisuja, mihin sitä miestä tarvitaan?
Nyt vain katselemaan ap. asuntoilmoituksia, niin kyllä se mies ja lapset tulevat perästä, kun asumisviihtyvyys parantuu kerralla.
Minä olen ostanut okt, kun kerran olin iltakahvilla ystävän luona ja löin kaupan lukkoon siltä istumelta ja löi pötäkkää pöytään ja perästä tuo mieskin muutti, eikä vikissyt yhtään.
Vai painostatko miehen ostamaan talon ja sinä asuisit siiveellä? Silloin ymmärrän miestä.
No ei tuokaan ole normaalia käytöstä.
Ei muuta kun ounlifäns tili tulille, ja sämpylä vilkkumaan, niin johan alkaa sosioekonominen asema parantumaan.
No tottahan lapset oireilee, kun äiti yötä myöten räyhää. Lasu pitäisi tehdä, kun ei anneta lasten nukkua. Onneksi niillä on sentään isä, joka vie ne turvalliseen paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää aina ottaa tuollainen kanta kun vastaukset 1 ja 2? Onko teidän oma elämä niin kohdillaan että on varaa irvailla muille?
Yleensä jos kahdestaan asuntoa vaihdetaan, niin on myös kaksi maksajaa kuluissa. Ymmärrän kyllä sinua ap, jos ei viihdy jossain, niin ei se väkisin se toisenlainen tunne siihen asumiseen tule. Olisiko teillä mahdollista jutella tästä asiasta ihan rauhassa, ilman lapsia? Ja vaikka joku kompromissi asiaan?Just niin! Kamala lukea näitä viestejä täällä, kun ette tiedä mitään mun tilanteesta! Ettekä edes halua ymmärtää mun lähtökohtia, koska olette aina miehen puolella täällä, aina!
Niin miten asiasta voisi jutella rauhassa, kun hän ei halua jutella ollenkaan!?!?! Jos näytän hänelle etuovesta, et kato tossa on kiva omakotitalo kivalla alueella Espoossa (mun unelma!) niin hän alkaa sössöttää miten toi on meille noin puolet liian kallis, tästä rivaristakin on vielä lainaa maksamatta ja blää blää. Pistää niin vihaks tommonen, kun mies ei yhtään uskalla ja ei oo sitä kuulua munaa!
Ja sitten se alkaa puhua, että Nurmijärvellä tai Kirkkonumella tai Vihdissä sais hienomman puoleen hintaan mitä Espoossa ja Espooo on Suomen velkasin kunta ja kaikki siellä päin peetä. No tiekkö mitä?!?! Kun mä en välitä peetäkään mistään Espoon veloista. Mun opiskelukaverit asuu Haukilahdessa ja Tontunmäessä ja siellä ei kuule sitä velkaisuutta huomaa, toisin kuin täällä *tun Vantaalla!!!
Tää pistää mut niin vihaseks kun pitää tapella tämmösestä asiasta. OIkeesti, mun mies on DI ja asiantuntija-asemassa ja tienaa ihan hyvin, miksei me voida elää sen mukaan, vaan ihan joidenkin hänen plörinäsääntöjen mukaan? Ja mulla on ihan vanha farkkuvolvo, kun kaverit ajelee citimaastureilla Omenaan shoppailemaan!!! Ihan samalla koulutuksella kuin minä!!
Kysyn vaan?!?!
Miehesi kyllä vaikuttaa tämän perusteella asioita oikeasti ajattelevalta, fiksulta ja realistiselta ihmiseltä. Jos sinä haluat lisätä asumiskustannuksianne ja jopa lainataakkaanne ja miehesi ei, niin etkö voisi tehdä ehdotusta mieleisestä vaihtoehdosta siten, että miehesi lainamäärä ja asumiskustannukset pysyisivät nykyisen suuruisina. Ja sinä ottaisit omiin nimiisi ylimääräisen tarvittavan lainan ja hoitaisit kohonneet asumiskustannukset.
Ei kai sinun citymaasturittomuus pitäisi liittyä mieheesi mitenkään? Sen kuin vaan ostat omilla rahoillasi auton ja hoidat sen kustannukset. Kunhan pidät huolen siitä, että pystyt senkin jälkeen osallistumaan yhteisiin kustannuksiin 50%.
Ymmärrän alkuperäistä todella hyvin. Nämä eivät aina ole järkiasioita vaan tunnepuolen juttuja, joille on vaikea tehdä mitään.
Minulla on ollut nykyisessä asunnossa asumisen ajan (asuttu jo 8 v) olo etten viihdy ollenkaan. Asunto on kyllä kiva iso kolmio kahdelle, mutta alue tökkii siitä syystä, kun täällä ei ole palveluja eikä harrastusmahdollisuuksia kävelyetäisyydellä. En omista autoa. Välillä ahdistaa, kun kävelen sanoja lenkkimaastoja keskellä ei mitään. Koitan olla ajattelematta ja suhtautua positiivisesti. Ollaan miehen kanssa puhuttu, riidelty, mietitty. Tämä on ainoa asia joka meillä hiertää. Miehen mielestä asunto on hänen saavutettu unelmansa eikä parempaa voi enää tulla muuton myötä. Eli muutossa joutuisi luopumaan maailman parhaasta asunnosta joka ollaan itse remontoitu mieleiseksemme. On autotalli ja teknistä tilaa.
Haaveilen muutosta kerrostaloon lähelle "kaikkea elämää". Voisi harrastaa vaikka mitä, kun kaikki olisi lähellä. Omakotitalokin olisi minulle kakkosvaihtoehto oikeastaan mieheni takia, jotta saisi autotallin sun muut mikäli sieltä olisi hyvät kulkuyhteydet ja palvelut kävelymatkan päässä. Talon pitäisi olla jonkun lähikunnan keskustassa. Tälläiseen pääkaupunkiseudulla ei meillä ole varaa ellemme ota lisää lainaa (mies ei halua lainoja, kun hänen periaate on, että laina ei ole rahaa). Nykyisestä lainaa on enää todella vähän jäljellä. Nyt sitten katselen taloja uudeltamaalta...kerrostalojen ohessa.
Tämän aloituksen täytyy olla provo.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te naiset ette tee omia ratkaisuja, mihin sitä miestä tarvitaan?
Nyt vain katselemaan ap. asuntoilmoituksia, niin kyllä se mies ja lapset tulevat perästä, kun asumisviihtyvyys parantuu kerralla.
Minä olen ostanut okt, kun kerran olin iltakahvilla ystävän luona ja löin kaupan lukkoon siltä istumelta ja löi pötäkkää pöytään ja perästä tuo mieskin muutti, eikä vikissyt yhtään.
Vai painostatko miehen ostamaan talon ja sinä asuisit siiveellä? Silloin ymmärrän miestä.
Normaalissa parisuhteessa tehdään yhdessä ratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää aina ottaa tuollainen kanta kun vastaukset 1 ja 2? Onko teidän oma elämä niin kohdillaan että on varaa irvailla muille?
Yleensä jos kahdestaan asuntoa vaihdetaan, niin on myös kaksi maksajaa kuluissa. Ymmärrän kyllä sinua ap, jos ei viihdy jossain, niin ei se väkisin se toisenlainen tunne siihen asumiseen tule. Olisiko teillä mahdollista jutella tästä asiasta ihan rauhassa, ilman lapsia? Ja vaikka joku kompromissi asiaan?Just niin! Kamala lukea näitä viestejä täällä, kun ette tiedä mitään mun tilanteesta! Ettekä edes halua ymmärtää mun lähtökohtia, koska olette aina miehen puolella täällä, aina!
Niin miten asiasta voisi jutella rauhassa, kun hän ei halua jutella ollenkaan!?!?! Jos näytän hänelle etuovesta, et kato tossa on kiva omakotitalo kivalla alueella Espoossa (mun unelma!) niin hän alkaa sössöttää miten toi on meille noin puolet liian kallis, tästä rivaristakin on vielä lainaa maksamatta ja blää blää. Pistää niin vihaks tommonen, kun mies ei yhtään uskalla ja ei oo sitä kuulua munaa!
Ja sitten se alkaa puhua, että Nurmijärvellä tai Kirkkonumella tai Vihdissä sais hienomman puoleen hintaan mitä Espoossa ja Espooo on Suomen velkasin kunta ja kaikki siellä päin peetä. No tiekkö mitä?!?! Kun mä en välitä peetäkään mistään Espoon veloista. Mun opiskelukaverit asuu Haukilahdessa ja Tontunmäessä ja siellä ei kuule sitä velkaisuutta huomaa, toisin kuin täällä *tun Vantaalla!!!
Tää pistää mut niin vihaseks kun pitää tapella tämmösestä asiasta. OIkeesti, mun mies on DI ja asiantuntija-asemassa ja tienaa ihan hyvin, miksei me voida elää sen mukaan, vaan ihan joidenkin hänen plörinäsääntöjen mukaan? Ja mulla on ihan vanha farkkuvolvo, kun kaverit ajelee citimaastureilla Omenaan shoppailemaan!!! Ihan samalla koulutuksella kuin minä!!
Kysyn vaan?!?!
Miten en usko että tämä on ap, tässä vedettiin jotenkin liian överiksi.
Hei Jonne! Käsityksesi naisista on omituinen - lokkeileva ja mieleltään epävakaa. Sen takia tämä aamuprovosi on epäuskottava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää aina ottaa tuollainen kanta kun vastaukset 1 ja 2? Onko teidän oma elämä niin kohdillaan että on varaa irvailla muille?
Yleensä jos kahdestaan asuntoa vaihdetaan, niin on myös kaksi maksajaa kuluissa. Ymmärrän kyllä sinua ap, jos ei viihdy jossain, niin ei se väkisin se toisenlainen tunne siihen asumiseen tule. Olisiko teillä mahdollista jutella tästä asiasta ihan rauhassa, ilman lapsia? Ja vaikka joku kompromissi asiaan?Just niin! Kamala lukea näitä viestejä täällä, kun ette tiedä mitään mun tilanteesta! Ettekä edes halua ymmärtää mun lähtökohtia, koska olette aina miehen puolella täällä, aina!
Niin miten asiasta voisi jutella rauhassa, kun hän ei halua jutella ollenkaan!?!?! Jos näytän hänelle etuovesta, et kato tossa on kiva omakotitalo kivalla alueella Espoossa (mun unelma!) niin hän alkaa sössöttää miten toi on meille noin puolet liian kallis, tästä rivaristakin on vielä lainaa maksamatta ja blää blää. Pistää niin vihaks tommonen, kun mies ei yhtään uskalla ja ei oo sitä kuulua munaa!
Ja sitten se alkaa puhua, että Nurmijärvellä tai Kirkkonumella tai Vihdissä sais hienomman puoleen hintaan mitä Espoossa ja Espooo on Suomen velkasin kunta ja kaikki siellä päin peetä. No tiekkö mitä?!?! Kun mä en välitä peetäkään mistään Espoon veloista. Mun opiskelukaverit asuu Haukilahdessa ja Tontunmäessä ja siellä ei kuule sitä velkaisuutta huomaa, toisin kuin täällä *tun Vantaalla!!!
Tää pistää mut niin vihaseks kun pitää tapella tämmösestä asiasta. OIkeesti, mun mies on DI ja asiantuntija-asemassa ja tienaa ihan hyvin, miksei me voida elää sen mukaan, vaan ihan joidenkin hänen plörinäsääntöjen mukaan? Ja mulla on ihan vanha farkkuvolvo, kun kaverit ajelee citimaastureilla Omenaan shoppailemaan!!! Ihan samalla koulutuksella kuin minä!!
Kysyn vaan?!?!
Miten en usko että tämä on ap, tässä vedettiin jotenkin liian överiksi.
Joo, provo mutta tunnistan tuosta kyllä monia ihmisiä :D Ymmärtävät olla sanomatta ihan noin suoraan, paitsi aika lähelle joskus menee..
Mikä se sinun koulutuksesi on? Minkähintainen on tuo unelmiesi talo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää aina ottaa tuollainen kanta kun vastaukset 1 ja 2? Onko teidän oma elämä niin kohdillaan että on varaa irvailla muille?
Yleensä jos kahdestaan asuntoa vaihdetaan, niin on myös kaksi maksajaa kuluissa. Ymmärrän kyllä sinua ap, jos ei viihdy jossain, niin ei se väkisin se toisenlainen tunne siihen asumiseen tule. Olisiko teillä mahdollista jutella tästä asiasta ihan rauhassa, ilman lapsia? Ja vaikka joku kompromissi asiaan?Just niin! Kamala lukea näitä viestejä täällä, kun ette tiedä mitään mun tilanteesta! Ettekä edes halua ymmärtää mun lähtökohtia, koska olette aina miehen puolella täällä, aina!
Niin miten asiasta voisi jutella rauhassa, kun hän ei halua jutella ollenkaan!?!?! Jos näytän hänelle etuovesta, et kato tossa on kiva omakotitalo kivalla alueella Espoossa (mun unelma!) niin hän alkaa sössöttää miten toi on meille noin puolet liian kallis, tästä rivaristakin on vielä lainaa maksamatta ja blää blää. Pistää niin vihaks tommonen, kun mies ei yhtään uskalla ja ei oo sitä kuulua munaa!
Ja sitten se alkaa puhua, että Nurmijärvellä tai Kirkkonumella tai Vihdissä sais hienomman puoleen hintaan mitä Espoossa ja Espooo on Suomen velkasin kunta ja kaikki siellä päin peetä. No tiekkö mitä?!?! Kun mä en välitä peetäkään mistään Espoon veloista. Mun opiskelukaverit asuu Haukilahdessa ja Tontunmäessä ja siellä ei kuule sitä velkaisuutta huomaa, toisin kuin täällä *tun Vantaalla!!!
Tää pistää mut niin vihaseks kun pitää tapella tämmösestä asiasta. OIkeesti, mun mies on DI ja asiantuntija-asemassa ja tienaa ihan hyvin, miksei me voida elää sen mukaan, vaan ihan joidenkin hänen plörinäsääntöjen mukaan? Ja mulla on ihan vanha farkkuvolvo, kun kaverit ajelee citimaastureilla Omenaan shoppailemaan!!! Ihan samalla koulutuksella kuin minä!!
Kysyn vaan?!?!
Miten en usko että tämä on ap, tässä vedettiin jotenkin liian överiksi.
Aloittaja se on, sama kirjoittaja kun toi elämäönsä tyytyväinen lokkivaimo ja muutama muukin vastaaja. Mammoilla on lasten takia hiihtolomia ja sit tylsäilevät ja provoilevat... koko perhe omilla koneillaan. Hauskaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yöllä pitää riidellä?
Ja varsinkaan asunnonvaihdosta
Voisin ajatella, että ap oli nähnyt ihanan omakotitalon tai ison rivarin Etelä-Espoossa ja alkoi haluta näyttöön. Mies ei halunnut, koska rahat ei riitä. Vaino mökötti ja jatkoi riitelemistä aamu viiteen, jolloin mies järkevänä pakkasi lapset autoon ja hurautti äitinsä luokse.
Oletpa jyrkkä ja tuomitseva.
Kaksi ihmistä riitelee. Ei riita ole paha.
Jos toinen oireilee tuosta asunnosta,, niin olisi hyvä sen toisen tulla siinä vastaan.
Ei järki ole aina se oikea.
Ikävää, aapee, se vanhojen kaivelu/syyttely riidassa.
Oletko hakeutunut apuun? Oletko työstänyt niitä vanhoja? Se olisi itsellesi ja omalle elämällesi ja sitäpaitsi myös läheisillesi tärkeä asia.
Keskusteletteko te vai onko teillä vaan ne omat mielipiteet?
Ikävä tilanne.
Luulen, että teidän olisi hyvä hakeutua keskusteluapuun.
Hyvä, kun anoppilaan autetaan. Toivottavasti myös tuetaan teitä perheenä.