Sarjassamme arkipäivän nykykomediaa suomalainen opiskelija haluaa kieltää artisti Sia:n uuden elokuvan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei autistisen henkilön rooliin voitaisi etsiä autististista näyttelijää?

Näyttelijän työ on esittää jotain mitä hän ei ole. Miksi autistista roolia pitäisi esittää autistisen näyttelijän? Russell Crowe keräsi aikoinaan kehuja roolisuorituksestaan matemaatikko Nashinä, olematta matemaatikko tai mielenterveydeltään sairas. Eddie Redmayne teki kehutun suorituksen tohtori Hawkinsinä sairastamatta samaa tautia.

Fiktiossa näyttelijä aina esittää jotakuta muuta, niin olisi tässäkin näytellyt, vaikka olisikin ollut autismikirjolla. Autismikirjolla olevia elokuvatähtiä ja vähän vähemmänkin tunnettuja näyttelijöitä on olemassa. Sia halusi mieluummin palkata rooliin hyvän ystävänsä, joka on ymmärrettävää toki.

Olisi vain ollut hienoa kerrankin nähdä autismikirjolainen esittämässä autismikirjolaista. He kun eivät ole päässeet itseään esittämään, me valtaväestön edustajat kun katsomme tietävämme kaikesta kaiken ja osaavamme paremmin tämänkin asian.

Kyse on siis vallasta puhua omasta puolestaan.

Autismikirjo on jotain, johon et kenties osaa samaistua. Mutta jos kuvittelet itsesi näyttelijäksi, joka ei saa rooleja ja vihdoin olisi elokuvassa juuri sinunlaisesi roolihenkilö, mutta siihen palkataan taas vaikkapa mies, koska miehet muutenkin esittävät naisia elokuvissa (tällainenhan tilanne oli keskiajalla teattereissa, joissa miehet esittivät kaikki roolit), niin mieti, tuntuisiko tilanne sinusta yhtään sortavalta? Kuvittele, jos osaat. Minua ainakin harmittaisi.

Se mitä te kuvailette kuulostaa lähinnä tosivanhalta sirkukselta jossa saattoi olla näitä poikkeuksellisen näköisiä ihmisiä näytillä esim. parrakas nainen, kääp.. lyhytkasvuinen jne.

Jotenkin en näe tuollaisen sopivan nykyaikaan. Eli anna näyttelijän tehdä näyttelijäntyötä ja jätetään nää sirkus/eläintarhatyyliset showt toisenlaisiin tilaisuuksiin. Tai vielä mieluummin kokonaan pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assin äitinä en ihan ymmärtänyt tuota kohua, mutta tietysti olisihan siinä voinut palkata autismikirjolaisen rooliin.

Autistit esitetään usein tosi kliseisesti, mutta jokaisessa autismikirjolaisessa on paljon muitakin puolia ja piirteitä kuin diagnoosi. Sellaisen sävykkään kuvan luomisessa on kyllä apua, jos näyttelijä on itse ko. ryhmän edustaja. Eikös tämän nyt luulisi olevan ihan selvää kiukkuisimmallekin Sian tukijalle? Oikeasti?

Minä tulkitsen, että enemmän oli kyse Sian Twitterissä esittämistä äkäisistä vastauksista. Olisihan hän voinut heti sanoa, että oli kokeillut rooliin autismikirjolaista,jos todella oli niin tehnyt. Olisi sekin jupakka nitistetty alkuunsa.

Se, että jokin asia esitetään kliseisesti (mikä kyllä koskee ihan kaikkea elokuvassa esitettävää rakkaudesta unelmiin tai taistelukohtauksiin) on asia erikseen. Jokaista elokuvaa voi kritisoida ja sen voi jättää halutessaan katsomattakin - sitähän varten elokuvakriitikotkin on olemassa. Mutta on outoa että jokin elokuva pitäisi kieltää siksi, ettei roolihahmo ole uskottava. Monta leffaa ois jätetty julkaisematta jos sen perusteella menis jokin teos boikottiin. Taidetta ei tarvitse arvostaa eikä sen tehtävä ole olla dokumentti. Dokumenttielokuvat ovat sitten erikseen.

Jos haluaa muutosta eikä halua enää kliseisiä elokuvia autismista, niin siitä pitää toki puhua ääneen ja informoida ohjaajia siitä, miten erilaisia ihmiset voivat olla. Sillä ei silti ole tekemistä roolivalinnan kanssa.

Elokuvamaailma on aika karua kilpailua enkä itse toivoisi että jotakuta käytettäisiin hyväksi ja hänestä hyödyttäisiin rahallisesti.

Ihan oikeasti luulen että kuvaukset voisi olla painajaismaisia sellaiselle, jolla on aistiärsykkeitä. Osa valoista niin kirkkaita ettei niitä kohti voi katsoa, kuumuus lavalla, jatkuvat keskeytykset ja aloitukset, kiire ja ohjaajan paineet, kovat äänet, jne.

Ajatus on kaunis mutta luulen että olisi vaikeaa löytää sopivaa henkilöä, jos lähdettäisiin etsimään nimenomaan autismin kirjoon kuuluvaa henkilöä.. sen henkilön pitäisi osata sekä näytellä (kuinka moni autisti on kokenut näyttelijä?), kestää paineet kuvauksen aikana ja sen jälkeen (elokuvaa ei voida aloittaa alusta jos joku lähtee kesken kaiken), sen pitäisi sopia henkilön aikatauluihin jne..

En tunne tapausta, mutta näin itse arvioisin.

Onhan näitä autismikirjolaisia näyttelijöitä, esimerkiksi Darryl Hannah, Dan Akroyd, Anthony Hopkins, David Byrne.

Aika ylimielinen tuo kuvitelmasi, että heille se näytteleminen kameroiden edessä olisi automaattisesti kauhea koettelemus. Autismia on todella monen asteista ja jokainen autisti-ihminen on siinä suhteessa yksilö.

Juuri tuon kliseisen luulon kumoamiseksi olisi hyvä saada autismikuvauksa ihmisiltä, jotka tietävät asiasta omakohtaisesti. He paitsi tuntevat aiheen paremmin, eivätkä sorru toistamaan kliseitä.

Se, että elokuvissa on kliseita ei tietenkään tarkoita, etteikö hyvissä elokuvissa pyritä niitä välttämään.

Myös se valaistus voidaan muokata melkein millaiseksi tahansa, onhan elokuvanteossa jopa yksi tyylisuuntaus, joka minimoi kaiken ylimääräisen ja pyrkii kuvaamaan elokuvat ilman lavastusta ja valaistusta, mahdollisimman autenttisissa oloissa.

Lakataa vääntämästä siitä, pitäisikö roolia esittää autistin. Tässä on kyse yleisestä periaatteesta: hyväksymmekö sen, että on olemassa näyttelijöitä, jotka fiktiota esittäessään tekeytyvät toisiksi, milloin miksikin? Jos vastaus on ei, se käytännössä lopettaa kaiken näyttelemiseen perustuvan toiminnan. 

En ymmärrä, miten näiden wokeistien on niin vaikea ymmärtää a) fiktion ja faktan eroa ja b) taiteellista vapautta. Ilmeisesti yliopistossa ei enää opi ajattelemaan itse, mikä joskus oli ko. puljun tarkoitus.

Minä huomaan kyllä, että et ymmärrä.

Kyse on siitä, kenellä on valta ja mahdollisuudet ja kenellä ei. Autisteilla ei ole, heitä kiusataan kehdosta hautaan puuttuvien sosiaalisten taitojen takia, eivätkä he pääse itse kertomaan missään, millaista on olla autisti. Leffoissakin heitä esittää valtaväestön näyttelijä.

Meillä on omasta mielestämme oikeus esittää kaikkia. Saamme itkupotkuraivarin, kun joku edes hyvin maltilla sanoo, että olisihan tuohon rooliin nyt voinut palkata myös autismikirjolla olevan ammattinäyttelijän. Olisi voinut olla parempi ja sävykkäämpi hahmo leffassa.

Toistan jo aika monennetta kertaa, että en ole kieltämässä yhtään mitään. En vain käsitä kaltaisiasi raivopäitä, joille tämän asian ymmärtäminen ottaa noin koville. Yritätkö edes ymmärtää asiaa?

Minä ymmärrän sen niin, että sinä et osaa asettua vaikkapa nyt autismikirjolaisten asemaan. Mutta yritä eses. Kuvittele, että sinä olisit näyttelijä, etkä saisi rooleja ja silloinkin, kun jossain elokuvassa on JUURI sinunkaltaistasi ihmistä esittävä hahmo, rooli menisi sanotaan nyt vaikka miehelle, koska miehet näyttelevät muutenkin kaikki elokuvaroolit (tällainen tilanne tosiaan oli keskiajalla, jolloin teattereissa esiintyi pelkkiä miehiä). Eikö yhtään harmittaisi? Tulisi olo, että elokuvabisneksessä joku ryhmä käyttää valtaa muiden yli? Oikeasti?

Eli tuossa freudilaisesti lipsautat että haluat että valta on sinulla tai sillä joukkiolla johon itsesi identifioit eikä esim. elokuvan tekijöillä. Kyse on siis valtataistelusta, ei siitä että asia jota väität ajavasi oikeasti ajaisi autistien asiaa.

Tältä kampanjointisi myöskin loogisesti näyttää ulospäin. Monessakin kommentissa on todettu ettei esim. autismi estä roolien saamista jos vaan on lahjoja alalle. Esim. se hopkins jos se tosiaan on autismipiirteinen kuten ketjussa on väitetty, en jaksa tarkistaa.

Toisaalta jotkut autismipiirteet tekisi näyttelijäntyöstä silkkaa kärsimystä (kuten ketjussa on todettu) joten miksi alalle pitäisi lähteä pelkän kukkahattuporukan päähänpinttymän vuoksi jos se aiheuttaa henkistä pahoinvointia. 

Mikä ihmeen freudilainen lipsaus? Minähän sanon kyllä ihan suoraan olevani valkoista heteroa valtaväestöä, kuten ilmeisesti sinäkin, puuttuvan ymmärryksesi perusteella. Mutta toisin kuin sinä, minä olen miettinyt asiaa ja ymmärrän, miksi ihmisille on tärkeää päästä puhumaan omasta puolestaan.

Ja toistan taas, että en ole kieltämässä mitään ja Sialla on oikeus palkata hyvä ystävänsä. Olisi vaan ollut aika mielenkiintoista kerrankin nähdä autismikirjolaisen tulkinta autismikirjolaisista, sitä roolia kun yleensä esittävät meikäläisten eli valtaväestön edustajat.

Eli toisin sanoen, minusta sitä omasta puolestaan puhumisen oikeutta pitäisi levittää. Ei rajoittaa, kuten sinä tunnut haluavan.

Autismista tiedän paljon, koska minulla on autismikirjolla oleva lapsi. Tiedän myös tv-alan pitkäaikaisena ammattilaisena, miten paljon kuvaustilanteisiin voi vaikuttaa. On jopa olemassa kokonainen elokuvasuuntaus, joka pyrkii kuvaamaan elokuvaa ilman lavasteita ja keinotekoisia valaistuksia, eli hyvin autenttisissa oloissa.

Eikä nyt edes ole kukaan ehdottanut, että Sian olisi pitänyt pakottaa kameroiden eteen syvästi autistista ihmistä. Ketään ei tarvitse pakottaa, eikä pidä. Kai tiedät, että autismikirjolla on hyvin monentasoisia ihmisiä, ja jopa Sir Anthony Hopkinsin kaltaisia tähtiä? Kyllä, hänet on diagnosoitu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Professori kirjoitti:

Ongelmaksi muodostuu myös että leffojen tekeminen on bisnestä - ei ketään kiinnosta aito autistinäyttelijä jos hän ei ole jo valmiiksi kuuluisa Brad Pitt.

Eli tässä on vähän "taka-ajatuksena" naiivi idea siitä että elokuvien tekeminen olisi 100% taiteellista ja luovaa, kun taas kylmä totuus on se että mikään leffa ei ole ns. 'greenlit' ellei tuotantoyhtiö usko että se tienaa sillä rahaa. Tietenkin haluaisin että pyörätuolissa istuva näyttelijä saisi siistejä rooleja ja tämän kautta näkyvyyttä, mutta ei keskiverto ihmistä kiinnosta representaatio / minoriteetit jne.

Homo sapiens on myös visuaalinen eläin joka nostaa ne ihmiset pedestaalille jotka ovat konventionaalisesti kauniita. Tämä on osa alkukantaista eläimellistä vaistoamme (jolle on tietenkin evolutionaariset syyt) eikä sitä voi minkään dialogin kautta muuttaa taikka manipuloida.

Ableismi on ihan aito ongelma, mutta olen liian kyyninen uskomaan että mikään tulee koskaan muuttumaan. Tämän kaltaiset ulostulot Hesarissa aiheuttavat vain ärsyyntymistä.

Tämän kaltaiset ulostulot Hesarissa aiheuttavat myös paljon keskustelua, kuten voimme täälläkin todeta. Keskustelu suuntaa keskustelijoiden ja keskustelua seuraavien huomion keskusteltavaan aiheeseen ja siten pakottaa ihmiset ajattelemaan asiaa, edes vähäsen. Keskustelun aikaan saaminen lienee tässäkin syynä aiheen esille nostamiseen. Mikään ei muutu, ellei muutosprosessia aloiteta nostamalla epäkohtia esille julkiseen keskusteluun.

En minä tässä keskustelussa autistien asiaa mieti koska tämä keskustelu on lähinnä siitä että voiko näyttelijä tehdä työtään vapaasti vai pitääkö näyttelijäntyölle asettaa jotain outoja (loogisesti aika mielivaltaisia) rajoituksia sen mukaan minkälaista hahmoa olisi tarkoitus esittää.

Toisaalta tää maailma, varsinkin länsimaat, nyrjähti jo vuosia sitten kun alkoi nousta kohuja joistain vuosikymmeniä sitten tapahtuneista "naamanmustaus" tai "inkkaripäähine" tai "geishavaatteet" yms. naamioasuista tai rooliasuista ja noista vaadittiin isoon ääneen anteeksipyyntöjä.

Voin tässä anonyyminä tunnustaa että olen itsekin esiintynyt joskus kauan kauan sitten naamiaisissa asussa josta varmaan joku imisi hernettä nokkaan 20000 Watin  imurin teholla jos sen sattuisi näkemään. 

Juu se on huomattu, että et mieti asiaa.

Valtaväestö katsoo olevansa pätevä esittämään vähemmistöjä ja tietävänsä kaiken heistä. Kyllä se vähemmistöjä harmittaa, ja ymmärrän oikein hyvin miksi.

Ja ei, matemaatikko tai vaikkapa nyt väkivaltarikollinen ei ole vähemmistö. Autismikirjolaiset on. Intiaanit on. Molemmista noista ryhmistä löytyy ammattinäyttelijöitä, joille muutoin riittää varmastikin hyvin vähän rooleja, joten olisi ihan kiva jos he pääsisivät pestiin edes silloin, kun heitä esitetään elokuvassa. Saisivat ikäänkuin itse puhua puolestaan.

Jos haluat katsoa dokumenttia, katso dokumenttia. Jos et löydä oikeanlaista niin tee se itse. Tässä oli puhe elokuvasta joka on muutakin kuin dokumentti. Jotkut noista jopa täysin kuvitelmaa. 

Entäs sitten eri kansallisuuksien esittäminen. Katsoin eilen elokuvan Eat, Pray, Love, jossa espanjalainen näyttelijä Javier Bardem esitti brasilialaista hahmoa. Miten tämä on ok? Mitä espanjalainen näyttelijä tietää brasilialaisten sielunelämästä? Lisäksi hän esitti avioliitostaan eronnutta särkynyttä miestä, mutta elokuvan tekemisen aikoihin hän oli juuri mennyt naimisiin Penelope Cruzin kanssa. Miten hän tietää miltä avioero tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei autistisen henkilön rooliin voitaisi etsiä autististista näyttelijää?

Näyttelijän työ on esittää jotain mitä hän ei ole. Miksi autistista roolia pitäisi esittää autistisen näyttelijän? Russell Crowe keräsi aikoinaan kehuja roolisuorituksestaan matemaatikko Nashinä, olematta matemaatikko tai mielenterveydeltään sairas. Eddie Redmayne teki kehutun suorituksen tohtori Hawkinsinä sairastamatta samaa tautia.

Fiktiossa näyttelijä aina esittää jotakuta muuta, niin olisi tässäkin näytellyt, vaikka olisikin ollut autismikirjolla. Autismikirjolla olevia elokuvatähtiä ja vähän vähemmänkin tunnettuja näyttelijöitä on olemassa. Sia halusi mieluummin palkata rooliin hyvän ystävänsä, joka on ymmärrettävää toki.

Olisi vain ollut hienoa kerrankin nähdä autismikirjolainen esittämässä autismikirjolaista. He kun eivät ole päässeet itseään esittämään, me valtaväestön edustajat kun katsomme tietävämme kaikesta kaiken ja osaavamme paremmin tämänkin asian.

Kyse on siis vallasta puhua omasta puolestaan.

Autismikirjo on jotain, johon et kenties osaa samaistua. Mutta jos kuvittelet itsesi näyttelijäksi, joka ei saa rooleja ja vihdoin olisi elokuvassa juuri sinunlaisesi roolihenkilö, mutta siihen palkataan taas vaikkapa mies, koska miehet muutenkin esittävät naisia elokuvissa (tällainenhan tilanne oli keskiajalla teattereissa, joissa miehet esittivät kaikki roolit), niin mieti, tuntuisiko tilanne sinusta yhtään sortavalta? Kuvittele, jos osaat. Minua ainakin harmittaisi.

Se mitä te kuvailette kuulostaa lähinnä tosivanhalta sirkukselta jossa saattoi olla näitä poikkeuksellisen näköisiä ihmisiä näytillä esim. parrakas nainen, kääp.. lyhytkasvuinen jne.

Jotenkin en näe tuollaisen sopivan nykyaikaan. Eli anna näyttelijän tehdä näyttelijäntyötä ja jätetään nää sirkus/eläintarhatyyliset showt toisenlaisiin tilaisuuksiin. Tai vielä mieluummin kokonaan pois. 

Se, että sinusta autismikirjolaista ei sovi päästää kameran eteen, ettei synny friikkisirkusta, kertoo sinusta JA todistaa minun olleen oikeassa. Et edes huomaa tuota itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assin äitinä en ihan ymmärtänyt tuota kohua, mutta tietysti olisihan siinä voinut palkata autismikirjolaisen rooliin.

Autistit esitetään usein tosi kliseisesti, mutta jokaisessa autismikirjolaisessa on paljon muitakin puolia ja piirteitä kuin diagnoosi. Sellaisen sävykkään kuvan luomisessa on kyllä apua, jos näyttelijä on itse ko. ryhmän edustaja. Eikös tämän nyt luulisi olevan ihan selvää kiukkuisimmallekin Sian tukijalle? Oikeasti?

Minä tulkitsen, että enemmän oli kyse Sian Twitterissä esittämistä äkäisistä vastauksista. Olisihan hän voinut heti sanoa, että oli kokeillut rooliin autismikirjolaista,jos todella oli niin tehnyt. Olisi sekin jupakka nitistetty alkuunsa.

Se, että jokin asia esitetään kliseisesti (mikä kyllä koskee ihan kaikkea elokuvassa esitettävää rakkaudesta unelmiin tai taistelukohtauksiin) on asia erikseen. Jokaista elokuvaa voi kritisoida ja sen voi jättää halutessaan katsomattakin - sitähän varten elokuvakriitikotkin on olemassa. Mutta on outoa että jokin elokuva pitäisi kieltää siksi, ettei roolihahmo ole uskottava. Monta leffaa ois jätetty julkaisematta jos sen perusteella menis jokin teos boikottiin. Taidetta ei tarvitse arvostaa eikä sen tehtävä ole olla dokumentti. Dokumenttielokuvat ovat sitten erikseen.

Jos haluaa muutosta eikä halua enää kliseisiä elokuvia autismista, niin siitä pitää toki puhua ääneen ja informoida ohjaajia siitä, miten erilaisia ihmiset voivat olla. Sillä ei silti ole tekemistä roolivalinnan kanssa.

Elokuvamaailma on aika karua kilpailua enkä itse toivoisi että jotakuta käytettäisiin hyväksi ja hänestä hyödyttäisiin rahallisesti.

Ihan oikeasti luulen että kuvaukset voisi olla painajaismaisia sellaiselle, jolla on aistiärsykkeitä. Osa valoista niin kirkkaita ettei niitä kohti voi katsoa, kuumuus lavalla, jatkuvat keskeytykset ja aloitukset, kiire ja ohjaajan paineet, kovat äänet, jne.

Ajatus on kaunis mutta luulen että olisi vaikeaa löytää sopivaa henkilöä, jos lähdettäisiin etsimään nimenomaan autismin kirjoon kuuluvaa henkilöä.. sen henkilön pitäisi osata sekä näytellä (kuinka moni autisti on kokenut näyttelijä?), kestää paineet kuvauksen aikana ja sen jälkeen (elokuvaa ei voida aloittaa alusta jos joku lähtee kesken kaiken), sen pitäisi sopia henkilön aikatauluihin jne..

En tunne tapausta, mutta näin itse arvioisin.

Onhan näitä autismikirjolaisia näyttelijöitä, esimerkiksi Darryl Hannah, Dan Akroyd, Anthony Hopkins, David Byrne.

Aika ylimielinen tuo kuvitelmasi, että heille se näytteleminen kameroiden edessä olisi automaattisesti kauhea koettelemus. Autismia on todella monen asteista ja jokainen autisti-ihminen on siinä suhteessa yksilö.

Juuri tuon kliseisen luulon kumoamiseksi olisi hyvä saada autismikuvauksa ihmisiltä, jotka tietävät asiasta omakohtaisesti. He paitsi tuntevat aiheen paremmin, eivätkä sorru toistamaan kliseitä.

Se, että elokuvissa on kliseita ei tietenkään tarkoita, etteikö hyvissä elokuvissa pyritä niitä välttämään.

Myös se valaistus voidaan muokata melkein millaiseksi tahansa, onhan elokuvanteossa jopa yksi tyylisuuntaus, joka minimoi kaiken ylimääräisen ja pyrkii kuvaamaan elokuvat ilman lavastusta ja valaistusta, mahdollisimman autenttisissa oloissa.

Lakataa vääntämästä siitä, pitäisikö roolia esittää autistin. Tässä on kyse yleisestä periaatteesta: hyväksymmekö sen, että on olemassa näyttelijöitä, jotka fiktiota esittäessään tekeytyvät toisiksi, milloin miksikin? Jos vastaus on ei, se käytännössä lopettaa kaiken näyttelemiseen perustuvan toiminnan. 

En ymmärrä, miten näiden wokeistien on niin vaikea ymmärtää a) fiktion ja faktan eroa ja b) taiteellista vapautta. Ilmeisesti yliopistossa ei enää opi ajattelemaan itse, mikä joskus oli ko. puljun tarkoitus.

Minä huomaan kyllä, että et ymmärrä.

Kyse on siitä, kenellä on valta ja mahdollisuudet ja kenellä ei. Autisteilla ei ole, heitä kiusataan kehdosta hautaan puuttuvien sosiaalisten taitojen takia, eivätkä he pääse itse kertomaan missään, millaista on olla autisti. Leffoissakin heitä esittää valtaväestön näyttelijä.

Meillä on omasta mielestämme oikeus esittää kaikkia. Saamme itkupotkuraivarin, kun joku edes hyvin maltilla sanoo, että olisihan tuohon rooliin nyt voinut palkata myös autismikirjolla olevan ammattinäyttelijän. Olisi voinut olla parempi ja sävykkäämpi hahmo leffassa.

Toistan jo aika monennetta kertaa, että en ole kieltämässä yhtään mitään. En vain käsitä kaltaisiasi raivopäitä, joille tämän asian ymmärtäminen ottaa noin koville. Yritätkö edes ymmärtää asiaa?

Minä ymmärrän sen niin, että sinä et osaa asettua vaikkapa nyt autismikirjolaisten asemaan. Mutta yritä eses. Kuvittele, että sinä olisit näyttelijä, etkä saisi rooleja ja silloinkin, kun jossain elokuvassa on JUURI sinunkaltaistasi ihmistä esittävä hahmo, rooli menisi sanotaan nyt vaikka miehelle, koska miehet näyttelevät muutenkin kaikki elokuvaroolit (tällainen tilanne tosiaan oli keskiajalla, jolloin teattereissa esiintyi pelkkiä miehiä). Eikö yhtään harmittaisi? Tulisi olo, että elokuvabisneksessä joku ryhmä käyttää valtaa muiden yli? Oikeasti?

Eli tuossa freudilaisesti lipsautat että haluat että valta on sinulla tai sillä joukkiolla johon itsesi identifioit eikä esim. elokuvan tekijöillä. Kyse on siis valtataistelusta, ei siitä että asia jota väität ajavasi oikeasti ajaisi autistien asiaa.

Tältä kampanjointisi myöskin loogisesti näyttää ulospäin. Monessakin kommentissa on todettu ettei esim. autismi estä roolien saamista jos vaan on lahjoja alalle. Esim. se hopkins jos se tosiaan on autismipiirteinen kuten ketjussa on väitetty, en jaksa tarkistaa.

Toisaalta jotkut autismipiirteet tekisi näyttelijäntyöstä silkkaa kärsimystä (kuten ketjussa on todettu) joten miksi alalle pitäisi lähteä pelkän kukkahattuporukan päähänpinttymän vuoksi jos se aiheuttaa henkistä pahoinvointia. 

Mikä ihmeen freudilainen lipsaus? Minähän sanon kyllä ihan suoraan olevani valkoista heteroa valtaväestöä, kuten ilmeisesti sinäkin, puuttuvan ymmärryksesi perusteella. Mutta toisin kuin sinä, minä olen miettinyt asiaa ja ymmärrän, miksi ihmisille on tärkeää päästä puhumaan omasta puolestaan.

Ja toistan taas, että en ole kieltämässä mitään ja Sialla on oikeus palkata hyvä ystävänsä. Olisi vaan ollut aika mielenkiintoista kerrankin nähdä autismikirjolaisen tulkinta autismikirjolaisista, sitä roolia kun yleensä esittävät meikäläisten eli valtaväestön edustajat.

Eli toisin sanoen, minusta sitä omasta puolestaan puhumisen oikeutta pitäisi levittää. Ei rajoittaa, kuten sinä tunnut haluavan.

Autismista tiedän paljon, koska minulla on autismikirjolla oleva lapsi. Tiedän myös tv-alan pitkäaikaisena ammattilaisena, miten paljon kuvaustilanteisiin voi vaikuttaa. On jopa olemassa kokonainen elokuvasuuntaus, joka pyrkii kuvaamaan elokuvaa ilman lavasteita ja keinotekoisia valaistuksia, eli hyvin autenttisissa oloissa.

Eikä nyt edes ole kukaan ehdottanut, että Sian olisi pitänyt pakottaa kameroiden eteen syvästi autistista ihmistä. Ketään ei tarvitse pakottaa, eikä pidä. Kai tiedät, että autismikirjolla on hyvin monentasoisia ihmisiä, ja jopa Sir Anthony Hopkinsin kaltaisia tähtiä? Kyllä, hänet on diagnosoitu.

Sinä se meistä olet rajoittamassa ja muita määräilemässä, en minä. Joten se siitä argumentistasi.

Onko mielestäsi anthony hopkinsilla ongelmia saada rooleja tai pitääkö anthony hopkinsin rajoittaa roolinsa autistirooleihin jotta sinä olisit tyytyväinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei autistisen henkilön rooliin voitaisi etsiä autististista näyttelijää?

Näyttelijän työ on esittää jotain mitä hän ei ole. Miksi autistista roolia pitäisi esittää autistisen näyttelijän? Russell Crowe keräsi aikoinaan kehuja roolisuorituksestaan matemaatikko Nashinä, olematta matemaatikko tai mielenterveydeltään sairas. Eddie Redmayne teki kehutun suorituksen tohtori Hawkinsinä sairastamatta samaa tautia.

Fiktiossa näyttelijä aina esittää jotakuta muuta, niin olisi tässäkin näytellyt, vaikka olisikin ollut autismikirjolla. Autismikirjolla olevia elokuvatähtiä ja vähän vähemmänkin tunnettuja näyttelijöitä on olemassa. Sia halusi mieluummin palkata rooliin hyvän ystävänsä, joka on ymmärrettävää toki.

Olisi vain ollut hienoa kerrankin nähdä autismikirjolainen esittämässä autismikirjolaista. He kun eivät ole päässeet itseään esittämään, me valtaväestön edustajat kun katsomme tietävämme kaikesta kaiken ja osaavamme paremmin tämänkin asian.

Kyse on siis vallasta puhua omasta puolestaan.

Autismikirjo on jotain, johon et kenties osaa samaistua. Mutta jos kuvittelet itsesi näyttelijäksi, joka ei saa rooleja ja vihdoin olisi elokuvassa juuri sinunlaisesi roolihenkilö, mutta siihen palkataan taas vaikkapa mies, koska miehet muutenkin esittävät naisia elokuvissa (tällainenhan tilanne oli keskiajalla teattereissa, joissa miehet esittivät kaikki roolit), niin mieti, tuntuisiko tilanne sinusta yhtään sortavalta? Kuvittele, jos osaat. Minua ainakin harmittaisi.

Se mitä te kuvailette kuulostaa lähinnä tosivanhalta sirkukselta jossa saattoi olla näitä poikkeuksellisen näköisiä ihmisiä näytillä esim. parrakas nainen, kääp.. lyhytkasvuinen jne.

Jotenkin en näe tuollaisen sopivan nykyaikaan. Eli anna näyttelijän tehdä näyttelijäntyötä ja jätetään nää sirkus/eläintarhatyyliset showt toisenlaisiin tilaisuuksiin. Tai vielä mieluummin kokonaan pois. 

Se, että sinusta autismikirjolaista ei sovi päästää kameran eteen, ettei synny friikkisirkusta, kertoo sinusta JA todistaa minun olleen oikeassa. Et edes huomaa tuota itse.

Lässynlää trolli. Mee muualle jankuttamaan soopaasi. 

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten eri kansallisuuksien esittäminen. Katsoin eilen elokuvan Eat, Pray, Love, jossa espanjalainen näyttelijä Javier Bardem esitti brasilialaista hahmoa. Miten tämä on ok? Mitä espanjalainen näyttelijä tietää brasilialaisten sielunelämästä? Lisäksi hän esitti avioliitostaan eronnutta särkynyttä miestä, mutta elokuvan tekemisen aikoihin hän oli juuri mennyt naimisiin Penelope Cruzin kanssa. Miten hän tietää miltä avioero tuntuu?

Varmaan tajuat, ettei brasilialaiset tai eronneet ole syrjitty vähemmistö, joka ei pääse missään ääneen.

Oikeasti, et voi olla noin tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei autistisen henkilön rooliin voitaisi etsiä autististista näyttelijää?

Näyttelijän työ on esittää jotain mitä hän ei ole. Miksi autistista roolia pitäisi esittää autistisen näyttelijän? Russell Crowe keräsi aikoinaan kehuja roolisuorituksestaan matemaatikko Nashinä, olematta matemaatikko tai mielenterveydeltään sairas. Eddie Redmayne teki kehutun suorituksen tohtori Hawkinsinä sairastamatta samaa tautia.

Fiktiossa näyttelijä aina esittää jotakuta muuta, niin olisi tässäkin näytellyt, vaikka olisikin ollut autismikirjolla. Autismikirjolla olevia elokuvatähtiä ja vähän vähemmänkin tunnettuja näyttelijöitä on olemassa. Sia halusi mieluummin palkata rooliin hyvän ystävänsä, joka on ymmärrettävää toki.

Olisi vain ollut hienoa kerrankin nähdä autismikirjolainen esittämässä autismikirjolaista. He kun eivät ole päässeet itseään esittämään, me valtaväestön edustajat kun katsomme tietävämme kaikesta kaiken ja osaavamme paremmin tämänkin asian.

Kyse on siis vallasta puhua omasta puolestaan.

Autismikirjo on jotain, johon et kenties osaa samaistua. Mutta jos kuvittelet itsesi näyttelijäksi, joka ei saa rooleja ja vihdoin olisi elokuvassa juuri sinunlaisesi roolihenkilö, mutta siihen palkataan taas vaikkapa mies, koska miehet muutenkin esittävät naisia elokuvissa (tällainenhan tilanne oli keskiajalla teattereissa, joissa miehet esittivät kaikki roolit), niin mieti, tuntuisiko tilanne sinusta yhtään sortavalta? Kuvittele, jos osaat. Minua ainakin harmittaisi.

Se mitä te kuvailette kuulostaa lähinnä tosivanhalta sirkukselta jossa saattoi olla näitä poikkeuksellisen näköisiä ihmisiä näytillä esim. parrakas nainen, kääp.. lyhytkasvuinen jne.

Jotenkin en näe tuollaisen sopivan nykyaikaan. Eli anna näyttelijän tehdä näyttelijäntyötä ja jätetään nää sirkus/eläintarhatyyliset showt toisenlaisiin tilaisuuksiin. Tai vielä mieluummin kokonaan pois. 

Se, että sinusta autismikirjolaista ei sovi päästää kameran eteen, ettei synny friikkisirkusta, kertoo sinusta JA todistaa minun olleen oikeassa. Et edes huomaa tuota itse.

Lässynlää trolli. Mee muualle jankuttamaan soopaasi. 

Sulta selvästi loppuivatkin sitten argumentit. Näin arvelinkin.

Elokuva on elokuva, typeriä tällaiset estämis yritykset.

Yksinkertaista: ei tehdä enää yhtään elokuvaa, jossa on vammaisia hahmoja. Olisiko se parempi ratkaisu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei autistisen henkilön rooliin voitaisi etsiä autististista näyttelijää?

Näyttelijän työ on esittää jotain mitä hän ei ole. Miksi autistista roolia pitäisi esittää autistisen näyttelijän? Russell Crowe keräsi aikoinaan kehuja roolisuorituksestaan matemaatikko Nashinä, olematta matemaatikko tai mielenterveydeltään sairas. Eddie Redmayne teki kehutun suorituksen tohtori Hawkinsinä sairastamatta samaa tautia.

Fiktiossa näyttelijä aina esittää jotakuta muuta, niin olisi tässäkin näytellyt, vaikka olisikin ollut autismikirjolla. Autismikirjolla olevia elokuvatähtiä ja vähän vähemmänkin tunnettuja näyttelijöitä on olemassa. Sia halusi mieluummin palkata rooliin hyvän ystävänsä, joka on ymmärrettävää toki.

Olisi vain ollut hienoa kerrankin nähdä autismikirjolainen esittämässä autismikirjolaista. He kun eivät ole päässeet itseään esittämään, me valtaväestön edustajat kun katsomme tietävämme kaikesta kaiken ja osaavamme paremmin tämänkin asian.

Kyse on siis vallasta puhua omasta puolestaan.

Autismikirjo on jotain, johon et kenties osaa samaistua. Mutta jos kuvittelet itsesi näyttelijäksi, joka ei saa rooleja ja vihdoin olisi elokuvassa juuri sinunlaisesi roolihenkilö, mutta siihen palkataan taas vaikkapa mies, koska miehet muutenkin esittävät naisia elokuvissa (tällainenhan tilanne oli keskiajalla teattereissa, joissa miehet esittivät kaikki roolit), niin mieti, tuntuisiko tilanne sinusta yhtään sortavalta? Kuvittele, jos osaat. Minua ainakin harmittaisi.

Se mitä te kuvailette kuulostaa lähinnä tosivanhalta sirkukselta jossa saattoi olla näitä poikkeuksellisen näköisiä ihmisiä näytillä esim. parrakas nainen, kääp.. lyhytkasvuinen jne.

Jotenkin en näe tuollaisen sopivan nykyaikaan. Eli anna näyttelijän tehdä näyttelijäntyötä ja jätetään nää sirkus/eläintarhatyyliset showt toisenlaisiin tilaisuuksiin. Tai vielä mieluummin kokonaan pois. 

Se, että sinusta autismikirjolaista ei sovi päästää kameran eteen, ettei synny friikkisirkusta, kertoo sinusta JA todistaa minun olleen oikeassa. Et edes huomaa tuota itse.

Lässynlää trolli. Mee muualle jankuttamaan soopaasi. 

Sulta selvästi loppuivatkin sitten argumentit. Näin arvelinkin.

Sulla niitä ei ollut alkujaankaan joten sait just sen verran vaivannäköä kuin ansaitsitkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assin äitinä en ihan ymmärtänyt tuota kohua, mutta tietysti olisihan siinä voinut palkata autismikirjolaisen rooliin.

Autistit esitetään usein tosi kliseisesti, mutta jokaisessa autismikirjolaisessa on paljon muitakin puolia ja piirteitä kuin diagnoosi. Sellaisen sävykkään kuvan luomisessa on kyllä apua, jos näyttelijä on itse ko. ryhmän edustaja. Eikös tämän nyt luulisi olevan ihan selvää kiukkuisimmallekin Sian tukijalle? Oikeasti?

Minä tulkitsen, että enemmän oli kyse Sian Twitterissä esittämistä äkäisistä vastauksista. Olisihan hän voinut heti sanoa, että oli kokeillut rooliin autismikirjolaista,jos todella oli niin tehnyt. Olisi sekin jupakka nitistetty alkuunsa.

Se, että jokin asia esitetään kliseisesti (mikä kyllä koskee ihan kaikkea elokuvassa esitettävää rakkaudesta unelmiin tai taistelukohtauksiin) on asia erikseen. Jokaista elokuvaa voi kritisoida ja sen voi jättää halutessaan katsomattakin - sitähän varten elokuvakriitikotkin on olemassa. Mutta on outoa että jokin elokuva pitäisi kieltää siksi, ettei roolihahmo ole uskottava. Monta leffaa ois jätetty julkaisematta jos sen perusteella menis jokin teos boikottiin. Taidetta ei tarvitse arvostaa eikä sen tehtävä ole olla dokumentti. Dokumenttielokuvat ovat sitten erikseen.

Jos haluaa muutosta eikä halua enää kliseisiä elokuvia autismista, niin siitä pitää toki puhua ääneen ja informoida ohjaajia siitä, miten erilaisia ihmiset voivat olla. Sillä ei silti ole tekemistä roolivalinnan kanssa.

Elokuvamaailma on aika karua kilpailua enkä itse toivoisi että jotakuta käytettäisiin hyväksi ja hänestä hyödyttäisiin rahallisesti.

Ihan oikeasti luulen että kuvaukset voisi olla painajaismaisia sellaiselle, jolla on aistiärsykkeitä. Osa valoista niin kirkkaita ettei niitä kohti voi katsoa, kuumuus lavalla, jatkuvat keskeytykset ja aloitukset, kiire ja ohjaajan paineet, kovat äänet, jne.

Ajatus on kaunis mutta luulen että olisi vaikeaa löytää sopivaa henkilöä, jos lähdettäisiin etsimään nimenomaan autismin kirjoon kuuluvaa henkilöä.. sen henkilön pitäisi osata sekä näytellä (kuinka moni autisti on kokenut näyttelijä?), kestää paineet kuvauksen aikana ja sen jälkeen (elokuvaa ei voida aloittaa alusta jos joku lähtee kesken kaiken), sen pitäisi sopia henkilön aikatauluihin jne..

En tunne tapausta, mutta näin itse arvioisin.

Onhan näitä autismikirjolaisia näyttelijöitä, esimerkiksi Darryl Hannah, Dan Akroyd, Anthony Hopkins, David Byrne.

Aika ylimielinen tuo kuvitelmasi, että heille se näytteleminen kameroiden edessä olisi automaattisesti kauhea koettelemus. Autismia on todella monen asteista ja jokainen autisti-ihminen on siinä suhteessa yksilö.

Juuri tuon kliseisen luulon kumoamiseksi olisi hyvä saada autismikuvauksa ihmisiltä, jotka tietävät asiasta omakohtaisesti. He paitsi tuntevat aiheen paremmin, eivätkä sorru toistamaan kliseitä.

Se, että elokuvissa on kliseita ei tietenkään tarkoita, etteikö hyvissä elokuvissa pyritä niitä välttämään.

Myös se valaistus voidaan muokata melkein millaiseksi tahansa, onhan elokuvanteossa jopa yksi tyylisuuntaus, joka minimoi kaiken ylimääräisen ja pyrkii kuvaamaan elokuvat ilman lavastusta ja valaistusta, mahdollisimman autenttisissa oloissa.

Lakataa vääntämästä siitä, pitäisikö roolia esittää autistin. Tässä on kyse yleisestä periaatteesta: hyväksymmekö sen, että on olemassa näyttelijöitä, jotka fiktiota esittäessään tekeytyvät toisiksi, milloin miksikin? Jos vastaus on ei, se käytännössä lopettaa kaiken näyttelemiseen perustuvan toiminnan. 

En ymmärrä, miten näiden wokeistien on niin vaikea ymmärtää a) fiktion ja faktan eroa ja b) taiteellista vapautta. Ilmeisesti yliopistossa ei enää opi ajattelemaan itse, mikä joskus oli ko. puljun tarkoitus.

Minä huomaan kyllä, että et ymmärrä.

Kyse on siitä, kenellä on valta ja mahdollisuudet ja kenellä ei. Autisteilla ei ole, heitä kiusataan kehdosta hautaan puuttuvien sosiaalisten taitojen takia, eivätkä he pääse itse kertomaan missään, millaista on olla autisti. Leffoissakin heitä esittää valtaväestön näyttelijä.

Meillä on omasta mielestämme oikeus esittää kaikkia. Saamme itkupotkuraivarin, kun joku edes hyvin maltilla sanoo, että olisihan tuohon rooliin nyt voinut palkata myös autismikirjolla olevan ammattinäyttelijän. Olisi voinut olla parempi ja sävykkäämpi hahmo leffassa.

Toistan jo aika monennetta kertaa, että en ole kieltämässä yhtään mitään. En vain käsitä kaltaisiasi raivopäitä, joille tämän asian ymmärtäminen ottaa noin koville. Yritätkö edes ymmärtää asiaa?

Minä ymmärrän sen niin, että sinä et osaa asettua vaikkapa nyt autismikirjolaisten asemaan. Mutta yritä eses. Kuvittele, että sinä olisit näyttelijä, etkä saisi rooleja ja silloinkin, kun jossain elokuvassa on JUURI sinunkaltaistasi ihmistä esittävä hahmo, rooli menisi sanotaan nyt vaikka miehelle, koska miehet näyttelevät muutenkin kaikki elokuvaroolit (tällainen tilanne tosiaan oli keskiajalla, jolloin teattereissa esiintyi pelkkiä miehiä). Eikö yhtään harmittaisi? Tulisi olo, että elokuvabisneksessä joku ryhmä käyttää valtaa muiden yli? Oikeasti?

Eli tuossa freudilaisesti lipsautat että haluat että valta on sinulla tai sillä joukkiolla johon itsesi identifioit eikä esim. elokuvan tekijöillä. Kyse on siis valtataistelusta, ei siitä että asia jota väität ajavasi oikeasti ajaisi autistien asiaa.

Tältä kampanjointisi myöskin loogisesti näyttää ulospäin. Monessakin kommentissa on todettu ettei esim. autismi estä roolien saamista jos vaan on lahjoja alalle. Esim. se hopkins jos se tosiaan on autismipiirteinen kuten ketjussa on väitetty, en jaksa tarkistaa.

Toisaalta jotkut autismipiirteet tekisi näyttelijäntyöstä silkkaa kärsimystä (kuten ketjussa on todettu) joten miksi alalle pitäisi lähteä pelkän kukkahattuporukan päähänpinttymän vuoksi jos se aiheuttaa henkistä pahoinvointia. 

Mikä ihmeen freudilainen lipsaus? Minähän sanon kyllä ihan suoraan olevani valkoista heteroa valtaväestöä, kuten ilmeisesti sinäkin, puuttuvan ymmärryksesi perusteella. Mutta toisin kuin sinä, minä olen miettinyt asiaa ja ymmärrän, miksi ihmisille on tärkeää päästä puhumaan omasta puolestaan.

Ja toistan taas, että en ole kieltämässä mitään ja Sialla on oikeus palkata hyvä ystävänsä. Olisi vaan ollut aika mielenkiintoista kerrankin nähdä autismikirjolaisen tulkinta autismikirjolaisista, sitä roolia kun yleensä esittävät meikäläisten eli valtaväestön edustajat.

Eli toisin sanoen, minusta sitä omasta puolestaan puhumisen oikeutta pitäisi levittää. Ei rajoittaa, kuten sinä tunnut haluavan.

Autismista tiedän paljon, koska minulla on autismikirjolla oleva lapsi. Tiedän myös tv-alan pitkäaikaisena ammattilaisena, miten paljon kuvaustilanteisiin voi vaikuttaa. On jopa olemassa kokonainen elokuvasuuntaus, joka pyrkii kuvaamaan elokuvaa ilman lavasteita ja keinotekoisia valaistuksia, eli hyvin autenttisissa oloissa.

Eikä nyt edes ole kukaan ehdottanut, että Sian olisi pitänyt pakottaa kameroiden eteen syvästi autistista ihmistä. Ketään ei tarvitse pakottaa, eikä pidä. Kai tiedät, että autismikirjolla on hyvin monentasoisia ihmisiä, ja jopa Sir Anthony Hopkinsin kaltaisia tähtiä? Kyllä, hänet on diagnosoitu.

Sinä se meistä olet rajoittamassa ja muita määräilemässä, en minä. Joten se siitä argumentistasi.

Onko mielestäsi anthony hopkinsilla ongelmia saada rooleja tai pitääkö anthony hopkinsin rajoittaa roolinsa autistirooleihin jotta sinä olisit tyytyväinen?

Ai minäkö ne Sian leffan ja muutenkin leffojen roolit jaan? Ok 😂

Anthony Hopkins oli esimerkki siitä, että autismikirjolla olevia näyttelijöitä löytyy. Hänelle ei varmaan tuota vaikeuksia saada rooleja halutessaan, isolle osalle sen sijaan kyllä voi tuottaa hyvinkin.

Ainakaan en muista yhtäkään elokuvaa tai tv-sarjaa, jossa autistia olisi päässyt näyttelemään autisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten eri kansallisuuksien esittäminen. Katsoin eilen elokuvan Eat, Pray, Love, jossa espanjalainen näyttelijä Javier Bardem esitti brasilialaista hahmoa. Miten tämä on ok? Mitä espanjalainen näyttelijä tietää brasilialaisten sielunelämästä? Lisäksi hän esitti avioliitostaan eronnutta särkynyttä miestä, mutta elokuvan tekemisen aikoihin hän oli juuri mennyt naimisiin Penelope Cruzin kanssa. Miten hän tietää miltä avioero tuntuu?

Varmaan tajuat, ettei brasilialaiset tai eronneet ole syrjitty vähemmistö, joka ei pääse missään ääneen.

Oikeasti, et voi olla noin tyhmä.

Ei ei? Eroappa ja katso miten kaveripiirisi lopettaa sinun kutsumisesi illanviettoihin ja tule sitten selittämään miten eronkin jälkeen kaikki jatkuu kuin ennenkin. Lisäksi miehenä menetät yleensä kotisi, suuren osan tavaroistasi ja autosi sekä tapaat lapsiasi yhden viikonlopun joka toinen viikko kun ne jää tietty äidille. Plus tietty eksäsi haukkuu sinut entiselle kaveripiirillesi kaikin mahdollisin tavoin. 

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaista: ei tehdä enää yhtään elokuvaa, jossa on vammaisia hahmoja. Olisiko se parempi ratkaisu?

Aaa, uhriutumista.

Meinaat, että kiukkupotkuraivarit ja "ei sitten tehdä" ovat ainoita vaihtoehtoja? Ei voisi koskaan ajatella, että oikeasti kokeiltaisiin niitä vammaisia näyttelijöitä. Autismikirjolaisista vain osa muuten on vammaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten eri kansallisuuksien esittäminen. Katsoin eilen elokuvan Eat, Pray, Love, jossa espanjalainen näyttelijä Javier Bardem esitti brasilialaista hahmoa. Miten tämä on ok? Mitä espanjalainen näyttelijä tietää brasilialaisten sielunelämästä? Lisäksi hän esitti avioliitostaan eronnutta särkynyttä miestä, mutta elokuvan tekemisen aikoihin hän oli juuri mennyt naimisiin Penelope Cruzin kanssa. Miten hän tietää miltä avioero tuntuu?

Varmaan tajuat, ettei brasilialaiset tai eronneet ole syrjitty vähemmistö, joka ei pääse missään ääneen.

Oikeasti, et voi olla noin tyhmä.

Ei kannattaisi ottaa tuollaista asennetta, kun et tiedä minusta mitään. Naispuolisena ADHD-diagnosoituna ihmisenä kuulun pieneen ja liian vähän diagnosoituun vähemmistöön, ja sinä haukuit minua juuri tyhmäksi. Et sitten yhtään ennen kommenttiasi ajatellut, että ehkä minulla on joku diagnoosi, jonka takia en jaksa keskittyä koko ketjun lukemiseen vaan kirjoitan jotain mitä ensin mieleen tulee, koska ajatus on pakko saada pois päästä. Kyllä minä nyt mieleni pahoitin ja toivon, että sinut canceloidaan, koska väheksyt ja haukut ADHD-diagnosoituja ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten eri kansallisuuksien esittäminen. Katsoin eilen elokuvan Eat, Pray, Love, jossa espanjalainen näyttelijä Javier Bardem esitti brasilialaista hahmoa. Miten tämä on ok? Mitä espanjalainen näyttelijä tietää brasilialaisten sielunelämästä? Lisäksi hän esitti avioliitostaan eronnutta särkynyttä miestä, mutta elokuvan tekemisen aikoihin hän oli juuri mennyt naimisiin Penelope Cruzin kanssa. Miten hän tietää miltä avioero tuntuu?

Varmaan tajuat, ettei brasilialaiset tai eronneet ole syrjitty vähemmistö, joka ei pääse missään ääneen.

Oikeasti, et voi olla noin tyhmä.

Ei ei? Eroappa ja katso miten kaveripiirisi lopettaa sinun kutsumisesi illanviettoihin ja tule sitten selittämään miten eronkin jälkeen kaikki jatkuu kuin ennenkin. Lisäksi miehenä menetät yleensä kotisi, suuren osan tavaroistasi ja autosi sekä tapaat lapsiasi yhden viikonlopun joka toinen viikko kun ne jää tietty äidille. Plus tietty eksäsi haukkuu sinut entiselle kaveripiirillesi kaikin mahdollisin tavoin. 

Se, miten hyvin tai huonosti sinä erosi hoidat ei ole sama asia kuin että eronneet olisivat yhteiskunnassa syrjitty vähemmistö.

On tämäkin aika komediaa että yks opiskelija saa näin ison tappelun aikaiseksi mielipiteellään :DD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten eri kansallisuuksien esittäminen. Katsoin eilen elokuvan Eat, Pray, Love, jossa espanjalainen näyttelijä Javier Bardem esitti brasilialaista hahmoa. Miten tämä on ok? Mitä espanjalainen näyttelijä tietää brasilialaisten sielunelämästä? Lisäksi hän esitti avioliitostaan eronnutta särkynyttä miestä, mutta elokuvan tekemisen aikoihin hän oli juuri mennyt naimisiin Penelope Cruzin kanssa. Miten hän tietää miltä avioero tuntuu?

Varmaan tajuat, ettei brasilialaiset tai eronneet ole syrjitty vähemmistö, joka ei pääse missään ääneen.

Oikeasti, et voi olla noin tyhmä.

Ei kannattaisi ottaa tuollaista asennetta, kun et tiedä minusta mitään. Naispuolisena ADHD-diagnosoituna ihmisenä kuulun pieneen ja liian vähän diagnosoituun vähemmistöön, ja sinä haukuit minua juuri tyhmäksi. Et sitten yhtään ennen kommenttiasi ajatellut, että ehkä minulla on joku diagnoosi, jonka takia en jaksa keskittyä koko ketjun lukemiseen vaan kirjoitan jotain mitä ensin mieleen tulee, koska ajatus on pakko saada pois päästä. Kyllä minä nyt mieleni pahoitin ja toivon, että sinut canceloidaan, koska väheksyt ja haukut ADHD-diagnosoituja ihmisiä.

Höpsis. En minö adhd-ihmisiä haukkunut. Haukuin korkeintaan sinua ja sysityperää kommenttiasi.

Ja toivoin, että et ole oikeasti noin tyhmä, ainoastaan purskautit aivopierun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assin äitinä en ihan ymmärtänyt tuota kohua, mutta tietysti olisihan siinä voinut palkata autismikirjolaisen rooliin.

Autistit esitetään usein tosi kliseisesti, mutta jokaisessa autismikirjolaisessa on paljon muitakin puolia ja piirteitä kuin diagnoosi. Sellaisen sävykkään kuvan luomisessa on kyllä apua, jos näyttelijä on itse ko. ryhmän edustaja. Eikös tämän nyt luulisi olevan ihan selvää kiukkuisimmallekin Sian tukijalle? Oikeasti?

Minä tulkitsen, että enemmän oli kyse Sian Twitterissä esittämistä äkäisistä vastauksista. Olisihan hän voinut heti sanoa, että oli kokeillut rooliin autismikirjolaista,jos todella oli niin tehnyt. Olisi sekin jupakka nitistetty alkuunsa.

Se, että jokin asia esitetään kliseisesti (mikä kyllä koskee ihan kaikkea elokuvassa esitettävää rakkaudesta unelmiin tai taistelukohtauksiin) on asia erikseen. Jokaista elokuvaa voi kritisoida ja sen voi jättää halutessaan katsomattakin - sitähän varten elokuvakriitikotkin on olemassa. Mutta on outoa että jokin elokuva pitäisi kieltää siksi, ettei roolihahmo ole uskottava. Monta leffaa ois jätetty julkaisematta jos sen perusteella menis jokin teos boikottiin. Taidetta ei tarvitse arvostaa eikä sen tehtävä ole olla dokumentti. Dokumenttielokuvat ovat sitten erikseen.

Jos haluaa muutosta eikä halua enää kliseisiä elokuvia autismista, niin siitä pitää toki puhua ääneen ja informoida ohjaajia siitä, miten erilaisia ihmiset voivat olla. Sillä ei silti ole tekemistä roolivalinnan kanssa.

Elokuvamaailma on aika karua kilpailua enkä itse toivoisi että jotakuta käytettäisiin hyväksi ja hänestä hyödyttäisiin rahallisesti.

Ihan oikeasti luulen että kuvaukset voisi olla painajaismaisia sellaiselle, jolla on aistiärsykkeitä. Osa valoista niin kirkkaita ettei niitä kohti voi katsoa, kuumuus lavalla, jatkuvat keskeytykset ja aloitukset, kiire ja ohjaajan paineet, kovat äänet, jne.

Ajatus on kaunis mutta luulen että olisi vaikeaa löytää sopivaa henkilöä, jos lähdettäisiin etsimään nimenomaan autismin kirjoon kuuluvaa henkilöä.. sen henkilön pitäisi osata sekä näytellä (kuinka moni autisti on kokenut näyttelijä?), kestää paineet kuvauksen aikana ja sen jälkeen (elokuvaa ei voida aloittaa alusta jos joku lähtee kesken kaiken), sen pitäisi sopia henkilön aikatauluihin jne..

En tunne tapausta, mutta näin itse arvioisin.

Onhan näitä autismikirjolaisia näyttelijöitä, esimerkiksi Darryl Hannah, Dan Akroyd, Anthony Hopkins, David Byrne.

Aika ylimielinen tuo kuvitelmasi, että heille se näytteleminen kameroiden edessä olisi automaattisesti kauhea koettelemus. Autismia on todella monen asteista ja jokainen autisti-ihminen on siinä suhteessa yksilö.

Juuri tuon kliseisen luulon kumoamiseksi olisi hyvä saada autismikuvauksa ihmisiltä, jotka tietävät asiasta omakohtaisesti. He paitsi tuntevat aiheen paremmin, eivätkä sorru toistamaan kliseitä.

Se, että elokuvissa on kliseita ei tietenkään tarkoita, etteikö hyvissä elokuvissa pyritä niitä välttämään.

Myös se valaistus voidaan muokata melkein millaiseksi tahansa, onhan elokuvanteossa jopa yksi tyylisuuntaus, joka minimoi kaiken ylimääräisen ja pyrkii kuvaamaan elokuvat ilman lavastusta ja valaistusta, mahdollisimman autenttisissa oloissa.

Lakataa vääntämästä siitä, pitäisikö roolia esittää autistin. Tässä on kyse yleisestä periaatteesta: hyväksymmekö sen, että on olemassa näyttelijöitä, jotka fiktiota esittäessään tekeytyvät toisiksi, milloin miksikin? Jos vastaus on ei, se käytännössä lopettaa kaiken näyttelemiseen perustuvan toiminnan. 

En ymmärrä, miten näiden wokeistien on niin vaikea ymmärtää a) fiktion ja faktan eroa ja b) taiteellista vapautta. Ilmeisesti yliopistossa ei enää opi ajattelemaan itse, mikä joskus oli ko. puljun tarkoitus.

Minä huomaan kyllä, että et ymmärrä.

Kyse on siitä, kenellä on valta ja mahdollisuudet ja kenellä ei. Autisteilla ei ole, heitä kiusataan kehdosta hautaan puuttuvien sosiaalisten taitojen takia, eivätkä he pääse itse kertomaan missään, millaista on olla autisti. Leffoissakin heitä esittää valtaväestön näyttelijä.

Meillä on omasta mielestämme oikeus esittää kaikkia. Saamme itkupotkuraivarin, kun joku edes hyvin maltilla sanoo, että olisihan tuohon rooliin nyt voinut palkata myös autismikirjolla olevan ammattinäyttelijän. Olisi voinut olla parempi ja sävykkäämpi hahmo leffassa.

Toistan jo aika monennetta kertaa, että en ole kieltämässä yhtään mitään. En vain käsitä kaltaisiasi raivopäitä, joille tämän asian ymmärtäminen ottaa noin koville. Yritätkö edes ymmärtää asiaa?

Minä ymmärrän sen niin, että sinä et osaa asettua vaikkapa nyt autismikirjolaisten asemaan. Mutta yritä eses. Kuvittele, että sinä olisit näyttelijä, etkä saisi rooleja ja silloinkin, kun jossain elokuvassa on JUURI sinunkaltaistasi ihmistä esittävä hahmo, rooli menisi sanotaan nyt vaikka miehelle, koska miehet näyttelevät muutenkin kaikki elokuvaroolit (tällainen tilanne tosiaan oli keskiajalla, jolloin teattereissa esiintyi pelkkiä miehiä). Eikö yhtään harmittaisi? Tulisi olo, että elokuvabisneksessä joku ryhmä käyttää valtaa muiden yli? Oikeasti?

Eli tuossa freudilaisesti lipsautat että haluat että valta on sinulla tai sillä joukkiolla johon itsesi identifioit eikä esim. elokuvan tekijöillä. Kyse on siis valtataistelusta, ei siitä että asia jota väität ajavasi oikeasti ajaisi autistien asiaa.

Tältä kampanjointisi myöskin loogisesti näyttää ulospäin. Monessakin kommentissa on todettu ettei esim. autismi estä roolien saamista jos vaan on lahjoja alalle. Esim. se hopkins jos se tosiaan on autismipiirteinen kuten ketjussa on väitetty, en jaksa tarkistaa.

Toisaalta jotkut autismipiirteet tekisi näyttelijäntyöstä silkkaa kärsimystä (kuten ketjussa on todettu) joten miksi alalle pitäisi lähteä pelkän kukkahattuporukan päähänpinttymän vuoksi jos se aiheuttaa henkistä pahoinvointia. 

Mikä ihmeen freudilainen lipsaus? Minähän sanon kyllä ihan suoraan olevani valkoista heteroa valtaväestöä, kuten ilmeisesti sinäkin, puuttuvan ymmärryksesi perusteella. Mutta toisin kuin sinä, minä olen miettinyt asiaa ja ymmärrän, miksi ihmisille on tärkeää päästä puhumaan omasta puolestaan.

Ja toistan taas, että en ole kieltämässä mitään ja Sialla on oikeus palkata hyvä ystävänsä. Olisi vaan ollut aika mielenkiintoista kerrankin nähdä autismikirjolaisen tulkinta autismikirjolaisista, sitä roolia kun yleensä esittävät meikäläisten eli valtaväestön edustajat.

Eli toisin sanoen, minusta sitä omasta puolestaan puhumisen oikeutta pitäisi levittää. Ei rajoittaa, kuten sinä tunnut haluavan.

Autismista tiedän paljon, koska minulla on autismikirjolla oleva lapsi. Tiedän myös tv-alan pitkäaikaisena ammattilaisena, miten paljon kuvaustilanteisiin voi vaikuttaa. On jopa olemassa kokonainen elokuvasuuntaus, joka pyrkii kuvaamaan elokuvaa ilman lavasteita ja keinotekoisia valaistuksia, eli hyvin autenttisissa oloissa.

Eikä nyt edes ole kukaan ehdottanut, että Sian olisi pitänyt pakottaa kameroiden eteen syvästi autistista ihmistä. Ketään ei tarvitse pakottaa, eikä pidä. Kai tiedät, että autismikirjolla on hyvin monentasoisia ihmisiä, ja jopa Sir Anthony Hopkinsin kaltaisia tähtiä? Kyllä, hänet on diagnosoitu.

Sinä se meistä olet rajoittamassa ja muita määräilemässä, en minä. Joten se siitä argumentistasi.

Onko mielestäsi anthony hopkinsilla ongelmia saada rooleja tai pitääkö anthony hopkinsin rajoittaa roolinsa autistirooleihin jotta sinä olisit tyytyväinen?

Ai minäkö ne Sian leffan ja muutenkin leffojen roolit jaan? Ok 😂

Anthony Hopkins oli esimerkki siitä, että autismikirjolla olevia näyttelijöitä löytyy. Hänelle ei varmaan tuota vaikeuksia saada rooleja halutessaan, isolle osalle sen sijaan kyllä voi tuottaa hyvinkin.

Ainakaan en muista yhtäkään elokuvaa tai tv-sarjaa, jossa autistia olisi päässyt näyttelemään autisti.

Miksi autistia pitäisi esittää autistin? Tätä kukaan teistä ei ole saanut perusteltua uskottavasti. 

Teidän mutunne ei ole mikään varsinainen perustelu koska vastakkaisia esimerkkejä joissa näyttelijä esittää jotain mitä ei ole loistavasti on liki loputtomasti elokuvahistoriassa.

Äläkä jaksa joka toisessa lauseessa/kommentissa selittää miten et halua kontrolloida ketään ja joka toisessa vaatia että muut tekee kuten haluat. Ei tuollaista jaksa lukea ja lähinnä saat itsesi kuulostamaan trollilta.

Lisäksi kun tiedetään että joka rooliin riittää hollywoodissa satoja halukkaita eikä kaikki lahjakkaatkaan saa rooleja niin en oikein ymmärrä miksi rooleihin pitäisi luoda ohituskaista niille joilla ei ehkä ole edes lahjoja alalle.

Noh, vähän samaa te olette luomassa suomen suurtyöttömyyden riivaamille työmarkkinoille eli ohituskaistaa milloin minkäkin oikeanlaisen erikoisominaisuuden vuoksi muttei esim. pätevyyden, mutta ei siitä sen enempää.