Lue keskustelun säännöt.
Sarjassamme arkipäivän nykykomediaa suomalainen opiskelija haluaa kieltää artisti Sia:n uuden elokuvan
21.02.2021 |
Kommentit (233)
Narsistiset millenniaalit ovat seonneet päästään. Jokaisen, jonka puheilla on jotain painoarvoa tässä yhteiskunnassa, tulisi nousta vastustamaan tätä uutta hulluutta cancel-kulttuuria ja wokeismia. Jos et avaa suutasi, olet seurauksien tullessa yhtä syyllinen kuin tämä pieni ryhmä sekopäitä, joka tätä jenkkisontaa tänne pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjittyyn vähemmistöön kuuluvien asiaa on maailman sivu valtaa käyttävä enemmistö vähätellyt ja katsonut olevansa pätevä määrittämään.
Ei siinä ole mitään uutta. Ei kyllä anna teistä kovin sivistynyttå kuvaa, miten kommentoitte asiaa.
Ja ei, minusta leffaa ei tarvitse kieltää, mutta ymmärrän kritiikin oikein hyvin. Autismikirjolla olevia näyttelijöitä on aika lailla, ei olisi ollut mikään haaste palkata sellaista esittämään Musicia.
Eihän tuo riitä vaan näyttelijällä pitää olla täsmälleen oikeanlainen autismi koska muuten kyseessä on potentiaalinen vääristely (tai näytteleminen, kuten ennen olisi sanottu) eli loukkaus.
No siitä ei kyllä siinä ollut kyse, ja ymmärtäisit asian, jos kyse olisi jostakin sinulle tutummasta asiasta.
Totta kai näyttelijä näyttelee, fiktiosta siinä oli kyse. Mutta jos hän olisi ao. vähemmistöä edustava itsekin, hän osaisi tuoda hahmoon muitakin piirteitä kuin autismin oirekuvaus.
Et sitten keksinyt mitään millä sen perustelisit joten koitat "et vaan ymmärrä" argumenttia jota kuulee mm. vihreiltä vähän väliä kun nuo ei kykene hankkeitaan perustelemaan.
Minä selitin kyllä sen jo. Kyse ei ole siitä, että "pitäisi olla oikeanlainen autismi", autismi on autismia.
Ja näyttelijä näyttelee joka tapauksessa, vaikka olisikin autismikirjolainen. Mutta jos olisi, hän tietäisi omakohtaisesti, mistä on kysepelkän esittäisi googlettamiaan oireita.
Joitain satoja vuosia sitten naisia ei päästetty näyttämölle, miehet esittävät naistenkin roolit. Mieti asiaa, niin varmaan hoksaat, miksi on oikeasti merkitystä sillä, kuka saa esittää ketäkin.
Miehet näyttelevät naisia vielä tänäkin päiväna, eikä sitä ole heiltä kukaan kieltämässä, paitsi mi'elenterveyongelmaiset mielensäpahoittajat.
Mites muuten nämä mieheksi syntyneet, jotka alkavat väittää olevansa naisia. Mitä he tietävät naisena olemisesta, naiseudesta? Eikö tuo ole ihan puhdasta omimista? Ja monet näistä sukupuolensa 'korjanneista' kovasti arvostelee biologisia naisia? Miksi, millä pönkällä he sen tekevät? Miksi he nimittävät naisia cis-naisiksi? Eikä tuo ole äärimmäisen halventavaa?
Vähiin tulee käymään tällä menolla v'ähemmistöjen työtilaisuudet. Ei ota leiville olla esim. Pohjoismaissa musta tai aasialainen näyttelijä, ei tule rooleja, jos ei niitä sitten itse ala itselleen kirjoittamaan.
Se hyvä puoli tässä on, että taidetaan päästä eroon ainakin räikeimmistä väkivaltapläjäyksista. Sillä massamu'rhaajaa ei voi esittää kuin vain massamu'rhaaja, sitä tunnetilaa esim. murhia suorittaessa, on taviksen varmasti vaikea tavoittaa. Mutta Pohjoismaissakin ei taida olla kuin B'reivik jota voisi rooliin hahmotella, mutta eivät taida päästää sitä ja turvatoimet tulisi niin pirun kalliiksi. Kyllä muutenkin mur'haaminen ja hakkaaminen vähenisi, vaikka niihin olisi näyttelijöitä vankilat ja mielisairaalat täynnä, mutta muuten tulisi vakuutuksien sun muiden kanssa kustannusvaikeuksia. Ja muita näyttelijöitä saattaisi hieman pelottaa tietysti. Ja uhrit? Niihin pitäisi etsiä kuolleita tai vammautuneita, sillä eihän kukaan muu voi /pysty/ taida niihin tunnetiloihin orientoitua.
Järjettömiin ja typeriin vaatimuksiin voi vastata vai järjettömyydellä ja typeryydellä.
Ja kun sanoin et olen työskennellyt mm. autistien kanssa niin olen mm. ohjannut heidän päivittäisrutiinejaan asuntolassa ja heidän työntekoaan pajassa. :) Joten sen perusteella arvioisin että elokuvan tekoon osallistuminen voisi olla heille rankka kokemus.
En ole autisti mutta itsellekin ns. erityisherkkänä tuottaa nuo kirkkaat valot, meteli ym stressiä.. olen säikähtänyt mm. meteliä, saanut migreenin valoista ja jännittänyt mikrofonin ja kameran edessä vaikka olen jonkun verran joutunut pitämään puheita, esityksiä, ym ihan työelämässä...
Professori kirjoitti:
Ongelmaksi muodostuu myös että leffojen tekeminen on bisnestä - ei ketään kiinnosta aito autistinäyttelijä jos hän ei ole jo valmiiksi kuuluisa Brad Pitt.
Eli tässä on vähän "taka-ajatuksena" naiivi idea siitä että elokuvien tekeminen olisi 100% taiteellista ja luovaa, kun taas kylmä totuus on se että mikään leffa ei ole ns. 'greenlit' ellei tuotantoyhtiö usko että se tienaa sillä rahaa. Tietenkin haluaisin että pyörätuolissa istuva näyttelijä saisi siistejä rooleja ja tämän kautta näkyvyyttä, mutta ei keskiverto ihmistä kiinnosta representaatio / minoriteetit jne.
Homo sapiens on myös visuaalinen eläin joka nostaa ne ihmiset pedestaalille jotka ovat konventionaalisesti kauniita. Tämä on osa alkukantaista eläimellistä vaistoamme (jolle on tietenkin evolutionaariset syyt) eikä sitä voi minkään dialogin kautta muuttaa taikka manipuloida.
Ableismi on ihan aito ongelma, mutta olen liian kyyninen uskomaan että mikään tulee koskaan muuttumaan. Tämän kaltaiset ulostulot Hesarissa aiheuttavat vain ärsyyntymistä.
Mikään ei estä tekemästä indieleffaa johon voi valkata minkälaiset oikeaoppiset näyttelijät haluaa. Okei, rahaa nekin maksaa mutta vähemmän kuin hollywoodin kärkileffat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assin äitinä en ihan ymmärtänyt tuota kohua, mutta tietysti olisihan siinä voinut palkata autismikirjolaisen rooliin.
Autistit esitetään usein tosi kliseisesti, mutta jokaisessa autismikirjolaisessa on paljon muitakin puolia ja piirteitä kuin diagnoosi. Sellaisen sävykkään kuvan luomisessa on kyllä apua, jos näyttelijä on itse ko. ryhmän edustaja. Eikös tämän nyt luulisi olevan ihan selvää kiukkuisimmallekin Sian tukijalle? Oikeasti?
Minä tulkitsen, että enemmän oli kyse Sian Twitterissä esittämistä äkäisistä vastauksista. Olisihan hän voinut heti sanoa, että oli kokeillut rooliin autismikirjolaista,jos todella oli niin tehnyt. Olisi sekin jupakka nitistetty alkuunsa.
Se, että jokin asia esitetään kliseisesti (mikä kyllä koskee ihan kaikkea elokuvassa esitettävää rakkaudesta unelmiin tai taistelukohtauksiin) on asia erikseen. Jokaista elokuvaa voi kritisoida ja sen voi jättää halutessaan katsomattakin - sitähän varten elokuvakriitikotkin on olemassa. Mutta on outoa että jokin elokuva pitäisi kieltää siksi, ettei roolihahmo ole uskottava. Monta leffaa ois jätetty julkaisematta jos sen perusteella menis jokin teos boikottiin. Taidetta ei tarvitse arvostaa eikä sen tehtävä ole olla dokumentti. Dokumenttielokuvat ovat sitten erikseen.
Jos haluaa muutosta eikä halua enää kliseisiä elokuvia autismista, niin siitä pitää toki puhua ääneen ja informoida ohjaajia siitä, miten erilaisia ihmiset voivat olla. Sillä ei silti ole tekemistä roolivalinnan kanssa.
Elokuvamaailma on aika karua kilpailua enkä itse toivoisi että jotakuta käytettäisiin hyväksi ja hänestä hyödyttäisiin rahallisesti.
Ihan oikeasti luulen että kuvaukset voisi olla painajaismaisia sellaiselle, jolla on aistiärsykkeitä. Osa valoista niin kirkkaita ettei niitä kohti voi katsoa, kuumuus lavalla, jatkuvat keskeytykset ja aloitukset, kiire ja ohjaajan paineet, kovat äänet, jne.
Ajatus on kaunis mutta luulen että olisi vaikeaa löytää sopivaa henkilöä, jos lähdettäisiin etsimään nimenomaan autismin kirjoon kuuluvaa henkilöä.. sen henkilön pitäisi osata sekä näytellä (kuinka moni autisti on kokenut näyttelijä?), kestää paineet kuvauksen aikana ja sen jälkeen (elokuvaa ei voida aloittaa alusta jos joku lähtee kesken kaiken), sen pitäisi sopia henkilön aikatauluihin jne..
En tunne tapausta, mutta näin itse arvioisin.
Onhan näitä autismikirjolaisia näyttelijöitä, esimerkiksi Darryl Hannah, Dan Akroyd, Anthony Hopkins, David Byrne.
Aika ylimielinen tuo kuvitelmasi, että heille se näytteleminen kameroiden edessä olisi automaattisesti kauhea koettelemus. Autismia on todella monen asteista ja jokainen autisti-ihminen on siinä suhteessa yksilö.
Juuri tuon kliseisen luulon kumoamiseksi olisi hyvä saada autismikuvauksa ihmisiltä, jotka tietävät asiasta omakohtaisesti. He paitsi tuntevat aiheen paremmin, eivätkä sorru toistamaan kliseitä.
Se, että elokuvissa on kliseita ei tietenkään tarkoita, etteikö hyvissä elokuvissa pyritä niitä välttämään.
Myös se valaistus voidaan muokata melkein millaiseksi tahansa, onhan elokuvanteossa jopa yksi tyylisuuntaus, joka minimoi kaiken ylimääräisen ja pyrkii kuvaamaan elokuvat ilman lavastusta ja valaistusta, mahdollisimman autenttisissa oloissa.
Lakataa vääntämästä siitä, pitäisikö roolia esittää autistin. Tässä on kyse yleisestä periaatteesta: hyväksymmekö sen, että on olemassa näyttelijöitä, jotka fiktiota esittäessään tekeytyvät toisiksi, milloin miksikin? Jos vastaus on ei, se käytännössä lopettaa kaiken näyttelemiseen perustuvan toiminnan.
En ymmärrä, miten näiden wokeistien on niin vaikea ymmärtää a) fiktion ja faktan eroa ja b) taiteellista vapautta. Ilmeisesti yliopistossa ei enää opi ajattelemaan itse, mikä joskus oli ko. puljun tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvaavat juuri nyt elokuvaa talvisoden taisteluista ja ei ole sodassa taistelleita palkattu näyttelijöiksi. Haiskahtaa ikärasismilta.....
Vierailija kirjoitti:
Syrjittyyn vähemmistöön kuuluvien asiaa on maailman sivu valtaa käyttävä enemmistö vähätellyt ja katsonut olevansa pätevä määrittämään.
Ei siinä ole mitään uutta. Ei kyllä anna teistä kovin sivistynyttå kuvaa, miten kommentoitte asiaa.
Ja ei, minusta leffaa ei tarvitse kieltää, mutta ymmärrän kritiikin oikein hyvin. Autismikirjolla olevia näyttelijöitä on aika lailla, ei olisi ollut mikään haaste palkata sellaista esittämään Musicia.
Koomista lukea, miten puhut asioista, jotka ovat tapahtuneet maailman sivu, kun itse et ole vielä kerännyt elämänkokemusta pätkääkään. Jos olisit, tajuaisit, mikä on vikana siinä, että vaaditaan näyttelijältä omakohtaista kokemusta esittämästään roolityypistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Professori kirjoitti:
Ongelmaksi muodostuu myös että leffojen tekeminen on bisnestä - ei ketään kiinnosta aito autistinäyttelijä jos hän ei ole jo valmiiksi kuuluisa Brad Pitt.
Eli tässä on vähän "taka-ajatuksena" naiivi idea siitä että elokuvien tekeminen olisi 100% taiteellista ja luovaa, kun taas kylmä totuus on se että mikään leffa ei ole ns. 'greenlit' ellei tuotantoyhtiö usko että se tienaa sillä rahaa. Tietenkin haluaisin että pyörätuolissa istuva näyttelijä saisi siistejä rooleja ja tämän kautta näkyvyyttä, mutta ei keskiverto ihmistä kiinnosta representaatio / minoriteetit jne.
Homo sapiens on myös visuaalinen eläin joka nostaa ne ihmiset pedestaalille jotka ovat konventionaalisesti kauniita. Tämä on osa alkukantaista eläimellistä vaistoamme (jolle on tietenkin evolutionaariset syyt) eikä sitä voi minkään dialogin kautta muuttaa taikka manipuloida.
Ableismi on ihan aito ongelma, mutta olen liian kyyninen uskomaan että mikään tulee koskaan muuttumaan. Tämän kaltaiset ulostulot Hesarissa aiheuttavat vain ärsyyntymistä.
Mikään ei estä tekemästä indieleffaa johon voi valkata minkälaiset oikeaoppiset näyttelijät haluaa. Okei, rahaa nekin maksaa mutta vähemmän kuin hollywoodin kärkileffat.
Tämä on totta, mutta Twitterissä tulee ilmi ettei ne indie leffat "riitä". Minoriteetit ja esimerkiksi autistit, lyhytkasvuiset ja pyörätuolissa istuvat haluavat niitä isoimpia rooleja joissa on tietenkin myös miljoonpalkka. Ei riitä että pääsee kolmos divariin pelaamaan, on pakko päästä NHL:ään (näin kuvainnollisesti).
Vierailija kirjoitti:
Kuvaavat juuri nyt elokuvaa talvisoden taisteluista ja ei ole sodassa taistelleita palkattu näyttelijöiksi. Haiskahtaa ikärasismilta.....
Nih, eikä leffassa ammutuksi tulevat ole oikeasti koskaan tulleet ammutuksi joten mistä ne voi tietää mitä sellaisen pitää tuntea. Eli pitäskö kuvauksissa siis käyttää oikeita panoksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kyse ole siitä, että elokuvaa ei saisi esittää, vaan siitä, että se on Golden Globe -ehdokas.
Esimerkkinä mainitaan Sademies-elokuva. Sen päähenkilö on autistinen, savant-henkilö. Eli henkilö ei pysty autismin vuoksi viettämään normaalia elämää mutta hänellä on erityislahjakkuutta. Tämä stereotypia on sellainen, joka on monien ainoa mielikuva autisteista. Tätä myös tuo suomalainen opiskelija haluaa kritisoida, koska hänen veljensä on autisti. Hän ei siis haluaisi stereotyyppisia kuvauksia autisteista, tuollaisia, jotka on tarkoitettu suurelle yleisölle. Autismia on erilaista, se haittaa, jos ihmiset ajattelevat, että jokainen heistä on kuin Dustin Hoffmanin esittämä henkilö elokuvassa Sademies. Samoin haittaa, jos ilmoille pukataan samanlaisia uusia esityksiä vahvistamaan tuota vanhaa mielikuvaa.
Jos Sademiestä ei olisi tehty, kukaan ei edelleenkään tietäisi mikä on autisti. Kommentistasi paistaa läpi historiattomuus, joka on tyypillistä wokeisteille. Aivan kuin maailma olisi alkanut tänään, eikä mitään nykyistä edeltäisi pitkä ja hidas kehitys nykytilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyse ole siitä, että elokuvaa ei saisi esittää, vaan siitä, että se on Golden Globe -ehdokas.
Esimerkkinä mainitaan Sademies-elokuva. Sen päähenkilö on autistinen, savant-henkilö. Eli henkilö ei pysty autismin vuoksi viettämään normaalia elämää mutta hänellä on erityislahjakkuutta. Tämä stereotypia on sellainen, joka on monien ainoa mielikuva autisteista. Tätä myös tuo suomalainen opiskelija haluaa kritisoida, koska hänen veljensä on autisti. Hän ei siis haluaisi stereotyyppisia kuvauksia autisteista, tuollaisia, jotka on tarkoitettu suurelle yleisölle. Autismia on erilaista, se haittaa, jos ihmiset ajattelevat, että jokainen heistä on kuin Dustin Hoffmanin esittämä henkilö elokuvassa Sademies. Samoin haittaa, jos ilmoille pukataan samanlaisia uusia esityksiä vahvistamaan tuota vanhaa mielikuvaa.
Toistaalta kaikki Scarface elokuvan nähneet eivät automaattisesti ajattele että lyhytkasvuiset italialaista alkuperää olevat ihmiset ovat kaikki verenhimoisia paatuneita kriminaaleja.
Itse näin rainmanin parikymppisenä. En mitenkään ajatellut että ko.henkilö pitäisi luokitella jotenkin, pidin D. Hofmannin hahmoa vain hieman erikoisena superälykkönä enkä ole mitenkään verrannut sitä' muihin elämäni aikana kohtaamiini ihmisiin joilla saattaa olla joku omanlaatuinen ominaisuus. En vain osaa luokitella ihmisiä jonki seikan perusteella,
Mun mielestä tuo "ei se ainakaan muhun vaikuttanut" on sellaista vähättelyä tätä asiaa kohtaan. Varmasti sinullakin olisi ihan eri näkökulma asiaan, jos läheisesi olisi autisti.
Kuule mun läheisillä on vähän raskaammat diagnoosit kuin autismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjittyyn vähemmistöön kuuluvien asiaa on maailman sivu valtaa käyttävä enemmistö vähätellyt ja katsonut olevansa pätevä määrittämään.
Ei siinä ole mitään uutta. Ei kyllä anna teistä kovin sivistynyttå kuvaa, miten kommentoitte asiaa.
Ja ei, minusta leffaa ei tarvitse kieltää, mutta ymmärrän kritiikin oikein hyvin. Autismikirjolla olevia näyttelijöitä on aika lailla, ei olisi ollut mikään haaste palkata sellaista esittämään Musicia.
Eihän tuo riitä vaan näyttelijällä pitää olla täsmälleen oikeanlainen autismi koska muuten kyseessä on potentiaalinen vääristely (tai näytteleminen, kuten ennen olisi sanottu) eli loukkaus.
No siitä ei kyllä siinä ollut kyse, ja ymmärtäisit asian, jos kyse olisi jostakin sinulle tutummasta asiasta.
Totta kai näyttelijä näyttelee, fiktiosta siinä oli kyse. Mutta jos hän olisi ao. vähemmistöä edustava itsekin, hän osaisi tuoda hahmoon muitakin piirteitä kuin autismin oirekuvaus.
Et sitten keksinyt mitään millä sen perustelisit joten koitat "et vaan ymmärrä" argumenttia jota kuulee mm. vihreiltä vähän väliä kun nuo ei kykene hankkeitaan perustelemaan.
Minä selitin kyllä sen jo. Kyse ei ole siitä, että "pitäisi olla oikeanlainen autismi", autismi on autismia.
Ja näyttelijä näyttelee joka tapauksessa, vaikka olisikin autismikirjolainen. Mutta jos olisi, hän tietäisi omakohtaisesti, mistä on kysepelkän esittäisi googlettamiaan oireita.
Joitain satoja vuosia sitten naisia ei päästetty näyttämölle, miehet esittävät naistenkin roolit. Mieti asiaa, niin varmaan hoksaat, miksi on oikeasti merkitystä sillä, kuka saa esittää ketäkin.
No mihin se raja sitten pitäisi vetää? Kuka päättää, kuka saa esittää ketä ja millä perusteella päätetään? Saako tulevaisuudessa näyttelijä esittää ainoastaan rooleja joiden kohdalla hänellä on omaa kokemusta siitä mitä hän näyttelee? Saman tien voidaan kyllä lopettaa elokuvien tekeminen kokonaan jos tähän ollaan menossa.
Vierailija kirjoitti:
Narsistiset millenniaalit ovat seonneet päästään. Jokaisen, jonka puheilla on jotain painoarvoa tässä yhteiskunnassa, tulisi nousta vastustamaan tätä uutta hulluutta cancel-kulttuuria ja wokeismia. Jos et avaa suutasi, olet seurauksien tullessa yhtä syyllinen kuin tämä pieni ryhmä sekopäitä, joka tätä jenkkisontaa tänne pakottaa.
Nämä etuoikeutetut kultalusikka suussa syntyneet voivat tehdä tälläistä, sulla on se suku jav erkosto tukena ja takana. Jos tää tyty opiskelisi Pirkanmaan ammattikorkeakoulun Virtoje sivupisteessä ja vanhemmat olisivat paikallisella paperitehtaalla töissä niin ei olis mitään mahiksia tälläseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin vaan kuvitella, kuinka helppoa autistisen näyttelijän ohjaaminen on. Ehkä jonkun aspergerin kanssa homma voi sujua, mutta kelvanneeko tällainen lievä nepsyily puristeille.
Kummallista kuitenkin, että on useita elokuvia, joissa on autistisia eli asperger ihmisiä näyttelijänä.
Asperger ihmise toimivat myös vaativissa asiantuntijatehtävissä, eivät he mitään hölmöjä ole.
Ja asperger nimitystä ei enää virallisesti käytettä, kaikki ko. kuuluvat autisminkirjoon.
Onko todella niin, että jos tarjolla on vaikka homoseksuaalin rooli, niin jos näyttelijä haluaa siihen hakea, niin hän ikäänkuin samalla joutuu tulemaan kaapista oman seksuaalisen suuntautumisensa suhteen? Koskien sitten kaikkia muitakin vähemmistöstatuksia? Aikamoista. En itse ikinä näyttelijänä suostuisi tuohon.
Asiasta toiseen, jos kerran kaikki muukin pitää alistaa internetin huutoäänestyksen päätettäväksi niin miksei sitten politiikkaa. Eli hallituksen päätökset menee ekaksi netin arvioitavaksi. Jos on kannatusta riittävästi niin eduskunta tekee työnsä ja lopuksi vielä internet päättää lopullisesti että kelpaako valmis esitys laiksi vai ei.
Samoin jokainen ministeri voisi kerran kuussa joutua internetraadin äänestettäväksi jotta varmistetaan että päätöksiä tekee oikeat henkilöt. Etc.
Professori kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Professori kirjoitti:
Ongelmaksi muodostuu myös että leffojen tekeminen on bisnestä - ei ketään kiinnosta aito autistinäyttelijä jos hän ei ole jo valmiiksi kuuluisa Brad Pitt.
Eli tässä on vähän "taka-ajatuksena" naiivi idea siitä että elokuvien tekeminen olisi 100% taiteellista ja luovaa, kun taas kylmä totuus on se että mikään leffa ei ole ns. 'greenlit' ellei tuotantoyhtiö usko että se tienaa sillä rahaa. Tietenkin haluaisin että pyörätuolissa istuva näyttelijä saisi siistejä rooleja ja tämän kautta näkyvyyttä, mutta ei keskiverto ihmistä kiinnosta representaatio / minoriteetit jne.
Homo sapiens on myös visuaalinen eläin joka nostaa ne ihmiset pedestaalille jotka ovat konventionaalisesti kauniita. Tämä on osa alkukantaista eläimellistä vaistoamme (jolle on tietenkin evolutionaariset syyt) eikä sitä voi minkään dialogin kautta muuttaa taikka manipuloida.
Ableismi on ihan aito ongelma, mutta olen liian kyyninen uskomaan että mikään tulee koskaan
muuttumaan. Tämän kaltaiset ulostulot Hesarissa aiheuttavat vain ärsyyntymistä.
Mikään ei estä tekemästä indieleffaa johon voi valkata minkälaiset oikeaoppiset näyttelijät haluaa. Okei, rahaa nekin maksaa mutta vähemmän kuin hollywoodin kärkileffat.
Tämä on totta, mutta Twitterissä tulee ilmi ettei ne indie leffat "riitä". Minoriteetit ja esimerkiksi autistit, lyhytkasvuiset ja pyörätuolissa istuvat haluavat niitä isoimpia rooleja joissa on tietenkin myös miljoonpalkka. Ei riitä että pääsee kolmos divariin pelaamaan, on pakko päästä NHL:ään (näin kuvainnollisesti).
Kuule, kysymys ei rahasta, vaan vaikuttamisesta, ja asioiden esille tuomisesta.
Taide, kirjat, elokuvat, musikaalit ja muut ovat tiettyä vaikuttamista, rohkeaa asioiden esille ottamista ja julistamista.
Sellaista vaikuttamista, että ihmiset näkevät muutakin kuin jonkun lässyn Holliwood-filmin.
Vierailija kirjoitti:
Professori kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Professori kirjoitti:
Ongelmaksi muodostuu myös että leffojen tekeminen on bisnestä - ei ketään kiinnosta aito autistinäyttelijä jos hän ei ole jo valmiiksi kuuluisa Brad Pitt.
Eli tässä on vähän "taka-ajatuksena" naiivi idea siitä että elokuvien tekeminen olisi 100% taiteellista ja luovaa, kun taas kylmä totuus on se että mikään leffa ei ole ns. 'greenlit' ellei tuotantoyhtiö usko että se tienaa sillä rahaa. Tietenkin haluaisin että pyörätuolissa istuva näyttelijä saisi siistejä rooleja ja tämän kautta näkyvyyttä, mutta ei keskiverto ihmistä kiinnosta representaatio / minoriteetit jne.
Homo sapiens on myös visuaalinen eläin joka nostaa ne ihmiset pedestaalille jotka ovat konventionaalisesti kauniita. Tämä on osa alkukantaista eläimellistä vaistoamme (jolle on tietenkin evolutionaariset syyt) eikä sitä voi minkään dialogin kautta muuttaa taikka manipuloida.
Ableismi on ihan aito ongelma, mutta olen liian kyyninen uskomaan että mikään tulee koskaan
muuttumaan. Tämän kaltaiset ulostulot Hesarissa aiheuttavat vain ärsyyntymistä.
Mikään ei estä tekemästä indieleffaa johon voi valkata minkälaiset oikeaoppiset näyttelijät haluaa. Okei, rahaa nekin maksaa mutta vähemmän kuin hollywoodin kärkileffat.
Tämä on totta, mutta Twitterissä tulee ilmi ettei ne indie leffat "riitä". Minoriteetit ja esimerkiksi autistit, lyhytkasvuiset ja pyörätuolissa istuvat haluavat niitä isoimpia rooleja joissa on tietenkin myös miljoonpalkka. Ei riitä että pääsee kolmos divariin pelaamaan, on pakko päästä NHL:ään (näin kuvainnollisesti).
Kuule, kysymys ei rahasta, vaan vaikuttamisesta, ja asioiden esille tuomisesta.
Taide, kirjat, elokuvat, musikaalit ja muut ovat tiettyä vaikuttamista, rohkeaa asioiden esille ottamista ja julistamista.
Sellaista vaikuttamista, että ihmiset näkevät muutakin kuin jonkun lässyn Holliwood-filmin.
Taiteessa pitäisi minusta olla kyse lähinnä mielikuvituksesta, luovuudesta, eläytymisestä, empatiasta eikä julistamisesta, todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyse ole siitä, että elokuvaa ei saisi esittää, vaan siitä, että se on Golden Globe -ehdokas.
Esimerkkinä mainitaan Sademies-elokuva. Sen päähenkilö on autistinen, savant-henkilö. Eli henkilö ei pysty autismin vuoksi viettämään normaalia elämää mutta hänellä on erityislahjakkuutta. Tämä stereotypia on sellainen, joka on monien ainoa mielikuva autisteista. Tätä myös tuo suomalainen opiskelija haluaa kritisoida, koska hänen veljensä on autisti. Hän ei siis haluaisi stereotyyppisia kuvauksia autisteista, tuollaisia, jotka on tarkoitettu suurelle yleisölle. Autismia on erilaista, se haittaa, jos ihmiset ajattelevat, että jokainen heistä on kuin Dustin Hoffmanin esittämä henkilö elokuvassa Sademies. Samoin haittaa, jos ilmoille pukataan samanlaisia uusia esityksiä vahvistamaan tuota vanhaa mielikuvaa.
Jos Sademiestä ei olisi tehty, kukaan ei edelleenkään tietäisi mikä on autisti. Kommentistasi paistaa läpi historiattomuus, joka on tyypillistä wokeisteille. Aivan kuin maailma olisi alkanut tänään, eikä mitään nykyistä edeltäisi pitkä ja hidas kehitys nykytilanteeseen.
Tämä ärsyttää minuakin. Asiat, jotka ovat ennen olleet avaimia edistykseen nähdäänkin nykyään huonoina, koska niitä katsellaan nykymaailman arvojen läpi. Tämän mukaanhan voitaisiin esim. ajatella, että naisten äänioikeuden saaminen on ihan syvältä, koska on väärin että se ylipäätään oli naisilta koskaan kiellettyä.
Suomalainen tyttö ei ole autisti,hänen veljensä on, ja tämän suomalaisen tytön opiskelijaystävä on autistinen. He ovat opiskelemassa Harvardissa,mutta ei näyttelijäksi,sillä se ei edes käy ilmi tuosta jutusta.