Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Häät tulossa ja en enää sittenkään halua lapsia :(
Olemme avioutumassa mieheni kanssa muutaman kuukauden päästä. Joo ja ennen kuin kukaan sanoo mitään tästä niin kyllä, korona-turvallisesti meidän tyylillä luonnon keskellä hyvin pienimuotoisesti.
Olemme nyt olleet yhdessä vajaa viisi vuotta ja suhteen alussa jo puhuimme, että molemmat haaveilemme perheestä ja lapsista. Olemme kuitenkin molemmat sellaisia itsenäisiä seikkailija luonteita, jotka nauttivat siitä että saa tulla ja mennä miten haluaa. Vietämme oikeastaan kaiken vapaamme yhdessä ja erikseen harrastaen, matkustaen ja hetkessä eläen.
Nyt kuitenkin kun häät on sovittu pidettäväksi niin vauvakin on ajankohtainen puheenaihe. Mies haluaa lasta kovasti ja sanoo, että "tehdään nyt vaan eikä mietitä enää". Itse kuitenkin huomaan, että päivä päivältä haluan vähemmän lasta ja koin velvollisuudekseni sanoa sen miehelleni tässä vaiheessa.
En usko että meistä kummastakaan on vanhemmaksi ja en ole valmis luopumaan omasta elämästäni ja suunnitelluista seikkailuistani. Uskon saman pätevän. myös mieheen joka samassa lauseessa vaatii että aloitamme yrittämään vauvaa ja kertoo varanneensa vuorikiipeily reissun vuoden päähän. En usko että hän käsittää miten isosta elämänmuutoksesta on kyse ja miten paljon enemmän se vielä minulta vaatii.
Rakastan miestäni ja häät tuntuvat hyvältä ja oikealta asialta. Pelkään kuitenkin että mieleni lapsen suhteen on lopullisesti muuttunut enkä halua pidätellä miestäni suhteessa jossa hän ei välttämättä niitä saa. Mies sanoi, että haluaa häät ja katsotaan mun fiilis niiden jälkeen mutta koen velvollisuudekseni suostua vaikka haluan jotain ihan muuta....
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Mies tottakai tuntuu minulle oikealta ja vietämme yhdessä aivan upeaa elämää kaikinpuolin. Olemme samanlaisia, mutta valitettavasti hyvin itsenäisiä ja oman tien kulkijoita. Olemme tottuneet tekemään päätöksiä itse kysymättä toiselta.
Olen kysellyt mieheltä että miten hän on suunnitellut järjestävänsä nuo reissunsa ja muut tekemisensä jos olisi lapsi. Miehen asenne "katsotaan sitten, kyllä mä sit rauhoitun" ei vakuuta minua. Pelkään että jään itse vastentahtoisesti kotiin hoitamaan lasta jota en halua ja elämään elämää jota en halua.
Miehen muutamalla hyvällä ystävällä on lapset, mutta myös vaimot jotka viihtyvät kotona ja eivät harrasta mitään. Mä olen päinvastainen ja olen aina harrastanut, kilpa urheillut ja tehnyt työtä joka vaatii reissaamista. En todellakaan sitä kotirouva-ainesta.
-ap
Olet kilpaurheillut, etkä edes tiedä, että se kirjoitetaan yhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin meno oli alunperin minun aloitteestani. Mies oli pitkään vihjaillut lapsesta. Sanoin, että jos perhettä halutaan perustaa joskus niin häät haluan ensin. Mies oli todella kovasti asiaa vastaan ja sanoi siitä avoimesti jopa ystävillemme, ettei tahdo naimisiin kanssani vaikka lapsia haluaakin. Vieläkään hän ei ole kihlauksesta paljon kellekään kertonut ja esimerkiksi kielsi minua laittamasta tietoa tästä mihinkään "someen tai muuhun"
Kosi minua kuitenkin vuosi sitten ja sovittiin että häät pidetään. Nyt kun minusta on alkanut tuntua, että en haluakaan lapsia, tein mielestäni oikein kun sanoin miehelleni tästä ennen häitä. Hänellä on mahdollisuus vetäytyä jos haluaa, mutta silti ainakin vielä haluaa häitä. Itse en pelkää häitä tai muita asioita, mutta ihmiselämä on niin valtavan tärkeä ja iso asia että sen suhteen en halua mitään epävarmuutta.
Vaikka olisin jonkun mielestä itsekäs, voi ollakin näin. Koen ennen kaikkea tämän kuitenkin vastuullisemmaksi ratkaisuksi lasta kohtaan.
-ap
Siis täh? Teillä on nyt useampia ongelmia, jotka ovat mielestäni ratkottava ennen kuin etenee millään tavoin.
Sinä vaadit häitä, mies taas ei halua niitä yhtään, mutta hän on nyt pakotettuna niihin suostunut. Miehen mielestä häät tarkoittavat sitä, että kun ap saa häänsä, niin hän saa lapsensa. Ap taas ei halua lasta, vaan häät. Tosin hän on valmis jäädyttämään ne, koska pää ei kestä miestä ja tämän sanomisia tai tekemisiä. Arvostusta ja kunnioitusta ei ole näkyvissä näiden kahden välillä ollenkaan.
Mitä muita outoja kauppoja suhteessa oikein tapahtuu? Jotenkin koko parisuhde kuulosta pelkältä kahden keskenään vieraan ihmisen suhteelta, jossa ei ole ollenkaan oikeaa aitoa rakkautta, vaan vain erilaista tahtomista, lahjontaa ja kiristystä, ehkä myös uhkailua. "Jos sinä haluat lapsen, niin minä haluan häät. /Jos sinä saat häät, niin minä haluan vuorikiipeilemään. Minä voin mennä, joten minä menen./ Minäpä käytän ehkäisyä, niin sinä et saa lastasi, ähäkutti vain!"
Sairasta. Kannattaa todellakin nyt miettiä mitä itse haluaa ja riittääkö "rakkautta" vai onko se rakkaus sittenkin vain sitä, että toinen mahdollistaa erilaisia asioita ja on kiva kulissi. Olisiko sittenkin paras jatkaa omia polkuja, jatkaa harrastamisiaan ja muita juttujaan, mutta ilman sitä toista? Ihminen voi elää oikein mukavaa elämää myös ilman parisuhdetta, varsinkin tuollaista sotaisaa parisuhdetta, jossa ei ole yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tottakai tuntuu minulle oikealta ja vietämme yhdessä aivan upeaa elämää kaikinpuolin. Olemme samanlaisia, mutta valitettavasti hyvin itsenäisiä ja oman tien kulkijoita. Olemme tottuneet tekemään päätöksiä itse kysymättä toiselta.
Olen kysellyt mieheltä että miten hän on suunnitellut järjestävänsä nuo reissunsa ja muut tekemisensä jos olisi lapsi. Miehen asenne "katsotaan sitten, kyllä mä sit rauhoitun" ei vakuuta minua. Pelkään että jään itse vastentahtoisesti kotiin hoitamaan lasta jota en halua ja elämään elämää jota en halua.
Miehen muutamalla hyvällä ystävällä on lapset, mutta myös vaimot jotka viihtyvät kotona ja eivät harrasta mitään. Mä olen päinvastainen ja olen aina harrastanut, kilpa urheillut ja tehnyt työtä joka vaatii reissaamista. En todellakaan sitä kotirouva-ainesta.
-ap
Olet kilpaurheillut, etkä edes tiedä, että se kirjoitetaan yhteen?
Valitettavasti se osui minunkin silmääni pahasti. Taitaa olla trollukka koko juttu.
Pitää olla rehelinen tulevalle miehelle ja sanoa suoraan ei halua lasta.Vaikka kuinka rakastaisi miestä. Jos mies haluu lapsia.Olette eri vaihe elämä ja häät peruttava. Pelkän rakkauden takia ei voi solmia aviolittoa,jos ajatus lapsista täysin eri.Petetään toinen puoliso silloin ja ero on rankempi,kuin häiden perutus. maailma oon täynnä miehiä naisia jotka eivät halua lapsia. Selaisen kumanin parasta itse kukin hankkia.Kuten maailma täynnä miehiä naisia haluavat lapsia.Älä solmi aviolittoa valheelisin perustein,jos et halua lapsia eroa heti!
Vierailija kirjoitti:
Yritä ap saada miehesi vahtimaan jonkun tutun lasta vaikka edes kahdeksi tunniksi. Yksin.
Miehillä ei useinkaan ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten vaativia ja rasittavia kaikkein kilteimmätkin lapset osaavat olla. Tämän takia miesten vauvakuumeeseen ei kannata suhtautua vakavasti: niillä ei ole etäisintäkään käsitystä siitä, mitä luulevat haluavansa. Ihan sama kuin lasten "tahdon koiran, kyllä mä sen sitten hoidan, ihan varmana hoidan!".
Meilläkin mies oli heti suhteen alusta asti sitä mieltä, että mitään vahinkoa ei tapahdu, vaikka lapsi tulisikin heti.
Omassa lapsuuden perheessään isänsä ei mitenkään puuttunut lasten kasvatukseen , vaan kaikki vastuu oli perheen äidillä.
Mies oli kova menemään omia teitään ja käytti paljon alkoholia. Kaverit oli tärkeitä ja lähti heti heidän mukaansa, vaikka meillä olisi ollut sovittu meno.
No en siihen tietenkään lasta alkanut tekemään, enkä itse olisi lasta muutenkaan halunnut.
Toistakymmentä vuotta myöhemmin saimme lapsen ja mieskin oli vähän rauhoittunut, mutta kyllä hän oli valmis jättämään kaiken vastuun lapsesta ja sen hoidosta minulle. Tai kenellä tahansa naispuoliselle ihmiselle.
Jos sisareni perheineen tuli meille kylään ja miehen olisi pitänyt vahtia meidän lapsia sen aikaa, että minä kokkasin, mies oli jo laittanut sisareni hoitamaan meidän lapsia.
Joo, ei monilla miehillä ole mitään tajua, mitä lasten hoito pitää sisällään.
Nykyään ehkä malli on jo toinen, mutta aikoinaan , kun maatiloilla oli miesten työt(ulkona traktori/peltotyöt) ja naisten työt(sisätyöt/navetta/lapset) niin ei ne miehet tajunneet , että lapsista on oikeasti työtäkin ja vaivaa/vastuuta.
Me ei siis asutta maalla, eikä meillä ollut maatilaa, mutta mies oli maatilalta kotoisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauva ei paina paljon, sen voi ottaa vuorikiipeilyyn mukaan
Me otettiin vauva vuorille kantoliinassa, mutta ei sitä nyt ihan täysimittaisia reissuja vauvan kanssa tehty. Vuoden vanha otettiin mukaan kantorinkassa. Kahden vuoden vanhakin on otettu mukaan, mutta painoa tuli hänestä niin paljon, että ei päästy pitkälle eikä korkealle. Kolmen ja neljän vuoden välillä vanha alkoi kävellä itse, mutta hätätilanteessa häntä saattoi vielä kantaa esim. olkapäillä. Vuoristossa liikkuminen oli sitä, että käveltiin noin 100 m ylärinteeseen lehmäpolkua, syötiin eväät ja tultiin alas. Viisi- ja kuusivuotiaan kanssa ollaan oltu Lapissa vaeltamassa, ei vuorilla. Hyvä näin, sillä lapsi juoksi rinnettä ylös ja alas niin että itse ei pysytty perässä eli vuorille ei ole turvallisuussyistä mitään asiaa :)
Jos ap:n reissut on samanlaista sunnuntaikiipeilyä kuin meillä niin niitä tekee jotenkuten lapsen kanssa, mutta kyllä niistä reissuista aika paljon jää myös puuttumaan. Jos ap vuorikiipeilee tosissaan, niin taitaa laji jäädä. Ainakaan yhdessä ei voi reissata.
Miesten helppo vaatia tämmöisiä asioita kun itse eivät niitä joudu kantamaan, synnyttämään ja hoivaamaan lopun ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa ap. Silti jos rakastat miestä ja hän haluaa kanssasi naimisiin siitä huolimatta ettet ehkä halua lasta, ehkä vaan kannattaa mennä naimisiin. Sinulla on vielä aikaa pohtia päätöstä.
Minun mieheni haluaisi myös vielä lapsen. Hänellä ei omia biologisia lapsia, mun lapsi alakoulussa. Ikää molemmilla jo 40 v. ja mä en enää haluaisi edes yrittää lasta. Silti yritämme koska mies haluaa ja hän on hyvä mies. Oon silti joka kuukausi helpottunut kun menkat alkaa.
Mulla mies on luvannut hoitaa lasta vähintään yhtä paljon kuin minä, jos siis lapsi tulee. Luulee että voi koodata ja hoitaa osakekauppoja rauhassa päivän aikana, kun lapsi nukkuu/jokeltelee vieressä. Miehet ei vaan ymmärrä sitä työn määrää mitä vauvasta tulee, ehkä muut isät ei kerro siitä (ehkä koska vaimo hoitaa).
Kuten joku sanoikin, asetelma on todella epäreilu. Kaikki riskit ja vaivat raskaudesta ja pitkälti vauvavuodestakin tulee naiselle ja lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia kommentteja en jaksanut lukea, mutta lasta ei kannata tehdä jos et sitä halua. Ekalla sivulla ap kertoo olevansa urheilullinen ja seikkaileva persoona. Mieti tarkkaan mitä raskaus ja synnytys voivat kropalle tehdä. Pahojakin riskejä on!! Ja lapsi varmasti rajoittaa seikkailut ja urheilut pitkäksi aikaa.
Ei ihme ettei lapsia synny, kun urheilulliset ihmisetkin pelkäävät. Miksi tästä on peloteltu näin? Sehän on ihan luonnollinen asia.
Niin luonnollinen että synnytystä on hoitamassa ammattilaiset joilla on vähintään 4 vuoden tutkinto. Raskaus ja synnytys on naiselle oikeasti iso terveys ja kuoleman riski. Miksi niitä pitäisi vähätellä?
Itse en esim tiennyt että peräaukko voi vaurioitua niin ^luonnollisessa' asiasssa kuin synnytys. Niin sitten kävi ja pierut karkaa vaikka olen ihan fitnesstasoon treenattu.
Lähes kukaan mies ei tiedä raskauden ja synnytyksen riskeistä mitään, ei miehet näitä keskenään puhu. Oma mieheni vähättelee riskejä sanomalla että kyllä kaikille näyttää silti syntyvän lapsia koko ajan. Hyvä puhua, ei ole oma p**se pelissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pukkaat seun vauva ulos ja jatkat elämääsi. Mies jää kotiin sitä hoitamaan kun sen kerran haluaa.
Äiti on se tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Aina puhutaan siitä, ettei miehet muka halua lapsia. Useiden ystävieni miehet nimenomaan ovat olleet ensin aloitteellisia lasten hankinnan suhteen. Helppo haluta, kun se oma elämä ei muutu ollenkaan. Itsekin perustaisin heti perheen jos olisin mies. Lapsista ei tarvitse kantaa mitään vastuuta, eikä niitä tarvi edes rakastaa kun niillä on äiti ja se riittää.
Mikä äitihullu täällä mesoaa?
Osa iseistä ei hoida osuuttaan, mutta suurin osa hoitaa hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on saanut elää nelikymppiseksi seikkailullista elämää ja sitten löysi 10 vuotta nuoremman vaimoehdokkaan. Ajatteli varmaan, että kyllä nuorempi vaimo jaksaa hoitaa lapsen. Eikä vaimo halua/tarvitse muuta kuten hän itse on halunnut vaimon ikäisenä. Jotenkin tosi itsekästä ja sovinistista.
Noinhan se menee. Miehet on käsittämättömän itsekkäitä. Luin vasta joltain palstalta kun 34v mies kertoi nyt nähneensä tarpeeksi maailmaa ja matkustaneemsa, tehneensä ja kokeneensa kaikkea mahdollista ja menneensä kavereitten kanssa niin että nyt voisi asetuttua aloilleen ja perustaa perheen. Tämä mies oli hyvin närkästynyt siitä että ei löydy 25v naista toteuttamaan hänen unelmaansa.
Alan vähitellen uskoa että miehiltä oikeasti puuttuu jokin keskeinen ymmärtämiseen tarvittava osa aivoista.
Mies on fiksumpi kuin sinä.
Sulta puuttuu jotain.
On selvää, että sinun ei pidä hankkia lasta ja se, että sinun on tehtävä tämä miehelle kristallinkirkkaaksi ennen mitään aamenia. Lisäksi pisti silmään, että tunnut kuvittelevan tietäväsi, että sinun valintasi olisi paras miehellekin. Aika ylimielistä. Miehestäsi voi tulla aivan loistava isä toisen naisen lapsille, eikä seikkailunhalu tai menevyys sitä estä. Oma mieheni on samanlainen, harrastuksia ja menemisiä on aina ollut vähintään yksi joka illalle. Lasten saanti ei häntä ole pahemmin hidastanut, sen sijaan omien harrastusten rinnalle ja jopa edelle on tulleet lasten harrastukset. On siis erinomainen isä, joka kantaa vähintään puolet vastuusta ja lasten kasvaessa koko ajan melkeinpä enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä on rikkaampa
a ilman lapsia. Tätä ei voi ymmärtää jos on lapsia, biologian ja hoivavietin takia.
Päinvastoin. Elämä on rikasta kun saa lapsia.
Vela ei voi sitä tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä ap saada miehesi vahtimaan jonkun tutun lasta vaikka edes kahdeksi tunniksi. Yksin.
Miehillä ei useinkaan ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten vaativia ja rasittavia kaikkein kilteimmätkin lapset osaavat olla. Tämän takia miesten vauvakuumeeseen ei kannata suhtautua vakavasti: niillä ei ole etäisintäkään käsitystä siitä, mitä luulevat haluavansa. Ihan sama kuin lasten "tahdon koiran, kyllä mä sen sitten hoidan, ihan varmana hoidan!".
Tää on totta! Oma mieheni vauvakuumeilee ihan täysillä ja puhui kerran lapsiajasta tyyliin "siinähän se sivussa menee". Kysyin, onko oikeasti koskaan ollut lapsenvahtina, johon mies totesi, että ei ole.
Jouduin selittämään ihan ruohonjuuritasolla, että ei se siinä sivussa vaan mene. Ei vaikka pihan kolaaminenkaan käy niin, että lapsi siinä seisoskelee kun isi kolaa. Ruoanlaitto ei mene niin, että lapsi istuu tuolilla kun isi kokkaa. Kauppaan ei lähdetä hetken mielijohteesta, saunassa ei voida yhdessä ottaa pitkiä rauhallisia löylyjä samalla kun lapsi istuu 45 minuuttia lattialla tai alalauteella tai jossain.
Ei liity tähän ketjuun mutta ihmettelen kyllä miten kamalana ihmiset lapsiperhearjen näkevät. Kuule, kyllä vauvojenkin vanhemmat käyvät kaupassa, saunassa ja minä ainakin harrastamassakin. Ja on isosisaruksiakin. Mutta jos KAIKKI pitää olla etukäteen suunniteltu niin tuleehan se rimakauhu, epävarmuutta on niin paljon. Arjen viisaus ja tavat selvitä tulevat vauvan mukana, mutta ei toki silloin jos jo etukäteen ajattelee, ettei lapsen isä osaa mitään tai välitä mistään.. Sellaiseen suhteeseen ei varmaan kannata lapsia tehdä.
Aiot siis vuorikiipeillä koko elämäsi?
Kyllä lapsi on tärkeämpi.
Et osaa ajatella että lapsen voi ottaa mukaan melkein mihin vaan ja sitten kun lapsella on ikää, sen voi jättää hetkeksi hoitoon ja käydä siellä vuorella.
Et saa koskaan lapsenlapsia etkä lapsenlapsenlapsia tuolla asenteella ja aiotko saastuttaa luontoa hormoneilla kun estät lasta saapumasta?
Vanhana vuorten katsominen albumista yksin vrt. lasten kuvien katsominen albumeista sekä muistot.
No jos isovanhemmat hoitaa sitten mutta lapsen voi tehdä sitten vuorikiipeilyn jälkeen vasta syöt ehkäisyä .
Alue: Aihe vapaa
Tää on totta! Oma mieheni vauvakuumeilee ihan täysillä ja puhui kerran lapsiajasta tyyliin "siinähän se sivussa menee". Kysyin, onko oikeasti koskaan ollut lapsenvahtina, johon mies totesi, että ei ole.
Jouduin selittämään ihan ruohonjuuritasolla, että ei se siinä sivussa vaan mene. Ei vaikka pihan kolaaminenkaan käy niin, että lapsi siinä seisoskelee kun isi kolaa. Ruoanlaitto ei mene niin, että lapsi istuu tuolilla kun isi kokkaa. Kauppaan ei lähdetä hetken mielijohteesta, saunassa ei voida yhdessä ottaa pitkiä rauhallisia löylyjä samalla kun lapsi istuu 45 minuuttia lattialla tai alalauteella tai jossain.