Lue keskustelun säännöt.
En pääse erosta yli. Mikä auttaisi?
20.02.2021 |
Ero oli oikeastaan ainoa ratkaisu koska voin pahoin suhteessa ongelmien vuoksi.
Mies oli inhottava minua kohtaan liian usein ja väkivaltaakin oli. Silti mies oli myös kaikkea sitä mitä mieheltä tahdonkin - jos ei oteta huomioon sitä hirveää puolta.
Rakastin häntä valtavasti mutta siitä ei vain tullut mitään ahdistuksen ja riittämättömyyden tunteiden vuoksi.
Suhde oli ristiriitainen ja mietin lähtöä pitkän aikaa.
Kuvittelin, että erosta tulee helppo ja voin jatkaa elämääni jo kuukauden surutyön jälkeen.
Ei ole kuitenkaan onnistunut, edelleen mietin häntä päivittäin ja olen herkillä.
Kaikki muistuttavat hänestä menin sitten mihin vain niin muistot yhteisistä hetkistä tulevat mieleeni.
Miehellä on jo uusi ja minä vieläkin roikuin näissä tunteissani. Erosta on siis muutama kuukausi.
Yritän miettiä miten oikeasti pystyn tämän käsittelemään päässäni. Liittyy niin monenlaisia tunteita.
Vihaa ja surua ja sitten toisessa laidassa kaipuuta ja epätodellisuutta siitä, etten näe häntä enää koskaan.
Olen deittaillut,juhlinut, ollut yksikseni, päättänyt mennä eteenpäin, muutan koko kaupungista pois jne.
Tulisipa se päivä kun voisin olla onnellinen sitä että ero tuli koska se oli vain kertakaikkiaan välttämätön henkisen hyvinvointini vuoksi.
En kuitenkaan osaa oikein suhteellistaa tätä ja ihmettelen miksi tämä on niin vaikeaa vaikka pitäisi vain jatkaa elämäänsä.
Olisko teillä jotain lohdullista sanottavaa tai neuvoja prosessin läpikäymiseen?
Kommentit (26)
Kuulostaako mies teidän mielestänne narsistiselta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mietit miehen käytöstä, osaatko arvostaa miestä, kunnioitatko häntä? Onko miehen tapa elää ja toimia arvomaailmasi mukainen? Tärkeää on, että kehität itsentuntoasi, selvitä mikä sinulle on tärkeää. Millaisen parisuhteen haluat, millaisia tulevaisuuden haaveita sinulla on, miksi sinulla on tunnet vetoa miehiin, jotka eivät pysty välittämään aidosti ja ole tasapainoisia aikuisia.
Toipumisen kannalta olennaista on, että ei pidä mitään yhteyttä ja katkaisee toisen mahdollisuudet olla yhteydessä. Omalla kohdallani laastarisuhde tms. ei toimi lainkaan, vieraalta ja epämukavalta tuntuvat miehet vain lisäävät eron tuskaa. Ajattelen, että sille maaperälle on muutenkin huonoa suhdetta rakentaa eikä toisia ihmisiä saa hyväksikäyttää. Eron ja hankalan parisuhteen käsittely voi viedä vuosia. Väkivalta on usein traumaattinen kokemus. Ajan kanssa helpottaa, siihen voi luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun mietit miehen käytöstä, osaatko arvostaa miestä, kunnioitatko häntä? Onko miehen tapa elää ja toimia arvomaailmasi mukainen? Tärkeää on, että kehität itsentuntoasi, selvitä mikä sinulle on tärkeää. Millaisen parisuhteen haluat, millaisia tulevaisuuden haaveita sinulla on, miksi sinulla on tunnet vetoa miehiin, jotka eivät pysty välittämään aidosti ja ole tasapainoisia aikuisia.
Toipumisen kannalta olennaista on, että ei pidä mitään yhteyttä ja katkaisee toisen mahdollisuudet olla yhteydessä. Omalla kohdallani laastarisuhde tms. ei toimi lainkaan, vieraalta ja epämukavalta tuntuvat miehet vain lisäävät eron tuskaa. Ajattelen, että sille maaperälle on muutenkin huonoa suhdetta rakentaa eikä toisia ihmisiä saa hyväksikäyttää. Eron ja hankalan parisuhteen käsittely voi viedä vuosia. Väkivalta on usein traumaattinen kokemus. Ajan kanssa helpottaa, siihen voi luottaa.
Kiitos, hyviä kysymyksiä.
En tietenkään arvosta tai kunnioita hänen käytöstään. Ennemminkin niistä tilanteista tuli olo, että nyt minun on lähdettävä ja äkkiä hiiteen, viha ollut oleellinen tunne tietenkin kun saan huonoa käytöstä osakseni. Samalla kuitenkin joku puoli minussa koki häpeää ja syyllisyyttä, päädyin jopa pyytelemään anteeksi tilanteita joissa ei olisi tarvinnut. Miehen mielestä minussa vain oli jotain perustavanlaatuista vikaa välillä. Olin tyhmä tai jotain muuta josta sitten suuttui ja minua hävetti aivan tajuttomasti ja yritin paikata sitä tilannetta olemalla parempi, varomalla spontaanista käytöstäni, sanomisiani jne.
Arvomaailmani horjui enkä tietenkään tahdo väkivaltaista miestä enkä arvosta lainkaan toimintaa joka satuttaa ketään missään muodossa. Ennen suhdetta olinkin todella vahva ja itsenäinen.
Jouduin johonkin outoon juttuun mukaan tässä kaikessa, unohdin täysin itseni. Siksikin tämä kaikki on ollut todella kuluttavaa ja hankalaa.
Minun tapauksessani varmaan nämä juontaa lapsuuteen jossa oli runsaasti epävakautta ja myöskin väkivaltaa, todistelua omasta hyvyydestäni jne.
Aika hölmöä, että ihminen astuu samaan miinaan aina uudelleen. Jaksaa loputtomiin toivoa, että omalla todistelullaan riittävyydestään pystyy kyllä kääntämään tällaisen suhteen rakkaudelliseen muotoon, jota ei sitten oikeastaan koskaan tapahdukkaan.
En myöskään pysty laastarisuhteisiin, huomasin sen tässä taannoin. Tulee vain vielä itsestään irrallisempi olo.
Ap
Eihän pari kuukautta ole aika eikä mikään, ei kai kukaan noin äkkiä pysty unohtamaan. Minulla erosta on jo 12 v ja nykyään on perhe toisen naisen kanssa, mutta välillä vieläkin ahdistaa tuo ero ja näen siitä unia.
up