Lue keskustelun säännöt.
Taiteilijalla pitää olla aina myös toinen, ns. "kunnon" ammatti
20.02.2021 |
Puhun omasta kokemuksestani.
En halua kertoa minkä alan taiteilija olen enkä sitä, mikä minun ns. oikea työni on, mutta n. 25 vuoden kokemuksella voin sanoa, että oli järkevä juttu hankkia ensin se "oikea" ammatti, joka työllistyy ja jolla voi elättää itsensä ja perheensä paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin taidetta tehden.
Suhtaudun aika ristiriitaisesti tällä hetkellä käytävään raivoon, jota lähinnä esittävät taiteilijat kuten muusikot ja näyttelijät mediassa purkavat.
Totta kai koronatilanne on sellainen, jota vaikkapa 30 vuotta menestyksekkäästi keikkaa tehnyt muusikko kuten ei kukaan muukaan voinut aavistaa.
Taiteilijuuden näkökulmasta keikkojen/töiden loppuminen kuin seinään on kuitenkin aina realistinen mahdollisuus.
Yht´äkkiä sinusta ei vaan enää niin kovasti pidetä, tulee uusia, tuoreita tapauksia.
Mitä tahansa voi tapahtua.
Itse menetin käytännössä kaikki työni viime keväänä kuin veitsellä leikaten.
Olen onneksi vuosien varrella tehnyt silloin tällöin myös tätä kakkostyötäni, joten syyskuussa 2020 vihdoin sain 8 kk määräaikaisen kokopäivätyön.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten pitää olla tarpeeksi hyvä. Itse en ainakaan osta kuvataidetta keneltäkään, joka ei panosta sen tekemiseen 100%. Jotain keikkahommia voi tietysti olla pakko tehdä, mutta osa-aikainen taiteen tekeminen ei vaan kanna.
Tämä näin. Taiteilijuus on elämäntapa ja sisäinen pakko, ei harrastus tai sivutyö.
On "taiteilijoita" jotka ovat taitavia esimerkiksi piirtämään tai toistamaan musiikkikappaleen teknisesti. He voivat sanoa itseään taiteilijoiksi, mutta pidän sellaisia enemmän piirtäjinä ja musiikin ammattilaisina kuin taiteilijoina sanan alkuperäisessä merkityksessä. Taiteeseen liittyy luovuus ja riskinotto, tarve ilmaista jotain omalla tavallaan ja persoonansa likoon laittaen.Sinulla on kovin romanttinen käsitys taiteilijuudesta - esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela ei mahtuisi siihen porukkaan, koska hän "joutui" suunnittelemaan mitaleja, univormuja ja seteleitä, kuvittamaan kirjoja, ja tekemään mainoksia.
Ei minulla ole romanttinen käsitys taiteilijuudesta, vaan realistinen. Taiteilijaksi ryhtyminen on korkean riskin asia, eli todennäköisyys, että menestyy on jo lähtökohtaisesti pieni. Mutta asia on sillä tavalla, että taiteilijan voi olla vaikeaa olla jotain muuta kuin taiteilija, eli alkaa tehdä jotain järkevää ja rahallisesti kannattavaa.
En osaa sanoa, olisiko Akseli Gallen-Kallelasta ollut vaikka juristiksi, jos hän olisi vakaasti päättänyt. Esimerkiksi Jean Sibeliukselle kävi niin, että hänestä yritettiin suvun painostuksesta - ja hän itsekin yritti - lukea lakimieheksi, mutta siitä ei vaan tullut mitään kaiken rahallisen ja henkisen tuenkaan kanssa, joten hän palasi säveltämiseen ja onnekseen sitten onnistui ja menestyi siinä. Lukuisat muut taiteilijat, esimerkiksi Aleksis Kivi, elivät köyhyyttä ja pilkkaa kokien koko elämänsä. Taide on aika epätodennäköisesti sekä rahallisesti että henkisesti palkitsevaa, välttämättä ei se ole kumpaakaan. Taiteilijasta ei vaan välttämättä oikein ole normaaliin elämään, vaikka hän sitä yrittäisi.Minun äitini ryhtyi itsensä vain taiteellaan elättäväksi sinä keväänä, kun viimeinen sisarukseni kirjoitti ylioppilaaksi, lasten kanssa täytyy olla hiukan enemmän puskuria. Hänellä ei ole koskaan ollut epäilystäkään, siitä, etteikö kuvataide olisi hänen kutsumuksensa teini-iästä lähtien (hänen vnhempansa toivoivat hänestä arkkitehtia, hän kun oli hyvä sekä matematiikassa että piirustuksessa), mutta tottuivat sitten kyllä ajatukseen. Hän on opettanut minulle esimerkksi sen epämukavan totuuden että taiteilijalle kaikki on materiaalia.
Taiteen tekeminen on normaalia elämää siinä missä mikä tahansa muu oleminen, hyvin harvassa ovat ne taiteilijat, jotka ovat voineet heittäytyä sen varaan, että joku muu, puoliso tai mesenaatti, hoitaa kaikki heidän kontaktinsa muuhun todellisuuteen. Jo sen mesenaatin etsiminen ja pitäminen vaatii koko lailla muutakin kuin kutsumusta.
Se on totta ettei edes kova työ takaa menestystä, toisin kuin monella muulla alalla, henkisesti palkitsevaa se voi olla, vaikka olisit kuuluisa vain Ruotsinpyhtäällä.
Niin, riippuu varmasti kaikista persoonallisuuden osista, onko ihmisestä siihen ns. normaaliin elämään taiteilijuuden ohella. Joistainhan ei oikein ole normaaliin elämään, vaikka ei taiteenkaan saralla saisi oikein mitään tehtyä, eikä sillekään oikein paljon voi tehdä. Äidilläsi on käynyt onnekkaasti, että hänellä on ollut taitoja olla suunnitelmallinen ja ottaa langat käsiinsä. Ehkä on kuitenkin aika harvinaista, että ihminen on sekä erittäin luova että riittävän tunnollinen ja järjestelmällinen. Jokaista menestynyttä ja elämäntaidoissa pärjäävää taiteilijaa kohti on varmasti lukuisia epäonnistuneita. Ja monilla suurilla taiteilijoilla menestys perustuu siihen, että _joku toinen_ on hoitanut hyvin ne käytännön järjestelyt!
Siis muistan lukeneeni, että tutkimuksien perusteella luovuuteen liittyy useasti epäjärjestelmällisyys. Usein luovilla ihmisillä on esimerkiksi sotkuinen työpöytä ja epäselvä käsiala, ja kun tätä ominaisuutta ajattelee muillekin elämänalueille levinneenä niin ei ole ihme, että taiteilijoilla ei usein suju muu kuin se taide, jos sekään.Taiteen alalla yleensä menestyvät ne, jotka pystyvät tarttumaan lankoihin, ainakin jollakin tavalla, jos ajatellaan hyvin vanhoja aikoja, taiteilijoilla oli studioita, joissa oli oppilaita (vaikka nyt Rembrandtilla), ja sellaisen toiminnan pyörittäminen vaatii käytännön taitoja, ja kuten sanottu, mesenaatit ja muut mahdollisuudet eivät ilmaannu itsestään, jopa vanhan ajan Pariisiin opiskelemaan lähtö vaati runsaasti järjestelyjä, ja jollei varallisuutta ollut, sen hankkimista jostakin, ja tietty kielitaidon kehittämistä. Vähintään ihmisellä pitää olla kyky johtaa itseään koska sitä ei kukaan muukaan tee. Jos joku lahjakas henkilö ei pärjää taiteilijana, se tuskin johtuu lahjakkuuden puutteesta, vaan muiden taitojen, ja jotkut ovat vain aikaansa edellä, eikä heitä arvosteta sen takia.
Minulla on muotoilun alan koulutus (ei siis taidetta sinänsä) mutta työskentelen alalla, jossa luovuudesta esimerkiksi ideointitaidoista ja taidosta kehittää ideoista tuotteita on paljon hyötyä, ja kyllä minulla on sotkuinen työpöytä (ja liinavaattekaappia lukuunottamatta sotkuinen kaikki) ja sotkuinen käsiala, mutta minulla on myös erilaisia luottamustehtäviä ja ihan terveessä kunnossa oleva sijoitussalkku.
Taiteen tekeminen ei ole erityisen sotkuista, se vaatii keskittymistä, kokemuksen ohjaamaa intuitiota ja ideoita.
No en nyt olisi tuosta alussa sanomastasi ihan samaa mieltä. Vaikka Leonardo da Vinci ei käytännössä tehnyt oikein mitään muuta kuin maalasi (yhdessä vaiheessa, ja tätä kesti kauan). Missään tapauksessa hänellä ei ollut tasapainoinen elämä. Lisäksi se, onko menestynyt taiteilija ei kerro kauheasti taiteen laadusta. Monet eivät saa tunnustusta koko elinaikanaan, vaan hyvinkin paljon sen jälkeen. Jotkut jäävät jalkoihin markkinoinnin puutteen takia. Ja toisaalta monet hyvinkin turhat taiteilijat ovat menestyneet hyvin onnenkantamoisten, suhteiden ja hyvän markkinoinnin takia. En nyt oikein tiedä miten sijoitussalkkusi ja luottamustehtäväsi liittyvät oikein mihinkään. Se, jos sinä ja äitisi olette sopivan säntillisiä menestymään aloilla joissa vaaditaan jonkin verran luovuutta ei kerro mitään taiteilijoista yleisesti ottaen. Ja työtänne tuntematta on mahdotonta sanoa, onko luovuus minkä asteista ja kuinka merkittävää. Voi olla, että ominaisuuksien tasapaino on sopiva, että asiat ovat sujuneet mieluisasti. En tiedä, miksi ketjussa pitäisi puhua perheesi erinomaisuudesta välttämättä tämän enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten pitää olla tarpeeksi hyvä. Itse en ainakaan osta kuvataidetta keneltäkään, joka ei panosta sen tekemiseen 100%. Jotain keikkahommia voi tietysti olla pakko tehdä, mutta osa-aikainen taiteen tekeminen ei vaan kanna.
Tämä näin. Taiteilijuus on elämäntapa ja sisäinen pakko, ei harrastus tai sivutyö.
On "taiteilijoita" jotka ovat taitavia esimerkiksi piirtämään tai toistamaan musiikkikappaleen teknisesti. He voivat sanoa itseään taiteilijoiksi, mutta pidän sellaisia enemmän piirtäjinä ja musiikin ammattilaisina kuin taiteilijoina sanan alkuperäisessä merkityksessä. Taiteeseen liittyy luovuus ja riskinotto, tarve ilmaista jotain omalla tavallaan ja persoonansa likoon laittaen.Sinulla on kovin romanttinen käsitys taiteilijuudesta - esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela ei mahtuisi siihen porukkaan, koska hän "joutui" suunnittelemaan mitaleja, univormuja ja seteleitä, kuvittamaan kirjoja, ja tekemään mainoksia.
Kommentti jossa käsitystäni taiteilijuudesta arvostellaan romanttiseksi sai paljon yläpeukkuja. Voiko joku selittää, miksi ajattelevat näin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kuvataiteilija joka elää työllään. Työhön kuuluu myös taiteen opettaminen harrastajille muutamana kertana viikossa. Ihan riittävä toimeentulo jos joskus saa vähän myyntiäkin
Koska työhön kuuluu taiteen opetus, et elä omalla taiteilullasi.
Sori nyt vaan, mutta itse kerroit.
Tsemppiä ja menestystä toivon sinulle niin kun muillekin taiteilijoille.
Se on kyllä totta. Miettikää jos vaikka Michael Jacksonin olisi pitänyt antaa laulamis- ja esiintymistunteja pysyäkseen pinnalla. musiikkiurallaan, naurettavaa. Todellista taiteilijaa on vaikea kopioida ja hän on mitä todennäköisimmin sopimaton opettamaan toisia tehokkaasti.
On totta että vaikka olisi huippulahjakas jossain asiassa ei välttämättä osaa opettaa sitä hyvin. Opettaminen on oma taitonsa.
Vierailija kirjoitti:
Urheilijat vois kans hankkia ihan oikean ammatin.
Taiteilijat vois alkaa paiskomaan toisiaan pensseleillä ja kirjoilla ja savimöhkäleillä ja kutsua sitä matsiksi ja myydä lippuja! Alkais raha tulvia. Kumpi kirjoittaa runon nopeammin, Matti vai Pirkko? Tulkaa katsomaan!
Työttömänä on paljon ei-taiteilijoitakin. Mistä nuo tuhannet taiteilijat nyt saisivat sen kummemmin töitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten pitää olla tarpeeksi hyvä. Itse en ainakaan osta kuvataidetta keneltäkään, joka ei panosta sen tekemiseen 100%. Jotain keikkahommia voi tietysti olla pakko tehdä, mutta osa-aikainen taiteen tekeminen ei vaan kanna.
Tämä näin. Taiteilijuus on elämäntapa ja sisäinen pakko, ei harrastus tai sivutyö.
On "taiteilijoita" jotka ovat taitavia esimerkiksi piirtämään tai toistamaan musiikkikappaleen teknisesti. He voivat sanoa itseään taiteilijoiksi, mutta pidän sellaisia enemmän piirtäjinä ja musiikin ammattilaisina kuin taiteilijoina sanan alkuperäisessä merkityksessä. Taiteeseen liittyy luovuus ja riskinotto, tarve ilmaista jotain omalla tavallaan ja persoonansa likoon laittaen.Sinulla on kovin romanttinen käsitys taiteilijuudesta - esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela ei mahtuisi siihen porukkaan, koska hän "joutui" suunnittelemaan mitaleja, univormuja ja seteleitä, kuvittamaan kirjoja, ja tekemään mainoksia.
Kommentti jossa käsitystäni taiteilijuudesta arvostellaan romanttiseksi sai paljon yläpeukkuja. Voiko joku selittää, miksi ajattelevat näin?
Jaa, ei perusteluja. Taisi olla mukavaa vaan olla arvostelijan puolella pelkästä ylemmyydentunnosta, vailla mitään käsitystä siitä, mikä se oma mielipide on ja minkä takia. Täällä on kyllä niin turhaa yrittää keskustella toisten kanssa järkevästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarpeellistenkin ammattien harjoittajat ovat joutuneet vaikeuksiin.
Otsikko tuo mieleen han jotkut viime vuosisadan alun kirjojen, idyllisten porvarisperheiden pöytäkeskustelut aiheesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten pitää olla tarpeeksi hyvä. Itse en ainakaan osta kuvataidetta keneltäkään, joka ei panosta sen tekemiseen 100%. Jotain keikkahommia voi tietysti olla pakko tehdä, mutta osa-aikainen taiteen tekeminen ei vaan kanna.
Tämä näin. Taiteilijuus on elämäntapa ja sisäinen pakko, ei harrastus tai sivutyö.
On "taiteilijoita" jotka ovat taitavia esimerkiksi piirtämään tai toistamaan musiikkikappaleen teknisesti. He voivat sanoa itseään taiteilijoiksi, mutta pidän sellaisia enemmän piirtäjinä ja musiikin ammattilaisina kuin taiteilijoina sanan alkuperäisessä merkityksessä. Taiteeseen liittyy luovuus ja riskinotto, tarve ilmaista jotain omalla tavallaan ja persoonansa likoon laittaen.Sinulla on kovin romanttinen käsitys taiteilijuudesta - esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela ei mahtuisi siihen porukkaan, koska hän "joutui" suunnittelemaan mitaleja, univormuja ja seteleitä, kuvittamaan kirjoja, ja tekemään mainoksia.
Ei minulla ole romanttinen käsitys taiteilijuudesta, vaan realistinen. Taiteilijaksi ryhtyminen on korkean riskin asia, eli todennäköisyys, että menestyy on jo lähtökohtaisesti pieni. Mutta asia on sillä tavalla, että taiteilijan voi olla vaikeaa olla jotain muuta kuin taiteilija, eli alkaa tehdä jotain järkevää ja rahallisesti kannattavaa.
En osaa sanoa, olisiko Akseli Gallen-Kallelasta ollut vaikka juristiksi, jos hän olisi vakaasti päättänyt. Esimerkiksi Jean Sibeliukselle kävi niin, että hänestä yritettiin suvun painostuksesta - ja hän itsekin yritti - lukea lakimieheksi, mutta siitä ei vaan tullut mitään kaiken rahallisen ja henkisen tuenkaan kanssa, joten hän palasi säveltämiseen ja onnekseen sitten onnistui ja menestyi siinä. Lukuisat muut taiteilijat, esimerkiksi Aleksis Kivi, elivät köyhyyttä ja pilkkaa kokien koko elämänsä. Taide on aika epätodennäköisesti sekä rahallisesti että henkisesti palkitsevaa, välttämättä ei se ole kumpaakaan. Taiteilijasta ei vaan välttämättä oikein ole normaaliin elämään, vaikka hän sitä yrittäisi.Minun äitini ryhtyi itsensä vain taiteellaan elättäväksi sinä keväänä, kun viimeinen sisarukseni kirjoitti ylioppilaaksi, lasten kanssa täytyy olla hiukan enemmän puskuria. Hänellä ei ole koskaan ollut epäilystäkään, siitä, etteikö kuvataide olisi hänen kutsumuksensa teini-iästä lähtien (hänen vnhempansa toivoivat hänestä arkkitehtia, hän kun oli hyvä sekä matematiikassa että piirustuksessa), mutta tottuivat sitten kyllä ajatukseen. Hän on opettanut minulle esimerkksi sen epämukavan totuuden että taiteilijalle kaikki on materiaalia.
Taiteen tekeminen on normaalia elämää siinä missä mikä tahansa muu oleminen, hyvin harvassa ovat ne taiteilijat, jotka ovat voineet heittäytyä sen varaan, että joku muu, puoliso tai mesenaatti, hoitaa kaikki heidän kontaktinsa muuhun todellisuuteen. Jo sen mesenaatin etsiminen ja pitäminen vaatii koko lailla muutakin kuin kutsumusta.
Se on totta ettei edes kova työ takaa menestystä, toisin kuin monella muulla alalla, henkisesti palkitsevaa se voi olla, vaikka olisit kuuluisa vain Ruotsinpyhtäällä.
Niin, riippuu varmasti kaikista persoonallisuuden osista, onko ihmisestä siihen ns. normaaliin elämään taiteilijuuden ohella. Joistainhan ei oikein ole normaaliin elämään, vaikka ei taiteenkaan saralla saisi oikein mitään tehtyä, eikä sillekään oikein paljon voi tehdä. Äidilläsi on käynyt onnekkaasti, että hänellä on ollut taitoja olla suunnitelmallinen ja ottaa langat käsiinsä. Ehkä on kuitenkin aika harvinaista, että ihminen on sekä erittäin luova että riittävän tunnollinen ja järjestelmällinen. Jokaista menestynyttä ja elämäntaidoissa pärjäävää taiteilijaa kohti on varmasti lukuisia epäonnistuneita. Ja monilla suurilla taiteilijoilla menestys perustuu siihen, että _joku toinen_ on hoitanut hyvin ne käytännön järjestelyt!
Siis muistan lukeneeni, että tutkimuksien perusteella luovuuteen liittyy useasti epäjärjestelmällisyys. Usein luovilla ihmisillä on esimerkiksi sotkuinen työpöytä ja epäselvä käsiala, ja kun tätä ominaisuutta ajattelee muillekin elämänalueille levinneenä niin ei ole ihme, että taiteilijoilla ei usein suju muu kuin se taide, jos sekään.Taiteen alalla yleensä menestyvät ne, jotka pystyvät tarttumaan lankoihin, ainakin jollakin tavalla, jos ajatellaan hyvin vanhoja aikoja, taiteilijoilla oli studioita, joissa oli oppilaita (vaikka nyt Rembrandtilla), ja sellaisen toiminnan pyörittäminen vaatii käytännön taitoja, ja kuten sanottu, mesenaatit ja muut mahdollisuudet eivät ilmaannu itsestään, jopa vanhan ajan Pariisiin opiskelemaan lähtö vaati runsaasti järjestelyjä, ja jollei varallisuutta ollut, sen hankkimista jostakin, ja tietty kielitaidon kehittämistä. Vähintään ihmisellä pitää olla kyky johtaa itseään koska sitä ei kukaan muukaan tee. Jos joku lahjakas henkilö ei pärjää taiteilijana, se tuskin johtuu lahjakkuuden puutteesta, vaan muiden taitojen, ja jotkut ovat vain aikaansa edellä, eikä heitä arvosteta sen takia.
Minulla on muotoilun alan koulutus (ei siis taidetta sinänsä) mutta työskentelen alalla, jossa luovuudesta esimerkiksi ideointitaidoista ja taidosta kehittää ideoista tuotteita on paljon hyötyä, ja kyllä minulla on sotkuinen työpöytä (ja liinavaattekaappia lukuunottamatta sotkuinen kaikki) ja sotkuinen käsiala, mutta minulla on myös erilaisia luottamustehtäviä ja ihan terveessä kunnossa oleva sijoitussalkku.
Taiteen tekeminen ei ole erityisen sotkuista, se vaatii keskittymistä, kokemuksen ohjaamaa intuitiota ja ideoita.
No en nyt olisi tuosta alussa sanomastasi ihan samaa mieltä. Vaikka Leonardo da Vinci ei käytännössä tehnyt oikein mitään muuta kuin maalasi (yhdessä vaiheessa, ja tätä kesti kauan). Missään tapauksessa hänellä ei ollut tasapainoinen elämä. Lisäksi se, onko menestynyt taiteilija ei kerro kauheasti taiteen laadusta. Monet eivät saa tunnustusta koko elinaikanaan, vaan hyvinkin paljon sen jälkeen. Jotkut jäävät jalkoihin markkinoinnin puutteen takia. Ja toisaalta monet hyvinkin turhat taiteilijat ovat menestyneet hyvin onnenkantamoisten, suhteiden ja hyvän markkinoinnin takia. En nyt oikein tiedä miten sijoitussalkkusi ja luottamustehtäväsi liittyvät oikein mihinkään. Se, jos sinä ja äitisi olette sopivan säntillisiä menestymään aloilla joissa vaaditaan jonkin verran luovuutta ei kerro mitään taiteilijoista yleisesti ottaen. Ja työtänne tuntematta on mahdotonta sanoa, onko luovuus minkä asteista ja kuinka merkittävää. Voi olla, että ominaisuuksien tasapaino on sopiva, että asiat ovat sujuneet mieluisasti. En tiedä, miksi ketjussa pitäisi puhua perheesi erinomaisuudesta välttämättä tämän enempää.
sitä voidaan kutsua vaikka esimerkiksi siitä, että asiat eivät ole aina yksioikoisia, ja että jonkinlainen kontrolli elämästä ei ole este luovilla aloilla toimimiselle - hyvin harvat taiteilijat "suuren" taiteilijan aseman muutenkaan, mutta se ei estä heitä tekemästä työtään vakavasti. Tunnustetusti suureksi omana aikanaan tulemisesta on osin kysymys sattumasta, koska monet "suuret" taiteilijat on "löydetty" uudestaan vasta paljon heidän kuolemansa jälkeen, kuten vaikka J.S. Bach tai Johannes Vermeer.
Tunnustan että googlasin Leonardon elämänvaiheet, eikä hänen elämänsä nyt niin hirveän tasapainottomalta vaikuttanut, hän teki erilaisia töitä monessa eri kaupungissa monelle eri toimeksiantajalle (joiden valta ei ollut aina kovin pitkäikäistä Renessanssin Italiassa, ja muallakin, kun oltiin), ja maalaamisen lisäksi siihen kuului arkkitehtuuria, "insinöörin" hommia, anatomian tutkimusta ja muuta vastaavaa. Kaiken kaikkiaan vaikutti henkilöltä joka osasi ainakin ammatillisessa mielessä katsoa eteensä - henkilökohtaisesta elämästä en sano mitään (liian vähän oikeasti luotettavaa materiaalia), mutta ainakaan se ei estänyt työntekoa.
Kaikki eivät saa ansaitsemaansa tunnustusta koskaan, mutta ainakin nykyaikana ihmiset etsivät taidehistorain kaanonin ulkopuolelta tekijöitä, jotka nsaitsevat huomiota ja arvostusta.
Mitä luovuuteen sinänsä tulee, se on lähinnä tapa suhtautua asioihin mitä jos -asenteella ja noin yleisesti syy siihen, ettemme enää asu puissa.
En kyllä ymmärrä miten kellekään voi tulla tällainen pandemia täysin yllätyksenä. On ollut tiedossa vuosikausia että nykyisellä asukastiheydellä ja ihmisten liikkuvuudella se on vain ajan kysymys. Vuosia on varoitettu, mutta harvaa kiinnosti varautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Taiteen opettaminen eli taiteesta puhuminen ja keskusteleminen ja
mielipiteen kertominen ja vuorovaikutuss yhteiskunnan kanssa voi olla osa taiteilijana olemista. Jos kirjailija kirjoittaa kolumnin sanomalehteen ja ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun niin eikö se teistä kuulu hänen taiteelliseen työhön?
Tai jos näyttelijä näyttelee TV mainoksessa?
Tai säveltäjä säveltää musiikin mainokseen?Kaupallista työtä tehkööt kuka tahansa mielin määrin, mutta silloin on turha ilmoittaa elävänsä pelkästään taiteella.
Tehköön, ei tehkööt. Herra nähköön!
Vain elämää -ohjelmassa Vesala lauloi tienaavansa hyvin. Lisäksi hän asui Kaliforniassa ollessaan kalliilla alueella. Ei siis ole köyhä, mutta puhuu alasta yleisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ontietty ikä ihan sama mikä ammatti
Vois ottaa tähän keskusteluun mukaan urheilijat, täysin turhaa sakkia ja monella on jäänyt se oikea ammatti hommaamatta kun on pitänyt mitalinkiilto silmissä juosta varman toimeentulon sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä teki näyttelijä Ville Haapasalo?
Kun ei päässyt elokuvan tekoon Venäjälle, hän alkoi paistaa hatsapureja eikä jäänyt kirvestä heiluttelemaan ja vinkumaan!
Esimerkkiä muille.
Olipa ylläri että julkkiksen uusi projekti onnistuu. Siitäkin huolimatta, että kukaan ei edes tiedä mikä on hatsapuri.
Alalla olen myös, joskaan en ole taiteilija, mutta juuri näinhän se on. Varsinkin nykyään, kun taideoppilaitoksia on paljon ja taiteilijoita siellä sun täällä, niin kilpailu on oikeasti aika kovaa. Täytyy olla joko poikkeuksellisen hyvä ja onnekas niin että joku oikea taho huomaa sen, tai tuntea oikeita ihmisiä ja osata pelata ns.taidepolitiikkaa. Jos siis haluaa elättää itsensä taiteen tekemisellä.
Taideopintoihin pitäisikin liittyä joku ”sivuaine” jonka kautta voisi tehdä myös toista uraa. Moni toimii taideopena, jolloin oma tuotanto jää helposti vähän jalkoihin. Osa pitää gallerioita, osa toimii taidetoimittajina jne. Ei se ole mikään helppo ala ja tätä pitäisi erityisesti nuorille korostaa. Nykyään sentään taidekouluista opetetaan jo markkinointia ja budjetointia. Siinä on menty lyhyessä ajassa eteenpäin.
Ja juuri siksi koska työskentelen itse alalla, niin olen täysin samaa mieltä tästä taiteilijoiden itkuvirrestä, että samalle viivalle kuin muutkin työnsä menettäneet. Kysynnän ja tarjonnan laki pätee taiteessakin.
Aika moni voi tehdä varmaan jotain oman alansa reunamilta. Mun mies on näyttelijä, ja nyt kun teatterityötä ei ole, on mm. lukenut äänikirjoja ja tehnyt mainoksia. Meillä tietty se hyvä että itse tienaan insinöörinä tasaisesti joten miehen tulojen notkahdus ei aiheuta isompaa draamaa. Enemmänkin mies itse haluaa pysyä edes jonkinlaisen tekemisen syrjässä kiinni Koronan aikanakin, kuin passivoitua kotiin elämään vaimon palkalla.
Mutta kyllä se vähän kohtuuttomalta tuntuu, jos vaaditaan että olisi jo etukäteen pitänyt aavistaa tällainen pandemia tai vastaava ja hankkia rinnalle toinen koulutus varoiksi. Onneksi niitä ammatteja voi oppia vanhempanakin, jos nyt niin kävisi että rajoitukset jäisi vuosikausiksi.
Vierailija kirjoitti:
Urheilijat vois kans hankkia ihan oikean ammatin.
Kyllä näitäkin "ihmeitä" on kuten mm. Marjo Matikainen-Kallström, diplomi-insinööri (ja entinen kansanedustaja ja europarlamentaarikko jne.), joka voitettuaan tarpeeksi lopetti uransa 24-vuotiaana.
Ja Samppa Lajunen, kauppatieteen maisteri, joka niin ikään pöydän puhdistettuaan lopetti uransa 24-vuotiaana.
Ja Sinuhe Wallinheimo, jolla on monta (alempaa?) korkeakoulututkintoa tutkintoa ja on kansanedustaja.
On heitä totta kai muitakin, mutta nämä kolme tulivat ensimmäisenä mieleen.
Eivät kaikki huipulla hiihtävät/pelaavat ole urheiluhumalassa.
Ei kannattaisi epävarmoilla aloilla olevien ollakaan.
Ja huom, elätän itseni maalaamisella, enkä esim opettamalla. En tee myöskään tilaustöitä. Olen käynyt arvostetun taidekorkeakoulun ulkomailla ja mielestäni hyvä koulutus alalle on kaiken a ja o.
Mesenaattia ei ole ollut eikä tule, vaan olen aika vaatimattomista lähtökohdista ponnistanut.