Taiteilijalla pitää olla aina myös toinen, ns. "kunnon" ammatti
Puhun omasta kokemuksestani.
En halua kertoa minkä alan taiteilija olen enkä sitä, mikä minun ns. oikea työni on, mutta n. 25 vuoden kokemuksella voin sanoa, että oli järkevä juttu hankkia ensin se "oikea" ammatti, joka työllistyy ja jolla voi elättää itsensä ja perheensä paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin taidetta tehden.
Suhtaudun aika ristiriitaisesti tällä hetkellä käytävään raivoon, jota lähinnä esittävät taiteilijat kuten muusikot ja näyttelijät mediassa purkavat.
Totta kai koronatilanne on sellainen, jota vaikkapa 30 vuotta menestyksekkäästi keikkaa tehnyt muusikko kuten ei kukaan muukaan voinut aavistaa.
Taiteilijuuden näkökulmasta keikkojen/töiden loppuminen kuin seinään on kuitenkin aina realistinen mahdollisuus.
Yht´äkkiä sinusta ei vaan enää niin kovasti pidetä, tulee uusia, tuoreita tapauksia.
Mitä tahansa voi tapahtua.
Itse menetin käytännössä kaikki työni viime keväänä kuin veitsellä leikaten.
Olen onneksi vuosien varrella tehnyt silloin tällöin myös tätä kakkostyötäni, joten syyskuussa 2020 vihdoin sain 8 kk määräaikaisen kokopäivätyön.
Kommentit (111)
Olen samaa mieltä siitä että on hyvä osata muutakin kuin koulutuksen juttu.
Se on taas toinen asia, kannattaako olla hitsarimetssurikampaajakokkiviheralueidenkunnossapitäjä.
Vierailija kirjoitti:
Taidemaalareista omalla työllään elää noin 1 %. Toinen leipätyö on siten välttämättömyys. Toivoisin, että tämä kerrottaisiin kaikille niille uniikeille lumihiutaleille, jotka elättelevät haaveita taiteilijan ammatista.
olen töissä taidealan yliopistossa, ja meidän rakkaat lumihiutaleemme ovat uniikisti tietoisia siitä, että heidän leipänsä on maailmalla pieninä palasina. Heidän ongelmansa on pikemminkin liiallinen työnteko kuin velttoilu.
Täällä kuvataiteilija joka elää työllään. Työhön kuuluu myös taiteen opettaminen harrastajille muutamana kertana viikossa. Ihan riittävä toimeentulo jos joskus saa vähän myyntiäkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taiteilijoilla on hieman erilainen työnkuva mitä lentokapteenilla, lähtökohtaisesti lentäjät ym. ovat ihan kokopäivätyössä, suurimmalla osalla taiteilijoista on työt keikkaa/pätkää/projektia jne.
Minusta pudotus on suurempi niile joiden ammattiin ei niin liity epävarmuus. Moni taiteilija on lehdissäkin sanonut että myös ne kakkostyöt on menneet pois (moni esim. ravintoloissa työskennellyt jos esityksiä/keikkoja ei ole ollut) ja siksi tilanne on monella paha.
Vesala ym. ovat vähemmistö joka elänyt esim. (vain) sillä musiikilla, suurin osa elää kädestä suuhun, ja epävarmuus saako kesäksi jonkun pätkän jostain kesäteatterista tmv. elää koko ajan vahvana.
Haapasaloa minäkin arvostan, ei ole jäänyt tuleen makaamaan, vaan keksinyt bisnestä muiden töiden tilalle, arvostan! Toki kaikilla ei samoja mahdollisuuksia ole, mutta tuntuu ettei suurin osa edes yritä mitään. Mikseivät pidä vaikka virtuaalisia harrastekerhoja aikuislle/lapsille (biisien kirjoittamista/näyttelemisen opettamista tmv.) vaikka 50e/hlö 2h/10 kertaa, tuohon 10kpl osallistujia niin on jo 500e (-kulut) ja voisi kuvitella että Vesala voisi saada vaikka joka päovälle ryhmän kasaan =saisi helposti peruselämiseen rahat.
Kyllä taidekin on kokopäivätyötä ammattilaiselle. Toisaalta ilmailuala on myös epävarma työllistäjä, vaikka lentäjillä on hyvät palkat. Monilla on toinenkin ammatti/tulonlähde varalta tai käy sivutyönä lentämässä.
Mulla loppui koneella lentämiset mutta nyt lennätän porukkaa joogalentämällä.
Yksi vaihtoehto on olla tekemättä perhettä. Esimerkiksi Tove Jansson valitsi taiteen perheen edelle. Tämä on todellista omistautumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taiteilijoilla on hieman erilainen työnkuva mitä lentokapteenilla, lähtökohtaisesti lentäjät ym. ovat ihan kokopäivätyössä, suurimmalla osalla taiteilijoista on työt keikkaa/pätkää/projektia jne.
Minusta pudotus on suurempi niile joiden ammattiin ei niin liity epävarmuus. Moni taiteilija on lehdissäkin sanonut että myös ne kakkostyöt on menneet pois (moni esim. ravintoloissa työskennellyt jos esityksiä/keikkoja ei ole ollut) ja siksi tilanne on monella paha.
Vesala ym. ovat vähemmistö joka elänyt esim. (vain) sillä musiikilla, suurin osa elää kädestä suuhun, ja epävarmuus saako kesäksi jonkun pätkän jostain kesäteatterista tmv. elää koko ajan vahvana.
Haapasaloa minäkin arvostan, ei ole jäänyt tuleen makaamaan, vaan keksinyt bisnestä muiden töiden tilalle, arvostan! Toki kaikilla ei samoja mahdollisuuksia ole, mutta tuntuu ettei suurin osa edes yritä mitään. Mikseivät pidä vaikka virtuaalisia harrastekerhoja aikuislle/lapsille (biisien kirjoittamista/näyttelemisen opettamista tmv.) vaikka 50e/hlö 2h/10 kertaa, tuohon 10kpl osallistujia niin on jo 500e (-kulut) ja voisi kuvitella että Vesala voisi saada vaikka joka päovälle ryhmän kasaan =saisi helposti peruselämiseen rahat.
Kyllä taidekin on kokopäivätyötä ammattilaiselle. Toisaalta ilmailuala on myös epävarma työllistäjä, vaikka lentäjillä on hyvät palkat. Monilla on toinenkin ammatti/tulonlähde varalta tai käy sivutyönä lentämässä.
Niin kuin vaikka Alankomaiden kuningas....
Taiteen tekemisessä on hieman sama kuin urheilussa. Jotain voi aina harrastella, mutta hyviä tuloksia ei saa aikaan jos ei panosta 100%. Ja vaikka panostaisi sen 100%, taiteessa sekään ei välttämättä riitä toimeentulon hankkimiseen, urheilussa ehkä, varsinkin suosituissa joukkuelajeissa.
Enemmän ärsyttää tehoton virkamies- byrokratia. Voisi mainita monta esimerkkiä näistä täysin hyödyttömistä helppoheikeistä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kuvataiteilija joka elää työllään. Työhön kuuluu myös taiteen opettaminen harrastajille muutamana kertana viikossa. Ihan riittävä toimeentulo jos joskus saa vähän myyntiäkin
Koska työhön kuuluu taiteen opetus, et elä omalla taiteilullasi.
Sori nyt vaan, mutta itse kerroit.
Tsemppiä ja menestystä toivon sinulle niin kun muillekin taiteilijoille.
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten pitää olla tarpeeksi hyvä. Itse en ainakaan osta kuvataidetta keneltäkään, joka ei panosta sen tekemiseen 100%. Jotain keikkahommia voi tietysti olla pakko tehdä, mutta osa-aikainen taiteen tekeminen ei vaan kanna.
Tämä näin. Taiteilijuus on elämäntapa ja sisäinen pakko, ei harrastus tai sivutyö.
On "taiteilijoita" jotka ovat taitavia esimerkiksi piirtämään tai toistamaan musiikkikappaleen teknisesti. He voivat sanoa itseään taiteilijoiksi, mutta pidän sellaisia enemmän piirtäjinä ja musiikin ammattilaisina kuin taiteilijoina sanan alkuperäisessä merkityksessä. Taiteeseen liittyy luovuus ja riskinotto, tarve ilmaista jotain omalla tavallaan ja persoonansa likoon laittaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kuvataiteilija joka elää työllään. Työhön kuuluu myös taiteen opettaminen harrastajille muutamana kertana viikossa. Ihan riittävä toimeentulo jos joskus saa vähän myyntiäkin
Koska työhön kuuluu taiteen opetus, et elä omalla taiteilullasi.
Sori nyt vaan, mutta itse kerroit.
Tsemppiä ja menestystä toivon sinulle niin kun muillekin taiteilijoille.
Se on kyllä totta. Miettikää jos vaikka Michael Jacksonin olisi pitänyt antaa laulamis- ja esiintymistunteja pysyäkseen pinnalla. musiikkiurallaan, naurettavaa. Todellista taiteilijaa on vaikea kopioida ja hän on mitä todennäköisimmin sopimaton opettamaan toisia tehokkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taiteeseen liittyy luovuus ja riskinotto, tarve ilmaista jotain omalla tavallaan ja persoonansa likoon laittaen.
Kyllä, olet ihan oikeassa siinä, että riskin otto liittyy hyvin vahvasti taiteilijaelämään.
Riskin ottoa monia suomalaistaiteilija ei kuitenkaan nyt halua hyväksyä, kun on mennyt lujaa.
Aina.
On oltu huippumuusikkoja estradit notkuen tai kaikkien elokuvien pääosissa.
Eikö artisti voi olla virallinen työtön työnhakija?
Ennen wanhaan taiteilijoilla oli mesenaatteja, jotka rahoittivat taiteiljoiden elämää ja tilasivat (halvalla) teoksia näiltä. Nykyään rikkaita porvareita ei kulttuuri kiinnosta. Sinänsä ok, koska roskaahan kaikki nykykulttuuri onkin.
Siis kuka ei saa toimeentulotukea?
Kaikki saa, jos tarvii.
Uskon että suurin osa taiteilijoista on ihan hyvin tietoisia alansa epävarmuudesta ja siten on joutunut keksimään vaihtoehtoisia tulonlähteitä. Vain hyvin pieni osuus on niin onnekkaita, että on pystynyt elämään taiteellaan niin suuren osan urastaan, että koronan aiheuttama tilanne on yllätyksellinen ja uusi.
Joo, olisi kiva jos taidetta arvostettaisiin enemmän ja sillä voisi elättää itsensä, mutta on eri asia toivoa sitä tavallisessa tilanteessa. En hirveästi arvosta sitä, että hyvin ansainneet taiteilijat alkavat nyt puhumaan toisten puolesta, kun ovat vähäksi aikaa pudonneet samaan epävarmuuteen, minkä kanssa toiset ovat opetelleet tulemaan toimeen jo pitkään. Korona kuitenkin menee jossain vaiheessa ohi eikä ole syytä järjestää yleisötilaisuuksia juuri nyt.
Vierailija kirjoitti:
Ennen wanhaan taiteilijoilla oli mesenaatteja, jotka rahoittivat taiteiljoiden elämää ja tilasivat (halvalla) teoksia näiltä. Nykyään rikkaita porvareita ei kulttuuri kiinnosta. Sinänsä ok, koska roskaahan kaikki nykykulttuuri onkin.
Mihin perustat väitteesi siitä, että nykykulttuuri on roskaa?
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto on olla tekemättä perhettä. Esimerkiksi Tove Jansson valitsi taiteen perheen edelle. Tämä on todellista omistautumista.
Lesbo.
Vierailija kirjoitti:
Ennen wanhaan taiteilijoilla oli mesenaatteja, jotka rahoittivat taiteiljoiden elämää ja tilasivat (halvalla) teoksia näiltä. Nykyään rikkaita porvareita ei kulttuuri kiinnosta. Sinänsä ok, koska roskaahan kaikki nykykulttuuri onkin.
On edelleen, esimerkiksi minä. Eihän siinä minun osaltani puhuta kuin nelinumeroisista rahoista vuodessa, mutta hyvin ovat kelvanneet. Lisäksi ns. taiteilijan/gallerian vakkarina saa ajan kanssa vähän parempia hintoja, alennuksia välityspalkkiosta ja sitä rataa. Eikä todellakaan ole roskaa kaikki, tarjontaa on vain liikaa kysyntään nähden. Nykytaiteilijoilta ostaminen on valinta ja ymmärrän sen, että kaikki eivät sitä halua tehdä. Monesti huutokaupoista saakin vanhempaa taidetta hyvään hintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten pitää olla tarpeeksi hyvä. Itse en ainakaan osta kuvataidetta keneltäkään, joka ei panosta sen tekemiseen 100%. Jotain keikkahommia voi tietysti olla pakko tehdä, mutta osa-aikainen taiteen tekeminen ei vaan kanna.
Tämä näin. Taiteilijuus on elämäntapa ja sisäinen pakko, ei harrastus tai sivutyö.
On "taiteilijoita" jotka ovat taitavia esimerkiksi piirtämään tai toistamaan musiikkikappaleen teknisesti. He voivat sanoa itseään taiteilijoiksi, mutta pidän sellaisia enemmän piirtäjinä ja musiikin ammattilaisina kuin taiteilijoina sanan alkuperäisessä merkityksessä. Taiteeseen liittyy luovuus ja riskinotto, tarve ilmaista jotain omalla tavallaan ja persoonansa likoon laittaen.
Sinulla on kovin romanttinen käsitys taiteilijuudesta - esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela ei mahtuisi siihen porukkaan, koska hän "joutui" suunnittelemaan mitaleja, univormuja ja seteleitä, kuvittamaan kirjoja, ja tekemään mainoksia.
.